Lue keskustelun säännöt.
Onko "Onko sinulla omaa perhettä" mielestäsi outo kysymys?
16.05.2021 |
Työpaikalle tuli uusi työntekijä, jolle esittelin toimistoa. Esittelyn lomasssa juteltiin ja hän kysyi, että onko minulla perhettä. Vastasin, että kyllä minulla on aika iso perhe. On 6 sisarusta ja vanhemmat asuvat myös lähellä. Ollaan sisarusten kanssa tosi läheisiä.
Työkaveri korjasi tarkoittaneensa, onko minulla "omaa" perhettä. Tarkoitti siis ilmeisesti lapsia + miestä, mutta ei kysynyt sitä suoraan. Sitten alkoi selittämään omista lapsistaan ja kuinka heidän myötään on nyt alkanut ymmärtää elämää jne. Sitten korjasi, että toki sinkkuelämä on varmasti vapaata, mutta eikö joskus ole kurjaa olla yksin? No en minä ole yksin! Juurihan kerroin, että on iso perhe. Mielestäni vähän hassu kysymys, koska kenen perhettä minun sisarukseni sitten ovat, jos eivät minun omaani? Minulla ei ole lapsia, enkä ole naimisissa, mutta kyllä minulla on perhe. Ja eikö sukulaisiakin vailla olevalla voi silti olla perhe, joka koostuu esim. ystävistä tai vaikka sitten lemmikeistä? Mikähän hänelläkin mahtoi tässä olla takana. Onko joku törmännyt joskus samanlaiseen kysymykseen?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Kun kysytään aikuisen ihmisen perheestä, ei tarkoiteta sukulaisia.
Selvä, jätän siis vastaamatta kysymykseen tästä lähtien. Ei kuulu tuntemattomalle perheeni asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua ap, itse myös törmään näihin uteluihin ja sääliviin katseisiin ja idioottimaisiin kommentteihin koska minulla ei ole lapsia, mies kyllä löytyy.
Olen jo oppinut välttämään aihetta ja ohittamaan kysymystä. Viimeksi ennen isoa leikkausta kirurgi kysyi miten perheeni suhtautuu sairauteeni ja leikkaukseen ohitin sanomalla "eivät oikein edes tiedä mistä on kyse, koska en juuri puhu siitä heidän kanssaan". En sen kummemmin kertonut perhesuhteistani, tiedoissani kyllä lukee että olen lapseton mutten erikseen sitä mainitse ellei suoraan kysytä.
Perheeni on myös vanhempani, sisarukseni ja heidän puolisonsa ja sisarusten lapset, enkä välitä pätkääkään mitä mieltä muut palstalaiset ovat asiasta.
Seuraavan kerran kun joku tätsy tai setämies tulee kyselemään perheestä niin ehkä oikaisen mutkia suoriksi ja kerron että ei, pllustani ei ole tullut yhtäkään ihmistä ulos, senhän sä halusit tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä perheeseen kuuluvat kyllä ihan kaikki, siis mummot ja vaarit, serkut, pikkuserkut ja ylipäänsä kaikki, joilla on samaa sukutaustaa😊
Olisi hirmu outoa, että meidän perhe olisi vain isä+äiti+lapsi.
Kaverit ja ystävät saavat olla yhtä hyväksyttyjä, vaikka eivät olekaan sukulaisia.
Mutta perhe yleisesti käsitellään niiksi, jotka asuvat yhdessä eli yleensä äti, isä ja lapset, no ehkä siellä saattaa mummo ja vaarikin asua.
Siis täysin yleinen käsite samassa perheessä asuvista eikä koko sukua oteta mukaan.
Niin sen huomaa ihan sanastostakin. On olemassa perhe ja sitten on ihan oma sana niille muille suku. Ihan hämmentävää miten vaikeaa tämänkin erottaminen on osalle porukasta. Itse ajattelisin, että työpaikalla perheellinen tarkoittaa sitä, että on elätettävänään muitakin kuin itsensä. Harva sitä siskoaan elättää tai mummoaan.
No nyt tuli peliin elatus. Elikä oikea oma perhe on sellainen, jossa kaikki asuvat saman katon alla ja elättävät ainakin osaa porukkaa. Toisin sanoen, voidaan määritellä tietty asusmismuoto ja rahan käyttö.
Oikea perhe ei siis voi olla tunneperäinen asia, vaan sitä määrittelee ainoastaan tarkoin määritellyt, materialistisesti mittattavissa olevat asia.
Tämä selvä ja asenteissa kyllä todellakin näkyy!
