"Minä olen omat hommani hoitanut jo ajat sitten".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja lukiessa tulee kyllä kiitollinen olo. Omat vanhempani tulivat jopa töissä ollessaan 250 kilometrin päästä hoitamaan lapsia. Toki tarve piti ilmoittaa paria viikkoa aiemmin, jotta ehtivät sopimaan töissä... Nyt eläkkeellä lyhyempi varoitusaika toimii myös ja aina saa apua kun pyytää. (=3 kertaa vuodessa)

Eipä tuo mikään ongelma olisikaan olla iloinen ja osallistuva isovanhempi, jos apua pyydettäisiin kolme kertaa vuodessa ja muina aikoina saisi osallistua oman jaksamisen ja mielenkiinnon puitteissa. Monilla vain tuntuu olevan nenä nyrpällään, kun isovanhemmat eivät halua lapsenlapsia hoitoon joka viikko ja kaikkina loma-aikoina myös. Eivät isovanhemmat ole mitään päiväkodista hakijoita ja päivittäisten iltapäiväkerhojen pitäjiä.

Olet ihan oikeassa. Ajattelin vain sitä kun jotkut vetosivat välimatkan aiheuttamiin hoito-ongelmiin. Näiden 3 hoitokerran lisäksi ajelemme noin kerran kuukaudessa mummolaan viikonlopuksi, toki silloin vietämme kaikki yhdessä aikaa. Ja olen siitä todella iloinen, että vanhempani ovat ihan suoraa sanoneet, että eivät todellakaan hoitaisi päivittäin, vaikka asuttaisiin lähempänä. Lisäksi he tietysti auttavat myös sisaruksieni perheitä välillä.

Juuri näin. Isovanhempien tukea ei saa "ryöstökalastaa". Tällöin heilläkin säilyy aito auttamisen halu ja voimavarat riittävät  avun antamiseen tarvittaessa.

Toki osalle se kolme kertaa vuodessakin on liikaa.

Oma narsistinen äitini tekisi varmasti samoin jos minulla olisi lapsia. Miehen mukava ihan tavallinen äiti luultavasti haluaisi olla tekemisissä useammin. Jotain traumaahan siinä on että tulee kylmäksi ihmiseksi jota kiinnostaa vain oma itsensä. Mutta ei kaikki suomalaiset ole sellaisia. Äidin kotona oli alkoholismia, sotatraumoja yms.

Osa suomalaista kulttuuria jota monessa muussa maassa mahdotonta ymmärtää. Aivan samoin täällä hylätään vanhuksetkin koska niin vain voi tehdä. Jossakin muualla perhe ja suku on kaikkein tärkein ja jokaista sen jäsentä pyritään auttamaan kaikin tavoin. Suomessa on MINÄ ja miten saan hyötyä kaikista muista ihmisistä eniten.

Vierailija kirjoitti:

Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?

Omat lapsenlapset eivät ole ”muiden” tenavia. Vastuu lapsista on hautaan asti.

Päinvastoin! Suomalaiset mummot passaa lapsensa ja lapsenlapsensa uusavuttomaksi.

Hoitavat lapsenlapsia enemmän kuin vanhemmat. Miten käy näille reppanoille, kun isovanhemmat joutuu monttuun, siinäpä on yhteiskunnalle työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?

Omat lapsenlapset eivät ole ”muiden” tenavia. Vastuu lapsista on hautaan asti.

Jos vanhemmat hoitavat lapsensa ja aikanaan lapset kiitokseksi siitä auttavat vanhempiaan, jokainen sukupolvi on vuorostaan saamapuolella. Hautaan asti lapsia hoitaessa hoidetaan ensin omat ja sitten lapsenlapset. Ei ihme, että syntyvyys laskee, kuka tuollaiseen haluaa?

Kannattaa muistaa, että monet isovanhemmat ovat hoitaneet lapsensa kotona.

Eli määrällisesti enemmän ovat lastensa kanssa olleet kuin vanhemmat nykyään.

Lapset on 8h päivässä hoidossa, osa menee jopa harrastuksiin tämän jälkeen. Viikonlopuksi sitten mummolle hoitoon ja lomillakin ollaan päikkärissä.

