Lue keskustelun säännöt.
Onko "Onko sinulla omaa perhettä" mielestäsi outo kysymys?
16.05.2021 |
Työpaikalle tuli uusi työntekijä, jolle esittelin toimistoa. Esittelyn lomasssa juteltiin ja hän kysyi, että onko minulla perhettä. Vastasin, että kyllä minulla on aika iso perhe. On 6 sisarusta ja vanhemmat asuvat myös lähellä. Ollaan sisarusten kanssa tosi läheisiä.
Työkaveri korjasi tarkoittaneensa, onko minulla "omaa" perhettä. Tarkoitti siis ilmeisesti lapsia + miestä, mutta ei kysynyt sitä suoraan. Sitten alkoi selittämään omista lapsistaan ja kuinka heidän myötään on nyt alkanut ymmärtää elämää jne. Sitten korjasi, että toki sinkkuelämä on varmasti vapaata, mutta eikö joskus ole kurjaa olla yksin? No en minä ole yksin! Juurihan kerroin, että on iso perhe. Mielestäni vähän hassu kysymys, koska kenen perhettä minun sisarukseni sitten ovat, jos eivät minun omaani? Minulla ei ole lapsia, enkä ole naimisissa, mutta kyllä minulla on perhe. Ja eikö sukulaisiakin vailla olevalla voi silti olla perhe, joka koostuu esim. ystävistä tai vaikka sitten lemmikeistä? Mikähän hänelläkin mahtoi tässä olla takana. Onko joku törmännyt joskus samanlaiseen kysymykseen?
Kommentit (148)
Mitä outoa tuossa nyt on? Ihan normi kysymys siitä onko puolisoa sekä mahdollisesti lapsia. Lapsuuden perhe on sitten toinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on ollut paljon hyviä kommentteja.
Minä toivoisin, että työpaikoilla ja harrastuksissa ymmärrettäisiin olla kyselemättä perheestä ja lapsista. Olen itse tahattomasti lapseton, ja viimeiset viisi vuotta olen saanut kuunnella kysymyksiä onko minulla lapsia, tai jopa muodossa ”sinulla varmaan on lapsia.”
Jos maailmassa on miljoonia eri puheenaiheita, niin miksi juuri tätä täysin henkilökohtaista ja yksityistä asiaa pitää kysellä ja erityisesti naisilta. Kaikki tuntemani naiset ovat tuoneet melko lyhyen tuntemisen jälkeen spontaanisti itse esille, jos heillä on lapsia.
Aion keksiä jatkossa jonkin vastakysymyksen idiooteille kyselijöille.
Minusta tuntuu vähän kummalliselta, jos yli 30-vuotias ilmoittaisi vanhempansa ja sisaruksensa perheekseen. Mutta se johtuu omista oletuksistani ja kokemuksistani, joissa lapsuudenperheestä irtaannutaan noin 20-v, ja sen jälkeen lapsuudenperhe on ”sukua”. Tai vanhemmat ja sisarukset, mutta ei enää arkiperhe.
Mutta jos joku esim asuisi edelleen lapsuudenperheessään, tai olisi erittäin tiiviisti heidän kanssaan tekemisissä, esim joka päivä tai joka toinen päivä, niin sitten pitäisi perheenä kyllä.
Minä ajattelen, että perhe on ihmiset, joiden kanssa oma päivittäinen arki jaetaan tiiviisti. Perhe voi hajota ja muuttua, mutta se on kuitenkin erityinen sidos sen aikaa kun on.
No siis eikö tästä just ollut puhetta ainakin instassa, että pitäisi kysyä kaikilta että ketä perheeseesi kuuluu, ei saisi kysyä onko sinulla lapsia. Mutta onhan tuo vähän hassu kysymys, ei tarvi välttämättä niistä lapsistakaan kysyä. Ehkä vaikka asutko lähellä työpaikkaa, asutko millaisessa asunnossa tms. Ehkä sitten kun tutustuu niin tulee kerrottua jos on kumppania tai juuri niitä lapsia. Mutta tosiaan ehkä osa olettaa että nyt sitten ollaan oikein kohteliaita kun kysytään perheestä, mutta sitten ei muisteta sitä että ei aleta jankkaamaan.
