"Minä olen omat hommani hoitanut jo ajat sitten".

Se, että pääkaupunkiseudulla on junantuomia töiden (tai "töiden") perässä vaikeuttaa toki sinne synnyinseuduille jääneiden isovanhempien osallistumista. Itse asiassa jolle siellä klaarata elämäänsä niin sitten Helsinkiin? Tämä sisältää arvostuksen sille porukalle joka pärjää muuallakin kuin hiton "Hesassa töissä" (eli esim. itä-Vantaalla Kelan piikkiin). Ja sehän on Hesassa pärjäämistä että kersat tehdään ja susikoira otetaan, molemmat laiminlyödään ja kotiin kirjoitetaan uudesta autosta (velka-Audi) että hyvin menee. Ne kersat on ihan pesuveden asemassa.

Mummot nykyään eivät välttämättä ole samaa mieltä lastensa kanssa partnerin valinnasta. 

Sitäkin täytyy kunnioittaa. 

Isovanhempia ei voi pakottaa olemaan kiinnostunut lapsenlapsista, se on kurjaa mutta ei voi kuin hyväksyä asia. Vastaavasti sitten, kun lapsenlapset on isompia, isovanhempien on turha vinkua ja valittaa, että lapset ei käy kylässä tms.

Nyt ei kannata yleistää! On paljon isoäitejä ja isoisiä, jotka eivät hoida lastenlapsia koskaan eivätkä käy mökillä, retkillä tai pulkkamäessä.

Isoäiti voi olla 50-vuotias, 60-vuotias tai 70-vuotias ja nuori, terve, vanha tai sairas, mutta apua on häneltä turha kysellä. Tiedän monta lapsiperhettä, jotka saavat apua 0 (nolla) tuntia isovanhemmilta vuodessa. Syynä ei ole isoäidin työ, sairaudet tai vanhuus. Suurin syy on se, että anoppi ei pidä miniästä tai miniöistä. Miniästä löytyy aina vikoja, mutta anopissa ei ole vikoja. Kummallista!

Ihme ja kumma - nämä samat isoäidit ehtivät ja kykenevät ramppaamaan tyttäriensä luona auttamassa viikoittain, jopa päivittäin. Auttamisessa on kyse siitä, sattuuko kyseessä olemaan äidinäiti vai isänäiti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eivät ole piitanneet omista lapsistaan eikä lastenlapsistaan. En tosin apua kauheasti ole kaivannutkaan, lapset ovat olleet ihania ja helppoja hoitaa. Kun haluttiin mennä teatteriin tai elokuviin, palkattiin lastenhoitaja. Helpointa näin. Joskus nähdään isovanhempia, kerran vuodessa suunnilleen. Emme ole huonoissa väleissä, vaan kaikki elävät omaa elämäänsä. Jos he vuorostaan tarvitsevat hoitajaa, he voivat palkata sellaisen itse.

Älä yleistä. Mulla on varmaan yli 50 ystävää ja olemme kaikki mummoja ja hoidamme viikottain lastenlapsia, otamme moneksi viikoksi mökille lomilla ja tapaamme useita isovanhempia niiden pikkuisten kanssa porukalla retkillä ja pulkkamäessä.

Jos itsellänne on kurjat vanhemmat, niin se ei tarkoita, että muillakin pitää olla.

T.mummi 70+

Mun vanhemmat kinuavat lapsenlapsia ja ovat tehnyt sitä jo vuosia. Epäilen kuitenkin heidän osallistumisen ja auttamisen olevan aika lähellä nollaa, jos sellaisia tulee? Miksikö?

No, häitä suunniteltaessa vanhemmilta ei saanut minkäänlaista järjestelyapua, ei rahallista tai ajallista. Muuttoihin eivät ole kertaakaan osallistuneet muutoin kun kinuamalla itselleen ylimääräisiä tavaroita, mitkä oli tarkoitus myydä asunnon vaihtuessa pienempään. Koiranhoidossa apua on lähes mahdoton saada, joskus harvoin ottavat vaikka eläinrakkaita ja entisiä koiranomistajia itsekin ovat. Mitään muutakaan apua on turha odottaa ja kun tulevat vierailulle, tulevat aina tyhjin käsin "passattavaksi" ja syömään.

Luotto ei ole kovin suuri että apuja paljon lasten kanssakaan heruisi vaan lasken sen varaan et itse on pärjättävä. Ja olen lapseton.

