Miksi koulussa hyvät oppilaat laitetaan aina tukemaan heikkoja?
Muistan omalta kouluajoilta, miten raskasta tämä oli. Opettaja laittoi aina ne, jotka ei saaneet mitään aikaan, pareiksi ns hyvien oppilaiden kanssa.
Sitten, että työ saatiin tehtyä, piti hyvän oppilaan koko ajan ohjata ja tukea sitä huonommin ohjautuvaa. Mutta eihän sitä lapsi osaa tehdä.
Käytännössä meni niin, että hyvä oppilas teki sen työn molempien puolesta yksin. Sekä ajatustyön että käytännön toteutuksen. Saamatta mitään tukea omaan työhönsä heikommalta.
Heikompi oppilas kiikkui tuolilla, lojui pulpetilla, ja sai saman arvosanan työstä kuin hyvä oppilas.
Mikä järki tässä on?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään suomalainen koulujärjestelmä pyrkii tasapäistämään liikaa. Todella lahjakkaita ja älykkäitä ei pystytä tukemaan riittävästi. Kaikessa mennään heikoimpien etu edellä. Kuka pitäisi fiksuimpien puolta? Tasoryhmät takaisin. Oikeasti, tämä yhteiskunta tarvitsee myös huippuosaajia, ei pelkkiä keskinkertaisia puurtajia. Kyllä lapset ja nuoret itsekin tajuavat, että jotkut vaan on fiksumpia ja parempia. KOULUjutuissa. Ei se sitä tarkoita, että ihmisinä jotenkin parempia. Ja sitä paitsi, siellä tasoryhmissä ne heikommatkin pääsisi paremmin loistamaan ja kokemaan onnistumisen elämyksiä.
Omat lapseni viettivät 2 ensimmäistä kouluvuotta luokan sivussa olevassa pienessä ryhmätyötilassa, jossa 3-4 oppilasta kaikessa rauhassa teki tehtäviä ja vietti aikaa keskenään. Opettaja ja avustaja olivat samaan aikaan muun luokan kanssa. Käytännössä lapset olisi voineet käydä kerran viikossa koulussa, etäopiskelu olisi ollut yhtä tehokasta kuin tuo "tehkää tehtävät" -opetus.
Näistä keskenään olleista tuli hammaslääkäri, arkkitehti, lakimies, rahoitusanalyytikko, mikrobiologi ja kemisti. Oma kokemukseni (ei yleistettävissä!) on se, että ei hyvän perheen fiksu lapsi opetusta kaipaa, vaan rauhaa opiskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään suomalainen koulujärjestelmä pyrkii tasapäistämään liikaa. Todella lahjakkaita ja älykkäitä ei pystytä tukemaan riittävästi. Kaikessa mennään heikoimpien etu edellä. Kuka pitäisi fiksuimpien puolta? Tasoryhmät takaisin. Oikeasti, tämä yhteiskunta tarvitsee myös huippuosaajia, ei pelkkiä keskinkertaisia puurtajia. Kyllä lapset ja nuoret itsekin tajuavat, että jotkut vaan on fiksumpia ja parempia. KOULUjutuissa. Ei se sitä tarkoita, että ihmisinä jotenkin parempia. Ja sitä paitsi, siellä tasoryhmissä ne heikommatkin pääsisi paremmin loistamaan ja kokemaan onnistumisen elämyksiä.
Omat lapseni viettivät 2 ensimmäistä kouluvuotta luokan sivussa olevassa pienessä ryhmätyötilassa, jossa 3-4 oppilasta kaikessa rauhassa teki tehtäviä ja vietti aikaa keskenään. Opettaja ja avustaja olivat samaan aikaan muun luokan kanssa. Käytännössä lapset olisi voineet käydä kerran viikossa koulussa, etäopiskelu olisi ollut yhtä tehokasta kuin tuo "tehkää tehtävät" -opetus.
Näistä keskenään olleista tuli hammaslääkäri, arkkitehti, lakimies, rahoitusanalyytikko, mikrobiologi ja kemisti. Oma kokemukseni (ei yleistettävissä!) on se, että ei hyvän perheen fiksu lapsi opetusta kaipaa, vaan rauhaa opiskella.