Eli sinä ilmeisesti olet eronnut, jolta lapset on huostassa ja itse elät sosiaalituilla?
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran kun joku tätsy tai setämies tulee kyselemään perheestä niin ehkä oikaisen mutkia suoriksi ja kerron että ei, pllustani ei ole tullut yhtäkään ihmistä ulos, senhän sä halusit tietää.
Perhe on myös parisuhde. Ehkä sekin myös kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran kun joku tätsy tai setämies tulee kyselemään perheestä niin ehkä oikaisen mutkia suoriksi ja kerron että ei, pllustani ei ole tullut yhtäkään ihmistä ulos, senhän sä halusit tietää.
Niinpä, entäs adoptiovanhemmat? Eikö adoptoitu lapsi ole osaa perhettä vaikka ei ole sukua vanhemmilleen?
Ei näille perheutelijoille kannata mitään kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla omaa perhettä tarkoittaa juuri sitä, että onko lapsia ja puolisoa, vai kenen kanssa elät. Ihan normaali kysymys se on. Tahditonta kyllä nuo muut jutut ja varsinkin, jos oletetaan, että se yksineläminen on oma valinta automaattisesti.
Toisaalta yksinhuoltaja + lapsi on myös oikea perhe, samoin avoliitossa olevat kaksi aikuista ja koira on perhe, mielestäni myös yksinasuva sinkku on perhe eli
yksi ruokakunta samalla tavalla. Kenenkään valintaa/toteutunutta elämäntyyliä ei pitäisi lähteä arvostelemaan.Tämä. Kyllä meillä kaikilla ne vanhemmat on, jos elossa ovat, mutta perheellinen on henkilö, jolla on puoliso ja tai lapsia. Pitäisin hyvin outona, jos joku ryhtyy luettelemaan sisaruksia tai vanhempiaan ellei nyt ole joku kaksikymppinen maaltamuuttanut.
Tosi ahdas suhtautuminen sinulla. Miksi muut saavat päättää, ketkä toinen kokee perheekseen?
Tää on tätä nykyaikaa :D Jokainen saa päättä mitä perheeseen kuuluu, vaikka auto tai marjapensas :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäkää perheennänne vaikka naapurin Markkua, mutta yleisesti perheelle on selvä selitys, jonka mukaan moni kysyy tämän käsityksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa kiinnostavaa tietää, että näin moni pitää perhekäsitystä täysin subjektiivisena. Olen opettaja ja kyllä päiväkoti- ja koulumaailmassa perheestä puhuttaessa tarkoitetaan lapsen lähipiiriä - vanhempia ja sisaruksia. Joissakin tapauksissa lapsella on kaksi perhettä, esim. biologinen perhe ja sijaisperhe, tai eronneiden vanhempien uudet perheet. Sen sijaan ihmettelisin kovasti, jos lapsi perhekuvaa piirtäessään piirtäisi liudan tätejä, setiä, enoja ja serkkuja.
Olet muuten noin opettajana tullut ajatelleeksi, että ainakin niitä sijaisperheitä olisi varmaan paljon vähemmän, jos lapset piirtäisi enemmän setiä ja tätejä ja enoja kuviinsa?
Ja vieläkö näitä perhekuvia opettajat piirrättää, ne ovat monelle lapselle edelleen kipeä paikka. Eri asia, jos lapsi itse haluaa piirtää perheensä kuvan, mutta nämä maireasti hymyilevät opet, jotka sanovat, että "nyt kaikki piirtää perheensä" ei taida tajuta, mitä se isätön poika ajattelee.
Just näin, ei ole aina kivaa lapsillekaan nämä ahtaat rajat, millä se "oma perhe" määritellään. Siskonpoikani itki, kun opettaja oli opettanut, että ei perhe tuota tarkoita, kun hän oli kertonut ja piirtänyt perheekseen minut (tätinsä) ja äitinsä. Hänen isänsä lähti lätkimään, kun poika oli 11 kk eikä ole yhteyksiä pidellyt. Minä sen sijaan olen pojan elämässä lähes päivittäin läsnä, kun auttelen siskoani monissa asioissa ja haen ja vien poikaa.
Tämäkin ketju sai taas tuntemaan, että siinä olisi jotain vikaa, että lapsuudenkin jälkeen sisarukset ja vanhemmat pitävät yhtä jopa niin paljon, ettt todellakin määrittelevät edelleen perheensäkin näin.
Että miettikää välilläkin tekin oma perheilijät asioita toistenkin kannalta, vaikka onnellisen? ydinperheen omaattekin.
