Miksi koulussa hyvät oppilaat laitetaan aina tukemaan heikkoja?

Uskomattomia mielipiteitä tässä ketjussa. Minä olen aina vain ollut iloinen siitä että omat lapseni ovat hyviä oppilaita, eivätkä he ole menneet rikki siitä että ovat joskus ehkä joutuneet tekemään ryhmätöitä vähän tehottomammin.

Hyvät oppilaat pärjäävät kyllä aina, itse kantaisin enemmän huolta niistä heikommista.

Vierailija kirjoitti:

Kun tuet ja kannusta fiksua ihmistä, hänestä voi tulla nero.

Kun tuet ja kannustat tyhmää ja laiskaa, hänestä saat korkeintaan keskinkertaisuuden jos sitäkään ja niitä täällä riittää.

Mihin tämä ihmiskunta pääsisikin kun älykkyyttä ja fiksuja suosittaisiin mutta ei, ne paskat pitää raahata väkisin perässä parhaiden kustannuksella.

Väärin. Keskinkertaisesta voi tulla tuella hyvä, mutta nero on nero vaikka häntä yritettäisiin estää.

Suurin osa lapsista on keskinkertaisia, ja siksi koulu on rakennettu keskinkertaisten ehdoilla.

- Lahjakkaiden (muttei nerojen) äiti.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat oppivat miten yhteiskunta toimii. Älykkäät ja ahkerat pyörittävät maailmaa, laiskat ja tyhmät eivät tee mitään.

Näin ole ennen tasapäistävää peruskoulua. Peruskoulu opettaa älykkäät laiskoiksi:

Ahkerat ja tyhmät pyörittävät maailmaa ja tekevät yön

Älykkäät ja laiskat keräävät potin.

Vierailija kirjoitti:

Suomen peruskoulu on älyttömän helppo hyvämuistiselle oppilaalle. Riittää kun seuraa tunnilla ja tekee läksyt, jotka nekin ehtii tehdä usein jo tunnilla.

Sitten kun siirrytään lukioon valintoina pitkä matematiikka, fysiikka, kemia, useampi eri reaali ja kolme vierasta kieltä ja päivät ovat klo 8-16. Tuohon päälle vielä läksyt ja projektit kotiin, niin siinä joutuu opetelemaan työnteon, jonka olisi voinut opetella jo peruskoulussa.

En oikein ymmärrä tätä perustelua, että pitäisi ”oppia työnteko” jo peruskoulussa menestyäkseen myöhemmin.

Yleensä ne oppilaat, jotka ovat peruskoulussa ”opetelleet työntekoa” vuosikaudet, eivät pärjää lukiossa senkään vertaa kuin ne jotka laulellen vetivät kymppejä peruskoulussa.

Minun nähdäkseni on hyvä asia että koulu on helppoa. Se tukee itsetuntoa ja mahdollistaa monipuolisen kehittymisen. Paljon kamalampaa on jos palaa loppuun jo peruskoulussa. Näitäkin tapauksia nykyään on enenevissä määrin.

Mikä on hyvä ja mikä huono oppilas?

Ei se aina mene niin, että kympin poika/tyttö on kaikessa rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä ja seiskan oppilas häirikkö.

Mitäs jos tämä 10 oppilas onkin äänekäs, levoton? Onko hän hyvä vai huono? Tai seiskan oppilas yrittää tosissaan keskittyä ja tarvitsee rauhallisemman ympäristön, onko hän hyvä vai huono?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat oppivat miten yhteiskunta toimii. Älykkäät ja ahkerat pyörittävät maailmaa, laiskat ja tyhmät eivät tee mitään.

Näin ole ennen tasapäistävää peruskoulua. Peruskoulu opettaa älykkäät laiskoiksi:

Ahkerat ja tyhmät pyörittävät maailmaa ja tekevät yön

Älykkäät ja laiskat keräävät potin.

Ennen tasapäistävää peruskoulua rikkaat ja tyhmät lukivat itselleen hyvät ammatit tuplaamalla oppikoulua. Ei kiitos enää sitä mallia!

