Lue keskustelun säännöt.
Olen vähän uupunut koiran omistajuuteen :(
16.05.2021 |
Vaikka siivoan niin asunto on karvan peitossa taas parin tunnin päästä.
Aina kun lähtee töihin niin saa stressata uliseeko koira yksin ollessaan ja tuleeko naapureilta kohta valitusta.
Ei voi mitään lomamatkoja miettiä kun ei ole helppoa saada koiraa hoitoon, ja pahalta tuntuisi reissata itse kun tietäisi että koira on jossain kurjassa hoitolassa.
Ei voi lähteä yhtään mihinkään käymään ilman että koko aika on mielessä että "Kohta pitää mennä kotiin koiran luo".
Kyllä tuo koira on tietysti todella ihana ja tuo paljon iloa, mutta myös rajoittaa elämää tosi paljon. Puhumattakaan siitä kun iskee vaikka ripulitauti ja viet koiraa ulos läpi yön tunnin välein..
Sanomattakin selvää että lapsia en tule ainakaan ikinä hankkimaan.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin koiran hankkimista melkein 10 vuotta ja joka kerta tyrmäsin sen niillä ajatuksilla, että haluan matkustella ja asua ulkomailla yms. Nyt otin koirani n. vuosi sitten, kun tuntui siltä että ei enää jaksa elää matkalaukkuelämää ja olisi kiva saada viimein haaveilemani lemmikki ja vähän sitoutua myös pysymään enemmän paikoillani.
En ole katunut koiran hankkimista, vaikka minulle sattuikin hyvin rodulleen epätyypillinen tapaus. Koirani on todella energinen ja vaatii paljon huomiota, mikä tuli minulle yllätyksenä. Useat ystäväni ja perheenjäseneni eivät ole uskoneet, miten vaativa koirani on, ennen kun viettävät sen kanssa aikaa, koirani ei lepää kuin yöllä (onneksi sentään silloin), muuten koko valveillaoloaikansa kantaa lelua eteen ja itkeskelee jos sen kanssa ei leikitä. Yksin jäätyään saattaa haukkua pari minuuttia perään minkä jälkeen luovuttaa ja on nätisti kotona työpäivien ajan, ei ole tuhonnut mitään ja oppi sisäsiistiksikin kolme kuukautta luovutuksen jälkeen. Vaikka koirani vaatii paljon ja on päiviä (miltei jokainen) jolloin hetken aikaa turhauttaa esim. töiden jälkeen nakella palloa tunnista toiseen, katselen minäkin jatkuvasti koiraani miettien että miten jotain voi rakastaa noin paljon :D En osaisi siitä luopua, vaikka helpompaa elämä toki olisikin yksin.
Täällä kun ollaan vertailtu miten helppoja lapset on vrt. koira, en ole asiasta samaa mieltä. Olen varhaiskasvatuksessa töissä ja kyllä suurin osa lapsista nyt luonnollisesti vaatii enemmän kun koira, enkä itse lapsia aiokaan hankkia.
Ulkomailla koiran kanssa on kyllä paljon helpompaa ja vapaampaa elää kuin kotimaassa. Otin ensimmäisen koirani juurikin ulkomailla asuessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap taasen porvoosta.
mutta kerron mielipiteeni. koirat eivät ole rasittavia. kuten ei muutkaan eläimet.
mutta lapset ovat. ensin lapset polkevat syliä ja sitten sydäntä. miettikääs tätä.
penskat riehuvat, juovat mitä vaan. että saavat päänsä sekaisin. huumeet ja tupakka monella kuvioissa.
varastelu ja muutenkin huono elämä.
että silleen.
eläimet ovat rakastavia ihmisiä kohtaan aina. jos ne hyvin hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun valitsee elämän koiran kanssa, valitsee elämän, jossa rutiinit seuraavat toisiaan ja itse on toisen olennon koko elämän keskipiste. Välillä se turhauttaa ja saakin turhauttaa. Ei kukaan ole valintoihinsa ja arkeensa aina tyytyväinen. Koska koira on kuitenkin elävä olento ja sille on luvattu, että siitä pidetään huolta, nostan hattua teille, jotka ajoittaisesta turhautumisestanne huolimatta jaksatte rakastaa koirianne ja antaa niille aikaa ja virikkeitä. Liian helposti ihmiset kokevat, että koiran antaminen pois tai lopettaminen on vaihtoehto.
