Mies ei halua käyttää rahaa mihinkään, oikeasti ärsyttää!

Yksi vaihtoehto on, en ota kantaa tapauskohtaiseen realismiin, että alkuun eletään säästäväisemmin. Eli mennään sen säästäväisemmän ehdoilla. Ja sitten kun säästäjä alkaa saada omasta mielestään sen verran pääomatuloja että voi niistä osan kuluttaa niin siinä vaiheessa kasvatetaan yhteistä kulutusta ja "nostetaan" elintasoa. Ymmärrän helkkarin hyvin, että nykyisillä tuulisilla työmarkkinoilla moni haluaa palkastaan maksaa ensin leijonanosan omalle tulevaisuuden itselleen. Kyyti on kylmää jos työn kanssa käy ritolat. Onhan se nähty kuinka ankeasti alityöllisiin suhtaudutaan. Muutos lähtee aina itsestä. Rakastakaa työttömiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai puolisko, joka ei asuntoa omistaa maksaa enemmän kuin puolet asunnon kuluista! Muutenhan asunnon omistava puolisko maksaa itsensä kipeäksi lainalyhennyksillä ja lopulta palkintona on velaton koti, joka ei omistajalleen tuota mitään. 

Puolisko, joka maksaa puolet juoksevista kuluista (esim. 150€ yhtiövastikkeesta) pääsee elämässä niin halvalla, että alkaa kerryttää itselleen omaisuutta. Hän voi sijoittaa säästönsä ja rikastua entisestään.

On täysin kohtuullista, että toisen asuntoon muuttava puolisko maksaa kohtuullista vuokraa. Esim. puolet siitä, mitä samanlaisesta asunnosta joutuisi vuokramarkkinoilla maksamaan, tai vähän alle. Tämä on reilua, koska ostamatta asuntoa, ei kukaan pääse asumaan ilmaiseksi kuin vanhempien luona. Näin molemmat voivat kerryttää omaisuutta (asunnon omistaja maksaa velkaa pois helposti ja vuokraa maksava säästää asumiskuluissa verrattuna oikeaan vuokra-asuntoon ja voi panna rahan säästöön). Lopulta tuo varallisuus voidaan käyttää vaikka yhteisen omakotitalon ostoon niin, että molemmat maksavat 50/50. 

Sanon tämän naisena. Avopuolisoni maksoi minulle kohtuullista vuokraa, kun asuimme yhdessä, noin 360-400€/kk kerrostalokolmiosta. Ja besservissereille tiedoksi. Perheen sisäisistä rahasiirroista ei makseta veroja. Vuokralla tarkoitetaan "vuokraa". Sitä, että puoliso siirtää rahasumman X, toisen puolison tilille. Se ei verottajalle kuulu, koska läheisen elämisen kustannuksia ja perheen kustannuksia voi verottomasti maksaa ja siirrellä rahaa niitä varten. 

Onhan täällä joku järjen ääni!

Meillä on myös yhteenmuutto ajankohtainen, kaksi aikuista ja kummallakin velkainen omistusasunto. Kumpaakaan ei myöskään haluta myydä. Kai se on onni että asumiskulumme ovat lähes samat (800e ja 900e), sillä nyt ajatuksena on laittaa miehen asunto vuokralle ja hän maksaisi minulle 450e "vuokraa". Hänen vuokratuotot kattaisivat oman asunnon kulut, joten näin molemmat hyötyisivät myös taloudellisesti yhteenmuutosta.

Jos lähtisimme jakamaan kustannuksia kulutuksen mukaan, niin olisihan se täysin naurettavaa että mies maksaisi vain puolet yhtiövastikkeestani, vedestä ja sähköstä - yhteensä nämä olisivat 120e. Samaan aikaan minä maksaisin toista puolikasta ja lainaa eli 800e... Jos olisi edes ehdottanut asiaa, niin kengän kuva tulisi takamuksen aika nopeasti.

Niin.

Huomatkaapa miehet kuinka naiset ovat kovastikin sitä mieltä että kyllä käypä vuokra on reilua. Silloin kun heo vat vuokranantajina.

Mutta kun naiset ovat vuokralaisina, se onkin riistoa.

Naisilla ei ole moraalia. Mielipiteet muuttuvat sen mukaan kuinka nainen voittaa kuviossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kun muutimme yhteen, niin ratkaisimme tämän ongelman siten, että vuokrasimme asunnon, ja laitoimme kulut puoluksi.

Minulla oli omistusasunto, jonka laitoin vuokralle. Vuokratuotolla maksoin oman osuuteni omasta vuokrasta.

?

Siis tätä en kyllä voi millään ymmärtää, että mieluummin maksetaan markkinavuokraa ulkopuoliselle? 

Eikö olisi järkevämpää maksaa hieman korvausta sille puolisolle ja säästää samalla siinä rahaa? 

Ja kuunnella vttuilua, miten loisii toisen nurkissa ja on hyväksikäyttäjä? Mitään omaa viihtyvyyttä lisäävää ei saa edes toivoa. Mitäpä luulet?

Minä maksoin vastikkeen kokonaan ja puolet juoksevista kuluista. Tuo oli meillä hyvä ratkaisu ja molemmat siitä hyötyivät. Sain säästettyä silti mukavasti kuukausittan, kun menot kuitenkin pienenivät entiseen vuokraan verrattuna ja asuntoviihtyvyys vaan lisääntyi. 

Meillä sama juttu, toinen maksoi koko vastikkeen ja puolet juoksevista kuluista. Silti huima säästö markkinavuokraan verrattuna. En tajua näitä "kumppani hyötyy minusta" -kauhistelijoita, kumpaankaan suuntaan. Järkevässä diilissä molemmat hyötyy, koska molempien asumiskulut laskee erikseen asumiseen verrattuna. Sen, että toinen on itse valinnut asumismuodokseen omistusasumisen ja toinen vuokra-asumisen ei minusta pitäisi muuttaa tätä miksikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihit ihmiset on loisia. He ovat sairaita. Miehesi on loinen. Haän nyhtää sulta vuokraa velattomasta asunnosta ja hyödyntää sua täysillä. Avaa nyt silmät. Mitä iloa tuollaisesta kumppanista on, jota ei saa edes matkoille, ravintolaan tai harrastukseen. 

Eihän asunto ollut velaton, vaan ap:n mukaan "lähes velaton". Mitä tuokin sitten tarkoittaa, kun on Helsingissä sijaitsevasta asunnosta kyse. Onko Helsingissä 350 000 euron kämppä lähes velaton, jos velkaa on enää esim 10%, eli 35 000€? Silti tuossa on vielä paljon maksettavaa.

Kyllä minua ainakin vituttaisi, jos maksaisin asuntolainaa vaikkapa 650€/kk ja päälle olisi esim 300 euron yhtiövastike, eikä toinen haluaisi osallistua asumiseen kuin maksamalla esim korkeintaan puolet vastikkeesta,  eli 150 euroa.

Sinun asuntosihan se on, sinähän sitä itsellesi maksat. 

Ja toinen saa kuluttaa sitä ilmaiseksi? Kumma logiikka, jos ennemmin maksaa vieraalle vuokranantajalle asumisesta esim 700€ vuokraa kuin omalle kumppanille maksaisi 300€ asumiskuluja.

Miksi minä omalle kumppanille maksaisin vuokraa lainkaan? Yhteistalous on vähimmäismuoto yhdessäelämisestä minulle. Toki voidaan panna se sinun asuntosi myyntin ja ostaa yhdessä isompi. 

Ja tässä tulee ongelmaksi se, että pitäisi ostaa yhteinen asunto, mutta toisella ei todennäköisesti ole yhtään pääomaa pohjilla. Ainakaan minä en ole koskaan vielä törmännyt vuokralla asuvaan naiseen, jolla olisi ollut tilillä juurikaan rahaa. Kaikki menee mitä tienaavat. Rupea sitten semmoisen kanssa suunnittelemaan yhteisen asunnon hankkimista.

