Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua käyttää rahaa mihinkään, oikeasti ärsyttää!
20.05.2021 |
Mies ei halua harrastaa tai tehdä mitään (maksullista). Me ei käydä ravintoloissa, konserteissa (koronaa ennen siis jo), ei matkoilla. Ja kyse ei ole siitä, että olisin loinen loinen, voisin itse oman osuuteni matkasta maksaa. Mua vähän ihmetyttää sekin, että asun miehen omistamassa kämpässä ja maksan hänelle 500€/kk vuokraa siitä. Okei, jos asuisin itsekseni täällä Helsingissä, niin saisin maksaa lähes tuplat tuohon nähden. Mutta kuka oikeasti kumppaniltaan vaatii vuokraa? Varsinkin kun asunto on lähes velaton. Kun kysyn mieheltä, että mihin sinä rahaa sitten haluat käyttää, niin selitys on aina: sijoitukset ja pahan päivän varalle. Ymmärrän osittain, mutta kun elämä menee ihan ohi. Ei tämä ole mitään elämää, että töissä käydään ja muuten istutaan kotona kaikki lomat ja viikonloput! Pitääkö tässä eroa harkita?
Kommentit (430)
Sinulta puuttuu asenne, että me olemme ”me”. Asenne, että Kaikki mitä minä teen, tekee hyvää ”meille” ja meidän parisuhteelle. Jos ajattelisit näin, niin viimeinen päätelmäsi olisi ”’minä maksan ilomielin suurimman osan kuluista, koska haluan rakkaani voivan hyvin, ja kun hän voi hyvin, niin minäkin voin hyvin”.
Aika monikin haluaa olla me kun rahat on loppu, mutta minä kun tilillä on rahaa ja asuntokin on maksettu.
Minäpä kerron mikä tekisi hyvää parisuhteille: nämä tuhlaajatytöt kantaisivat sen oman tuhlaamisensa seuraukset. Elämä oli tässä ja nyt, ja nyt on rahat loppu. Nyt eletään niukemmin ja säästetään jos kerran omistusasuntoa tekeekin mieli. Ollaan iloisia sen miehen puolesta joka saa nyt vuorostaan harrastaa, elettyään säästäväisesti pitkään.
Mitään tulevaisuutta ei ole ihmisen kanssa joka tuhlaa omat rahansa ja siten haluaa tuhlata toisenkin rahat. Tuhlari on se ahne, ei säästäväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju pitäisi näyttää kaikille pojille esimerkkinä millaisia lokkeja naiset on.
Ihan kaikki naiset öliööööö
Ei täällä ole naisia, jotka olisivat olleet miehen kannalla.
Niin, moni on sanonut, että he perivät vain puolet vastikkeesta ja käyttökuluista.
No ei se varmaan riitä jos toisella velat niskassa, ja toinen sit vaan halvalla haluu asuu
Lainan lyhentäminen on omaa säästämistä. Toisen maksama summa voi olla satasia kuussa. Sen lisäksi tulee muita etuja mitä yhdessä asuessa saa. Voihan se toinen olla hyvä kokki ja leipuri, siitä on iloa toisellekin.
Eikä ole, jos toinen siinä samaan aikaan asuu. Ei kai se yksinkään voisi pelkällä vastikkeella asua, jos velkaa asunnosta. Kulut tasan, alle euron leipä ei siinä auta.
Sinäkö maksattaisit puolisollasi puolet lainan lyhennyksestäkin? Aika hyvä puhuja saat olla, jos toinen haluaa muuttaa kanssasi yhteen.
Ei tarvitse muuttaakaan minun asuntooni, lokkeilemaan ei ainakaan muuta. Minua ei kato hyväksikäytetä/k-seteta.
Vierailija kirjoitti:
Me kun muutimme yhteen, niin ratkaisimme tämän ongelman siten, että vuokrasimme asunnon, ja laitoimme kulut puoluksi.
Minulla oli omistusasunto, jonka laitoin vuokralle. Vuokratuotolla maksoin oman osuuteni omasta vuokrasta.
?
Siis tätä en kyllä voi millään ymmärtää, että mieluummin maksetaan markkinavuokraa ulkopuoliselle?
Eikö olisi järkevämpää maksaa hieman korvausta sille puolisolle ja säästää samalla siinä rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju pitäisi näyttää kaikille pojille esimerkkinä millaisia lokkeja naiset on.
Ihan kaikki naiset öliööööö
Ei täällä ole naisia, jotka olisivat olleet miehen kannalla.
Niin, moni on sanonut, että he perivät vain puolet vastikkeesta ja käyttökuluista.
No ei se varmaan riitä jos toisella velat niskassa, ja toinen sit vaan halvalla haluu asuu
Lainan lyhentäminen on omaa säästämistä. Toisen maksama summa voi olla satasia kuussa. Sen lisäksi tulee muita etuja mitä yhdessä asuessa saa. Voihan se toinen olla hyvä kokki ja leipuri, siitä on iloa toisellekin.
Eikä ole, jos toinen siinä samaan aikaan asuu. Ei kai se yksinkään voisi pelkällä vastikkeella asua, jos velkaa asunnosta. Kulut tasan, alle euron leipä ei siinä auta.
Sinäkö maksattaisit puolisollasi puolet lainan lyhennyksestäkin? Aika hyvä puhuja saat olla, jos toinen haluaa muuttaa kanssasi yhteen.
Ei tarvitse muuttaakaan minun asuntooni, lokkeilemaan ei ainakaan muuta. Minua ei kato hyväksikäytetä/k-seteta.
Hyvä, pidä tuo. Muista, että puoliso kusettaa aina. Sinkku power rules!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kun muutimme yhteen, niin ratkaisimme tämän ongelman siten, että vuokrasimme asunnon, ja laitoimme kulut puoluksi.