Ihan sama kissan kanssa.
Kokeile etsiä koiralle kummi/kummeja, jotka ottaisivat koiran välillä luokseen :) Facebookista löytyy ainakin ryhmiä tähän tarkoitukseen.
Otin koirani aikoinaan seuraksi ja lenkkikaveriksi. Ne päivittäiset rutiinit ovat juuri sitä mistä tykkäänkin. Totutin koiran heti hoitolaan, jonne vien joskus tarpeen vaatiessa. Max 4,5 tuntia tarvitsee olla yksin päivisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koira tuntuu sitovan enemmän kuin pienet lapset.
Töitä ei pysty tekemään pitkään, aamulla on pakko herätä, ulkona on käytävä monta kertaa säässä kuin säässä, naapurilta tulee valituksia ulisevasta koirasta, matkailla ei voi ilman erityisjärjestelyitä...
Lasten kohdalla sentään selkeä helpotus elämään tuli siinä kohtaa, kun päiväkotielämä päättyi.
No nämäkin on ihan yksilökohtaisia. Aamulla ei oo pakko herätä, jos koiraa ei oo ehdollistanut siihen että sen tarvii mennä aikaisin pissalle. Mun koirat kääntää kylkeä kymmeneltäkin viikonloppuisin. Töitä voin tehdä niin pitkään kuin haluan, koska mulla on omat työajat, ja teen töitä kotona. Taloudessa on myös muita ihmisiä. Säässä kuin säässä on juu mentävä ulos, mutta usein jos on ihan karmea keli, ei se koirakaan halua sinne pitkäksi aikaa mennä. Pienessä sateessa kävely on minusta ihan kivaa, sitäpaitsi. Ulkomaille tms ei voi toki lähteä ihan extempore, mutta ei voi kyllä oikein lastenkaan kanssa. Meillä on onneksi luottohoitopaikka lähellä jossa koirat viihtyvät. Jos ei olisi, voi olla että tilanne olisi toinen. Ulisevan/eroahdistuneen koiran voi opettaa tavoistaan pois, jolloin elämä on kaikille, koira mukaanlukien, kivempaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin koiran hankkimista melkein 10 vuotta ja joka kerta tyrmäsin sen niillä ajatuksilla, että haluan matkustella ja asua ulkomailla yms. Nyt otin koirani n. vuosi sitten, kun tuntui siltä että ei enää jaksa elää matkalaukkuelämää ja olisi kiva saada viimein haaveilemani lemmikki ja vähän sitoutua myös pysymään enemmän paikoillani.
En ole katunut koiran hankkimista, vaikka minulle sattuikin hyvin rodulleen epätyypillinen tapaus. Koirani on todella energinen ja vaatii paljon huomiota, mikä tuli minulle yllätyksenä. Useat ystäväni ja perheenjäseneni eivät ole uskoneet, miten vaativa koirani on, ennen kun viettävät sen kanssa aikaa, koirani ei lepää kuin yöllä (onneksi sentään silloin), muuten koko valveillaoloaikansa kantaa lelua eteen ja itkeskelee jos sen kanssa ei leikitä. Yksin jäätyään saattaa haukkua pari minuuttia perään minkä jälkeen luovuttaa ja on nätisti kotona työpäivien ajan, ei ole tuhonnut mitään ja oppi sisäsiistiksikin kolme kuukautta luovutuksen jälkeen. Vaikka koirani vaatii paljon ja on päiviä (miltei jokainen) jolloin hetken aikaa turhauttaa esim. töiden jälkeen nakella palloa tunnista toiseen, katselen minäkin jatkuvasti koiraani miettien että miten jotain voi rakastaa noin paljon :D En osaisi siitä luopua, vaikka helpompaa elämä toki olisikin yksin.
