Lue keskustelun säännöt.
Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus aiheuttaa niin paljon raivoa joillakin?
Velallinen vela
17.05.2021 |
Olen huomannut deittipalstoilla ja Tinderissä että se että minulla ei ole lapsia ja haen miestä jolla ei myöskään ole lapsia, aiheuttaa välillä ihan järjetöntä raivoa.
Miksi?
Ei, en vihaa lapsia. Minulla on kummilapsia. Olen hoitanut sisarustenja ystävien lapsia. En vain ole koskaan halunnut omia lapsia. Enkä halua.
Ja kumppanin haluan olevan lapseton myös. Haluan kahden aikuisen suhteen.
Ja kyllä, vaikka lapset olisivat aikuisia jo, on mies silti isä ja siten hänen ykkösasiansa ovat toki lapset ja niiden mahdolliset tarpeet, vaikka olisivat aikusiia.
Olen treffaillut muutamia miehiä joilla lähes aikusiia tai aikuisia lapsia ja aina välillä tuli tilanteita, joissa lapsen tarve apuun tai tukeen menee ykköseksi. Niin pitääkin mennä, tietenkin, en voisi kunnioittaa välinpitämätöntä tai renttua isää enkä sellaista kumppaniksi halua. Mutta huomasin että se ei vaan ole mun juttu, jälkikasvua omaava kumppani siis.
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun "lapsellinen" mies on alkanut raivota minulle kun olen kertonut että etsin vain lapsetonta kumppania. Kerron tämä toki jo profiilissa mutta ei kai niitä monikaan lue..
Mutta ällistyttää se suuttumuksen määrä :O
Miksi se, että en halua jälkikasvua itse enkä jälkikasvua omaavaa miestä, koetaan henkilökohtaiseksi loukkaukseksi miehen taholta?
Olen satavarma että heille löytyy ottajia muistakin kuin minusta, joten tuo kiukuttelu ("tekeekö lapset miehen jotenkin kelpaamattomaksi??") on käsittämätöntä.
Tälläkin palstallahan on yllättävän paljon välillä raivoisia kommentteja "veloja" kohtaan ja kiinnostaisi tietää MIKSI vapaaehtoinen lapsettomuus aiheuttaa aggressiota joissakin näin paljon? (Okei, onhan täälllä v**tuilua myös yyhoita kohtaan eli ehkä naisvihaa sitten?)
Kommentit (541)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
No kerropa ratkaisuehdotus, miten asia hoidetaan niin, ettei perheellinen joudu hankalaan tilanteeseen? Toki lapsettomalla pitäisi olla oikeus lomaan keskellä kesää, mutta miten kohtuullisena pidät sitä, että äidillä loma on toukokuussa, isällä syyskuussa ja koko lasten loma-ajan vanhemmat ovat töissä? Entä miten inhimillisenä pidät sitä, ettei vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta?
Onneksi kaikki velat eivät ajattele noin, mutta te jotka ajattelette olette just niitä jotka leimaatte velat mulkuiksi. Onneksi olkoon.
Päätös tehdä lapsia on henkilökohtainen. Se ei ole työnantajan eikä työkavereiden ongelma. Sen aiheuttamien hankaluuksien ratkaisu on vanhempien ongelma. On vanhempien asia järjestellä lasten hoito, ja se on heidän hankaluutensa, ei muiden. Näitä asioita pitäisi miettiä jo ennen kuin ehkäisyä ollaan jättämässä pois, eikä vasta hups kun ekaluokan kesäloma on lähestymässä.
Korjataan...
- Sen ei tarvitse olla työnantajan ongelma...
- Sen ei tarvitse olla myöskään työkavereiden ongelma...
Mutta...
Jos kaikesta huolimatta työnantaja ja työkaverit näkevät siinä mahdollisuuden tulla vastaan, niin se voi vaikuttaa myös siihen mielikuvaan mikä työpaikasta leviää ulospäin. Jos meillä on työpaikka joka suhtautuu suopeasti perhe-elämään ja työpaikka jota ei voi vähempää kiinnostaa työntekijöidensä elämä työpaikkansa ulkopuolella niin kumpaan paikkaan veikkaat olevan enemmän tulijoita?No sinne tulee niitä perheellisiä, jolloin voivat keskenään taistella lomista ja paikata toisiaan lasten sairastaessa. Siinähän se oikeudenmukaisuus toteutuu. Ei ole veloja ratkomassa kesän hoito-ongelmia tai kasautuvia töitä.
Olen ollut töissä yhteisöissä, jossa valtaosalla lapsia, tai harvalla lapsia. Arvaapa kummassa olivat työntekijät uupuneita ja hommat sekaisin joustoista huolimatta ja kummassa hommat hoidettiin sujuvasti, kasautumatta ja kaikille tasapuoliset kompromissit olivat itsestäänselvyys?
Ja siihenhän ei tietenkään ollut mitään osaa esimerkiksi esimiestyöllä, organisaatiokulttuurilla ym. ? Jos tekosyitä hommien levällään oloon pitää etsiä työntekijöiden perhesuhteista niin siinä vaiheessa firmassa on moni muukin asia pahasti vinksallaan.
Sama organisaatio, sama esimies. Toki henkilösuhteet, henkilökohtaiset ominaisuudet ja muut vaikuttavat, mutta kyllä merkittävä stressi tuli siitä, kun työntekijät olivat perhesuhteiden vuoksi paljon pois. Riittaa rasitti kun tuurasi eijaa lasten lasten sairauden vuoksi, eija sitten ajatteli, että minäkin jos muutkin ja jokainen oli vuorollaan hepakassa ja tatti otsassa. Motivaatio nolla. Ei ollut vaan tekijöitä työlle paikalla tarpeeksi säännöllisesti. Kyllähän siinä kiire tulee. Lomatoiveketju taas oli seiskatasoa, ennenkuin pomo pisti stopin nokittelulle.