Minulla oli omistusasunto, jonka laitoin vuokralle. Vuokratuotolla maksoin oman osuuteni omasta vuokrasta.
?
Siis tätä en kyllä voi millään ymmärtää, että mieluummin maksetaan markkinavuokraa ulkopuoliselle?
Eikö olisi järkevämpää maksaa hieman korvausta sille puolisolle ja säästää samalla siinä rahaa?
Ja kuunnella vttuilua, miten loisii toisen nurkissa ja on hyväksikäyttäjä? Mitään omaa viihtyvyyttä lisäävää ei saa edes toivoa. Mitäpä luulet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihit ihmiset on loisia. He ovat sairaita. Miehesi on loinen. Haän nyhtää sulta vuokraa velattomasta asunnosta ja hyödyntää sua täysillä. Avaa nyt silmät. Mitä iloa tuollaisesta kumppanista on, jota ei saa edes matkoille, ravintolaan tai harrastukseen.
Eihän asunto ollut velaton, vaan ap:n mukaan "lähes velaton". Mitä tuokin sitten tarkoittaa, kun on Helsingissä sijaitsevasta asunnosta kyse. Onko Helsingissä 350 000 euron kämppä lähes velaton, jos velkaa on enää esim 10%, eli 35 000€? Silti tuossa on vielä paljon maksettavaa.
Kyllä minua ainakin vituttaisi, jos maksaisin asuntolainaa vaikkapa 650€/kk ja päälle olisi esim 300 euron yhtiövastike, eikä toinen haluaisi osallistua asumiseen kuin maksamalla esim korkeintaan puolet vastikkeesta, eli 150 euroa.
Sinun asuntosihan se on, sinähän sitä itsellesi maksat.
Ja toinen saa kuluttaa sitä ilmaiseksi? Kumma logiikka, jos ennemmin maksaa vieraalle vuokranantajalle asumisesta esim 700€ vuokraa kuin omalle kumppanille maksaisi 300€ asumiskuluja.
Miksi minä omalle kumppanille maksaisin vuokraa lainkaan? Yhteistalous on vähimmäismuoto yhdessäelämisestä minulle. Toki voidaan panna se sinun asuntosi myyntin ja ostaa yhdessä isompi.
Ja tässä tulee ongelmaksi se, että pitäisi ostaa yhteinen asunto, mutta toisella ei todennäköisesti ole yhtään pääomaa pohjilla. Ainakaan minä en ole koskaan vielä törmännyt vuokralla asuvaan naiseen, jolla olisi ollut tilillä juurikaan rahaa. Kaikki menee mitä tienaavat. Rupea sitten semmoisen kanssa suunnittelemaan yhteisen asunnon hankkimista.
Tämäpä juuri.
Naiset joilla on pääomaa, ovat jo hankkineet omistusasunnon. Jäljellä on "elämä on tässä ja nyt"-tapaukset joilla pääomaa ei ole. Kaikki on käytetty matkusteluun ja kalliiseen vuokrakämppään ison kaupungin keskustan sykkeessä.
No, nyt tullaankin siihen että jos myyn oman kämppäni, minun ei luultavasti tarvitse ottaa lainaa. Naisen täytyy.
Vaikka naisella on vähemmän rahaa, yleensä nainen on se joka haluaa enemmän unelma-asunnon kuin mies. Ja kalusteet vaihtoon koska värisävyt.
Kaiken tämän jälkeen minulla olisi velaton puolisko asunnosta ja olisin kuitannut puolet mööpeleistä käteisellä. Nainen taas olisi korviaan myöten veloissa, toki vanhempiensa takauksella.
Lopulta tästä tullaankin takaisin siihen elämiseen. Jos tulot ovat samat, minulla on reippaasti enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska ei ole velkoja ja korkoja niskassa. Mutta nainen onkin se joka haluaa kuluttaa enemmän, mistä todisteena juurikin mainittu säästöjen puute. Nyt se "lämä on tässä ja nyt"-asenne kostautuukin, niin kuin yleensä käy lopulta. Ei se elämä loppunutkaan kolmekymppisenä.
Mitäs nyt tehdään? Kuittaanko herrasmiehenä tuhlaajatytön vuosien törsäämisen sillä etä maksan isoman osan arjen kuluista "kun minulla on enemmän käytettävissä olevaa rahaakin"? Sitäkö te naiset ehdotatte?
Jos yhdessä ostettu asunto aiheuttaa tuollaisen tilanteen, ette voi yhdessä asua niin kalliissa kämpässä, vaan teidän pitää ostaa pienempi ja halvempi, että esimerkin naisellakin olisi siihen ja muuhun elämiseen varaa. Jos tämä ei käy, tarkoittaa se automaattisesti sitä, että mies maksaa yhteisestä elämästä naista isomman osan kuluista. Jollei se käy, ette voi asua yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Sinulta puuttuu asenne, että me olemme ”me”. Asenne, että Kaikki mitä minä teen, tekee hyvää ”meille” ja meidän parisuhteelle. Jos ajattelisit näin, niin viimeinen päätelmäsi olisi ”’minä maksan ilomielin suurimman osan kuluista, koska haluan rakkaani voivan hyvin, ja kun hän voi hyvin, niin minäkin voin hyvin”.
Aika monikin haluaa olla me kun rahat on loppu, mutta minä kun tilillä on rahaa ja asuntokin on maksettu.
Minäpä kerron mikä tekisi hyvää parisuhteille: nämä tuhlaajatytöt kantaisivat sen oman tuhlaamisensa seuraukset. Elämä oli tässä ja nyt, ja nyt on rahat loppu. Nyt eletään niukemmin ja säästetään jos kerran omistusasuntoa tekeekin mieli. Ollaan iloisia sen miehen puolesta joka saa nyt vuorostaan harrastaa, elettyään säästäväisesti pitkään.