Tämäpä juuri.

Naiset joilla on pääomaa, ovat jo hankkineet omistusasunnon. Jäljellä on "elämä on tässä ja nyt"-tapaukset joilla pääomaa ei ole. Kaikki on käytetty matkusteluun ja kalliiseen vuokrakämppään ison kaupungin keskustan sykkeessä.

No, nyt tullaankin siihen että jos myyn oman kämppäni, minun ei luultavasti tarvitse ottaa lainaa. Naisen täytyy.

Vaikka naisella on vähemmän rahaa, yleensä nainen on se joka haluaa enemmän unelma-asunnon kuin mies. Ja kalusteet vaihtoon koska värisävyt.

Kaiken tämän jälkeen minulla olisi velaton puolisko asunnosta ja olisin kuitannut puolet mööpeleistä käteisellä. Nainen taas olisi korviaan myöten veloissa, toki vanhempiensa takauksella.

Lopulta tästä tullaankin takaisin siihen elämiseen. Jos tulot ovat samat, minulla on reippaasti enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska ei ole velkoja ja korkoja niskassa. Mutta nainen onkin se joka haluaa kuluttaa enemmän, mistä todisteena juurikin mainittu säästöjen puute. Nyt se "lämä on tässä ja nyt"-asenne kostautuukin, niin kuin yleensä käy lopulta. Ei se elämä loppunutkaan kolmekymppisenä.

Mitäs nyt tehdään? Kuittaanko herrasmiehenä tuhlaajatytön vuosien törsäämisen sillä etä maksan isoman osan arjen kuluista "kun minulla on enemmän käytettävissä olevaa rahaakin"? Sitäkö te naiset ehdotatte?

 

Ehkä paras koskaan täällä lukemani kirjoitus. Asia on juuri näin. Markkinat on täynnä noita naisia, jotka ovat todellakin eläneet elämänsä tässä ja nyt-periaatteella. Kallis vuokra-asunto, kivaa elämää ja kun tilipäivä koettaa, niin shoppaillaan meikkejä, vaatteita, ja kaikkea kivaa sadoilla euroilla. Luottokortti myös aina tapissa maksimimiinuksilla.

Ei tuollaisten kanssa voi rakentaa elämää kukaan muu kuin toinen vastakkaisen sukupuolen elämäntapaintiaani.

Kirjoitin tästä jo aiemmin. Sen näyttävän ulkonäön ylläpitämiseen menee paljon rahaa, sen luulisi nyt yksinkertaisimmankin miehen tajuavan. Silti teille kelpaa vain sellaiset. Osaatko sanoa, miksi?

Ei mene.

Suurin osa siitä tuhlaamisesta ei liity näyttävän ulkonäön ylläpitämiseen, vaan mukavuuksiin ja hemmotteluun. Näytävä ulkonäkö ei todellakaan edellytä kokoelmaa korkokenkiä tai kalliita mekkoja, puhumattakaan laukuista ja muusta krääsästä. Kukaan ei edes huomaa onko mekko henkkamaukalta vai kalliista liikkeestä, kunhan se on sopivan kokoinen ja kroppa se sisällä on kuosissa.

Kampausta ei tarvitse uusia joka viikko, eikä kauneus edellytä rakennekynsiä ja hiustenpidennyksiä.

Jos kysyt mieheltä mikä kaunistaa naista, ykkösvastaus ylitse kaiken muiden on treenattu kroppa ja etenkin perse. Siihen ei rahaa vaadita vaan vaivaa. Ja juuri tämä on se asia jota nämä tuhlaritytöt eivät tee. Siksi tuleekin ongelmia miehen löytämisessä kun laittautuminen on kuin yrittäisi koristella romukuntoista autoa spoilereilla ja teippauksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai puolisko, joka ei asuntoa omistaa maksaa enemmän kuin puolet asunnon kuluista! Muutenhan asunnon omistava puolisko maksaa itsensä kipeäksi lainalyhennyksillä ja lopulta palkintona on velaton koti, joka ei omistajalleen tuota mitään. 

Puolisko, joka maksaa puolet juoksevista kuluista (esim. 150€ yhtiövastikkeesta) pääsee elämässä niin halvalla, että alkaa kerryttää itselleen omaisuutta. Hän voi sijoittaa säästönsä ja rikastua entisestään.

On täysin kohtuullista, että toisen asuntoon muuttava puolisko maksaa kohtuullista vuokraa. Esim. puolet siitä, mitä samanlaisesta asunnosta joutuisi vuokramarkkinoilla maksamaan, tai vähän alle. Tämä on reilua, koska ostamatta asuntoa, ei kukaan pääse asumaan ilmaiseksi kuin vanhempien luona. Näin molemmat voivat kerryttää omaisuutta (asunnon omistaja maksaa velkaa pois helposti ja vuokraa maksava säästää asumiskuluissa verrattuna oikeaan vuokra-asuntoon ja voi panna rahan säästöön). Lopulta tuo varallisuus voidaan käyttää vaikka yhteisen omakotitalon ostoon niin, että molemmat maksavat 50/50. 

Sanon tämän naisena. Avopuolisoni maksoi minulle kohtuullista vuokraa, kun asuimme yhdessä, noin 360-400€/kk kerrostalokolmiosta. Ja besservissereille tiedoksi. Perheen sisäisistä rahasiirroista ei makseta veroja. Vuokralla tarkoitetaan "vuokraa". Sitä, että puoliso siirtää rahasumman X, toisen puolison tilille. Se ei verottajalle kuulu, koska läheisen elämisen kustannuksia ja perheen kustannuksia voi verottomasti maksaa ja siirrellä rahaa niitä varten. 

Onhan täällä joku järjen ääni!

Meillä on myös yhteenmuutto ajankohtainen, kaksi aikuista ja kummallakin velkainen omistusasunto. Kumpaakaan ei myöskään haluta myydä. Kai se on onni että asumiskulumme ovat lähes samat (800e ja 900e), sillä nyt ajatuksena on laittaa miehen asunto vuokralle ja hän maksaisi minulle 450e "vuokraa". Hänen vuokratuotot kattaisivat oman asunnon kulut, joten näin molemmat hyötyisivät myös taloudellisesti yhteenmuutosta.

Jos lähtisimme jakamaan kustannuksia kulutuksen mukaan, niin olisihan se täysin naurettavaa että mies maksaisi vain puolet yhtiövastikkeestani, vedestä ja sähköstä - yhteensä nämä olisivat 120e. Samaan aikaan minä maksaisin toista puolikasta ja lainaa eli 800e... Jos olisi edes ehdottanut asiaa, niin kengän kuva tulisi takamuksen aika nopeasti.

Niin.

Huomatkaapa miehet kuinka naiset ovat kovastikin sitä mieltä että kyllä käypä vuokra on reilua. Silloin kun heo vat vuokranantajina.

Mutta kun naiset ovat vuokralaisina, se onkin riistoa.

Naisilla ei ole moraalia. Mielipiteet muuttuvat sen mukaan kuinka nainen voittaa kuviossa.

 

Mistäs sinä tiedät, että ne samat naiset muuttaa mieltään sen mukaan kumpi sen asunnon omistaa? Eiköhän se mene niin päin, että ne siipeilijäluonteet eivät vaivaudu kouluttautumaan ja tienaamaan itse, kun ajattelevat että ukko maksaa kaiken. Eihän niillä silloin ole omistuskämppääkään. Ja ne, jotka ajattelevat että molempien pitää osallistua reilussa suhteessa taas tekevät ponnisteluja menestyäkseen elämässä ja ostavat sen kämpän.

Onhan siinä järkeäkin. Ainakin täällä pk-seudulla asuminen on hurjan kallista sekä vuokralla että omassa. Jos oma moraali antaa periksi siihen kolmanteen vaihtoehtoon eli siivellä asumiseen, niin tietysti se on taloudellisesti kannattavin ratkaisu. Kukapa ei haluaisi asua tilavassa rivarissa parilla satasella? Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan...