Onneksi voi itse vaihtaa, olihan se ero selvä omassakin stressitasossa kun ei ole joka toinen päivä paria ylimääräistä puhelinta pöydällä, vaan voi keskittyä omiin töihin pääsääntöisesti. Joku harvinainen poikkeus erikseen.
Ja niitten lapsettomien krapulapäivätkö ei muka kuormittaneet? Tai extempore miehen lämmittelyyllätyskemut? Puhut ihan paskaa, velat ei ole sen sitoutuneempia työhönsä kuin lapsellisetkaan, jos duunipaikka on huono.
Ei duunipaikka ole huono. Ihmiset olivat paikalla jos pystyivät. Se, että useampi ihminen on, itsestään riippumattomistakin syistä, poissa hyvin monta kertaa vuodessa, kuormittaa se sekä häntä, että muita. Sitten kun näitä henkilöitä on useita, on kaaos valmis.
En sano, etteivät lapselliset olisi olleet sitoutuneita. Mutta lapset tarvitsivat heitä. Mikä johti siihen, etteivät he voineet olla paikalla. Mikä johti siihen, että heidän työt piti jonkun muun tehdä. Joku vielä sanoi, ettei kehtaa jatkuvasti isovanhempia vaivata. Ihan kaunis ajatus, mutta saman voisi ulottaa kollegoihinkin.
Siinä on kyse vaan kausaliteetista ja olosuhteista. Ei varmaan helppoa heillekään. Mutta kaoottista kaikille. Helpommin sattuu useampi lapsellinen, kuin useampi tapasaikuttaja samaan tiimiin.
Kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että sä et edes huomaa lusmuilijoita, mutta heti, jos joku on poissa lapsen sairauden vuoksi, sä olet kivittämässä. Ei mistään muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla kyseessä on varmaan kyllästyminen näihin aloituksiin. Vaikka kukaan ei aluksi suhtautuisi millään lailla negatiivisesti veloihin, rupeaa mieli muuttumaan, kun sadas ketju aloitetaan aiheesta, miksi suhtaudutte negatiivisesti veloihin.
Eli myönnät että suhtaudut negatiivisesti veloihin, mutta syytät siitä veloja itseään. Jos me oltaisiin hiljaa, hyväksyisit meidät, vai?
Onneksi poikani löysi tyttöystävän, joka myös haluaa olla vapaaehtoisesti lapseton.
Meille sanottiin heidän seurustelun alkuvaiheessa, että meistä ei sitten tule isovanhempia. Eipä tuo meitä hetkauttanut. Se on heidän asiansa ja elämänsä. Ei ole meidän asia puuttua heidän valintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt ihan päivänselvään kateuteen. Ei se että jollakin naisella on lapsia, tarkoita että hän olisi onnellinen lapsista.
Ei tod. Sen sijaan pelottavan moni nainen kuvittelee, että lapsen teko on ratkaisu yksinäisyyteen/epävarmaan parisuhteeseen/kaikkiin ja mihin tahansa elämän ongelmiin. Tai sitten heillä on tarkat kuvitelmat siitä, millainen pumpulienkeliyleisnero oma Juusokaarina tulee olemaan, ja pettyvät kun saavat tavallisen, rääkyvän sinappitehtaan joka alkaa reippaasti kasvaa tavalliseksi tenavaksi ja kropan joka ei palautunutkaan kolmessa viikossa entiselleen. Tai sitten he eivät tienneet, haluavatko lapsia vai eivät, mutta sosiaalisen paineen avittamana päätyivät lisääntymään kunnes eräänä päivänä tajusivat, että olisivat halunneet elämältä jotain ihan muuta.
Ja tämä on tabu. Tässäkin ketjussa suorastaan odotetaan kieli pitkällä, että joku vela tulisi katumaan valintaansa. Äiti taas ei saa koskaan katua, tai on ihmishirviö. Hän voi tajuta lastenteon olevan virhe, mutta siitä ei saa puhua ikinä kellekään, eikä lapsia saa antaa pois. Jopa eroaminen niin että isä on lähivanhempi ja äiti se joka lähtee vapaana liihottamaan, herättää valtavasti paheksuntaa. Ei, äidin pitää olla täydellinen äiti ja kokea äitiys parhaaksi ideakseen ikinä, tai ainakin näytellä sitä.
Vela taas saa olla miten vaan hyväksi näkee. Elämän keskeinen sisältö ei ole pakkouhrautuminen, vaan voi uhrautua yhteiskunnan pystyssä pitämiseksi vain sen verran kuin pystyy, jaksaa ja haluaa. Kaikki vaan myhäilevät, jos vela joskus katuukin valintaansa.
Ei ihme, jos perhe-elämäänsä pettyneet naiset vihaavat veloja.
Ratkaisu? Pitäisi varmaan koittaa myöntää, että perhe-elämään pettyneitä äitejä on aika paljon, purkaa siihen liittyvää stigmaa, ja löytää heille jotain parempia pettymyksenpurkumenetelmiä kuin lapsille ja veloille kostaminen.
Kostaminen? Perhe-elämäänsä pettyneitä on vähemmän kuin kaltaisiasi joka asiasta valittajia lapsettomia. Kukaan ei sulle kosta yhtään mitään. Sun päänsisäiset ajatukset on niin synkkiä, että niiden täytyy johtua omasta pahasta olosta. Sä luulet kaiken liittyvän lapsiin, kannattaisiko ehkä katsoa peiliin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
No kerropa ratkaisuehdotus, miten asia hoidetaan niin, ettei perheellinen joudu hankalaan tilanteeseen? Toki lapsettomalla pitäisi olla oikeus lomaan keskellä kesää, mutta miten kohtuullisena pidät sitä, että äidillä loma on toukokuussa, isällä syyskuussa ja koko lasten loma-ajan vanhemmat ovat töissä? Entä miten inhimillisenä pidät sitä, ettei vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta?