Täällä kun ollaan vertailtu miten helppoja lapset on vrt. koira, en ole asiasta samaa mieltä. Olen varhaiskasvatuksessa töissä ja kyllä suurin osa lapsista nyt luonnollisesti vaatii enemmän kun koira, enkä itse lapsia aiokaan hankkia.
Kuulostaa hyvin, hyvin tutulle. Itsellä ihan samanlainen koira, samanlaiset fiilikset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin koiran hankkimista melkein 10 vuotta ja joka kerta tyrmäsin sen niillä ajatuksilla, että haluan matkustella ja asua ulkomailla yms. Nyt otin koirani n. vuosi sitten, kun tuntui siltä että ei enää jaksa elää matkalaukkuelämää ja olisi kiva saada viimein haaveilemani lemmikki ja vähän sitoutua myös pysymään enemmän paikoillani.
En ole katunut koiran hankkimista, vaikka minulle sattuikin hyvin rodulleen epätyypillinen tapaus. Koirani on todella energinen ja vaatii paljon huomiota, mikä tuli minulle yllätyksenä. Useat ystäväni ja perheenjäseneni eivät ole uskoneet, miten vaativa koirani on, ennen kun viettävät sen kanssa aikaa, koirani ei lepää kuin yöllä (onneksi sentään silloin), muuten koko valveillaoloaikansa kantaa lelua eteen ja itkeskelee jos sen kanssa ei leikitä. Yksin jäätyään saattaa haukkua pari minuuttia perään minkä jälkeen luovuttaa ja on nätisti kotona työpäivien ajan, ei ole tuhonnut mitään ja oppi sisäsiistiksikin kolme kuukautta luovutuksen jälkeen. Vaikka koirani vaatii paljon ja on päiviä (miltei jokainen) jolloin hetken aikaa turhauttaa esim. töiden jälkeen nakella palloa tunnista toiseen, katselen minäkin jatkuvasti koiraani miettien että miten jotain voi rakastaa noin paljon :D En osaisi siitä luopua, vaikka helpompaa elämä toki olisikin yksin.
Täällä kun ollaan vertailtu miten helppoja lapset on vrt. koira, en ole asiasta samaa mieltä. Olen varhaiskasvatuksessa töissä ja kyllä suurin osa lapsista nyt luonnollisesti vaatii enemmän kun koira, enkä itse lapsia aiokaan hankkia.
Mikä koira sulla on?
Koirahan on sitovampi kuin lapset. Lapsi menee työpäivän ajaksi päiväkotiin, lapsi käy itse vessassa, oppii tekemään itse välipalaa... Koululaisena lapsi hoitaa itse koulumatkat ja kavereiden kanssa ulkoilut. Koira taas ei kehity mihinkään vaan on täysin hoidettava ja menemisiä rajoittava koko elämänsä ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, varmasti koirasta on omistajalleen huolta ja vaivaa. Ja meitä, jotka asumme koiratalouden lähellä, vaivaavat myös naapuruston koirat. Me, jotka haluaisimme viettää rauhaisaa kesäpäivää omalla pihallamme, joudumme kuuntelemaan lähes jatkuvaa räksytystä, koiran vinkulelujen korvia särkevää vinkunaa. Ja sitä kun yksi koira lopettaa niin toinen aloittaa haukunnan yms. Ihan hemmetinmoista itsekkyyttä koiranomistajilta olettaa että kukaan nauttisi tämän äänisaastan kuuntelemisesta. Ja kun se kuuluu myös sisätiloihin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin koiran hankkimista melkein 10 vuotta ja joka kerta tyrmäsin sen niillä ajatuksilla, että haluan matkustella ja asua ulkomailla yms. Nyt otin koirani n. vuosi sitten, kun tuntui siltä että ei enää jaksa elää matkalaukkuelämää ja olisi kiva saada viimein haaveilemani lemmikki ja vähän sitoutua myös pysymään enemmän paikoillani.
