Onko "Onko sinulla omaa perhettä" mielestäsi outo kysymys?

Näissä saisi olla varovaisempi, jotkut ihmiset on vaan hölösuita, että suusta tulee mitä sattuu.... Nämä kysymykset ei kuuluisi olla ihan ensimmäisiä ja pitäisi tuntea toista osapuolta ensin, ennen kun alkaa kysellä henkilökohtaisuuksia.

Kysymykset ei ole relevantteja työnteon kannalta ja jos olisi, niin sen tekisi "esimies/pomo jne".

Mua on itseäni harmittanut aikoinaan se, että miehen äiti on nimittänyt perheettömäksi, koska ei ole lapsia, mutta on mies. Koin tämän todella loukkaavaksi, joten muistan nämä kommentoinnit vielä kymmenen vuoden takaa. Olisin halunnut lapsia aiemmim, mutta mies ei. Miehen äiti teki tätä kommentointia vuosia, että ollaan perheettömiä, eli susipari.

Olihan meillä kummallakin siis perheet, mutta ei vielä lapsia. Miehen äiti vertasi meitä toiseen lapsiperheeseen, että he ovat hyvin perheellisiä, kun on lapsia, mutta aina totesi teillä ei ole perhettä. Jopa sukujuhlissa tätä puhetta kuuli, että missä on teidän perhe??(!)....

Hän siellä kertoi aina, että tämä pariskunta on susipari, koska heillä ei ole perhettä!

En ole antanut koskaan anteeksi tätä nimittelyä kyseiselle henkilölle, vaikka ollaankin ihan väleissä. Lapsen saatuamme miehen äiti muuttui, eikä tahdo pysyä nahoissaan, koska pääsi susiparin lapsen mummiksi.

Unohda en silti koskaan, sillä ei hän olisi voinut tietää, että miksi lapsia ei meille ollut vielä siunaantunut, oliko niin, ettei vielä haluttu, oliko liian aikaista tai olisiko takana rankat hedelmöityshoidot ilman tulosta, tai sitten keskenmenoja yms.

Hän ei tiennyt mitään, koska näistä ei koskaan keskusteltu, mutta silti koki asiakseen nimitellä susipariksi ja perheettömäksi.

Ap, luultavasti työkaverisi on vain ajattelematon hölösuu -- toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellä tarkoitetaan sitä porukkaa, jonka asuu samassa asunnossa. Se on yleisimmin kaksi aikuista ja lapsia. Jos aikuinen asuu edelleen vanhemmillaan, voi toki mainita vanhempien perheen perheenään. Mutta ymmärrättekö, että perhe on jotain mitä perustetaan. Tavataan se puoliso, muutetaan yhteen ja hankitaan lapsia. Perheellä voi toki olla sukulaisia, voi olla serkkuja ja kummeja ja isomummoja ties mitä, mutta he eivät ole siihen perheeseen hankittuja.

Kuulostat siltä, että olet kateellinen siitä, että joku lapseton kokee esim.vanhan äitinsä, veljensa jne. osaksi perhettään. Kysymys kuuluukin, miksi olet asiasta kateellinen? Oletko katkera? 

Kyllä minä koen sen ennemmin surullisena, että joku kokee perheeseen sen veljensä tai ei ole muita kuin äiti.

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuiselta kysytään onko hänellä perhettä, kysymys tarkoittaa ihmisiä joiden kanssa asuu.

Ei siinä aleta sisaruksia ja hamstereita luetella.

Tietysti kysymys voi olla arka, kuten ap:lle oli, etenkin jos on vasten tahtoaan perheetön, tai vaikka eronnut.

Yleensä perheestä utelijat ovat ihmisiä joiden oma elämä pyörii lasten ympärillä, eivätkä he osaa muusta puhua.

Astetta ärsyttävämpi kysymys on, onko sinulla JO lapsia? Tällaisia alkoi kuulla 25 kieppeillä.

Vastaus kuului että ei ole eikä tule. Neljänkympin tienoilla alkoi kiertoteitse kuulla oletuksia, että voi voi sentään, mikähän noilla on kun eivät ole saaneet lapsia? Silloin ei viitsinyt enää edes olkapäitä kohauttaa.

Itse kysymys ei ollut minulle arka. Hän ei kysynyt "Onko minulla lapsia?", hän kysyi, "Onko minulla perhettä?". Minulla on suuri ja läheinen perhe, joten innostuin kertomaan heistä. En edes tajunnut, että hän tarkoitti lapsia, ennen kuin hän tarkensi, että tarkoitti "omaa" perhettä. Tämän koin hyvin kummalliseksi ja hieman epäkohteliaaksi tarkennukseksi, koska tuntui, että hän tarkoitti, ettei perheeni ole ns. "oikea perhe". Ja en ole juuri kotoa muuttanut, vaan kohta 30. 

-AP

Minkälaisissa työpaikoissa ensimmäisenä kysellään onko perhettä? Minä en tiedä monista ihmisistä joiden kanssa ole pitkään tuntenut, siis vuosia, että onko heillä perhettä, en välttämättä edes sitä onko sinkku.

