Lue keskustelun säännöt.
"Minä olen omat hommani hoitanut jo ajat sitten".
Minun äitini sanoi tuon lauseen ehkä noin 16 vuotta sitten saadessani ensimmäisen lapseni. Lapsiani mummo on hoitanut tässä 16 vuoden aikana ehkä 5 kertaa.
Hän kuitenkin kuvailee itseään osallistuvaksi isovanhemmaksi.
Onko tässä joku ylisukupolvinen, suomalainen ogelma, jota siirrämme eteenpäin tässä yksilökeskeisessä kulttuurissamme? Nimittäin mieheni ei ole suomalainen, ja hänen perheensä on tiivis. Mummo sieltä päin soittelee lähes joka päivä vain lirkutellakseen lapsillemme eivätkä he ole koskaan kuulleetkaan sellaisesta, että yksin pitäisi lapset hoitaa.
Toistaako äitini (ja iso osa suomalaisia) siis jotain outoa, suomalaista traumaa, missä äiti ja perhe on aina jätetty yksin pärjäämään ja tämä siirretään aina eteenpäin seuraavalle sukupolvelle? En nimittäin nykykokemuksellani tiedä mitään typerämpää, mutta onko vanhemmuuden kokemus ja taakka niin valtava selvitä yksin, että tämä "kostetaan" sitten seuraavallekin polvelle?
Tuli vain mieleen, kun muistin juuri, että äitini on ehtinyt nähdä lapsenlapsiaan edellisen kerran kaksi vuotta sitten.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni isovanhemmille kannattaa antaa vapaus rakentaa oma suhde lapsenlapsiinsa omalla tyylillään, vaikka se pitäisi sisällään enemmän herkkuja tms.
Meillä tämä olisi herkkujen lisäksi mummon kanssa saman lusikan käyttämistä, autossa kuljettamista sylissä, mökillä löperöä vahtimista rannassa, jne. Vaikka itsekin olen elossa tuolla kasvatuksella, niin silti. Vanhempien sääntöjä kunnioitettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni isovanhemmille kannattaa antaa vapaus rakentaa oma suhde lapsenlapsiinsa omalla tyylillään, vaikka se pitäisi sisällään enemmän herkkuja tms.
Meillä tämä olisi herkkujen lisäksi mummon kanssa saman lusikan käyttämistä, autossa kuljettamista sylissä, mökillä löperöä vahtimista rannassa, jne. Vaikka itsekin olen elossa tuolla kasvatuksella, niin silti. Vanhempien sääntöjä kunnioitettava.
En ikinä antaisi lapsiani hoitoon tuollaiselle.
Minä olen saanut lapseni 1970-luvulla, mies eli omaa elämäänsä, mitään tukea en saanut (omat vanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä, appivanhemmat eivät halunneet osallistua). Miehellä hyvät tulot.
Mies eli omaa elämäänsä, rahaa en saanut mistään paitsi lapsilisät. (Joskin puoliso oli sitä mieltä, että nekin kuuluisivat hänelle, kun maksaa verotkin.
Sinnitellen ja ompelutöitä tehden selviydyin, joskin masennus valtasi mielen.
Nyt olen jo vanha ihminen ja ihmettelen, miten olen selviytynyt.
Ehkä siksi, että yksin kasvattamat lapset ovat ihania tyyppejä, ovat valinneet ammatin, joka heitä kiinnostaa ja menestyvät hyvin.
Oma elämä jäi sivuraiteille ja taitaa olla siellä. Taidan olla masilman tyhmin ihminen.
Ps. Toinen ihanista lapsistani on menehtynyt parantumattomaan sairauteen.
Virruo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kamppailen jatkuvasti sen kanssa mitä
Omalta äidiltä voi mummona vaatia. Itse olen viettänyt omilla isovanhemmillani aikaa paljon lapsena, mutta omat lapseni eivät
Ihan kauheasti mummolla. Kerran vuodessa ovat yö kylässä ja pari kolme kertaa leikkimässä. En tyrkytä mutta kyllä välillä niin ottaa päähän, Mummolla on paljon vielä omia töitä ja ymmärrän väsymyksen. Silti harmittaa, että välit tulevat luultavasti jäämään etäisiksi. Niin, mummo asuu 3km päässä meistä...Lopeta se kamppailu, koska et sä voi äidiltäsi mitään vaatia. Et mummouttakaan, koska ei sun äiti päättänyt ryhtyä mummoksi. Sinä päätit ryhtyä äidiksi.
