Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua käyttää rahaa mihinkään, oikeasti ärsyttää!
20.05.2021 |
Mies ei halua harrastaa tai tehdä mitään (maksullista). Me ei käydä ravintoloissa, konserteissa (koronaa ennen siis jo), ei matkoilla. Ja kyse ei ole siitä, että olisin loinen loinen, voisin itse oman osuuteni matkasta maksaa. Mua vähän ihmetyttää sekin, että asun miehen omistamassa kämpässä ja maksan hänelle 500€/kk vuokraa siitä. Okei, jos asuisin itsekseni täällä Helsingissä, niin saisin maksaa lähes tuplat tuohon nähden. Mutta kuka oikeasti kumppaniltaan vaatii vuokraa? Varsinkin kun asunto on lähes velaton. Kun kysyn mieheltä, että mihin sinä rahaa sitten haluat käyttää, niin selitys on aina: sijoitukset ja pahan päivän varalle. Ymmärrän osittain, mutta kun elämä menee ihan ohi. Ei tämä ole mitään elämää, että töissä käydään ja muuten istutaan kotona kaikki lomat ja viikonloput! Pitääkö tässä eroa harkita?
Kommentit (430)
Juuri tuon takia minä en suostu maksamaan miehelle mitään "vuokraa" siitä, että asun hänen omistamassaan asunnossa.
Jos mies alkaa edes vihjailla rahasta (jotakin muuta kuin ruokaostosten maksaminen puoliksi), niin minä pakkaan tavarani ja siirryn asumaan jonnekin muualle. Vaikka kesämökille. Mies saa sitten etsiä uuden parisuhdekumppanin. Minun ei kannata pysytellä parisuhteessa, jossa mies kyttää jokaista euroa ja valittaa vuokranmaksusta. Hän voi itsekin muuttaa pois omasta kämpästään, siirtyä asumaan vuokrakämppään (jonnekin maaseudulle, missä vuokrat ovat naurettavan halpoja) ja pistää oman kämppänsä vuokralle.
Minä voin aina tienata hyvät rahat "kuutamokeikalla" eli myydä seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulta puuttuu asenne, että me olemme ”me”. Asenne, että Kaikki mitä minä teen, tekee hyvää ”meille” ja meidän parisuhteelle. Jos ajattelisit näin, niin viimeinen päätelmäsi olisi ”’minä maksan ilomielin suurimman osan kuluista, koska haluan rakkaani voivan hyvin, ja kun hän voi hyvin, niin minäkin voin hyvin”.
Aika monikin haluaa olla me kun rahat on loppu, mutta minä kun tilillä on rahaa ja asuntokin on maksettu.
Minäpä kerron mikä tekisi hyvää parisuhteille: nämä tuhlaajatytöt kantaisivat sen oman tuhlaamisensa seuraukset. Elämä oli tässä ja nyt, ja nyt on rahat loppu. Nyt eletään niukemmin ja säästetään jos kerran omistusasuntoa tekeekin mieli. Ollaan iloisia sen miehen puolesta joka saa nyt vuorostaan harrastaa, elettyään säästäväisesti pitkään.
Mitään tulevaisuutta ei ole ihmisen kanssa joka tuhlaa omat rahansa ja siten haluaa tuhlata toisenkin rahat. Tuhlari on se ahne, ei säästäväinen.
Täsmälleen näin. Sanoisin vieläpä niin, että tuhlari on itsekäs ja pakottaa säästäväisemmän puolison olemaan tarpeettoman säästäväinen, koska tuhlari on täysin kykenemätön keräämään omaisuutta. Riskeihin on varauduttava, mutta tämän tuhlari jättää huoletta puolison vastuulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihit ihmiset on loisia. He ovat sairaita. Miehesi on loinen. Haän nyhtää sulta vuokraa velattomasta asunnosta ja hyödyntää sua täysillä. Avaa nyt silmät. Mitä iloa tuollaisesta kumppanista on, jota ei saa edes matkoille, ravintolaan tai harrastukseen.
Eihän asunto ollut velaton, vaan ap:n mukaan "lähes velaton". Mitä tuokin sitten tarkoittaa, kun on Helsingissä sijaitsevasta asunnosta kyse. Onko Helsingissä 350 000 euron kämppä lähes velaton, jos velkaa on enää esim 10%, eli 35 000€? Silti tuossa on vielä paljon maksettavaa.
Kyllä minua ainakin vituttaisi, jos maksaisin asuntolainaa vaikkapa 650€/kk ja päälle olisi esim 300 euron yhtiövastike, eikä toinen haluaisi osallistua asumiseen kuin maksamalla esim korkeintaan puolet vastikkeesta, eli 150 euroa.
Sinun asuntosihan se on, sinähän sitä itsellesi maksat.