Olisipa ollut omassa luokassa mahdollisuus tuohon! Saada rauhassa käydä koulua niiden muiden luokan motivoituneiden oppilaiden kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Hyvien oppilaiden alisuoriutuminen nykyisessä peruskoulussa on ongelma, joka tulee maksamaan tälle maalle vielä paljon.
Omia lapsiani olen lohdutellut, että tuskin näiden apukoululaisten puolesta tehtäviä tarvitsee enää lukiossa tehdä. Sen jätin vielä kertomatta, että aikuisena he tulevat elättämään näitä veroillaan.
Peruskoulu tuotiin Suomeen 70-luvulla. 80-luvulla koulunsa aloittaneet ovat käyneet pelkkää peruskoulua. Suurten ikäluokkien rakennettua Suomen hyvinvointivaltio. Nyt on työelämässä ensimmäinen tasapäistetty peruskoulusukupolvi rakentamassa Suomea. Ja mikä on tilanne? Suomi on maailman heikoimmin kasvava talous. Suomen vienti ei ole kasvanut 15 vuoteen. Julkinen velka on kolminkertaistunut ja ylittänyt BKT:n.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen peruskoulu on älyttömän helppo hyvämuistiselle oppilaalle. Riittää kun seuraa tunnilla ja tekee läksyt, jotka nekin ehtii tehdä usein jo tunnilla.
Sitten kun siirrytään lukioon valintoina pitkä matematiikka, fysiikka, kemia, useampi eri reaali ja kolme vierasta kieltä ja päivät ovat klo 8-16. Tuohon päälle vielä läksyt ja projektit kotiin, niin siinä joutuu opetelemaan työnteon, jonka olisi voinut opetella jo peruskoulussa.En oikein ymmärrä tätä perustelua, että pitäisi ”oppia työnteko” jo peruskoulussa menestyäkseen myöhemmin.
Yleensä ne oppilaat, jotka ovat peruskoulussa ”opetelleet työntekoa” vuosikaudet, eivät pärjää lukiossa senkään vertaa kuin ne jotka laulellen vetivät kymppejä peruskoulussa.
Minun nähdäkseni on hyvä asia että koulu on helppoa. Se tukee itsetuntoa ja mahdollistaa monipuolisen kehittymisen. Paljon kamalampaa on jos palaa loppuun jo peruskoulussa. Näitäkin tapauksia nykyään on enenevissä määrin.
Jos luokka sattuu olemaan sellainen, että siellä on paljon oppilaita, joilla on vaikeuksia saada esim. matematiikan kokeita läpi, niin koko luokan kokeiden taso säätyy näiden heikompien mukaan turhan helpoiksi. Sitten heikon luokan 10 oppilas on ihmeissään parempitasoisen lukion pitkän matematiikan kanssa, osa asioista on jäänyt jopa opettamatta peruskoulun puolella, kun aika on loppunut kesken.
Hänen osaltaan peruskoulussa edettiin liian hitaasti ja liian helposti.
Osaamisesta muodostuu oppilaalle itselleen väärä kuva.
Tasapäistävä koulutuspolitiikka on tehnyt Suomesta menestymishaluttoman ja kilpailukyvyttömän.
Kun kansantalous vuodesta toiseen häviää muille se mettää edellytykset hyvinvoinnin ylläpitämiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen peruskoulu on älyttömän helppo hyvämuistiselle oppilaalle. Riittää kun seuraa tunnilla ja tekee läksyt, jotka nekin ehtii tehdä usein jo tunnilla.
Sitten kun siirrytään lukioon valintoina pitkä matematiikka, fysiikka, kemia, useampi eri reaali ja kolme vierasta kieltä ja päivät ovat klo 8-16. Tuohon päälle vielä läksyt ja projektit kotiin, niin siinä joutuu opetelemaan työnteon, jonka olisi voinut opetella jo peruskoulussa.En oikein ymmärrä tätä perustelua, että pitäisi ”oppia työnteko” jo peruskoulussa menestyäkseen myöhemmin.