Näin kävi aikuiskoulutuksessakin. Välillä jouduin neuvomaan/opettamaan opettajaakin. Piti olla täydennys/jatko opetusta mutta toisin kävi. Opettajana sellainen henkilö joka saanut töistä lopputilin koska ei hallinnut työtään alunperinkään. Pääsi opettajaksi kun oli teknikon paperit.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on hyvä ja mikä huono oppilas?

Ei se aina mene niin, että kympin poika/tyttö on kaikessa rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä ja seiskan oppilas häirikkö.

Mitäs jos tämä 10 oppilas onkin äänekäs, levoton? Onko hän hyvä vai huono? Tai seiskan oppilas yrittää tosissaan keskittyä ja tarvitsee rauhallisemman ympäristön, onko hän hyvä vai huono?

Itse olin rauhallinen 9n oppilas. Sain yleensä pariksi sen levottoman 6n oppilaan, josta aikuisena tuli vankilakundi. Ei ollut kivoja kokemuksia. Mielummin olisin tehnyt töitä sen rauhallisen 8n oppilaan kanssa, häntä olisin voinut ehkä jotenkin tukeakin niin, että siitä olisi ollut hyötyä.

Tämä. Hyvien oppilaiden alisuoriutuminen nykyisessä peruskoulussa on ongelma, joka tulee maksamaan tälle maalle vielä paljon.

Omia lapsiani olen lohdutellut, että tuskin näiden apukoululaisten puolesta tehtäviä tarvitsee enää lukiossa tehdä. Sen jätin vielä kertomatta, että aikuisena he tulevat elättämään näitä veroillaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on hyvä ja mikä huono oppilas?

Ei se aina mene niin, että kympin poika/tyttö on kaikessa rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä ja seiskan oppilas häirikkö.

Mitäs jos tämä 10 oppilas onkin äänekäs, levoton? Onko hän hyvä vai huono? Tai seiskan oppilas yrittää tosissaan keskittyä ja tarvitsee rauhallisemman ympäristön, onko hän hyvä vai huono?

Juuri näin.

Itselläni on kaksi kympin tai lähes kympin oppilasta. Vanhemman suhteen olisin voinut olla samaa mieltä aloittajan kanssa: tälle lapselle ryhmätyöt ovat usein olleet kärsimystä ja hän on joko tehnyt yksin kaiken tai vetäytynyt ja kärsinyt ei-niin-täydellisestä lopputuloksesta. Usein hän on vapaaehtoisesti tehnyt ryhmätyön yksin, omien standardiensa mukaan ja omassa (nopeassa) tahdissa. Ajattelin, että ryhmätyöt ovat kärsimystä hyvälle oppilaalle.

Sitten nuorempi lapseni meni kouluun. Hän on myös erinomainen oppilas. Mutta hän osaa tehdä ryhmätöitä kenen tahansa kanssa. Opettajakin on palautteena sanonut, että mahtavaa kun luokassa on yksi lapsi, joka saa kenet vain innostumaan ryhmätöihin. Varmasti tätä ominaisuutta on opettaja käyttänyt omiin tarpeisiinsa, mutta mitä sitten? Tämä on tämän lapsen lahjakkuus, ja eikö ole hyvä asia että hän saa käyttää sitä?

Tässä ketjussa onkin aika paljon oikeistolaisia darwinistimammoja.

Samalla tavalla toimitaan aikuisten maailmassa. Kiltit , osaavat ja ahkerat tekevät 85% työpaikan töistä. Syystä tai toisesta suojatyöpaikassa olevat pomon lapset tekevät minimipanostuksen.

Kaikista heikoimpien elämä kustannetaan työtä tekevien verorahoista. Hyvä oppia jo lapsena tähän.

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Hyvien oppilaiden alisuoriutuminen nykyisessä peruskoulussa on ongelma, joka tulee maksamaan tälle maalle vielä paljon.

Omia lapsiani olen lohdutellut, että tuskin näiden apukoululaisten puolesta tehtäviä tarvitsee enää lukiossa tehdä. Sen jätin vielä kertomatta, että aikuisena he tulevat elättämään näitä veroillaan.

