Lue keskustelun säännöt.
Onko "Onko sinulla omaa perhettä" mielestäsi outo kysymys?
16.05.2021 |
Työpaikalle tuli uusi työntekijä, jolle esittelin toimistoa. Esittelyn lomasssa juteltiin ja hän kysyi, että onko minulla perhettä. Vastasin, että kyllä minulla on aika iso perhe. On 6 sisarusta ja vanhemmat asuvat myös lähellä. Ollaan sisarusten kanssa tosi läheisiä.
Työkaveri korjasi tarkoittaneensa, onko minulla "omaa" perhettä. Tarkoitti siis ilmeisesti lapsia + miestä, mutta ei kysynyt sitä suoraan. Sitten alkoi selittämään omista lapsistaan ja kuinka heidän myötään on nyt alkanut ymmärtää elämää jne. Sitten korjasi, että toki sinkkuelämä on varmasti vapaata, mutta eikö joskus ole kurjaa olla yksin? No en minä ole yksin! Juurihan kerroin, että on iso perhe. Mielestäni vähän hassu kysymys, koska kenen perhettä minun sisarukseni sitten ovat, jos eivät minun omaani? Minulla ei ole lapsia, enkä ole naimisissa, mutta kyllä minulla on perhe. Ja eikö sukulaisiakin vailla olevalla voi silti olla perhe, joka koostuu esim. ystävistä tai vaikka sitten lemmikeistä? Mikähän hänelläkin mahtoi tässä olla takana. Onko joku törmännyt joskus samanlaiseen kysymykseen?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Olipa kiinnostavaa tietää, että näin moni pitää perhekäsitystä täysin subjektiivisena. Olen opettaja ja kyllä päiväkoti- ja koulumaailmassa perheestä puhuttaessa tarkoitetaan lapsen lähipiiriä - vanhempia ja sisaruksia. Joissakin tapauksissa lapsella on kaksi perhettä, esim. biologinen perhe ja sijaisperhe, tai eronneiden vanhempien uudet perheet. Sen sijaan ihmettelisin kovasti, jos lapsi perhekuvaa piirtäessään piirtäisi liudan tätejä, setiä, enoja ja serkkuja.
Minunpa nelivuotiaani piirsi perhekuvaan ydinperheemme jäsenten lisäksi myös tätinsä eli minun siskoni. Olemme läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kysytty, ja aina sillä kysymyksella tarkoitetaan "onko sulla lapsia", ja usein myös arvostelevaan sävyyn (varsinkin vanhemmilta naisilta). olen yleensä ihan ystävällisesti vastannut, että ei ole lapsia, miehen kanssa kahdestaan elellään. Siihen olen vuosien varrella saanut kaikenlaisia kommentteja, nyt alan olla sen ikäinen ettei tarvii sen kummemmin niihin reagoida, nuorempana se kyllä ahdisti. Nyt se on ihan sama, elän niin kuin elän :D En ala selittelemään, mutta en myöskään ahdistu/hermostu kysymyksestä. Useinmiten ihmiset on vaan uteliaita ja tuo on semmoinen kysymys joka monelle merkitsee jotain, joten ystävällisyydellä jatkan, vaikka piikkien läpi.
Kysyjät ovat paljastuneet työelämän ongelmahenkilöiksi, joille elämässä ei ole muita mittareita/sisältöä ja siltä pohjalta pyritään luomaan hierarkiaa. Näitä on kyllä ihan miehissäkin enemmän kuin tarpeeksi.
T. Kuljetusalalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa kiinnostavaa tietää, että näin moni pitää perhekäsitystä täysin subjektiivisena. Olen opettaja ja kyllä päiväkoti- ja koulumaailmassa perheestä puhuttaessa tarkoitetaan lapsen lähipiiriä - vanhempia ja sisaruksia. Joissakin tapauksissa lapsella on kaksi perhettä, esim. biologinen perhe ja sijaisperhe, tai eronneiden vanhempien uudet perheet. Sen sijaan ihmettelisin kovasti, jos lapsi perhekuvaa piirtäessään piirtäisi liudan tätejä, setiä, enoja ja serkkuja.
