Lue keskustelun säännöt.
Onko "Onko sinulla omaa perhettä" mielestäsi outo kysymys?
16.05.2021 |
Työpaikalle tuli uusi työntekijä, jolle esittelin toimistoa. Esittelyn lomasssa juteltiin ja hän kysyi, että onko minulla perhettä. Vastasin, että kyllä minulla on aika iso perhe. On 6 sisarusta ja vanhemmat asuvat myös lähellä. Ollaan sisarusten kanssa tosi läheisiä.
Työkaveri korjasi tarkoittaneensa, onko minulla "omaa" perhettä. Tarkoitti siis ilmeisesti lapsia + miestä, mutta ei kysynyt sitä suoraan. Sitten alkoi selittämään omista lapsistaan ja kuinka heidän myötään on nyt alkanut ymmärtää elämää jne. Sitten korjasi, että toki sinkkuelämä on varmasti vapaata, mutta eikö joskus ole kurjaa olla yksin? No en minä ole yksin! Juurihan kerroin, että on iso perhe. Mielestäni vähän hassu kysymys, koska kenen perhettä minun sisarukseni sitten ovat, jos eivät minun omaani? Minulla ei ole lapsia, enkä ole naimisissa, mutta kyllä minulla on perhe. Ja eikö sukulaisiakin vailla olevalla voi silti olla perhe, joka koostuu esim. ystävistä tai vaikka sitten lemmikeistä? Mikähän hänelläkin mahtoi tässä olla takana. Onko joku törmännyt joskus samanlaiseen kysymykseen?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Näissä saisi olla varovaisempi, jotkut ihmiset on vaan hölösuita, että suusta tulee mitä sattuu.... Nämä kysymykset ei kuuluisi olla ihan ensimmäisiä ja pitäisi tuntea toista osapuolta ensin, ennen kun alkaa kysellä henkilökohtaisuuksia.
Kysymykset ei ole relevantteja työnteon kannalta ja jos olisi, niin sen tekisi "esimies/pomo jne".
Mua on itseäni harmittanut aikoinaan se, että miehen äiti on nimittänyt perheettömäksi, koska ei ole lapsia, mutta on mies. Koin tämän todella loukkaavaksi, joten muistan nämä kommentoinnit vielä kymmenen vuoden takaa. Olisin halunnut lapsia aiemmim, mutta mies ei. Miehen äiti teki tätä kommentointia vuosia, että ollaan perheettömiä, eli susipari.
Olihan meillä kummallakin siis perheet, mutta ei vielä lapsia. Miehen äiti vertasi meitä toiseen lapsiperheeseen, että he ovat hyvin perheellisiä, kun on lapsia, mutta aina totesi teillä ei ole perhettä. Jopa sukujuhlissa tätä puhetta kuuli, että missä on teidän perhe??(!)....
Hän siellä kertoi aina, että tämä pariskunta on susipari, koska heillä ei ole perhettä!
En ole antanut koskaan anteeksi tätä nimittelyä kyseiselle henkilölle, vaikka ollaankin ihan väleissä. Lapsen saatuamme miehen äiti muuttui, eikä tahdo pysyä nahoissaan, koska pääsi susiparin lapsen mummiksi.
Susiparilla on aikoinaan tarkoitettu vihkimättä yhdessä eläviä eli niitä, joiden nykyään sanotaan olevan avoliitossa. Sillä, oliko lapsia vai ei, ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Ainakin vielä 50-luvulla kirkkoherra otti asiakseen nuhdella susipareja ja kehotti painokkaasti käymään vihillä, näin olen iäkkäiltä sukulaisilta kuullut. Vielä vanhempaan aikaan joutui todistettavasti "maattu" eli raskaana oleva morsian sulhasineen maksamaan sakon, jota saatettiin käyttää vaikkapa kirkon katon tervaamiseen. Otapa joskus tämä anopin kanssa puheeksi ja kysyä murjaise, minkä kirkon kattoa on hänen killingeillään kunnostettu 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillekin on ihme pakkomielle, että pitää olla lapset ja mies.