Ei mikään ihme että kerran täällä eletään, raha on tarkoitus käytettäväksi- tapaukset on niitä jotka korostavat rahat on yhteistä -periaatetta. Kun rahat tulee 90% siltä toiselta.

Kannattaa aina mennä yhteen taloudellisesti tasa-arvoisen kanssa jonka tulot, varat ja kulutustavat ovat samat. Muuten riidellään rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kun muutimme yhteen, niin ratkaisimme tämän ongelman siten, että vuokrasimme asunnon, ja laitoimme kulut puoluksi.

Minulla oli omistusasunto, jonka laitoin vuokralle. Vuokratuotolla maksoin oman osuuteni omasta vuokrasta.

?

Siis tätä en kyllä voi millään ymmärtää, että mieluummin maksetaan markkinavuokraa ulkopuoliselle? 

Eikö olisi järkevämpää maksaa hieman korvausta sille puolisolle ja säästää samalla siinä rahaa? 

Emme mahtuneet minun asuntooni.

No joo sitten on eri asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai puolisko, joka ei asuntoa omistaa maksaa enemmän kuin puolet asunnon kuluista! Muutenhan asunnon omistava puolisko maksaa itsensä kipeäksi lainalyhennyksillä ja lopulta palkintona on velaton koti, joka ei omistajalleen tuota mitään. 

Puolisko, joka maksaa puolet juoksevista kuluista (esim. 150€ yhtiövastikkeesta) pääsee elämässä niin halvalla, että alkaa kerryttää itselleen omaisuutta. Hän voi sijoittaa säästönsä ja rikastua entisestään.

On täysin kohtuullista, että toisen asuntoon muuttava puolisko maksaa kohtuullista vuokraa. Esim. puolet siitä, mitä samanlaisesta asunnosta joutuisi vuokramarkkinoilla maksamaan, tai vähän alle. Tämä on reilua, koska ostamatta asuntoa, ei kukaan pääse asumaan ilmaiseksi kuin vanhempien luona. Näin molemmat voivat kerryttää omaisuutta (asunnon omistaja maksaa velkaa pois helposti ja vuokraa maksava säästää asumiskuluissa verrattuna oikeaan vuokra-asuntoon ja voi panna rahan säästöön). Lopulta tuo varallisuus voidaan käyttää vaikka yhteisen omakotitalon ostoon niin, että molemmat maksavat 50/50. 

Sanon tämän naisena. Avopuolisoni maksoi minulle kohtuullista vuokraa, kun asuimme yhdessä, noin 360-400€/kk kerrostalokolmiosta. Ja besservissereille tiedoksi. Perheen sisäisistä rahasiirroista ei makseta veroja. Vuokralla tarkoitetaan "vuokraa". Sitä, että puoliso siirtää rahasumman X, toisen puolison tilille. Se ei verottajalle kuulu, koska läheisen elämisen kustannuksia ja perheen kustannuksia voi verottomasti maksaa ja siirrellä rahaa niitä varten. 

Onhan täällä joku järjen ääni!

Meillä on myös yhteenmuutto ajankohtainen, kaksi aikuista ja kummallakin velkainen omistusasunto. Kumpaakaan ei myöskään haluta myydä. Kai se on onni että asumiskulumme ovat lähes samat (800e ja 900e), sillä nyt ajatuksena on laittaa miehen asunto vuokralle ja hän maksaisi minulle 450e "vuokraa". Hänen vuokratuotot kattaisivat oman asunnon kulut, joten näin molemmat hyötyisivät myös taloudellisesti yhteenmuutosta.

Jos lähtisimme jakamaan kustannuksia kulutuksen mukaan, niin olisihan se täysin naurettavaa että mies maksaisi vain puolet yhtiövastikkeestani, vedestä ja sähköstä - yhteensä nämä olisivat 120e. Samaan aikaan minä maksaisin toista puolikasta ja lainaa eli 800e... Jos olisi edes ehdottanut asiaa, niin kengän kuva tulisi takamuksen aika nopeasti.

Missä päin maailmaa puolet vastikkeesta, vedestä ja sähköstä on muka vain 120 euroa? Jo pelkkä vesimaksu on parikymppiä, sähköön menee saman verran, mutta sähkönsiirtomaksu on 2-3 kertaa sähkönkulutukseen verrattuna. Hoitovastikkeen määrä olisi muka muutaman kympi. En usko.

Tervetuloa hyvin hoidettuun taloyhtiöön Helsinkiin! Yhtiövastike on 180e, sähköä kuluu 6-7e edestä/kk ja siirto päälle 30e/3kk. Vesi kulutuksen mukaan, minulla heitelyt 14-18e kieppeillä. Remontit maksettu ihan rahalla.

Minusta pariskunta voisi yhdessä laskea kustannukset erilaisille asumisjärjestelyille.

Mitä maksaa, jos molemmat asuvat erillään? Mitä maksaa, jos toisen omistama asunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhteiseen vuokraasuntoon? Tai laitetaan asunto vuokralle ja muutetaan yhteiseen omistusasuntoon?

Ja jos ja kun se vuokralla asuva osapuoli tajuaa, että jokaikisessä muussa vaihtoehdossa hänen asumiskustannuksensa pysyvät korkeina ja kumppani tarjoaa tähän tuntuvaa säästöä ehdottamalla edullista vuokraa tai esim. koko vastikkeen maksamista, niin ihminen voisi kysyä itseltään MIKSI tämä vaihtoehto ei käy? Miksi on valmis itse maksamaan ENEMMÄN siitä hyvästä ettei kumppani vaan hyödy euroakaan liikaa? Onko tällainen ajattelu hyvä perusta parisuhteelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihit ihmiset on loisia. He ovat sairaita. Miehesi on loinen. Haän nyhtää sulta vuokraa velattomasta asunnosta ja hyödyntää sua täysillä. Avaa nyt silmät. Mitä iloa tuollaisesta kumppanista on, jota ei saa edes matkoille, ravintolaan tai harrastukseen. 

Eihän asunto ollut velaton, vaan ap:n mukaan "lähes velaton". Mitä tuokin sitten tarkoittaa, kun on Helsingissä sijaitsevasta asunnosta kyse. Onko Helsingissä 350 000 euron kämppä lähes velaton, jos velkaa on enää esim 10%, eli 35 000€? Silti tuossa on vielä paljon maksettavaa.

Kyllä minua ainakin vituttaisi, jos maksaisin asuntolainaa vaikkapa 650€/kk ja päälle olisi esim 300 euron yhtiövastike, eikä toinen haluaisi osallistua asumiseen kuin maksamalla esim korkeintaan puolet vastikkeesta,  eli 150 euroa.

Sinun asuntosihan se on, sinähän sitä itsellesi maksat. 

Ja toinen saa kuluttaa sitä ilmaiseksi? Kumma logiikka, jos ennemmin maksaa vieraalle vuokranantajalle asumisesta esim 700€ vuokraa kuin omalle kumppanille maksaisi 300€ asumiskuluja.

Miksi minä omalle kumppanille maksaisin vuokraa lainkaan? Yhteistalous on vähimmäismuoto yhdessäelämisestä minulle. Toki voidaan panna se sinun asuntosi myyntin ja ostaa yhdessä isompi. 

Ja tässä tulee ongelmaksi se, että pitäisi ostaa yhteinen asunto, mutta toisella ei todennäköisesti ole yhtään pääomaa pohjilla. Ainakaan minä en ole koskaan vielä törmännyt vuokralla asuvaan naiseen, jolla olisi ollut tilillä juurikaan rahaa. Kaikki menee mitä tienaavat. Rupea sitten semmoisen kanssa suunnittelemaan yhteisen asunnon hankkimista.

Tämäpä juuri.

Naiset joilla on pääomaa, ovat jo hankkineet omistusasunnon. Jäljellä on "elämä on tässä ja nyt"-tapaukset joilla pääomaa ei ole. Kaikki on käytetty matkusteluun ja kalliiseen vuokrakämppään ison kaupungin keskustan sykkeessä.

