Lue keskustelun säännöt.
Paras ystävä suuttui tyttäreni nimestä, olenko tehnyt väärin?
21.05.2021 |
Kerroin tänään parhaalle ystävälleni/tyttäreni tulevalle sylikummille tytölle annettavan nimen, ja ystävä suuttui todella paljon. Kyseessä on nimi, josta pidämme molemmat todella paljon, ja jota olemme molemmat pitäneet ns. "jos sitten joskus saan lapsen"-nimilistalla, joskin ystäväni on ollut äänekkäämpi omalla listallaan olevista nimistä.
Mä satuin saamaan tyttären ensin, ystävä ei ole raskaana eikä hänellä lasten hankinta ei ole vielä mitenkään ajankohtaisena, hän on viime vuosina pohdiskellut paljon ääneen myös sitä, ettei välttämättä tule lapsia koskaan saamaan (ei ole parisuhteessa ja omien sanojensa mukaan "biologinen kello tikittää"). Hänen mielestään olen kuitenkin varastanut hänen valitsemansa nimen.
Tilanne tuntuu tosi ikävältä, en haluaisi väliemme menevän tällaisen takia. Samalla kuitenkin ärsyttää, koska olen itsekin miettinyt nimeä pitkään, valitsimme tämän tytölle kuukausia sitten ja siihen on jo totuttu ja se tuntuu ns. "omalta" ja oikealta. Selvennyksenä siis, että kyseessä on meidän molempien rakastamasta kirjasarjasta erään sivuhahmon nimi, ei kai mikään yleisin Suomessa, mutta ei erityisen harvinainenkaan (2020 alusta syntynyt 135 tämännimistä tyttöä).
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Mitä teitte? Pitäisikö mun mielestänne valita tytölle joku toinen nimi?
Kommentit (387)
Vaikka nimiä ei voi omistaa, tahdikas voi silti olla. Minusta nimestä loukkaantumisessa on perää kahdessa tapauksessa.
1. Jos on selkeästi puhuttu siitä, minkä nimen haluaa lapselleen antaa, ja A kertoo B:lle haluavansa antaa tyttärensä nimeksi Janna-Jasminella. Sitten B saa tyttären ensin, ja antaa tälle nimen Janna-Jasminella. Tällaisessa tilanteessa on mielestäni selkeää, mistä inspiraatio on tullut, ja vähän kelju temppu B:ltä napata ystävänsä suosikkinimi. On ehkä vähän eri asia, jos nimi on erittäin yleinen, mutta silti.
2. Jos A:n isoäiti/äiti/pienenä kuollut sisko/lempitäti on/oli nimeltään Janna-Jasminella, ja A haluaa ehdottomasti tämän nimen tyttärelleen sukulaistaan kunnioittaakseen, ja B antaakin sen omalle lapselleen. Tällaisessa tilanteessa olisi kohteliasta vähintäänkin keskustella asiasta. Mielestäni olisi jopa aika törkeää tällainen, etenkin jos on läheisestä ystävästä kyse, ja tietoinen nimen merkityksestä hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen nimi lähtee suvun perinteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko suuttui aikanaan, kun varastettiin hänen varaamansa tytön nimi. En ollut ikinä kuullutkaan, että hänellä oli joku nimi varattuna. Hänellä tosin oli jo lapsiluku täynnä ja lopulta hän sitten leppyi ja antoi luvan meidän käyttää nimeä.
Meillä suvussa kulkee nimi, joka on kulkenut äidiltä tyttärelle useita sukupolvia. Minulla on tämä nimi. Olin vähän ihmeissäni, kun veljeni tyttö kastettiin tällä nimellä. Hänen vaimonsa oli halunnut tytölle tämän nimen, kun se oli hänestä niin nätti. Mutta erikoista minusta tämä toki oli, että halusi väkisin tytölleen juuri sen nimen, joka perinteisesti annettu äidiltä tyttärelle.
Mutta en toki suuttunut. Kun sain tytön, nimi jatkui hänellä, kuten suvussa on ollut tapana. On siis harvinaisempi nimi, joka kulkee toisena nimenä.
Veljen vaimon ei tarvitse sitoutua teidän sukunne tapoihin. Hänellä on varmasti omat perinteensä. Minusta on pikemminkin outoa olettaa, että joku nimi "kuuluu" antaa tietyllä logiikalla syntyvälle lapselle.
Tietenkin annat haluamasi nimen lapselle. Ystäväsi ei ole todennäköisesti nyt ihan heti ainakaan hankkimassa lapsia, joten minusta sinulla on täysi oikeus käyttää nimeä. Lisäksi eihän ystäväsi millään voi tietää, mikäli saisi lapsen, niin saisiko hän tyttären vai pojan.