Ja toinen saa kuluttaa sitä ilmaiseksi? Kumma logiikka, jos ennemmin maksaa vieraalle vuokranantajalle asumisesta esim 700€ vuokraa kuin omalle kumppanille maksaisi 300€ asumiskuluja.
Miksi minä omalle kumppanille maksaisin vuokraa lainkaan? Yhteistalous on vähimmäismuoto yhdessäelämisestä minulle. Toki voidaan panna se sinun asuntosi myyntin ja ostaa yhdessä isompi.
Ja tässä tulee ongelmaksi se, että pitäisi ostaa yhteinen asunto, mutta toisella ei todennäköisesti ole yhtään pääomaa pohjilla. Ainakaan minä en ole koskaan vielä törmännyt vuokralla asuvaan naiseen, jolla olisi ollut tilillä juurikaan rahaa. Kaikki menee mitä tienaavat. Rupea sitten semmoisen kanssa suunnittelemaan yhteisen asunnon hankkimista.
Tämäpä juuri.
Naiset joilla on pääomaa, ovat jo hankkineet omistusasunnon. Jäljellä on "elämä on tässä ja nyt"-tapaukset joilla pääomaa ei ole. Kaikki on käytetty matkusteluun ja kalliiseen vuokrakämppään ison kaupungin keskustan sykkeessä.
No, nyt tullaankin siihen että jos myyn oman kämppäni, minun ei luultavasti tarvitse ottaa lainaa. Naisen täytyy.
Vaikka naisella on vähemmän rahaa, yleensä nainen on se joka haluaa enemmän unelma-asunnon kuin mies. Ja kalusteet vaihtoon koska värisävyt.
Kaiken tämän jälkeen minulla olisi velaton puolisko asunnosta ja olisin kuitannut puolet mööpeleistä käteisellä. Nainen taas olisi korviaan myöten veloissa, toki vanhempiensa takauksella.
Lopulta tästä tullaankin takaisin siihen elämiseen. Jos tulot ovat samat, minulla on reippaasti enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska ei ole velkoja ja korkoja niskassa. Mutta nainen onkin se joka haluaa kuluttaa enemmän, mistä todisteena juurikin mainittu säästöjen puute. Nyt se "lämä on tässä ja nyt"-asenne kostautuukin, niin kuin yleensä käy lopulta. Ei se elämä loppunutkaan kolmekymppisenä.
Mitäs nyt tehdään? Kuittaanko herrasmiehenä tuhlaajatytön vuosien törsäämisen sillä etä maksan isoman osan arjen kuluista "kun minulla on enemmän käytettävissä olevaa rahaakin"? Sitäkö te naiset ehdotatte?
Ehkä paras koskaan täällä lukemani kirjoitus. Asia on juuri näin. Markkinat on täynnä noita naisia, jotka ovat todellakin eläneet elämänsä tässä ja nyt-periaatteella. Kallis vuokra-asunto, kivaa elämää ja kun tilipäivä koettaa, niin shoppaillaan meikkejä, vaatteita, ja kaikkea kivaa sadoilla euroilla. Luottokortti myös aina tapissa maksimimiinuksilla.
Ei tuollaisten kanssa voi rakentaa elämää kukaan muu kuin toinen vastakkaisen sukupuolen elämäntapaintiaani.
Kirjoitin tästä jo aiemmin. Sen näyttävän ulkonäön ylläpitämiseen menee paljon rahaa, sen luulisi nyt yksinkertaisimmankin miehen tajuavan. Silti teille kelpaa vain sellaiset. Osaatko sanoa, miksi?
Ei mene.
Suurin osa siitä tuhlaamisesta ei liity näyttävän ulkonäön ylläpitämiseen, vaan mukavuuksiin ja hemmotteluun. Näytävä ulkonäkö ei todellakaan edellytä kokoelmaa korkokenkiä tai kalliita mekkoja, puhumattakaan laukuista ja muusta krääsästä. Kukaan ei edes huomaa onko mekko henkkamaukalta vai kalliista liikkeestä, kunhan se on sopivan kokoinen ja kroppa se sisällä on kuosissa.
Kampausta ei tarvitse uusia joka viikko, eikä kauneus edellytä rakennekynsiä ja hiustenpidennyksiä.
Jos kysyt mieheltä mikä kaunistaa naista, ykkösvastaus ylitse kaiken muiden on treenattu kroppa ja etenkin perse. Siihen ei rahaa vaadita vaan vaivaa. Ja juuri tämä on se asia jota nämä tuhlaritytöt eivät tee. Siksi tuleekin ongelmia miehen löytämisessä kun laittautuminen on kuin yrittäisi koristella romukuntoista autoa spoilereilla ja teippauksilla.