Yleensä ne oppilaat, jotka ovat peruskoulussa ”opetelleet työntekoa” vuosikaudet, eivät pärjää lukiossa senkään vertaa kuin ne jotka laulellen vetivät kymppejä peruskoulussa.
Minun nähdäkseni on hyvä asia että koulu on helppoa. Se tukee itsetuntoa ja mahdollistaa monipuolisen kehittymisen. Paljon kamalampaa on jos palaa loppuun jo peruskoulussa. Näitäkin tapauksia nykyään on enenevissä määrin.
Suomi on keskinkertaisuuksien luvattu maa. keskinkertaisuuteen kannustetaan. Älykäs oppii peruskoulussa kyllä sluibaamaan työnteoista ja välttelemään etevyytensä näyttämistä. Itse en läksyjä lukenut peruskoulussa, lukiossa enkä yliopistossa. Ja nyt duunissa samat keskinkertaisuudet tekee ne työt.
Niin, on toki toisenlaisiakin maita. Mutta oletko ihan varma että haluaisit kasvattaa lapsesi esimerkiksi kiinalaisessa ympäristössä, missä ei riitä edes äly yhdistettynä raakaan työhön?
Tuo on nyt toinen ääripää. Suomessa oli peruskoulussa 80-luvun alussa yläasteella käytössä muutaman vuoden ajan tasokurssit matematiikassa ja vieraissa kielissä. Jostain syystä ne poistettiin.
Olisivat erittäin käyttökelpoisia nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään suomalainen koulujärjestelmä pyrkii tasapäistämään liikaa. Todella lahjakkaita ja älykkäitä ei pystytä tukemaan riittävästi. Kaikessa mennään heikoimpien etu edellä. Kuka pitäisi fiksuimpien puolta? Tasoryhmät takaisin. Oikeasti, tämä yhteiskunta tarvitsee myös huippuosaajia, ei pelkkiä keskinkertaisia puurtajia. Kyllä lapset ja nuoret itsekin tajuavat, että jotkut vaan on fiksumpia ja parempia. KOULUjutuissa. Ei se sitä tarkoita, että ihmisinä jotenkin parempia. Ja sitä paitsi, siellä tasoryhmissä ne heikommatkin pääsisi paremmin loistamaan ja kokemaan onnistumisen elämyksiä.
Omat lapseni viettivät 2 ensimmäistä kouluvuotta luokan sivussa olevassa pienessä ryhmätyötilassa, jossa 3-4 oppilasta kaikessa rauhassa teki tehtäviä ja vietti aikaa keskenään. Opettaja ja avustaja olivat samaan aikaan muun luokan kanssa. Käytännössä lapset olisi voineet käydä kerran viikossa koulussa, etäopiskelu olisi ollut yhtä tehokasta kuin tuo "tehkää tehtävät" -opetus.
Näistä keskenään olleista tuli hammaslääkäri, arkkitehti, lakimies, rahoitusanalyytikko, mikrobiologi ja kemisti. Oma kokemukseni (ei yleistettävissä!) on se, että ei hyvän perheen fiksu lapsi opetusta kaipaa, vaan rauhaa opiskella.
Olisipa ollut omassa luokassa mahdollisuus tuohon! Saada rauhassa käydä koulua niiden muiden luokan motivoituneiden oppilaiden kanssa!
Niinpä. Karua on, kun oma neljäsluokkalainen kertoo koulun arjesta: yhdellä adhd ja häiriköi jatkuvasti, toisella "ei oo motii", kolmas saa toistuvia raivareita. Nämä siis kymmenvuotiaan 9-10 tytön ryhmätyökavereita. Tyttö on jo ilmoittanut, ettei missään tapauksessa ryhdy aikuisena ainakaan opettajaksi. Oppii tuossa ehkä johtamistaitoja ja motivoituu tähtäämään tasokkaaseen lukioon.
Anteeksi nyt etukäteen, mutta tämä aloitus ärsyttää aikalailla.
Kysytään miksi AINA? Onko sinulla ap miten kattava käsitys siitä, että näin toimitaan paljoltikin Suomen kouluissa.
Kerrot aloituksessa myös, että perustat väitteesi siihen, miten omana kouluaikanasi tehtiin? Eli perustat koko aloituksen jonnekin menneisyyden koulunkäyntiin.
