Lue keskustelun säännöt.
Olen vähän uupunut koiran omistajuuteen :(
16.05.2021 |
Vaikka siivoan niin asunto on karvan peitossa taas parin tunnin päästä.
Aina kun lähtee töihin niin saa stressata uliseeko koira yksin ollessaan ja tuleeko naapureilta kohta valitusta.
Ei voi mitään lomamatkoja miettiä kun ei ole helppoa saada koiraa hoitoon, ja pahalta tuntuisi reissata itse kun tietäisi että koira on jossain kurjassa hoitolassa.
Ei voi lähteä yhtään mihinkään käymään ilman että koko aika on mielessä että "Kohta pitää mennä kotiin koiran luo".
Kyllä tuo koira on tietysti todella ihana ja tuo paljon iloa, mutta myös rajoittaa elämää tosi paljon. Puhumattakaan siitä kun iskee vaikka ripulitauti ja viet koiraa ulos läpi yön tunnin välein..
Sanomattakin selvää että lapsia en tule ainakaan ikinä hankkimaan.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira tuntuu sitovan enemmän kuin pienet lapset.
Töitä ei pysty tekemään pitkään, aamulla on pakko herätä, ulkona on käytävä monta kertaa säässä kuin säässä, naapurilta tulee valituksia ulisevasta koirasta, matkailla ei voi ilman erityisjärjestelyitä...
Lasten kohdalla sentään selkeä helpotus elämään tuli siinä kohtaa, kun päiväkotielämä päättyi.
Lapsen voi ottaa myös mukaan kauppaan, ravintolaan, lentokoneen matkustamoon, hotellin aamiaselle (joissakin hotelleissa ei saa jättää koiraa yksin hotellihuoneeseen), linja-autoon, metroon, paikallisjunaan jne. Koiran kanssa on kyllä huomattavasti hankalampaa liikkua muuten kuin metsälenkillä.
Minä olen reissannut koirani kanssa. Tietysti sellainen hotelli tai huoneisto, johon lemmikit ovat sallittuja eikä ole mitään ylimääräisiä sääntöjä. Ainakin omalta osalta ovat olleet tosi helppoja reissuja, kun koirani on tosi rauhallinen ja sopeutuvainen.
Nyt tartuit vain siihen hotelliin. Entä nähtävyyksissä käyminen: taidegalleriat, museot ja vastaavat? Entä shoppailu? Ravintoloissa käyminen? Iltaelämä? Lentokoneessa matkustaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää ottako koiraa, jos se joutuu olemaan 9 h päivässä yksin.
Se EI ole koiran elämää, vaikka se teitå hännän heilautuksella kiittääkin palatessanne kotiin - se on vain stressaantuneen ja onnettoman (enemmän tai vähemmän) helpotus siitä, ettei sitä taaskaan unohdettu sisään yksin kuolemaan.
Joo otin koiran, kun sain alkaa tehdä etätöitä noin 10 vuotta sitten. Aluksi tein 50 % ja kävin aina aamupäivisin toimistolla, kun asun työpaikkani vieressä ja nyt teen 100 %.
Sama täällä. Kiireisessä pikkulapsiarjessa nuo koiran tuomat haasteet kuormittaa. Koira on ihana ja rakas, ja saa nyt oleskella toistaiseksi (varmaan loppuelämän) perheeni tykönä. Eläkeläisillä eri tavalla aikaa kuin työssäkäyvillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa kun koiran omistajat luulee, että lasten kanssa on rankempaa. Lapsi on vauva vuoden, vaipoissa kaksi vuotta ja kasvaa koko ajan. Koira on vauva koko ikänsä, eikä hoitosuhde muutu mitenkään.
Lisäänpä vielä, että karvoja ei ole ja jo 5-vuotias osaa siivota lelunsa jos on pienestä pitäen opetettu ja vanhempi lapsi osaa jo auttaa kotitöissä. Koiran jälkiä siivoat sinä niin kauan kun koiran omistat.