Silti ne miehet ihastuu naisiin, joilla on hiustenpidennykset, ripsipidennykset, ehkä silikonirinnat, rakennekynnet, ylelliset alusvaatteet, meikit viimeisen päälle ja sinä väität, että nuo saa ilmaiseksi. Miksei teille kelpaa naiset, joilla on lyhyissä hiuksissa oma väri, ei meikkiä, vaatteet vaatimattomat ja aina samat lenkkarit jalassa?
Haiskahtaa fitnesskissa-olkiukolta.
Siksi, koska niillä naisilla on kaikki tuo timmin ja hoikan kropan - ja kenties luontaisesti nättien kasvojen - lisäksi.
Kun taas nuo jälkimmäisen naiset ovat muumivartaloisia pizzanmussuttajia.
Ihan takuulla timmikuntoinen mutta meikkaamaton sporttinainen kääntää päitä vaikka olisi tukka ponnarilla ja jalassa kuluneet lenkkarit.
Miten lyhyet hiukset saa ponnarille? Se sporttinen nainen voi silti olla pitkäselkäinen ja persjalkainen, rinnat a-kuppia, mutta takapuoli iso ja reidet paksut. Ja noista hiuksista vielä: kun ne ei kasva tuuheammiksi, niin ne ei kasva. Siitä lyijykynän vahvuisesta luirosta ei saa ponnaria.
En todellakaan ymmärrä miksi pitää maksaa vuokraa jos asutaan puolison omistamassa asunnossa. Kimppakämpässä maksetaan vuokraa ja pidetään rahapussit erillään, parisuhteessa pitäisi rakentaa jotain suurempaa yhdessä. Asunnon omistavan asumiskulut ovat ihan samat, asui hän siinä yksi tai puolison kanssa. Se muuttava puoliso ei ole mitenkään päässyt edes vaikuttamaan asuntoon, ei sen sijaintiin, malliin tai edes tapetin väriin. Suhde on aina alisteinen, jos siinä aletaan vielä vaatimaan rahaa. Näiden parien pitäisi myydä se olemassaoleva asunto ja ostaa yhdessä reilusti yhteinen uusi, molempien toiveita ja makua kunnioittaen. Sen asunnon tulisi olla molemmille koti, ei niin, että toinen on siinä jossain vuokralaissuhteessa omaan puolisoonsa. Ja olen nainen ja itse varakas ja en perinyt mieheltä pennin hyyryä, kun suhde alkoi ja asuimme omistamassani asunnossa.
Itse en muuttaisi milloinkaan vain toisen omistamaan asuntoon. Haluan, että koti tuntuu kodilta eikä kyläpaikalta. Ennemmin maksan vuokraa tai omaa asuntolainaa, mutta yhteen muutan vain silloin, kun kaikki on oikeasti tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihit ihmiset on loisia. He ovat sairaita. Miehesi on loinen. Haän nyhtää sulta vuokraa velattomasta asunnosta ja hyödyntää sua täysillä. Avaa nyt silmät. Mitä iloa tuollaisesta kumppanista on, jota ei saa edes matkoille, ravintolaan tai harrastukseen.
Eihän asunto ollut velaton, vaan ap:n mukaan "lähes velaton". Mitä tuokin sitten tarkoittaa, kun on Helsingissä sijaitsevasta asunnosta kyse. Onko Helsingissä 350 000 euron kämppä lähes velaton, jos velkaa on enää esim 10%, eli 35 000€? Silti tuossa on vielä paljon maksettavaa.
Kyllä minua ainakin vituttaisi, jos maksaisin asuntolainaa vaikkapa 650€/kk ja päälle olisi esim 300 euron yhtiövastike, eikä toinen haluaisi osallistua asumiseen kuin maksamalla esim korkeintaan puolet vastikkeesta, eli 150 euroa.
Sinun asuntosihan se on, sinähän sitä itsellesi maksat.
Ja toinen saa kuluttaa sitä ilmaiseksi? Kumma logiikka, jos ennemmin maksaa vieraalle vuokranantajalle asumisesta esim 700€ vuokraa kuin omalle kumppanille maksaisi 300€ asumiskuluja.
Miksi minä omalle kumppanille maksaisin vuokraa lainkaan? Yhteistalous on vähimmäismuoto yhdessäelämisestä minulle. Toki voidaan panna se sinun asuntosi myyntin ja ostaa yhdessä isompi.
Ja tässä tulee ongelmaksi se, että pitäisi ostaa yhteinen asunto, mutta toisella ei todennäköisesti ole yhtään pääomaa pohjilla. Ainakaan minä en ole koskaan vielä törmännyt vuokralla asuvaan naiseen, jolla olisi ollut tilillä juurikaan rahaa. Kaikki menee mitä tienaavat. Rupea sitten semmoisen kanssa suunnittelemaan yhteisen asunnon hankkimista.
