Lue keskustelun säännöt.
Olen vähän uupunut koiran omistajuuteen :(
16.05.2021 |
Vaikka siivoan niin asunto on karvan peitossa taas parin tunnin päästä.
Aina kun lähtee töihin niin saa stressata uliseeko koira yksin ollessaan ja tuleeko naapureilta kohta valitusta.
Ei voi mitään lomamatkoja miettiä kun ei ole helppoa saada koiraa hoitoon, ja pahalta tuntuisi reissata itse kun tietäisi että koira on jossain kurjassa hoitolassa.
Ei voi lähteä yhtään mihinkään käymään ilman että koko aika on mielessä että "Kohta pitää mennä kotiin koiran luo".
Kyllä tuo koira on tietysti todella ihana ja tuo paljon iloa, mutta myös rajoittaa elämää tosi paljon. Puhumattakaan siitä kun iskee vaikka ripulitauti ja viet koiraa ulos läpi yön tunnin välein..
Sanomattakin selvää että lapsia en tule ainakaan ikinä hankkimaan.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tästäkin puolesta koiran omistajuudessa puhutaan.
Hyvin kasvatettu koira on helpompi kuin lapsi, tai puoliso, tai kuka vain. Ja muutenkin parempi. Mutta ihmisen joka ei viitsisi kerta kaikkiaan muuta kuin maata sohvalla ja viihdyttää itseään, ei tietenkään pidä hankkia ei eläintä eikä ihmistä. Jääpähän ilman sitä kaikkea hyvääkin, kun helppous ja siisteys riittää.
Niin no se vähän riippuu oletko kaltaistesi ihmisten seurassa, moni ei onneksi ole. Onneksi täällä on myös sellaisia ihmisiä keskustelemassa, joilla ei mene tunteisiin se, että joku näkee koiran kanssa elämisen yllättävänkin raskaaksi.
Ollaan puolison kanssa ihmetelty sitä, että niin monella naapurilla on koira ja miten vähän niitä koiran omistajia näkyy ulkona. Eivät saa tarpeeksi liikuntaa ikävä kyllä. Jos joku väittää, ettei koirasta ole haittaa tai koiran kanssa eläminen on helppoa, valehtelee. Valehtelee tai sitten on esim. työtön tai ei hoida koiraansa kunnolla.
Me olemme ulkoilevaa sorttia ja laskettiin miten päivän tunnit riittäisi koiran hoitoon ja täytyy sanoa, että tiukkaa tekisi antaa koiralle tarpeeksi liikuntaa arkipäivisin, koska olemme molemmat työelämässä. Ja matkustelu ym vaikeutuisi huomattavasti. Koira on kuin pieni lapsi, joka ei kasva ja kehity itsenäiseksi. Sellaista sitten 10-15 vuotta.
Moni on nyt korona-aikana ottanut koiran, että jaksaa kököttää kotona, mutta koronan jälkeen menee moni koira piikille.
Me olemme myös työelämässä ja hoidamme kyllä koiramme kunnolla. Ja kyllä, koiran kanssa eläminen on helppoa. Huomaa, että sinulla ei ole ollut koiraa tai sitten sinulle ei vaan sovi koira, mutta älä oleta, että kaikkien elämä on samanlaista kuin sinun. Kaikille koira ei sovi ja se on todella, todella hyvä, että osa ihmisistä sen itsessään tunnistaa, kuten ilmeisesti sinä. Tajuat, että sinulla ei olisi aikaa: sinä haluat käyttää vapaa-aikasi johonkin muuhun. Mutta et silti voi sanoa, että jokainen työssäkäyvä hoitaisi koiransa huonosti, koska et voi tietää, mihin ja miten muut aikansa käyttävät. Meidän koirat lenkkeilevät joka päivä noin 1-2,5 tuntia. Se on pienille koirille oikein hyvä määrä, kun ne saavat myös ulkoilla ja leikkiä pihalla paljon ja aktivointia myös sisällä. Ruokien antamiseen ei kauaa mene, ja muuta päivittäistä hoitoa ne eivät terveenä tarvitse. Joten eipä tuohon kovin kauan mene. Ilman koiriakin ulkoilisimme, todennäköisesti vain vähemmän, joten kovin paljon ylimääräistä aikaa niihin ei oikeastaan mene. Pesut, kynsien leikkaukset, eläinlääkärit, yms tulevat tietysti vielä tähän päälle, mutta ne eivät paljoa aikaa vie.