En ole katunut koiran hankkimista, vaikka minulle sattuikin hyvin rodulleen epätyypillinen tapaus. Koirani on todella energinen ja vaatii paljon huomiota, mikä tuli minulle yllätyksenä. Useat ystäväni ja perheenjäseneni eivät ole uskoneet, miten vaativa koirani on, ennen kun viettävät sen kanssa aikaa, koirani ei lepää kuin yöllä (onneksi sentään silloin), muuten koko valveillaoloaikansa kantaa lelua eteen ja itkeskelee jos sen kanssa ei leikitä. Yksin jäätyään saattaa haukkua pari minuuttia perään minkä jälkeen luovuttaa ja on nätisti kotona työpäivien ajan, ei ole tuhonnut mitään ja oppi sisäsiistiksikin kolme kuukautta luovutuksen jälkeen. Vaikka koirani vaatii paljon ja on päiviä (miltei jokainen) jolloin hetken aikaa turhauttaa esim. töiden jälkeen nakella palloa tunnista toiseen, katselen minäkin jatkuvasti koiraani miettien että miten jotain voi rakastaa noin paljon :D En osaisi siitä luopua, vaikka helpompaa elämä toki olisikin yksin.
Täällä kun ollaan vertailtu miten helppoja lapset on vrt. koira, en ole asiasta samaa mieltä. Olen varhaiskasvatuksessa töissä ja kyllä suurin osa lapsista nyt luonnollisesti vaatii enemmän kun koira, enkä itse lapsia aiokaan hankkia.
Mikä koira sulla on?
Shetlanninlammaskoira! :) Toki olin rotuun tutustunut ja sitä harkinnutkin kaikki nämä 10 vuotta mutta näitä nyt näkee paljon vanhuksillakin niin oletin toki että tottuvat vähän vähemmällekin - ulkoillaan kyllä paljon ja leikitään sitten sisällä mutta tuntuu tosiaan välillä että mikään ei riitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, varmasti koirasta on omistajalleen huolta ja vaivaa. Ja meitä, jotka asumme koiratalouden lähellä, vaivaavat myös naapuruston koirat. Me, jotka haluaisimme viettää rauhaisaa kesäpäivää omalla pihallamme, joudumme kuuntelemaan lähes jatkuvaa räksytystä, koiran vinkulelujen korvia särkevää vinkunaa. Ja sitä kun yksi koira lopettaa niin toinen aloittaa haukunnan yms. Ihan hemmetinmoista itsekkyyttä koiranomistajilta olettaa että kukaan nauttisi tämän äänisaastan kuuntelemisesta. Ja kun se kuuluu myös sisätiloihin asti.
Kaikesta löytyy varmasti aina valittamista jos sille linjalle alkaa. Samoin lapsista lähtee ääntä ja vaikkapa kerrostalossa siihen on totuttava, muuten kannattaa muuttaa maalle. Ihan turha kuitenkin yrittää tässä vedota että koirista on hirveä meluhaitta kun ihan ihmisistä (niin lapsista kun aikuisista) lähtee tarvittaessa ääntä. Ja kyllä, koiran haukunta on rasittavaa ja itse pyrin omaa koiraani kieltämään aina kun haukkuu ns. turhasta, mitä ei onneksi juurikaan tee.
Lapsia et voi samalla lailla kieltää aamulla kiljumasta tai riehumasta - tai toki voit aina yrittää mutta nehän on niitä normaaleja elämisen ääniä jota kaikkien pitäisi sietää ;)
Vierailija kirjoitti:
Koirahan on sitovampi kuin lapset. Lapsi menee työpäivän ajaksi päiväkotiin, lapsi käy itse vessassa, oppii tekemään itse välipalaa... Koululaisena lapsi hoitaa itse koulumatkat ja kavereiden kanssa ulkoilut. Koira taas ei kehity mihinkään vaan on täysin hoidettava ja menemisiä rajoittava koko elämänsä ajan.