Tämäpä juuri.
Naiset joilla on pääomaa, ovat jo hankkineet omistusasunnon. Jäljellä on "elämä on tässä ja nyt"-tapaukset joilla pääomaa ei ole. Kaikki on käytetty matkusteluun ja kalliiseen vuokrakämppään ison kaupungin keskustan sykkeessä.
No, nyt tullaankin siihen että jos myyn oman kämppäni, minun ei luultavasti tarvitse ottaa lainaa. Naisen täytyy.
Vaikka naisella on vähemmän rahaa, yleensä nainen on se joka haluaa enemmän unelma-asunnon kuin mies. Ja kalusteet vaihtoon koska värisävyt.
Kaiken tämän jälkeen minulla olisi velaton puolisko asunnosta ja olisin kuitannut puolet mööpeleistä käteisellä. Nainen taas olisi korviaan myöten veloissa, toki vanhempiensa takauksella.
Lopulta tästä tullaankin takaisin siihen elämiseen. Jos tulot ovat samat, minulla on reippaasti enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska ei ole velkoja ja korkoja niskassa. Mutta nainen onkin se joka haluaa kuluttaa enemmän, mistä todisteena juurikin mainittu säästöjen puute. Nyt se "lämä on tässä ja nyt"-asenne kostautuukin, niin kuin yleensä käy lopulta. Ei se elämä loppunutkaan kolmekymppisenä.
Mitäs nyt tehdään? Kuittaanko herrasmiehenä tuhlaajatytön vuosien törsäämisen sillä etä maksan isoman osan arjen kuluista "kun minulla on enemmän käytettävissä olevaa rahaakin"? Sitäkö te naiset ehdotatte?
Ehkä paras koskaan täällä lukemani kirjoitus. Asia on juuri näin. Markkinat on täynnä noita naisia, jotka ovat todellakin eläneet elämänsä tässä ja nyt-periaatteella. Kallis vuokra-asunto, kivaa elämää ja kun tilipäivä koettaa, niin shoppaillaan meikkejä, vaatteita, ja kaikkea kivaa sadoilla euroilla. Luottokortti myös aina tapissa maksimimiinuksilla.
Ei tuollaisten kanssa voi rakentaa elämää kukaan muu kuin toinen vastakkaisen sukupuolen elämäntapaintiaani.
Kirjoitin tästä jo aiemmin. Sen näyttävän ulkonäön ylläpitämiseen menee paljon rahaa, sen luulisi nyt yksinkertaisimmankin miehen tajuavan. Silti teille kelpaa vain sellaiset. Osaatko sanoa, miksi?
Ei mene.
Suurin osa siitä tuhlaamisesta ei liity näyttävän ulkonäön ylläpitämiseen, vaan mukavuuksiin ja hemmotteluun. Näytävä ulkonäkö ei todellakaan edellytä kokoelmaa korkokenkiä tai kalliita mekkoja, puhumattakaan laukuista ja muusta krääsästä. Kukaan ei edes huomaa onko mekko henkkamaukalta vai kalliista liikkeestä, kunhan se on sopivan kokoinen ja kroppa se sisällä on kuosissa.
Kampausta ei tarvitse uusia joka viikko, eikä kauneus edellytä rakennekynsiä ja hiustenpidennyksiä.
Jos kysyt mieheltä mikä kaunistaa naista, ykkösvastaus ylitse kaiken muiden on treenattu kroppa ja etenkin perse. Siihen ei rahaa vaadita vaan vaivaa. Ja juuri tämä on se asia jota nämä tuhlaritytöt eivät tee. Siksi tuleekin ongelmia miehen löytämisessä kun laittautuminen on kuin yrittäisi koristella romukuntoista autoa spoilereilla ja teippauksilla.
Silti ne miehet ihastuu naisiin, joilla on hiustenpidennykset, ripsipidennykset, ehkä silikonirinnat, rakennekynnet, ylelliset alusvaatteet, meikit viimeisen päälle ja sinä väität, että nuo saa ilmaiseksi. Miksei teille kelpaa naiset, joilla on lyhyissä hiuksissa oma väri, ei meikkiä, vaatteet vaatimattomat ja aina samat lenkkarit jalassa?
Kuvasit juuri miesten ihannenaisen kappaleen lopussa. Jotkut miehet viehättyvät ensinmainituista kuten jotkut naiset viehättyvät poikkeuksellisen ulkonäkökeskeisistä miehistä.
Järkevä mies!