Mitään tulevaisuutta ei ole ihmisen kanssa joka tuhlaa omat rahansa ja siten haluaa tuhlata toisenkin rahat. Tuhlari on se ahne, ei säästäväinen.
Aina voi hommata yhteisen vuokra-asunnon. Se on hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kun muutimme yhteen, niin ratkaisimme tämän ongelman siten, että vuokrasimme asunnon, ja laitoimme kulut puoluksi.
Minulla oli omistusasunto, jonka laitoin vuokralle. Vuokratuotolla maksoin oman osuuteni omasta vuokrasta.
?
Siis tätä en kyllä voi millään ymmärtää, että mieluummin maksetaan markkinavuokraa ulkopuoliselle?
Eikö olisi järkevämpää maksaa hieman korvausta sille puolisolle ja säästää samalla siinä rahaa?
Ja kuunnella vttuilua, miten loisii toisen nurkissa ja on hyväksikäyttäjä? Mitään omaa viihtyvyyttä lisäävää ei saa edes toivoa. Mitäpä luulet?
Ei kuulosta kivalta parisuhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Sinulta puuttuu asenne, että me olemme ”me”. Asenne, että Kaikki mitä minä teen, tekee hyvää ”meille” ja meidän parisuhteelle. Jos ajattelisit näin, niin viimeinen päätelmäsi olisi ”’minä maksan ilomielin suurimman osan kuluista, koska haluan rakkaani voivan hyvin, ja kun hän voi hyvin, niin minäkin voin hyvin”.
Aika monikin haluaa olla me kun rahat on loppu, mutta minä kun tilillä on rahaa ja asuntokin on maksettu.
Minäpä kerron mikä tekisi hyvää parisuhteille: nämä tuhlaajatytöt kantaisivat sen oman tuhlaamisensa seuraukset. Elämä oli tässä ja nyt, ja nyt on rahat loppu. Nyt eletään niukemmin ja säästetään jos kerran omistusasuntoa tekeekin mieli. Ollaan iloisia sen miehen puolesta joka saa nyt vuorostaan harrastaa, elettyään säästäväisesti pitkään.
Mitään tulevaisuutta ei ole ihmisen kanssa joka tuhlaa omat rahansa ja siten haluaa tuhlata toisenkin rahat. Tuhlari on se ahne, ei säästäväinen.
Olen ihan samaa mieltä tuosta, mitä sanot. Ilmaisen itseni toisin:
On kahdenlaisia ihmisiä: ottajia ja antajia.
Jos ottaja ja antaja ovat yhdessä, on kyseessä alistussuhde.
Jos kaksi ottajaa on yhdessä, on parisuhde on valtataistelua.
Jos kaksi antajaa on yhdessä - niin tulos on harmoninen. On olemassa ”me”, jonka eteen molemmat uurastavat.
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kun muutimme yhteen, niin ratkaisimme tämän ongelman siten, että vuokrasimme asunnon, ja laitoimme kulut puoluksi.
Minulla oli omistusasunto, jonka laitoin vuokralle. Vuokratuotolla maksoin oman osuuteni omasta vuokrasta.
?
Siis tätä en kyllä voi millään ymmärtää, että mieluummin maksetaan markkinavuokraa ulkopuoliselle?
Eikö olisi järkevämpää maksaa hieman korvausta sille puolisolle ja säästää samalla siinä rahaa?
Emme mahtuneet minun asuntooni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihit ihmiset on loisia. He ovat sairaita. Miehesi on loinen. Haän nyhtää sulta vuokraa velattomasta asunnosta ja hyödyntää sua täysillä. Avaa nyt silmät. Mitä iloa tuollaisesta kumppanista on, jota ei saa edes matkoille, ravintolaan tai harrastukseen.
Eihän asunto ollut velaton, vaan ap:n mukaan "lähes velaton". Mitä tuokin sitten tarkoittaa, kun on Helsingissä sijaitsevasta asunnosta kyse. Onko Helsingissä 350 000 euron kämppä lähes velaton, jos velkaa on enää esim 10%, eli 35 000€? Silti tuossa on vielä paljon maksettavaa.
Kyllä minua ainakin vituttaisi, jos maksaisin asuntolainaa vaikkapa 650€/kk ja päälle olisi esim 300 euron yhtiövastike, eikä toinen haluaisi osallistua asumiseen kuin maksamalla esim korkeintaan puolet vastikkeesta, eli 150 euroa.
Sinun asuntosihan se on, sinähän sitä itsellesi maksat.
Ja toinen saa kuluttaa sitä ilmaiseksi? Kumma logiikka, jos ennemmin maksaa vieraalle vuokranantajalle asumisesta esim 700€ vuokraa kuin omalle kumppanille maksaisi 300€ asumiskuluja.
Miksi minä omalle kumppanille maksaisin vuokraa lainkaan? Yhteistalous on vähimmäismuoto yhdessäelämisestä minulle. Toki voidaan panna se sinun asuntosi myyntin ja ostaa yhdessä isompi.
Ja tässä tulee ongelmaksi se, että pitäisi ostaa yhteinen asunto, mutta toisella ei todennäköisesti ole yhtään pääomaa pohjilla. Ainakaan minä en ole koskaan vielä törmännyt vuokralla asuvaan naiseen, jolla olisi ollut tilillä juurikaan rahaa. Kaikki menee mitä tienaavat. Rupea sitten semmoisen kanssa suunnittelemaan yhteisen asunnon hankkimista.
Tämäpä juuri.