Mun entisellä työpaikalla kans kyseltiin kovasti, pidin omista asioista matalaa profiilia, en kertonut miesystäväni ja minun asioita.
Sen verran suoraan kysyttäessä kerroin, että ei ole lapsia. Olin tuolloin n. 28-29 v ja sain kauhistelevan vastauksen, että ihmisen elämä on turha jos ei saa lapsia... Miten kukaan aikuinen ihminen voi olla noin tahditon?Samassa työpaikassa eräs toinen henkilö oletti, että olen sinkku ja alkoi kysymättä parittamaan mua. Ilmoitin sitten hänelle, että kiitos vaan, mutta mulla on miesystävä, en ole vaihtamassa häntä ja hoidan pariutumiset ihan itse. Miksi pitää tuolla tavalla puuttua toisten elämään?
Nimenomaan se pakkomielle ja kohdellaan huonosti jos ei perhestatus miellytä. Ei saa loma-aikojaan valita yms. arvottamista arvottomaksi. Teetätetään ylitöitä. Minulle tuupattiin ylityöasiakkaat ilman mitään kysymättä ja perheelliset päästettiin kotiin sovittuina työaikoina. Jotkut suoranaisesti vihaa lapsettomia naisia. Miehillä sillä ei ole mitään väliä ei sellaisia kysellä ja kaikki ovat samanarvoisia. Naisten eriarvoista kohtelua oli ihan joka työpaikassa. Siitä johtuen päätin aikani sitä sietäen jäädä elämäntapa työttömäksi eikä ole tarvinnut katua päivääkään. Saan pitää lomani kesällä ja koska lystään. En ole mikään vähempiarvoinen ihminen vaikkei ole lapsia.
Se on sinun lapsuudenperheesi, joten tottakai ovat osa sitä perhettäsi. Mulle tuo on ihan normaali kysymys, jolla tarkoitetaan kysyä että onko sinulla lapsia.
Jos minulta kysytään onko omaa perhettä, niin tulkitsen sen juurikin niin että kysyjä haluaa tietää että onko minulla lapsia ja puolisoa. Ainakin omassa tuttavapiirissä kysymys tarkoittaa tätä ja olen siihen tottunut.
Toki omat vanhemmat ja sisarukset on perhettä, mutta yleensä silloin kysytään että ”onko sinulla vanhemmat elossa, onko sisaruksia?” tms.
Jokainen kokee yksinäisyyden omalla tavallaan, ja se riippuu myös siitä mitä muita ihmissuhteita on ja kuinka usein pidetään yhteyttä. Minä olisin kyllä yksinäinen ilman miestä ja lapsia, varsinkin tämä koronavuosi olisi ollut ankea jos olisin asunut yksin. Vanhemmat, sisarukset tai kaverit ei voi kokonaan korvata sitä että asun miehen ja lasten kanssa, ja näemme joka päivä ja nukumme saman katon alla.
Tarkemminkin "Eikö sulla oo perhettä"35v lapseton nainen olen.Sitten kun kuullaan,ettei mulla ole sisaruksia(kaan)alkaa kauhea päivittely.Osa ihmisistä on todella raukkamaisia et ruotii toisen asiota vielä kun kuulemassa 10-30 ihmistä.Osalle se on pakko mielle,että pitää olla lapset ja mies.Sellaisilla on itsellään huono olo ja ennen kaikkea surkea itsetunto.Vastatkaa samalla mitalla takaisin.Ai niin yksi opettaja huusi koko luokan ja noin 10 asiakkaan kuullen "sul ei oo lapsia ei miestä sisaruksia ei yhtään mitään"Mulla on vaikka ja mitä tollasilla hulluilla mt ongelmaisilla akoilla.Miten 2020 luvulla eletään vielä näin?Pitää korostaa omaa "erinomaisuutta"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe on subjektiivinen näkemys ja jonkun mielestä vaikka tuntea että koko Kiinan kansa on hänen perhettään. Mutta kun on kyseessä aikuiset ihmiset niin useinmiten tarkoitetaan perheellä sitä puolisoa ja mahdollisia lapsia. Apn tilanteessa olisi voinut sanoa, että asuu yksin mutta on hyvin paljon tekemissä vanhempiensa ja sisarusten kanssa.