Asiaa. Luulis opettajienkin tajuavan että perhekäsitys on varsinkin lapsilla eri kuin juridisella perhekäsityksellä. Palstatosikoilla ei näytä menevän jakeluun nämä asiat.
Olin jo kertomassa oman pereeni asetelmasta mutta pidän sitä liian paljastavana tietona joten annan olla. Juu, on meillä aikuisilla käsitys juridisesta vastuusta ja siitä mitä juridisesti katsotaan perheeksi, lapsella käsitys on hyvin erilainen.
Silti olen sitä mieltä että omaan perheeseeni kuuluu myös omat vanhempani ja sisarukseni ja heidän lapsensa vaikkei se ole perheen juridinen muoto enää koska emme asu elätettävinä vanhempiemme kanssa.
Utelijat tuskin alkaa paasaaman mistään perheen juridisesta muodosta kun kysyvät perhesuhteista, viranomaisten kysymykset sitten erikseen. Katson siis että jos työkaveri kyselee hän on vain utelias ja hänella saattaa olla hyvin paljon kapeakatseisempi käsitys perheestä kuin minulla.
Kertokaa toki utelijat olenko käsittänyt kysymyksenne väärin? En kaipaa sen kummempia juridisia perhemuotoja, minä tiedän ne kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta perhe ja suku ovat eri asia. Lapsena perhe on omat vanhemmat ja sisarukset, aikuisena oma puoliso ja lapset.
Jos minulta kysytään perheestä, oletan, että kysytään puolisosta/lapsista, tosin jos joku kertoo, että heidän perheeseen kuuluu esim. täti / isovanhempi, käsitän tämän siten, että nämä ihmiset ovat osa heidän lähiperhettä mikä on sekin ihan normaalia.
Se, mikä minua veetuttaa on se, että ei anneta olla jos ensimmäinen vastaus on jo hieman vähäsanainen, esim itsellä ei ole tällä hetkellä puolisoa eikä lapsia, vanhemmat ovat kuolleet eikä sisaruksia ole, ja sukulaiset ovat etäisiä silti kysellään vaikka pikkuserkkuihin asti. Minusta voisi antaa olla siinä vaiheessa, kun alkaa kuulostaa, että nyt ei tule niitä positiivisia vastauksia.
Aivan, juuri tämä, se, että ydinperhe on jossain vaiheessa ollut se yleisin set-up, jota vaadittiin sosiaalisin pakoin, ei tarkoita, että näin olisi nykypäivänä.
Sen vuoksi perhesuhteiden tinkaaminen on yksinkertaisesti ikävää, kun ei tiedä, miten nämä kenelläkin ovat, kuka asuu missä ja kuka elättää ketä ja mitä se ihmisen elämästä kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Pitäkää perheennänne vaikka naapurin Markkua, mutta yleisesti perheelle on selvä selitys, jonka mukaan moni kysyy tämän käsityksen.
Ja ikävä kyllä sinä et voi ketään estää pitämästä perheenään naapurin Markkua tai lasta piirtämästä häntä perhekuvaan sen perusteella, että sinulla on "selvä selitys" jonka mukaan tätä kysymystä kyselet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta perhe ja suku ovat eri asia. Lapsena perhe on omat vanhemmat ja sisarukset, aikuisena oma puoliso ja lapset.
Jos minulta kysytään perheestä, oletan, että kysytään puolisosta/lapsista, tosin jos joku kertoo, että heidän perheeseen kuuluu esim. täti / isovanhempi, käsitän tämän siten, että nämä ihmiset ovat osa heidän lähiperhettä mikä on sekin ihan normaalia.
Se, mikä minua veetuttaa on se, että ei anneta olla jos ensimmäinen vastaus on jo hieman vähäsanainen, esim itsellä ei ole tällä hetkellä puolisoa eikä lapsia, vanhemmat ovat kuolleet eikä sisaruksia ole, ja sukulaiset ovat etäisiä silti kysellään vaikka pikkuserkkuihin asti. Minusta voisi antaa olla siinä vaiheessa, kun alkaa kuulostaa, että nyt ei tule niitä positiivisia vastauksia.
Aivan, juuri tämä, se, että ydinperhe on jossain vaiheessa ollut se yleisin set-up, jota vaadittiin sosiaalisin pakoin, ei tarkoita, että näin olisi nykypäivänä.
Sen vuoksi perhesuhteiden tinkaaminen on yksinkertaisesti ikävää, kun ei tiedä, miten nämä kenelläkin ovat, kuka asuu missä ja kuka elättää ketä ja mitä se ihmisen elämästä kertoo.