Rahanhaaskaus jonniinjoutavaan paskaan se vasta ärsyttääkin, ei se rahan tuhlaus tee elämästä sen parempaa, varsinkin nyt kiinan valmistuksen vuoksi, kun kaikki uudet tuotteet on täysiä paskoja eivätkä pyydetyn rahan arvoisia edes! Ne on suunniteltu vain hajoamaan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en muuttaisi milloinkaan vain toisen omistamaan asuntoon. Haluan, että koti tuntuu kodilta eikä kyläpaikalta. Ennemmin maksan vuokraa tai omaa asuntolainaa, mutta yhteen muutan vain silloin, kun kaikki on oikeasti tasan.
Minä taas tunsin nyt kylläkin jo eksän kodin heti omaksi kodikseni. Sisustettiin se vielä molemmille sopivaksi. Ja olen myös niitä, jotka maksoi vastikkeen kokonaan ja sitten puolet juoksevista kuluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai puolisko, joka ei asuntoa omistaa maksaa enemmän kuin puolet asunnon kuluista! Muutenhan asunnon omistava puolisko maksaa itsensä kipeäksi lainalyhennyksillä ja lopulta palkintona on velaton koti, joka ei omistajalleen tuota mitään.
Puolisko, joka maksaa puolet juoksevista kuluista (esim. 150€ yhtiövastikkeesta) pääsee elämässä niin halvalla, että alkaa kerryttää itselleen omaisuutta. Hän voi sijoittaa säästönsä ja rikastua entisestään.
On täysin kohtuullista, että toisen asuntoon muuttava puolisko maksaa kohtuullista vuokraa. Esim. puolet siitä, mitä samanlaisesta asunnosta joutuisi vuokramarkkinoilla maksamaan, tai vähän alle. Tämä on reilua, koska ostamatta asuntoa, ei kukaan pääse asumaan ilmaiseksi kuin vanhempien luona. Näin molemmat voivat kerryttää omaisuutta (asunnon omistaja maksaa velkaa pois helposti ja vuokraa maksava säästää asumiskuluissa verrattuna oikeaan vuokra-asuntoon ja voi panna rahan säästöön). Lopulta tuo varallisuus voidaan käyttää vaikka yhteisen omakotitalon ostoon niin, että molemmat maksavat 50/50.
Sanon tämän naisena. Avopuolisoni maksoi minulle kohtuullista vuokraa, kun asuimme yhdessä, noin 360-400€/kk kerrostalokolmiosta. Ja besservissereille tiedoksi. Perheen sisäisistä rahasiirroista ei makseta veroja. Vuokralla tarkoitetaan "vuokraa". Sitä, että puoliso siirtää rahasumman X, toisen puolison tilille. Se ei verottajalle kuulu, koska läheisen elämisen kustannuksia ja perheen kustannuksia voi verottomasti maksaa ja siirrellä rahaa niitä varten.
Onhan täällä joku järjen ääni!
Meillä on myös yhteenmuutto ajankohtainen, kaksi aikuista ja kummallakin velkainen omistusasunto. Kumpaakaan ei myöskään haluta myydä. Kai se on onni että asumiskulumme ovat lähes samat (800e ja 900e), sillä nyt ajatuksena on laittaa miehen asunto vuokralle ja hän maksaisi minulle 450e "vuokraa". Hänen vuokratuotot kattaisivat oman asunnon kulut, joten näin molemmat hyötyisivät myös taloudellisesti yhteenmuutosta.
Jos lähtisimme jakamaan kustannuksia kulutuksen mukaan, niin olisihan se täysin naurettavaa että mies maksaisi vain puolet yhtiövastikkeestani, vedestä ja sähköstä - yhteensä nämä olisivat 120e. Samaan aikaan minä maksaisin toista puolikasta ja lainaa eli 800e... Jos olisi edes ehdottanut asiaa, niin kengän kuva tulisi takamuksen aika nopeasti.
Niin.
Huomatkaapa miehet kuinka naiset ovat kovastikin sitä mieltä että kyllä käypä vuokra on reilua. Silloin kun heo vat vuokranantajina.
Mutta kun naiset ovat vuokralaisina, se onkin riistoa.
Naisilla ei ole moraalia. Mielipiteet muuttuvat sen mukaan kuinka nainen voittaa kuviossa.
Naiset sitä, naiset tätä. Kukaan ei puhu omasta kokemuksesta, pelkkiä yleistyksiä. Ei minkäänlaista mahdollisuutta rakentavaan keskusteluun. Mutta kuluuhan se perjanta-ilta noinkin, ja sitten voi olla taas täynnä pyhää vihaa naisia kohtaan ja kuvitella, ettei se näy, kun yrittää herättää keskustelua tindermatchin kanssa. FYI: kyllä se näkyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette naimisissa, niin normaalikäytäntö ainakin meidän maassa on se, että palkkapäivänä mies tuo koko palkkansa vaimolle ja vaimo hoitaa raha-asiat; osa ruokaan, osa asumiseen, joskus osa jopa miehen harrastuksiin.