Matkailukin on helppoa, kun on luotettavat hoitajat ja joillekin matkoille koirat voi ottaa myös mukaan.
Mutta kuten sanottu, koira ei sovi kaikille. Elämään, jossa on koiria, ei tietenkään mahdu ihan niin paljon muuta, kuin elämään jossa ei ole koiria. Mutta samahan se on kaiken muun kanssa: jos harrastat kilpauintia, niin se on jostain muusta pois. Jos käyt joka päivä kuntosalilla, se on jostain muusta pois. En sano, että nuokaan olisi huonoja vaihtoehtoja tai myöskään koiraa parempia, vaan ihan vaan erilaisia. Itseä ei nuo kiinnosta, valitsen paljon mielummin koirat.
Harmi, että sinulla meni herne nenään. Netissä voit tietenkin väittää mitä vaan, että kyllä koiranne saavat tarpeeksi ulkoilua, vaikka olettekin töissäkäyviä. Ehkä olet osa-aikainen tai jompi kumpi etätöissä. Ehkä sinulla on lapsia, jotka lenkittävät perheen koiria koulusta tullessaan. Koirasi ovat siis pieniä ja ymmärrät varmaan, että pienellä koiralla on pieni rakko ja rääkkäystä olisi pitää niitä tavallisen 8-16 työpäivän ajan (plus työmatkat) pissaamatta.
Koira on eläin, joten älä vertaa sitä kilpaurheiluun. Eläin vaatii tarpeeksi ulkoilua, laadukasta ravintoa, laadukkaan elämän. Sitä ei voi laittaa tauolle, jos ei nyt vaan huvita jne. Koiran kanssa eläminen ei ole harrastus, se on perheenjäsen. Vaikuttaa siltä, ettei koira sovi sinullekaan, kun asenne on tuo. Harmi ettet ole sitä tajunnut.
-Sama.
Huh mikä kommentti :'D
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä voidaan tapella maailman tappiin, että kummat on hankalampia/työläämpiä/sitovampia koirat vai lapset. Riippuu niin paljon koirasta, lapsesta ja vanhemmasta/omistajasta. Eri ihmiset kokee eri asiat työläiksi ja ajattelee eri tavoin, kuten täälläkin on huomattu. Toisista koira on pallo jalkaa 15 vuodeksi ja lapsi helppo kun kestää ensimmäiset vuodet. Toisen mielestä nimenomaan ne muutamat vuodet jotka lapset sitoo, on niin kestämättömiä, että 15 vuotta koiraa menee kevyesti.
Minulla on vain koiria, mutta lapsiakin toivottavasti jossain vaiheessa. Nykyisin uskomukseni kuitenkin on, että minulle lapset tulevat olemaan huomattavasti työläämpiä kuin koirat. Ei tietenkään aina joka päivä: vaihtelua on molemmissa. Kuten sanottu, lapset on ensimmäisten vuosiensa ajan todella kiinni vanhemmissaan ja pikku hiljaa irtautuvat kun kasvavat. Siinä välissä on kuitenkin sairastamiset, harrastamiset, kiukkuilut, kasvatus. Varmasti on päiviä, kun lapsen kanssa on tosi helppoa, eikä niistä koe minkäänlaista vaivaa, mutta sitten myös niitä, joina salaa mielessään haluaisi kysyä, että mihin tämän voi palauttaa. Koirien kanssa on vähän samoin: on niitä päiviä, kun ulkona käyminen on parasta ikinä ja parhaimmillaan haluaa treenata ja aktivoida koiria vaikka koko päivän. Mutta sitten on niitä päiviä kun et ole nukkunut juurikaan, kun koiralla on ripuli ja uloslähtö tuntuu mahdottomalta ja sielläkin koira astuu kakkaan ja huomaat sen vasta, kun se on kävellyt sisällä 5 minuuttia. Onhan näitä. Sairasteleva koira voi myös olla iso taakka, niin ajallisesti kuin varsinkin henkisesti. Mutta mites sitten hankala lapsi? On mielestäni aika turhaa vertailla, koska kuten alkuun jo sanoin, riippuu niin paljon koirasta, lapsesta ja sinusta itsestäsi, minkä koet hankalaksi ja sitovaksi.