Aika paljon vähemmän lasten kanssa aikaa kuin ”kotirouva-aikana”.

Nykytutkimusten mukaan ihmiset ovat enemmän läsnä vuorokaudessa omalle koiralleen (1h), kuin lapsilleen.

Että sinänsä voi isovanhemmista tuntua, että lasten kanssa on oman elämän aikana vietetty ihan tarpeeksi aikaa.

Kyllä minun äitini halusi lapsia, useita. Eli hänen kohdallaan ei ole kyse siitä, että ei olisi halunnut lapsia itse.

Mutta on todennut tuon saman eli jokainen hoitaa itse omansa ja hän on oman osansa nyt tehnyt. Kertaakaan ei ole ottanut yökylään tai edes päiväseltään hoitanut tai ollut edes kaksin lasten kanssa.

Hänen oma äitinsä oli samanlainen, etäinen. Harmi, että tekee nyt omille lapsenlapsille saman. Me käydään vierailemassa mutta tosiaan vieraina siellä ollaan.

Isäni äiti otti meitä lapsena kylään, joten apua hän on saanut silloin aikanaan, luulisi että siitä olisi muistijälki tai kokemus miten kiva oli saada apua. Mutta ei eikä asialla voi mitään, mutta harmillista tämä on. Emme enää tarvitse ns. hoitoapua, kun on jo koululaiset mutta harmittaa että välit jää etäiseksi.

Onneksi olemme saaneet miehen äidiltä apua, joten ihan ilman apua emme ole olleet. Pari kertaa vuodessa on ottanut hoitoon, jolloin meillä on ollut kahden keskistä aikaa. Ja lapsilla on kivoja muistoja kertynyt mummon kanssa vietetyistä hetkistä, onkimista, puutarha töitä jne. Aikanaan anoppi pelkäsi että jää jotenkin ulkopuolelle kun sanotaan että äidit ja tyttäret on läheisiä, mutta eipä ole ollut pelkoa tästäkään.

Yritän katkaista itse tämän kierteen ellei mummoutuessa sitten tapahdu jotain mitä en vielä ymmärrä ja saisi ajatukset ihan päälaelleen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?

Siis tätä asennetta juuri tarkoitin! Miksi se on niin valtava paha osallistua lastenlasten elämään? Tai siis miksi se nähdään niin kamalana asiana?

Meillä isovanhemmat, tädit, sedät ja serkut leikittää ja laulattaa lapsia innoissaan aina kun nähdään, suomalaisessa seurassa pönötetään terassilla oluttölkit kädessä ja lapset on vaivaksi. Mistä tämä?

Useimmat nuoret parit toivovat apua isovanhemmilta. Tämä kertoo siitä, että lapset ovat vaiva. Lapset ovat toki myös rakkaita, mutta ei ole mikään kulttuurikysymys, että energiaa pursuava taapero tai kaksi ovat todennäköisesti liikaa ikääntyville ihmisille. Ymmärrän hyvin, jos vanhemmat ihmiset eivät koe jaksavansa lasten intensiivistä seuraa. Nuorten pitäisi kieltäytyminen myös vanhemmille sallia. Pienten lasten hoitamisen ei pitäisi olla elinikäinen pesti.

Sallittaneen sitten tämä sama kieltäytyminen siinä kohtaa, kun vanhemmat vanhenee, ja heistä olisi kivaa ja tärkeää saada apua arkeensa, kun itse ei enää jaksa ja pysty?

Kummasti usein se oma saamattomuus unohtuu siinä kohtaa, ja ollaan sitä mieltä, että niin on kamalasti autettu, ja mitään kiitosta ikinä saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?

Omat lapsenlapset eivät ole ”muiden” tenavia. Vastuu lapsista on hautaan asti.

Jos vanhemmat hoitavat lapsensa ja aikanaan lapset kiitokseksi siitä auttavat vanhempiaan, jokainen sukupolvi on vuorostaan saamapuolella. Hautaan asti lapsia hoitaessa hoidetaan ensin omat ja sitten lapsenlapset. Ei ihme, että syntyvyys laskee, kuka tuollaiseen haluaa?

