Paras ystävä suuttui tyttäreni nimestä, olenko tehnyt väärin?
Kerroin tänään parhaalle ystävälleni/tyttäreni tulevalle sylikummille tytölle annettavan nimen, ja ystävä suuttui todella paljon. Kyseessä on nimi, josta pidämme molemmat todella paljon, ja jota olemme molemmat pitäneet ns. "jos sitten joskus saan lapsen"-nimilistalla, joskin ystäväni on ollut äänekkäämpi omalla listallaan olevista nimistä.
Mä satuin saamaan tyttären ensin, ystävä ei ole raskaana eikä hänellä lasten hankinta ei ole vielä mitenkään ajankohtaisena, hän on viime vuosina pohdiskellut paljon ääneen myös sitä, ettei välttämättä tule lapsia koskaan saamaan (ei ole parisuhteessa ja omien sanojensa mukaan "biologinen kello tikittää"). Hänen mielestään olen kuitenkin varastanut hänen valitsemansa nimen.
Tilanne tuntuu tosi ikävältä, en haluaisi väliemme menevän tällaisen takia. Samalla kuitenkin ärsyttää, koska olen itsekin miettinyt nimeä pitkään, valitsimme tämän tytölle kuukausia sitten ja siihen on jo totuttu ja se tuntuu ns. "omalta" ja oikealta. Selvennyksenä siis, että kyseessä on meidän molempien rakastamasta kirjasarjasta erään sivuhahmon nimi, ei kai mikään yleisin Suomessa, mutta ei erityisen harvinainenkaan (2020 alusta syntynyt 135 tämännimistä tyttöä).
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Mitä teitte? Pitäisikö mun mielestänne valita tytölle joku toinen nimi?
Kommentit (387)
Vierailija kirjoitti:
Eikö tässä olisi ollut vain 3 reilua vaihtoehtoa?
1. Annatte molemmat lapsillenne nimeksi Luna
2. Kumpikaan ei anna tätä nimeä
3. Se joka ehtii ensin saa käyttää nimenKaverisi olisi halunnut näköjään vaihtoehdon 4. eli vain Hän olisi saanut antaa sen nimen tai muuten nimi jää kokonaan käyttämättä. Onko Hän perustellut miksi Hän olisi saanut tällaisen etuoikeuden?
Jos on ollut teidän molempien suosikkihahmo ja nimi, kyllä molemmilla on siihen yhtälainen oikeus ja mielenpahoittaminen tästä on lapsellista.
Kaveri keksi ekana, että antaa sen nimen lapselleen. Ap vain piti nimestä, mutta ei omin päin olisi keksinyt antaa lapselleen. Matki idean.
Eikös Hermione Puhpallero olisi teistäkin paljon kauniimpi?
Ikävä homma, kumpi ensin keksi nimen niin se on hänen lapselle varattu.
Vierailija kirjoitti:
Eikös niitä kuukuppejakin ole Luna -merkillä? Kai sukunimi on sitten jotain tyyliin perinteinen Virtanen tai Möttönen? Lunatic on myös todennäköinen kiusankohde lapsuudessa. Muutenkin joku Harry Potterin mukaan nimeäminen on ehkä vähän lapsellista. Eikö Linnea tai joku kaunis nimi kelpaisi?
Ei käy, Linneasta mulle tulee ihan väkisin mieleen käyrä kikkeli, ei se kelpaa nimeksi ihmiselle.
Joskus Linneasta tulee myös mieleen Esson baarissa niska kyttyrässä nuokkuva densa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nimi joka on mun parin tuttavan lapsen nimi. Tuttavat ovat siis ystäviä keskenään ja heidän lapsilla sama nimi. Sitten vielä minä. Niin välillä vähän sekavaa, että kenestä me nyt puhutaan, mutta ei haittaa yhtään :D
Vähän OT mutta itseä vähän ärsytti kun käly oli antamassa lapselleen lähes tismalleen saman etunimen ja toisen nimen kuin itsellä. Yhden kirjaimen erolla. Noh muutti sitten toisen nimen ettei tullut lähes samaa, kun sanoin että vois mennä nimet sekaisin. Oma toinen nimi ja sukunimi harvinainen.
Eli siis jos oma nimi ois tyylin Minni Irmeli Mökki niin lapsen nimi ois ollut suurinpiirtein Minna Irmeli Mökki.