Naiset joilla on pääomaa, ovat jo hankkineet omistusasunnon. Jäljellä on "elämä on tässä ja nyt"-tapaukset joilla pääomaa ei ole. Kaikki on käytetty matkusteluun ja kalliiseen vuokrakämppään ison kaupungin keskustan sykkeessä.
No, nyt tullaankin siihen että jos myyn oman kämppäni, minun ei luultavasti tarvitse ottaa lainaa. Naisen täytyy.
Vaikka naisella on vähemmän rahaa, yleensä nainen on se joka haluaa enemmän unelma-asunnon kuin mies. Ja kalusteet vaihtoon koska värisävyt.
Kaiken tämän jälkeen minulla olisi velaton puolisko asunnosta ja olisin kuitannut puolet mööpeleistä käteisellä. Nainen taas olisi korviaan myöten veloissa, toki vanhempiensa takauksella.
Lopulta tästä tullaankin takaisin siihen elämiseen. Jos tulot ovat samat, minulla on reippaasti enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska ei ole velkoja ja korkoja niskassa. Mutta nainen onkin se joka haluaa kuluttaa enemmän, mistä todisteena juurikin mainittu säästöjen puute. Nyt se "lämä on tässä ja nyt"-asenne kostautuukin, niin kuin yleensä käy lopulta. Ei se elämä loppunutkaan kolmekymppisenä.
Mitäs nyt tehdään? Kuittaanko herrasmiehenä tuhlaajatytön vuosien törsäämisen sillä etä maksan isoman osan arjen kuluista "kun minulla on enemmän käytettävissä olevaa rahaakin"? Sitäkö te naiset ehdotatte?
Ehkä paras koskaan täällä lukemani kirjoitus. Asia on juuri näin. Markkinat on täynnä noita naisia, jotka ovat todellakin eläneet elämänsä tässä ja nyt-periaatteella. Kallis vuokra-asunto, kivaa elämää ja kun tilipäivä koettaa, niin shoppaillaan meikkejä, vaatteita, ja kaikkea kivaa sadoilla euroilla. Luottokortti myös aina tapissa maksimimiinuksilla.
Ei tuollaisten kanssa voi rakentaa elämää kukaan muu kuin toinen vastakkaisen sukupuolen elämäntapaintiaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kun muutimme yhteen, niin ratkaisimme tämän ongelman siten, että vuokrasimme asunnon, ja laitoimme kulut puoluksi.
Minulla oli omistusasunto, jonka laitoin vuokralle. Vuokratuotolla maksoin oman osuuteni omasta vuokrasta.
?
Siis tätä en kyllä voi millään ymmärtää, että mieluummin maksetaan markkinavuokraa ulkopuoliselle?
Eikö olisi järkevämpää maksaa hieman korvausta sille puolisolle ja säästää samalla siinä rahaa?
Ja kuunnella vttuilua, miten loisii toisen nurkissa ja on hyväksikäyttäjä? Mitään omaa viihtyvyyttä lisäävää ei saa edes toivoa. Mitäpä luulet?
Minä maksoin vastikkeen kokonaan ja puolet juoksevista kuluista. Tuo oli meillä hyvä ratkaisu ja molemmat siitä hyötyivät. Sain säästettyä silti mukavasti kuukausittan, kun menot kuitenkin pienenivät entiseen vuokraan verrattuna ja asuntoviihtyvyys vaan lisääntyi.
Tottakai puolisko, joka ei asuntoa omistaa maksaa enemmän kuin puolet asunnon kuluista! Muutenhan asunnon omistava puolisko maksaa itsensä kipeäksi lainalyhennyksillä ja lopulta palkintona on velaton koti, joka ei omistajalleen tuota mitään.
Puolisko, joka maksaa puolet juoksevista kuluista (esim. 150€ yhtiövastikkeesta) pääsee elämässä niin halvalla, että alkaa kerryttää itselleen omaisuutta. Hän voi sijoittaa säästönsä ja rikastua entisestään.
On täysin kohtuullista, että toisen asuntoon muuttava puolisko maksaa kohtuullista vuokraa. Esim. puolet siitä, mitä samanlaisesta asunnosta joutuisi vuokramarkkinoilla maksamaan, tai vähän alle. Tämä on reilua, koska ostamatta asuntoa, ei kukaan pääse asumaan ilmaiseksi kuin vanhempien luona. Näin molemmat voivat kerryttää omaisuutta (asunnon omistaja maksaa velkaa pois helposti ja vuokraa maksava säästää asumiskuluissa verrattuna oikeaan vuokra-asuntoon ja voi panna rahan säästöön). Lopulta tuo varallisuus voidaan käyttää vaikka yhteisen omakotitalon ostoon niin, että molemmat maksavat 50/50.
Sanon tämän naisena. Avopuolisoni maksoi minulle kohtuullista vuokraa, kun asuimme yhdessä, noin 360-400€/kk kerrostalokolmiosta. Ja besservissereille tiedoksi. Perheen sisäisistä rahasiirroista ei makseta veroja. Vuokralla tarkoitetaan "vuokraa". Sitä, että puoliso siirtää rahasumman X, toisen puolison tilille. Se ei verottajalle kuulu, koska läheisen elämisen kustannuksia ja perheen kustannuksia voi verottomasti maksaa ja siirrellä rahaa niitä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihit ihmiset on loisia. He ovat sairaita. Miehesi on loinen. Haän nyhtää sulta vuokraa velattomasta asunnosta ja hyödyntää sua täysillä. Avaa nyt silmät. Mitä iloa tuollaisesta kumppanista on, jota ei saa edes matkoille, ravintolaan tai harrastukseen.
Eihän asunto ollut velaton, vaan ap:n mukaan "lähes velaton". Mitä tuokin sitten tarkoittaa, kun on Helsingissä sijaitsevasta asunnosta kyse. Onko Helsingissä 350 000 euron kämppä lähes velaton, jos velkaa on enää esim 10%, eli 35 000€? Silti tuossa on vielä paljon maksettavaa.