Olet muuten noin opettajana tullut ajatelleeksi, että ainakin niitä sijaisperheitä olisi varmaan paljon vähemmän, jos lapset piirtäisi enemmän setiä ja tätejä ja enoja kuviinsa?
Ja vieläkö näitä perhekuvia opettajat piirrättää, ne ovat monelle lapselle edelleen kipeä paikka. Eri asia, jos lapsi itse haluaa piirtää perheensä kuvan, mutta nämä maireasti hymyilevät opet, jotka sanovat, että "nyt kaikki piirtää perheensä" ei taida tajuta, mitä se isätön poika ajattelee.
Just näin, ei ole aina kivaa lapsillekaan nämä ahtaat rajat, millä se "oma perhe" määritellään. Siskonpoikani itki, kun opettaja oli opettanut, että ei perhe tuota tarkoita, kun hän oli kertonut ja piirtänyt perheekseen minut (tätinsä) ja äitinsä. Hänen isänsä lähti lätkimään, kun poika oli 11 kk eikä ole yhteyksiä pidellyt. Minä sen sijaan olen pojan elämässä lähes päivittäin läsnä, kun auttelen siskoani monissa asioissa ja haen ja vien poikaa.
Tämäkin ketju sai taas tuntemaan, että siinä olisi jotain vikaa, että lapsuudenkin jälkeen sisarukset ja vanhemmat pitävät yhtä jopa niin paljon, ettt todellakin määrittelevät edelleen perheensäkin näin.
Että miettikää välilläkin tekin oma perheilijät asioita toistenkin kannalta, vaikka onnellisen? ydinperheen omaattekin.
No entäs tämä sitten, kun joillakin 60+ naishenkilöillä on tapana vielä kommentoida sitäkin asiaa, jos pariskunnalla on "vain" yksi lapsi?
Toki sanotaan, eträ on perheellinen, mutta yksi lapsi on väärin, siksi että jos on yksi, niin täytyy olla toinenkin lapsi, koska vain yhtä lasta ei voi hankkia. Näkemyksen mukaan perheeseen kuuluu aina vähintään kaksi lasta.
Havahduin tällaiseen, että noin 65-vuotias opettajana elänsä toiminut naishenkilö piti minulle "saarnaa" siitä, että täyden perheen määritelmä ei täyty, jos on vain yksi lapsi ja se yksi lapsi "kärsii" sisaruksen puutteesta!?! Että olisi melkein parempi jättää lapsi hankkimatta, ellei aio tehdä toista.
Lennähdän vieläkin persuksille, kun muistelen tätä "ripitystä ja ryöppyä", jonka niskoilleni sain🤪
Lapsi oli silloin parin vuoden ikäinen ja tottakai oli suunnitelmissa hankkia toinenkin, mutta ei sitä tullut, kun ikää lähemmäs 50vuotta...
Tuosta kyllä kauniisti ja kohteliaasti vastasin, että sisarus saa tulla, mutta ikä taitaa tulla vastaan.
Tämä opettajatar tuohon vaan tokaisi, että "kyllä nuoret lapsia saa", eikä kuunnellut mitään...
Ei mitään, että sellainen hölösuu!
Kaikki meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta anteeksi käytöstä ei voi antaa.
Onneksi näen tätä henkilöä todella harvoin, huohh😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa kiinnostavaa tietää, että näin moni pitää perhekäsitystä täysin subjektiivisena. Olen opettaja ja kyllä päiväkoti- ja koulumaailmassa perheestä puhuttaessa tarkoitetaan lapsen lähipiiriä - vanhempia ja sisaruksia. Joissakin tapauksissa lapsella on kaksi perhettä, esim. biologinen perhe ja sijaisperhe, tai eronneiden vanhempien uudet perheet. Sen sijaan ihmettelisin kovasti, jos lapsi perhekuvaa piirtäessään piirtäisi liudan tätejä, setiä, enoja ja serkkuja.