Minullakin meni kerran permanentti 1980-luvulla aikalailla pilalle. En silti kysy täällä, miksi kampaajat AINA pilaavat toisten hiukset, eivätkä kehitä ammattitaitoaan ollenkaan. Eihän kukaan tuollaista aloitusta edes ottaisi tosissaan, mutta nämä koulualoitukset jostain syystä aina kiinnostavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään suomalainen koulujärjestelmä pyrkii tasapäistämään liikaa. Todella lahjakkaita ja älykkäitä ei pystytä tukemaan riittävästi. Kaikessa mennään heikoimpien etu edellä. Kuka pitäisi fiksuimpien puolta? Tasoryhmät takaisin. Oikeasti, tämä yhteiskunta tarvitsee myös huippuosaajia, ei pelkkiä keskinkertaisia puurtajia. Kyllä lapset ja nuoret itsekin tajuavat, että jotkut vaan on fiksumpia ja parempia. KOULUjutuissa. Ei se sitä tarkoita, että ihmisinä jotenkin parempia. Ja sitä paitsi, siellä tasoryhmissä ne heikommatkin pääsisi paremmin loistamaan ja kokemaan onnistumisen elämyksiä.
Omat lapseni viettivät 2 ensimmäistä kouluvuotta luokan sivussa olevassa pienessä ryhmätyötilassa, jossa 3-4 oppilasta kaikessa rauhassa teki tehtäviä ja vietti aikaa keskenään. Opettaja ja avustaja olivat samaan aikaan muun luokan kanssa. Käytännössä lapset olisi voineet käydä kerran viikossa koulussa, etäopiskelu olisi ollut yhtä tehokasta kuin tuo "tehkää tehtävät" -opetus.
Näistä keskenään olleista tuli hammaslääkäri, arkkitehti, lakimies, rahoitusanalyytikko, mikrobiologi ja kemisti. Oma kokemukseni (ei yleistettävissä!) on se, että ei hyvän perheen fiksu lapsi opetusta kaipaa, vaan rauhaa opiskella.
Olisipa ollut omassa luokassa mahdollisuus tuohon! Saada rauhassa käydä koulua niiden muiden luokan motivoituneiden oppilaiden kanssa!
Niinpä. Karua on, kun oma neljäsluokkalainen kertoo koulun arjesta: yhdellä adhd ja häiriköi jatkuvasti, toisella "ei oo motii", kolmas saa toistuvia raivareita. Nämä siis kymmenvuotiaan 9-10 tytön ryhmätyökavereita. Tyttö on jo ilmoittanut, ettei missään tapauksessa ryhdy aikuisena ainakaan opettajaksi. Oppii tuossa ehkä johtamistaitoja ja motivoituu tähtäämään tasokkaaseen lukioon.
Johtamistaitojen oppimista ei ole tuollainen halveksunta muita kohtaan. Erilaisia ihmisiä on ja tulee olemaan. Get over it.
Myös korkeakoulussa mentiin vastaavalla linjalla, tosin siellä ei ehkä ollut heikkoja opiskelijoita, vaan ihan vain suoraan laiskoja/välinpitämättömiä. Ja linjauksena oli se, että jos opiskelijat eivät keskenään saa kaikkia ryhmän jäseniä osallistumaan, niin sitten voidaan hylätä koko ryhmä, vaikka yksi ryhmän jäsen ei olisi tullut paikalle yhteenkään sovittuun tapaamiseen tai vastannut viesteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Hyvien oppilaiden alisuoriutuminen nykyisessä peruskoulussa on ongelma, joka tulee maksamaan tälle maalle vielä paljon.
Omia lapsiani olen lohdutellut, että tuskin näiden apukoululaisten puolesta tehtäviä tarvitsee enää lukiossa tehdä. Sen jätin vielä kertomatta, että aikuisena he tulevat elättämään näitä veroillaan.