Onneksi kaikki velat eivät ajattele noin, mutta te jotka ajattelette olette just niitä jotka leimaatte velat mulkuiksi. Onneksi olkoon.
Päätös tehdä lapsia on henkilökohtainen. Se ei ole työnantajan eikä työkavereiden ongelma. Sen aiheuttamien hankaluuksien ratkaisu on vanhempien ongelma. On vanhempien asia järjestellä lasten hoito, ja se on heidän hankaluutensa, ei muiden. Näitä asioita pitäisi miettiä jo ennen kuin ehkäisyä ollaan jättämässä pois, eikä vasta hups kun ekaluokan kesäloma on lähestymässä.
Korjataan...
- Sen ei tarvitse olla työnantajan ongelma...
- Sen ei tarvitse olla myöskään työkavereiden ongelma...
Mutta...
Jos kaikesta huolimatta työnantaja ja työkaverit näkevät siinä mahdollisuuden tulla vastaan, niin se voi vaikuttaa myös siihen mielikuvaan mikä työpaikasta leviää ulospäin. Jos meillä on työpaikka joka suhtautuu suopeasti perhe-elämään ja työpaikka jota ei voi vähempää kiinnostaa työntekijöidensä elämä työpaikkansa ulkopuolella niin kumpaan paikkaan veikkaat olevan enemmän tulijoita?No sinne tulee niitä perheellisiä, jolloin voivat keskenään taistella lomista ja paikata toisiaan lasten sairastaessa. Siinähän se oikeudenmukaisuus toteutuu. Ei ole veloja ratkomassa kesän hoito-ongelmia tai kasautuvia töitä.
Olen ollut töissä yhteisöissä, jossa valtaosalla lapsia, tai harvalla lapsia. Arvaapa kummassa olivat työntekijät uupuneita ja hommat sekaisin joustoista huolimatta ja kummassa hommat hoidettiin sujuvasti, kasautumatta ja kaikille tasapuoliset kompromissit olivat itsestäänselvyys?
Ja siihenhän ei tietenkään ollut mitään osaa esimerkiksi esimiestyöllä, organisaatiokulttuurilla ym. ? Jos tekosyitä hommien levällään oloon pitää etsiä työntekijöiden perhesuhteista niin siinä vaiheessa firmassa on moni muukin asia pahasti vinksallaan.
Sama organisaatio, sama esimies. Toki henkilösuhteet, henkilökohtaiset ominaisuudet ja muut vaikuttavat, mutta kyllä merkittävä stressi tuli siitä, kun työntekijät olivat perhesuhteiden vuoksi paljon pois. Riittaa rasitti kun tuurasi eijaa lasten lasten sairauden vuoksi, eija sitten ajatteli, että minäkin jos muutkin ja jokainen oli vuorollaan hepakassa ja tatti otsassa. Motivaatio nolla. Ei ollut vaan tekijöitä työlle paikalla tarpeeksi säännöllisesti. Kyllähän siinä kiire tulee. Lomatoiveketju taas oli seiskatasoa, ennenkuin pomo pisti stopin nokittelulle.
Onneksi voi itse vaihtaa, olihan se ero selvä omassakin stressitasossa kun ei ole joka toinen päivä paria ylimääräistä puhelinta pöydällä, vaan voi keskittyä omiin töihin pääsääntöisesti. Joku harvinainen poikkeus erikseen.
1. Jo se, että työpaikalla mietitään tattiotsassa sitä, että hitto kun Riitta on taas lapsiensa vuoksi pois työstä kertoo siitä, että johtaminen ei ole kunnossa. On eri asia olla ryyppäämisen vuoksi saikulla ja sitten taas sen vuoksi, että se mukula on kipeänä. Jälkimmäiselle ei voi mitään ja se, että työkaverit terottavat poissa ollessa tikaria iskettäväksi selkään kertoo vakavista työpaikan sisäisistä ongelmista.
2. Jos on julkista tietoa, että Eija käyttää sairaslomia väärin niin siihen on helppo ratkaisu: huomautus, varoitus, potkut. Miksi työnantaja ei käyttänyt lain hänelle suomia oikeuksia? = johtamisongelma
3. Kuormittuminen = johtamisongelma
4. Sekavat lomakäytännöt = johtamisongelma, organisaatiokulttuuriongelma
Oliko muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan elävästi keskustelun, jossa kaikki velat haukuttiin itsekkäiksi paskoiksi. Sitten lapsen hankkineet alkoivat luetella miksi kannattaa hankkia lapsi: saa elämälle merkitystä, myöhemmin lapsenlapsia, lapsi hoitaa minua kun olen vanha.. Veloille toivotettiin yksinäistä vanhuutta jonkun ylityöllistettyjen hoitajien käsissä.
Tästä on jo aikaa, joten ehkä asenteet on muuttuneet. Tuli kuitenkin sellainen mielikuva, että nämä lapsen hankkineet itse asiassa vain halusivat itselleen vanhuuden turvaa, ikään kuin sijoituksena.
Kun tosiasiassa on paljon vanhuksia, jotka ovat yksinäisiä, vaikka olisi montakin lasta. Yksinäisyys voi sattua kelle vain.
Ihanne olisi varmaan se, että ihmiset kuoriutuisivat maamunista kuten Sarumanin superörkit LOTRissa, jotta vela-Jannallekin riittää itseään nuorempia hoitajia ja leikittäjiä hoivakodissa, kun koko Suomen kaikki naiset oikein täydesti sisäistää, ettei lastenteko ole heidän juttunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se harmittaa, kun on ampunut itselleen pennut ja paskan ukon jalkaansa 20 vuodeksi.