Annan kuukausirahaa siskon lapsilleni, mutta ihan sinkku olen eikä minulla ole perhettä. Sen sijaan minulla on rakkaita lähisukulaisia.
Itse keskenmenoista kärsineenä opin että parempi olla kyselemättä mitään perhejuttuja. En kyllä kysele muutakaan joka voi olla arkaluontoista. Työpaikoista, parisuhteesta, opintojen etenemisestä ym. Kyllä ne asiat tulee yleensä ilmi jos toinen niistä haluaa puhua. En kuitenkaan usko että monikaan niistä ilkeyttään kyselee, toiset on enemmän hienotunteisia kuin toiset. Esim. oma mieheni on todella seurallinen mutta vähän pölkky joskus eikä osaa oikein lukea ihmisiä ja saattaa kysellä sellaista mitä itse en.
Jos joku kertoisi perheeseensä kuuluvan sisarukset tai vaikka enot niin ajattelisin että onpa ihanan läheinen suku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta perhe ja suku ovat eri asia. Lapsena perhe on omat vanhemmat ja sisarukset, aikuisena oma puoliso ja lapset.
Jos minulta kysytään perheestä, oletan, että kysytään puolisosta/lapsista, tosin jos joku kertoo, että heidän perheeseen kuuluu esim. täti / isovanhempi, käsitän tämän siten, että nämä ihmiset ovat osa heidän lähiperhettä mikä on sekin ihan normaalia.
Se, mikä minua veetuttaa on se, että ei anneta olla jos ensimmäinen vastaus on jo hieman vähäsanainen, esim itsellä ei ole tällä hetkellä puolisoa eikä lapsia, vanhemmat ovat kuolleet eikä sisaruksia ole, ja sukulaiset ovat etäisiä silti kysellään vaikka pikkuserkkuihin asti. Minusta voisi antaa olla siinä vaiheessa, kun alkaa kuulostaa, että nyt ei tule niitä positiivisia vastauksia.
Aivan, juuri tämä, se, että ydinperhe on jossain vaiheessa ollut se yleisin set-up, jota vaadittiin sosiaalisin pakoin, ei tarkoita, että näin olisi nykypäivänä.
Sen vuoksi perhesuhteiden tinkaaminen on yksinkertaisesti ikävää, kun ei tiedä, miten nämä kenelläkin ovat, kuka asuu missä ja kuka elättää ketä ja mitä se ihmisen elämästä kertoo.
Annan kuukausirahaa siskon lapsilleni, mutta ihan sinkku olen eikä minulla ole perhettä. Sen sijaan minulla on rakkaita lähisukulaisia.
Niin, mä tosiaan teen vähän enemmän kuin annan rahaa. Ehkä sen vuoksi kai siskonpoika halusi minut kuvaan piirtää. Oliko susta ok siis opettajan häntä valistaa, että väärin piirretty, ei tuota tarkoiteta perheellä?
Tästä itselläni on ollut kyse: kuka sen perheen määrittelee, kuvaa piirtävä lapsi vaiko he, joilla on selvä selitys siitä, mitä on oikea, oma perhe?
Vierailija kirjoitti:
Perhe on myös parisuhde. Ehkä sekin myös kiinnostaa.
Samaa mieltä! Tosin miehen äiti ei ollut koskaan samaa mieltä, vaikka suhde oli rekisteröity ja vuosikymmeniä kihloissa, sekä avioliitto sen jälkeen. Sain kuulla vuosikymmeniä siitä, että parisuhde ei ole perhe, ilman lapsia.
Aina sanoin, että me kaksin olemme jo perhe, mutta aina tuli tyrmäys vastaan.
Nyt lapsen myötä liian monet asiat ovat muuttuneet, mutta lauseet anopin suunnalta perheettömästä eivät unohdu ikinä.