Niin en tiedä onko tämä joku sodan kokeneen sukupolven tapa kostaa se että itse ollaan jääty paitsi hellyyttä - en tiedä. Oma anoppi sanoi kerran kun pyysin häntä lapsenvahdiksi niin, että oltaisiin päästy miehen kanssa ulos syömään, että ei ole hänenkään lapsiaan kukaan vahtinut ikinä..sen jälkeen en kysynytkään enää koskaan. Oma äitini kyllä leikki ja vietti aikaa lastenlastensa kanssa vaikka oli anopin kanssa samaa ikäpolvea niin että eivät ne sotakokemuksetkaan kaikkea selitä...

Vaikka lapsiani rakastankin, niin odotan silti suuresti, että itsenäistyvät ja muuttavat omilleen. Onhan se tietynlainen elinkautinen ja sen jälkeen kun koittaa vapaus, voin mielelläni silloin tällöin hoitaa lapsenlapsiani, jotka ovat kuitenkin se ultimaattinen palkinto omasta äitiydestäni. En kuitenkaan säännöllisesti aio sitoutua enää lapsitouhuihin. Joku rauha isovanhemmillekin, jooko?

Olen samaa mieltä, että vain suomaisessa kulttuurissa pitää elää mahdollisimman kaukana sukulaisista ettei vaan olla rahan perään ja ei mitään yhteistä ole. Muissa kulttuureissa on juhlia, yhteistä ajanviettoa, keskustellaan keskenään, tehdään yhdessä asioita. Suomalainen on heti lapsiaaan isovanhemmille tuuppaava jos erehtyy kysymään tehdäänkö yhdessä jotain tai saako lapset tulla leikkimään tai jos edes olet yhteydessä perheeseesi, kysytään että no etkös ole töissä. mitä sä tänne soittelet.

Eli kyllä-ihan omaa pärstäkerrointa voi katsoa mummot ja mammat ja kaikki, jotka kuvittelevat että ovat oman hommansa jo hoitaneet  ja eivät halua osallistua. onko kaiken oltava aina PAKONOMAISTA tekemistä? Eikö olisi kiva yhdessä käydä museoissa, ihmettelemässä lasten kanssa luonnon värejä,  tehdä ruokaa yhdessä? Ei ilmeisesti ja sitten valitetaan kun kukaan ei käy!!

Mistähän syystä!!

Minusta tuntuu, että vanhemmassa sukupolvessa on väkeä ketkä ei oikeastaan lapsia edes halunnut, silloin elettiin niin, että ne kuului tehdä. Ei ollut mitään vapaaehtoisesti lapsettomia ainakaan julkisesti ja lapsettomia lähinnä säälittiin. Nyt se näkyy juuri tuossa, et omani hoidin ja se riittää asenteessa..ylipäätään kaikki ihmiset ei ole lapsirakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempia ei voi pakottaa olemaan kiinnostunut lapsenlapsista, se on kurjaa mutta ei voi kuin hyväksyä asia. Vastaavasti sitten, kun lapsenlapset on isompia, isovanhempien on turha vinkua ja valittaa, että lapset ei käy kylässä tms.

Tämä!

Meillä ei isovanhemmista yksikään ole auttanut koskaan mitenkään eikä ole lainkaan omlut kiinnostusta edes tavata. Eivät soittele juuri eivätkä ole koskaan kyselleet lapsenlapsista mitään. Kamppailimme täysin tukiverkottomina liki 15v (useampi lapsi) ja emme ole saaneet ikinä apua mistään. Nyt alkaa helpottaa kun nuorinkin eskarissa.

Tunne suurta vapautta ja helpotusta etten ole millään lailla velvoitettu auttamaan noita vanhuksia. He olivat myös huonoja vanhempia aikaaa , ja he itse teki valinnan että ei ole elämässämme mukana eikä halua tutustua lapsenlapsiin.

Nyt saavat elää valintansa mukaan loppuun saakka, en minä ala enää suhteita lämmittelemään kun on naamaan hierottu niin selvästi että ei kiinnosta yhtään.

Niin makaa kuin petaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Se, että pääkaupunkiseudulla on junantuomia töiden (tai "töiden") perässä vaikeuttaa toki sinne synnyinseuduille jääneiden isovanhempien osallistumista. Itse asiassa jolle siellä klaarata elämäänsä niin sitten Helsinkiin? Tämä sisältää arvostuksen sille porukalle joka pärjää muuallakin kuin hiton "Hesassa töissä" (eli esim. itä-Vantaalla Kelan piikkiin). Ja sehän on Hesassa pärjäämistä että kersat tehdään ja susikoira otetaan, molemmat laiminlyödään ja kotiin kirjoitetaan uudesta autosta (velka-Audi) että hyvin menee. Ne kersat on ihan pesuveden asemassa.