Mikä nyt niin ottaa päähän, eikö haluta olla omien lapsiesi kanssa? Muistutan, että sinä ne päätit maailmaan saattaa ja sinä ne synnytit.
Se, kuka sua on lapsena hoitanut, ei kuulu tähän asiaan. Nyt on nyt. Vaikka et olisi ollut ikinä mummollasi hoidossa, niin siitä huolimatta sä vaatisit, että äitisi pitää hoitaa sun lapsia. Vaikka sulla ei olisi mummoja ollutkaan, sä vaatisit äitiäsi hoitaan sun lapsia. Vai sekö vaan on sulla tässä agendana, että kun sinua hoiti paljon sun mummo, niin sinun lapsia pitää myös hoitaa niiden mummo? Mikä ihmeen sääntö se on?
Sä haluat vain vapaata lapsistasi, et muuta. Mutta sinähän teit itse sen päätöksesi ryhtyä äidiksi ja hoitaa lapsiasi, ei mummo. Eikä kukaan muukaan.
Entäs ne, joita ei ole mummo hoitanut, vaan niillä on ollut joku täti tai kummi tai joku ihan muu ihminen, joka on hoitanut niitä pieninä tosi paljon, niin kenet ne voisi nyt velvoittaa tolla sun logiikalla hoitamaan niiden lapsia?
Lapsen hoitaminen on loppujen lopuksi niin vaativa asia, että siihen ei kaikista ole. Ne, ketkä siitä huolimatta hankkii omia lapsia, on sitten tietoisia siitä, että pystyvät ja jaksavat sen lapsen hoitaa. Ei mummoihin voi luottaa, mummojen elämä on jo sitä loppua kohti kulkevaa ja vaikka mitä voi tulla eteen.
En voi ymmärtää miten Suomessa aina on niin helvatun tärkeää että jos itse antaa jotain niin pitää saada jotain vastineeksi. Kaikkien on pärjättävä yksin, hammasta purren ja apua ei saa pyytää. Ihan järjetöntä.
Ei mieleesi tullut ettei kirjoittaja tässä ehkä vaatinut sitä hoitoapua sen vuoksi, että häntäkin on mummo hoitanut. Kenties hällä on ollut hyvä ja läheinen suhde isovanhempiinsa ja toivoi samaa rikkautta myös lapsilleen? Ehkä olisi mukavaa ihan lasten kannalta että heillä olisi enemmän niitä tärkeitä aikuisia elämässään ja syntyisi rakkaita lapsuusmuistoja? Ei niinkään se, että äiti saisi lapsivapaata.
Kyllä mietin, miltä mahtaa monesta nykylapsesta tuntua kun mummot ovat niin kiireisiä ja välinpitämättömiä, kyllähän se väistämättä vaikuttaa lapsen itsetuntoonkin jos ikinä ei ole aikaa saati kiinnostusta viettää aikaa yhdessä.
Anteeksi vaan, mutta se ei todellakaan vaikuta lapsen itsetuntoon, jos ei ole mummon kanssa tekemisissä. Sitten se vaikuttaa, jos SINÄ äitinä papatat sille lapsellesi, että mummo se ei ole sinusta kiinnostunut eikä sinua halua nähdä ja mummo sitä pahaa ja mummo tätä pahaa.
Lapsen itsetunnon rakentumisessa on tärkeintä se, miten vanhemmat häntä kohtelevat ja millaiset elämänarvot he lapselleen antavat. Jos lapsi ei ole koskaan saanutkaan mitään huomiota isovanhemmaltaan, ei hän sitä osaa kaivata eikä sen perusteella rakenna omaa minuuttaan. Tämä on nyt ihan sama tarina, mitä täällä jotkut marisee kummeista, jotka ei lapsesta tunnu välittävän. Ikään kuin lapsi osaisi itkeä jonkun kummin perään, jota tuskin edes tuntee.
Jos tuo kirjoittaja kaipasi lapselleen samanlaista yhteyttä mummoonsa, mikä hänellä itselläänkin on ollut ja minkä hän on kokenut hyväksi, niin sehän on vain hänen tunteensa. HÄN haluaa tällaista suhdetta lapselleenkin, mutta ei lapsi sitä osaa haluta. Ellei äiti sitä halua hänessä väen väkisin yritä viritellä, mutta aika turhaa se on sekin.