Jos kotona puhutaan luokkakavereista apukoululaisina, ei lapselta voi kummoisia ryhmätaitoja odottaa. Toki kurjaa lapsen itsensä kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään suomalainen koulujärjestelmä pyrkii tasapäistämään liikaa. Todella lahjakkaita ja älykkäitä ei pystytä tukemaan riittävästi. Kaikessa mennään heikoimpien etu edellä. Kuka pitäisi fiksuimpien puolta? Tasoryhmät takaisin. Oikeasti, tämä yhteiskunta tarvitsee myös huippuosaajia, ei pelkkiä keskinkertaisia puurtajia. Kyllä lapset ja nuoret itsekin tajuavat, että jotkut vaan on fiksumpia ja parempia. KOULUjutuissa. Ei se sitä tarkoita, että ihmisinä jotenkin parempia. Ja sitä paitsi, siellä tasoryhmissä ne heikommatkin pääsisi paremmin loistamaan ja kokemaan onnistumisen elämyksiä.

Itse koen päinvastoin. Siihen nähden miten paljon oppilaita luokalla on eri lähtökohdista, yllättävän hyvin on osattu eriyttää. Varmasti tosin koulukohtaisia erojakin tässä.

Kummalliseksi on koulunkäynti mennyt. Kun itse olin alakoulussa, meitä oli 30-40 samalla luokalla. Ei ollut koulunkäyntiavustajia tms. Ei ollut myöskään ns erityislapsia vaan he kävivät erityiskoulua. Tavallisilla luokilla suurin osa oli ns keskivertoja kuten suurin osa on sekä muutama kympin tyttö tai poika. Toki pientä häiriköintiä oli mutta yleensä opettajan auktoriteetti riitti rauhoittamaan luokat. Opettajia ei myöskään haukuttu päin naamaa. Ei tarvinnut myöskään ryhtyä apuopettajaksi. Olisiko syytä ottaa erityisluokat takaisin etä ns normi oppilaat saisivat opiskella rauhassa. Minun kokemukseni koulusta ovat Itä-Helsingistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on hyvä ja mikä huono oppilas?

Ei se aina mene niin, että kympin poika/tyttö on kaikessa rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä ja seiskan oppilas häirikkö.

Mitäs jos tämä 10 oppilas onkin äänekäs, levoton? Onko hän hyvä vai huono? Tai seiskan oppilas yrittää tosissaan keskittyä ja tarvitsee rauhallisemman ympäristön, onko hän hyvä vai huono?

Juuri näin.

Itselläni on kaksi kympin tai lähes kympin oppilasta. Vanhemman suhteen olisin voinut olla samaa mieltä aloittajan kanssa: tälle lapselle ryhmätyöt ovat usein olleet kärsimystä ja hän on joko tehnyt yksin kaiken tai vetäytynyt ja kärsinyt ei-niin-täydellisestä lopputuloksesta. Usein hän on vapaaehtoisesti tehnyt ryhmätyön yksin, omien standardiensa mukaan ja omassa (nopeassa) tahdissa. Ajattelin, että ryhmätyöt ovat kärsimystä hyvälle oppilaalle.

Sitten nuorempi lapseni meni kouluun. Hän on myös erinomainen oppilas. Mutta hän osaa tehdä ryhmätöitä kenen tahansa kanssa. Opettajakin on palautteena sanonut, että mahtavaa kun luokassa on yksi lapsi, joka saa kenet vain innostumaan ryhmätöihin. Varmasti tätä ominaisuutta on opettaja käyttänyt omiin tarpeisiinsa, mutta mitä sitten? Tämä on tämän lapsen lahjakkuus, ja eikö ole hyvä asia että hän saa käyttää sitä?

Kiva, että tämän lapsen kohdalla näin.

Itse koin, että oli aika raskasta joutua ryhmätöitä tekemään ryhmässä, jonka muut jäsenet nälvi ja nimitteli muita luokassa.

Eräs tuttavani ei ollut lahjakas koulussa on eläkkeellä oleva Merikapteeni kiertänyt kahdesti Maailman Ympäri .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen peruskoulu on älyttömän helppo hyvämuistiselle oppilaalle. Riittää kun seuraa tunnilla ja tekee läksyt, jotka nekin ehtii tehdä usein jo tunnilla.