Täällä koko ajan korostuu ajatus, että lasten kanssa vietetty aika on koko ajan raskasta ja kamalaa hoitamista. Ehkä se sitten on asennekysymys, mutta ei se mun mielestä ainakaan sitä ole. Lasten kanssa on kivaa, he ovat aidosti läsnä, heille on ihanaa opettaa uusia asioita, ja ihmetellä tätä maailmaa.

Se aika, kun lapsi tarvitsee tosi aktiivista hoitamista ja vahtimista on lopulta tosi lyhyt. Lapsi kuitenkin kehittyy ja kasvaa koko ajan hurjaa vauhtia. Ja jos ja kun välit on lapsuudesta asti läheiset, niin kyllä ne sellaisina pysyy aikuisuudessakin.

Sekin, miten ja kuka on saamapuolella missäkin ihmissuhteessa on hyvin suhteellista. Oma äitini uhriutuu ja selittää, kuinka hän on AINA kaikkensa tehnyt ja antanut ja kaikkea. No ei ole. Kovaa meteliä on pitänyt kaikesta vähästä mitä on tehnyt. 

Lapsilla on kahdet muut isovanhemmat, jotka ovat olleet koko ajan superaktiivisina läsnä, mutta eivät ole ikinä tehneet numeroa tekemisistään.  

Yllättäen oma äitini on ripustautunut muhun jo mun teini-iästä lähtien, eli tätä on kestänyt nyt jo 25 vuotta. Ei osaa muka tehdä mitään itse, ja yrittää koko ajan hyppyyttää mua ja sisaruksiani, nyt jo lapsianikin omilla asioillaan. Ja on siis ihan täysjärkinen aikuinen ihminen, jolla ei ole mitään toimintakykyä alentavia sairauksia tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?

Siis tätä asennetta juuri tarkoitin! Miksi se on niin valtava paha osallistua lastenlasten elämään? Tai siis miksi se nähdään niin kamalana asiana?

Meillä isovanhemmat, tädit, sedät ja serkut leikittää ja laulattaa lapsia innoissaan aina kun nähdään, suomalaisessa seurassa pönötetään terassilla oluttölkit kädessä ja lapset on vaivaksi. Mistä tämä?

Useimmat nuoret parit toivovat apua isovanhemmilta. Tämä kertoo siitä, että lapset ovat vaiva. Lapset ovat toki myös rakkaita, mutta ei ole mikään kulttuurikysymys, että energiaa pursuava taapero tai kaksi ovat todennäköisesti liikaa ikääntyville ihmisille. Ymmärrän hyvin, jos vanhemmat ihmiset eivät koe jaksavansa lasten intensiivistä seuraa. Nuorten pitäisi kieltäytyminen myös vanhemmille sallia. Pienten lasten hoitamisen ei pitäisi olla elinikäinen pesti.

Sallittaneen sitten tämä sama kieltäytyminen siinä kohtaa, kun vanhemmat vanhenee, ja heistä olisi kivaa ja tärkeää saada apua arkeensa, kun itse ei enää jaksa ja pysty?

Kummasti usein se oma saamattomuus unohtuu siinä kohtaa, ja ollaan sitä mieltä, että niin on kamalasti autettu, ja mitään kiitosta ikinä saada.

Eivät suomalaiset lapset auta vanhempiaan.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että nämä "isovanhemmat" eivät ole koskaan rakastaneet lapsiaan vaan ovat nähneet heidät ainoastaan oman elämänsä pilaajina ja taakkoina. Mitään rakkautta ei ole koskaan ollut. Jos olisi, ei se rakkaus pääty siihen kun lapsi täyttää 18 vuotta. Jos rakastaisi omaa lastaan, aikuistakin lasta, haluaisi vain tämän parasta ja ei todellakaan voisi lomailla hyvillä mielin jos tietää oman lapsensa kärsivän esim. unettomuudesta pikkulapsiaikana. 

Myös tässä keskustelussa mennään ääripäästä toiseen. Ajatellaan niin, että jos yhtään auttaa niin pitäisi koko ajan auttaa. Onko oikeasti liikaa vaadittu, että auttaisi lastaan vaikka pari tuntia viikossa tai kerran kuussa viikonlopuksi voisi ottaa lastenlapset? Ei mielestäni. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat masentuneita ja kiukkuisia. Joka viides vastaantulija kadulla on vähintään avohoitopotilas. Siksi.