Koira ei kuitenkaan 12-vuotiaana ala varastelevaksi narkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Kiireisessä pikkulapsiarjessa nuo koiran tuomat haasteet kuormittaa. Koira on ihana ja rakas, ja saa nyt oleskella toistaiseksi (varmaan loppuelämän) perheeni tykönä. Eläkeläisillä eri tavalla aikaa kuin työssäkäyvillä.
Taitais olla parempi vähä ajatella enste.
-S Salminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira tuntuu sitovan enemmän kuin pienet lapset.
Töitä ei pysty tekemään pitkään, aamulla on pakko herätä, ulkona on käytävä monta kertaa säässä kuin säässä, naapurilta tulee valituksia ulisevasta koirasta, matkailla ei voi ilman erityisjärjestelyitä...
Lasten kohdalla sentään selkeä helpotus elämään tuli siinä kohtaa, kun päiväkotielämä päättyi.
Lapsen voi ottaa myös mukaan kauppaan, ravintolaan, lentokoneen matkustamoon, hotellin aamiaselle (joissakin hotelleissa ei saa jättää koiraa yksin hotellihuoneeseen), linja-autoon, metroon, paikallisjunaan jne. Koiran kanssa on kyllä huomattavasti hankalampaa liikkua muuten kuin metsälenkillä.
Minä olen reissannut koirani kanssa. Tietysti sellainen hotelli tai huoneisto, johon lemmikit ovat sallittuja eikä ole mitään ylimääräisiä sääntöjä. Ainakin omalta osalta ovat olleet tosi helppoja reissuja, kun koirani on tosi rauhallinen ja sopeutuvainen.
Nyt tartuit vain siihen hotelliin. Entä nähtävyyksissä käyminen: taidegalleriat, museot ja vastaavat? Entä shoppailu? Ravintoloissa käyminen? Iltaelämä? Lentokoneessa matkustaminen?
Enpä juuri shoppaile, mutta moneen liikkeeseen on saanut mennä koiran kanssa myös. Ovella olen kysynyt voiko tulla koiran kanssa ja on vaan sanottu, no tietysti saa tulla ja sitten myyjät ovat leperrelleet koiralleni. Kahviloihin ja ravintoloihin on myös saanut mennä ja koiralleni on jopa ensin tarjottu vettä ja sitten kysytty mitäs omistajalle saisi olla. En harrasta kaupunkilomia, mutta hyvin se pärjää pari tuntia hotellihuoneessa ihan yksinäänkin, jos jonku paikallismuseon käy katsomassa. Lentokoneessa on nukkunut rauhallisesti laukussaan. No nyt ei harrasteta mitään lomia koronan takia. Ja koiran kanssa matkustaessa tutustuu helposti paikallisiin, erityisesti koiraihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira tuntuu sitovan enemmän kuin pienet lapset.
Töitä ei pysty tekemään pitkään, aamulla on pakko herätä, ulkona on käytävä monta kertaa säässä kuin säässä, naapurilta tulee valituksia ulisevasta koirasta, matkailla ei voi ilman erityisjärjestelyitä...
Lasten kohdalla sentään selkeä helpotus elämään tuli siinä kohtaa, kun päiväkotielämä päättyi.
Lapsen voi ottaa myös mukaan kauppaan, ravintolaan, lentokoneen matkustamoon, hotellin aamiaselle (joissakin hotelleissa ei saa jättää koiraa yksin hotellihuoneeseen), linja-autoon, metroon, paikallisjunaan jne. Koiran kanssa on kyllä huomattavasti hankalampaa liikkua muuten kuin metsälenkillä.
Minä olen reissannut koirani kanssa. Tietysti sellainen hotelli tai huoneisto, johon lemmikit ovat sallittuja eikä ole mitään ylimääräisiä sääntöjä. Ainakin omalta osalta ovat olleet tosi helppoja reissuja, kun koirani on tosi rauhallinen ja sopeutuvainen.