Ei muuta kuin perheonnea vaan!
N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
No kerropa ratkaisuehdotus, miten asia hoidetaan niin, ettei perheellinen joudu hankalaan tilanteeseen? Toki lapsettomalla pitäisi olla oikeus lomaan keskellä kesää, mutta miten kohtuullisena pidät sitä, että äidillä loma on toukokuussa, isällä syyskuussa ja koko lasten loma-ajan vanhemmat ovat töissä? Entä miten inhimillisenä pidät sitä, ettei vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta?
Onneksi kaikki velat eivät ajattele noin, mutta te jotka ajattelette olette just niitä jotka leimaatte velat mulkuiksi. Onneksi olkoon.
Päätös tehdä lapsia on henkilökohtainen. Se ei ole työnantajan eikä työkavereiden ongelma. Sen aiheuttamien hankaluuksien ratkaisu on vanhempien ongelma. On vanhempien asia järjestellä lasten hoito, ja se on heidän hankaluutensa, ei muiden. Näitä asioita pitäisi miettiä jo ennen kuin ehkäisyä ollaan jättämässä pois, eikä vasta hups kun ekaluokan kesäloma on lähestymässä.
Korjataan...
- Sen ei tarvitse olla työnantajan ongelma...
- Sen ei tarvitse olla myöskään työkavereiden ongelma...
Mutta...
Jos kaikesta huolimatta työnantaja ja työkaverit näkevät siinä mahdollisuuden tulla vastaan, niin se voi vaikuttaa myös siihen mielikuvaan mikä työpaikasta leviää ulospäin. Jos meillä on työpaikka joka suhtautuu suopeasti perhe-elämään ja työpaikka jota ei voi vähempää kiinnostaa työntekijöidensä elämä työpaikkansa ulkopuolella niin kumpaan paikkaan veikkaat olevan enemmän tulijoita?No sinne tulee niitä perheellisiä, jolloin voivat keskenään taistella lomista ja paikata toisiaan lasten sairastaessa. Siinähän se oikeudenmukaisuus toteutuu. Ei ole veloja ratkomassa kesän hoito-ongelmia tai kasautuvia töitä.
Olen ollut töissä yhteisöissä, jossa valtaosalla lapsia, tai harvalla lapsia. Arvaapa kummassa olivat työntekijät uupuneita ja hommat sekaisin joustoista huolimatta ja kummassa hommat hoidettiin sujuvasti, kasautumatta ja kaikille tasapuoliset kompromissit olivat itsestäänselvyys?
Siellä missä harvalla lapsia. Arvaa mistä tiedän? Siellä kaikki halusi lomansa heinäkuussa ja toisen perhesyyt tai muut eivät kiinnostaneet, koska minä.
Väärin, mutta taisitkin tietää sen.
Eniten päänvaivaa mulle on tuottaneet aina lapsettomat ”parempaa ja onnellisempaa” elämää elävät lapsettomat työntakijät, jotka eivät jousta mihinkään suuntaan koskaan, koska heille on tärkeintä päästä skumpalle ja julistaa kaikille miten he ovat aina oikeassa. Luulempa, että esimerkkisi on tekaistu ja yritys väittää, että perheelliset ovat elämänsä pilanneita. En uskp hetkeäkään, että sulle olisi annettu yhdenkään puhelinta koskaan, koska et vain vaikuta ihmiseltä, jolle vastuu voitaisiin siirtää.
Miksi minulle ei voisi vastuuta siirtää? Olin kuitenkin paikalla. Vastaamassa niihin muiden puhelimiin. Sikäli jo henkilö paikallaan. En juo skumppaa ja jäin vielä töihin, kun lapsellisten työajat eivät jousta. Jos haluaisin skumpalle, olisi lapsettomien työyhteisö edelleen järkevä valinta.
Ei perheelliset ole elämäänsä pilanneet, siinä tulee vain vaihtokauppana tietyt lainalaisuudet. Miksi sitten lapsellista ärsyttää toisen lapsellisen poissaolo huonoon hetkeen ja siitä seuraava kaaos? Eikö hänen pitäisi ymmärtää ja joustaa jos hänenkin eteen joustetaan? Samasta syystä kuin ketä tahansa. Hatuttaa kun porukka ei ole paikalla. Stressaa kun yllättäviä tilanteita on tarpeeksi. Eihän tilanteelle mitään voi. Ei se silti miellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan elävästi keskustelun, jossa kaikki velat haukuttiin itsekkäiksi paskoiksi. Sitten lapsen hankkineet alkoivat luetella miksi kannattaa hankkia lapsi: saa elämälle merkitystä, myöhemmin lapsenlapsia, lapsi hoitaa minua kun olen vanha.. Veloille toivotettiin yksinäistä vanhuutta jonkun ylityöllistettyjen hoitajien käsissä.
Tästä on jo aikaa, joten ehkä asenteet on muuttuneet. Tuli kuitenkin sellainen mielikuva, että nämä lapsen hankkineet itse asiassa vain halusivat itselleen vanhuuden turvaa, ikään kuin sijoituksena.
Kun tosiasiassa on paljon vanhuksia, jotka ovat yksinäisiä, vaikka olisi montakin lasta. Yksinäisyys voi sattua kelle vain.