Venäjällä tuo on syrjäseuduilla arkipäivää.
Venäjällä naiset saavat päättää mihin pistävät palkkansa. Ei liity pelkästään syrjäseutuihin vaan toi on normi.
Se riippuu siitä paljonko nainen ansaitsee. Jos nainen ansaitsee vähän, niin silloin nainen haluaa yhteiset rahat miehen kanssa. Jos nainen ansaitsee paljon, niin silloin halutaan pitää omat rahat. Tiedän Pietarista, Permistä ja Orenburgista naisia, jotka haluvat pitää rahat erillään miehen kanssa. Sama se on täällä Suomessakin.
Venäläisellä ja suomalaisella miehellä on yhtä paljon yhteistä mitä yöllä sekä päivällä. Venäjällä miehet eivät juurikaan puutu naisten tekemiin hankintoihin. Naista kohdellaan kuningattarena joka sanoo viimeisen sanan. Ikävä kyllä sielläkin esiintyy kotiväkivaltaa kuten meilläkin. Yleisesti ottaen mies puhuttelee puolisoaan matriarkkana.
Ei kohtele kuningattarena.
Jokainen venäläinen nainen täällä suomessa on kertonut että suomalainen mies on kiltti eikä lyö.
Siis ne mitä minä olen tavannut. Eroa on kuin yöllä ja päivällä venäläinen- suomalainen mies.
Vierailija kirjoitti:
Et ole tosissasi? Vähänkö olet kateellinen
Vierailija kirjoitti:
Maksat 500 €/kk.Miehen pitää ilmoittaa se tuloksi ja maksaa siitä vero.
Miksi ei? Mieshän tekee tuossa voittoa kumppanillaan (ei kukaan maksa aluvuokralaisuudesta ilman omaa tilaa noin paljoa) ja vielä veropetoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän monella naisella on ajattelutapana että mikä on minun, on minun ja mikä on sinun, on meidän.
Vierailija kirjoitti:
AP on juuri sellainen stereotyyppinen nainen jota en ikinä haluaisi.
Mikä on stereotyyppinen nainen? Sellainenko, joka ei halua vain istua kotona telkkaria katsomassa ja videopelejä pelaamassa? Itse tykkään reissata, lähinnä kotimaassa. Tykkään käydä museoissa, vanhoissa kirkoissa ja muissa historiallisissa paikoissa. Esimerkiksi ehdotin yksi päivä, että kävisimme katsomassa yhtä satoja vuosia vanhaa hautausmaata joka on n.50km päässä, mies ei suostunut koska siihenkin taas kuluu bensaa ihan turhaan ja bensa on niin kallista tällä hetkellä. Ennen seurustelua kävin usein tällaisilla maakuntamatkailuilla perheeni tai ystävieni kanssa tutustumassa Suomen historiaan, ne oli kivoja reissuja ja samalla tuli käytyä syömässä tai kahvilla paikallisissa pikkuravintoloissa ja tuettua heidän toimintaansa.
En siis ole AP, mutta on tuttua nämä nuukailevat miehet. Edellinen oli samanlainen, mutta tää on vielä pihimpi. Kyse ei edes ole mistään sellaisesta, että "mies maksaa", itse maksan puolet kaikesta, mutta mies vain laskeskelee senttejä ja kiroaa kuinka rahaa kuluu taas kaikkeen turhaan, jos vähänkin olen kiinnostunut jostain oman kodin ulkopuolella ja haluan joskus edes mennä valmiiseen pöytään, vaikka edes mäkkäriin. En kaipaa mitään hienoa ja kallista, olen todella nuuka itsekin, joskus vain haluttais päästä helpommalla ja vähän nauttiakin elämästä.
Tavallaan ymmärrän miestäni koska hän on todella köyhästä perheestä, mutta ei minunkaan perheellä rahaa ollut kovin paljoa enempää ja juuri siitä syystä haluaisin nauttiakin rahasta kun meillä yhteenlaskettuna sitä kuitenkin ihan kivasti on. Vähän käydä jossain katsomassa historiallisia paikkoja ja nautiskella jonkun pikkukylän kahvilan antimista, mutta ei. Kotona on istuttava. En tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Tietty voin yksin mennä reissaamaan, mutta sitten saan kuulla loputtomiin sitä paasaamista kuinka tuhlaan meidän yhteisiä rahoja turhuuksiin. Huoh..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on juuri sellainen stereotyyppinen nainen jota en ikinä haluaisi.