Peruskoulu tuotiin Suomeen 70-luvulla. 80-luvulla koulunsa aloittaneet ovat käyneet pelkkää peruskoulua. Suurten ikäluokkien rakennettua Suomen hyvinvointivaltio. Nyt on työelämässä ensimmäinen tasapäistetty peruskoulusukupolvi rakentamassa Suomea. Ja mikä on tilanne? Suomi on maailman heikoimmin kasvava talous. Suomen vienti ei ole kasvanut 15 vuoteen. Julkinen velka on kolminkertaistunut ja ylittänyt BKT:n.
Suomen tilastollisesti älykkäimmäksi todettu sukupolvi on vuonna 1978 syntyneet. Käyneet koulunsa peruskoulun kulta-aikaan, jolloin systeemi toimi kuten se oli suunniteltu, vailla mitään tasoryhmiä. Ei vielä somea viemässä aikaa tai kuormittamassa muistia. Monet pääsivät työelämässä hyvin nuorina johtopaikoille 2000-luvun alun nousukaudella.
Kymmenen vuotta nuoremmilla ja vanhemmilla taas oli aivan erilainen tilanne. Suhdanteet merkitsevät todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen peruskoulu on älyttömän helppo hyvämuistiselle oppilaalle. Riittää kun seuraa tunnilla ja tekee läksyt, jotka nekin ehtii tehdä usein jo tunnilla.
Sitten kun siirrytään lukioon valintoina pitkä matematiikka, fysiikka, kemia, useampi eri reaali ja kolme vierasta kieltä ja päivät ovat klo 8-16. Tuohon päälle vielä läksyt ja projektit kotiin, niin siinä joutuu opetelemaan työnteon, jonka olisi voinut opetella jo peruskoulussa.En oikein ymmärrä tätä perustelua, että pitäisi ”oppia työnteko” jo peruskoulussa menestyäkseen myöhemmin.
Yleensä ne oppilaat, jotka ovat peruskoulussa ”opetelleet työntekoa” vuosikaudet, eivät pärjää lukiossa senkään vertaa kuin ne jotka laulellen vetivät kymppejä peruskoulussa.
Minun nähdäkseni on hyvä asia että koulu on helppoa. Se tukee itsetuntoa ja mahdollistaa monipuolisen kehittymisen. Paljon kamalampaa on jos palaa loppuun jo peruskoulussa. Näitäkin tapauksia nykyään on enenevissä määrin.
Suomi on keskinkertaisuuksien luvattu maa. keskinkertaisuuteen kannustetaan. Älykäs oppii peruskoulussa kyllä sluibaamaan työnteoista ja välttelemään etevyytensä näyttämistä. Itse en läksyjä lukenut peruskoulussa, lukiossa enkä yliopistossa. Ja nyt duunissa samat keskinkertaisuudet tekee ne työt.
Niin, on toki toisenlaisiakin maita. Mutta oletko ihan varma että haluaisit kasvattaa lapsesi esimerkiksi kiinalaisessa ympäristössä, missä ei riitä edes äly yhdistettynä raakaan työhön?
Tuo on nyt toinen ääripää. Suomessa oli peruskoulussa 80-luvun alussa yläasteella käytössä muutaman vuoden ajan tasokurssit matematiikassa ja vieraissa kielissä. Jostain syystä ne poistettiin.
Olisivat erittäin käyttökelpoisia nykyäänkin.
Nykyäänkin on olemassa mahdollisuus eriyttää oppilaita osaamisen mukaan, mutta se on sitten käytännössä opettajasta kiinni ja useimmiten toimii helpotettuun suuntaan. Omalla lapsella on käytännössä tasoryhmät matematiikassa yläkoulussa. Luokka on jaettu kolmeen ryhmään ja oman lapsen ryhmä tekee useimmiten lukion matikan tehtäviä. Alakoulussa hänellä oli matikka eriytettynä ylöspäin ja teki yhden luokkakaverin kanssa ihan eri tahtiin ja eri tehtäviä kuin muu luokka. Tosin nämäkin järjestelyt on lähteneet siitä, että lapsi on itse moiseen suostunut. Nuoremmalle ja laiskemmalle lapselleni ehdotettiin samaa, mutta totesi ettei halua vaikka on matemaattisesti paljon lahjakkaampi tähän eriytettyyn verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Hyvien oppilaiden alisuoriutuminen nykyisessä peruskoulussa on ongelma, joka tulee maksamaan tälle maalle vielä paljon.