Ei,sitkun siihen tottuu tuohon kysymykseen,olen 31 vuotias lapseton sinkku. Oudommalta tuntuu se että erityisesti äidit kehuu liikaa omia lapsiaan,jotka käyttäytyy erittäin epäkunnioittavasti muita kohtaan ja silti se on äidin mielestä söpöä, jos lapsi itkee,raivoo,huutaa,kiroilee. Just valitettavasti kuuntelin paikallisliikenteen autossa neljän n. 12-14 vuotiaan poikien keskustelua ,yks poika ylpeili sillä että oli kotitalous tunnilla tehnyt kyrvän muotoisen piparin jossa oli valkoista yms,kun vanhemmille oli mennyt viesti,niin isä vaan kuulemma nauranut ja äiti puistellut päätänsä.
No tuo on pientä,olen kuullut valitettavasti raaempiakin ja kamalampia juttuja monien tuon ikäisten suusta, ihmettelen onko vanhemmille ok,että omat muksunsa saa käyttäytyä miten sattuu ja silti se on söpöä,ihanaa,erikoista? Vielä kamalampaa jos poikien kohdalla toitotellaan perinteistä lausetta että pojat ovat poikia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista small takia, ei ehkä kaikista fiksuin jatko vastaulsellesi, mutta kysymyksenä ihan tavallinen.
Jäin miettimään. Totesin, että en kertaakaan ole kysellyt kenenkään lapsista, puolisosta, puolison ammattista tai missä työkaveri asuu. Ainoastaan silloin, kun työkaveri on kertonut jostain lapseen liittyvästä asiasta, olen saattanut kysyä montako lasta hänellä on. Työkaverit kertovat itse mitä haluavat kertoa omasta elämästään. Se on minun mielestäni kohteliasta ja työkaveria arvostavaa käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi nyt ihan hemmetin outoa, että aikuinen luettelee perheenään sisarukset yms. Ihan validi jatkokysymys, kun edes lähdit vastaamaan.
Mä olisin tuumannut, että on. Siinä se. Vaikka olenkin läheinen sisarusteni ja mieheni sisarusten kanssa ja pidän heitä perheenä. Silti jutellessa ihmisten kanssa perhe on se oma muodostettu perhe. Siskoni ja veljeni asui meillä vielä 10 vuotta sitten silloinkin heistä puhuttiin plus mun sisko ja veli.
Asun vanhan sairaan isäni kanssa, ettei hänen tarvitse mennä laitokseen. Jos sinusta on tämä on outoa, niin se on sinun ongelmasi, ei minun.
Minulla ei ole mitään velvollisuutta kertoa sinulle omasta perheestäni tai selitellä kuinka sen määrittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun vanhan sairaan isäni kanssa, ettei hänen tarvitse mennä laitokseen.
Tuohan on ihanaa.
Itse en ole tavannut ketään joka perheestä kysyttäessä ei olisi ensimmäisenä maininnut lapsiaan, jos niitä on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiselle "oma perhe" tarkoittaa omaa puolisoa ja lapsia, kaikillahan se lapsuuden perhe on vähintään yksinhuoltajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kysytään aikuisen ihmisen perheestä, ei tarkoiteta sukulaisia.
Miksi ei? Jos minä ajattelen perhettäni, ajattelen lähisukuani ja ystäviäni. Miksi minun pitäisi olla joku meedio ja ymmärtää, että muut tarkoittavat perheellä nyt nimenomaan kumppania ja lapsia? Onko tähän vielä muitakin kriteereitä? Pitääkö asua yhdessä? Jos on naimisissa ja elää erikseen niin ollaanko silloin perhe?
Ilman sukulaisia ei olisi edes syntynyt. Tietenkin oma perhe on puoliso ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma perhe on se itse muodostettu perhe, eli puoliso ja mahdolliset lapset. Vanhemmat ja sisarukset on myös perhettä, mutta sitä ei yleensä tarkoiteta jos omasta perheestä kysytään.
Eri asia sitten on pitäisikö kenenkään asioita kysellä ollenkaan. Itse en loukkaannu jos kysytään, minulle ei tässä aihepiirissä ole mitään arkaa tai traumaattista. Yleensä en kysele muilta, eiköhän he itse kerro jos haluavat. Korkeintaan niin, että toinen alkaa puhua lapsistaan, jolloin saatan kysyä että montako on tms. Sitten kun tullaan tutummiksi niin on luontevaa puhua enemmän kaikenlaisista asioista, myös perheestä. Pidän kuitenkin ohjenuorana sitä, että ei ole kohteliasta udella asioista joita juttukumppani ei itse ole ottanut puheeksi.