Kuulostaa siltä, että ystäväsi pohjimmiltaan toivoo kovasti omaa lasta ja kenties haaveileekin mutta oikeaa kumppania ei vain ota löytyäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap myönsi että kaveri on pitänyt tuosta nimestä enemmän meteliä, eli selkeästi varannut sen. Ap ollut hiljaa ja nyt sitten nappasi nimen, kun kerran ekana onnistui saamaan tytön.
Mielestäni vähän ikävästi tehty hyvälle ystävälle, ap. Sinkkuelämässähän oli samanlainen juttu 😁 Ja nimivaras olikin ikävä ihminen.Jep. Se on vähän sama kuin juttelisi kaverin kanssa unelmien häämatkakohdetta, ja varastaisi sitten sen juuri sen kohteen, minkä kaveri on ensin maininnut. Maailmassa on muitakin paikkoja.
Sanalla sanoen: Mautonta!
Meneekö se matkakohde jotenkin pilalle jos joku muukin käy siellä? Kannattaa pitää häämatkansa sitten jossain peräkorvessa minne ei pääse kuin patikoimalla, ettei muut erehdy matkustamaan samaan paikkaan.
Tämä palsta osaa aina yllättää hulluudellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”—kyseessä on meidän molempien rakastamasta kirjasarjasta erään sivuhahmon nimi, ei kai mikään yleisin Suomessa, mutta ei erityisen harvinainenkaan (2020 alusta syntynyt 135 tämännimistä tyttöä)”
Luna, Harry Potterista?
”2020-21, miehiä: 0, naisia: 135”
Juu, nimi on Luna.
Luna on ihana nimi. Siskollani on 11-vuotias Luna ❤️
ap
Oma kaverini aikanaan kertoi oman lapsensa toive nimen, jos lapsen joskus saa. Minä kerroin omani. Ja kun tulimme raskaaksi, melko samoihin aikoihin (ei tarkoituksella, vaan tuuria) hän ilmoitti että hänen lapsensa nimeksi tulisi se ja se. Oli kertonut sen jo kaikille. Eli minun toive nimi lapselle etunimeksi ja hänen toive nimi toiseksi nimeksi. Itselleni tuo nimi kulki suvussa, joten KYLLÄ loukkasi kun hän nimesi lapsen yht'äkkiä juuri sillä nimellä. Ja hänen oma toive nimi olikin vasta toisena nimenä. Kysyin häneltä asiasta, ja sain huudot niskaani kuinka hän on MUKAMAS aina suunnitellut tätä nimeä lapselleen. Eikä ollut muka kuullutkaan että minä nimeän lapseni näin. Tämä sama ystävä, on ystävä joka on mm. tapaillut poikaystävääni selkäni takana. Se kertokoon jo paljon. Ja tätä nykyä hän on syystä myös ex-ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kaverisi makukin ehtii muuttua. Mä olin aivan ihastunut yhteen pojan nimeen. Tulikin tyttö. Kului 3 vuotta ja syntyi poika. Nimi ei tuntunutkaan enää niin kivalta ja hän sai ihan muun nimen.
Lapselle kannattaa antaa nimi, jonka takia ei koulussa tule pilkatuksi. Eimitään Ulva eikä Vili, niitä käännetään ja ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kaverini aikanaan kertoi oman lapsensa toive nimen, jos lapsen joskus saa. Minä kerroin omani. Ja kun tulimme raskaaksi, melko samoihin aikoihin (ei tarkoituksella, vaan tuuria) hän ilmoitti että hänen lapsensa nimeksi tulisi se ja se. Oli kertonut sen jo kaikille. Eli minun toive nimi lapselle etunimeksi ja hänen toive nimi toiseksi nimeksi. Itselleni tuo nimi kulki suvussa, joten KYLLÄ loukkasi kun hän nimesi lapsen yht'äkkiä juuri sillä nimellä. Ja hänen oma toive nimi olikin vasta toisena nimenä. Kysyin häneltä asiasta, ja sain huudot niskaani kuinka hän on MUKAMAS aina suunnitellut tätä nimeä lapselleen. Eikä ollut muka kuullutkaan että minä nimeän lapseni näin. Tämä sama ystävä, on ystävä joka on mm. tapaillut poikaystävääni selkäni takana. Se kertokoon jo paljon. Ja tätä nykyä hän on syystä myös ex-ystävä.
Uskomattoman yksinkertaista käytöstä.
Kyllä kaikilla on oikeus antaa lapsilleen juuri ne nimet, mitkä haluaa. Ei niitä voi mitenkään "varailla". Siltivaikka näin ajatteleekin, niin oli mustakin outoa, kun isoveljeni kaveri antoi tyttärilleen samat nimet kun mun kahdella tyttärellä on. Tosin näillä kaimoilla on kymmenisen vuotta ikäeroa, mutta kyllä silti aluksi vähän hämmästytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nimiä voi varata. Keisarinkelainenkaan ei ole enää kielletty väri rahvaalta.
Et ole tehnyt mitään väärää ja voisihan teillä olla saman nimiset lapset.