Vierailija kirjoitti:
Olihan se ihana ensimmäiset 6kk.
Voi luoja, ihanaa kun koirani ei ole enää tuon ikäinen! En kaipaa pentuaikaa yhtään, ja odotin vaan koko ajan että kasvaa aikuiseksi että ei enää vaadi niin hirveästi. Puhuin moneen kertaan kaikille siitä miten raskasta pennun omistaminen on ja että kukaan ei ikinä ottaisi koiranpentua elleivät ne olisi pentuina juuri niin söpöjä - sillä saavat paljon anteeksi. ONNEKSI pentuaika meni nopeaa, kyllä aikuisen koiran kanssa on vaan niin helkkarin paljon helpompaa, vaikka omistaisikin adhd-tapauksen niinkuin minä.
Ja niin, joku mainitsi että sheltille löytyy varmasti kummeja - on aina löytynyt hoitaja kun olen tarvinnut (ehkä 4-5 kertaa) ja vapaaehtoisia olisi enemmänkin :). Katsotaan jos elämä heittelisi ja joskus saisinkin lapsia, että löytyisikö yhtä helposti hoitaja niille :D :D
T. Se sheltin omistaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tästäkin puolesta koiran omistajuudessa puhutaan.
Hyvin kasvatettu koira on helpompi kuin lapsi, tai puoliso, tai kuka vain. Ja muutenkin parempi. Mutta ihmisen joka ei viitsisi kerta kaikkiaan muuta kuin maata sohvalla ja viihdyttää itseään, ei tietenkään pidä hankkia ei eläintä eikä ihmistä. Jääpähän ilman sitä kaikkea hyvääkin, kun helppous ja siisteys riittää.
Niin no se vähän riippuu oletko kaltaistesi ihmisten seurassa, moni ei onneksi ole. Onneksi täällä on myös sellaisia ihmisiä keskustelemassa, joilla ei mene tunteisiin se, että joku näkee koiran kanssa elämisen yllättävänkin raskaaksi.
Ollaan puolison kanssa ihmetelty sitä, että niin monella naapurilla on koira ja miten vähän niitä koiran omistajia näkyy ulkona. Eivät saa tarpeeksi liikuntaa ikävä kyllä. Jos joku väittää, ettei koirasta ole haittaa tai koiran kanssa eläminen on helppoa, valehtelee. Valehtelee tai sitten on esim. työtön tai ei hoida koiraansa kunnolla.
Me olemme ulkoilevaa sorttia ja laskettiin miten päivän tunnit riittäisi koiran hoitoon ja täytyy sanoa, että tiukkaa tekisi antaa koiralle tarpeeksi liikuntaa arkipäivisin, koska olemme molemmat työelämässä. Ja matkustelu ym vaikeutuisi huomattavasti. Koira on kuin pieni lapsi, joka ei kasva ja kehity itsenäiseksi. Sellaista sitten 10-15 vuotta.
Moni on nyt korona-aikana ottanut koiran, että jaksaa kököttää kotona, mutta koronan jälkeen menee moni koira piikille.