Nyt tartuit vain siihen hotelliin. Entä nähtävyyksissä käyminen: taidegalleriat, museot ja vastaavat? Entä shoppailu? Ravintoloissa käyminen? Iltaelämä? Lentokoneessa matkustaminen?
Enpä juuri shoppaile, mutta moneen liikkeeseen on saanut mennä koiran kanssa myös. Ovella olen kysynyt voiko tulla koiran kanssa ja on vaan sanottu, no tietysti saa tulla ja sitten myyjät ovat leperrelleet koiralleni. Kahviloihin ja ravintoloihin on myös saanut mennä ja koiralleni on jopa ensin tarjottu vettä ja sitten kysytty mitäs omistajalle saisi olla. En harrasta kaupunkilomia, mutta hyvin se pärjää pari tuntia hotellihuoneessa ihan yksinäänkin, jos jonku paikallismuseon käy katsomassa. Lentokoneessa on nukkunut rauhallisesti laukussaan. No nyt ei harrasteta mitään lomia koronan takia. Ja koiran kanssa matkustaessa tutustuu helposti paikallisiin, erityisesti koiraihmisiin.
Ah ok, sulla on pieni koira. Mitä rotua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira tuntuu sitovan enemmän kuin pienet lapset.
Töitä ei pysty tekemään pitkään, aamulla on pakko herätä, ulkona on käytävä monta kertaa säässä kuin säässä, naapurilta tulee valituksia ulisevasta koirasta, matkailla ei voi ilman erityisjärjestelyitä...
Lasten kohdalla sentään selkeä helpotus elämään tuli siinä kohtaa, kun päiväkotielämä päättyi.
Lapsen voi ottaa myös mukaan kauppaan, ravintolaan, lentokoneen matkustamoon, hotellin aamiaselle (joissakin hotelleissa ei saa jättää koiraa yksin hotellihuoneeseen), linja-autoon, metroon, paikallisjunaan jne. Koiran kanssa on kyllä huomattavasti hankalampaa liikkua muuten kuin metsälenkillä.
Pienen koiran voi ottaa lentokoneen matkustamoon.
Koiraa ei voi ottaa ruokakauppaan eikä museoon. Sen sijaan moniin ravintoloihin, taidegallerioihin, putiikkeihin, kaikkiin linja-autoihin, juniin ja metroihin koiran voi ottaa.
Ja arvaa mitä: hotellia varatessa saa tiedon, voiko koira olla huoneessa yksin 💡
Kerrostalossa olen seurannut näitä koiranomistajia. Yleensä nuori nainen ja pieni koira. Aluksi innokasta ulkoilua, koiran leikittämistä yms. Kun vuosi on vierähtänyt, koira viedään hädin tuskin piha-alueen ulkopuolelle tarpeilleen ja omistaja on väsyneen ja hermostuneen oloinen, kun koira ei heti ymmärrä hoitaa asioitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira tuntuu sitovan enemmän kuin pienet lapset.
Töitä ei pysty tekemään pitkään, aamulla on pakko herätä, ulkona on käytävä monta kertaa säässä kuin säässä, naapurilta tulee valituksia ulisevasta koirasta, matkailla ei voi ilman erityisjärjestelyitä...
Lasten kohdalla sentään selkeä helpotus elämään tuli siinä kohtaa, kun päiväkotielämä päättyi.
Lapsen voi ottaa myös mukaan kauppaan, ravintolaan, lentokoneen matkustamoon, hotellin aamiaselle (joissakin hotelleissa ei saa jättää koiraa yksin hotellihuoneeseen), linja-autoon, metroon, paikallisjunaan jne. Koiran kanssa on kyllä huomattavasti hankalampaa liikkua muuten kuin metsälenkillä.
Pienen koiran voi ottaa lentokoneen matkustamoon.