Mikä on stereotyyppinen nainen? Sellainenko, joka ei halua vain istua kotona telkkaria katsomassa ja videopelejä pelaamassa? Itse tykkään reissata, lähinnä kotimaassa. Tykkään käydä museoissa, vanhoissa kirkoissa ja muissa historiallisissa paikoissa. Esimerkiksi ehdotin yksi päivä, että kävisimme katsomassa yhtä satoja vuosia vanhaa hautausmaata joka on n.50km päässä, mies ei suostunut koska siihenkin taas kuluu bensaa ihan turhaan ja bensa on niin kallista tällä hetkellä. Ennen seurustelua kävin usein tällaisilla maakuntamatkailuilla perheeni tai ystävieni kanssa tutustumassa Suomen historiaan, ne oli kivoja reissuja ja samalla tuli käytyä syömässä tai kahvilla paikallisissa pikkuravintoloissa ja tuettua heidän toimintaansa.
En siis ole AP, mutta on tuttua nämä nuukailevat miehet. Edellinen oli samanlainen, mutta tää on vielä pihimpi. Kyse ei edes ole mistään sellaisesta, että "mies maksaa", itse maksan puolet kaikesta, mutta mies vain laskeskelee senttejä ja kiroaa kuinka rahaa kuluu taas kaikkeen turhaan, jos vähänkin olen kiinnostunut jostain oman kodin ulkopuolella ja haluan joskus edes mennä valmiiseen pöytään, vaikka edes mäkkäriin. En kaipaa mitään hienoa ja kallista, olen todella nuuka itsekin, joskus vain haluttais päästä helpommalla ja vähän nauttiakin elämästä.
Tavallaan ymmärrän miestäni koska hän on todella köyhästä perheestä, mutta ei minunkaan perheellä rahaa ollut kovin paljoa enempää ja juuri siitä syystä haluaisin nauttiakin rahasta kun meillä yhteenlaskettuna sitä kuitenkin ihan kivasti on. Vähän käydä jossain katsomassa historiallisia paikkoja ja nautiskella jonkun pikkukylän kahvilan antimista, mutta ei. Kotona on istuttava. En tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Tietty voin yksin mennä reissaamaan, mutta sitten saan kuulla loputtomiin sitä paasaamista kuinka tuhlaan meidän yhteisiä rahoja turhuuksiin. Huoh..
Niin ja lisään vielä, että mieheni aina kysyy minulta, että "miksi sun pitää päästä katsomaan niitä historiallisia paikkoja, kun näät ne netistäkin muiden kuvaamina?" Ja: "sitten pitää taas pysähtyä johonkin paikalliseen kahvilaan juomaan kahvi+leivonnainen, jotka maksavat niin paljon, että kotona sillä rahalla tekee ruoan moneksi päiväksi."
Revi tästä huumoria..
Sano sille ukolles että miten sillä on varaa tuhlata vapaapäivä istumalla sisällä. Tuo se vasta kallista onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samankaltainen kuin miehesi. Ei kiinnosta matkustelu ja ravintoloistakin vain halvimmat. Omat menoni on aika pienet, koska olen mieluiten kotona. Rahaa on säästössä ihan hyvin kuluihin nähden, mutta jos alkaisin kovin aktiivisesti rellestämään, äkkiä ne loppuvatkin. Ei ne isot tulot vaan pienet menot :P
Okei, käytän mielummin rahani esim. laadukkaisiin tavaroihin tai harrastusvälineisiin. Koen, että niistä on pidempään iloa kuin matkailusta tai ravintoloista (ei sillä, että täällä kehä kolmoselta katsottuna Lapissa asuessani kovin fiinejä ravintolavaihtoehtoja olisi).
Mihis sä sitä rahaa panttaat? Aika kurjaa, jos ei halua nauttia elämstä tässä ja nyt. Odotatko eläkeikää vai mikä pointti? En valitettavasti ymmärrä, mihin sitä rahaa pitää pantata. Voitko selittää?
Jokainen käyttää rahansa siihen mikä hänelle on tärkeintä. Aloittajan ongelma on se että hänellä ja miehellä on aivan eri kiinnostuksen kohteet ja haluavat käyttää rahansa eri asioihin.
En usko että tuo suhde pidemmän päälle kantaa. Aloittajan kannattaa laittaa rahaa säästöön ja ostaa oma kämppä. Kohta sitä tarvitaan.
Niin käyttää, mutta tässähän sitä ei käytetä =D vaan istutaan niiden päällä. Säästää kitutetaan , eikä nautita elämästä. Se tässä oli kysymys, miksi sitä pitää pantata? Että voi ihailla välillä kuinka paljon on rahaa =D ? ja oottaa kuolemaa, jotta joku muu voi sitten käyttää ne? Vai mikä?