Me olemme myös työelämässä ja hoidamme kyllä koiramme kunnolla. Ja kyllä, koiran kanssa eläminen on helppoa. Huomaa, että sinulla ei ole ollut koiraa tai sitten sinulle ei vaan sovi koira, mutta älä oleta, että kaikkien elämä on samanlaista kuin sinun. Kaikille koira ei sovi ja se on todella, todella hyvä, että osa ihmisistä sen itsessään tunnistaa, kuten ilmeisesti sinä. Tajuat, että sinulla ei olisi aikaa: sinä haluat käyttää vapaa-aikasi johonkin muuhun. Mutta et silti voi sanoa, että jokainen työssäkäyvä hoitaisi koiransa huonosti, koska et voi tietää, mihin ja miten muut aikansa käyttävät. Meidän koirat lenkkeilevät joka päivä noin 1-2,5 tuntia. Se on pienille koirille oikein hyvä määrä, kun ne saavat myös ulkoilla ja leikkiä pihalla paljon ja aktivointia myös sisällä. Ruokien antamiseen ei kauaa mene, ja muuta päivittäistä hoitoa ne eivät terveenä tarvitse. Joten eipä tuohon kovin kauan mene. Ilman koiriakin ulkoilisimme, todennäköisesti vain vähemmän, joten kovin paljon ylimääräistä aikaa niihin ei oikeastaan mene. Pesut, kynsien leikkaukset, eläinlääkärit, yms tulevat tietysti vielä tähän päälle, mutta ne eivät paljoa aikaa vie.
Matkailukin on helppoa, kun on luotettavat hoitajat ja joillekin matkoille koirat voi ottaa myös mukaan.
Mutta kuten sanottu, koira ei sovi kaikille. Elämään, jossa on koiria, ei tietenkään mahdu ihan niin paljon muuta, kuin elämään jossa ei ole koiria. Mutta samahan se on kaiken muun kanssa: jos harrastat kilpauintia, niin se on jostain muusta pois. Jos käyt joka päivä kuntosalilla, se on jostain muusta pois. En sano, että nuokaan olisi huonoja vaihtoehtoja tai myöskään koiraa parempia, vaan ihan vaan erilaisia. Itseä ei nuo kiinnosta, valitsen paljon mielummin koirat.
Harmi, että sinulla meni herne nenään. Netissä voit tietenkin väittää mitä vaan, että kyllä koiranne saavat tarpeeksi ulkoilua, vaikka olettekin töissäkäyviä. Ehkä olet osa-aikainen tai jompi kumpi etätöissä. Ehkä sinulla on lapsia, jotka lenkittävät perheen koiria koulusta tullessaan. Koirasi ovat siis pieniä ja ymmärrät varmaan, että pienellä koiralla on pieni rakko ja rääkkäystä olisi pitää niitä tavallisen 8-16 työpäivän ajan (plus työmatkat) pissaamatta.
Koira on eläin, joten älä vertaa sitä kilpaurheiluun. Eläin vaatii tarpeeksi ulkoilua, laadukasta ravintoa, laadukkaan elämän. Sitä ei voi laittaa tauolle, jos ei nyt vaan huvita jne. Koiran kanssa eläminen ei ole harrastus, se on perheenjäsen. Vaikuttaa siltä, ettei koira sovi sinullekaan, kun asenne on tuo. Harmi ettet ole sitä tajunnut.
-Sama.
Kiitos huolehtimisesta, mutta ihan hyvin ovat kaikki koirani pärjänneet sen 9-10 tuntia, mitä työpäivään matkoineen menee (pärjäävät kyllä pidempäänkin ihan ongelmitta, mutta harvoin on onneksi tarvetta). 25 vuoden aikana ei ole ollut mitään ongelmia. Toki pennut ja vanhukset on asia erikseen.
Missä kohtaa sanoin laittavani koirat tauolle? En missään. Koira on perheenjäsen, mutta ajankäytön suhteen näen sen myös harrastuksena, siksi voin verrata sitä kilpaurheiluun. Siinä on vain se ero, että tätä harrastusta ei noin vaan lopeteta kun siltä tuntuu, eikä sitä, kuten sanoit, laiteta tauolle. Mutta eipä ole ollut tarvettakaan.