Tämä on varmaan lähinnä totuutta. Suomalaiset ei vain pidä ihmisistä. Varsinkaan sellaisista joista lähteen ääntä tai eivät osaa olla näkymättömiä. Aika moni tarvitsee vain yhden tai kaksi hyvää ystävää kontaktia ja osa ei tarvi olenkaan. Nekin jotka haluaa huomiota olemalla sosiaalisia, eli bailaamalla porukoissa yms. ei tarvitse kuin sen huomion.

Suomalaiset ei tarvitse eikä tykkää ihmisistä. Monelle eläin menee ihmisen edelle. Eli se todistaa, ettei suomalaiset tykkää ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?

Siis tätä asennetta juuri tarkoitin! Miksi se on niin valtava paha osallistua lastenlasten elämään? Tai siis miksi se nähdään niin kamalana asiana?

Meillä isovanhemmat, tädit, sedät ja serkut leikittää ja laulattaa lapsia innoissaan aina kun nähdään, suomalaisessa seurassa pönötetään terassilla oluttölkit kädessä ja lapset on vaivaksi. Mistä tämä?

Useimmat nuoret parit toivovat apua isovanhemmilta. Tämä kertoo siitä, että lapset ovat vaiva. Lapset ovat toki myös rakkaita, mutta ei ole mikään kulttuurikysymys, että energiaa pursuava taapero tai kaksi ovat todennäköisesti liikaa ikääntyville ihmisille. Ymmärrän hyvin, jos vanhemmat ihmiset eivät koe jaksavansa lasten intensiivistä seuraa. Nuorten pitäisi kieltäytyminen myös vanhemmille sallia. Pienten lasten hoitamisen ei pitäisi olla elinikäinen pesti.

Sallittaneen sitten tämä sama kieltäytyminen siinä kohtaa, kun vanhemmat vanhenee, ja heistä olisi kivaa ja tärkeää saada apua arkeensa, kun itse ei enää jaksa ja pysty?

Kummasti usein se oma saamattomuus unohtuu siinä kohtaa, ja ollaan sitä mieltä, että niin on kamalasti autettu, ja mitään kiitosta ikinä saada.

Eivät suomalaiset lapset auta vanhempiaan.

Tämä on ihan höpö höpöä. Milloin tarvitaan mitäkin apua tietokoneiden kanssa, pihatöissä, remonteissa yms. kyllä lapset edelleen auttaa velvollisuuden tunteesta, samaa ei voi sanoa vanhemmista (isovanhemmista), jotka ovat "oman osansa tehneet". Näitä vanhempia pitäisi auttaa ja arvostaa, vaikka eivät ole avun tai arvostuksen arvoisia ja itse eivät toki voi mitään tehdä koska lasten kuuluu auttaa vanhempiaan ei toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?

Siis tätä asennetta juuri tarkoitin! Miksi se on niin valtava paha osallistua lastenlasten elämään? Tai siis miksi se nähdään niin kamalana asiana?

Meillä isovanhemmat, tädit, sedät ja serkut leikittää ja laulattaa lapsia innoissaan aina kun nähdään, suomalaisessa seurassa pönötetään terassilla oluttölkit kädessä ja lapset on vaivaksi. Mistä tämä?

Useimmat nuoret parit toivovat apua isovanhemmilta. Tämä kertoo siitä, että lapset ovat vaiva. Lapset ovat toki myös rakkaita, mutta ei ole mikään kulttuurikysymys, että energiaa pursuava taapero tai kaksi ovat todennäköisesti liikaa ikääntyville ihmisille. Ymmärrän hyvin, jos vanhemmat ihmiset eivät koe jaksavansa lasten intensiivistä seuraa. Nuorten pitäisi kieltäytyminen myös vanhemmille sallia. Pienten lasten hoitamisen ei pitäisi olla elinikäinen pesti.

Sallittaneen sitten tämä sama kieltäytyminen siinä kohtaa, kun vanhemmat vanhenee, ja heistä olisi kivaa ja tärkeää saada apua arkeensa, kun itse ei enää jaksa ja pysty?