No, nyt tullaankin siihen että jos myyn oman kämppäni, minun ei luultavasti tarvitse ottaa lainaa. Naisen täytyy.

Vaikka naisella on vähemmän rahaa, yleensä nainen on se joka haluaa enemmän unelma-asunnon kuin mies. Ja kalusteet vaihtoon koska värisävyt.

Kaiken tämän jälkeen minulla olisi velaton puolisko asunnosta ja olisin kuitannut puolet mööpeleistä käteisellä. Nainen taas olisi korviaan myöten veloissa, toki vanhempiensa takauksella.

Lopulta tästä tullaankin takaisin siihen elämiseen. Jos tulot ovat samat, minulla on reippaasti enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska ei ole velkoja ja korkoja niskassa. Mutta nainen onkin se joka haluaa kuluttaa enemmän, mistä todisteena juurikin mainittu säästöjen puute. Nyt se "lämä on tässä ja nyt"-asenne kostautuukin, niin kuin yleensä käy lopulta. Ei se elämä loppunutkaan kolmekymppisenä.

Mitäs nyt tehdään? Kuittaanko herrasmiehenä tuhlaajatytön vuosien törsäämisen sillä etä maksan isoman osan arjen kuluista "kun minulla on enemmän käytettävissä olevaa rahaakin"? Sitäkö te naiset ehdotatte?

 

Ehkä paras koskaan täällä lukemani kirjoitus. Asia on juuri näin. Markkinat on täynnä noita naisia, jotka ovat todellakin eläneet elämänsä tässä ja nyt-periaatteella. Kallis vuokra-asunto, kivaa elämää ja kun tilipäivä koettaa, niin shoppaillaan meikkejä, vaatteita, ja kaikkea kivaa sadoilla euroilla. Luottokortti myös aina tapissa maksimimiinuksilla.

Ei tuollaisten kanssa voi rakentaa elämää kukaan muu kuin toinen vastakkaisen sukupuolen elämäntapaintiaani.

Kirjoitin tästä jo aiemmin. Sen näyttävän ulkonäön ylläpitämiseen menee paljon rahaa, sen luulisi nyt yksinkertaisimmankin miehen tajuavan. Silti teille kelpaa vain sellaiset. Osaatko sanoa, miksi?

Ei mene.

Suurin osa siitä tuhlaamisesta ei liity näyttävän ulkonäön ylläpitämiseen, vaan mukavuuksiin ja hemmotteluun. Näytävä ulkonäkö ei todellakaan edellytä kokoelmaa korkokenkiä tai kalliita mekkoja, puhumattakaan laukuista ja muusta krääsästä. Kukaan ei edes huomaa onko mekko henkkamaukalta vai kalliista liikkeestä, kunhan se on sopivan kokoinen ja kroppa se sisällä on kuosissa.

Kampausta ei tarvitse uusia joka viikko, eikä kauneus edellytä rakennekynsiä ja hiustenpidennyksiä.

Jos kysyt mieheltä mikä kaunistaa naista, ykkösvastaus ylitse kaiken muiden on treenattu kroppa ja etenkin perse. Siihen ei rahaa vaadita vaan vaivaa. Ja juuri tämä on se asia jota nämä tuhlaritytöt eivät tee. Siksi tuleekin ongelmia miehen löytämisessä kun laittautuminen on kuin yrittäisi koristella romukuntoista autoa spoilereilla ja teippauksilla.

 

Silti ne miehet ihastuu naisiin, joilla on hiustenpidennykset, ripsipidennykset, ehkä silikonirinnat, rakennekynnet, ylelliset alusvaatteet, meikit viimeisen päälle ja sinä väität, että nuo saa ilmaiseksi. Miksei teille kelpaa naiset, joilla on lyhyissä hiuksissa oma väri, ei meikkiä, vaatteet vaatimattomat ja aina samat lenkkarit jalassa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta pariskunta voisi yhdessä laskea kustannukset erilaisille asumisjärjestelyille.

Mitä maksaa, jos molemmat asuvat erillään? Mitä maksaa, jos toisen omistama asunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhteiseen vuokraasuntoon? Tai laitetaan asunto vuokralle ja muutetaan yhteiseen omistusasuntoon?

Ja jos ja kun se vuokralla asuva osapuoli tajuaa, että jokaikisessä muussa vaihtoehdossa hänen asumiskustannuksensa pysyvät korkeina ja kumppani tarjoaa tähän tuntuvaa säästöä ehdottamalla edullista vuokraa tai esim. koko vastikkeen maksamista, niin ihminen voisi kysyä itseltään MIKSI tämä vaihtoehto ei käy? Miksi on valmis itse maksamaan ENEMMÄN siitä hyvästä ettei kumppani vaan hyödy euroakaan liikaa? Onko tällainen ajattelu hyvä perusta parisuhteelle?

Jos se asunnon omistaja aina erimielisyyksien yhteydessä muistuttaa, että asut täällä halvalla hänen armostaan ja aprikoi, että ei tästä taida tulla mitään, niin vain umpihullu asuu tuollaisen kanssa yhdessä. Muutenhan kumppani voi olla vaikka miten ihana, tuota seikkaa lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai puolisko, joka ei asuntoa omistaa maksaa enemmän kuin puolet asunnon kuluista! Muutenhan asunnon omistava puolisko maksaa itsensä kipeäksi lainalyhennyksillä ja lopulta palkintona on velaton koti, joka ei omistajalleen tuota mitään. 

Puolisko, joka maksaa puolet juoksevista kuluista (esim. 150€ yhtiövastikkeesta) pääsee elämässä niin halvalla, että alkaa kerryttää itselleen omaisuutta. Hän voi sijoittaa säästönsä ja rikastua entisestään.

On täysin kohtuullista, että toisen asuntoon muuttava puolisko maksaa kohtuullista vuokraa. Esim. puolet siitä, mitä samanlaisesta asunnosta joutuisi vuokramarkkinoilla maksamaan, tai vähän alle. Tämä on reilua, koska ostamatta asuntoa, ei kukaan pääse asumaan ilmaiseksi kuin vanhempien luona. Näin molemmat voivat kerryttää omaisuutta (asunnon omistaja maksaa velkaa pois helposti ja vuokraa maksava säästää asumiskuluissa verrattuna oikeaan vuokra-asuntoon ja voi panna rahan säästöön). Lopulta tuo varallisuus voidaan käyttää vaikka yhteisen omakotitalon ostoon niin, että molemmat maksavat 50/50. 

Sanon tämän naisena. Avopuolisoni maksoi minulle kohtuullista vuokraa, kun asuimme yhdessä, noin 360-400€/kk kerrostalokolmiosta. Ja besservissereille tiedoksi. Perheen sisäisistä rahasiirroista ei makseta veroja. Vuokralla tarkoitetaan "vuokraa". Sitä, että puoliso siirtää rahasumman X, toisen puolison tilille. Se ei verottajalle kuulu, koska läheisen elämisen kustannuksia ja perheen kustannuksia voi verottomasti maksaa ja siirrellä rahaa niitä varten. 

Onhan täällä joku järjen ääni!

Meillä on myös yhteenmuutto ajankohtainen, kaksi aikuista ja kummallakin velkainen omistusasunto. Kumpaakaan ei myöskään haluta myydä. Kai se on onni että asumiskulumme ovat lähes samat (800e ja 900e), sillä nyt ajatuksena on laittaa miehen asunto vuokralle ja hän maksaisi minulle 450e "vuokraa". Hänen vuokratuotot kattaisivat oman asunnon kulut, joten näin molemmat hyötyisivät myös taloudellisesti yhteenmuutosta.

Jos lähtisimme jakamaan kustannuksia kulutuksen mukaan, niin olisihan se täysin naurettavaa että mies maksaisi vain puolet yhtiövastikkeestani, vedestä ja sähköstä - yhteensä nämä olisivat 120e. Samaan aikaan minä maksaisin toista puolikasta ja lainaa eli 800e... Jos olisi edes ehdottanut asiaa, niin kengän kuva tulisi takamuksen aika nopeasti.