Minulla oli lapsena oikein hyvä suhde yhteen tätiin, joka ei ollut meille sukua, mutta asui lähellä ja oli paljon meidän lasten kanssa. Onko minulla nyt joku oikeus vaatia, että joku lähellä asuva täti olisi minun lapselleni samanlainen? Ketähän tässä alkaisi syyllistää?
Enemmän täällä kyllä ollaan kyselemässä nimenomaan sen hoitoavun perään. Totta kai on ihanaa, jos isovanhemmat tai kuka tahansa muu ihminen antaisi sitä apuaan. Ja tietenkin olisi hyvä, jos lapsen saisi jonnekin hoitoon aina silloin, kun tulee akuutti tarve, kuka tätä nyt edes kieltäisi, ettei tällainen olisi hyvä asia. Muta kun se ei vaan ole mahdollista aina ja jokaiselle. Sillä asialla syyllistäminen on täysin väärin.
Isovanhemmuus ei kaikille merkitse samoja asioita. Kaikki ei rakasta pikkulasten hoitamista, vaikka muuten heistä pitäisivätkin. Voi aina ihan hyvin jaksaa mennä eläkeläisrientoihin, koska sinne voi mennä oman jaksamisensa mukaisesti ja olla siellä ihan oman tahtisesti, ilman vastuuta pikkulapsesta, joten nämäkin asiat pitää osata suhteuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni isovanhemmille kannattaa antaa vapaus rakentaa oma suhde lapsenlapsiinsa omalla tyylillään, vaikka se pitäisi sisällään enemmän herkkuja tms.
Meillä tämä olisi herkkujen lisäksi mummon kanssa saman lusikan käyttämistä, autossa kuljettamista sylissä, mökillä löperöä vahtimista rannassa, jne. Vaikka itsekin olen elossa tuolla kasvatuksella, niin silti. Vanhempien sääntöjä kunnioitettava.
En ikinä antaisi lapsiani hoitoon tuollaiselle.
No mistä sitten saisit hoitajan, jos se mummo on ainoa mahdollisuus? Nyt itketään, että mummot ei viitsi hoitaa ja ollaan kauhean väsyneitä, ja ketään muutakaan hoitajaa ei ole olemassa, niin mitäs sitten tehdään, jos mummo hoitaisikin, mutta onkin tällainen huono hoitaja?
Eikö se jostain sitten löydy kumminkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni isovanhemmille kannattaa antaa vapaus rakentaa oma suhde lapsenlapsiinsa omalla tyylillään, vaikka se pitäisi sisällään enemmän herkkuja tms.
Meillä tämä olisi herkkujen lisäksi mummon kanssa saman lusikan käyttämistä, autossa kuljettamista sylissä, mökillä löperöä vahtimista rannassa, jne. Vaikka itsekin olen elossa tuolla kasvatuksella, niin silti. Vanhempien sääntöjä kunnioitettava.
Melkein voisi luulla, että meillä on sama mummola, mutta meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset. Lisäksi, että millään ei ole mitään väliä ja "aina on näin tehty" mummo ja pappa haluaisivat osallistua vähintään 5 päivänä viikossa lasten hoitoon. Suuttuivat kjn jostain kumman syystä lapset on laitettu kunnalliseen päivähoitoon eikä mummolaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en välttämättä jaksaisi, jos mummo soittelisi joka päivä. Minusta perhe on lopulta tehty itselle enkä kaipaa niin kauheasti apuakaan. Tosin tähän syynä vähän sekin, että lasten mummo ei muusta innokkuudesta huolimatta ole kovin kiinnostunut vanhempien kasvatustyylistä ja säännöistä vaan hänen mielestään hän voi hoitaa itse parhaaksi katsomallaan tyylillä. Tämä on viilentänyt välejä, kun puhuminen ei ole asiaan auttanut.