Edelleen toistan, että se, ettei sinulla olisi aikaa koiraan, ei tarkoita, ettei jollain toisella työssäkäyvällä voisi olla. Monellakin on. Töissä työmatkoineen menee se max. 10 tuntia, nukkumiseen 8 tuntia, yleiseen pööpöilyyn (syömiseen, ruoanlaittoon, jne) vaikka 2 tuntia, niin siinähän jää vielä 4 tuntia vuorokaudesta. Kyllä siinä ajassa ehtii hyvin lenkittää ja aktivoida koiraa. Se aika ON tottakai pois jostain muusta, kuten jo sanoinkin. On se sitten muista harrastuksista, tv:n katsomisesta, netissä surffaamisesta, kaupoissa pyörimisestä tai mistä tahansa. Se on totta, että en ehdi nähdä ystäviä työpäivän jälkeen, elleivät he tule meille tai ellei puolisoni käytä koiria. Mutta tämä on minulle ihan ok. Viikonloppuna ehtii, eli koirat ei siinä kärsi. Ja en toisaalta muutenkaan jaksa nähdä ihmisiä läheskään joka viikko. Muita kotoa pois vieviä harrastuksia ei ole, joten aikaa koirille kyllä on. En koe tarvetta selitellä juuri omaa tilannettani, vaan yritän vaan (varmaan tuloksetta...) saada sinua ymmärtämään, että ihmiset priorisoi eri asioita ja haluaa käyttää aikaansa eri asioihin. Sinä teet tuon ylimääräisen n. 4 tuntia jotain muuta ja siksi koet ettei aikaa koiralle ole. Ja tiedätkö mitä: se on ihan ok! Mutta älä silti väitä jokaista työssäkäyvää koiranomistajaa eläinrääkkääjäksi, koska väitteelläsi ei ole minkäänlaista totuuspohjaa. Yritä ymmärtää, että aikaansa voi käyttää jotenkin muutenkin kuin siten, miten sinä sitä käytät - ja siitä toisesta tavasta voi jopa nauttia.
Ikinä en enää koiraa ota kun aika jättää nykyisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi koiraa hankittu ennen lapsia. Nyt kun on molemmat niin tiedän, että koirista on superpaljon enemmän vaivaa ja niiltä saa vähemmän takaisin. Ei tuu koiraa enää, vaikka rakkaita ovatkin. Hoidetaan loppuun ja eletään sitten elämää vapaammin.
Vierailija kirjoitti:
Koirahan on sitovampi kuin lapset. Lapsi menee työpäivän ajaksi päiväkotiin, lapsi käy itse vessassa, oppii tekemään itse välipalaa... Koululaisena lapsi hoitaa itse koulumatkat ja kavereiden kanssa ulkoilut. Koira taas ei kehity mihinkään vaan on täysin hoidettava ja menemisiä rajoittava koko elämänsä ajan.
Koira ei tarvitse välipaloja, eikä normaalille, terveelle koiralle tarvitse kokata ruokaa. Sen kun ostat kaupasta säkin (samanlainen joka kerta, ei tartte miettiä että tykkäsikö se nyt tästä banaanijugurtista vai mansikka) ja lapat kuppiin sopivan määrän. Että kyllä mielestäni koiran ruokkiminen on aika paljon helpompaa kuin lapsen. Työpäivän ajaksi koira jää kotiin, eli sitä ei tarvitse edes viedä minnekään. Toki se pitää siihen totuttaa, mutta ei kaikki lapsetkaan ihan helpolla heti jää päiväkotiin. Koirakin käy itse tarpeillaan, jos sen päästää pihalle (aidatulle tietysti). Koiralla ei ole koulumatkoja. Ainoa, mihin se tarvitsee seuraa on ulkoilu. Koira ei myöskään tarvitse välttämättä harrastuksia, mutta useimmilla lapsilla niitä on ja monia joutuu niihin kuskaamaan (jos on koira+lapsi niin ilmainen vinkki: kun lapsi on harrastuksessa, voit itse käydä lenkillä koiran kanssa ja näin saat vähän vaihtelua myös lenkkimaastoihin kun ei tarvitse lähteä joka kerta kotinurkilta). Ja joku sanoi ettei lapsista lähde karvaa niinkuin koirista. Ei toki, mutta kyllä ne sotkua saavat etenkin pienenä aikaan silti helposti enemmän kuin aikuinen (hyväkäytöksinen) koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrettävästi sinkun elämä voi olla hankalaa koiran kanssa, kun on enemmän menoja ja joutuu yksin vastaamaan kaikesta.