Missä päin maailmaa puolet vastikkeesta, vedestä ja sähköstä on muka vain 120 euroa? Jo pelkkä vesimaksu on parikymppiä, sähköön menee saman verran, mutta sähkönsiirtomaksu on 2-3 kertaa sähkönkulutukseen verrattuna. Hoitovastikkeen määrä olisi muka muutaman kympi. En usko.

Tervetuloa hyvin hoidettuun taloyhtiöön Helsinkiin! Yhtiövastike on 180e, sähköä kuluu 6-7e edestä/kk ja siirto päälle 30e/3kk. Vesi kulutuksen mukaan, minulla heitelyt 14-18e kieppeillä. Remontit maksettu ihan rahalla.

Ihan hyvinhoidettu tämäkin yhtiö on, vastike alle 200 euroa kuukaudessa, mutta vesimaksu on 23 euroa per henkilö ja sähköä menee 60 euroa kuukaudessa. Sähkön osuus on alle 20 e, loput siirtomaksua. No, oma sauna lämpeää pari kertaa viikossa, joskus useammin, se ehkä selittää isomman sähkön kulutuksen.

Siis miten se on okei, että muutetaan yhteiseen kämppään ja toisen vanha asunto jää sijoituskämpäksi, mutta se ei käy että asutaan siellä toisen omistamassa kämpässä ja maksetaan siitä kohtuullista korvausta?

Esim. on ihan okei muuttaa tonnin vuokrakämppään ja maksaa se puoliksi ja vuokrata kumppanin kämppä eteenpäin sillä samalla tonnilla. Ei ole okei, että asutaan siellä tonnin markkinavuokraa vastaavassa omistuskämpässä ja se joka ei omista kämppää maksaa esim. 300/kk. Molemmissa tapauksissa sen asunnonomistajan omaisuus karttuu ja hänen asumiskulunsa oletettavasti pienenevät. Vain toisessa tapauksessa se on jotenkin "väärin".

En vaan tajua tätä logiikkaa. Minusta oleellista ei ole se, millaisten mutkien kautta se raha sinne tilille kiertää tai säästyy. Oleellista on vain se, että molemmille jää rahaa säästöön. Sellainen diili on kaikkein järkevin, jossa yhteenlaskettu säästö on suurin. Sitten vaan jakamaan tämä säästöä jollain reilulla tavalla. Yleensä se ei ole reilua, että toinen säästää muuton myötä satasen ja toinen 700.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihit ihmiset on loisia. He ovat sairaita. Miehesi on loinen. Haän nyhtää sulta vuokraa velattomasta asunnosta ja hyödyntää sua täysillä. Avaa nyt silmät. Mitä iloa tuollaisesta kumppanista on, jota ei saa edes matkoille, ravintolaan tai harrastukseen. 

Eihän asunto ollut velaton, vaan ap:n mukaan "lähes velaton". Mitä tuokin sitten tarkoittaa, kun on Helsingissä sijaitsevasta asunnosta kyse. Onko Helsingissä 350 000 euron kämppä lähes velaton, jos velkaa on enää esim 10%, eli 35 000€? Silti tuossa on vielä paljon maksettavaa.

Kyllä minua ainakin vituttaisi, jos maksaisin asuntolainaa vaikkapa 650€/kk ja päälle olisi esim 300 euron yhtiövastike, eikä toinen haluaisi osallistua asumiseen kuin maksamalla esim korkeintaan puolet vastikkeesta,  eli 150 euroa.

Sinun asuntosihan se on, sinähän sitä itsellesi maksat. 

Ja toinen saa kuluttaa sitä ilmaiseksi? Kumma logiikka, jos ennemmin maksaa vieraalle vuokranantajalle asumisesta esim 700€ vuokraa kuin omalle kumppanille maksaisi 300€ asumiskuluja.

Miksi minä omalle kumppanille maksaisin vuokraa lainkaan? Yhteistalous on vähimmäismuoto yhdessäelämisestä minulle. Toki voidaan panna se sinun asuntosi myyntin ja ostaa yhdessä isompi. 

Ja tässä tulee ongelmaksi se, että pitäisi ostaa yhteinen asunto, mutta toisella ei todennäköisesti ole yhtään pääomaa pohjilla. Ainakaan minä en ole koskaan vielä törmännyt vuokralla asuvaan naiseen, jolla olisi ollut tilillä juurikaan rahaa. Kaikki menee mitä tienaavat. Rupea sitten semmoisen kanssa suunnittelemaan yhteisen asunnon hankkimista.

Tämäpä juuri.

Naiset joilla on pääomaa, ovat jo hankkineet omistusasunnon. Jäljellä on "elämä on tässä ja nyt"-tapaukset joilla pääomaa ei ole. Kaikki on käytetty matkusteluun ja kalliiseen vuokrakämppään ison kaupungin keskustan sykkeessä.

No, nyt tullaankin siihen että jos myyn oman kämppäni, minun ei luultavasti tarvitse ottaa lainaa. Naisen täytyy.

Vaikka naisella on vähemmän rahaa, yleensä nainen on se joka haluaa enemmän unelma-asunnon kuin mies. Ja kalusteet vaihtoon koska värisävyt.

Kaiken tämän jälkeen minulla olisi velaton puolisko asunnosta ja olisin kuitannut puolet mööpeleistä käteisellä. Nainen taas olisi korviaan myöten veloissa, toki vanhempiensa takauksella.

Lopulta tästä tullaankin takaisin siihen elämiseen. Jos tulot ovat samat, minulla on reippaasti enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska ei ole velkoja ja korkoja niskassa. Mutta nainen onkin se joka haluaa kuluttaa enemmän, mistä todisteena juurikin mainittu säästöjen puute. Nyt se "lämä on tässä ja nyt"-asenne kostautuukin, niin kuin yleensä käy lopulta. Ei se elämä loppunutkaan kolmekymppisenä.

Mitäs nyt tehdään? Kuittaanko herrasmiehenä tuhlaajatytön vuosien törsäämisen sillä etä maksan isoman osan arjen kuluista "kun minulla on enemmän käytettävissä olevaa rahaakin"? Sitäkö te naiset ehdotatte?

 

Ehkä paras koskaan täällä lukemani kirjoitus. Asia on juuri näin. Markkinat on täynnä noita naisia, jotka ovat todellakin eläneet elämänsä tässä ja nyt-periaatteella. Kallis vuokra-asunto, kivaa elämää ja kun tilipäivä koettaa, niin shoppaillaan meikkejä, vaatteita, ja kaikkea kivaa sadoilla euroilla. Luottokortti myös aina tapissa maksimimiinuksilla.

Ei tuollaisten kanssa voi rakentaa elämää kukaan muu kuin toinen vastakkaisen sukupuolen elämäntapaintiaani.

Kirjoitin tästä jo aiemmin. Sen näyttävän ulkonäön ylläpitämiseen menee paljon rahaa, sen luulisi nyt yksinkertaisimmankin miehen tajuavan. Silti teille kelpaa vain sellaiset. Osaatko sanoa, miksi?

Ei mene.

Suurin osa siitä tuhlaamisesta ei liity näyttävän ulkonäön ylläpitämiseen, vaan mukavuuksiin ja hemmotteluun. Näytävä ulkonäkö ei todellakaan edellytä kokoelmaa korkokenkiä tai kalliita mekkoja, puhumattakaan laukuista ja muusta krääsästä. Kukaan ei edes huomaa onko mekko henkkamaukalta vai kalliista liikkeestä, kunhan se on sopivan kokoinen ja kroppa se sisällä on kuosissa.

Kampausta ei tarvitse uusia joka viikko, eikä kauneus edellytä rakennekynsiä ja hiustenpidennyksiä.