Omia lapsiani olen lohdutellut, että tuskin näiden apukoululaisten puolesta tehtäviä tarvitsee enää lukiossa tehdä. Sen jätin vielä kertomatta, että aikuisena he tulevat elättämään näitä veroillaan.
Peruskoulu tuotiin Suomeen 70-luvulla. 80-luvulla koulunsa aloittaneet ovat käyneet pelkkää peruskoulua. Suurten ikäluokkien rakennettua Suomen hyvinvointivaltio. Nyt on työelämässä ensimmäinen tasapäistetty peruskoulusukupolvi rakentamassa Suomea. Ja mikä on tilanne? Suomi on maailman heikoimmin kasvava talous. Suomen vienti ei ole kasvanut 15 vuoteen. Julkinen velka on kolminkertaistunut ja ylittänyt BKT:n.
Julkiseen velkaan ja heikkoon talouskasvuun ei tietenkään mitenkään liity se, että Suomen historian isoimmat ikäluokat ovat poissa työelämästä ja nauttivat tähtitieteellisen isoja eläkkeitä.
Ei, kaikki peruskoulun syytä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen peruskoulu on älyttömän helppo hyvämuistiselle oppilaalle. Riittää kun seuraa tunnilla ja tekee läksyt, jotka nekin ehtii tehdä usein jo tunnilla.
Sitten kun siirrytään lukioon valintoina pitkä matematiikka, fysiikka, kemia, useampi eri reaali ja kolme vierasta kieltä ja päivät ovat klo 8-16. Tuohon päälle vielä läksyt ja projektit kotiin, niin siinä joutuu opetelemaan työnteon, jonka olisi voinut opetella jo peruskoulussa.En oikein ymmärrä tätä perustelua, että pitäisi ”oppia työnteko” jo peruskoulussa menestyäkseen myöhemmin.
Yleensä ne oppilaat, jotka ovat peruskoulussa ”opetelleet työntekoa” vuosikaudet, eivät pärjää lukiossa senkään vertaa kuin ne jotka laulellen vetivät kymppejä peruskoulussa.
Minun nähdäkseni on hyvä asia että koulu on helppoa. Se tukee itsetuntoa ja mahdollistaa monipuolisen kehittymisen. Paljon kamalampaa on jos palaa loppuun jo peruskoulussa. Näitäkin tapauksia nykyään on enenevissä määrin.
Suomi on keskinkertaisuuksien luvattu maa. keskinkertaisuuteen kannustetaan. Älykäs oppii peruskoulussa kyllä sluibaamaan työnteoista ja välttelemään etevyytensä näyttämistä. Itse en läksyjä lukenut peruskoulussa, lukiossa enkä yliopistossa. Ja nyt duunissa samat keskinkertaisuudet tekee ne työt.
Niin, on toki toisenlaisiakin maita. Mutta oletko ihan varma että haluaisit kasvattaa lapsesi esimerkiksi kiinalaisessa ympäristössä, missä ei riitä edes äly yhdistettynä raakaan työhön?
Tuo on nyt toinen ääripää. Suomessa oli peruskoulussa 80-luvun alussa yläasteella käytössä muutaman vuoden ajan tasokurssit matematiikassa ja vieraissa kielissä. Jostain syystä ne poistettiin.
Olisivat erittäin käyttökelpoisia nykyäänkin.Nykyäänkin on olemassa mahdollisuus eriyttää oppilaita osaamisen mukaan, mutta se on sitten käytännössä opettajasta kiinni ja useimmiten toimii helpotettuun suuntaan. Omalla lapsella on käytännössä tasoryhmät matematiikassa yläkoulussa. Luokka on jaettu kolmeen ryhmään ja oman lapsen ryhmä tekee useimmiten lukion matikan tehtäviä. Alakoulussa hänellä oli matikka eriytettynä ylöspäin ja teki yhden luokkakaverin kanssa ihan eri tahtiin ja eri tehtäviä kuin muu luokka. Tosin nämäkin järjestelyt on lähteneet siitä, että lapsi on itse moiseen suostunut. Nuoremmalle ja laiskemmalle lapselleni ehdotettiin samaa, mutta totesi ettei halua vaikka on matemaattisesti paljon lahjakkaampi tähän eriytettyyn verrattuna.
