Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi koulussa hyvät oppilaat laitetaan aina tukemaan heikkoja?
19.05.2021 |
Muistan omalta kouluajoilta, miten raskasta tämä oli. Opettaja laittoi aina ne, jotka ei saaneet mitään aikaan, pareiksi ns hyvien oppilaiden kanssa.
Sitten, että työ saatiin tehtyä, piti hyvän oppilaan koko ajan ohjata ja tukea sitä huonommin ohjautuvaa. Mutta eihän sitä lapsi osaa tehdä.
Käytännössä meni niin, että hyvä oppilas teki sen työn molempien puolesta yksin. Sekä ajatustyön että käytännön toteutuksen. Saamatta mitään tukea omaan työhönsä heikommalta.
Heikompi oppilas kiikkui tuolilla, lojui pulpetilla, ja sai saman arvosanan työstä kuin hyvä oppilas.
Mikä järki tässä on?
Kommentit (106)
MISSÄ JA KOSKA TÄTÄ ON HARRASTETTU??????????????????????
HALOO??????????????????????????????????????????????????????????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tämä täällä jauhettu katkeruus "tasapäistämisestä" oikein on? Kyllä se on niin, että ne lahjakkaat pärjäävät joka tapauksessa, ei sitä mikään peruskoulu pilaa. Taitaakin olla niin, että niitä omia mielenterveysongelmia ei ole kunnolla käsitelty ja keksitään sitten syyllinen sille omalle kurjuudelle. Ja mikäs sen parempi kuin "paha peruskoulu ja tyhmät oppilaat". Voi nyyh kun se minun suuri lahjakkuuteni pilattiin siellä.. joopa joo.
Vinkki: siellä teidän vessassanne on todennäköisesti sellainen esine nimeltä peili. Katsokaa sinne ja miettikää. Miettikää hyvin tarkkaan. Todellista viisautta on tunnustaa tosiasiat, ei toimia harhaisten defenssien vallassa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä täällä jauhettu katkeruus "tasapäistämisestä" oikein on? Kyllä se on niin, että ne lahjakkaat pärjäävät joka tapauksessa, ei sitä mikään peruskoulu pilaa. Taitaakin olla niin, että niitä omia mielenterveysongelmia ei ole kunnolla käsitelty ja keksitään sitten syyllinen sille omalle kurjuudelle. Ja mikäs sen parempi kuin "paha peruskoulu ja tyhmät oppilaat". Voi nyyh kun se minun suuri lahjakkuuteni pilattiin siellä.. joopa joo.
Vinkki: siellä teidän vessassanne on todennäköisesti sellainen esine nimeltä peili. Katsokaa sinne ja miettikää. Miettikää hyvin tarkkaan. Todellista viisautta on tunnustaa tosiasiat, ei toimia harhaisten defenssien vallassa.
Minäkin hieman hymähtäen mietin, että jokainen tässä ketjussa tuntuu olleen omalla vuorollaan se välkky, joka kärsi toisten tyhmyydestä peruskoulussa. Ja mihin se on johtanut? Tänne valittamaan toisten tyhmyydestä.
Vierailija kirjoitti:
missä ja milloin tätä on harrastettu?
ei ainkaan pääkaupunkiseudulla -80- ja -90-luvulla
joku opettaja kommentoimaan asiaa?
v.1974 pikkukaupungissa. Minut laitettiin aina yhden tosi heikon tytön pariksi, hän ei osannut vielä tokaluokallakaan lukea. Minulle se oli kunniatehtävä. Oli kiva, kun ei tarvinut sateella mennä ulos tai kun oli kylmä. Jäätiin aina tämän tytön kanssa sisälle ja opetin häntä lukemaan. Hän oli tosi kiva kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
missä ja milloin tätä on harrastettu?
ei ainkaan pääkaupunkiseudulla -80- ja -90-luvulla
joku opettaja kommentoimaan asiaa?
v.1974 pikkukaupungissa. Minut laitettiin aina yhden tosi heikon tytön pariksi, hän ei osannut vielä tokaluokallakaan lukea. Minulle se oli kunniatehtävä. Oli kiva, kun ei tarvinut sateella mennä ulos tai kun oli kylmä. Jäätiin aina tämän tytön kanssa sisälle ja opetin häntä lukemaan. Hän oli tosi kiva kaveri.