Jos kysyt mieheltä mikä kaunistaa naista, ykkösvastaus ylitse kaiken muiden on treenattu kroppa ja etenkin perse. Siihen ei rahaa vaadita vaan vaivaa. Ja juuri tämä on se asia jota nämä tuhlaritytöt eivät tee. Siksi tuleekin ongelmia miehen löytämisessä kun laittautuminen on kuin yrittäisi koristella romukuntoista autoa spoilereilla ja teippauksilla.

 

Silti ne miehet ihastuu naisiin, joilla on hiustenpidennykset, ripsipidennykset, ehkä silikonirinnat, rakennekynnet, ylelliset alusvaatteet, meikit viimeisen päälle ja sinä väität, että nuo saa ilmaiseksi. Miksei teille kelpaa naiset, joilla on lyhyissä hiuksissa oma väri, ei meikkiä, vaatteet vaatimattomat ja aina samat lenkkarit jalassa?

Haiskahtaa fitnesskissa-olkiukolta.

Siksi, koska niillä naisilla on kaikki tuo timmin ja hoikan kropan - ja kenties luontaisesti nättien kasvojen - lisäksi.

Kun taas nuo jälkimmäisen naiset ovat muumivartaloisia pizzanmussuttajia.

Ihan takuulla timmikuntoinen mutta meikkaamaton sporttinainen kääntää päitä vaikka olisi tukka ponnarilla ja jalassa kuluneet lenkkarit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta pariskunta voisi yhdessä laskea kustannukset erilaisille asumisjärjestelyille.

Mitä maksaa, jos molemmat asuvat erillään? Mitä maksaa, jos toisen omistama asunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhteiseen vuokraasuntoon? Tai laitetaan asunto vuokralle ja muutetaan yhteiseen omistusasuntoon?

Ja jos ja kun se vuokralla asuva osapuoli tajuaa, että jokaikisessä muussa vaihtoehdossa hänen asumiskustannuksensa pysyvät korkeina ja kumppani tarjoaa tähän tuntuvaa säästöä ehdottamalla edullista vuokraa tai esim. koko vastikkeen maksamista, niin ihminen voisi kysyä itseltään MIKSI tämä vaihtoehto ei käy? Miksi on valmis itse maksamaan ENEMMÄN siitä hyvästä ettei kumppani vaan hyödy euroakaan liikaa? Onko tällainen ajattelu hyvä perusta parisuhteelle?

Jos se asunnon omistaja aina erimielisyyksien yhteydessä muistuttaa, että asut täällä halvalla hänen armostaan ja aprikoi, että ei tästä taida tulla mitään, niin vain umpihullu asuu tuollaisen kanssa yhdessä. Muutenhan kumppani voi olla vaikka miten ihana, tuota seikkaa lukuunottamatta.

Miksi siitä pitäisi kenenkään muistutella, kun kulunjako on sovittu yhdessä reiluksi ja molempien etu tasapuolisesti mielessä? Kun kummatkin hyötyy, ei ole mitään "armosta" yhdessä asumista. Kummankaan puolelta. Ja ennen kaikkea, kummallekaan se ei ole mikään kauhistus että kumppanikin hyötyy järjestelystä. Toinen makselee kämppää ja toinen säästelee sitten vaikka tilille tai sijoituksiin. Win-win.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai puolisko, joka ei asuntoa omistaa maksaa enemmän kuin puolet asunnon kuluista! Muutenhan asunnon omistava puolisko maksaa itsensä kipeäksi lainalyhennyksillä ja lopulta palkintona on velaton koti, joka ei omistajalleen tuota mitään. 

Puolisko, joka maksaa puolet juoksevista kuluista (esim. 150€ yhtiövastikkeesta) pääsee elämässä niin halvalla, että alkaa kerryttää itselleen omaisuutta. Hän voi sijoittaa säästönsä ja rikastua entisestään.

On täysin kohtuullista, että toisen asuntoon muuttava puolisko maksaa kohtuullista vuokraa. Esim. puolet siitä, mitä samanlaisesta asunnosta joutuisi vuokramarkkinoilla maksamaan, tai vähän alle. Tämä on reilua, koska ostamatta asuntoa, ei kukaan pääse asumaan ilmaiseksi kuin vanhempien luona. Näin molemmat voivat kerryttää omaisuutta (asunnon omistaja maksaa velkaa pois helposti ja vuokraa maksava säästää asumiskuluissa verrattuna oikeaan vuokra-asuntoon ja voi panna rahan säästöön). Lopulta tuo varallisuus voidaan käyttää vaikka yhteisen omakotitalon ostoon niin, että molemmat maksavat 50/50. 

Sanon tämän naisena. Avopuolisoni maksoi minulle kohtuullista vuokraa, kun asuimme yhdessä, noin 360-400€/kk kerrostalokolmiosta. Ja besservissereille tiedoksi. Perheen sisäisistä rahasiirroista ei makseta veroja. Vuokralla tarkoitetaan "vuokraa". Sitä, että puoliso siirtää rahasumman X, toisen puolison tilille. Se ei verottajalle kuulu, koska läheisen elämisen kustannuksia ja perheen kustannuksia voi verottomasti maksaa ja siirrellä rahaa niitä varten. 

Onhan täällä joku järjen ääni!

Meillä on myös yhteenmuutto ajankohtainen, kaksi aikuista ja kummallakin velkainen omistusasunto. Kumpaakaan ei myöskään haluta myydä. Kai se on onni että asumiskulumme ovat lähes samat (800e ja 900e), sillä nyt ajatuksena on laittaa miehen asunto vuokralle ja hän maksaisi minulle 450e "vuokraa". Hänen vuokratuotot kattaisivat oman asunnon kulut, joten näin molemmat hyötyisivät myös taloudellisesti yhteenmuutosta.

Jos lähtisimme jakamaan kustannuksia kulutuksen mukaan, niin olisihan se täysin naurettavaa että mies maksaisi vain puolet yhtiövastikkeestani, vedestä ja sähköstä - yhteensä nämä olisivat 120e. Samaan aikaan minä maksaisin toista puolikasta ja lainaa eli 800e... Jos olisi edes ehdottanut asiaa, niin kengän kuva tulisi takamuksen aika nopeasti.

Missä päin maailmaa puolet vastikkeesta, vedestä ja sähköstä on muka vain 120 euroa? Jo pelkkä vesimaksu on parikymppiä, sähköön menee saman verran, mutta sähkönsiirtomaksu on 2-3 kertaa sähkönkulutukseen verrattuna. Hoitovastikkeen määrä olisi muka muutaman kympi. En usko.

Tervetuloa hyvin hoidettuun taloyhtiöön Helsinkiin! Yhtiövastike on 180e, sähköä kuluu 6-7e edestä/kk ja siirto päälle 30e/3kk. Vesi kulutuksen mukaan, minulla heitelyt 14-18e kieppeillä. Remontit maksettu ihan rahalla.

Ihan hyvinhoidettu tämäkin yhtiö on, vastike alle 200 euroa kuukaudessa, mutta vesimaksu on 23 euroa per henkilö ja sähköä menee 60 euroa kuukaudessa. Sähkön osuus on alle 20 e, loput siirtomaksua. No, oma sauna lämpeää pari kertaa viikossa, joskus useammin, se ehkä selittää isomman sähkön kulutuksen.

Todennäköisesti, viihdyn itse saunassa vain lyhyitä hetkiä niin ei sitä tule kamalan usein käytettyä. Uusin myös kodinkoneet viime vuoden puolella ja tällä oli selkeä vaikutus sähkön- ja vedenkulutukseen. Viimeisenä vielä sähkön kilpailutus, maksan pelkästä kulutuksesta ilman perusmaksuja - näin vähäisellä kulutuksella en todellakaan ala maksamaan 3-4e extraa :D

Toki jää nähtäväksi miten mies muuttaa kulutustottumuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta pariskunta voisi yhdessä laskea kustannukset erilaisille asumisjärjestelyille.

Mitä maksaa, jos molemmat asuvat erillään? Mitä maksaa, jos toisen omistama asunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhteiseen vuokraasuntoon? Tai laitetaan asunto vuokralle ja muutetaan yhteiseen omistusasuntoon?