Olet muuten noin opettajana tullut ajatelleeksi, että ainakin niitä sijaisperheitä olisi varmaan paljon vähemmän, jos lapset piirtäisi enemmän setiä ja tätejä ja enoja kuviinsa?
Ja vieläkö näitä perhekuvia opettajat piirrättää, ne ovat monelle lapselle edelleen kipeä paikka. Eri asia, jos lapsi itse haluaa piirtää perheensä kuvan, mutta nämä maireasti hymyilevät opet, jotka sanovat, että "nyt kaikki piirtää perheensä" ei taida tajuta, mitä se isätön poika ajattelee.
Just näin, ei ole aina kivaa lapsillekaan nämä ahtaat rajat, millä se "oma perhe" määritellään. Siskonpoikani itki, kun opettaja oli opettanut, että ei perhe tuota tarkoita, kun hän oli kertonut ja piirtänyt perheekseen minut (tätinsä) ja äitinsä. Hänen isänsä lähti lätkimään, kun poika oli 11 kk eikä ole yhteyksiä pidellyt. Minä sen sijaan olen pojan elämässä lähes päivittäin läsnä, kun auttelen siskoani monissa asioissa ja haen ja vien poikaa.
Tämäkin ketju sai taas tuntemaan, että siinä olisi jotain vikaa, että lapsuudenkin jälkeen sisarukset ja vanhemmat pitävät yhtä jopa niin paljon, ettt todellakin määrittelevät edelleen perheensäkin näin.
Että miettikää välilläkin tekin oma perheilijät asioita toistenkin kannalta, vaikka onnellisen? ydinperheen omaattekin.
Voi kamala kun tuli paha mieli pojan puolesta! Se on kyllä kummallinen ajatus, että opettajatkin ymmärtävät, että voi olla sijaisperhettä tai/ja uusperhettä ja yleensä onkin, mutta ei ajatusta, että läheistä, omaa perhettä voi olla myös sukulaiset, kuten tädit tai sedät ja enot.
Tarkemmin kun tätä ajattelee, niin tuohan on ihan sairasta, tarve selittää, että ei se mikään oikea, oma perhe ole, joka koostuu sukulaisista, vain joku ihmeen "itse perustettu" perhe on!
Meillä perheeseen kuuluvat kyllä ihan kaikki, siis mummot ja vaarit, serkut, pikkuserkut ja ylipäänsä kaikki, joilla on samaa sukutaustaa😊
Olisi hirmu outoa, että meidän perhe olisi vain isä+äiti+lapsi.
Kaverit ja ystävät saavat olla yhtä hyväksyttyjä, vaikka eivät olekaan sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on ollut paljon hyviä kommentteja.
Minä toivoisin, että työpaikoilla ja harrastuksissa ymmärrettäisiin olla kyselemättä perheestä ja lapsista. Olen itse tahattomasti lapseton, ja viimeiset viisi vuotta olen saanut kuunnella kysymyksiä onko minulla lapsia, tai jopa muodossa ”sinulla varmaan on lapsia.”
Jos maailmassa on miljoonia eri puheenaiheita, niin miksi juuri tätä täysin henkilökohtaista ja yksityistä asiaa pitää kysellä ja erityisesti naisilta. Kaikki tuntemani naiset ovat tuoneet melko lyhyen tuntemisen jälkeen spontaanisti itse esille, jos heillä on lapsia.
Aion keksiä jatkossa jonkin vastakysymyksen idiooteille kyselijöille.
Niin samaa mieltä! Päälle kolmekymppisenä tahattomasti lapsettomana tämä kysymys ärsyttää ja surettaa. En todellakaan halua puolitutuille alkaa kertomaan tilanteestani. Otan sen itse halutessani puheeksi läheisempien tuttujen kanssa. Jos ihminen itse haluaa puhua lapsistaan tai lapsettomuudestaan, hän kyllä ottaa asian itse puheeksi ilman että tarvitsee udella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa kiinnostavaa tietää, että näin moni pitää perhekäsitystä täysin subjektiivisena. Olen opettaja ja kyllä päiväkoti- ja koulumaailmassa perheestä puhuttaessa tarkoitetaan lapsen lähipiiriä - vanhempia ja sisaruksia. Joissakin tapauksissa lapsella on kaksi perhettä, esim. biologinen perhe ja sijaisperhe, tai eronneiden vanhempien uudet perheet. Sen sijaan ihmettelisin kovasti, jos lapsi perhekuvaa piirtäessään piirtäisi liudan tätejä, setiä, enoja ja serkkuja.