Läheskään kaikille elämästä nauttiminen ei vaadi rahan käyttämistä. Toki joku voi nauttia rahan säästämisestä tai sijoituksilla ansaitsemisesta (monelle sekin saattaa olla luonteeltaan enemmänkin harrastus), mutta monesti kyse on vain siitä, että kyseinen henkilö nauttii jostakin ilmaisesta tai lähes ilmaisesta asiasta, eikä edes kaipaa elämäänsä maksullisia ajanvietteitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sellanen tilanne, että mies maksaa elämisen lähes kokonaan, mä hoidan kodin (iso) ja lapset (monta). Käyn töissä. Mies tienaa 5x sen mitä minä, eli hän kuuluu tuloiltaan 1 % hyvätuloisimmista. Miehellä on harrastus, jossa on kiinni satoja tuhansia euroja ja koko ajan kuluu lisää rahaa. Kaikki vapaaaika kuluu miehellä harrastaessa.Minun harrastukseni on halpa liikuntaharrastus, kulut 50€ vuodessa.
Mies on koko ajan tyytymätön. Kuulemma minun pitäisi maksaa, vaikka asunto, jossa suuret menot on hankittu hänen halustaan. Alussa sanoin, ettei minulla ole varaa tällaisiin asuntoihin.
Mies myi yrityksensä, sai rahaa jättikasan. Mitään ei hankkinut lapsille tai minulle henkilökohtaista kivaa. Itselleen hankki 100ke:lla lisää harrastettavaa. Enkä todellakaan viitsinyt sanoa asiasta, koska olisin vain kuullut olevani ahne.
Eniten masentaa se, että jatkuva tunne siitä, ettei mies välitä pätkääkään. Ei osallistu perhe-elämään ja se vähä mitä osallistuu, tekee pitkin hampain, usein kiroillen ja huutaen.
Nimim. Varoissaan olevan miehen kanssa elävä, jolla lastensa kanssa aivan eri elintaso kuin miehellä itsellään
Jos myy omia juttujaan niin rahat saa käyttää kuten haluaa joten miksi miehesi sinulle olisi tarvinnut ostaa jotain? Jos perit vanhemmiltasi muutama miljoonaa niin annatko nöyrästi puolet miehellesi?
Olen 10 v.nuoremman kanssa tapaillut, töissä käyvä ja akateeminen nainen. Tällä opintovelkaa 20 000, itse maksanut omani melkein pois ja haluan ostaa asunnon. Miehellä korkea vuokra ja kuluina vielä auto. En halua jatkaa tapailua. Jutut ovat lapsellisia, vaikka kiltti ja ei juuri tykkää käydä baareissa. Opinnot kesken..hohhoijaa, mikä lapsi.
Mökötti, kun tarjosi minulle minigolf-radan ja kerran pari juotavaa. Haluan miehen, enkä poikaa joka opettelee elämään tätä elämää. Tai ainakaan pode omantunnon tuskia, jos tarjoaa naiselle juotavan tai dinnerin.
Miehen tulee olla provider, eikä kärvistelijä. Nuoret kundit ovat ehkä hyvännäköisiä ehkä ja viriileitä, mutteivät osaa kohdella naista naisena ja ottaa ohjia käsiin. Itseluottamus on lisäksi miinuksella, monella casella.Varmaan johtuu vielä elämänkokemuksen puutteesta..mutta ei 10 v.vanhempi nainen sitä jaksa opettaa jollekin kersalle ja kuunnella opinnoista, voi gsus!
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi myykää se miehen asunto ja ostakaa yhteinen. Kukaan järkevä ihminen ei muuta toisen nurkkiin vaan kodin pitää olla yhteinen.
Seuraavaksi sopikaa budjetti yhteiselle tekemiselle. X euroa kuukaudessa. Luultavasti se on pienempi kuin ap haluaa ja isompi kuin mies haluaa, mutta etsikää kompromissi.
Mammafoorumien logiikka on aina tätä. Miksi se miehen asunto pitäisi myydä? Miksei aapeelle voisi tarjota esimerkiksi mahdollisuutta lunastaa osaa asunnosta itselleen asuntokaupalla? Jos asunto on hyvällä paikalla ja hyvässä taloyhtiössä niin miksi vaihtaa?
Toisekseen en näe ongelmaa vuokran perimisen kanssa jos se on kohtuullinen. Eihän se asuminen ilmaista ole ja jonkun taskuun ne vuokrarahat menee kuitenkin.
Alue: Aihe vapaa
Olet oikeassa. Ratkaisu on yksinkertainen: jos nainen osoittautuu yli varojensa eläväksi ja muutenkin talousasioissa typeräksi, yhteen ei missään nimessä tule muuttaa ja mieluiten lopettaa suhde ennen kuin se syvenee. Suhde ei koskaan tule olemaan onnellinen, jos taloustaidot eroavat noin paljon toisistaan!
N44