Se lapsuudenperhe ei tietenkään katoa, mutta siitä irtaannutaan eikä enää puhuta itsenäisenä aikuisena enää perheenä. Ei varmaan APn vanhemmatkaan ajattele että AP ei olisi perhettä vaan heidän omat vanhempansa ja sisarukset?
Suomessa täysi-ikäiseltä kysyttäessä perheestä, tarkoitetaan puolisoa ja lapsia. Afrikanmaissa voi perhe käsittää suvun laajemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä saisi olla varovaisempi, jotkut ihmiset on vaan hölösuita, että suusta tulee mitä sattuu.... Nämä kysymykset ei kuuluisi olla ihan ensimmäisiä ja pitäisi tuntea toista osapuolta ensin, ennen kun alkaa kysellä henkilökohtaisuuksia.
Kysymykset ei ole relevantteja työnteon kannalta ja jos olisi, niin sen tekisi "esimies/pomo jne".
Mua on itseäni harmittanut aikoinaan se, että miehen äiti on nimittänyt perheettömäksi, koska ei ole lapsia, mutta on mies. Koin tämän todella loukkaavaksi, joten muistan nämä kommentoinnit vielä kymmenen vuoden takaa. Olisin halunnut lapsia aiemmim, mutta mies ei. Miehen äiti teki tätä kommentointia vuosia, että ollaan perheettömiä, eli susipari.
Olihan meillä kummallakin siis perheet, mutta ei vielä lapsia. Miehen äiti vertasi meitä toiseen lapsiperheeseen, että he ovat hyvin perheellisiä, kun on lapsia, mutta aina totesi teillä ei ole perhettä. Jopa sukujuhlissa tätä puhetta kuuli, että missä on teidän perhe??(!)....
Hän siellä kertoi aina, että tämä pariskunta on susipari, koska heillä ei ole perhettä!
En ole antanut koskaan anteeksi tätä nimittelyä kyseiselle henkilölle, vaikka ollaankin ihan väleissä. Lapsen saatuamme miehen äiti muuttui, eikä tahdo pysyä nahoissaan, koska pääsi susiparin lapsen mummiksi.
Unohda en silti koskaan, sillä ei hän olisi voinut tietää, että miksi lapsia ei meille ollut vielä siunaantunut, oliko niin, ettei vielä haluttu, oliko liian aikaista tai olisiko takana rankat hedelmöityshoidot ilman tulosta, tai sitten keskenmenoja yms.
Hän ei tiennyt mitään, koska näistä ei koskaan keskusteltu, mutta silti koki asiakseen nimitellä susipariksi ja perheettömäksi.
Ap, luultavasti työkaverisi on vain ajattelematon hölösuu -- toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!
Ihan yleisesti haluaisin oppia tuon jalon taidon johdattaa hölmöt kommentit ja kysymykset "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos", kun tätä suosittelevat niin usein kertovat, kuten lainaamani henkilökin, että he eivät ole koskaan pystyneet unohtamaan vastaavia kommentteja.
Taito olisi varmaan hyvin hyödyllinen, joten miten se opitaan? Minä ainakin kärsin liian hyvästä muistista.
Vierailija kirjoitti:
Olipa kiinnostavaa tietää, että näin moni pitää perhekäsitystä täysin subjektiivisena. Olen opettaja ja kyllä päiväkoti- ja koulumaailmassa perheestä puhuttaessa tarkoitetaan lapsen lähipiiriä - vanhempia ja sisaruksia. Joissakin tapauksissa lapsella on kaksi perhettä, esim. biologinen perhe ja sijaisperhe, tai eronneiden vanhempien uudet perheet. Sen sijaan ihmettelisin kovasti, jos lapsi perhekuvaa piirtäessään piirtäisi liudan tätejä, setiä, enoja ja serkkuja.