Jos ja kun parisuhde löytyy, koiran pitäminenkin helpottuu. Ollaan mieheni kanssa lapseton pariskunta, ja meillä on pieni 4kg koira. Harrastuksemme on lähinnä luonnossa, mökillä tms, joten koira kulkee mukanamme joka paikkaan. Pieni koko ja helppo koulutettavuus mahdollistaa helpon yhteiselon. Vielä kun jakaa lenkkivuorot aamuherääjälle aamun jne, ei koiran pito pääse rasittamaan.
Jos miehelleni sattuisi jotain, pitäisin koiran tietysti yksinkin loppuu asti, onhan se rakas perheenjäsen. Mutta jos olisin yksin, miettisin kyllä toisenkin kerran ottaisinko koiran...
Jep, kissakin rajoittaa ja vituttaa jo ihan tarpeeksi. Lapsi tuon kissan halusi ja lupasi hoitaa, mutta arvatkaapa kahdesti ketkä sitä oikeasti hoitaa ja jopa leikittää? Lapsi mankuu myös koiraa, ja siinähän kävisi ihan samalla tavalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissa tai pari ei rajoita lopulta kovin paljon kun lapsiperhe-elämää elellään, mutta tosiaan vanhemman se laitimmainen hoitovastuu on aina otettava. Meillä kaksi huom! leikattua ja sirutettua poikaa. Kulkevat mukana hotelleissa, mökillä ja jopa purjeveneessä. Ovat valjaissa ulkona päivittäin, joskus yöaikaan vapaana muttei päivisin... saa råtat naapurustossa kyytiä ja kissat aktiviteettia. Pärjäävät kotona vuorokauden ja kissahoitoloitakin on käytetty lomamatkoilla. Purrrr
Toi on ihan täysin ymmärrettävää. Mulla on kaksi koiraa ja vaikka ovatkin täydellisen ihania ja rakkaita mulle, niin tottakai välillä toivoisi, että voisi vain lähteä reissuun ilman hoitopaikkajärjestelyitä ja että koti ei olisi ihan täynnä hiekkaa ja karvaa.
Toisaalta koirat ovat tuoneet elämääni todella paljon. En saisi itseäni päivittäisille 10 kilometrin lenkeille jos koirat eivät sitä vaatisi ja olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin koirapiirien kautta. Lisäksi ne ovat hyvää seuraa.
Vaikka koiran omistamisessa on haittapuolia, niin kokisin niin, että koirattomuudessakin on haittapuolia. Pitää vain punnita, että kummat haittapuolet painavat sun mittakupissasi enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki nyt ensiksi kouluttaja, jottei koira ulise yksinään.
Sitten robotti-imuri pyörimään.
Työssä käynnin ajaksi jos sulkee esim makkarin ovet, niin ei mene sinne. -> ei karvaa niin paljon.
Hommaa joku 15v viemään koira ulos ennen kuin pääset töistä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävästi sinkun elämä voi olla hankalaa koiran kanssa, kun on enemmän menoja ja joutuu yksin vastaamaan kaikesta.
Jos ja kun parisuhde löytyy, koiran pitäminenkin helpottuu. Ollaan mieheni kanssa lapseton pariskunta, ja meillä on pieni 4kg koira. Harrastuksemme on lähinnä luonnossa, mökillä tms, joten koira kulkee mukanamme joka paikkaan. Pieni koko ja helppo koulutettavuus mahdollistaa helpon yhteiselon. Vielä kun jakaa lenkkivuorot aamuherääjälle aamun jne, ei koiran pito pääse rasittamaan.
Jos miehelleni sattuisi jotain, pitäisin koiran tietysti yksinkin loppuu asti, onhan se rakas perheenjäsen. Mutta jos olisin yksin, miettisin kyllä toisenkin kerran ottaisinko koiran...
Mulla on aina ollut yksin koira enkä koskaan ole kokenut sitä mitenkään raskaana. Välillä olen kyllä ollut parisuhteessa, mutta koira on aina ollut vastuullani. Mikä siinä on nyt niin raskasta? Kyllä ennen koiran ottamista tiesin, että sitä pitää lenkittää sen 2-3 tuntia päivässä. Eihän tuosta ole muuta kuin iloa, erityisesti kun teen etätöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lapsia ja yksi koira. Jos jotain kadun niin koiran ottamista, sitäkin onneksi harvoin. Lapset kasvavat ja kehittyvät, oppivat omatoimisiksi yllättävän nopeasti. Koiran kanssa arki on samaa lähes koko sen elämän ajan.