Koiraa ei voi ottaa ruokakauppaan eikä museoon. Sen sijaan moniin ravintoloihin, taidegallerioihin, putiikkeihin, kaikkiin linja-autoihin, juniin ja metroihin koiran voi ottaa.
Ja arvaa mitä: hotellia varatessa saa tiedon, voiko koira olla huoneessa yksin 💡
En saanut. Se selvisi vasta paikan päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira tuntuu sitovan enemmän kuin pienet lapset.
Töitä ei pysty tekemään pitkään, aamulla on pakko herätä, ulkona on käytävä monta kertaa säässä kuin säässä, naapurilta tulee valituksia ulisevasta koirasta, matkailla ei voi ilman erityisjärjestelyitä...
Lasten kohdalla sentään selkeä helpotus elämään tuli siinä kohtaa, kun päiväkotielämä päättyi.
Lapsen voi ottaa myös mukaan kauppaan, ravintolaan, lentokoneen matkustamoon, hotellin aamiaselle (joissakin hotelleissa ei saa jättää koiraa yksin hotellihuoneeseen), linja-autoon, metroon, paikallisjunaan jne. Koiran kanssa on kyllä huomattavasti hankalampaa liikkua muuten kuin metsälenkillä.
Pienen koiran voi ottaa lentokoneen matkustamoon.
Koiraa ei voi ottaa ruokakauppaan eikä museoon. Sen sijaan moniin ravintoloihin, taidegallerioihin, putiikkeihin, kaikkiin linja-autoihin, juniin ja metroihin koiran voi ottaa.
Ja arvaa mitä: hotellia varatessa saa tiedon, voiko koira olla huoneessa yksin 💡
En saanut. Se selvisi vasta paikan päällä.
Et tarkistanut tuollaista asiaa etukäteen? Otan aina yhteyttä säännnöistä ennen kuin uskallan varata yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira, kuten lapsikin, vaatii sitoutumista, ei se ole lelu. Se kokee ihan samoja tunteita kuin sinäkin, rakastaa, suuttuu, ahdistuu, ilahtuu, hätääntyy, pelästyy, väsähtää....se on riippuvainen sinusta. Ennen kuin ottaa, kannattaa miettiä, onko sinussa koiraihmistä 15 vuodeksi.
Meille tuli 8 v. eläinsuojelutapaus, pieni terrieri. Hän on nyt 10 vuotias. Potee eroahdistusta, (ei onneksi tarvitse olla yksin kuin pari kolme tuntia viikossa), on pari selvää entisen elämän traumaa, on aina messissä tutkimassa mitä tapahtuu, nukkuu vieressä ja joskus peiton alla, täytyy ulkoiluttaa kolmesti päivässä ja kerran päivässä tunnin lenkki. On leikkisä yhä, innostuu jahtaamaan häntää ja katsoo sitten silmiin, että mitä leikitään, on herkkuperse.....ja häntä pitää hoitaa, pestä, leikata kynnet, pestä hampaat, ulkoiluttaa, laittaa lenkille sadetakki, pestä/kuivata tassut lenkin jälkeen, ja ilmaista tämä ei ole: koiruutta pitää käyttää eläinlääkärissä rokotuksissa ja tarkastuksissa, hänellä on sydänvika, jota lääkitään jne, vakuutusmaksut....... ruoka nyt ei paljon maksa. Mutta pelkkä hammasremppa maksoi 1100 euroa ja sydänultra 300 euroa, rokotukset 100 euroa. Eli viime vuonna koiraan meni iloiset 1500 euroa, joista vakuutus maksoi 650 euroa. Ei ole halpaa. Harrastukset maksaa.
Ennenkuin otat, mieti mitä oikeasti otat. Et ota oikeasti söpöä nuolevaa karvakorvaa, vaan vastuuta, rahanmenoa ja työtä.
nim. koiria viimeiset 30 vuotta.