Mielestäni isovanhemmille kannattaa antaa vapaus rakentaa oma suhde lapsenlapsiinsa omalla tyylillään, vaikka se pitäisi sisällään enemmän herkkuja tms. Nyt jo teini-ikäisten lasten vanhempana muistelen häpeillen pikkulapsiajan vahtimistani kasvatuksen "johdonmukaisuuden" nimissä. Onneksi välit isovanhempiin säilyivät hyvinä, ja sain antaa viisaan ja rakastavan mummon hoitaa omaa tärkeää tehtäväänsä.
Sitä on nuorena niin ehdoton vielä. Itsekkin lapsensa jo aikuiseksi kasvattanut
Niin, minäkin "nuorena" 35-vuotiaana äitinä vaadin, että minun 9 kk ikäistä esikoista EI enää koskaan kuljeteta papan sylissä autossa, "mutta kun on kiva pitää sylissä, ennemmin kuin laittaa turvaistuimeen." Ja kyllä, joissakin asioissa olen ehdoton, esim. siinä että hoitaja noudattaa Suomen lakia. Toinen on se, että samaa lusikkaa ei käytetä ja vauvan tuttia ei kasteta hunajaan, että vauva oppisi sitä käyttämään. Mummolla oli siis kamala tuska, koska lapsemme eivät ole oppineet tuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin äitini sanoi minulle , että "omani olen jo hoitanut" , kun kysyin voisiko ottaa esikoiseni hoitoon muutamaksi päiväksi tai tulla hoitamaan, kun lähden toista synnyttämään. Äitini oli tuolloin iältään n. 45.v. Oli hän toki työelämässä silloin.
Kaikki ei aina ymmärrä sitä , että vaikka mummo olisikin suht terve ja vaikuttaa elinvoimaiselta niin silti ihminen ikääntyessään väsyy helpommin. Mummon pitäisi saada nauttia siitä mummoudestakin niin ettei olisi koko ajan vastuu hoitotehtävissä lastenlasten kanssa. On mummoja jotka hoitaa vaikka olisi mikä, mutta ehkä näille mummoille on suotu voimavaroja enemmän.
Itse hoidan sen minkä jaksan ja sanon jos ei joskus jaksa, mutta näin käy harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on maasta, jossa ollaan hyvin perhekeskeisiä. Kun esikoinen syntyi, muutti anoppi meille asumaan. Siis ilmestyi matkalaukkuineen Kiinasta kotiimme, kun olin synnärillä ja asui meillä sen jälkeen 3 kk ajan. Minä en saanut edes hoitaa vauvaa, anoppi toi lapsen syömään, mutta muuten minut eristettiin kokonaan lapsenhoidosta. Se on kiinalainen tapa eikä mikään muu olisi kelvannut tuolle vähän yli 50v ikäiselle tohtorille, joka otti töistä vapaata ollakseen avuksi.
En suosittele tätä kokemusta kenellekään, mutta jos joku oikeasti haluaa elää kulttuurinmukaisesti, niin miksipä ei. Minä pidän mieluummin tämän länsimaisen naisen vapauden.
Tämä. Siskoni on myös naimisissa miehen kanssa joka tulee tällaisesta ”sukukeskeisestä” kulttuurista ja juuri näin on. Ollaan kyllä läheisiä lasten ja lastenlasten kanssa mutta hoidetaan ja tuppaudutaan liikaakin. Isovanhemmat tosiaankin muuttavat lastensa kotiin kun lapsenlapsia syntyy useammaksi kuukaudeksi. Toisaalta ko. kulttuurissa on sitten myös ihan on sellainen että lapsia tehdään paljon ja randomin oloisesti laitetaan osa lapsista asumaan pitkäaikaisesti sukulaisille. Uutta lasta pukkaa -> edellisiä heivataan kuukausitolkuksi tai jopa vakituisesti asumaan sukulaisille, varsinkin isovanhempien sisaruksille joilla ei ole omia lapsia tai omien lasten lapsia/lastenlapset ovat jo isoja teinejä 😶 Näin länsimaiseen tapaan ihan käsittämätöntä että lapsia tosiaan vaan heitetään ulos kodista kun äiti ja isä haluavat ”leikkiä” vaan uusimman lapsen kanssa. Ihan kamalaa ja itsestä tuntuu lähinnä siltä että minkälainen iso hylkäämisen tunne tuosta on pakko syntyä niille lapsille jotka lähetetään pois kotoa uuden lapsen tieltä pois 😬
Joten mielummin sitten kuitenkin ihan tällainen länsimaalainen malli jossa vanhemmat pitävät huolta lapsistaan ja isovanhemmat osallistuvat sen minkä osallistuvat.