Kyllä aika pitkään saa lasten kanssa olla ennen kun hoitavat itse vessakäynnit ja omat ruokansa, ei ihan muutamassa vuodessa taida olla kuitenkaan niin omatoimisia... Näitä kahta asiaa on mun mielestä niin turha vertailla kyllä toisiinsa - toki koiran kans pitää se sen elinikä käydä ulkona (ellei asu jossain missä koira saa kulkea vapaasti) ja sille pitää se ruoka siihen kuppiin kaataa mutta ehkä nyt kuitenkin jos aletaan vertailemaan sitä miten vaativaa on lapsen hoitaminen vrt. koiran hoitamiseen niin ehkä koiran kans pääsee helpommalla kuitenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on paljon helpompi kuin koira, joten älä ap sen takia jätä lapsia hankkimatta. Lapsesta ei lähde karvaa ja jossain vaiheessa itsenäistyy niin että osaa itse ruokkia ja vessattaa itsensä. Lapsen voi myös ottaa reissuun toisin kuin koiran ja lapsen saa helpommin hoitoonkin.
Koirien kaikkein paskin puoli on se ettei siitä saa lomaa yhtään. Aina on joka ikinen päivä elettävä koiran pisun tarpeen mukaan ja joka ikinen päivä käytät aikaa koiran jälkien ja karvan siivoamiseen. Muistan koirien aikana että imuroin 3 kertaa päivässä, harjasin muovikassillisen irtokarvaa ja silti joka paikka täynnä karvaa. Meillä kävi koiravieras 3 viikkoa sitten pari tuntia, imuroin heti mutta edelleen niitä karvoja tulee joka paikassa vastaan. Ei ikinä enää itselle koiria vaikka järjettömän rakkaita olivat.
Minä saan taas virtaa. Päivä alkaa pirteästi kunnon aamulenkin jälkeen.
Oma koirani kuoli viime keväänä. Kunto melko hyvä kunnes sitten nopeasti heikkeni. Oli nivelrikkoa ja sydänvika ja nukkuessaan kuoli. Tämä oli kamala tilanne, mutta samalla koira sai itse lähteä ja kävimme vielä eläinlääkärissä viikkoa ennen kuolemaa ja sieltä sai antibioottit, kun oli vähän lämpöä eli ei kuitenkaan mitään sellaista ilmennyt, että olisi pitänyt aiemmin viedä lopetettavaksi. Olen siis iloinen siitä, koira sai kotonaan lähteä. Kipulääkkeet jo muutenkin nivelrikon takia käytössä sekä sydänlääkkeet.
Tämä koira tuli minulle, kun olin lukiossa. Kaikki meni oikeastaan niin, että olin yksinäinen ja ahdistunut silloin. Vanhemmat sitten ehdottivat, että otetaan koira minulle, kun olin aiemmin hoitanut tuttujen koiraa ja se oli tullut jo vanhaksi ja ei tullut enää hoitoon. Samalla itse en oikein edes silloin halunnut koiraa, kun voin aika huonosti ja en saanut kotoa oikein apua siihen kaikkeen. Mietinkin, että miten jaksan hoitaa koiran ja lukiossa käydä. No, sitten kuitenkin vanhemmat tavallaan päättivät, että koira otetaan. Kävimme ensin yhdessä paikassa katsomassa, mutta se herätti epäilyksiä ja emme halunneet ottaa sieltä. Tällöin vanhemmat myös itse päättäneet rodun ja en olisi itse halunnut sen rotuista. Sitten sanoinkin, että haluan toisen rotuisen.Jälkeenpäin ihan kauhistuttaa se kuinka valitsin rodun tietämättä siitä juuri mitään. Kyseessä iso palveluskoira rotu.