Mäkin muistan tän keskustelun ja kaikki nuo oli vastaisku näille tässäkin ketjussa vilisseille ”olisitte miettineet kakaroidenne hoitoa jo ennen ehkäisyn pois jättöä” ja ”hoitakaa pershedelmänne, alkää tehkö siitä meidän paremmin valinneiden ongelmaa” ja ”lapsen teko on itsekästä, olette kateellisia mun vapaudelle” ja ”mä elän elämääni, te pyyhitte paskaa seiniltä ja korvatulpat korvilla itkette paskaa elämäänne” jne. Velat pitää niin kauheaa ääntä itsestään ja selittelee omaa valintaansa lytäten lapsellisia, että onko ihme, jos he puolustautuvat? Jokainen vela kuvittelee kaikkien perheellisten olevan onnettomia ja sit kun joku kertoo ettei ole, vela kääntää sen niin, että olet, mutta et voi sitä myöntää. Tää on loputon suo ja velat kuvittelevat olevansa oikeutettuja sanomaan mitä tahansa, vastakkainen ajatus on katkeruutta ja kateutta, eikä sitä saa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ärsyttää näiden vapaaehtoisesti lapsettomien jatkuva uhriutuminen ja se, että tätä omaa valintaa on pakko kovaan ääneen julistaa jatkuvasti.
Mulla on 3 lasta ja voin sanoa ettei pätkän vertaa kiinnosta montako lasta joku täysin vieras ihminen haluaa tähän maailmaan putkauttaa. Ei myöskään vaivaa muutaman läheisen ystäväni päätös olla hankkimatta lapsia.
Tosissani mietin montaako ihmistä todellisuudessa jaksaa vieraiden ihmisten lisääntyminen tai lisääntymättömyys niin kovasti kiinnostaa...
Ehkä se uhriutuminen johtuu juurikin siitä, miten aika moni ihminen kuitenkin kohtelee veloja tai millainen negatiivinen asenne on veloja kohtaan tai joutuu selittelemään, miksi on vela tai joutuu puolustelemaan valintaansa. Jos velatkin olisi yhtä hyväksyttyjä yleisesti täällä kuin lapsia hankkineetkin (eikä vaikuttaisi sosiaalisiin "kuvioihin" niin paljoa), kuvatunlainen käytös varmaankin muuttuisi.
Miten niitä veloja muka kohdellaan? Nehän ne täällä puhuvat ”kakaroista” ja ”pershedelmistä” ja kropan pilaamisesta jne. lapsellisista. Kyllä se on täysin toisinpäin kuule kuin luulet.
No, veloja on kohdeltu niin kuin kuvailin edellisessä viestissäni. Negatiivinen suhtautuminen heihin jne. Veikkaisin kyllä, että alunalkaen tilanne on ollut niin, että veloja on kummasteltu jne., mistä syystä ainakin osa on varmaankin ottanut negatiivisen kannan lapsia omaaviin, ja onhan lapsettomia juurikin kai sorrettu mm. ainakin toisissa työpaikoissa esim. loma-ajoissa tai työvuoroissa jne. Toki perhe-elämän ja työn yhteensovittamistakin pitää tukea, mutta ei ehkä kuitenkaan sillä tavalla, että toiset kokevat itsensä sorretuiksi.
Joten lopettaisiinko tämä jatkuva vihanpito ja hyväksyttäisiin puolin ja toisin niin lapsia omaavat kuin velat sekä oltaisiin empaattisia tahattomasti lapsettomillekin, että heitäkään ei eriarvoistettaisi millään tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt ihan päivänselvään kateuteen. Ei se että jollakin naisella on lapsia, tarkoita että hän olisi onnellinen lapsista.
Ei tod. Sen sijaan pelottavan moni nainen kuvittelee, että lapsen teko on ratkaisu yksinäisyyteen/epävarmaan parisuhteeseen/kaikkiin ja mihin tahansa elämän ongelmiin. Tai sitten heillä on tarkat kuvitelmat siitä, millainen pumpulienkeliyleisnero oma Juusokaarina tulee olemaan, ja pettyvät kun saavat tavallisen, rääkyvän sinappitehtaan joka alkaa reippaasti kasvaa tavalliseksi tenavaksi ja kropan joka ei palautunutkaan kolmessa viikossa entiselleen. Tai sitten he eivät tienneet, haluavatko lapsia vai eivät, mutta sosiaalisen paineen avittamana päätyivät lisääntymään kunnes eräänä päivänä tajusivat, että olisivat halunneet elämältä jotain ihan muuta.
Ja tämä on tabu. Tässäkin ketjussa suorastaan odotetaan kieli pitkällä, että joku vela tulisi katumaan valintaansa. Äiti taas ei saa koskaan katua, tai on ihmishirviö. Hän voi tajuta lastenteon olevan virhe, mutta siitä ei saa puhua ikinä kellekään, eikä lapsia saa antaa pois. Jopa eroaminen niin että isä on lähivanhempi ja äiti se joka lähtee vapaana liihottamaan, herättää valtavasti paheksuntaa. Ei, äidin pitää olla täydellinen äiti ja kokea äitiys parhaaksi ideakseen ikinä, tai ainakin näytellä sitä.
Vela taas saa olla miten vaan hyväksi näkee. Elämän keskeinen sisältö ei ole pakkouhrautuminen, vaan voi uhrautua yhteiskunnan pystyssä pitämiseksi vain sen verran kuin pystyy, jaksaa ja haluaa. Kaikki vaan myhäilevät, jos vela joskus katuukin valintaansa.
Ei ihme, jos perhe-elämäänsä pettyneet naiset vihaavat veloja.
Ratkaisu? Pitäisi varmaan koittaa myöntää, että perhe-elämään pettyneitä äitejä on aika paljon, purkaa siihen liittyvää stigmaa, ja löytää heille jotain parempia pettymyksenpurkumenetelmiä kuin lapsille ja veloille kostaminen.
Kostaminen? Perhe-elämäänsä pettyneitä on vähemmän kuin kaltaisiasi joka asiasta valittajia lapsettomia. Kukaan ei sulle kosta yhtään mitään. Sun päänsisäiset ajatukset on niin synkkiä, että niiden täytyy johtua omasta pahasta olosta. Sä luulet kaiken liittyvän lapsiin, kannattaisiko ehkä katsoa peiliin?