Jos hypoteettisesti itse kysyisin, onko jollain selkeästi aikuisella ihmisellä perhettä, vaikka haluaisin oikeasti lähinnä vain tietää, onko hänellä puolisoa ja lapsia, en olisi esittänyt ap:n vastaukseen täsmentävää kysymystä "oikeasta perheestä". Jos ap:lla olisi ollut lapsia tai puoliso, hän olisi sen varmasti itse jo sanonut (halutessaan) kerta kertoi avoimesti muistakin perheenjäsenistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa kiinnostavaa tietää, että näin moni pitää perhekäsitystä täysin subjektiivisena. Olen opettaja ja kyllä päiväkoti- ja koulumaailmassa perheestä puhuttaessa tarkoitetaan lapsen lähipiiriä - vanhempia ja sisaruksia. Joissakin tapauksissa lapsella on kaksi perhettä, esim. biologinen perhe ja sijaisperhe, tai eronneiden vanhempien uudet perheet. Sen sijaan ihmettelisin kovasti, jos lapsi perhekuvaa piirtäessään piirtäisi liudan tätejä, setiä, enoja ja serkkuja.
Se taas kertoo omasta rajoittuneisuudestasi.
Mihin on kadonnut vastaukseni, jossa vastasin että pidin kummallisena kun minua n 10 vuotta vanhempi naispuolinen työkaveri oli ihmetellyt että miten minusta on voinut tulla isä vasta 40-vuotiaana kun hänestä tuli mummo samaan aikaan? Tarvitseeko siiitä ruveta kuittailemaan jos saa ekan lapsen vasta nelikymppisenä?
Vierailija kirjoitti:
Mihin on kadonnut vastaukseni, jossa vastasin että pidin kummallisena kun minua n 10 vuotta vanhempi naispuolinen työkaveri oli ihmetellyt että miten minusta on voinut tulla isä vasta 40-vuotiaana kun hänestä tuli mummo samaan aikaan? Tarvitseeko siiitä ruveta kuittailemaan jos saa ekan lapsen vasta nelikymppisenä?
Joo on kummallista, vaikka rehellisyyden nimissä mielestäni 40-vuotiaana mummoksi tulleet kuulostavat mielestäni aina vähän tyhmiltä, mutta en minä sitä heille ääneen sano.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin on kadonnut vastaukseni, jossa vastasin että pidin kummallisena kun minua n 10 vuotta vanhempi naispuolinen työkaveri oli ihmetellyt että miten minusta on voinut tulla isä vasta 40-vuotiaana kun hänestä tuli mummo samaan aikaan? Tarvitseeko siiitä ruveta kuittailemaan jos saa ekan lapsen vasta nelikymppisenä?
Joo on kummallista, vaikka rehellisyyden nimissä mielestäni 40-vuotiaana mummoksi tulleet kuulostavat mielestäni aina vähän tyhmiltä, mutta en minä sitä heille ääneen sano.
Siis hän oli tullut mummoksi n 50-vuotaana, ehkä vähän alle, samaan aikaan kuin minä isäksi 40 vuotiaana.
Aikuisen ihmisen (oma) perhe = puoliso ja mahdolliset lapset. Kysymyksessä ei ollut mitään outoa.
Minä olen ollut lukuisissa työyhteisöissä, harrastusporukoissa sekä ties missä tapahtumissa ja kissanristiäisissä, joissa olen tutustunut uusiin ihmisiin. Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään kysyä joltakulta suoraan, onko tällä perhettä/puolisoa/lapsia/lemmikkiä/sisaruksia. Jos on yhtään sosiaalisia taitoja, niin kyllä nuo asiat tulevat luontevasti keskustelussa esiin. Ja jos eivät tule, niin sitten eivät tule. Onnistuin kerran olemaan erään tyypin kanssa pari vuotta samassa tiimissä ilman, että tiesin hänen olevan vakituisessa parisuhteessa, ja olin koko ajan luullut hänen olevan sinkku. Ihan hyvin saatiin hommat hoidettua.
Vielä kysymistäkin nolompaa on tuollainen jankkaaminen. Väkisinkin tuosta tulee mieleen, että omia lapsia pidetään jotenkin parempina kuin muita perhemuotoja. Ihan tulee mieleen joidenkin vänkääminen siitä, ettei vuokra-asunnosta saa puhua "omana" kotina samalla tavalla kuin omistusasunnosta. Jos on huono itseluottamus, niin pitää keksiä noloja tapoja nostaa itseään jalustalle ja lytätä toista alas.
Olisin vastannut ettei ole, kun ei ole lapsia ja miestä.