Lue keskustelun säännöt.
"Minä olen omat hommani hoitanut jo ajat sitten".
Minun äitini sanoi tuon lauseen ehkä noin 16 vuotta sitten saadessani ensimmäisen lapseni. Lapsiani mummo on hoitanut tässä 16 vuoden aikana ehkä 5 kertaa.
Hän kuitenkin kuvailee itseään osallistuvaksi isovanhemmaksi.
Onko tässä joku ylisukupolvinen, suomalainen ogelma, jota siirrämme eteenpäin tässä yksilökeskeisessä kulttuurissamme? Nimittäin mieheni ei ole suomalainen, ja hänen perheensä on tiivis. Mummo sieltä päin soittelee lähes joka päivä vain lirkutellakseen lapsillemme eivätkä he ole koskaan kuulleetkaan sellaisesta, että yksin pitäisi lapset hoitaa.
Toistaako äitini (ja iso osa suomalaisia) siis jotain outoa, suomalaista traumaa, missä äiti ja perhe on aina jätetty yksin pärjäämään ja tämä siirretään aina eteenpäin seuraavalle sukupolvelle? En nimittäin nykykokemuksellani tiedä mitään typerämpää, mutta onko vanhemmuuden kokemus ja taakka niin valtava selvitä yksin, että tämä "kostetaan" sitten seuraavallekin polvelle?
Tuli vain mieleen, kun muistin juuri, että äitini on ehtinyt nähdä lapsenlapsiaan edellisen kerran kaksi vuotta sitten.
Kommentit (775)
Minulla on erittäin hyvät välit lapsenlasteni kanssa, eikä se ole minulta vaatinut sen paremmin aikaa kuin vaivaakaan.
En käsitä mitä sävellät.
Lapsenlapset on jo aikuisia ja edelleen käyvät luonamme, "tekemässä tilannetarkastuksia," niin kuin sitä itse sanovat. Meillä on alusta asti ollut tämä läheisyys enkä edes osaa sanoa, mistä se sen kummemmin johtuu. Ehkä vain siitä, että he ovat olleet täällä kuin kotonaan eikä vanhemmat ole mihinkään puuttuneet, he ovat meihin luottaneet alusta asti. Ei meidän ole tarvinnut heiltä mihinkään lupaa kysellä.
Toisen mummolan kanssa ovat toimineet samoin, tiedän sen koska olemme naapureita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama tilanne ensisilmäyksellä johtui isovanhempien avioeroista ja niihin liittyvistä uusista seurustelusuhteista. Mökillä kesät ja Fuengirolassa talvet-elämäntavasta. Mutta syvemmät syyt ovat mielenterveysongelmat ja liika alkoholinkäyttö, jota salailtiin muulta suvulta.
Eikös senioreiden keskuudessa ihan tilastollisestikin ole aika paljon mielenterveysongelmia ja alkoholinkäyttöä?
Onneksi meidän perheessä tiiviit ystävyyssuhteet ovat korvanneet sukulaissuhteet. Ystäväperhe, joka ei ole mitään sukua on meille lähin tuki ja turva, vietetään juhlapyhät yhdessä, hoidetaan lapsia puolin ja toisin ja avustetaan kaikessa, mitä elämä tuo tullessaan. Heidänkin tilanteensa on samanlainen, että vanhempaan sukupolveen ei voi luottaa missään asiassa, mutta tarve on tukiverkostolle, kuten jokaisella meistä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se ydinkysymys miksi Suomessa lapsiperheet ja vanhukset voi huonosti sekä kärsii yksinäisyydestä. Koska se vastavuoroisuus puuttuu itsekkyyden takia. Lapsiperheet jätetään ilman apuja ja vanhukset jätetään yhteiskunnan hoitoon.
Lapsiperheet jätetään ilman apuja?
Mitä hiton apuja lapsiperheet tarvitsevat?
Ei minunkaan vanhempani tai isovanhempani ole mitään apuja saaneet, en minäkään koskaan ja eletty on.
Olisiko niin, että nykyajan vanhemmat ei ole sisäistäneet sitä, mikä ennen oli itsestäänselvyys lasten tultua maailmaan, siis sitä, että sitten eletään lapsiperheenä eikä enää liehuta ulkona huvittelemassa ja muka tuulettumassa. Ei istuttu enää kapakoissa eikä baareissa, elokuvissa käyminenkin oli jo harvinaista.
Nykynuoret ei kestä kotonaoloa, siksi pitäisi päästä sinne ja tänne, viettää aikaa ilman lapsia.
Kun olin lapsi, olin äidin mukana joka paikassa, hammaslääkärissä, kampaajalla, ompelijalla, kyläpaikoissa, kaikkialla. Ei koskaan mummo minua hoitanut. Siihen aikaan ei edes isät hoitaneet lapsiaan sillä tavalla kuin nyt.