Minunkin lapseni on saanut ylöspäin eriytettyä opetusta, ja osa yhtä fiksuista luokkakavereista on kieltäytynyt tuosta mahdollisuudesta. Ylöspäin eriyttäminen tapahtuu aina vapaaehtoisuuteen perustuen, ja niinhän sen pitääkin. Ei keneltäkään voi pakolla vaatia enempää kuin oppimäärään kuuluu, ja se vasta resurssien tuhlausta olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat oppivat miten yhteiskunta toimii. Älykkäät ja ahkerat pyörittävät maailmaa, laiskat ja tyhmät eivät tee mitään.
Näin ole ennen tasapäistävää peruskoulua. Peruskoulu opettaa älykkäät laiskoiksi:
Ahkerat ja tyhmät pyörittävät maailmaa ja tekevät yön
Älykkäät ja laiskat keräävät potin.
Ennen tasapäistävää peruskoulua rikkaat ja tyhmät lukivat itselleen hyvät ammatit tuplaamalla oppikoulua. Ei kiitos enää sitä mallia!
Ja suomenruotsalaiset. Kiintiöt pääsykokeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään suomalainen koulujärjestelmä pyrkii tasapäistämään liikaa. Todella lahjakkaita ja älykkäitä ei pystytä tukemaan riittävästi. Kaikessa mennään heikoimpien etu edellä. Kuka pitäisi fiksuimpien puolta? Tasoryhmät takaisin. Oikeasti, tämä yhteiskunta tarvitsee myös huippuosaajia, ei pelkkiä keskinkertaisia puurtajia. Kyllä lapset ja nuoret itsekin tajuavat, että jotkut vaan on fiksumpia ja parempia. KOULUjutuissa. Ei se sitä tarkoita, että ihmisinä jotenkin parempia. Ja sitä paitsi, siellä tasoryhmissä ne heikommatkin pääsisi paremmin loistamaan ja kokemaan onnistumisen elämyksiä.
Omat lapseni viettivät 2 ensimmäistä kouluvuotta luokan sivussa olevassa pienessä ryhmätyötilassa, jossa 3-4 oppilasta kaikessa rauhassa teki tehtäviä ja vietti aikaa keskenään. Opettaja ja avustaja olivat samaan aikaan muun luokan kanssa. Käytännössä lapset olisi voineet käydä kerran viikossa koulussa, etäopiskelu olisi ollut yhtä tehokasta kuin tuo "tehkää tehtävät" -opetus.
Näistä keskenään olleista tuli hammaslääkäri, arkkitehti, lakimies, rahoitusanalyytikko, mikrobiologi ja kemisti. Oma kokemukseni (ei yleistettävissä!) on se, että ei hyvän perheen fiksu lapsi opetusta kaipaa, vaan rauhaa opiskella.
Olisipa ollut omassa luokassa mahdollisuus tuohon! Saada rauhassa käydä koulua niiden muiden luokan motivoituneiden oppilaiden kanssa!
Niinpä. Karua on, kun oma neljäsluokkalainen kertoo koulun arjesta: yhdellä adhd ja häiriköi jatkuvasti, toisella "ei oo motii", kolmas saa toistuvia raivareita. Nämä siis kymmenvuotiaan 9-10 tytön ryhmätyökavereita. Tyttö on jo ilmoittanut, ettei missään tapauksessa ryhdy aikuisena ainakaan opettajaksi. Oppii tuossa ehkä johtamistaitoja ja motivoituu tähtäämään tasokkaaseen lukioon.
Johtamistaitojen oppimista ei ole tuollainen halveksunta muita kohtaan. Erilaisia ihmisiä on ja tulee olemaan. Get over it.
Tottahan toki erilaisia ihmisiä on, mutta lahjakkaimmat tekevät innovaatiot ja hankkivat verorahat yhteiseen käyttöön. Ilman huippuosaajia meillä ei olisi hyvinvointivaltiota huolehtimassa heikoimmista. T. erityislapsen äiti
missä ja milloin tätä on harrastettu?
ei ainkaan pääkaupunkiseudulla -80- ja -90-luvulla
joku opettaja kommentoimaan asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat oppivat miten yhteiskunta toimii. Älykkäät ja ahkerat pyörittävät maailmaa, laiskat ja tyhmät eivät tee mitään.