Sitten kun siirrytään lukioon valintoina pitkä matematiikka, fysiikka, kemia, useampi eri reaali ja kolme vierasta kieltä ja päivät ovat klo 8-16. Tuohon päälle vielä läksyt ja projektit kotiin, niin siinä joutuu opetelemaan työnteon, jonka olisi voinut opetella jo peruskoulussa.

En oikein ymmärrä tätä perustelua, että pitäisi ”oppia työnteko” jo peruskoulussa menestyäkseen myöhemmin.

Yleensä ne oppilaat, jotka ovat peruskoulussa ”opetelleet työntekoa” vuosikaudet, eivät pärjää lukiossa senkään vertaa kuin ne jotka laulellen vetivät kymppejä peruskoulussa.

Minun nähdäkseni on hyvä asia että koulu on helppoa. Se tukee itsetuntoa ja mahdollistaa monipuolisen kehittymisen. Paljon kamalampaa on jos palaa loppuun jo peruskoulussa. Näitäkin tapauksia nykyään on enenevissä määrin.

Suomi on keskinkertaisuuksien luvattu maa. keskinkertaisuuteen kannustetaan. Älykäs oppii peruskoulussa kyllä sluibaamaan työnteoista ja välttelemään etevyytensä näyttämistä. Itse en läksyjä lukenut peruskoulussa, lukiossa enkä  yliopistossa. Ja nyt duunissa samat keskinkertaisuudet tekee ne työt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on hyvä ja mikä huono oppilas?

Ei se aina mene niin, että kympin poika/tyttö on kaikessa rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä ja seiskan oppilas häirikkö.

Mitäs jos tämä 10 oppilas onkin äänekäs, levoton? Onko hän hyvä vai huono? Tai seiskan oppilas yrittää tosissaan keskittyä ja tarvitsee rauhallisemman ympäristön, onko hän hyvä vai huono?

Juuri näin.

Itselläni on kaksi kympin tai lähes kympin oppilasta. Vanhemman suhteen olisin voinut olla samaa mieltä aloittajan kanssa: tälle lapselle ryhmätyöt ovat usein olleet kärsimystä ja hän on joko tehnyt yksin kaiken tai vetäytynyt ja kärsinyt ei-niin-täydellisestä lopputuloksesta. Usein hän on vapaaehtoisesti tehnyt ryhmätyön yksin, omien standardiensa mukaan ja omassa (nopeassa) tahdissa. Ajattelin, että ryhmätyöt ovat kärsimystä hyvälle oppilaalle.

Sitten nuorempi lapseni meni kouluun. Hän on myös erinomainen oppilas. Mutta hän osaa tehdä ryhmätöitä kenen tahansa kanssa. Opettajakin on palautteena sanonut, että mahtavaa kun luokassa on yksi lapsi, joka saa kenet vain innostumaan ryhmätöihin. Varmasti tätä ominaisuutta on opettaja käyttänyt omiin tarpeisiinsa, mutta mitä sitten? Tämä on tämän lapsen lahjakkuus, ja eikö ole hyvä asia että hän saa käyttää sitä?

Niinpä!

Meillä on varhaistetusti koulun aloittanut, jolla kehityksessä hieman kuilua eri osa-alueiden välillä. On todella fiksu, nopea oppimaan, joka tekee ikäänsä nähden kahta vuotta vanhempien tehtäviä, mutta monessa asiassa on todella lapsellinen ja kypsymätön vielä ja kun on poika, niin siksikin kypsyy hitaammin. Ja kyllä, välillä säälin vähän luokkakavereita, jotka varmaan joutuvat tukipilarina toimimaan jossain asioissa. Toisaalta poika on auttanut opettajan mukaan paljon niitä, joilla on vaikeuksia ja saanut olla apuopena välillä.

Mikä olisi hänelle oikea paikka sitten?

Meillä ei ollut tuollaista. Ryhmätöitä valitettavasti oli, mutta niissä ryhmät sai yleensä valita itse tai ne määrättiin istumajärjestyksen perusteella.