Tuo kuvailemasi lasten asuminen eri sukulaisten luona on yleistä kollektiivisissa kulttuureissa. Niissä ei ole samanlaista ydinperhekäsitys kuin Suomessa ja siksi meidän on lähes mahdotonta hyväksyä tai edes ymmärtää sellaista. Heille suku on samassa asemassa kuin ydinperhe meille suomalaisille ja perheeseen kuuluvat isovanhemmat, tädit ja sedät, serkut jne. Ja he ovat lapsille kaikki perheen aikuisia. Lapsia koskeviin päätöksiin osallistuvat ainakin isovanhemmat, usein myös vanhempien sisarukset. Tällaista ei suomalainen ydinperheeseen tottunut kestä.
Minunkin mieheni tulee alun perin kollektiivisesta kulttuurista, itse hän on tosin erittäin „länsimaistunut“ ja kun lapsemme syntyivät, oli meillä alusta asti nämä länsimaiset säännöt eli meille tullaan kutsuttuna kylään, ei kutsumatta, ja kukaan ei tule kotiimme asumaan vauva-aikana eikä muutenkaan. Miehen vanhemmille oli aivan jäätävä loukkaus, kun näin toimimme. Menivät sitten sinne toiseen ääripäähän, eli eivät pidä yhteyttä lapsiimme, mies heille kyllä itse soittelee viikoittain.
Minun vanhempani ovat aina olleet mukana suomalaisittain juuri sopivasti eli ovat kyllä olleet apuna kun tarvitaan, meidän perheen säänöjä ja tapoja kunnioittaen. Tämä on miehellenikin hyvin sopinut koska hän kokioman kulttuurinsa perhekäsityksen liian tungettelevana.
Halusin nyt vaan oman kokemukseni kertoa, isovanhempia on niin monenlaisia. Suomalaisessa kulttuurissa sopii minulle se, että isovanhemmat voivat päättää minkä verran jaksavat ja haluavat osallistua lastenlasten elämään. Harmillista tietysti kaikille osapuolille jos isovanhempien ja lastenlasten välille ei synny ihmissuhdetta. Mutta ainakaan isovanhempien ei tarvitse jaksaa hautaan saakka lapsiperheen elämää, kollektiivisessa kulttuurissa heilläkään ei ole valinnan varaa, mukana on oltava vaikka ei jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani saivat heidän vanhemmiltaan lastenhoitoapua sekä myös rahallista tukea, kun me olimme lapsia. Välimatkaa oli paljon, joten apu ei sinänsä ollut säännöllistä, mutta vietettiin sitten esim. kesälomat isovanhemmilla maalla (useampi viikko kerrallaan) jne.
Nyt minulla on lapsia, mutta apua saa lähinnä hätätapauksissa eli jos itse joutuu menemään nopeasti sairaalaan (kerran käynyt näin). Muuten ei kyllä haluta auttaa ja on suoraan sanottukin, että eikös sieltä mll:ltä saa lastenhoitajia. Montaa kertaa en ole apua pyytänyt ja toisaalta ei sitä omat vanhemmat ole kertaakaan itse tarjoutuneet, että haluaisivat joskus olla lastenlastensa kanssa.
Kylässäkin jos käyvät, niin aina tulee lähinnä valitusta lasten käytöksestä, kehityksestä, vaatteista yms. ja ottavat sitten itselleen vain ipadin esiin ja uppoutuvat sen kanssa sohvannurkkaan samaan aikaan kun lapset olisivat innoissaan esittelemässä taitojaan ja juttujaan isovanhemmille. Tuo käytös lapsiani kohtaan minua ehkä eniten loukkaa. Lastenhoitoapua voin hankkia muualta.