Näin ole ennen tasapäistävää peruskoulua. Peruskoulu opettaa älykkäät laiskoiksi:
Ahkerat ja tyhmät pyörittävät maailmaa ja tekevät yön
Älykkäät ja laiskat keräävät potin.
Ennen tasapäistävää peruskoulua rikkaat ja tyhmät lukivat itselleen hyvät ammatit tuplaamalla oppikoulua. Ei kiitos enää sitä mallia!
Ja suomenruotsalaiset. Kiintiöt pääsykokeissa.
Ei tarvitse olla suomenruotsalainen, riittää että osaa ruotsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään suomalainen koulujärjestelmä pyrkii tasapäistämään liikaa. Todella lahjakkaita ja älykkäitä ei pystytä tukemaan riittävästi. Kaikessa mennään heikoimpien etu edellä. Kuka pitäisi fiksuimpien puolta? Tasoryhmät takaisin. Oikeasti, tämä yhteiskunta tarvitsee myös huippuosaajia, ei pelkkiä keskinkertaisia puurtajia. Kyllä lapset ja nuoret itsekin tajuavat, että jotkut vaan on fiksumpia ja parempia. KOULUjutuissa. Ei se sitä tarkoita, että ihmisinä jotenkin parempia. Ja sitä paitsi, siellä tasoryhmissä ne heikommatkin pääsisi paremmin loistamaan ja kokemaan onnistumisen elämyksiä.
Omat lapseni viettivät 2 ensimmäistä kouluvuotta luokan sivussa olevassa pienessä ryhmätyötilassa, jossa 3-4 oppilasta kaikessa rauhassa teki tehtäviä ja vietti aikaa keskenään. Opettaja ja avustaja olivat samaan aikaan muun luokan kanssa. Käytännössä lapset olisi voineet käydä kerran viikossa koulussa, etäopiskelu olisi ollut yhtä tehokasta kuin tuo "tehkää tehtävät" -opetus.
Näistä keskenään olleista tuli hammaslääkäri, arkkitehti, lakimies, rahoitusanalyytikko, mikrobiologi ja kemisti. Oma kokemukseni (ei yleistettävissä!) on se, että ei hyvän perheen fiksu lapsi opetusta kaipaa, vaan rauhaa opiskella.
Olisipa ollut omassa luokassa mahdollisuus tuohon! Saada rauhassa käydä koulua niiden muiden luokan motivoituneiden oppilaiden kanssa!
Niinpä. Karua on, kun oma neljäsluokkalainen kertoo koulun arjesta: yhdellä adhd ja häiriköi jatkuvasti, toisella "ei oo motii", kolmas saa toistuvia raivareita. Nämä siis kymmenvuotiaan 9-10 tytön ryhmätyökavereita. Tyttö on jo ilmoittanut, ettei missään tapauksessa ryhdy aikuisena ainakaan opettajaksi. Oppii tuossa ehkä johtamistaitoja ja motivoituu tähtäämään tasokkaaseen lukioon.
Johtamistaitojen oppimista ei ole tuollainen halveksunta muita kohtaan. Erilaisia ihmisiä on ja tulee olemaan. Get over it.
Tottahan toki erilaisia ihmisiä on, mutta lahjakkaimmat tekevät innovaatiot ja hankkivat verorahat yhteiseen käyttöön. Ilman huippuosaajia meillä ei olisi hyvinvointivaltiota huolehtimassa heikoimmista. T. erityislapsen äiti
Mutta haluavatko tuon tytön kaltaiset ihmiset huolehtia heikommista tulevaisuudessa sitten kun ovat päättävässä asemassa?
-eri.
Niin, on toki toisenlaisiakin maita. Mutta oletko ihan varma että haluaisit kasvattaa lapsesi esimerkiksi kiinalaisessa ympäristössä, missä ei riitä edes äly yhdistettynä raakaan työhön?