Kaiken tämän jälkeen haimme pennun ja aluksi kaikki melko vaikeaa. Vanhemmat eivät tienneet koirista mitään. Kaikki olisikin voinut mennä ihan vikaan. Jotenkin silti kaikki alkoi sujumaan. Menin koirakouluun ja koirani totutettiin hyvin tuttujen koiriin ja se olikin koko elämänsä kaikelle koirille kiltti. Ihmisten kanssa vähän varautunut, mutta mitään ikävää ei sattunut silti. Jotenkin silloin vaan päätin sen, että me pärjäämme kaikesta huolimatta ja olin valmis käymään koulutuksissa ja olinkin sen jälkeen aina koirani kanssa. Teimme pitkiä lenkkejä ja koiralla oli myös piha missä sai olla vapaana. Olin aina ylpeä siitä, että koirani oli "koirapuistokelpoinen" sen rotusena ja ei koskaan tehnyt mitään pahaa. Tosin lopetimme puistoilun myöhemmin, kun siellä jo liikaa rähisiviä koiria.
Onnistuin siis ihmeellisesti koirani kanssa, vaikka ei olisi uskonut. Ehkä se antoi minulle voimaa käydä lukiota ja sen avulla ahdistus helpotti. Mielessäni oli ja on edelleen silti aina välillä se etten halunnut aluksi koiraa ja vielä edellisenä iltana epäröin, kun en tiennyt pärjäänkö. Sen takia halusin tehdä paljon koirani eteen ja tavallaan hyvittää sen. Mietin sitä, että kun koira tuli meille niin minä hoidan sen hyvin vaikka mikä olisi. En aina tiedä miten pystyin siihen, kun oikeasti voi huonosti siihen aikaan kun koira meille tuli. Ehkä se oli koirani kun ansiota ja tavallaan se pelasti minut.
Koirani oli todella viisas ja kiltti koira, joka piti paljon muista koirista. Se sai koko elämänsä asua okt:ssa ja olla vapaana pihassa sekä pääsi ainakin kaksi kertaa lenkille päivässä. Kun oli nuorempi niin leikki paljon toisten koirien kanssa sekä koulutuksissa kävimme. Sai hyvää ruokaa ja eläinlääkärissä hoidettiin (patteja jouduttiin poistamaan). Oli aina mukana kaikkialla ja teimme reissuja sen kanssa. Viihtyi hyvin autossakin. Ei koskaan tarvinnut olla paljon yksin. Pääsi kesäisin aina uimaan (tosin sen uiminen oli räpiköimistä) jota rakasti.
Viestiin 98 vielä jatkoa. Kaipaan koiraani paljon, mutta samalla itsekin tiedän sen kuinka sitovaa voi koiran omistaminen olla. Itse viihdyn kotona, mutta koira määritti paljon asumismuotoa ja jopa paikkakuntaa. Ei se olisi sopeutunut kerrostaloon ja joskus tänne kirjoitinkin kuinka piti etsiä okt vuokralle. Se kaikki vaikuttikin paljon myös siihen missä asun. Kun toiset suuntasivat kaupunkiin niin minä menin maalle. Tämä vaikutti paljon opiskelu ja työ juttuihin. Ja tiedän sen etten varmasti olisi ehkä asunut täällä ilman koiraa. Sen takia en enää ota toista, vaikka nyt minä vasta oikein yksin olen. Koirani oli kyllä todella ihana ja ainakin yritin hoitaa sen hyvin.