Ja jos ja kun se vuokralla asuva osapuoli tajuaa, että jokaikisessä muussa vaihtoehdossa hänen asumiskustannuksensa pysyvät korkeina ja kumppani tarjoaa tähän tuntuvaa säästöä ehdottamalla edullista vuokraa tai esim. koko vastikkeen maksamista, niin ihminen voisi kysyä itseltään MIKSI tämä vaihtoehto ei käy? Miksi on valmis itse maksamaan ENEMMÄN siitä hyvästä ettei kumppani vaan hyödy euroakaan liikaa? Onko tällainen ajattelu hyvä perusta parisuhteelle?

Jos se asunnon omistaja aina erimielisyyksien yhteydessä muistuttaa, että asut täällä halvalla hänen armostaan ja aprikoi, että ei tästä taida tulla mitään, niin vain umpihullu asuu tuollaisen kanssa yhdessä. Muutenhan kumppani voi olla vaikka miten ihana, tuota seikkaa lukuunottamatta.

Miksi siitä pitäisi kenenkään muistutella, kun kulunjako on sovittu yhdessä reiluksi ja molempien etu tasapuolisesti mielessä? Kun kummatkin hyötyy, ei ole mitään "armosta" yhdessä asumista. Kummankaan puolelta. Ja ennen kaikkea, kummallekaan se ei ole mikään kauhistus että kumppanikin hyötyy järjestelystä. Toinen makselee kämppää ja toinen säästelee sitten vaikka tilille tai sijoituksiin. Win-win.

Tämähän se.

Moni vastaajista syyllistyy ajatuspieruun jonka mukaan molemmilla pitäisi olla samat mahdollisuudet, vaikka vain toisella on säästöjä. Niinhän se ei mene.

Tuntuu muutenkin olevan tyypillistä näille tuhlaajatytöille ajatella että "elämä" kuljettaa ja "elämä" tuo eteen asioita. Ja niin tuokin, kivan heppusen jolla on omistusasunto. Mutta mitä mitä sehän ei suostukaan nollaamaan naisen vuosien tuhlailua ikään kuin sitä ei olisi tapahtunut. Nyt ei pääsekään nauttimaan omistusasumisen hyödyistä tasapuolisesti miehen kanssa jolla on omistusasunto. Eihän tässä näin pitänyt käydä!

Ilman muuta maksetaan vuorkaa, se on itsestäänselvyys. siitä voidaan neuvotella onko se markkinavuorka, kyse ei kuitenkaan ole ihan samasta asiasta kuin tavallinen vuokrasuhde. Ja ei, en tarkoita tällä parisuhdetta, vaan sitä jos toisella on suurempi määräysvalta asunnossa kuin toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihit ihmiset on loisia. He ovat sairaita. Miehesi on loinen. Haän nyhtää sulta vuokraa velattomasta asunnosta ja hyödyntää sua täysillä. Avaa nyt silmät. Mitä iloa tuollaisesta kumppanista on, jota ei saa edes matkoille, ravintolaan tai harrastukseen. 

Eihän asunto ollut velaton, vaan ap:n mukaan "lähes velaton". Mitä tuokin sitten tarkoittaa, kun on Helsingissä sijaitsevasta asunnosta kyse. Onko Helsingissä 350 000 euron kämppä lähes velaton, jos velkaa on enää esim 10%, eli 35 000€? Silti tuossa on vielä paljon maksettavaa.

Kyllä minua ainakin vituttaisi, jos maksaisin asuntolainaa vaikkapa 650€/kk ja päälle olisi esim 300 euron yhtiövastike, eikä toinen haluaisi osallistua asumiseen kuin maksamalla esim korkeintaan puolet vastikkeesta,  eli 150 euroa.

Sinun asuntosihan se on, sinähän sitä itsellesi maksat. 

Ja toinen saa kuluttaa sitä ilmaiseksi? Kumma logiikka, jos ennemmin maksaa vieraalle vuokranantajalle asumisesta esim 700€ vuokraa kuin omalle kumppanille maksaisi 300€ asumiskuluja.

Miksi minä omalle kumppanille maksaisin vuokraa lainkaan? Yhteistalous on vähimmäismuoto yhdessäelämisestä minulle. Toki voidaan panna se sinun asuntosi myyntin ja ostaa yhdessä isompi. 

Ja tässä tulee ongelmaksi se, että pitäisi ostaa yhteinen asunto, mutta toisella ei todennäköisesti ole yhtään pääomaa pohjilla. Ainakaan minä en ole koskaan vielä törmännyt vuokralla asuvaan naiseen, jolla olisi ollut tilillä juurikaan rahaa. Kaikki menee mitä tienaavat. Rupea sitten semmoisen kanssa suunnittelemaan yhteisen asunnon hankkimista.

Tämäpä juuri.

Naiset joilla on pääomaa, ovat jo hankkineet omistusasunnon. Jäljellä on "elämä on tässä ja nyt"-tapaukset joilla pääomaa ei ole. Kaikki on käytetty matkusteluun ja kalliiseen vuokrakämppään ison kaupungin keskustan sykkeessä.

No, nyt tullaankin siihen että jos myyn oman kämppäni, minun ei luultavasti tarvitse ottaa lainaa. Naisen täytyy.

Vaikka naisella on vähemmän rahaa, yleensä nainen on se joka haluaa enemmän unelma-asunnon kuin mies. Ja kalusteet vaihtoon koska värisävyt.

Kaiken tämän jälkeen minulla olisi velaton puolisko asunnosta ja olisin kuitannut puolet mööpeleistä käteisellä. Nainen taas olisi korviaan myöten veloissa, toki vanhempiensa takauksella.

Lopulta tästä tullaankin takaisin siihen elämiseen. Jos tulot ovat samat, minulla on reippaasti enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska ei ole velkoja ja korkoja niskassa. Mutta nainen onkin se joka haluaa kuluttaa enemmän, mistä todisteena juurikin mainittu säästöjen puute. Nyt se "lämä on tässä ja nyt"-asenne kostautuukin, niin kuin yleensä käy lopulta. Ei se elämä loppunutkaan kolmekymppisenä.

Mitäs nyt tehdään? Kuittaanko herrasmiehenä tuhlaajatytön vuosien törsäämisen sillä etä maksan isoman osan arjen kuluista "kun minulla on enemmän käytettävissä olevaa rahaakin"? Sitäkö te naiset ehdotatte?

 

Edelleen, miksi et etsi sitä naista noiden jo asunnon hankkineiden joukosta. Siellä on sinkkuja vaikka kuinka paljon. Vai onko niin, että nainen joka on jo hankkinut omaisuuttaa on liian vaikea pala. Ei me suostuta asumaan toisten nurkissa ja vieläpä maksamaan vuokraa siitä, joten yrität etsiä jotain ressukkaa, joka hyvällä tuurilla lyhentäisi sun asuntolainaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihit ihmiset on loisia. He ovat sairaita. Miehesi on loinen. Haän nyhtää sulta vuokraa velattomasta asunnosta ja hyödyntää sua täysillä. Avaa nyt silmät. Mitä iloa tuollaisesta kumppanista on, jota ei saa edes matkoille, ravintolaan tai harrastukseen. 

Eihän asunto ollut velaton, vaan ap:n mukaan "lähes velaton". Mitä tuokin sitten tarkoittaa, kun on Helsingissä sijaitsevasta asunnosta kyse. Onko Helsingissä 350 000 euron kämppä lähes velaton, jos velkaa on enää esim 10%, eli 35 000€? Silti tuossa on vielä paljon maksettavaa.

Kyllä minua ainakin vituttaisi, jos maksaisin asuntolainaa vaikkapa 650€/kk ja päälle olisi esim 300 euron yhtiövastike, eikä toinen haluaisi osallistua asumiseen kuin maksamalla esim korkeintaan puolet vastikkeesta,  eli 150 euroa.