Toki joskus jos tulee muuten puhetta perheestä, siis vaikka puolisosta ja lapsista, niin voi tulla asia ilmi, mutta ei sitä normaalisti kyllä keltään kysellä työpaikoilla. Hyvin harvaa kiinnostaa jos ei nyt ole kyse siitä että on työkaverin kanssa aikaa myöden muodostunut tiiviimpi ystävyyssuhde, normi työkaverit on ihan se ja sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellä tarkoitetaan sitä porukkaa, jonka asuu samassa asunnossa. Se on yleisimmin kaksi aikuista ja lapsia. Jos aikuinen asuu edelleen vanhemmillaan, voi toki mainita vanhempien perheen perheenään. Mutta ymmärrättekö, että perhe on jotain mitä perustetaan. Tavataan se puoliso, muutetaan yhteen ja hankitaan lapsia. Perheellä voi toki olla sukulaisia, voi olla serkkuja ja kummeja ja isomummoja ties mitä, mutta he eivät ole siihen perheeseen hankittuja.

Kuulostat siltä, että olet kateellinen siitä, että joku lapseton kokee esim.vanhan äitinsä, veljensa jne. osaksi perhettään. Kysymys kuuluukin, miksi olet asiasta kateellinen? Oletko katkera? 

Kyllä minä koen sen ennemmin surullisena, että joku kokee perheeseen sen veljensä tai ei ole muita kuin äiti.

Miksi koet sen surullisena, että joko on läheinen äitinsä/veljensä kanssa? 

Ekana kysytään perheestä, jotta tiedetään mihin kohtaan lomajakovuoroissa uusi tulokas asettuu. Ei ne rääkyvät kääryleet sinänsä kiinnosta. Toinen on se, että tietää, jääkö toinen silloin tällöin hoitamaan sairasta lasta kolmeksi päiväksi. Eli kysymys pitää sisällään sen, voiko toiseen luottaa vai varikko se aina viisi viikkoa juhannuksesta ja 3-6 päivää kuussa muita poissaoloja.

Kyllä se melkein on niin, että jos joku etenkään työympäristössä tulee kyselemään onko minulla perhettä (tarkoittaen itse synnytettyjä tai rengastettuja yksilöitä), tiedän jo tästä kysymyksestä että tuon kanssa en halua tutustua yhtään pidemmälle. Ovat yleensä konservatiivista sakkia joiden mielestä elämän pitää mennä tietyn kaavan mukaan, tai ihmisessä on oltava jotain vikaa. Heidän mielestään lapsia pullauttaneet ovat muita parempia ihmisiä. Sellaisille en kerro mitään yksityiselämästäni, hoidan vaan työasiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellä tarkoitetaan sitä porukkaa, jonka asuu samassa asunnossa. Se on yleisimmin kaksi aikuista ja lapsia. Jos aikuinen asuu edelleen vanhemmillaan, voi toki mainita vanhempien perheen perheenään. Mutta ymmärrättekö, että perhe on jotain mitä perustetaan. Tavataan se puoliso, muutetaan yhteen ja hankitaan lapsia. Perheellä voi toki olla sukulaisia, voi olla serkkuja ja kummeja ja isomummoja ties mitä, mutta he eivät ole siihen perheeseen hankittuja.

Eli lapsilla ei käytännössä koskaan ole perhettä, koska he eivät ole sitä perustaneet. Heidät on vaan putkautettu maailmaan. He ovat vanhempiensa perhettä, mutta vanhemmat eivät ole heidän perhettään.

Eli siis, kun lapsi täyttää 18, niin vanhemmat eivät enää sitten ole vanhempia? Miksi kukaan sitten hankkisi lapsia? Ei ole mahdollista, että henkilö on minulle perheenjäsen, mutta minä en ole hänelle perheenjäsen. Se on kaksisuuntainen tie. Sama kun sanoisi, että Pirkko on minun ystäväni, mutta minä en ole Pirkon ystävä. 

Ilmeisesti olet pimeä tai tyhmä. Vanhemmat ovat aina vanhempia, mutta, aikuisten ei kuulu asua vanhempiensa kanssa vaan kaikkien lasten tulee jossain vaihessa itsenäistyä ja aikuistua. Silloin äitisi vastaa kysyttäessä perheestään, että hänen lapsensa ovat jo aikuisia ja omillaan ehkä on jo omatkin perheet.

 Äitini vastaa, että on minulla perhe, lapset ovat jo aikuisia. Hän ei vastaa; Lapset ovat jo aikuisia, joten nyt olen perheetön. En tosiaankaan tunne äitiä, jolla on aikuiset lapset ja kertoo olevansa perheetön. Ehkä olet sen verran rasittava, ettei äitisi halua sinun olemassaoloasi mainita? 

Kysymys ei ole outo, mutta epäasiallinen ja tarpeeton, ainakin tässä yhteydessä. 