Kummasti usein se oma saamattomuus unohtuu siinä kohtaa, ja ollaan sitä mieltä, että niin on kamalasti autettu, ja mitään kiitosta ikinä saada.

Eivät suomalaiset lapset auta vanhempiaan.

Jokainen tietämäni perhe, jossa isovanhempi asuu mukana, on ulkomaalainen tai puoliksi ulkomaalainen. Serkulla on vanhemmilla syytinkimökki pihapiirissä, mutta kuitenkin erillinen. Sitä ei voi laskea. Ei vaikka asuja on vanha, raihnainen ja tarvii apua kaikkeen.

Aika vakavissani väitän, että yksikään somalimummo ei asu yksinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?

Omat lapsenlapset eivät ole ”muiden” tenavia. Vastuu lapsista on hautaan asti.

No ei todellakaan ole. Johan lapset hermostuisivat itse, jos heidän vanhempansa yrittäisivät ottaa jollakin tavalla vastuuta aikuisten ihmisten puuhista.

Sitten kuitenkin niitä lapsenlapsia odotetaan tulevan ja loukkaannutaan jos niitä ei tule.

Välillä tuntuu että mummoksi halutaan vain siksi että pääsee sanomaan olevansa mummo.

Itse olen vähän isompana käynyt lomaisin mummulla ja pappalla, heillä oli kyllä ikää jo tuolloin, olen heidän yhdeksännen lapsen esikoinen, nuoremmat sisarukseni olivat jo vain vanhempieni kanssa mummolassa. Toisella mummolla vain käytiin, mutta kun 18v menin töihin kyseiselle paikkakunnalle, menin asumaan hänen luokseen.

Omat lapseni ovat olleet pienempänä välillä hoidossa pää asiassa minun vanhemmillani jos itse ollaan johonkin menty niin että ei halua/voi ottaa lapsia mukaan.

Nykyisin lähinnä kesälomalla kun asutaan 600 /740km mommoloista. Mutta kyllä nytkin isäni kysyi että saavatko he lasta "lainaksi" ensikesänä.

Itse olen kotoisin maaseudulta ja siellä tosiaan lapset olivat pitkälti isovanhempien hoidossa, joko isovanhemmat asuivat samassa taloudessa tai lähellä omassa tuvassaan. Vanhemmat olivat töissä ja lomamatkoillakin (80-luvulla) käytiin vanhemmat keskenään tai korkeintaan yksi lapsi mukana. Jos vanhemmat asuivat kaupungissa, niin lapset tuupattiin koko kesäksi maalle isovanhempien huomaan.

Joten kun nuo 50- ja 60-luvulla syntyneet nyt kehuskelevat hoitaneensa jo oman osansa (lasten hoitamisesta), niin itse ainakin mietin, että paskat ovat, heidän vanhempansa sen ovat tehneet.

Oma äitini sekä anoppi ovat kyllä tarvittaessa aina auttaneet, ei pahaa sanaa heistä. Mutta yllättävän monella ystävistäni on juuri noilla sanoilla todettu, että turha odottaa apua. Tosin kyllä se kääntyy sitten toisinkin päin, jos ei ihan pienenä jakseta olla lastenlasten kanssa, eipä sitä läheistä suhdetta kehity ja hetken päästä taas ihmetellään miksi lapsenlapset eivät käy, auta pihatöistä jne. 613

Olen 70-luvun lapsi ja minua on hoitanut todella paljon isovanhemmat. Toiset asuivat samassa talossa ja toisten luokse lähetettiin heti kesälomalla. Ja omat vanhempani todella helpolla päässeitä ja eivät ollenkaan ole ymmärtäneet mitä lasten kanssa vaaditaan. He esimerkiksi lähtivät Espanjaan lomalle kun olin alle 3kk. Me ei saatu mennä koskaan oikeastaan minnekään, esim elokuviin ja esim yksi konserttikin jäi näkemättä(maksetut liput) kun vaativat että lapset pitää hakea kesken unien kello 3 yöllä kotiin joten ei menty. Ja omat vanhempani ravasivat baareissa ollessani lapsi, mutta eivät sitä viitsi muistaa, no välillä olin itsekin mukana.