Sinun asuntosihan se on, sinähän sitä itsellesi maksat. 

Ja toinen saa kuluttaa sitä ilmaiseksi? Kumma logiikka, jos ennemmin maksaa vieraalle vuokranantajalle asumisesta esim 700€ vuokraa kuin omalle kumppanille maksaisi 300€ asumiskuluja.

Miksi minä omalle kumppanille maksaisin vuokraa lainkaan? Yhteistalous on vähimmäismuoto yhdessäelämisestä minulle. Toki voidaan panna se sinun asuntosi myyntin ja ostaa yhdessä isompi. 

Ja tässä tulee ongelmaksi se, että pitäisi ostaa yhteinen asunto, mutta toisella ei todennäköisesti ole yhtään pääomaa pohjilla. Ainakaan minä en ole koskaan vielä törmännyt vuokralla asuvaan naiseen, jolla olisi ollut tilillä juurikaan rahaa. Kaikki menee mitä tienaavat. Rupea sitten semmoisen kanssa suunnittelemaan yhteisen asunnon hankkimista.

Tämäpä juuri.

Naiset joilla on pääomaa, ovat jo hankkineet omistusasunnon. Jäljellä on "elämä on tässä ja nyt"-tapaukset joilla pääomaa ei ole. Kaikki on käytetty matkusteluun ja kalliiseen vuokrakämppään ison kaupungin keskustan sykkeessä.

No, nyt tullaankin siihen että jos myyn oman kämppäni, minun ei luultavasti tarvitse ottaa lainaa. Naisen täytyy.

Vaikka naisella on vähemmän rahaa, yleensä nainen on se joka haluaa enemmän unelma-asunnon kuin mies. Ja kalusteet vaihtoon koska värisävyt.

Kaiken tämän jälkeen minulla olisi velaton puolisko asunnosta ja olisin kuitannut puolet mööpeleistä käteisellä. Nainen taas olisi korviaan myöten veloissa, toki vanhempiensa takauksella.

Lopulta tästä tullaankin takaisin siihen elämiseen. Jos tulot ovat samat, minulla on reippaasti enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska ei ole velkoja ja korkoja niskassa. Mutta nainen onkin se joka haluaa kuluttaa enemmän, mistä todisteena juurikin mainittu säästöjen puute. Nyt se "lämä on tässä ja nyt"-asenne kostautuukin, niin kuin yleensä käy lopulta. Ei se elämä loppunutkaan kolmekymppisenä.

Mitäs nyt tehdään? Kuittaanko herrasmiehenä tuhlaajatytön vuosien törsäämisen sillä etä maksan isoman osan arjen kuluista "kun minulla on enemmän käytettävissä olevaa rahaakin"? Sitäkö te naiset ehdotatte?

 

Edelleen, miksi et etsi sitä naista noiden jo asunnon hankkineiden joukosta. Siellä on sinkkuja vaikka kuinka paljon. Vai onko niin, että nainen joka on jo hankkinut omaisuuttaa on liian vaikea pala. Ei me suostuta asumaan toisten nurkissa ja vieläpä maksamaan vuokraa siitä, joten yrität etsiä jotain ressukkaa, joka hyvällä tuurilla lyhentäisi sun asuntolainaa...

Ei muuten ole lapsettomia sinkkuja.

Suurimmalla osalla lapsettomista sinkkunaisista vuokrakämppä, odotellaan sitä prinssiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihit ihmiset on loisia. He ovat sairaita. Miehesi on loinen. Haän nyhtää sulta vuokraa velattomasta asunnosta ja hyödyntää sua täysillä. Avaa nyt silmät. Mitä iloa tuollaisesta kumppanista on, jota ei saa edes matkoille, ravintolaan tai harrastukseen. 

Eihän asunto ollut velaton, vaan ap:n mukaan "lähes velaton". Mitä tuokin sitten tarkoittaa, kun on Helsingissä sijaitsevasta asunnosta kyse. Onko Helsingissä 350 000 euron kämppä lähes velaton, jos velkaa on enää esim 10%, eli 35 000€? Silti tuossa on vielä paljon maksettavaa.

Kyllä minua ainakin vituttaisi, jos maksaisin asuntolainaa vaikkapa 650€/kk ja päälle olisi esim 300 euron yhtiövastike, eikä toinen haluaisi osallistua asumiseen kuin maksamalla esim korkeintaan puolet vastikkeesta,  eli 150 euroa.

Sinun asuntosihan se on, sinähän sitä itsellesi maksat. 

Ja toinen saa kuluttaa sitä ilmaiseksi? Kumma logiikka, jos ennemmin maksaa vieraalle vuokranantajalle asumisesta esim 700€ vuokraa kuin omalle kumppanille maksaisi 300€ asumiskuluja.

Miksi minä omalle kumppanille maksaisin vuokraa lainkaan? Yhteistalous on vähimmäismuoto yhdessäelämisestä minulle. Toki voidaan panna se sinun asuntosi myyntin ja ostaa yhdessä isompi. 

Ja tässä tulee ongelmaksi se, että pitäisi ostaa yhteinen asunto, mutta toisella ei todennäköisesti ole yhtään pääomaa pohjilla. Ainakaan minä en ole koskaan vielä törmännyt vuokralla asuvaan naiseen, jolla olisi ollut tilillä juurikaan rahaa. Kaikki menee mitä tienaavat. Rupea sitten semmoisen kanssa suunnittelemaan yhteisen asunnon hankkimista.

Tämäpä juuri.

Naiset joilla on pääomaa, ovat jo hankkineet omistusasunnon. Jäljellä on "elämä on tässä ja nyt"-tapaukset joilla pääomaa ei ole. Kaikki on käytetty matkusteluun ja kalliiseen vuokrakämppään ison kaupungin keskustan sykkeessä.

No, nyt tullaankin siihen että jos myyn oman kämppäni, minun ei luultavasti tarvitse ottaa lainaa. Naisen täytyy.

Vaikka naisella on vähemmän rahaa, yleensä nainen on se joka haluaa enemmän unelma-asunnon kuin mies. Ja kalusteet vaihtoon koska värisävyt.

Kaiken tämän jälkeen minulla olisi velaton puolisko asunnosta ja olisin kuitannut puolet mööpeleistä käteisellä. Nainen taas olisi korviaan myöten veloissa, toki vanhempiensa takauksella.

Lopulta tästä tullaankin takaisin siihen elämiseen. Jos tulot ovat samat, minulla on reippaasti enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska ei ole velkoja ja korkoja niskassa. Mutta nainen onkin se joka haluaa kuluttaa enemmän, mistä todisteena juurikin mainittu säästöjen puute. Nyt se "lämä on tässä ja nyt"-asenne kostautuukin, niin kuin yleensä käy lopulta. Ei se elämä loppunutkaan kolmekymppisenä.

Mitäs nyt tehdään? Kuittaanko herrasmiehenä tuhlaajatytön vuosien törsäämisen sillä etä maksan isoman osan arjen kuluista "kun minulla on enemmän käytettävissä olevaa rahaakin"? Sitäkö te naiset ehdotatte?

 

Edelleen, miksi et etsi sitä naista noiden jo asunnon hankkineiden joukosta. Siellä on sinkkuja vaikka kuinka paljon. Vai onko niin, että nainen joka on jo hankkinut omaisuuttaa on liian vaikea pala. Ei me suostuta asumaan toisten nurkissa ja vieläpä maksamaan vuokraa siitä, joten yrität etsiä jotain ressukkaa, joka hyvällä tuurilla lyhentäisi sun asuntolainaa...

Ei muuten ole lapsettomia sinkkuja.

Suurimmalla osalla lapsettomista sinkkunaisista vuokrakämppä, odotellaan sitä prinssiä.

Kannattaa etsiä toisenlaisia tuttavuuksia. En tiedä yhtään valmistunutta sinkkunaista, joka ei asuisi omistusasunnossa. En tosin asu Helsingissä, missä toki asuntojen hinnat on pilvissä.