Koirat on sitovampia kuin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on helpompia, ne on avuttomia vaan pienenä, koira on aina. Lapset voi ottaa mukaan matkalle.
Ex-mies halusi koiran ja lupasi huolehtia siitä, mutta ei tehnytkään niin. Kaikki vastuu jäi minulle. Ex enimmäkseen juopotteli. Kerrankin olin kuntoutuskurssilla viikon niin koira ei ilmeisesti ollut saanut ruokaa ja vesikuppi oli limainen. Naapuri oli jonkin verran ruokkinut koiraa.
Koira jäi minulle, on nyt jo vanha, ja hyvin rakas.
Olen pienituloinen, joten eläinlääkärikulut ovat tulotasooni suuret. Ei voi mitään, täytyy kestää, vaikka omakin terveys huononee koko ajan. En voi luopua rakkaasta perheenjäsenistä.
Miettimään tarkkaan oma jaksamisenne kun olette koiraa hankkimassa.
Tämä tulee yleistymään, koiria on otettu hetken mielijohteesta nyt Korona-aikana ja sitten kun selviää, että mitä koiran omistaminen oikeasti tarkoitaa, niin sitten "uuvutaan"ja laitetaan koira kiertoon tai lopetetaan. Ihminen on itsekäs pa*ka!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tästäkin puolesta koiran omistajuudessa puhutaan.
Hyvin kasvatettu koira on helpompi kuin lapsi, tai puoliso, tai kuka vain. Ja muutenkin parempi. Mutta ihmisen joka ei viitsisi kerta kaikkiaan muuta kuin maata sohvalla ja viihdyttää itseään, ei tietenkään pidä hankkia ei eläintä eikä ihmistä. Jääpähän ilman sitä kaikkea hyvääkin, kun helppous ja siisteys riittää.
Niin no se vähän riippuu oletko kaltaistesi ihmisten seurassa, moni ei onneksi ole. Onneksi täällä on myös sellaisia ihmisiä keskustelemassa, joilla ei mene tunteisiin se, että joku näkee koiran kanssa elämisen yllättävänkin raskaaksi.
Ollaan puolison kanssa ihmetelty sitä, että niin monella naapurilla on koira ja miten vähän niitä koiran omistajia näkyy ulkona. Eivät saa tarpeeksi liikuntaa ikävä kyllä. Jos joku väittää, ettei koirasta ole haittaa tai koiran kanssa eläminen on helppoa, valehtelee. Valehtelee tai sitten on esim. työtön tai ei hoida koiraansa kunnolla.
Me olemme ulkoilevaa sorttia ja laskettiin miten päivän tunnit riittäisi koiran hoitoon ja täytyy sanoa, että tiukkaa tekisi antaa koiralle tarpeeksi liikuntaa arkipäivisin, koska olemme molemmat työelämässä. Ja matkustelu ym vaikeutuisi huomattavasti. Koira on kuin pieni lapsi, joka ei kasva ja kehity itsenäiseksi. Sellaista sitten 10-15 vuotta.
Moni on nyt korona-aikana ottanut koiran, että jaksaa kököttää kotona, mutta koronan jälkeen menee moni koira piikille.
Varmaan tiesit jo ennen koiran hankintaa, että useimmat koirat ovat karviaisia ja niistä useimmista lähtee karvaa. Tämän kanssa on vaan opittava elämään. Jos joskus seuraavaa koiraa otat, toki voit siinä kohtaa miettiä rotua myös sen kannalta, kuinka paljon karvaa siitä irtoaa. Mutta nyt on vain elettävä sen kanssa ja sisustusta uusittaessa ja uusia vaatteita hankkiessa kannattaa miettiä sitä koirankarvaa: mihin ei tartu niin hyvin ja mihin väriin karva maastoutuu parhaiten.