Hmm… Tulee mieleen Sinkkuelämää ja Frendit -jaksot. Molemmissa sympatiat olivat enemmän sen lapsettoman puolella.
Onhan se niin, että jäljempänä tulevaa pidettäisiin outona, perässähiihtäjänä tai matkijana jos hän nimeäisi lapsensa samannimiseksi. Siksi jos on esim. menossa häihin, ei pidä kertoa mitään omista suunnitelmistaan, tai muuten joku tekee täsmälleen ne samat jutut omissa häissään ennen sinua, vaikka ideat olisivat alun perin sinun.
Antaisin kuitenkin sen nimen lapsellesi, kerta se hänelle sopii. Voihan olla, että ystäväsi tajuaisi oman lapsen saatuaan, että joku toinen nimi sopii vauvalle paremmin.
Luna on ok nimi, jos lapsen isä on Dani Filth.
Etunimiin ei ole yksinoikeutta. Sukunimien kanssa on vähän toisin.
Turhasta ystäväsi suuttuu. Itseasiassa juuri ystäväsi pitäisi iloita onnestasi. Ihmisiä me kaikki ollaan, mutta jos ei tuosta parissa päivässä tasaannu, niin anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuten siskoni. Äitimme toinen nimi oli Helena. Minä annoin sen kuopuksen kolmanneksi nimeksi. Siskoni oli myös havitellut tuota nimeä lapselleen. Hän sai esikoisensa 2v meidän kuopuksen jälkeen. Toiseksi nimeksi tuli Helen, koska ei voinut antaa Helenaa, kun se oli jo meillä.
Ihan höhlää. Molempien lasten isoäiti kyseessä, joten miksi ei voisi olla molempien lasten nimissäkin. Kaunis kunnianosoitus.
Ehkä ystävääsi lohduttaa se, että Luna ei tule enää kauan olemaan kovin uniikki. Pottereiden parissa kasvaneet ikäluokat ovat vähitellen saamassa jälkikasvua ja muutamalla muullakin Luna varmaan ”listalla”.
T: Pottereista rakastanut 22-vuotias jolla Luna myös listalla :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko suuttui aikanaan, kun varastettiin hänen varaamansa tytön nimi. En ollut ikinä kuullutkaan, että hänellä oli joku nimi varattuna. Hänellä tosin oli jo lapsiluku täynnä ja lopulta hän sitten leppyi ja antoi luvan meidän käyttää nimeä.
Meillä suvussa kulkee nimi, joka on kulkenut äidiltä tyttärelle useita sukupolvia. Minulla on tämä nimi. Olin vähän ihmeissäni, kun veljeni tyttö kastettiin tällä nimellä. Hänen vaimonsa oli halunnut tytölle tämän nimen, kun se oli hänestä niin nätti. Mutta erikoista minusta tämä toki oli, että halusi väkisin tytölleen juuri sen nimen, joka perinteisesti annettu äidiltä tyttärelle.
Mutta en toki suuttunut. Kun sain tytön, nimi jatkui hänellä, kuten suvussa on ollut tapana. On siis harvinaisempi nimi, joka kulkee toisena nimenä.
Kiva perinne mutta onhan sekin kiva että serkuilla on sama nimi mikä perinteenä suvussa.
Onhan se veljenkin tyttö yhtä oikeutettu suvussa kulkevaan nimeen?Mutta jos se on mennyt naislinjassa, niin onhan se vähän tahditonta.
Siis ei minua sinänsä haitannut. Ihmettelin vain, koska ihan yleisesti oli tiedossa, että nimi kulkee naislinjassa. Nyt on serkkutytöillä sama nimi ja veljen tyttö on itse harmitellut, että hänelle on annettu ns. suvussa kulkeva nimi, joka olisi pitänyt säästää äidiltä tytölle. Olen hänellekkin sanonut, että kaunista nimeä saa jakaa, ettei se haittaa.
Itse en antaisi lapselleni nimeä, joka kulkee isältä pojalle ja äidiltä tytölle, jos se ei olisi omalle lapselle ns. perintönimi. Minusta se olisi lähinnä noloa.
Mikä hemmetti estää antamasta tätä samaa nimeä MYÖS äidiltä tytölle? Vai onko siihenkin joku kirjoittamaton, tärkeä sääntö että samassa sukupolvessa tuo nimi voi esiintyä vain kerran?