En siis ole ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
missä ja milloin tätä on harrastettu?
ei ainkaan pääkaupunkiseudulla -80- ja -90-luvulla
joku opettaja kommentoimaan asiaa?
v.1974 pikkukaupungissa. Minut laitettiin aina yhden tosi heikon tytön pariksi, hän ei osannut vielä tokaluokallakaan lukea. Minulle se oli kunniatehtävä. Oli kiva, kun ei tarvinut sateella mennä ulos tai kun oli kylmä. Jäätiin aina tämän tytön kanssa sisälle ja opetin häntä lukemaan. Hän oli tosi kiva kaveri.
OK. eli jauhatte jostain muinaismuistoista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ketä sitten?
Samalla tutustutaan luokkakavereihin ja opitaan ymmärtämään muita monipuolisemmin.
Että tuollaisestakin pitää vielä valittaa aikuisena.
Minkälaisen kasvatuksen olette oikein saanut.
Meillä kotona jo kasvatettiin ja opetettiin, että heikompaa tulee aina auttaa ja etenkin sairaita.
Miten se paremmin suoriutuvan oppilaan asema voi jatkuvasti olla se auttaja ja muiden tukioppilas? Kun ei tuossa ollut kyse heikompien auttamisesta. Vasn siitä, että ne paremmin osaavat teki työn lopulta heikompien puolesta.
Mitä siinä kumpikaan oppii?
Se paremmin suoriutuva oppii elämän kannalta hyvin tärkeän asian: omaan päämäärään pääsemisessä muut ihmiset ovat aina vain tiellä ja jarruttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä että tottuu alusta pitäen auttamaan heikompiaan, koska sitä se loppuelämä tulee joka tapauksessa olemaan, halusi tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään suomalainen koulujärjestelmä pyrkii tasapäistämään liikaa. Todella lahjakkaita ja älykkäitä ei pystytä tukemaan riittävästi. Kaikessa mennään heikoimpien etu edellä. Kuka pitäisi fiksuimpien puolta? Tasoryhmät takaisin. Oikeasti, tämä yhteiskunta tarvitsee myös huippuosaajia, ei pelkkiä keskinkertaisia puurtajia. Kyllä lapset ja nuoret itsekin tajuavat, että jotkut vaan on fiksumpia ja parempia. KOULUjutuissa. Ei se sitä tarkoita, että ihmisinä jotenkin parempia. Ja sitä paitsi, siellä tasoryhmissä ne heikommatkin pääsisi paremmin loistamaan ja kokemaan onnistumisen elämyksiä.
Omat lapseni viettivät 2 ensimmäistä kouluvuotta luokan sivussa olevassa pienessä ryhmätyötilassa, jossa 3-4 oppilasta kaikessa rauhassa teki tehtäviä ja vietti aikaa keskenään. Opettaja ja avustaja olivat samaan aikaan muun luokan kanssa. Käytännössä lapset olisi voineet käydä kerran viikossa koulussa, etäopiskelu olisi ollut yhtä tehokasta kuin tuo "tehkää tehtävät" -opetus.
Näistä keskenään olleista tuli hammaslääkäri, arkkitehti, lakimies, rahoitusanalyytikko, mikrobiologi ja kemisti. Oma kokemukseni (ei yleistettävissä!) on se, että ei hyvän perheen fiksu lapsi opetusta kaipaa, vaan rauhaa opiskella.
Olisipa ollut omassa luokassa mahdollisuus tuohon! Saada rauhassa käydä koulua niiden muiden luokan motivoituneiden oppilaiden kanssa!
Niinpä. Karua on, kun oma neljäsluokkalainen kertoo koulun arjesta: yhdellä adhd ja häiriköi jatkuvasti, toisella "ei oo motii", kolmas saa toistuvia raivareita. Nämä siis kymmenvuotiaan 9-10 tytön ryhmätyökavereita. Tyttö on jo ilmoittanut, ettei missään tapauksessa ryhdy aikuisena ainakaan opettajaksi. Oppii tuossa ehkä johtamistaitoja ja motivoituu tähtäämään tasokkaaseen lukioon.
Johtamistaitojen oppimista ei ole tuollainen halveksunta muita kohtaan. Erilaisia ihmisiä on ja tulee olemaan. Get over it.