Kannattaa opettaa koira olemaan yksin kunnolla, jotta ei tarvitse stressata yksinolosta. Toki se ei aina ole helppoa, tiedän sen itsekin kokemuksesta. Mutta oppimisesta se vain on kiinni. Käytä tarvittaessa ammattiauttajaa tähän. Se on hintansa arvoista.
Eikö sinulla ole ketään kaveria/tuttua, joka voisi/haluaisi hoitaa koiraa silloin tällöin? Pistä vaikka facebookiin omille kavereille tai miksei paikkakunnan johonkin ryhmään viesti, että haluaisit löytää koiralle vakkarihoitopaikan, kuka haluaisi? Sitten tustumaan ja tutustuttamaan koiraa hoitajaansa. Toki et voi olettaa että voit ilmaiseksi koiraa lempata vähän väliä jollekin.
Myös koiranulkoiluttajia ja seuranpitäjiä voi löytyä esimerkiksi nuorista koirarakkaista. Etsi sellainen jostain ja jos päiväsi venyy vaikka sen takia että haluat töiden jälkeen mennä jonnekin, niin pyydä hoitaja käyttämään koira ulkona ja vaikka jäämään seuraksi vähäksi aikaa. Mieti myös, mihin kaikkialle koiran voi ottaa mukaan.
Kuinka useasti koirallasi on ripuli? Tai muu, joka vaatii esim. läpi yön valvomista. Tuskin kovin usein. Itsellä on kolme koiraa ja hyvä jos kerran tai kaksi vuoteen tulee huonosti nukuttu yö koirien takia.
Kyllähän koirat rajoittaa elämää ja jos asuu yksin koiran kanssa, niin sitten tietysti enemmän kuin jos ihmisiä on enemmän. Siitä huolimatta kyse on myös paljolti siitä, miten asioihin asennoituu ja miten asioita ratkaisee. Ota mielummin se asenne, että keksit tapoja ratkaista koiran tuomia rajoja, niin huomaat teidän yhteiselämän helpottuvan huomattavasti. :)
Itse mietin koiran hankkimista melkein 10 vuotta ja joka kerta tyrmäsin sen niillä ajatuksilla, että haluan matkustella ja asua ulkomailla yms. Nyt otin koirani n. vuosi sitten, kun tuntui siltä että ei enää jaksa elää matkalaukkuelämää ja olisi kiva saada viimein haaveilemani lemmikki ja vähän sitoutua myös pysymään enemmän paikoillani.
En ole katunut koiran hankkimista, vaikka minulle sattuikin hyvin rodulleen epätyypillinen tapaus. Koirani on todella energinen ja vaatii paljon huomiota, mikä tuli minulle yllätyksenä. Useat ystäväni ja perheenjäseneni eivät ole uskoneet, miten vaativa koirani on, ennen kun viettävät sen kanssa aikaa, koirani ei lepää kuin yöllä (onneksi sentään silloin), muuten koko valveillaoloaikansa kantaa lelua eteen ja itkeskelee jos sen kanssa ei leikitä. Yksin jäätyään saattaa haukkua pari minuuttia perään minkä jälkeen luovuttaa ja on nätisti kotona työpäivien ajan, ei ole tuhonnut mitään ja oppi sisäsiistiksikin kolme kuukautta luovutuksen jälkeen. Vaikka koirani vaatii paljon ja on päiviä (miltei jokainen) jolloin hetken aikaa turhauttaa esim. töiden jälkeen nakella palloa tunnista toiseen, katselen minäkin jatkuvasti koiraani miettien että miten jotain voi rakastaa noin paljon :D En osaisi siitä luopua, vaikka helpompaa elämä toki olisikin yksin.
Täällä kun ollaan vertailtu miten helppoja lapset on vrt. koira, en ole asiasta samaa mieltä. Olen varhaiskasvatuksessa töissä ja kyllä suurin osa lapsista nyt luonnollisesti vaatii enemmän kun koira, enkä itse lapsia aiokaan hankkia.
Miten se onnistuu?