Kyllä minua ainakin vituttaisi, jos maksaisin asuntolainaa vaikkapa 650€/kk ja päälle olisi esim 300 euron yhtiövastike, eikä toinen haluaisi osallistua asumiseen kuin maksamalla esim korkeintaan puolet vastikkeesta, eli 150 euroa.
Sinun asuntosihan se on, sinähän sitä itsellesi maksat.
Ja toinen saa kuluttaa sitä ilmaiseksi? Kumma logiikka, jos ennemmin maksaa vieraalle vuokranantajalle asumisesta esim 700€ vuokraa kuin omalle kumppanille maksaisi 300€ asumiskuluja.
Miksi minä omalle kumppanille maksaisin vuokraa lainkaan? Yhteistalous on vähimmäismuoto yhdessäelämisestä minulle. Toki voidaan panna se sinun asuntosi myyntin ja ostaa yhdessä isompi.
Ja tässä tulee ongelmaksi se, että pitäisi ostaa yhteinen asunto, mutta toisella ei todennäköisesti ole yhtään pääomaa pohjilla. Ainakaan minä en ole koskaan vielä törmännyt vuokralla asuvaan naiseen, jolla olisi ollut tilillä juurikaan rahaa. Kaikki menee mitä tienaavat. Rupea sitten semmoisen kanssa suunnittelemaan yhteisen asunnon hankkimista.
Tämäpä juuri.
Naiset joilla on pääomaa, ovat jo hankkineet omistusasunnon. Jäljellä on "elämä on tässä ja nyt"-tapaukset joilla pääomaa ei ole. Kaikki on käytetty matkusteluun ja kalliiseen vuokrakämppään ison kaupungin keskustan sykkeessä.
No, nyt tullaankin siihen että jos myyn oman kämppäni, minun ei luultavasti tarvitse ottaa lainaa. Naisen täytyy.
Vaikka naisella on vähemmän rahaa, yleensä nainen on se joka haluaa enemmän unelma-asunnon kuin mies. Ja kalusteet vaihtoon koska värisävyt.
Kaiken tämän jälkeen minulla olisi velaton puolisko asunnosta ja olisin kuitannut puolet mööpeleistä käteisellä. Nainen taas olisi korviaan myöten veloissa, toki vanhempiensa takauksella.
Lopulta tästä tullaankin takaisin siihen elämiseen. Jos tulot ovat samat, minulla on reippaasti enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska ei ole velkoja ja korkoja niskassa. Mutta nainen onkin se joka haluaa kuluttaa enemmän, mistä todisteena juurikin mainittu säästöjen puute. Nyt se "lämä on tässä ja nyt"-asenne kostautuukin, niin kuin yleensä käy lopulta. Ei se elämä loppunutkaan kolmekymppisenä.
Mitäs nyt tehdään? Kuittaanko herrasmiehenä tuhlaajatytön vuosien törsäämisen sillä etä maksan isoman osan arjen kuluista "kun minulla on enemmän käytettävissä olevaa rahaakin"? Sitäkö te naiset ehdotatte?
Jos yhdessä ostettu asunto aiheuttaa tuollaisen tilanteen, ette voi yhdessä asua niin kalliissa kämpässä, vaan teidän pitää ostaa pienempi ja halvempi, että esimerkin naisellakin olisi siihen ja muuhun elämiseen varaa. Jos tämä ei käy, tarkoittaa se automaattisesti sitä, että mies maksaa yhteisestä elämästä naista isomman osan kuluista. Jollei se käy, ette voi asua yhdessä.
Olennaisinta tässä on ettei se käy naiselle.
Katsos kun se tuhlarinainen on tottunut elämään niin mukavaa elämää kuin mihin rahat rimaa hipoen riittävät. Joten halpisasunto "tyvestä puuhun"-periaatteella ei käy. On saatava se unelmakämppä.
Rahat on tietty laskettu siten kuin ennenkin, sellaisella erolla että omistusasunnon kanssa tulee kertaluonteisia ja toisinaan yllättäviä kuluja. Sitten rimaa hipoen-budjetti ei riitäkään vaan mennään pakkaselle, ja ollaan miettimässä tulisiko miehen herrasmiehenä raottaa parisuhteen nimissiä kukkaron nyörejä.
Ja mikä tahansa kämppä hankitaan, miehellä tulee olemaan enemmän rahaa käytettävissä, koska ei ole lainan lyhennyksiä.
Pitäisi tietää mitkä on AP:n avopuolison asunnon kuukausikulut: hoitovastike, sähkö, vesi, autopaikkaa, netti, vakuutus, yms. Ja maksavat jo puoliksi ruuat ja muut taloustarvikkeet. Helsingissä hoitovastike voi olla hyvinkin iso, jos talo on vuokratontilla. Ja niille joiden mielestä pitää maksaa osuutta lainanlyhennyksestäkin tiedoksi, että usein tuommoista tilanteissa ei asunnon omistaja halua myydä puolikasta osuutta asunto-osakkeestaan. Asunnon arvo voi kasvaa kuten muidenkin sijoitusten arvo, jos se sijaitsee hyvällä paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihit ihmiset on loisia. He ovat sairaita. Miehesi on loinen. Haän nyhtää sulta vuokraa velattomasta asunnosta ja hyödyntää sua täysillä. Avaa nyt silmät. Mitä iloa tuollaisesta kumppanista on, jota ei saa edes matkoille, ravintolaan tai harrastukseen.