Tottahan toki erilaisia ihmisiä on, mutta lahjakkaimmat tekevät innovaatiot ja hankkivat verorahat yhteiseen käyttöön. Ilman huippuosaajia meillä ei olisi hyvinvointivaltiota huolehtimassa heikoimmista. T. erityislapsen äiti
Kyllä minä tämän ymmärrän. Olemme miehen kanssa korkeakoulutettuja kumpikin ja itse olen johtavassa asemassa. Oma lapsi on tutkitusti huomattavasti keskimääräistä älykkäämpi. Tekisin silti karhunpalveluksen hänelle, jos alkaisin voivottelemaan kuinka kurjaa on, kun on adhd-lapsia pilaamassa hänen luokan ilmapiiriä. Päinvastoin. Opetan empatiaa ja joustokykyä. Sitä että joku toinen ihminen ei valitse erityisiä haasteitaan ja tarvitsee tähän tukea ja myös ymmärrystä. Tietysti tässä tarvitaan aikamoista tasapainoilua, sillä kaikki ei voi tietenkään mennä myöskään erityislasten tai -nuorten ehdoilla. Tottakai haluan samalla sitä, että oma lapsi (ja muut kaltaisensa) saavat toteuttaa itseään ja saavat kaipaamiaan haasteellisempia tehtäviä ja myös mahdollisuuden oppia mahdollisimman rauhassa
Tuo jota lainasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole opettajia. Piste.
Tiedän, että on olemassa luokkia, joihin pyydetään lahjakkaita ja sosiaalisesti taitavia opiskelijoita ns. tukioppilaiksi tukea tarvitseville oppilaille vanhempien luvalla, ja tämä tietysti on ok, jos vanhemmat tämän hyväksyvät.
Oman lapsen kohdalla on niin, että kyseessä on ns. ysin poika. Hän joutuu aina itseään heikompien pariksi ja etenkin sen luokan ainoan s2-opiskelijan pariksi. Lapsi on itsekin ottanut asian esille, että haluaisi tehdä ryhmätöitä, projekteja yms. muidenkin kanssa, etenkin kun se s2-opiskelija on lähinnä vapaamatkustaja. Minusta tuntuu, että lapsi ei pääse näyttämään kaikkea potentiaaliaan, koska hänen pitää tukea muita. Ja se on väärin. Enkä ole antanut tällaiseen toimintaan lupaa.
Lahjakkaalle oppilaalle pitää antaa haastavampia tehtäviä, projekteja ja kokeita, ja toki hän on saanutkin tehdä vaikeampia kokeita. Mutta kyllähän tämä peruskoulu menee sen heikomman mukaan ja siksi tässä maassa ei tule huippuosaajia tai innovaatioita. Ainoa vaihtoehto on ollut kotona opiskella tarkemmin ja laajemmin, ja nyt on harkinnassa Tutorhousen kurssi yläkouluun menevälle.
No kun mitään lupaa edes kysyttäisiin siihen, että lapsesta tulee tukioppilas :( Poikani seiskaluokalle tuli tasan yksi poika hänen aiemmalta luokaltaan ja tämäkin sellainen, että ennemmin kiusasi poikaani kuin oli kaveri. Pojan kaverit alakoulusta kyllä pääsivät keskenään samoille luokille. Selvisi, että luokka on ns. m*muluokka, jossa on pojan mukaan suuri osa m*muja ja osa hikkejä tai ainakin kilttejä ja rauhallisia. Eipä olisi pojan kannattanut hankkia alakoulussa ysin käytösnumeroa :( Tietysti jos asian nostaisi esiin, ei varmasti myönnettäisi koulun puolesta, että mitään tällaista taktikointia on käytetty, ihan sattumaa vaan. No, kyllähän poikani siellä pärjää, kun on sellainen luonne, että pärjää melkein ympäristössä kuin ympäristössä, mutta onko tämä pojan etu? Hän on kiinnostunut opiskelusta ja haluaa lukioon, miettii aika paljon näitä asioita. Hänen ajatteluaan vaan voi "vääristää" se, että kun vertaa numeroitaan näiden heikommin pärjäävien numeroihin, hän on ihan priimus, mutta ei ne numerot lukioon mennessä mitään erityisen hyviä ole. En ole häntä patistamassa mihinkään mitä ei itse halua (esikoinen opiskelee amiksessa mieleistään alaa), mutta jotenkin koulu ei kauheasti tue mitään kunnianhimoa, kunhan jotenkin selviydytään päivästä toiseen. Voi tulla yllätyksenä aikanaan, että osa on ihan eri tavalla panostanut kouluun ja opetuksessa on jopa edetty (ainakin poika itse sanoo, että jossain enkussa ei ole viikkoihin edetty lainkaan, mikä voi johtua siitä, että ope on luokanvalvoja eli aika mennee johonkin muuhun).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ketä sitten?