Itse ainakin odotan sitä jos omat lapseni saavat lapsia. Voin heitä sitten ottaa kylään ja saan taas asuntoon lisää vilskettä. :)
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin odotan sitä jos omat lapseni saavat lapsia. Voin heitä sitten ottaa kylään ja saan taas asuntoon lisää vilskettä. :)
Helppohan se on nuorena sanoa noin. Sitten kun olet vanhempi, väsyt helpommin vilskeeseen. Sinua haukutaan itsekkääksi vaikka hoidat lastenlapsia voimiesi äärirajoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en välttämättä jaksaisi, jos mummo soittelisi joka päivä. Minusta perhe on lopulta tehty itselle enkä kaipaa niin kauheasti apuakaan. Tosin tähän syynä vähän sekin, että lasten mummo ei muusta innokkuudesta huolimatta ole kovin kiinnostunut vanhempien kasvatustyylistä ja säännöistä vaan hänen mielestään hän voi hoitaa itse parhaaksi katsomallaan tyylillä. Tämä on viilentänyt välejä, kun puhuminen ei ole asiaan auttanut.
Mielestäni isovanhemmille kannattaa antaa vapaus rakentaa oma suhde lapsenlapsiinsa omalla tyylillään, vaikka se pitäisi sisällään enemmän herkkuja tms. Nyt jo teini-ikäisten lasten vanhempana muistelen häpeillen pikkulapsiajan vahtimistani kasvatuksen "johdonmukaisuuden" nimissä. Onneksi välit isovanhempiin säilyivät hyvinä, ja sain antaa viisaan ja rakastavan mummon hoitaa omaa tärkeää tehtäväänsä.
Sitä on nuorena niin ehdoton vielä. Itsekkin lapsensa jo aikuiseksi kasvattanut
Niin, minäkin "nuorena" 35-vuotiaana äitinä vaadin, että minun 9 kk ikäistä esikoista EI enää koskaan kuljeteta papan sylissä autossa, "mutta kun on kiva pitää sylissä, ennemmin kuin laittaa turvaistuimeen." Ja kyllä, joissakin asioissa olen ehdoton, esim. siinä että hoitaja noudattaa Suomen lakia. Toinen on se, että samaa lusikkaa ei käytetä ja vauvan tuttia ei kasteta hunajaan, että vauva oppisi sitä käyttämään. Mummolla oli siis kamala tuska, koska lapsemme eivät ole oppineet tuttiin.
Nyt alkoi kiinnostamaan miksi kommentti on saanut alapeukkuja?
Eikö suomen kaki ole noudattamista varten tehty? Turvaistuimen on tarkoitus suojata autossa matkustavaa lasta? Hunaja-purkissa lukee"ei alle 1-vuotiaille" ja karies tarttuu esim. ruokailuvälineiden kautta ja aiheuttaa terveydellisiä ongelmia.
Sinun ja äitisi suhde on huono. En yhtään ihmettele kun kommenttisi paljastaa luonteesi.
Ei tämä liity asuinpaikkaan tai passiin vaan siihen, että qusipäät saavat itsensä kaltaisia jälkeläisiä. Kummalta sinäkin lie perinyt enemmän, isältä vai äidiltä? Isältäsi et silti vaadi mitään. Mikset?
Sinä haluat äitisi ilmaiseksi piiaksi ja äiti kieltäytyy, koska oli jo sinun piikasi 18 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en välttämättä jaksaisi, jos mummo soittelisi joka päivä. Minusta perhe on lopulta tehty itselle enkä kaipaa niin kauheasti apuakaan. Tosin tähän syynä vähän sekin, että lasten mummo ei muusta innokkuudesta huolimatta ole kovin kiinnostunut vanhempien kasvatustyylistä ja säännöistä vaan hänen mielestään hän voi hoitaa itse parhaaksi katsomallaan tyylillä. Tämä on viilentänyt välejä, kun puhuminen ei ole asiaan auttanut.
Mielestäni isovanhemmille kannattaa antaa vapaus rakentaa oma suhde lapsenlapsiinsa omalla tyylillään, vaikka se pitäisi sisällään enemmän herkkuja tms. Nyt jo teini-ikäisten lasten vanhempana muistelen häpeillen pikkulapsiajan vahtimistani kasvatuksen "johdonmukaisuuden" nimissä. Onneksi välit isovanhempiin säilyivät hyvinä, ja sain antaa viisaan ja rakastavan mummon hoitaa omaa tärkeää tehtäväänsä.