Eihän asunto ollut velaton, vaan ap:n mukaan "lähes velaton". Mitä tuokin sitten tarkoittaa, kun on Helsingissä sijaitsevasta asunnosta kyse. Onko Helsingissä 350 000 euron kämppä lähes velaton, jos velkaa on enää esim 10%, eli 35 000€? Silti tuossa on vielä paljon maksettavaa.
Kyllä minua ainakin vituttaisi, jos maksaisin asuntolainaa vaikkapa 650€/kk ja päälle olisi esim 300 euron yhtiövastike, eikä toinen haluaisi osallistua asumiseen kuin maksamalla esim korkeintaan puolet vastikkeesta, eli 150 euroa.
Sinun asuntosihan se on, sinähän sitä itsellesi maksat.
Ja toinen saa kuluttaa sitä ilmaiseksi? Kumma logiikka, jos ennemmin maksaa vieraalle vuokranantajalle asumisesta esim 700€ vuokraa kuin omalle kumppanille maksaisi 300€ asumiskuluja.
Miksi minä omalle kumppanille maksaisin vuokraa lainkaan? Yhteistalous on vähimmäismuoto yhdessäelämisestä minulle. Toki voidaan panna se sinun asuntosi myyntin ja ostaa yhdessä isompi.
Ja tässä tulee ongelmaksi se, että pitäisi ostaa yhteinen asunto, mutta toisella ei todennäköisesti ole yhtään pääomaa pohjilla. Ainakaan minä en ole koskaan vielä törmännyt vuokralla asuvaan naiseen, jolla olisi ollut tilillä juurikaan rahaa. Kaikki menee mitä tienaavat. Rupea sitten semmoisen kanssa suunnittelemaan yhteisen asunnon hankkimista.
Tämäpä juuri.
Naiset joilla on pääomaa, ovat jo hankkineet omistusasunnon. Jäljellä on "elämä on tässä ja nyt"-tapaukset joilla pääomaa ei ole. Kaikki on käytetty matkusteluun ja kalliiseen vuokrakämppään ison kaupungin keskustan sykkeessä.
No, nyt tullaankin siihen että jos myyn oman kämppäni, minun ei luultavasti tarvitse ottaa lainaa. Naisen täytyy.
Vaikka naisella on vähemmän rahaa, yleensä nainen on se joka haluaa enemmän unelma-asunnon kuin mies. Ja kalusteet vaihtoon koska värisävyt.
Kaiken tämän jälkeen minulla olisi velaton puolisko asunnosta ja olisin kuitannut puolet mööpeleistä käteisellä. Nainen taas olisi korviaan myöten veloissa, toki vanhempiensa takauksella.
Lopulta tästä tullaankin takaisin siihen elämiseen. Jos tulot ovat samat, minulla on reippaasti enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska ei ole velkoja ja korkoja niskassa. Mutta nainen onkin se joka haluaa kuluttaa enemmän, mistä todisteena juurikin mainittu säästöjen puute. Nyt se "lämä on tässä ja nyt"-asenne kostautuukin, niin kuin yleensä käy lopulta. Ei se elämä loppunutkaan kolmekymppisenä.
Mitäs nyt tehdään? Kuittaanko herrasmiehenä tuhlaajatytön vuosien törsäämisen sillä etä maksan isoman osan arjen kuluista "kun minulla on enemmän käytettävissä olevaa rahaakin"? Sitäkö te naiset ehdotatte?
Jos yhdessä ostettu asunto aiheuttaa tuollaisen tilanteen, ette voi yhdessä asua niin kalliissa kämpässä, vaan teidän pitää ostaa pienempi ja halvempi, että esimerkin naisellakin olisi siihen ja muuhun elämiseen varaa. Jos tämä ei käy, tarkoittaa se automaattisesti sitä, että mies maksaa yhteisestä elämästä naista isomman osan kuluista. Jollei se käy, ette voi asua yhdessä.
Olennaisinta tässä on ettei se käy naiselle.
Katsos kun se tuhlarinainen on tottunut elämään niin mukavaa elämää kuin mihin rahat rimaa hipoen riittävät. Joten halpisasunto "tyvestä puuhun"-periaatteella ei käy. On saatava se unelmakämppä.
Rahat on tietty laskettu siten kuin ennenkin, sellaisella erolla että omistusasunnon kanssa tulee kertaluonteisia ja toisinaan yllättäviä kuluja. Sitten rimaa hipoen-budjetti ei riitäkään vaan mennään pakkaselle, ja ollaan miettimässä tulisiko miehen herrasmiehenä raottaa parisuhteen nimissiä kukkaron nyörejä.
Ja mikä tahansa kämppä hankitaan, miehellä tulee olemaan enemmän rahaa käytettävissä, koska ei ole lainan lyhennyksiä.
Näitä tilanteita riittää. Nainen elää elämänsä kuin viimeistä päivää ja kun tulee aika vakiintua, ei olekaan rahaa. Siinä vaiheessa ei siten halutakaan maata niin kuin pedattiin.
Tuosta on muitakin versioita. Esimerkkinä tuttavapariskunta. Nainen oli halunnut hevosen, ja onistuyi sellaisen hankkimaan. Ylimääräistä rahaa ei kuitenkaan ollut, vaikka nainen takuulla tiesi että jos hevoselle tulee ähky tms niin se tulee kalliiksi.
Kun niin tapahtui, vastuu siirettiin miehelle. Ei ole pakko maksaa, mutta sitten hevonen on lopetettava (=sinun vikasi, senkin sydämetön sika).
Tuo on todella törkeää toimintaa. Oma vastuuttomuus siirretään toisen, ja nimenomaan miehen koska herrasmieskulttuuri, harteille. "Kun sinulla on sitä rahaakin". Todellisuudessa ainoa syypää tilanteeseen oli nainen jolla oli vastuu hevosesta, minkä olisi pitänyt tarkoittaa ettei heppaa hankita ennen kuin säästössä on korvamerkittynä muutama tonni eläinlääkärikuluihin.