Mitä oikein tarkoitat tällä? Kuulostat aivan siltä, kuin olisit itse jotenkin katkera. Toki välimatka vaikeuttaa avuksi olemista, mutta kai mummoilla, papoilla ja heidän aikuisilla lapsillaan on jalat, autot (vaikka ne velka-Audit) ja auton puutteessa junat ja bussitkit kulkee.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat kinuavat lapsenlapsia ja ovat tehnyt sitä jo vuosia. Epäilen kuitenkin heidän osallistumisen ja auttamisen olevan aika lähellä nollaa, jos sellaisia tulee? Miksikö?

No, häitä suunniteltaessa vanhemmilta ei saanut minkäänlaista järjestelyapua, ei rahallista tai ajallista. Muuttoihin eivät ole kertaakaan osallistuneet muutoin kun kinuamalla itselleen ylimääräisiä tavaroita, mitkä oli tarkoitus myydä asunnon vaihtuessa pienempään. Koiranhoidossa apua on lähes mahdoton saada, joskus harvoin ottavat vaikka eläinrakkaita ja entisiä koiranomistajia itsekin ovat. Mitään muutakaan apua on turha odottaa ja kun tulevat vierailulle, tulevat aina tyhjin käsin "passattavaksi" ja syömään.

Luotto ei ole kovin suuri että apuja paljon lasten kanssakaan heruisi vaan lasken sen varaan et itse on pärjättävä. Ja olen lapseton.

Jep, noin tulee käymään. Meilläkin molemmat isovanhemmat mankui lapsenlapsia ja vähän arvattiin että niiden lupaukset avusta ei sitten tule pitämään. Oikeassa oltiin. Kertaakaan eivät ole auttaneet, ei edes silloin maksua vastaan kun olin synnyttämäss pienempiä. Muutaman kerran apua joskus kysyttiin ja vastaus oli mutinaa ”ei me nyt oikein aateltu alkaa auttamaan ollenkaan”. Se niistä lupauksista että me varmasti autetaan kovasti!

Hyvä että itsekin tajuat tuon ;) ei sit pety.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole mielestäni mikään suomalainen juttu, jotkut vaan ei tykkää lapsista. Ikävää, ap, mutta onneksi miehesi vanhemmat ovat osallistuvia ja normaaleja.

En itse odottaisi että isovanhemmat ovat mitään lapsenvahteja mutta olisi surullista jos eivät haluaisi ikinä tavata.

Voi hyvinkin olla, että minun lähipiiriini on sattunut vain näitä ei niin innokkaita isovanhempia. Monesti vain täälläkin sanottu neuvoksi, jos äiti vaikka kertoo olevansa väsynyt, että "mitäs teit lapsia, oma vika". Tuokin korostaa sitä yksin jättämistä meidän kulttuurissamme. Mutta olet joo oikeassa, nämä ovat tietysti vain esimerkkejä, eivät päde kaikkiin.

Asun ulkomailla ja täällä kyllä isovanhempien apua käytetään erittäin paljon lastenhoidossa. Päivähoidon kalleuden ja laadun epävarmuuden takia ihan työssäkäynnin mahdollistamiseen. Lapsi on esim. kaksi päivää viikossa tarhassa, loppuviikko eri isovanhemmilla ja jomman kumman vanhemman hoivissa. Monet eläkeläiset ovat varsin hyvässä kunnossa ja lastenhoito antaa heille tuntua hyödyllisyydestä ja yhteiskunnassa mukana olemisesta. Heidän tuttavansakin suunnittevat menonsa lastenlasten hoitamisen ympärille, sitä pidetään ihan normina.

MInä en kyllä pidä sitä hoitamisena, jos lapsi on joitakin kertoja vuodessa yökylässä isovanhempien luona. Sehän on kyläilyä ja lasten&isovanhempien välisen suhteen luomista. Mulla lapset (koululaisia) jo ite laittaa mummolle viestiä ja kysyy voisivatko mennä viikonloppuna yöksi. Tai siis mulle on ihan käsittämätöntä jos  isovanhemmat ilman järkevää syytä (vaikka sairaus) ei ikinä tahtoisi viettää aikaa lastenlasten kanssa ilman että vanhemmat on siinä mukana. 

Hoidettin hommat ja pikku breikki ja iltasella uudestaan!

http://www.older-mature.net/media/images_640/3/sexy-naked-old-women/sex…

Vierailija kirjoitti:

MInä en kyllä pidä sitä hoitamisena, jos lapsi on joitakin kertoja vuodessa yökylässä isovanhempien luona. Sehän on kyläilyä ja lasten&isovanhempien välisen suhteen luomista. Mulla lapset (koululaisia) jo ite laittaa mummolle viestiä ja kysyy voisivatko mennä viikonloppuna yöksi. Tai siis mulle on ihan käsittämätöntä jos  isovanhemmat ilman järkevää syytä (vaikka sairaus) ei ikinä tahtoisi viettää aikaa lastenlasten kanssa ilman että vanhemmat on siinä mukana. 