MUTTA! Miten tulkitset ”biologinen kello tikittää” = en ehkä saa lapsia? Itse tulkitsen hänen tilanteen niin, että hän pelkää että jäisi lapsettomaksi (pelko siitä ei ole sama kuin todennäköisyys, joksi itse tulkitsit sen). Moni saattaa suunnitella lasta vaikkei ole parisuhteessakaan. Mutta voi olla että tuo pelko lapsettomuudesta on se, joka aiheutti reaktion ystävässäsi. Lapsettomuus on kipeä paikka, jolloin ystävän raskaus voi olla ilon lisäksi raskas paikka. On varmasti vielä raskaampaa kun ystävä elää sitten ihan 100% sitä omaa unelmaa lapsen nimeä myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro ystävällesi että sinäkin pidät nimestä kovin. Kerro että miksei ystäväkin voisi nimetä tytärtään samalla nimellä. Ja toisaalta jos ystävä ei koskaan saa tytärtä niin hänellä olisi kummityttö jolla nimi josta tykkää. Ja muistuta että ystävä on välillä epäillyt ettei tule hommaamaan lapsia joten olisi aika kurjaa jos tuota nimeä ei sitten käyttäisi kukaan.
No taas höpö höpö. Ei todellakaan pidä alkaa perustelemaan nimivalintaa, tietäähän se kaveri muutenkin, miksi nimen valitsit. Ei taida olla ihan totta tämä aloitus.
Se nimi on Luna. Selvitin väestörekisterikeskuksen sivuilta.
Nimenhän saa vaihtaa ilman mitään vanhempien suostumuksia 15-vuotiaana.
Me valitsimme lapsellemme nimen, jota hän ei nyt esiteininä voi sietää. Häntä kutsutaan hänen itse valitsemallaan nimellä. Vaihtoonhan tuo virallinen nimi menee.
Minusta on todellakin ok että lapsi kertoo itse, minkä niminen on ja sitä nimeä sitten käytetään.
Joissain alkuperäiskulttuureissa lapsi on nimetön jonnekin 5-vuotiaaksi asti, jolloin kertoo itse nimensä. En kuitenkaan ottaisi käyttöön vauvan kertomaa nimeä. Jostain muistan lukeneeni, että näinkin jotkut tekevät. Nimet ovat sitten tyyliin Ea, Aia, ehkä jopa Kia. Ihan hyviä nimiä, mutta eipä se vauva juuri muuta osaa sanoakaan.
Tälleen ohiksena. Anna siis se nimi jonka itse haluat ja jolla olette lasta jo kutsuneet. Lapsi on ainoa, jota lopulta kuuntelisin nimen valinnassa. Siinä ei "kaverit" paina vaa´assa.
Vierailija kirjoitti:
Se nimi on Luna. Selvitin väestörekisterikeskuksen sivuilta.
Oooh. Sherlock Holmes elää!!
Vierailija kirjoitti:
Et ole tehnyt mitään väärää ja voisihan teillä olla saman nimiset lapset.
MUTTA! Miten tulkitset ”biologinen kello tikittää” = en ehkä saa lapsia? Itse tulkitsen hänen tilanteen niin, että hän pelkää että jäisi lapsettomaksi (pelko siitä ei ole sama kuin todennäköisyys, joksi itse tulkitsit sen). Moni saattaa suunnitella lasta vaikkei ole parisuhteessakaan. Mutta voi olla että tuo pelko lapsettomuudesta on se, joka aiheutti reaktion ystävässäsi. Lapsettomuus on kipeä paikka, jolloin ystävän raskaus voi olla ilon lisäksi raskas paikka. On varmasti vielä raskaampaa kun ystävä elää sitten ihan 100% sitä omaa unelmaa lapsen nimeä myöten.
Terapia auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap myönsi että kaveri on pitänyt tuosta nimestä enemmän meteliä, eli selkeästi varannut sen. Ap ollut hiljaa ja nyt sitten nappasi nimen, kun kerran ekana onnistui saamaan tytön.
Mielestäni vähän ikävästi tehty hyvälle ystävälle, ap. Sinkkuelämässähän oli samanlainen juttu 😁 Ja nimivaras olikin ikävä ihminen.
Varannut. Nappasi nimen. Ei nimiä voi varata! On taas niin pimeää porukkaa liikkeellä, pakko olla kyseessä taas joku pikkukylä mömmönlahden takametsissä, jossa voidaan tällaista keskustelua käydä.
Ja tämän takia niitä nimiä ei kerrota.
Voihan se olla että kaveri ei saa koskaan tyttölasta. Tai vaihtaa sukunimen ja lapselle se Luna ei menisi sukunimen kanssa. Tai ystävyys voi rakoilla ja sillä ei olisi koskaan ollut mitään väliä miten ap nimesi lapsensa. Jotenkin hölmöä säästellä sitä toiselle jos itse tykkää.