Olet muuten noin opettajana tullut ajatelleeksi, että ainakin niitä sijaisperheitä olisi varmaan paljon vähemmän, jos lapset piirtäisi enemmän setiä ja tätejä ja enoja kuviinsa?
Ja vieläkö näitä perhekuvia opettajat piirrättää, ne ovat monelle lapselle edelleen kipeä paikka. Eri asia, jos lapsi itse haluaa piirtää perheensä kuvan, mutta nämä maireasti hymyilevät opet, jotka sanovat, että "nyt kaikki piirtää perheensä" ei taida tajuta, mitä se isätön poika ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallisessa kielenkäytössä "oma perhe" ja "lapsuudenperhe" tarkoittaa eri asioita. En ymmärrä miksi tuosta pitäisi loukkaantua.
Esim. "perheellinen mies" ei tarkoita miestä jolla on vanhemmat ja sisarukset elossa vaan nimenomaan omia lapsia.
Onhan toi nyt ihan hemmetin outoa, että aikuinen luettelee perheenään sisarukset yms. Ihan validi jatkokysymys, kun edes lähdit vastaamaan.
Mä olisin tuumannut, että on. Siinä se. Vaikka olenkin läheinen sisarusteni ja mieheni sisarusten kanssa ja pidän heitä perheenä. Silti jutellessa ihmisten kanssa perhe on se oma muodostettu perhe. Siskoni ja veljeni asui meillä vielä 10 vuotta sitten silloinkin heistä puhuttiin plus mun sisko ja veli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi tyhmä kysymys jos vastaukseksi ei kelpaa lapsuuden perhe. Sehän se ensimmäinen perhe on ja muut on sitten vaan vaihtoehtoisia lisäperheitä.
Eikö ne voisi vaan suoraan kysäistä että montakos pentua olet alapäästäs puskenut, kun sitähän ne haluaa tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin on ihme pakkomielle, että pitää olla lapset ja mies.
Mun entisellä työpaikalla kans kyseltiin kovasti, pidin omista asioista matalaa profiilia, en kertonut miesystäväni ja minun asioita.
Sen verran suoraan kysyttäessä kerroin, että ei ole lapsia. Olin tuolloin n. 28-29 v ja sain kauhistelevan vastauksen, että ihmisen elämä on turha jos ei saa lapsia... Miten kukaan aikuinen ihminen voi olla noin tahditon?Samassa työpaikassa eräs toinen henkilö oletti, että olen sinkku ja alkoi kysymättä parittamaan mua. Ilmoitin sitten hänelle, että kiitos vaan, mutta mulla on miesystävä, en ole vaihtamassa häntä ja hoidan pariutumiset ihan itse. Miksi pitää tuolla tavalla puuttua toisten elämään?
Nimenomaan se pakkomielle ja kohdellaan huonosti jos ei perhestatus miellytä. Ei saa loma-aikojaan valita yms. arvottamista arvottomaksi. Teetätetään ylitöitä. Minulle tuupattiin ylityöasiakkaat ilman mitään kysymättä ja perheelliset päästettiin kotiin sovittuina työaikoina. Jotkut suoranaisesti vihaa lapsettomia naisia. Miehillä sillä ei ole mitään väliä ei sellaisia kysellä ja kaikki ovat samanarvoisia. Naisten eriarvoista kohtelua oli ihan joka työpaikassa. Siitä johtuen päätin aikani sitä sietäen jäädä elämäntapa työttömäksi eikä ole tarvinnut katua päivääkään. Saan pitää lomani kesällä ja koska lystään. En ole mikään vähempiarvoinen ihminen vaikkei ole lapsia.
Historiasta sellainen muistutus, että vuoteen 1975 asti 24-v. sinkut joutuivat maksamaan ns. naimattoman veroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä saisi olla varovaisempi, jotkut ihmiset on vaan hölösuita, että suusta tulee mitä sattuu.... Nämä kysymykset ei kuuluisi olla ihan ensimmäisiä ja pitäisi tuntea toista osapuolta ensin, ennen kun alkaa kysellä henkilökohtaisuuksia.