Samalla tutustutaan luokkakavereihin ja opitaan ymmärtämään muita monipuolisemmin.
Että tuollaisestakin pitää vielä valittaa aikuisena.
Minkälaisen kasvatuksen olette oikein saanut.
Meillä kotona jo kasvatettiin ja opetettiin, että heikompaa tulee aina auttaa ja etenkin sairaita.
Miten se paremmin suoriutuvan oppilaan asema voi jatkuvasti olla se auttaja ja muiden tukioppilas? Kun ei tuossa ollut kyse heikompien auttamisesta. Vasn siitä, että ne paremmin osaavat teki työn lopulta heikompien puolesta.
Mitä siinä kumpikaan oppii?
Se paremmin suoriutuva oppii elämän kannalta hyvin tärkeän asian: omaan päämäärään pääsemisessä muut ihmiset ovat aina vain tiellä ja jarruttamassa.
Tai sitten ainakin toiset ihmiset sopivat hyvin tekosyyksi jos itsellä ei kaikki lopulta menekään putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurini poika pääsi yläasteelta tasan viitosen keskiarvolla eikä mennyt mihinkään jatko-opintoihin.
Hyvin on elämässään pärjännyt, vuosiansiot yli 100 000€
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen peruskoulu on älyttömän helppo hyvämuistiselle oppilaalle. Riittää kun seuraa tunnilla ja tekee läksyt, jotka nekin ehtii tehdä usein jo tunnilla.
Sitten kun siirrytään lukioon valintoina pitkä matematiikka, fysiikka, kemia, useampi eri reaali ja kolme vierasta kieltä ja päivät ovat klo 8-16. Tuohon päälle vielä läksyt ja projektit kotiin, niin siinä joutuu opetelemaan työnteon, jonka olisi voinut opetella jo peruskoulussa.En oikein ymmärrä tätä perustelua, että pitäisi ”oppia työnteko” jo peruskoulussa menestyäkseen myöhemmin.
Yleensä ne oppilaat, jotka ovat peruskoulussa ”opetelleet työntekoa” vuosikaudet, eivät pärjää lukiossa senkään vertaa kuin ne jotka laulellen vetivät kymppejä peruskoulussa.
Minun nähdäkseni on hyvä asia että koulu on helppoa. Se tukee itsetuntoa ja mahdollistaa monipuolisen kehittymisen. Paljon kamalampaa on jos palaa loppuun jo peruskoulussa. Näitäkin tapauksia nykyään on enenevissä määrin.
Suomi on keskinkertaisuuksien luvattu maa. keskinkertaisuuteen kannustetaan. Älykäs oppii peruskoulussa kyllä sluibaamaan työnteoista ja välttelemään etevyytensä näyttämistä. Itse en läksyjä lukenut peruskoulussa, lukiossa enkä yliopistossa. Ja nyt duunissa samat keskinkertaisuudet tekee ne työt.
Niin, on toki toisenlaisiakin maita. Mutta oletko ihan varma että haluaisit kasvattaa lapsesi esimerkiksi kiinalaisessa ympäristössä, missä ei riitä edes äly yhdistettynä raakaan työhön?
Tuo on nyt toinen ääripää. Suomessa oli peruskoulussa 80-luvun alussa yläasteella käytössä muutaman vuoden ajan tasokurssit matematiikassa ja vieraissa kielissä. Jostain syystä ne poistettiin.
Olisivat erittäin käyttökelpoisia nykyäänkin.Nykyäänkin on olemassa mahdollisuus eriyttää oppilaita osaamisen mukaan, mutta se on sitten käytännössä opettajasta kiinni ja useimmiten toimii helpotettuun suuntaan. Omalla lapsella on käytännössä tasoryhmät matematiikassa yläkoulussa. Luokka on jaettu kolmeen ryhmään ja oman lapsen ryhmä tekee useimmiten lukion matikan tehtäviä. Alakoulussa hänellä oli matikka eriytettynä ylöspäin ja teki yhden luokkakaverin kanssa ihan eri tahtiin ja eri tehtäviä kuin muu luokka. Tosin nämäkin järjestelyt on lähteneet siitä, että lapsi on itse moiseen suostunut. Nuoremmalle ja laiskemmalle lapselleni ehdotettiin samaa, mutta totesi ettei halua vaikka on matemaattisesti paljon lahjakkaampi tähän eriytettyyn verrattuna.