Äiti ei koskaan valittanut mistään, sehän oli normaalia silloin. Nyt naristaan isovanhempia hoitamaan ja auttamaan taloudellisesti. Mikä itsekkyys tässä ajassa oikein on?
Isovanhemmat elää jo elämänsä lepoaikaa, mutta sitä heille ei sallittaisi?
Ei ennen kymmenenkään lapsen perheessä mitään isovanhempia avuksi kaipailtu.
Olen suvusta, jossa on paljon suurperheitä, enkä koskaan nähnyt isovanhempien merkittävästi tukevan lapsiaan lastenlasten kasvatuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinne elää myös toiseen suuntaan. Meillä perhe (lapset ja lastenlapset) ei huolehdi vanhemmista tai isovanhemmistaan. Ei kuulu kulttuuriin, joten sen takia varmaan isovanhemmatkaan eivät turhia vaivaudu hoitamaan lastenlapsia. Vastavuoroisuus puuttuu. Sitä se minä-minä ajattelu teettää. Ei auta kuin kärvistellä.
Ei Suomessa ole mitään minä-minä ajattelua aikaisemmin ollut .
Sukupolvia asui monta samassa taloudessa, eikä siitä ole montaakaan sukupolvea. Siellä mummot hoitelivat lapset ja katsoivat niiden perään, kun vanhemmat oli töissä/maatilan töissä.
Vasikka ei suomalaiset silloinkaan tainneet kovin iloisia siitä olla, että piti asua monta sukupolvea saman katon alla. Suomalaiset haluaa olla rauhassa ja omissa oloissaan ;)
Vain osa ihmisistä hoiti vanhuksensa. Yleensä talolliset.
Jep. Hieno tämä valheellinen luulo mikä monella on, kuinka kaikki asuivat isoilla tiloilla, joissa iso talo ja maata ympärillä, koko suku siellä ja kaikki osallistuivat :D Köyhistä taloista mummelit vietiin huutolaisiksi ja siellä niitä kaupattiin rikkaille samalla tavalla kuin orpoja ja "ylimääräisiä" lapsia, joita ei ollut varaa hoitaa. Että olipa se onnellista aikaa!
Ja torpparit muuttivat, mummot jäivät koteihinsa. Kuten nykyäänkin.
Joskus kun tila myytiin, vanha väki sai jäädä kotiinsa. Sinänsä viisasta, ettei kymmenien vuosien tietopankkia heitetty ovesta ulos ja yhteydet säilyivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista sitten tämä kun on aika hoitaa oma mummo ja pappa sekä ne ulkomailta kotiisi muuttavat mummo ja pappa ja muut vanhat sukulaiset samalla:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4501728/mummi-ei-suostu-hoivakotiin-vaa…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinne elää myös toiseen suuntaan. Meillä perhe (lapset ja lastenlapset) ei huolehdi vanhemmista tai isovanhemmistaan. Ei kuulu kulttuuriin, joten sen takia varmaan isovanhemmatkaan eivät turhia vaivaudu hoitamaan lastenlapsia. Vastavuoroisuus puuttuu. Sitä se minä-minä ajattelu teettää. Ei auta kuin kärvistellä.
Ei Suomessa ole mitään minä-minä ajattelua aikaisemmin ollut .
Sukupolvia asui monta samassa taloudessa, eikä siitä ole montaakaan sukupolvea. Siellä mummot hoitelivat lapset ja katsoivat niiden perään, kun vanhemmat oli töissä/maatilan töissä.
Vasikka ei suomalaiset silloinkaan tainneet kovin iloisia siitä olla, että piti asua monta sukupolvea saman katon alla. Suomalaiset haluaa olla rauhassa ja omissa oloissaan ;)
Vain osa ihmisistä hoiti vanhuksensa. Yleensä talolliset.
Jep. Hieno tämä valheellinen luulo mikä monella on, kuinka kaikki asuivat isoilla tiloilla, joissa iso talo ja maata ympärillä, koko suku siellä ja kaikki osallistuivat :D Köyhistä taloista mummelit vietiin huutolaisiksi ja siellä niitä kaupattiin rikkaille samalla tavalla kuin orpoja ja "ylimääräisiä" lapsia, joita ei ollut varaa hoitaa. Että olipa se onnellista aikaa!
Ja torpparit muuttivat, mummot jäivät koteihinsa. Kuten nykyäänkin.
Joskus kun tila myytiin, vanha väki sai jäädä kotiinsa. Sinänsä viisasta, ettei kymmenien vuosien tietopankkia heitetty ovesta ulos ja yhteydet säilyivät.