Rahallista hyötymistä on muukin kuin klassinen gold digger-kuvio. Nämä esimerkkeinä. Se on aina miehen herrasmiesmäisyys johon vedotaan lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai puolisko, joka ei asuntoa omistaa maksaa enemmän kuin puolet asunnon kuluista! Muutenhan asunnon omistava puolisko maksaa itsensä kipeäksi lainalyhennyksillä ja lopulta palkintona on velaton koti, joka ei omistajalleen tuota mitään.
Puolisko, joka maksaa puolet juoksevista kuluista (esim. 150€ yhtiövastikkeesta) pääsee elämässä niin halvalla, että alkaa kerryttää itselleen omaisuutta. Hän voi sijoittaa säästönsä ja rikastua entisestään.
On täysin kohtuullista, että toisen asuntoon muuttava puolisko maksaa kohtuullista vuokraa. Esim. puolet siitä, mitä samanlaisesta asunnosta joutuisi vuokramarkkinoilla maksamaan, tai vähän alle. Tämä on reilua, koska ostamatta asuntoa, ei kukaan pääse asumaan ilmaiseksi kuin vanhempien luona. Näin molemmat voivat kerryttää omaisuutta (asunnon omistaja maksaa velkaa pois helposti ja vuokraa maksava säästää asumiskuluissa verrattuna oikeaan vuokra-asuntoon ja voi panna rahan säästöön). Lopulta tuo varallisuus voidaan käyttää vaikka yhteisen omakotitalon ostoon niin, että molemmat maksavat 50/50.
Sanon tämän naisena. Avopuolisoni maksoi minulle kohtuullista vuokraa, kun asuimme yhdessä, noin 360-400€/kk kerrostalokolmiosta. Ja besservissereille tiedoksi. Perheen sisäisistä rahasiirroista ei makseta veroja. Vuokralla tarkoitetaan "vuokraa". Sitä, että puoliso siirtää rahasumman X, toisen puolison tilille. Se ei verottajalle kuulu, koska läheisen elämisen kustannuksia ja perheen kustannuksia voi verottomasti maksaa ja siirrellä rahaa niitä varten.
Onhan täällä joku järjen ääni!
Meillä on myös yhteenmuutto ajankohtainen, kaksi aikuista ja kummallakin velkainen omistusasunto. Kumpaakaan ei myöskään haluta myydä. Kai se on onni että asumiskulumme ovat lähes samat (800e ja 900e), sillä nyt ajatuksena on laittaa miehen asunto vuokralle ja hän maksaisi minulle 450e "vuokraa". Hänen vuokratuotot kattaisivat oman asunnon kulut, joten näin molemmat hyötyisivät myös taloudellisesti yhteenmuutosta.
Jos lähtisimme jakamaan kustannuksia kulutuksen mukaan, niin olisihan se täysin naurettavaa että mies maksaisi vain puolet yhtiövastikkeestani, vedestä ja sähköstä - yhteensä nämä olisivat 120e. Samaan aikaan minä maksaisin toista puolikasta ja lainaa eli 800e... Jos olisi edes ehdottanut asiaa, niin kengän kuva tulisi takamuksen aika nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihit ihmiset on loisia. He ovat sairaita. Miehesi on loinen. Haän nyhtää sulta vuokraa velattomasta asunnosta ja hyödyntää sua täysillä. Avaa nyt silmät. Mitä iloa tuollaisesta kumppanista on, jota ei saa edes matkoille, ravintolaan tai harrastukseen.
Eihän asunto ollut velaton, vaan ap:n mukaan "lähes velaton". Mitä tuokin sitten tarkoittaa, kun on Helsingissä sijaitsevasta asunnosta kyse. Onko Helsingissä 350 000 euron kämppä lähes velaton, jos velkaa on enää esim 10%, eli 35 000€? Silti tuossa on vielä paljon maksettavaa.
Kyllä minua ainakin vituttaisi, jos maksaisin asuntolainaa vaikkapa 650€/kk ja päälle olisi esim 300 euron yhtiövastike, eikä toinen haluaisi osallistua asumiseen kuin maksamalla esim korkeintaan puolet vastikkeesta, eli 150 euroa.
Sinun asuntosihan se on, sinähän sitä itsellesi maksat.
Ja toinen saa kuluttaa sitä ilmaiseksi? Kumma logiikka, jos ennemmin maksaa vieraalle vuokranantajalle asumisesta esim 700€ vuokraa kuin omalle kumppanille maksaisi 300€ asumiskuluja.
Miksi minä omalle kumppanille maksaisin vuokraa lainkaan? Yhteistalous on vähimmäismuoto yhdessäelämisestä minulle. Toki voidaan panna se sinun asuntosi myyntin ja ostaa yhdessä isompi.
Ja tässä tulee ongelmaksi se, että pitäisi ostaa yhteinen asunto, mutta toisella ei todennäköisesti ole yhtään pääomaa pohjilla. Ainakaan minä en ole koskaan vielä törmännyt vuokralla asuvaan naiseen, jolla olisi ollut tilillä juurikaan rahaa. Kaikki menee mitä tienaavat. Rupea sitten semmoisen kanssa suunnittelemaan yhteisen asunnon hankkimista.
Tämäpä juuri.
Naiset joilla on pääomaa, ovat jo hankkineet omistusasunnon. Jäljellä on "elämä on tässä ja nyt"-tapaukset joilla pääomaa ei ole. Kaikki on käytetty matkusteluun ja kalliiseen vuokrakämppään ison kaupungin keskustan sykkeessä.