Minunkin lapseni on saanut ylöspäin eriytettyä opetusta, ja osa yhtä fiksuista luokkakavereista on kieltäytynyt tuosta mahdollisuudesta. Ylöspäin eriyttäminen tapahtuu aina vapaaehtoisuuteen perustuen, ja niinhän sen pitääkin. Ei keneltäkään voi pakolla vaatia enempää kuin oppimäärään kuuluu, ja se vasta resurssien tuhlausta olisikin.
Tätä ei tarjota kaikissa kouluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole opettajia. Piste.
Tiedän, että on olemassa luokkia, joihin pyydetään lahjakkaita ja sosiaalisesti taitavia opiskelijoita ns. tukioppilaiksi tukea tarvitseville oppilaille vanhempien luvalla, ja tämä tietysti on ok, jos vanhemmat tämän hyväksyvät.
Oman lapsen kohdalla on niin, että kyseessä on ns. ysin poika. Hän joutuu aina itseään heikompien pariksi ja etenkin sen luokan ainoan s2-opiskelijan pariksi. Lapsi on itsekin ottanut asian esille, että haluaisi tehdä ryhmätöitä, projekteja yms. muidenkin kanssa, etenkin kun se s2-opiskelija on lähinnä vapaamatkustaja. Minusta tuntuu, että lapsi ei pääse näyttämään kaikkea potentiaaliaan, koska hänen pitää tukea muita. Ja se on väärin. Enkä ole antanut tällaiseen toimintaan lupaa.
Lahjakkaalle oppilaalle pitää antaa haastavampia tehtäviä, projekteja ja kokeita, ja toki hän on saanutkin tehdä vaikeampia kokeita. Mutta kyllähän tämä peruskoulu menee sen heikomman mukaan ja siksi tässä maassa ei tule huippuosaajia tai innovaatioita. Ainoa vaihtoehto on ollut kotona opiskella tarkemmin ja laajemmin, ja nyt on harkinnassa Tutorhousen kurssi yläkouluun menevälle.
No kun mitään lupaa edes kysyttäisiin siihen, että lapsesta tulee tukioppilas :( Poikani seiskaluokalle tuli tasan yksi poika hänen aiemmalta luokaltaan ja tämäkin sellainen, että ennemmin kiusasi poikaani kuin oli kaveri. Pojan kaverit alakoulusta kyllä pääsivät keskenään samoille luokille. Selvisi, että luokka on ns. m*muluokka, jossa on pojan mukaan suuri osa m*muja ja osa hikkejä tai ainakin kilttejä ja rauhallisia. Eipä olisi pojan kannattanut hankkia alakoulussa ysin käytösnumeroa :( Tietysti jos asian nostaisi esiin, ei varmasti myönnettäisi koulun puolesta, että mitään tällaista taktikointia on käytetty, ihan sattumaa vaan. No, kyllähän poikani siellä pärjää, kun on sellainen luonne, että pärjää melkein ympäristössä kuin ympäristössä, mutta onko tämä pojan etu? Hän on kiinnostunut opiskelusta ja haluaa lukioon, miettii aika paljon näitä asioita. Hänen ajatteluaan vaan voi "vääristää" se, että kun vertaa numeroitaan näiden heikommin pärjäävien numeroihin, hän on ihan priimus, mutta ei ne numerot lukioon mennessä mitään erityisen hyviä ole. En ole häntä patistamassa mihinkään mitä ei itse halua (esikoinen opiskelee amiksessa mieleistään alaa), mutta jotenkin koulu ei kauheasti tue mitään kunnianhimoa, kunhan jotenkin selviydytään päivästä toiseen. Voi tulla yllätyksenä aikanaan, että osa on ihan eri tavalla panostanut kouluun ja opetuksessa on jopa edetty (ainakin poika itse sanoo, että jossain enkussa ei ole viikkoihin edetty lainkaan, mikä voi johtua siitä, että ope on luokanvalvoja eli aika mennee johonkin muuhun).
Jos luokalla on kerran hikkejä, niin miksei lapsesi vertaa numeroitaan heidän numeroihinsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole opettajia. Piste.