Kysymykset ei ole relevantteja työnteon kannalta ja jos olisi, niin sen tekisi "esimies/pomo jne".
Mua on itseäni harmittanut aikoinaan se, että miehen äiti on nimittänyt perheettömäksi, koska ei ole lapsia, mutta on mies. Koin tämän todella loukkaavaksi, joten muistan nämä kommentoinnit vielä kymmenen vuoden takaa. Olisin halunnut lapsia aiemmim, mutta mies ei. Miehen äiti teki tätä kommentointia vuosia, että ollaan perheettömiä, eli susipari.
Olihan meillä kummallakin siis perheet, mutta ei vielä lapsia. Miehen äiti vertasi meitä toiseen lapsiperheeseen, että he ovat hyvin perheellisiä, kun on lapsia, mutta aina totesi teillä ei ole perhettä. Jopa sukujuhlissa tätä puhetta kuuli, että missä on teidän perhe??(!)....
Hän siellä kertoi aina, että tämä pariskunta on susipari, koska heillä ei ole perhettä!
En ole antanut koskaan anteeksi tätä nimittelyä kyseiselle henkilölle, vaikka ollaankin ihan väleissä. Lapsen saatuamme miehen äiti muuttui, eikä tahdo pysyä nahoissaan, koska pääsi susiparin lapsen mummiksi.
Susiparilla on aikoinaan tarkoitettu vihkimättä yhdessä eläviä eli niitä, joiden nykyään sanotaan olevan avoliitossa. Sillä, oliko lapsia vai ei, ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Ainakin vielä 50-luvulla kirkkoherra otti asiakseen nuhdella susipareja ja kehotti painokkaasti käymään vihillä, näin olen iäkkäiltä sukulaisilta kuullut. Vielä vanhempaan aikaan joutui todistettavasti "maattu" eli raskaana oleva morsian sulhasineen maksamaan sakon, jota saatettiin käyttää vaikkapa kirkon katon tervaamiseen. Otapa joskus tämä anopin kanssa puheeksi ja kysyä murjaise, minkä kirkon kattoa on hänen killingeillään kunnostettu 😄
Informatiivista ja avartavaa. Silloin oltiin kihloissa, mutta naimisiin ennen lapsen syntymää. Miehen äidille lienee enää turha tästä mitään puhua, koska muistisairaus on vienyt ja liikuntakykykin heikko.
Silloisesti aikanaan käsitin, että hän tarkoitti vain lapsettomia susiparilla. Aviolla tai avoliitolla ei ollut merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin on ihme pakkomielle, että pitää olla lapset ja mies.
Mun entisellä työpaikalla kans kyseltiin kovasti, pidin omista asioista matalaa profiilia, en kertonut miesystäväni ja minun asioita.
Sen verran suoraan kysyttäessä kerroin, että ei ole lapsia. Olin tuolloin n. 28-29 v ja sain kauhistelevan vastauksen, että ihmisen elämä on turha jos ei saa lapsia... Miten kukaan aikuinen ihminen voi olla noin tahditon?Samassa työpaikassa eräs toinen henkilö oletti, että olen sinkku ja alkoi kysymättä parittamaan mua. Ilmoitin sitten hänelle, että kiitos vaan, mutta mulla on miesystävä, en ole vaihtamassa häntä ja hoidan pariutumiset ihan itse. Miksi pitää tuolla tavalla puuttua toisten elämään?
Tuo paritushomma kävi minulle. Kerroin, että asun yksin, niin työpaikan mamma juoksi parittamaan minua yhdelle työpaikan 50v tyypille. Olin 25 ja sain sitten treffikutsuja tältä herralta, joka loukkaantui, kun vastasin kieltävästi.