Tämä on varmasti elämäni ainoa koira. Nyt jo vähän kauhistuttaa, mitä käy, kun teinit aikanaan muuttavat pois kotoa. Jos koira on vielä elossa, saan viettää ensimmäiset "vapauden vuodet" koiravanhusta hoivaten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävästi sinkun elämä voi olla hankalaa koiran kanssa, kun on enemmän menoja ja joutuu yksin vastaamaan kaikesta.
Jos ja kun parisuhde löytyy, koiran pitäminenkin helpottuu. Ollaan mieheni kanssa lapseton pariskunta, ja meillä on pieni 4kg koira. Harrastuksemme on lähinnä luonnossa, mökillä tms, joten koira kulkee mukanamme joka paikkaan. Pieni koko ja helppo koulutettavuus mahdollistaa helpon yhteiselon. Vielä kun jakaa lenkkivuorot aamuherääjälle aamun jne, ei koiran pito pääse rasittamaan.
Jos miehelleni sattuisi jotain, pitäisin koiran tietysti yksinkin loppuu asti, onhan se rakas perheenjäsen. Mutta jos olisin yksin, miettisin kyllä toisenkin kerran ottaisinko koiran...
Mulla on aina ollut yksin koira enkä koskaan ole kokenut sitä mitenkään raskaana. Välillä olen kyllä ollut parisuhteessa, mutta koira on aina ollut vastuullani. Mikä siinä on nyt niin raskasta? Kyllä ennen koiran ottamista tiesin, että sitä pitää lenkittää sen 2-3 tuntia päivässä. Eihän tuosta ole muuta kuin iloa, erityisesti kun teen etätöitä.
Jatkan vielä, että juu parempi olla ottamatta koiraa, jos ei jaksa sitoutua tiettyihin päivärutiineihin. Sen koiran parasta pitää kuitenkin ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävästi sinkun elämä voi olla hankalaa koiran kanssa, kun on enemmän menoja ja joutuu yksin vastaamaan kaikesta.
Jos ja kun parisuhde löytyy, koiran pitäminenkin helpottuu. Ollaan mieheni kanssa lapseton pariskunta, ja meillä on pieni 4kg koira. Harrastuksemme on lähinnä luonnossa, mökillä tms, joten koira kulkee mukanamme joka paikkaan. Pieni koko ja helppo koulutettavuus mahdollistaa helpon yhteiselon. Vielä kun jakaa lenkkivuorot aamuherääjälle aamun jne, ei koiran pito pääse rasittamaan.
Jos miehelleni sattuisi jotain, pitäisin koiran tietysti yksinkin loppuu asti, onhan se rakas perheenjäsen. Mutta jos olisin yksin, miettisin kyllä toisenkin kerran ottaisinko koiran...
Mulla on aina ollut yksin koira enkä koskaan ole kokenut sitä mitenkään raskaana. Välillä olen kyllä ollut parisuhteessa, mutta koira on aina ollut vastuullani. Mikä siinä on nyt niin raskasta? Kyllä ennen koiran ottamista tiesin, että sitä pitää lenkittää sen 2-3 tuntia päivässä. Eihän tuosta ole muuta kuin iloa, erityisesti kun teen etätöitä.
Harvalla aikuisella on enemmän kuin 2 tuntia vapaa-aikaa arkipäivänä. Hyvä jos edes sitä. Moni haluaa harrastaa muutakin tai tavata ystäviä tai vaikka remontoida kotia.
Toivoisi tietysti, että jokainen miettii tiukasti omia aikatauluja ja esim loma-aikoja ennen kuin hankkii koiran. Eämäntilanteet voivat myös muuttua. Me erosimme, kun koira oli parivuotias. Nyt se kulkee lasten kanssa vuoroviikoin kotien välillä. Niillä viikoilla, kun koko porukka on täällä, ei oikeasti meinaa tunnit riittää päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävästi sinkun elämä voi olla hankalaa koiran kanssa, kun on enemmän menoja ja joutuu yksin vastaamaan kaikesta.