Tiedän, että on olemassa luokkia, joihin pyydetään lahjakkaita ja sosiaalisesti taitavia opiskelijoita ns. tukioppilaiksi tukea tarvitseville oppilaille vanhempien luvalla, ja tämä tietysti on ok, jos vanhemmat tämän hyväksyvät.
Oman lapsen kohdalla on niin, että kyseessä on ns. ysin poika. Hän joutuu aina itseään heikompien pariksi ja etenkin sen luokan ainoan s2-opiskelijan pariksi. Lapsi on itsekin ottanut asian esille, että haluaisi tehdä ryhmätöitä, projekteja yms. muidenkin kanssa, etenkin kun se s2-opiskelija on lähinnä vapaamatkustaja. Minusta tuntuu, että lapsi ei pääse näyttämään kaikkea potentiaaliaan, koska hänen pitää tukea muita. Ja se on väärin. Enkä ole antanut tällaiseen toimintaan lupaa.
Lahjakkaalle oppilaalle pitää antaa haastavampia tehtäviä, projekteja ja kokeita, ja toki hän on saanutkin tehdä vaikeampia kokeita. Mutta kyllähän tämä peruskoulu menee sen heikomman mukaan ja siksi tässä maassa ei tule huippuosaajia tai innovaatioita. Ainoa vaihtoehto on ollut kotona opiskella tarkemmin ja laajemmin, ja nyt on harkinnassa Tutorhousen kurssi yläkouluun menevälle.
No kun mitään lupaa edes kysyttäisiin siihen, että lapsesta tulee tukioppilas :( Poikani seiskaluokalle tuli tasan yksi poika hänen aiemmalta luokaltaan ja tämäkin sellainen, että ennemmin kiusasi poikaani kuin oli kaveri. Pojan kaverit alakoulusta kyllä pääsivät keskenään samoille luokille. Selvisi, että luokka on ns. m*muluokka, jossa on pojan mukaan suuri osa m*muja ja osa hikkejä tai ainakin kilttejä ja rauhallisia. Eipä olisi pojan kannattanut hankkia alakoulussa ysin käytösnumeroa :( Tietysti jos asian nostaisi esiin, ei varmasti myönnettäisi koulun puolesta, että mitään tällaista taktikointia on käytetty, ihan sattumaa vaan. No, kyllähän poikani siellä pärjää, kun on sellainen luonne, että pärjää melkein ympäristössä kuin ympäristössä, mutta onko tämä pojan etu? Hän on kiinnostunut opiskelusta ja haluaa lukioon, miettii aika paljon näitä asioita. Hänen ajatteluaan vaan voi "vääristää" se, että kun vertaa numeroitaan näiden heikommin pärjäävien numeroihin, hän on ihan priimus, mutta ei ne numerot lukioon mennessä mitään erityisen hyviä ole. En ole häntä patistamassa mihinkään mitä ei itse halua (esikoinen opiskelee amiksessa mieleistään alaa), mutta jotenkin koulu ei kauheasti tue mitään kunnianhimoa, kunhan jotenkin selviydytään päivästä toiseen. Voi tulla yllätyksenä aikanaan, että osa on ihan eri tavalla panostanut kouluun ja opetuksessa on jopa edetty (ainakin poika itse sanoo, että jossain enkussa ei ole viikkoihin edetty lainkaan, mikä voi johtua siitä, että ope on luokanvalvoja eli aika mennee johonkin muuhun).
Jos luokalla on kerran hikkejä, niin miksei lapsesi vertaa numeroitaan heidän numeroihinsa?
No sen verran kyllä vertaa, että tietää joidenkin saavan aina kiitettäviä, mutta aika paljon kaveeraa näiden "heikompienkin" kanssa. No en tuosta nyt niin huolissani ole, voi olla, että ainakin ysiluokalla tsemppaa, enemmän olen huolissani siitä opetuksen tasosta. Ei se opettaja kaikkeen veny ja jos suuri osa porukasta on ihan pihalla (ja kielitaidossakin voi olla puutteita), kyllä ne oppimishalukkaat sellaiseen tylsyyteen siellä vaipuvat.
Meillä on tänä kouluvuonna kiristänyt hermoja parikokeet. Ryhmätöissä lapsi yleensä merkitsee tai kertoo opettajalle, mikä on ollut kunkin osuus työstä. Parikokeessa ei ole mitään erottautumisen varaa.