Missä kohdassa tämän kirjoittaja valitti jostain? Ei hän ainakaan väittänyt, että kukaan olisi hänelle henkilökohtaisesti kostanut jotain. Kirjoituksesta ei edes käy varmasti selväksi kirjoittajan oma tilanne. Hän vain mietti, miksi velat ovat joillekin punainen vaate, minkä sinä säntäsitkin ystävällisesti vahvistamaan pillastumisellasi. Taisi osua ja upota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
No kerropa ratkaisuehdotus, miten asia hoidetaan niin, ettei perheellinen joudu hankalaan tilanteeseen? Toki lapsettomalla pitäisi olla oikeus lomaan keskellä kesää, mutta miten kohtuullisena pidät sitä, että äidillä loma on toukokuussa, isällä syyskuussa ja koko lasten loma-ajan vanhemmat ovat töissä? Entä miten inhimillisenä pidät sitä, ettei vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta?
Onneksi kaikki velat eivät ajattele noin, mutta te jotka ajattelette olette just niitä jotka leimaatte velat mulkuiksi. Onneksi olkoon.
Päätös tehdä lapsia on henkilökohtainen. Se ei ole työnantajan eikä työkavereiden ongelma. Sen aiheuttamien hankaluuksien ratkaisu on vanhempien ongelma. On vanhempien asia järjestellä lasten hoito, ja se on heidän hankaluutensa, ei muiden. Näitä asioita pitäisi miettiä jo ennen kuin ehkäisyä ollaan jättämässä pois, eikä vasta hups kun ekaluokan kesäloma on lähestymässä.
Korjataan...
- Sen ei tarvitse olla työnantajan ongelma...
- Sen ei tarvitse olla myöskään työkavereiden ongelma...
Mutta...
Jos kaikesta huolimatta työnantaja ja työkaverit näkevät siinä mahdollisuuden tulla vastaan, niin se voi vaikuttaa myös siihen mielikuvaan mikä työpaikasta leviää ulospäin. Jos meillä on työpaikka joka suhtautuu suopeasti perhe-elämään ja työpaikka jota ei voi vähempää kiinnostaa työntekijöidensä elämä työpaikkansa ulkopuolella niin kumpaan paikkaan veikkaat olevan enemmän tulijoita?No sinne tulee niitä perheellisiä, jolloin voivat keskenään taistella lomista ja paikata toisiaan lasten sairastaessa. Siinähän se oikeudenmukaisuus toteutuu. Ei ole veloja ratkomassa kesän hoito-ongelmia tai kasautuvia töitä.
Olen ollut töissä yhteisöissä, jossa valtaosalla lapsia, tai harvalla lapsia. Arvaapa kummassa olivat työntekijät uupuneita ja hommat sekaisin joustoista huolimatta ja kummassa hommat hoidettiin sujuvasti, kasautumatta ja kaikille tasapuoliset kompromissit olivat itsestäänselvyys?
Siellä missä harvalla lapsia. Arvaa mistä tiedän? Siellä kaikki halusi lomansa heinäkuussa ja toisen perhesyyt tai muut eivät kiinnostaneet, koska minä.
Väärin, mutta taisitkin tietää sen.
Eniten päänvaivaa mulle on tuottaneet aina lapsettomat ”parempaa ja onnellisempaa” elämää elävät lapsettomat työntakijät, jotka eivät jousta mihinkään suuntaan koskaan, koska heille on tärkeintä päästä skumpalle ja julistaa kaikille miten he ovat aina oikeassa. Luulempa, että esimerkkisi on tekaistu ja yritys väittää, että perheelliset ovat elämänsä pilanneita. En uskp hetkeäkään, että sulle olisi annettu yhdenkään puhelinta koskaan, koska et vain vaikuta ihmiseltä, jolle vastuu voitaisiin siirtää.
Miksi minulle ei voisi vastuuta siirtää? Olin kuitenkin paikalla. Vastaamassa niihin muiden puhelimiin. Sikäli jo henkilö paikallaan. En juo skumppaa ja jäin vielä töihin, kun lapsellisten työajat eivät jousta. Jos haluaisin skumpalle, olisi lapsettomien työyhteisö edelleen järkevä valinta.
Ei perheelliset ole elämäänsä pilanneet, siinä tulee vain vaihtokauppana tietyt lainalaisuudet. Miksi sitten lapsellista ärsyttää toisen lapsellisen poissaolo huonoon hetkeen ja siitä seuraava kaaos? Eikö hänen pitäisi ymmärtää ja joustaa jos hänenkin eteen joustetaan? Samasta syystä kuin ketä tahansa. Hatuttaa kun porukka ei ole paikalla. Stressaa kun yllättäviä tilanteita on tarpeeksi. Eihän tilanteelle mitään voi. Ei se silti miellytä.
Aivan, hatuttaa, jos ajattelee negatiivisesti. Oli lapsia tai ei. Sä tuot esiin vain lasten vuoksi poissaolevat. Ja juuri tuo sun asenne on sellainen, että en varmasti antaisi toisen töitä sulle hoidettavaksi vaan valitsisin sen, joka joustaa ja jonka puolesta myös joustetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisten pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat valita kesäloma-aikansa ja velat jää sinne duuniin heidän puolestaan painamaan siksi aikaa kun on parhaat ulkoilukelit. Plus saahan sitä aina hyvällä syyllä jäädä kotiinkin kun lapsi sattuu vähän yskähtelemään.
No kerropa ratkaisuehdotus, miten asia hoidetaan niin, ettei perheellinen joudu hankalaan tilanteeseen? Toki lapsettomalla pitäisi olla oikeus lomaan keskellä kesää, mutta miten kohtuullisena pidät sitä, että äidillä loma on toukokuussa, isällä syyskuussa ja koko lasten loma-ajan vanhemmat ovat töissä? Entä miten inhimillisenä pidät sitä, ettei vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta?