Siis minkä ikäisiä oikein olette? Jos tämä ei ole trolli niin lopeta tuollaisen toksisen "ystävän" kanssa hengaaminen ja hanki parempia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Ap myönsi että kaveri on pitänyt tuosta nimestä enemmän meteliä, eli selkeästi varannut sen. Ap ollut hiljaa ja nyt sitten nappasi nimen, kun kerran ekana onnistui saamaan tytön.
Mielestäni vähän ikävästi tehty hyvälle ystävälle, ap. Sinkkuelämässähän oli samanlainen juttu 😁 Ja nimivaras olikin ikävä ihminen.
Ei jumalauta, oikeesti. Aikuiset ihmiset ovat sitä mieltä, että kun joku on teininä (15v sitten) puhunut jostain nimestä, niin hän on "varannut" sen itselleen ikiajoiksi. Tämän on pakko olla trolli.
Mulla ja mun parhaalla kaverilla sattui olemaan samat nimet, sekä kutsumanimi että toinen nimi. Ei haitannut menoa.
Vierailija kirjoitti:
Se nimi on Luna. Selvitin väestörekisterikeskuksen sivuilta.
Niinkuin moni muukin jo monta sivua sitten.
Sit se sun kaveri saa 5 poikaa...
Tämän vuoksi en kerro kenellekään lasten nimiä ennenkuin ne ristiäisissä paljastetaan. Ei pääse kukaan loukkaantumaan tai vaikuttamaan mielipiteillään jo-päätettyyn asiaan.
Sitäpaitsi kaverisi ei välttämättä saa koskaan tyttöjä vaikka saisikin lapsia
Vierailija kirjoitti:
Hmm… Tulee mieleen Sinkkuelämää ja Frendit -jaksot. Molemmissa sympatiat olivat enemmän sen lapsettoman puolella.
Onhan se niin, että jäljempänä tulevaa pidettäisiin outona, perässähiihtäjänä tai matkijana jos hän nimeäisi lapsensa samannimiseksi. Siksi jos on esim. menossa häihin, ei pidä kertoa mitään omista suunnitelmistaan, tai muuten joku tekee täsmälleen ne samat jutut omissa häissään ennen sinua, vaikka ideat olisivat alun perin sinun.
Antaisin kuitenkin sen nimen lapsellesi, kerta se hänelle sopii. Voihan olla, että ystäväsi tajuaisi oman lapsen saatuaan, että joku toinen nimi sopii vauvalle paremmin.
Anteeksi nyt, mutta onko olemassa jotain oikeasti uniikkia mitä joku voi häissään tehdä? Jos luet noita "huonot häämuistot"-tyylisiä ketjuja, niissä kaikissa valitetaan että häät ovat samasta puusta veistettyjä, leikkeineen puheineen ja häävalsseineen.
En osaa edes kuvitella, miten jonkun häät voisivat olla niin ainutlaatuiset, että joku haluaisi niitä matkia. Voisitko antaa jonkun esimerkin?
Vierailija kirjoitti:
Lunta nimi on ruma, kuulostaa ihan lyhennykseltä lunatic sanasta eli mielipuolelta. Tosi kaunis mielleyhtymä.
Tässä ketjussa puheena oleva nimi onkin "Luna", ei "Lunta".
"Kyseessä on nimi, josta pidämme molemmat todella paljon, ja jota olemme molemmat pitäneet ns. "jos sitten joskus saan lapsen"-nimilistalla, joskin ystäväni on ollut äänekkäämpi omalla listallaan olevista nimistä."
Minulle tulee mieleen, onko tilanne mennyt niin, että ystäväsi on kertonut että "tämä on se nimi jonka aion antaa lapselleni" ja sinä olet vain hiljaa mielessäsi ajatellut että joo, voisin itsekin antaa. Jos tilanne on tämä, niin ymmärrän että ystäväsi mielestä on aika ihmeellistä, että annatkin lapsellesi sen "hänen" nimensä.
Tottakai sulla on oikeus antaa omalle lapsellesi se nimi jonka haluat, mutta JOS tilanne on mennyt noin, niin ymmärrän kyllä, että ystäväsi pitää toimintaa tökerönä. Eri asia, jos olette molemmat ääneen todenneet että "tämän nimen haluaisin antaa lapselleni".
Lapsellista