Jos ja kun parisuhde löytyy, koiran pitäminenkin helpottuu. Ollaan mieheni kanssa lapseton pariskunta, ja meillä on pieni 4kg koira. Harrastuksemme on lähinnä luonnossa, mökillä tms, joten koira kulkee mukanamme joka paikkaan. Pieni koko ja helppo koulutettavuus mahdollistaa helpon yhteiselon. Vielä kun jakaa lenkkivuorot aamuherääjälle aamun jne, ei koiran pito pääse rasittamaan.
Jos miehelleni sattuisi jotain, pitäisin koiran tietysti yksinkin loppuu asti, onhan se rakas perheenjäsen. Mutta jos olisin yksin, miettisin kyllä toisenkin kerran ottaisinko koiran...
Mulla on aina ollut yksin koira enkä koskaan ole kokenut sitä mitenkään raskaana. Välillä olen kyllä ollut parisuhteessa, mutta koira on aina ollut vastuullani. Mikä siinä on nyt niin raskasta? Kyllä ennen koiran ottamista tiesin, että sitä pitää lenkittää sen 2-3 tuntia päivässä. Eihän tuosta ole muuta kuin iloa, erityisesti kun teen etätöitä.
Harvalla aikuisella on enemmän kuin 2 tuntia vapaa-aikaa arkipäivänä. Hyvä jos edes sitä. Moni haluaa harrastaa muutakin tai tavata ystäviä tai vaikka remontoida kotia.
Toivoisi tietysti, että jokainen miettii tiukasti omia aikatauluja ja esim loma-aikoja ennen kuin hankkii koiran. Eämäntilanteet voivat myös muuttua. Me erosimme, kun koira oli parivuotias. Nyt se kulkee lasten kanssa vuoroviikoin kotien välillä. Niillä viikoilla, kun koko porukka on täällä, ei oikeasti meinaa tunnit riittää päivässä.
No siksi varmaan ei kannata sitä koiraa ottaa, jos ei ole sitä vapaa-aikaa tarpeeksi. Mulle ne pitkät kävelylenkit ovat sitä haluamaani vapaa-aikaa ja sen takia koiran alun perin otinkin, lenkkikaveriksi. Remonttireiskat sitten remontoi kotia. Mutta tosiaan kannattaa miettiä tarkasti onko sitä aikaa sille koiralle tarpeeksi eikä se ole vain tyhjänpanttina siellä kotona turhautuneena.
Minulla on aina koirakuume, mutta en voi sellaista hankkia, koska asun yksin ja koira joutuisi olemaan paljon yksin. Ei se ole mitään koiran elämää, että vaan möllöttää yksin kotona 9h päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan se ihana ensimmäiset 6kk.
Voi luoja, ihanaa kun koirani ei ole enää tuon ikäinen! En kaipaa pentuaikaa yhtään, ja odotin vaan koko ajan että kasvaa aikuiseksi että ei enää vaadi niin hirveästi. Puhuin moneen kertaan kaikille siitä miten raskasta pennun omistaminen on ja että kukaan ei ikinä ottaisi koiranpentua elleivät ne olisi pentuina juuri niin söpöjä - sillä saavat paljon anteeksi. ONNEKSI pentuaika meni nopeaa, kyllä aikuisen koiran kanssa on vaan niin helkkarin paljon helpompaa, vaikka omistaisikin adhd-tapauksen niinkuin minä.
Ja niin, joku mainitsi että sheltille löytyy varmasti kummeja - on aina löytynyt hoitaja kun olen tarvinnut (ehkä 4-5 kertaa) ja vapaaehtoisia olisi enemmänkin :). Katsotaan jos elämä heittelisi ja joskus saisinkin lapsia, että löytyisikö yhtä helposti hoitaja niille :D :D
T. Se sheltin omistaja
Koira rahoittuu n. 2-vuotiaana.
Sheltille löytyy varmasti innokkaita kummeja, jotka mielellään ottavat koiran hoitaan silloin tällöin :)