Keväällä oltiin etäkoulussa (yläaste) ja siihenkin piti tunkea yksi parikoe. Aikataulu oli aika tiukka, koe poikkesi normaalista (sai käyttää kirjaa) ja lapset jakoivat kysymykset puoliksi, tai no omalle taisi tulla vähän enemmän. Yhdessä siis miettivät vastauksia ja sitten yksin kirjoittivat. 80 % pisteistä tuli lapseni kirjoittamista vastauksista. Toinen lapsi sai vitosen tai kutosen sijasta kasin, omani olisi tod.näk. saanut ainakin ysin.
Toivottavasti näitä ei enää ysiluokalla ole, ei lukiopaikka voi olla kiinni ryhmätyö tai parikoe partnerista. Ihan ok jos ryhmässä on yksi seiskan oppilas, mutta vitosen oppilaasta on vain haittaa. Kova paikka teinille käydä korjailemaan toisen tekemää työtä. Ei se työelämässäkään ole helppoa antaa kollegalle kritiikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tänä kouluvuonna kiristänyt hermoja parikokeet. Ryhmätöissä lapsi yleensä merkitsee tai kertoo opettajalle, mikä on ollut kunkin osuus työstä. Parikokeessa ei ole mitään erottautumisen varaa.
Keväällä oltiin etäkoulussa (yläaste) ja siihenkin piti tunkea yksi parikoe. Aikataulu oli aika tiukka, koe poikkesi normaalista (sai käyttää kirjaa) ja lapset jakoivat kysymykset puoliksi, tai no omalle taisi tulla vähän enemmän. Yhdessä siis miettivät vastauksia ja sitten yksin kirjoittivat. 80 % pisteistä tuli lapseni kirjoittamista vastauksista. Toinen lapsi sai vitosen tai kutosen sijasta kasin, omani olisi tod.näk. saanut ainakin ysin.
Toivottavasti näitä ei enää ysiluokalla ole, ei lukiopaikka voi olla kiinni ryhmätyö tai parikoe partnerista. Ihan ok jos ryhmässä on yksi seiskan oppilas, mutta vitosen oppilaasta on vain haittaa. Kova paikka teinille käydä korjailemaan toisen tekemää työtä. Ei se työelämässäkään ole helppoa antaa kollegalle kritiikkiä.
Omillakin lapsilla on ollut parikokeita. Opettaja on valinnut pareiksi samaa tasoa olevat, eli seiskan ja kympin oppilaat eivät ole parit juuri siitä syystä, että molempien tulee osallistua kokeen tekemiseen. Parikokeen vaikutus numeroon ei tietenkään ole yhtä suuri kuin yksilökokeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
missä ja milloin tätä on harrastettu?
ei ainkaan pääkaupunkiseudulla -80- ja -90-luvulla
joku opettaja kommentoimaan asiaa?
v.1974 pikkukaupungissa. Minut laitettiin aina yhden tosi heikon tytön pariksi, hän ei osannut vielä tokaluokallakaan lukea. Minulle se oli kunniatehtävä. Oli kiva, kun ei tarvinut sateella mennä ulos tai kun oli kylmä. Jäätiin aina tämän tytön kanssa sisälle ja opetin häntä lukemaan. Hän oli tosi kiva kaveri.
OK. eli jauhatte jostain muinaismuistoista
täällä kysyttiin, milloin tällaista on tapahtunut. Omat muistoni ovat tuolta ajalta, eikä omilla lapsilla ole tuollaisia kokemuksia. Itse kyllä pidän ihan hyvänä sitä, että aina ei voi valita paria tms. vaan on osattava tehdä ryhmätöitä yms. muidenkin kuin parhaiden kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole opettajia. Piste.
Tiedän, että on olemassa luokkia, joihin pyydetään lahjakkaita ja sosiaalisesti taitavia opiskelijoita ns. tukioppilaiksi tukea tarvitseville oppilaille vanhempien luvalla, ja tämä tietysti on ok, jos vanhemmat tämän hyväksyvät.
Oman lapsen kohdalla on niin, että kyseessä on ns. ysin poika. Hän joutuu aina itseään heikompien pariksi ja etenkin sen luokan ainoan s2-opiskelijan pariksi. Lapsi on itsekin ottanut asian esille, että haluaisi tehdä ryhmätöitä, projekteja yms. muidenkin kanssa, etenkin kun se s2-opiskelija on lähinnä vapaamatkustaja. Minusta tuntuu, että lapsi ei pääse näyttämään kaikkea potentiaaliaan, koska hänen pitää tukea muita. Ja se on väärin. Enkä ole antanut tällaiseen toimintaan lupaa.