Sitä on nuorena niin ehdoton vielä. Itsekkin lapsensa jo aikuiseksi kasvattanut
Niin, minäkin "nuorena" 35-vuotiaana äitinä vaadin, että minun 9 kk ikäistä esikoista EI enää koskaan kuljeteta papan sylissä autossa, "mutta kun on kiva pitää sylissä, ennemmin kuin laittaa turvaistuimeen." Ja kyllä, joissakin asioissa olen ehdoton, esim. siinä että hoitaja noudattaa Suomen lakia. Toinen on se, että samaa lusikkaa ei käytetä ja vauvan tuttia ei kasteta hunajaan, että vauva oppisi sitä käyttämään. Mummolla oli siis kamala tuska, koska lapsemme eivät ole oppineet tuttiin.
Nyt alkoi kiinnostamaan miksi kommentti on saanut alapeukkuja?
Eikö suomen kaki ole noudattamista varten tehty? Turvaistuimen on tarkoitus suojata autossa matkustavaa lasta? Hunaja-purkissa lukee"ei alle 1-vuotiaille" ja karies tarttuu esim. ruokailuvälineiden kautta ja aiheuttaa terveydellisiä ongelmia.
Turvaistuimesta "kaki" säätää mutta hunajien ja karieksen olisit voinut jättää pois.
Liioittelu vie aina tehot kitinältä.
Sinulla on siis aikuistuminen kesken ja käyt yhä murrosikää läpi.
Ehkä teidän vanhemmat ovat yhtä kyllästyneitä teihin kuin te heihin. Se on normaalia.
Eikä perhesuhteet missään ole toistensa kopioita, vaan "Jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan" L. Tolstoi
Onpa hurja ketju tämäkin luettavaksi... Mun perheessä vanhemmat ovat aina auttaneet lapsiaan. Niin omien vanhempieni vanhemmat kuin munkin vanhemmat meitä ja minä omiani (joilla ei vielä ole lapsia). Sama miehen vanhemmilla. Meissä pätee kyllä tosi hyvin sanonta "Lika barn lekar best" eli kun jaamme saman arvomaailman moni asia sujuu niin paljon helpommin.
Isovanhemmilta ei ole koskaan vaadittu mitään ja apua saatu aina, kun sitä on tarvittu. Eli vastaus alkuun: ei ole suomalainen tapa toi hoida omat lapsesi vaan perhekohtainen. Surullista ja kaikkein surullisinta oikeasti niille isovanhemmille sitten loppupeleissä jos valitsevat tuon nihkeän linjan.
Vierailija kirjoitti:
Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?
Toivottavasti kukaan tuollaisen asenteen omaava ei ole tehnyt lapsia.
Perussettiä tässäkin perheessä. Äitini eli mummo hehkuttaa lapsenlastaan mutta käytännössä ei tapahdu oikein mitään. Ymmärsin vauvavuotena että ainakaan lapsenvahdiksi mummo ei ala kuin vähän aikaa kerrallaan. En sen varaan enää laskekaan. Hyvät välit meillä muuten mutta taitaa äitini toistaa omaa kokemustaan. Aika yksin isäni kanssa meidät lapset kasvattivat.
Pitää toki huomioida myös ikä. Vilkkaan taaperon perään katsoessa väsyy nuorempikin.
Sain tyttäreni 1997. Isäni ( äiti kuollut) ilmoitti heti ettei hän sitten ainakaan tyttöä hoida eikä vaippoja vaihda kun on minut jo aikoinaan hoitanut. Tyttö taisi olla 2 viikkoa vanha ku pappa vaihtoi innoissaan vaippoja. Että se niistä minä en sitten ainakaan hoida-puheista. Tyttö oli hoidossa vk-loppuisin ala-aste ikään saakka, pappa vei innoissaan tyttöä joka paikkaan. Teini-iässä yhteydenpito väheni kun tyttöä rupesi kiinnostamaan muut jutut ja täysi-ikäisenä tyttö piti yhteyttä pappaan vain pari kertaa vuodessa. Pappa kuoli 2020, nyt käydään tytön 24 vee kanssa hautausmaalla moikkaamassa pappaa. Pitäkää huolta lastenne isovanhemmista.
Mun äiti itku ja vinku, kun olin reilu parikymppinen että "hän on hoitanut lapsia jo yli 20 vuotta, eiks munkin homma vois jo loppua".
Ei siinä mitään, mutta kun piti niitä kersoja piti tehdä enemmänkin, ja nuorin lapsi oli 10v silloin. Olis nyt hoitanut edes omansa kunnialla loppuun..