Olet muuten noin opettajana tullut ajatelleeksi, että ainakin niitä sijaisperheitä olisi varmaan paljon vähemmän, jos lapset piirtäisi enemmän setiä ja tätejä ja enoja kuviinsa?
Ja vieläkö näitä perhekuvia opettajat piirrättää, ne ovat monelle lapselle edelleen kipeä paikka. Eri asia, jos lapsi itse haluaa piirtää perheensä kuvan, mutta nämä maireasti hymyilevät opet, jotka sanovat, että "nyt kaikki piirtää perheensä" ei taida tajuta, mitä se isätön poika ajattelee.
Just näin, ei ole aina kivaa lapsillekaan nämä ahtaat rajat, millä se "oma perhe" määritellään. Siskonpoikani itki, kun opettaja oli opettanut, että ei perhe tuota tarkoita, kun hän oli kertonut ja piirtänyt perheekseen minut (tätinsä) ja äitinsä. Hänen isänsä lähti lätkimään, kun poika oli 11 kk eikä ole yhteyksiä pidellyt. Minä sen sijaan olen pojan elämässä lähes päivittäin läsnä, kun auttelen siskoani monissa asioissa ja haen ja vien poikaa.
Tämäkin ketju sai taas tuntemaan, että siinä olisi jotain vikaa, että lapsuudenkin jälkeen sisarukset ja vanhemmat pitävät yhtä jopa niin paljon, ettt todellakin määrittelevät edelleen perheensäkin näin.
Että miettikää välilläkin tekin oma perheilijät asioita toistenkin kannalta, vaikka onnellisen? ydinperheen omaattekin.
Voi kamala kun tuli paha mieli pojan puolesta! Se on kyllä kummallinen ajatus, että opettajatkin ymmärtävät, että voi olla sijaisperhettä tai/ja uusperhettä ja yleensä onkin, mutta ei ajatusta, että läheistä, omaa perhettä voi olla myös sukulaiset, kuten tädit tai sedät ja enot.
Tarkemmin kun tätä ajattelee, niin tuohan on ihan sairasta, tarve selittää, että ei se mikään oikea, oma perhe ole, joka koostuu sukulaisista, vain joku ihmeen "itse perustettu" perhe on!
Näinhän se tuntuu vielä tuolla koulumaailmassa ja varhaiskasvatuksen piirissä olevan, pysytään kyllä kärryillä kaikenlaisista bonuksista, oli miten sekavasti kuviot sitten ovatkaan, mutta hämmästystä herättää, että täti voi olla yhtä läheinen kuin kolmas uusperhebonusvanhempi.
Nimittäin saatiin myös hartaasti selittää, miksi minä usein vien tai haen poikaa ja että se kuulkaa on ihan ok. Ja jatkui kun meni ala-asteelle, missä tämä itkettäminen tapahtui.
Oikein hämmästytti, miksi konsepti oli niin vaikea. Opettajat voisivat selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vastaisi " ei, minulla on muiden ihmisten perheet"?
Vierailija kirjoitti:
Meillä perheeseen kuuluvat kyllä ihan kaikki, siis mummot ja vaarit, serkut, pikkuserkut ja ylipäänsä kaikki, joilla on samaa sukutaustaa😊
Olisi hirmu outoa, että meidän perhe olisi vain isä+äiti+lapsi.
Kaverit ja ystävät saavat olla yhtä hyväksyttyjä, vaikka eivät olekaan sukulaisia.
Mutta perhe yleisesti käsitellään niiksi, jotka asuvat yhdessä eli yleensä äti, isä ja lapset, no ehkä siellä saattaa mummo ja vaarikin asua.