Lahjakkaalle oppilaalle pitää antaa haastavampia tehtäviä, projekteja ja kokeita, ja toki hän on saanutkin tehdä vaikeampia kokeita. Mutta kyllähän tämä peruskoulu menee sen heikomman mukaan ja siksi tässä maassa ei tule huippuosaajia tai innovaatioita. Ainoa vaihtoehto on ollut kotona opiskella tarkemmin ja laajemmin, ja nyt on harkinnassa Tutorhousen kurssi yläkouluun menevälle.
No kun mitään lupaa edes kysyttäisiin siihen, että lapsesta tulee tukioppilas :( Poikani seiskaluokalle tuli tasan yksi poika hänen aiemmalta luokaltaan ja tämäkin sellainen, että ennemmin kiusasi poikaani kuin oli kaveri. Pojan kaverit alakoulusta kyllä pääsivät keskenään samoille luokille. Selvisi, että luokka on ns. m*muluokka, jossa on pojan mukaan suuri osa m*muja ja osa hikkejä tai ainakin kilttejä ja rauhallisia. Eipä olisi pojan kannattanut hankkia alakoulussa ysin käytösnumeroa :( Tietysti jos asian nostaisi esiin, ei varmasti myönnettäisi koulun puolesta, että mitään tällaista taktikointia on käytetty, ihan sattumaa vaan. No, kyllähän poikani siellä pärjää, kun on sellainen luonne, että pärjää melkein ympäristössä kuin ympäristössä, mutta onko tämä pojan etu? Hän on kiinnostunut opiskelusta ja haluaa lukioon, miettii aika paljon näitä asioita. Hänen ajatteluaan vaan voi "vääristää" se, että kun vertaa numeroitaan näiden heikommin pärjäävien numeroihin, hän on ihan priimus, mutta ei ne numerot lukioon mennessä mitään erityisen hyviä ole. En ole häntä patistamassa mihinkään mitä ei itse halua (esikoinen opiskelee amiksessa mieleistään alaa), mutta jotenkin koulu ei kauheasti tue mitään kunnianhimoa, kunhan jotenkin selviydytään päivästä toiseen. Voi tulla yllätyksenä aikanaan, että osa on ihan eri tavalla panostanut kouluun ja opetuksessa on jopa edetty (ainakin poika itse sanoo, että jossain enkussa ei ole viikkoihin edetty lainkaan, mikä voi johtua siitä, että ope on luokanvalvoja eli aika mennee johonkin muuhun).
Jos luokalla on kerran hikkejä, niin miksei lapsesi vertaa numeroitaan heidän numeroihinsa?
No sen verran kyllä vertaa, että tietää joidenkin saavan aina kiitettäviä, mutta aika paljon kaveeraa näiden "heikompienkin" kanssa. No en tuosta nyt niin huolissani ole, voi olla, että ainakin ysiluokalla tsemppaa, enemmän olen huolissani siitä opetuksen tasosta. Ei se opettaja kaikkeen veny ja jos suuri osa porukasta on ihan pihalla (ja kielitaidossakin voi olla puutteita), kyllä ne oppimishalukkaat sellaiseen tylsyyteen siellä vaipuvat.
Mutta jos nämä ”hiket” saavat kiitettäviä eivätkä silti kelpaa positiivisiksi roolimalleiksi, niin millainen sen luokan pitäisi olla?
Alue: Aihe vapaa
Vai niin. No meillä oli niin, että opettaja tiesi ketkä ovat arkoja ja jäävät jalkoihin, samoin kuin se ketkä eivät sellaisia ole. Nämä sitten sotkettiin väkisin ja vastuutettiin se vahvempi vastaamaan sen heikomman pärjäämisestä. Piti vahtia ettei anneta lumipesuja, opettaa "tulemaan toimeen" jne. Hankalaahan se on, koska sosiaalinen lahjakkuus ei ole aina opetettavissa. Lisäksi jos on luonteeltan pelkuri tai arka, niin ei se ihmisestä helpolla pois lähde.
Itselle ei tullut mitään himoja kiusaamiseen, lähinnä rasitti se varjona perässä pää kumarassa kävelevä olento. Mutta pakko oli vahtia, kun sattui olemaan erään paikallisen vaikuttajan lapsi ja opettaja "luotti" minuun.