Miksi ketään kiinnostaa toisten perhetilanteet? Kyselijät ovat moukkia vailla käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä saisi olla varovaisempi, jotkut ihmiset on vaan hölösuita, että suusta tulee mitä sattuu.... Nämä kysymykset ei kuuluisi olla ihan ensimmäisiä ja pitäisi tuntea toista osapuolta ensin, ennen kun alkaa kysellä henkilökohtaisuuksia.
Kysymykset ei ole relevantteja työnteon kannalta ja jos olisi, niin sen tekisi "esimies/pomo jne".
Mua on itseäni harmittanut aikoinaan se, että miehen äiti on nimittänyt perheettömäksi, koska ei ole lapsia, mutta on mies. Koin tämän todella loukkaavaksi, joten muistan nämä kommentoinnit vielä kymmenen vuoden takaa. Olisin halunnut lapsia aiemmim, mutta mies ei. Miehen äiti teki tätä kommentointia vuosia, että ollaan perheettömiä, eli susipari.
Olihan meillä kummallakin siis perheet, mutta ei vielä lapsia. Miehen äiti vertasi meitä toiseen lapsiperheeseen, että he ovat hyvin perheellisiä, kun on lapsia, mutta aina totesi teillä ei ole perhettä. Jopa sukujuhlissa tätä puhetta kuuli, että missä on teidän perhe??(!)....
Hän siellä kertoi aina, että tämä pariskunta on susipari, koska heillä ei ole perhettä!
En ole antanut koskaan anteeksi tätä nimittelyä kyseiselle henkilölle, vaikka ollaankin ihan väleissä. Lapsen saatuamme miehen äiti muuttui, eikä tahdo pysyä nahoissaan, koska pääsi susiparin lapsen mummiksi.
Susiparilla on aikoinaan tarkoitettu vihkimättä yhdessä eläviä eli niitä, joiden nykyään sanotaan olevan avoliitossa. Sillä, oliko lapsia vai ei, ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Ainakin vielä 50-luvulla kirkkoherra otti asiakseen nuhdella susipareja ja kehotti painokkaasti käymään vihillä, näin olen iäkkäiltä sukulaisilta kuullut. Vielä vanhempaan aikaan joutui todistettavasti "maattu" eli raskaana oleva morsian sulhasineen maksamaan sakon, jota saatettiin käyttää vaikkapa kirkon katon tervaamiseen. Otapa joskus tämä anopin kanssa puheeksi ja kysyä murjaise, minkä kirkon kattoa on hänen killingeillään kunnostettu 😄
Menee ohi aiheen, mutta muistui mieleen susiparista:
Appiukko kertoi, että olivat kihlaparina 50-luvulla ostaneet asunnon ja muuttaneet sinne asumaan. Parin päivän päästä oli isännöitsijä ovella: tässä talossa ei suvaita susipareja. Toisen on muutettava pois. Olivat selittäneet, että ovat menossa parin viikon päästä naimisiin. Ei ollut auttanut. Anopin oli muutettava jonkun sukulaisen luo ja takaisin sai muuttaa kun oli vihitty. Ja tämä tapahtui Helsingissä, ei siis millään pikkupaikkakunnalla.
Toinen juttu 70-luvulta: enoni asui vihkimättä naisen kanssa. Olivat sitten menossa teatteriin katsomaan kappaletta nimeltä "Susipari". Toinen mummuni nauroi, että pitääkö niiden mennä sitä teatteriin katsomaan, kun itse ovat sellainen.
Tyhmä työkamu sulla! :D minusta tässä kysyjällä paistaa läpi se, ettei itse ole tyytyväinen omiin valintoihin tai on ikäänkuin kade sulle(ehkä uupunut /v****tuuntunut OMAAN perhe-elämään! :D ;)
Itellä ei tulisi mieleenkään tuollaista alkaa paasaamaan, koska ei ole tarvetta. Olen äärettömän kiitollinen 2 lapsestani, ja voin ymmärtää miten kamalaa voisi olla esim tahaton lapsettomuus.
Nosta vaan aina kytkintä jos tuo työkamu eksyy samaan aikaan kahvipöytään :D
Meillä ei ole ikinä ketään kotona, kun tulen töistä.