Monet isovanhemmat ei halua tätäkään. Siis viettää aikaa lastenlasten kanssa, tutustua niihin, olla niiden seurassa. Meillä ei isovanhempia kiinnosta kummallakaan puolella se että kyläiltäisiin tai vietettäisiin aikaa. Miehen puolella syy on se että tyttären perhe on niille koko elämä eikä pojan perhettä tavat oikeastaan koskaan. Omat vanhempani on tylyt ja naristiset - enkä minäkään kiinnostanut heitä edes lapsena, saati aikuisena. Ei siis tavallaan tullut yllätyksenä. Mutta pahalta toki silti tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on maasta, jossa ollaan hyvin perhekeskeisiä. Kun esikoinen syntyi, muutti anoppi meille asumaan. Siis ilmestyi matkalaukkuineen Kiinasta kotiimme, kun olin synnärillä ja asui meillä sen jälkeen 3 kk ajan. Minä en saanut edes hoitaa vauvaa, anoppi toi lapsen syömään, mutta muuten minut eristettiin kokonaan lapsenhoidosta. Se on kiinalainen tapa eikä mikään muu olisi kelvannut tuolle vähän yli 50v ikäiselle tohtorille, joka otti töistä vapaata ollakseen avuksi.

En suosittele tätä kokemusta kenellekään, mutta jos joku oikeasti haluaa elää kulttuurinmukaisesti, niin miksipä ei. Minä pidän mieluummin tämän länsimaisen naisen vapauden.

Kiinassa naiset pääsevät eläkkeelle 55-vuotiaina. Silloin vielä jaksaa.

Lennu kirjoitti:

Olen viisikymppinen ja lapsia on neljä. Lapsenlapsia ei vielä ole, mutta lapsilla on puolisot ja jos onni on myötä niin lapsenlapsiakin toivottavasti tulee. Omat lapset hankittiin omaa perhettä varten ja kasvatettiin itse, en kaivannut tai tarvinnut apua. Anoppi olisi kovasti tunkenut paikalle, mutta hänellä oli omat ajatuksensa kasvatuksesta ja skismaa syntyi. Onneksi mies selvitti asiat.

Oma äitini oli jo kuollut vuosikymmeniä sitten, mutta olen varma, että hän ei olisi ollut kovin innokas lastenhoitaja, vaikka olisi varmasti pitänyt lapsistani. Hän olisi ehkä ollut sellainen isoäiti, jonka luona käydään käymässä silloin tällöin päiväseltään.

Jos saan lapsenlapsia, olen aivan varmasti ikionnellinen. Olen jo sanonutkin, että autan parhaani mukaan, varsinkin itse muistan sen karmean univelan ja väsymyksen, joten tänne mummolaan vaikka vaan nukkumaan kunnolla ja minä hoidan mukulat. En kuitenkaan ole valmis jättämään omaa elämääni ja hoitamaan lasteni lapsia jatkuvasti. Jokainen huolehtikoon omistaan.

Apua saa pyytää ja sitä annetaan voimien mukaan, mutta tuntuu, että jotkut haluavat omista vanhemmistaan kotiapulaisen tai lastenhoitajan.

Keskustelkaa asioista jo etukäteen, älkää olettako, että saatte apua. Eivät isovanhemmat huonoja ole, jos haluavat elää omaakin elämäänsä.

Tämä! Kuin minun kirjoittamani.

Lapsettomuus on itselleni ollut tärkeä asia, tietyn uskonnon edustajat kyllä lykkivät oikein olan takaa lapsia maailmaan muidenkin puolesta. Maailma saisi olla lapsiystävällisempi ja terveempi, ennen kuin tänne kannattaisi sellaisia hankkia.

En tajua koko tätä asiaa. Isovanhemmille vietiin lapset jos he sitä ITSE pyytivät, muttoin palkattiin lapsenvahti.

Mistä tämä kumpuaa, että isovanhemmat on "tukiverkko" ja "hoitoautomaatti". Jos on jaksanut lapsia tehdä jaksaa ne kyllä itse hoitaakin. Ja ihan turha kenekään kitistä, ettei ole lastenhoitajaa niitä saa rahalla ja ei ne paljoa edes maksa.  Saati että yksinhuoltajat tai vastaavat kehtaa pyytää yhteiskunnalta "tukiperhettä" ja sellaista vielä verovaroin kustannetaan. Ei sellaisista ollut tietoakaan sodan jälkeen, yksin sai lesket lapsensa kasvattaa ja valtaosasta tuli kelpo veronmaksajia.  Mä en niin tajua tätä pumpulissa kasvattamis metodia.