Luulenpa että koiran omistajat eivät hanki lapsia. SIksi on lapsiluku laskusuunnassa täällä Suomessa. KOirien kanssa elämine on aivan hirveän sitovaa ja ne kuvissa veikeästi pääkallellaan tapittavat pikku vekkulit ovat oikeasti turkki kurassa läähättäviä, haukkuvia, haisevia, karvaa tiputtavia, mustinmurkinalla sotkevia, pissailevia, juoksuaikaa potevia, sairastelevia, ulisevia, vinkuvia, , yöllä herättäviä, vaativia rahasyöppöjä. Sitä ihanaa vapauden määrää kun koira lopulta kuoli. Olihan se ihana ensimmäiset 6kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tästäkin puolesta koiran omistajuudessa puhutaan.
Hyvin kasvatettu koira on helpompi kuin lapsi, tai puoliso, tai kuka vain. Ja muutenkin parempi. Mutta ihmisen joka ei viitsisi kerta kaikkiaan muuta kuin maata sohvalla ja viihdyttää itseään, ei tietenkään pidä hankkia ei eläintä eikä ihmistä. Jääpähän ilman sitä kaikkea hyvääkin, kun helppous ja siisteys riittää.
Niin no se vähän riippuu oletko kaltaistesi ihmisten seurassa, moni ei onneksi ole. Onneksi täällä on myös sellaisia ihmisiä keskustelemassa, joilla ei mene tunteisiin se, että joku näkee koiran kanssa elämisen yllättävänkin raskaaksi.
Ollaan puolison kanssa ihmetelty sitä, että niin monella naapurilla on koira ja miten vähän niitä koiran omistajia näkyy ulkona. Eivät saa tarpeeksi liikuntaa ikävä kyllä. Jos joku väittää, ettei koirasta ole haittaa tai koiran kanssa eläminen on helppoa, valehtelee. Valehtelee tai sitten on esim. työtön tai ei hoida koiraansa kunnolla.
Me olemme ulkoilevaa sorttia ja laskettiin miten päivän tunnit riittäisi koiran hoitoon ja täytyy sanoa, että tiukkaa tekisi antaa koiralle tarpeeksi liikuntaa arkipäivisin, koska olemme molemmat työelämässä. Ja matkustelu ym vaikeutuisi huomattavasti. Koira on kuin pieni lapsi, joka ei kasva ja kehity itsenäiseksi. Sellaista sitten 10-15 vuotta.
Moni on nyt korona-aikana ottanut koiran, että jaksaa kököttää kotona, mutta koronan jälkeen menee moni koira piikille.
Me olemme myös työelämässä ja hoidamme kyllä koiramme kunnolla. Ja kyllä, koiran kanssa eläminen on helppoa. Huomaa, että sinulla ei ole ollut koiraa tai sitten sinulle ei vaan sovi koira, mutta älä oleta, että kaikkien elämä on samanlaista kuin sinun. Kaikille koira ei sovi ja se on todella, todella hyvä, että osa ihmisistä sen itsessään tunnistaa, kuten ilmeisesti sinä. Tajuat, että sinulla ei olisi aikaa: sinä haluat käyttää vapaa-aikasi johonkin muuhun. Mutta et silti voi sanoa, että jokainen työssäkäyvä hoitaisi koiransa huonosti, koska et voi tietää, mihin ja miten muut aikansa käyttävät. Meidän koirat lenkkeilevät joka päivä noin 1-2,5 tuntia. Se on pienille koirille oikein hyvä määrä, kun ne saavat myös ulkoilla ja leikkiä pihalla paljon ja aktivointia myös sisällä. Ruokien antamiseen ei kauaa mene, ja muuta päivittäistä hoitoa ne eivät terveenä tarvitse. Joten eipä tuohon kovin kauan mene. Ilman koiriakin ulkoilisimme, todennäköisesti vain vähemmän, joten kovin paljon ylimääräistä aikaa niihin ei oikeastaan mene. Pesut, kynsien leikkaukset, eläinlääkärit, yms tulevat tietysti vielä tähän päälle, mutta ne eivät paljoa aikaa vie.
Matkailukin on helppoa, kun on luotettavat hoitajat ja joillekin matkoille koirat voi ottaa myös mukaan.