Miksi ei vois perheestä jutella työkaverin kanssa? Minusta ainakin työkavereitten kanssa on kiva jutella mitä on puuhailtu vapaa-ajalle ja usein löytyy yhteisiä harrastuksia tai muuta mistä muutenkin puhutaan, niin ihan luonnollista että työkaverit tietää paljonkin toistensa perheestä. Tosin meillä pieni työyhteisö ja osa tunnettu toisemme jo vuosia, mutta kyllä useimmat uudetkin osallistuu juttuihin ihan vapaasta tahdosta. Perheet nyt on kaikilla erilaisia, jollain on kissoja, toisella koiria ja jollain lapsia, kaikki voi kertoa minkä verran haluaa omista asioistaan 😊
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei vois perheestä jutella työkaverin kanssa? Minusta ainakin työkavereitten kanssa on kiva jutella mitä on puuhailtu vapaa-ajalle ja usein löytyy yhteisiä harrastuksia tai muuta mistä muutenkin puhutaan, niin ihan luonnollista että työkaverit tietää paljonkin toistensa perheestä. Tosin meillä pieni työyhteisö ja osa tunnettu toisemme jo vuosia, mutta kyllä useimmat uudetkin osallistuu juttuihin ihan vapaasta tahdosta. Perheet nyt on kaikilla erilaisia, jollain on kissoja, toisella koiria ja jollain lapsia, kaikki voi kertoa minkä verran haluaa omista asioistaan 😊
Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, jos joskus saat työkaverin, joka jostain syystä ei halua jutella kanssasi perheasioista, olla kyselemättä ja tivaamatta. Siitähän tässä keskustelussa näetsen oli kyse, ei siitä, mitä ihmiset tykkää tehdä.
Olen törmännyt. On kumman sitkeässä oletus, että perheellä tarkoitettaisiin vain sitä, että on lapsia.
Minultakin on kysytty lähes joka työpaikassa ihan alkajaisiksi tuota samaa kysymystä perheestä, ja aina olen vastannut "on minulla puoliso". Reaktio on ollut yleensä "niin, mutta onko lapsia?"
Minusta minun ja aviomieheni jo lähes 20 vuotta sitten muodostama perhe on todellakin perhe. Mikä se sitten olisi, jos ei perhe. Minä en käsitä, miksi meillä pitäisi olla lapsia, että oltaisiin perhe myös muiden mielestä. 😄 Lisäksi perheeseeni kuuluvat vanhempani, veljeni ja hänen lapsensa.
Jankkaaminen on tässäkin ketjussa mennyt sivuraiteille. Jokainen teistä saa laskea perheenjäseniksi ne jotka haluatte, sukua tai ei.
Ketjussa kysytään mitä yleensä ”omalla perheellä” tarkoitetaan. Puhekielessä suurin osa kysyjistä tarkoittaa puolisoa ja lapsia.
Kenenkään ei tarvitse triggeröityä, se on vain puhekieltä ja jollain tavalla vakiintunut sanonta, minkä suurin osa ihmisistä käsittää samalla tavalla.
Määritelkää perheenne niin kuin parhaaksi näette, älkääkä udelko muiden yksityisasioita, elle he itse ota niitä puheeksi.
Problem solved.
No saahan sitä sanoa mitä haluaa, mutta se ei kuitenkaan ole se yleinen käsitys perheestä.
"Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia.
Samaa sukupuolta olevat henkilöt ovat voineet 1.3.2002 lähtien rekisteröidä parisuhteensa. Avioliittolakiin tehdyllä muutoksella samaa sukupuolta olevat henkilöt ovat voineet avioitua 1.3.2017 lähtien. Samalla luovuttiin parisuhteiden rekisteröinneistä. Lain muutoksen myötä rekisteröidyssä parisuhteessa olevat voivat muuttaa parisuhteensa avioliitoksi tekemällä sitä koskevan yhteisen ilmoituksen maistraatille.
Ks. perhetyyppiluokitus, versio 2.
Asuntokunnissa asuvat perheen ulkopuoliset henkilöt, vaikka olisivat perheen sukulaisia, eivät kuulu perheväestöön, elleivät muodosta omaa perhettä. Yhdessä asuvat sisarukset tai serkukset eivät ole perhe, eivätkä kuulu perheväestöön. Yksin tai samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa asuvat ihmiset eivät kuulu perheväestöön, paitsi jos samaa sukupuolta olevat ovat aviopari tai rekisteröity pari.
Asuntoloissa asuvat perheet kuuluvat perheväestöön. Sen sijaan laitoksissa kirjoilla olevista henkilöistä ei muodosteta perheitä.
Perheessä voi olla korkeintaan kaksi perättäistä sukupolvea. Jos asuntokunnassa on useampia sukupolvia, perhe muodostetaan nuorimmasta sukupolvesta lähtien. Näin esim. lapsensa perheen kanssa asuva anoppi tai appi jää perheeseen kuulumattomaksi, ellei yhdessä asu myös puoliso, jolloin vanha pariskunta muodostaa oman erillisen perheen.
Lapsiperheitä ovat perheet, joissa kotona asuu vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi."
https://www.stat.fi/meta/kas/perhe.html#tab1