Muistatteko sen vanhan tarinan, jossa isäntä laittoi vanhat rasitteena olevat vanhempansa syömään samasta astiasta sikojen kanssa? Sitten hän näki lastensa leikkivän kaukalolla ja kysyi, mitä leikkivät. Lapset vastasivat, että "leikitään että ollaan sinä ja äiti vanhoina".
Miksi luulette, että tuollainen tarina on säilynyt kansakunnan muistissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista sitten tämä kun on aika hoitaa oma mummo ja pappa sekä ne ulkomailta kotiisi muuttavat mummo ja pappa ja muut vanhat sukulaiset samalla:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4501728/mummi-ei-suostu-hoivakotiin-vaa…
Niinpä, se nyt sitten edellyttää sen, että te hoidatte vanhukset, ettekä voi valittaa vastaan, koska he olivat sitten niitä teidän toivomianne ihanne isovanhempia.
Onhan se vaativaa, kun on omien lasten lisäksi käytävä auttamassa isovanhempia, vai kuinka, ap.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikävää että teillä ollaan juoppoja , ja se on sinun otantasi. Mutta älähän yleistä..
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini (synt -48) selkeästi suorittaa isovanhemmuuttaan. Ne pakolliset synttäri- ja joulumuistamiset hoitaa rimaa hipoen. Hän teki minulle selväksi jo ensimmäisen lapsenlapsensa ensivuosina, että apua on turha odottaa. Näillä mennään. En ole saanut kotoani normaalia tasapainoista lapsuutta, itsetunto murskattiin lapsena, perintöäkään ei tule, joten aikalailla miinukselta olen tähän elämään ponnistellut. Paikkailen näitä haavoja niin, että omat lapseni ovat elämässäni tärkeimmät. Hoidan omaa avioliittoani, jotta juurensa säilyvät. Otan ilolla vastaan aikanaan omat lapsenlapseni. Heitä hoitamalla, rakastan omia lapsiani ja sitä kautta omia haavojani.
Ei kannattaisi sanoa etukäteen. Se on niin helppoa, mutta oikeasti voi mennä ihan eri tavalla. Et vielä tiedä etkä voi mitään taata.
Voi olla, ettet jaksakaan. Voi olla, että koetkin itsesi hyväksikäytetyksi. Et yhtään tiedä vielä, millaisia lapsesi tulevat olemaan sitten vanhempina ja millaisia lapsenlapsia saat. Ja kuinka monta niitä tulee olemaan.
Minä sain kolme tavallista rauhallisempaa ja hyväluonteista lapsenlasta. Heitä jaksoin hoitaa, vaikka olin työelämässä koko heidän lapsuutensa.
Mutta jos minulle olisi tullut hoitoon yhden ystäväni lapsenlapsi, joka oli ylivilkas ja rauhaton, kiljui kaiken aikaa ja sylissä istuessaan koko ajan heilui ja potki jaloillaan mummonsa jalat mustelmille, en todellakaan olisi jaksanut. Niin rasittavan lapsen kanssa en olisi pärjännyt. Ei minun voimillani ja olen lisäksi perussairas, vaikka työelämän pystyinkin käymään läpi. Ihan kauhistuin siitä, millainen pikkulapsi voi olla. Kyllä töissäkin näin toisinaan asiakkaitten lapsia, jotka ei totelleet yhtään mitään, riehuivat ja huusivat ja juoksivat koko ajan. Ei ole ihme, jos ei mummoista ole. Joten ajatelkaa myös sitä.
Nykyään tuntuu joka toisella pikkulapsellakin olevan joku diagnoosi, joka pitää ottaa huomioon. Pelaajapolven lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä neljä teiniä eikä kukaan heistä ole ollut ikinä missään hoidossa. Alusta asti oli selvää että me teemme muksut ja hoidamme ne.
Kaikki mummot eivät ole varakkaita. Monen talouteen tekee ison loven, kun lapsi perheineen tulee kylään. Ei tarkoita, ettei heitä halua nähdä, mutta rahat ei riitä jatkuvaan syöttämiseen. Kannattaisi aina viedä mukanaan ruuat ja kahvipaketti tai tarjoutua käymään kaupassa ja maksaa mummon ostokset.
Työssä käyvillä mummoilla ehkä enemmän varaa, mutta iäkkäänä väsyy töissä ja kaipaa omaa rauhaa vapaa-ajallaan.
Varakaskin eläkeläismummo on saattanut tehdä pitkän työuran ja joitanut omat lapsensa ja vanhst vanhempansa. Haluaa eläkkeellä vihdoin harrastaa ja matkustaa.
Eivät isovanhemmat ole palveluskuntaa.