Mutta kuten sanottu, koira ei sovi kaikille. Elämään, jossa on koiria, ei tietenkään mahdu ihan niin paljon muuta, kuin elämään jossa ei ole koiria. Mutta samahan se on kaiken muun kanssa: jos harrastat kilpauintia, niin se on jostain muusta pois. Jos käyt joka päivä kuntosalilla, se on jostain muusta pois. En sano, että nuokaan olisi huonoja vaihtoehtoja tai myöskään koiraa parempia, vaan ihan vaan erilaisia. Itseä ei nuo kiinnosta, valitsen paljon mielummin koirat.
Harmi, että sinulla meni herne nenään. Netissä voit tietenkin väittää mitä vaan, että kyllä koiranne saavat tarpeeksi ulkoilua, vaikka olettekin töissäkäyviä. Ehkä olet osa-aikainen tai jompi kumpi etätöissä. Ehkä sinulla on lapsia, jotka lenkittävät perheen koiria koulusta tullessaan. Koirasi ovat siis pieniä ja ymmärrät varmaan, että pienellä koiralla on pieni rakko ja rääkkäystä olisi pitää niitä tavallisen 8-16 työpäivän ajan (plus työmatkat) pissaamatta.
Koira on eläin, joten älä vertaa sitä kilpaurheiluun. Eläin vaatii tarpeeksi ulkoilua, laadukasta ravintoa, laadukkaan elämän. Sitä ei voi laittaa tauolle, jos ei nyt vaan huvita jne. Koiran kanssa eläminen ei ole harrastus, se on perheenjäsen. Vaikuttaa siltä, ettei koira sovi sinullekaan, kun asenne on tuo. Harmi ettet ole sitä tajunnut.
-Sama.
Me olemme myös työelämässä ja hoidamme kyllä koiramme kunnolla. Ja kyllä, koiran kanssa eläminen on helppoa. Huomaa, että sinulla ei ole ollut koiraa tai sitten sinulle ei vaan sovi koira, mutta älä oleta, että kaikkien elämä on samanlaista kuin sinun. Kaikille koira ei sovi ja se on todella, todella hyvä, että osa ihmisistä sen itsessään tunnistaa, kuten ilmeisesti sinä. Tajuat, että sinulla ei olisi aikaa: sinä haluat käyttää vapaa-aikasi johonkin muuhun. Mutta et silti voi sanoa, että jokainen työssäkäyvä hoitaisi koiransa huonosti, koska et voi tietää, mihin ja miten muut aikansa käyttävät. Meidän koirat lenkkeilevät joka päivä noin 1-2,5 tuntia. Se on pienille koirille oikein hyvä määrä, kun ne saavat myös ulkoilla ja leikkiä pihalla paljon ja aktivointia myös sisällä. Ruokien antamiseen ei kauaa mene, ja muuta päivittäistä hoitoa ne eivät terveenä tarvitse. Joten eipä tuohon kovin kauan mene. Ilman koiriakin ulkoilisimme, todennäköisesti vain vähemmän, joten kovin paljon ylimääräistä aikaa niihin ei oikeastaan mene. Pesut, kynsien leikkaukset, eläinlääkärit, yms tulevat tietysti vielä tähän päälle, mutta ne eivät paljoa aikaa vie.
Matkailukin on helppoa, kun on luotettavat hoitajat ja joillekin matkoille koirat voi ottaa myös mukaan.
Mutta kuten sanottu, koira ei sovi kaikille. Elämään, jossa on koiria, ei tietenkään mahdu ihan niin paljon muuta, kuin elämään jossa ei ole koiria. Mutta samahan se on kaiken muun kanssa: jos harrastat kilpauintia, niin se on jostain muusta pois. Jos käyt joka päivä kuntosalilla, se on jostain muusta pois. En sano, että nuokaan olisi huonoja vaihtoehtoja tai myöskään koiraa parempia, vaan ihan vaan erilaisia. Itseä ei nuo kiinnosta, valitsen paljon mielummin koirat.