Siis täysin yleinen käsite samassa perheessä asuvista eikä koko sukua oteta mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen perheetön ja se tarkoittaa sitä, ettei ole puolisoa eikä lapsia.
Eri asia on sitten lähisukulaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä perheeseen kuuluvat kyllä ihan kaikki, siis mummot ja vaarit, serkut, pikkuserkut ja ylipäänsä kaikki, joilla on samaa sukutaustaa😊
Olisi hirmu outoa, että meidän perhe olisi vain isä+äiti+lapsi.
Kaverit ja ystävät saavat olla yhtä hyväksyttyjä, vaikka eivät olekaan sukulaisia.
Mutta perhe yleisesti käsitellään niiksi, jotka asuvat yhdessä eli yleensä äti, isä ja lapset, no ehkä siellä saattaa mummo ja vaarikin asua.
Siis täysin yleinen käsite samassa perheessä asuvista eikä koko sukua oteta mukaan.
Niin sen huomaa ihan sanastostakin. On olemassa perhe ja sitten on ihan oma sana niille muille suku. Ihan hämmentävää miten vaikeaa tämänkin erottaminen on osalle porukasta. Itse ajattelisin, että työpaikalla perheellinen tarkoittaa sitä, että on elätettävänään muitakin kuin itsensä. Harva sitä siskoaan elättää tai mummoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen muuten viimisen päälle perheetön. Ei ole puolisoa, lapsia eikä edes lähisukulaisia vai lasketaanko serkut lähisukulaisiksi? Voiko tuon koiran laskea perheenjäseneksi?
Ymmärrän heti mitä tuolla kysymyksellä tarkoitetaan, joten en pidä outona. Käytän joskus itsekin esim. sanaa lapsuudenperhe, vaikka ovathan vanhempani ja sisarukseni edelleen perhettäni.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä perheeseen kuuluvat kyllä ihan kaikki, siis mummot ja vaarit, serkut, pikkuserkut ja ylipäänsä kaikki, joilla on samaa sukutaustaa😊
Olisi hirmu outoa, että meidän perhe olisi vain isä+äiti+lapsi.
Kaverit ja ystävät saavat olla yhtä hyväksyttyjä, vaikka eivät olekaan sukulaisia.
Mutta perhe yleisesti käsitellään niiksi, jotka asuvat yhdessä eli yleensä äti, isä ja lapset, no ehkä siellä saattaa mummo ja vaarikin asua.
Siis täysin yleinen käsite samassa perheessä asuvista eikä koko sukua oteta mukaan.
Ahaa. Ja millainen perhe on vanhemmalla, jonka luona ei asu lapset eikä ex-puoliso - tuleeko hänestä siis perheetön näiden asumisjärjestelyiden vuoksi?
Vihaan todellakin tätä "yleensä" ajattelua ja ainakaan sitä ei pitäisi tuputtaa pienille lapsille, jotka eivät vielä kykene "itse hankkimaan/muodostamaan perhettä", vaan joutuu tyytymään siihen, minkälainen perhe hänellä nyt onkin ja kenet hän itse reppana perheeksi lukee.
Onneksi löytyy teitä paremmin tietäviä, jotka voivat häntä itkettää kertomamalla, että etkö tuotakaan tiennyt, ei sun perhe voi olla täti ja äiti, koska se ei ole yleistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä perheeseen kuuluvat kyllä ihan kaikki, siis mummot ja vaarit, serkut, pikkuserkut ja ylipäänsä kaikki, joilla on samaa sukutaustaa😊
Olisi hirmu outoa, että meidän perhe olisi vain isä+äiti+lapsi.
Kaverit ja ystävät saavat olla yhtä hyväksyttyjä, vaikka eivät olekaan sukulaisia.
Mutta perhe yleisesti käsitellään niiksi, jotka asuvat yhdessä eli yleensä äti, isä ja lapset, no ehkä siellä saattaa mummo ja vaarikin asua.
Siis täysin yleinen käsite samassa perheessä asuvista eikä koko sukua oteta mukaan.
