Onko "Onko sinulla omaa perhettä" mielestäsi outo kysymys?
Työpaikalle tuli uusi työntekijä, jolle esittelin toimistoa. Esittelyn lomasssa juteltiin ja hän kysyi, että onko minulla perhettä. Vastasin, että kyllä minulla on aika iso perhe. On 6 sisarusta ja vanhemmat asuvat myös lähellä. Ollaan sisarusten kanssa tosi läheisiä.
Työkaveri korjasi tarkoittaneensa, onko minulla "omaa" perhettä. Tarkoitti siis ilmeisesti lapsia + miestä, mutta ei kysynyt sitä suoraan. Sitten alkoi selittämään omista lapsistaan ja kuinka heidän myötään on nyt alkanut ymmärtää elämää jne. Sitten korjasi, että toki sinkkuelämä on varmasti vapaata, mutta eikö joskus ole kurjaa olla yksin? No en minä ole yksin! Juurihan kerroin, että on iso perhe. Mielestäni vähän hassu kysymys, koska kenen perhettä minun sisarukseni sitten ovat, jos eivät minun omaani? Minulla ei ole lapsia, enkä ole naimisissa, mutta kyllä minulla on perhe. Ja eikö sukulaisiakin vailla olevalla voi silti olla perhe, joka koostuu esim. ystävistä tai vaikka sitten lemmikeistä? Mikähän hänelläkin mahtoi tässä olla takana. Onko joku törmännyt joskus samanlaiseen kysymykseen?
Kommentit (148)
Joo siis nehän haluaa tietää että oletko yhtä keskimääräinen ja normaali kuin hekin. Eli oletko tehnyt kaikki peritavalliset valinnat elämässäsi. Silloin ne riemastuvat, että mehän olemme aivan samanlaisia lähes sielun siskoja ja voimme keskustella vaikka sormiruokailusta, leipomisesta ja sisustamisesta ja siitä mitä meille kuuluu (=mitä lapsemme ovat tehneet, koska elämmehän normien mukaan lastemme kautta). Ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Jankkaaminen on tässäkin ketjussa mennyt sivuraiteille. Jokainen teistä saa laskea perheenjäseniksi ne jotka haluatte, sukua tai ei.
Ketjussa kysytään mitä yleensä ”omalla perheellä” tarkoitetaan. Puhekielessä suurin osa kysyjistä tarkoittaa puolisoa ja lapsia.
Kenenkään ei tarvitse triggeröityä, se on vain puhekieltä ja jollain tavalla vakiintunut sanonta, minkä suurin osa ihmisistä käsittää samalla tavalla.
Määritelkää perheenne niin kuin parhaaksi näette, älkääkä udelko muiden yksityisasioita, elle he itse ota niitä puheeksi.
Problem solved.
Väärin. Aloitus koski sitä, ovatko muut kokeneet kiusallisena kysymyksen omasta perheestä, kun sillä tarkoitetaan tätä heteronormatiivista äiskäiskälapset-jotka-asuu-samassa-osoitteessa- ja-on-elatusvelvollisia perhettä, eikä hyväksytä vastaukseksi mitään muuta.
Ja vastaus oli, että monet ovat, koska heidän elämänsä ei vastaa tätä "vain puhekieltä" vakiintunutta perhettä. Siitä triggeröidyttiin lakipykäliä myöten puolustamaan, että kyllä oikea perhe on se, mitä puhekielikin tarkoittaa.
Keksitty juttu. Liittyy iltapäivälehden juttuun jostain julkkiksesta, joka loukkaantui kysymyksestä onko hänella lapsia tms.
Oma vastaukseni olisi ollut:
"On, puoliso. Ja sitten meillä on aivan ihana koira, sen nimi on .... ja (pitkä sepustus siitä kuinka täydellinen olento se on)."
Kyllähän lähes kaikilla ihmisillä on vanhemmat ja ehkä sisaruksia, vaikka eri asia on ovatko nämä vielä elossa. Kun aikuiselta kysytään onko perhettä, tarkoitetaan yleensä sitä että onko hänellä esim vaimo ja lapsia.
Asumme ystävän kanssa saman katson alla ja olemme perhe. Sitten on lähisukuperheeni.
Ihmisten olettamukset ovat syvällä etteivät osaa nähdä laajemmin. Perhe ei käsitä pelkästään kaksi ihmistä, penskaa ja kissaakoiraa.