Onneksi kaikki velat eivät ajattele noin, mutta te jotka ajattelette olette just niitä jotka leimaatte velat mulkuiksi. Onneksi olkoon.
Päätös tehdä lapsia on henkilökohtainen. Se ei ole työnantajan eikä työkavereiden ongelma. Sen aiheuttamien hankaluuksien ratkaisu on vanhempien ongelma. On vanhempien asia järjestellä lasten hoito, ja se on heidän hankaluutensa, ei muiden. Näitä asioita pitäisi miettiä jo ennen kuin ehkäisyä ollaan jättämässä pois, eikä vasta hups kun ekaluokan kesäloma on lähestymässä.
Ja tässä näemme taas henkilön, joka ei ajattele mitään muuta kuin itseään. Mäkin voisin sanoa, että mitä nillität, kun olet lapset jättänyt tekemättä ja näin ollen olet vapaa tekemään mun lomalla töitä. Mutta enhän mä saa sitä sanoa, kun sun valinta on oikea ja mun väärä. Tai jos haluat loman koska miesystäväsi lähtee ulkomaille, mä voisin vaan sanoa, että mitäs valitsit tän työn ja ton miehen, ei ole mun ongelma. Ihan jokainen ihminen ymmärtää lomien jaon oli siellä sit hoitoasiat tai jotkut muut syyt takana. Mutta eipä sitä voi vaatia tajuamaan, kun se oma vela-aate värittää koko maailmankuvan mustaksi. Onneksi et ole mun lähipiiriä, tollasta jaksa kukaan.
En ole se jolle vastasit, mutta millä ihmeen lisääntyneen aatteen logiikalla vela on tuossa kuviossa itsekäs? Vela on sitä mieltä että lomat jaetaan tasapuolisesti samojen periaatteiden mukaan, lisääntynyt taas kaipaa etuoikeuksia ja erityiskohtelua. Mieti nyt hetki ihan rauhass että kumpi on se minäminä-ihminen.
Millä tavalla vela puhuu tässä tasapuolisuuden puolesta? Hänhän syyttää kaikkia lapsellisia siitä, että hän ei saa lomaa just sillon kuin haluaa. Luuletko, että lapsellinen ei saattaisi haluta lomaa vaikka elokuussa, mutta hänen yulee se heinäkuussa pitää? Ei se ole erityiskohtelua, se on järkevää ja työnantajankin edun mukaista. Kyllä se on vela, joka haluaa kaiken itselleen ja väittää sitä tasa-arvoksi. Aina, jos hänen lomansa on syyskuussa, on se lapsellisten vika.
No nyt on pahasti ymmärryksessä vikaa, mitä ihmettä. Ei vela vaadi saada pitää lomaansa aina juuri silloin kuin haluaa, vaan yhtä usein kuin se lapsellinenkin. Sulle ei kuplassasi tule edes mieleen että on olemassa kolmaskin vaihtoehto; se ettei kumpikaan vaadi erityiskohtelua vaan lomat jaetaan TASAPUOLISESTI ja SAMOJEN PERIAATTEIDEN MUKAAN. Ja jos velan loma on aina syyskuussa vaikka hän toivoisi sen heinäkuulle, lapsellisissa todennäköisesti on vikaa. Kiertävä lomalista on siihen oiva ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Näitä miehiä vatutttaa ettei vela naiset halua niitä, siksi raivoavat. He itsekin kuitenkin haluavat lapsettoman naisen ettei tarvitsisi ryhtyä isäpuoleksi mutta silti vaativat että tällaisen naisen olisi ilomielin suostuttava äitipuoleksi (ilmaiseksi lapsenvahdiksi) heidän kersoille.
Tämä!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt ihan päivänselvään kateuteen. Ei se että jollakin naisella on lapsia, tarkoita että hän olisi onnellinen lapsista.
Ei tod. Sen sijaan pelottavan moni nainen kuvittelee, että lapsen teko on ratkaisu yksinäisyyteen/epävarmaan parisuhteeseen/kaikkiin ja mihin tahansa elämän ongelmiin. Tai sitten heillä on tarkat kuvitelmat siitä, millainen pumpulienkeliyleisnero oma Juusokaarina tulee olemaan, ja pettyvät kun saavat tavallisen, rääkyvän sinappitehtaan joka alkaa reippaasti kasvaa tavalliseksi tenavaksi ja kropan joka ei palautunutkaan kolmessa viikossa entiselleen. Tai sitten he eivät tienneet, haluavatko lapsia vai eivät, mutta sosiaalisen paineen avittamana päätyivät lisääntymään kunnes eräänä päivänä tajusivat, että olisivat halunneet elämältä jotain ihan muuta.
Ja tämä on tabu. Tässäkin ketjussa suorastaan odotetaan kieli pitkällä, että joku vela tulisi katumaan valintaansa. Äiti taas ei saa koskaan katua, tai on ihmishirviö. Hän voi tajuta lastenteon olevan virhe, mutta siitä ei saa puhua ikinä kellekään, eikä lapsia saa antaa pois. Jopa eroaminen niin että isä on lähivanhempi ja äiti se joka lähtee vapaana liihottamaan, herättää valtavasti paheksuntaa. Ei, äidin pitää olla täydellinen äiti ja kokea äitiys parhaaksi ideakseen ikinä, tai ainakin näytellä sitä.
Vela taas saa olla miten vaan hyväksi näkee. Elämän keskeinen sisältö ei ole pakkouhrautuminen, vaan voi uhrautua yhteiskunnan pystyssä pitämiseksi vain sen verran kuin pystyy, jaksaa ja haluaa. Kaikki vaan myhäilevät, jos vela joskus katuukin valintaansa.
Ei ihme, jos perhe-elämäänsä pettyneet naiset vihaavat veloja.