En loukkaannu kysymyksestä, mutta valitettavan usein kysyjä iskee minut vastauksen saatuaan mielessään luomaan sinkkukategoriaan ja luo pelkästä perheettömyydestä mielikuvan minusta. Vannon, että en vastaa yhteenkään sinkkuihin liitettyyn ilmiöön.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ei ole outo, mutta epäasiallinen ja tarpeeton, ainakin tässä yhteydessä. 

Kysymys ei itsessään ole niin outo, mutta tarkennus ja jankkaaminen omasta perhekästyksestä on outoa. Toki siis alkuperäinenkin kysymyskin on esitetty väärässä paikassa, väärälle ihmiselle. 

Vierailija kirjoitti:

En loukkaannu kysymyksestä, mutta valitettavan usein kysyjä iskee minut vastauksen saatuaan mielessään luomaan sinkkukategoriaan ja luo pelkästä perheettömyydestä mielikuvan minusta. Vannon, että en vastaa yhteenkään sinkkuihin liitettyyn ilmiöön.

Se käsitys tuntuu aina olevan, että istuskelen yksin piemeässä ja tyhjässä asunnossa iltani syöden valmisnuudeleita. Ainoat ihmiskontaktini ovat töissä jne. 

Työpaikalla kenenkään perhesuhteet ei kuulu muille. Voi kertoa jos haluaa, mutta ei kysellä eikä varsinkaan kommentoida. Todella tahditonta.

Itse en vastaisi mitään. Saisin varmaan nokkavan maineen, mutta who cares.

Jos minulta kysytään onko minulla omaa perhe? Vastaan ei,asun yksin.Sen enempää selitelemättä elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Perheellä tarkoitetaan sitä porukkaa, jonka asuu samassa asunnossa. Se on yleisimmin kaksi aikuista ja lapsia. Jos aikuinen asuu edelleen vanhemmillaan, voi toki mainita vanhempien perheen perheenään. Mutta ymmärrättekö, että perhe on jotain mitä perustetaan. Tavataan se puoliso, muutetaan yhteen ja hankitaan lapsia. Perheellä voi toki olla sukulaisia, voi olla serkkuja ja kummeja ja isomummoja ties mitä, mutta he eivät ole siihen perheeseen hankittuja.

Ei ihme, että suomalainjen yht kunta voi huonosti, kun on nöit oululaisia miniöitä, jotka rajoittaa perheen kuuluvan vain omaan napaan ja rajoittavan anopin ja pojan perhettä ulos. Muuten kyllä käytetään hyväksi avut. Että nää lappilaisemännöt on sitten oksettabia pahanilmanlintuja joka Perheessä!, jota ilman se miniäkään ei pääsisi omaa perhettään "luomaan". Yök.

Ne jotka utelevat heti henkilökohtaisuuksia työpaikalla, ovat yleensä myös kovia juoruilemaan toisten asioista. Itse otan etäisyyttä ja vastaan jotain täysin ympäripyöreää.

Minulla on oma perhe. Siihen kuuluu etelämaalainen isä ja suomalainen äiti sekä ainakin yksi lapsi. Ovat naapureita kerrostalossa. Voi sitä vilkkautta ja värikkyyttä. Mies selittää päivät pitkin asioitaan kuuluvalla äänellä. Äiti on hiljainen suomalainen tuppisuu. Sääliksi käy häntä, hänellä ei ole betoniseiniä vaimentamassa miehensä puhetta.

Joillekin on ihme pakkomielle, että pitää olla lapset ja mies.

Mun entisellä työpaikalla kans kyseltiin kovasti, pidin omista asioista matalaa profiilia, en kertonut miesystäväni ja minun asioita.

Sen verran suoraan kysyttäessä kerroin, että ei ole lapsia. Olin tuolloin n. 28-29 v ja sain kauhistelevan vastauksen, että ihmisen elämä on turha jos ei saa lapsia... Miten kukaan aikuinen ihminen voi olla noin tahditon?

Samassa työpaikassa eräs toinen henkilö oletti, että olen sinkku ja alkoi kysymättä parittamaan mua. Ilmoitin sitten hänelle, että kiitos vaan, mutta mulla on miesystävä, en ole vaihtamassa häntä ja hoidan pariutumiset ihan itse. Miksi pitää tuolla tavalla puuttua toisten elämään?

Ei työpaikalla ole kysytty ihan tuota, mutta yksi nainen ihmetteli kun tulin isäksi 40-vuotiaana, hän itse  oli tuli mummoksi samaan aikaan ja hän oli alle 50 v.

Olipa kiinnostavaa tietää, että näin moni pitää perhekäsitystä täysin subjektiivisena. Olen opettaja ja kyllä päiväkoti- ja koulumaailmassa perheestä puhuttaessa tarkoitetaan lapsen lähipiiriä - vanhempia ja sisaruksia. Joissakin tapauksissa lapsella on kaksi perhettä, esim. biologinen perhe ja sijaisperhe, tai eronneiden vanhempien uudet perheet. Sen sijaan ihmettelisin kovasti, jos lapsi perhekuvaa piirtäessään piirtäisi liudan tätejä, setiä, enoja ja serkkuja.