Niin sen huomaa ihan sanastostakin. On olemassa perhe ja sitten on ihan oma sana niille muille suku. Ihan hämmentävää miten vaikeaa tämänkin erottaminen on osalle porukasta. Itse ajattelisin, että työpaikalla perheellinen tarkoittaa sitä, että on elätettävänään muitakin kuin itsensä. Harva sitä siskoaan elättää tai mummoaan.
No nyt tuli peliin elatus. Elikä oikea oma perhe on sellainen, jossa kaikki asuvat saman katon alla ja elättävät ainakin osaa porukkaa. Toisin sanoen, voidaan määritellä tietty asusmismuoto ja rahan käyttö.
Oikea perhe ei siis voi olla tunneperäinen asia, vaan sitä määrittelee ainoastaan tarkoin määritellyt, materialistisesti mittattavissa olevat asia.
Tämä selvä ja asenteissa kyllä todellakin näkyy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä perheeseen kuuluvat kyllä ihan kaikki, siis mummot ja vaarit, serkut, pikkuserkut ja ylipäänsä kaikki, joilla on samaa sukutaustaa😊
Olisi hirmu outoa, että meidän perhe olisi vain isä+äiti+lapsi.
Kaverit ja ystävät saavat olla yhtä hyväksyttyjä, vaikka eivät olekaan sukulaisia.
Mutta perhe yleisesti käsitellään niiksi, jotka asuvat yhdessä eli yleensä äti, isä ja lapset, no ehkä siellä saattaa mummo ja vaarikin asua.
Siis täysin yleinen käsite samassa perheessä asuvista eikä koko sukua oteta mukaan.
Niin sen huomaa ihan sanastostakin. On olemassa perhe ja sitten on ihan oma sana niille muille suku. Ihan hämmentävää miten vaikeaa tämänkin erottaminen on osalle porukasta. Itse ajattelisin, että työpaikalla perheellinen tarkoittaa sitä, että on elätettävänään muitakin kuin itsensä. Harva sitä siskoaan elättää tai mummoaan.
No nyt tuli peliin elatus. Elikä oikea oma perhe on sellainen, jossa kaikki asuvat saman katon alla ja elättävät ainakin osaa porukkaa. Toisin sanoen, voidaan määritellä tietty asusmismuoto ja rahan käyttö.
Oikea perhe ei siis voi olla tunneperäinen asia, vaan sitä määrittelee ainoastaan tarkoin määritellyt, materialistisesti mittattavissa olevat asia.
Tämä selvä ja asenteissa kyllä todellakin näkyy!
Näyttää menevän nyt tädillä tunteisiin, mutta kyllä minäkin sitä ihmettelen, miksi sen opettajan piti alkaa poikaa valistamaan, miksi ei voinut sanoa, että kiva piirustus, tätikin kuvassa.
Minusta perhe ja suku ovat eri asia. Lapsena perhe on omat vanhemmat ja sisarukset, aikuisena oma puoliso ja lapset.
Jos minulta kysytään perheestä, oletan, että kysytään puolisosta/lapsista, tosin jos joku kertoo, että heidän perheeseen kuuluu esim. täti / isovanhempi, käsitän tämän siten, että nämä ihmiset ovat osa heidän lähiperhettä mikä on sekin ihan normaalia.
Se, mikä minua veetuttaa on se, että ei anneta olla jos ensimmäinen vastaus on jo hieman vähäsanainen, esim itsellä ei ole tällä hetkellä puolisoa eikä lapsia, vanhemmat ovat kuolleet eikä sisaruksia ole, ja sukulaiset ovat etäisiä silti kysellään vaikka pikkuserkkuihin asti. Minusta voisi antaa olla siinä vaiheessa, kun alkaa kuulostaa, että nyt ei tule niitä positiivisia vastauksia.
Ei outo mutta ärsyttävä koska ihmiset harvoin tyytyy kyllä/ei-vastaukseen vaan pitäisi kertoa enemmän. En halua avata oman perheeni asioita ihmeteltäväksi enkä jaksa valehdella.