Ratkaisu? Pitäisi varmaan koittaa myöntää, että perhe-elämään pettyneitä äitejä on aika paljon, purkaa siihen liittyvää stigmaa, ja löytää heille jotain parempia pettymyksenpurkumenetelmiä kuin lapsille ja veloille kostaminen.
Kostaminen? Perhe-elämäänsä pettyneitä on vähemmän kuin kaltaisiasi joka asiasta valittajia lapsettomia. Kukaan ei sulle kosta yhtään mitään. Sun päänsisäiset ajatukset on niin synkkiä, että niiden täytyy johtua omasta pahasta olosta. Sä luulet kaiken liittyvän lapsiin, kannattaisiko ehkä katsoa peiliin?
Missä kohdassa tämän kirjoittaja valitti jostain? Ei hän ainakaan väittänyt, että kukaan olisi hänelle henkilökohtaisesti kostanut jotain. Kirjoituksesta ei edes käy varmasti selväksi kirjoittajan oma tilanne. Hän vain mietti, miksi velat ovat joillekin punainen vaate, minkä sinä säntäsitkin ystävällisesti vahvistamaan pillastumisellasi. Taisi osua ja upota?
Ja mun kirjoituksestako muka näkyi mun tilanne? 😅 Jos ”elämäänsä pettyneet” ja ”moni kuvittelee..” on objektiivista, niin voi voi. Hänen mietintänsä olisi ollut neutraali, jos hän olisi miettinyt, että velat saattavat olla punainen vaate perheellisille, koska heillä on erilaiset arvot (ilman tulkintaa siitä kummalla ne on paremmat). Nyt tuo oli ihan vain oman pahan olon oksentamista.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat käyttävät kaiken se energiansa huvisaastuttamiseen. Rällätään autoilla ja moottoripyörillä, matkustellaan, hankitaan koiria yms yms.
Lapsen hankkiminen on ekoteko.
Huvisaastuttamiseen? Oletko tyhmä? Ei kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat ole tuollaisia.
Varmasti on äitejä, jotka pettyvät perhe-elämän todellisuuteen, aivan kuten veloja jotka katuvat jossain vaiheessa valintaansa. Ensimmäisiä on todennäköisesti enemmän, ihan vaan siksi että suurin osa naisista tulee äideiksi jossain vaiheessa, joten vaikka vain pieni osa heistä katuisi, on se silti aika iso porukka. Isot elämänvalinnat ovat hyppyjä tuntemattomaan. Ei kukaan voi olla etukäteen 100% varma, miten reagoi niinkin isoon elämänmuutokseen kuin perheellistyminen. Useimmilla toki menee hyvin, onneksi.
Vapaaehtoinen lapsettomuus taas on päätös jota nainen ainakin ehtii miettiä sen parikymmentä vuotta ennen kuin siitä tulee lopullinen. Lisäksi sosiaalinen paine on veloja vastaan (lähde: tämäkin ketju), joten senkin takia valinta on harkittu (vrt. vahinkoraskaus).
En tiedä montaa velaa, mutta ne jotka tiedän ovat tyytyväisiä. Voi toki olla, että joku joka olisi todella halunnut lapsen muttei sellaista saanut, koittaa löytää onneaan esittämällä tyytyväistä velaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat käyttävät kaiken se energiansa huvisaastuttamiseen. Rällätään autoilla ja moottoripyörillä, matkustellaan, hankitaan koiria yms yms.
Lapsen hankkiminen on ekoteko.
Huvisaastuttamiseen? Oletko tyhmä? Ei kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat ole tuollaisia.
Ja iso osa lapsellisista on.
Ei tod. Sen sijaan pelottavan moni nainen kuvittelee, että lapsen teko on ratkaisu yksinäisyyteen/epävarmaan parisuhteeseen/kaikkiin ja mihin tahansa elämän ongelmiin. Tai sitten heillä on tarkat kuvitelmat siitä, millainen pumpulienkeliyleisnero oma Juusokaarina tulee olemaan, ja pettyvät kun saavat tavallisen, rääkyvän sinappitehtaan joka alkaa reippaasti kasvaa tavalliseksi tenavaksi ja kropan joka ei palautunutkaan kolmessa viikossa entiselleen. Tai sitten he eivät tienneet, haluavatko lapsia vai eivät, mutta sosiaalisen paineen avittamana päätyivät lisääntymään kunnes eräänä päivänä tajusivat, että olisivat halunneet elämältä jotain ihan muuta.
Ja tämä on tabu. Tässäkin ketjussa suorastaan odotetaan kieli pitkällä, että joku vela tulisi katumaan valintaansa. Äiti taas ei saa koskaan katua, tai on ihmishirviö. Hän voi tajuta lastenteon olevan virhe, mutta siitä ei saa puhua ikinä kellekään, eikä lapsia saa antaa pois. Jopa eroaminen niin että isä on lähivanhempi ja äiti se joka lähtee vapaana liihottamaan, herättää valtavasti paheksuntaa. Ei, äidin pitää olla täydellinen äiti ja kokea äitiys parhaaksi ideakseen ikinä, tai ainakin näytellä sitä.
Vela taas saa olla miten vaan hyväksi näkee. Elämän keskeinen sisältö ei ole pakkouhrautuminen, vaan voi uhrautua yhteiskunnan pystyssä pitämiseksi vain sen verran kuin pystyy, jaksaa ja haluaa. Kaikki vaan myhäilevät, jos vela joskus katuukin valintaansa.
Ei ihme, jos perhe-elämäänsä pettyneet naiset vihaavat veloja.
Ratkaisu? Pitäisi varmaan koittaa myöntää, että perhe-elämään pettyneitä äitejä on aika paljon, purkaa siihen liittyvää stigmaa, ja löytää heille jotain parempia pettymyksenpurkumenetelmiä kuin lapsille ja veloille kostaminen.