No, nyt tullaankin siihen että jos myyn oman kämppäni, minun ei luultavasti tarvitse ottaa lainaa. Naisen täytyy.
Vaikka naisella on vähemmän rahaa, yleensä nainen on se joka haluaa enemmän unelma-asunnon kuin mies. Ja kalusteet vaihtoon koska värisävyt.
Kaiken tämän jälkeen minulla olisi velaton puolisko asunnosta ja olisin kuitannut puolet mööpeleistä käteisellä. Nainen taas olisi korviaan myöten veloissa, toki vanhempiensa takauksella.
Lopulta tästä tullaankin takaisin siihen elämiseen. Jos tulot ovat samat, minulla on reippaasti enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska ei ole velkoja ja korkoja niskassa. Mutta nainen onkin se joka haluaa kuluttaa enemmän, mistä todisteena juurikin mainittu säästöjen puute. Nyt se "lämä on tässä ja nyt"-asenne kostautuukin, niin kuin yleensä käy lopulta. Ei se elämä loppunutkaan kolmekymppisenä.
Mitäs nyt tehdään? Kuittaanko herrasmiehenä tuhlaajatytön vuosien törsäämisen sillä etä maksan isoman osan arjen kuluista "kun minulla on enemmän käytettävissä olevaa rahaakin"? Sitäkö te naiset ehdotatte?
Ehkä paras koskaan täällä lukemani kirjoitus. Asia on juuri näin. Markkinat on täynnä noita naisia, jotka ovat todellakin eläneet elämänsä tässä ja nyt-periaatteella. Kallis vuokra-asunto, kivaa elämää ja kun tilipäivä koettaa, niin shoppaillaan meikkejä, vaatteita, ja kaikkea kivaa sadoilla euroilla. Luottokortti myös aina tapissa maksimimiinuksilla.
Ei tuollaisten kanssa voi rakentaa elämää kukaan muu kuin toinen vastakkaisen sukupuolen elämäntapaintiaani.
Kirjoitin tästä jo aiemmin. Sen näyttävän ulkonäön ylläpitämiseen menee paljon rahaa, sen luulisi nyt yksinkertaisimmankin miehen tajuavan. Silti teille kelpaa vain sellaiset. Osaatko sanoa, miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai puolisko, joka ei asuntoa omistaa maksaa enemmän kuin puolet asunnon kuluista! Muutenhan asunnon omistava puolisko maksaa itsensä kipeäksi lainalyhennyksillä ja lopulta palkintona on velaton koti, joka ei omistajalleen tuota mitään.
Puolisko, joka maksaa puolet juoksevista kuluista (esim. 150€ yhtiövastikkeesta) pääsee elämässä niin halvalla, että alkaa kerryttää itselleen omaisuutta. Hän voi sijoittaa säästönsä ja rikastua entisestään.
On täysin kohtuullista, että toisen asuntoon muuttava puolisko maksaa kohtuullista vuokraa. Esim. puolet siitä, mitä samanlaisesta asunnosta joutuisi vuokramarkkinoilla maksamaan, tai vähän alle. Tämä on reilua, koska ostamatta asuntoa, ei kukaan pääse asumaan ilmaiseksi kuin vanhempien luona. Näin molemmat voivat kerryttää omaisuutta (asunnon omistaja maksaa velkaa pois helposti ja vuokraa maksava säästää asumiskuluissa verrattuna oikeaan vuokra-asuntoon ja voi panna rahan säästöön). Lopulta tuo varallisuus voidaan käyttää vaikka yhteisen omakotitalon ostoon niin, että molemmat maksavat 50/50.
Sanon tämän naisena. Avopuolisoni maksoi minulle kohtuullista vuokraa, kun asuimme yhdessä, noin 360-400€/kk kerrostalokolmiosta. Ja besservissereille tiedoksi. Perheen sisäisistä rahasiirroista ei makseta veroja. Vuokralla tarkoitetaan "vuokraa". Sitä, että puoliso siirtää rahasumman X, toisen puolison tilille. Se ei verottajalle kuulu, koska läheisen elämisen kustannuksia ja perheen kustannuksia voi verottomasti maksaa ja siirrellä rahaa niitä varten.
Onhan täällä joku järjen ääni!
Meillä on myös yhteenmuutto ajankohtainen, kaksi aikuista ja kummallakin velkainen omistusasunto. Kumpaakaan ei myöskään haluta myydä. Kai se on onni että asumiskulumme ovat lähes samat (800e ja 900e), sillä nyt ajatuksena on laittaa miehen asunto vuokralle ja hän maksaisi minulle 450e "vuokraa". Hänen vuokratuotot kattaisivat oman asunnon kulut, joten näin molemmat hyötyisivät myös taloudellisesti yhteenmuutosta.
Jos lähtisimme jakamaan kustannuksia kulutuksen mukaan, niin olisihan se täysin naurettavaa että mies maksaisi vain puolet yhtiövastikkeestani, vedestä ja sähköstä - yhteensä nämä olisivat 120e. Samaan aikaan minä maksaisin toista puolikasta ja lainaa eli 800e... Jos olisi edes ehdottanut asiaa, niin kengän kuva tulisi takamuksen aika nopeasti.
Missä päin maailmaa puolet vastikkeesta, vedestä ja sähköstä on muka vain 120 euroa? Jo pelkkä vesimaksu on parikymppiä, sähköön menee saman verran, mutta sähkönsiirtomaksu on 2-3 kertaa sähkönkulutukseen verrattuna. Hoitovastikkeen määrä olisi muka muutaman kympi. En usko.
Alue: Aihe vapaa
Sinäkö maksattaisit puolisollasi puolet lainan lyhennyksestäkin? Aika hyvä puhuja saat olla, jos toinen haluaa muuttaa kanssasi yhteen.