"Minä olen omat hommani hoitanut jo ajat sitten".

Voi voi. Kyllä se napanuora vanhempiin pitäisi katkaista jo teini-ikäisenä. Outoa aikuisille tuollainen jatkuva soittelu. Kerran vuodessa kun heitellään tekstari, niin pitäisi riittää. Kasvakaa aikuisiksi.

Meillä anoppi kieltäytyi hoitamasta kun kysyttiin ekan kerran.

Anoppi on kyllä hoidattanut omat lapsensa äidiltään, anopilla ja muilla sukulaisilla.

Pääsin kyllä yli asiasta mutta hiukan ihmetytti.

Omat vanhemmat kaukana eikä muuta tukiverkkoa.

Perusperiaate on harvinaisen selvä, jokainen hoitaa omat lapset ja jos joku tarjoutuu auttamaan omasta halusta, niin se on ekstraa. Hämmentää joidenkin olettama, että isovanhemmilla olisi mitään hoitovastuuta, ikään kuin olisi jokin sanaton sopimus, että tällainen velvollisuus olisi. Ei ole ja siitä on aivan turha haikailla.

Jaaha, vai niin. No mutta entäs kun nykyajan isovanhemmilla on hoidettavina vielä työt, parisuhde josta vihdoin on kahdenkeskistä aikaa nauttia, ja monilla sairaat omat vanhemmat huolehdittavana? Siinäkö sitten pitäisi uhrata ainoat vapaat hetkensä niille lapsenlapsille, että pikku-äiti ja pikku-isä pääsevät bailaamaan? Ei todellakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Perusperiaate on harvinaisen selvä, jokainen hoitaa omat lapset ja jos joku tarjoutuu auttamaan omasta halusta, niin se on ekstraa. Hämmentää joidenkin olettama, että isovanhemmilla olisi mitään hoitovastuuta, ikään kuin olisi jokin sanaton sopimus, että tällainen velvollisuus olisi. Ei ole ja siitä on aivan turha haikailla.

Onhan se outoa jos mummo ei halua yhteyttä lapsenlapsiinsa.

Lienevät näitä bilemummoja.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on maasta, jossa ollaan hyvin perhekeskeisiä. Kun esikoinen syntyi, muutti anoppi meille asumaan. Siis ilmestyi matkalaukkuineen Kiinasta kotiimme, kun olin synnärillä ja asui meillä sen jälkeen 3 kk ajan. Minä en saanut edes hoitaa vauvaa, anoppi toi lapsen syömään, mutta muuten minut eristettiin kokonaan lapsenhoidosta. Se on kiinalainen tapa eikä mikään muu olisi kelvannut tuolle vähän yli 50v ikäiselle tohtorille, joka otti töistä vapaata ollakseen avuksi.

En suosittele tätä kokemusta kenellekään, mutta jos joku oikeasti haluaa elää kulttuurinmukaisesti, niin miksipä ei. Minä pidän mieluummin tämän länsimaisen naisen vapauden.

Kiinalaisen ystäväni äiti teki saman. Matkusti Suomeen useiksi viikoiksi hoitamaan lapsenlastaan.

Seuraavana kerran aikoo tulla sitten kun/jos tulee uusi vauva. Jos vauvaa ei tule, niin silloin ei tule vierailuakaan.

Siitä jäi sellainen tunne, että tuli hoitamaan vauvaa, koska niin kuuluu tehdä, mutta lapsi sinänsä ei isommin kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha, vai niin. No mutta entäs kun nykyajan isovanhemmilla on hoidettavina vielä työt, parisuhde josta vihdoin on kahdenkeskistä aikaa nauttia, ja monilla sairaat omat vanhemmat huolehdittavana? Siinäkö sitten pitäisi uhrata ainoat vapaat hetkensä niille lapsenlapsille, että pikku-äiti ja pikku-isä pääsevät bailaamaan? Ei todellakaan. 

Eihän kukaan ole vaatinut että kaikki vapaat pitää uhrata tai sitten ei tavata ollenkaan. Onhan tuossa välimuotoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen isoäiti ja teen kolmivuorotöitä. Lapseni tuli äidiksi teininä. En mitenkään halua olla lapsenvahtina kaikkina vapainani tai edes osana niistä kun olen juuri saanut viimeisen lapseni muuttamaan omilleen. Yhteensä 30v olen ollut äitinä kotona. Ei minun tehtäväni ole hoitaa ainoina vapaapäivinäni lasteni lapsia. Eläkkeellä voisin kyllä, mutta ovat sitten jo aikuisia ehkäpä?

Ei ole sinun tehtäväsi, tietenkään. Kuten ei ole lapsesi tehtävä aikanaan tulla katsomaan sinua kun makaat vaipoissa. Hän viettää silloin ansaittuja vapaapäiviään.

Ei jumal**** tätä nykysukupolven itsekkyyttä :D Eli kun et itse jaksa hoitaa omia lapsiasi, niin vaadit sitä silti iäkkäämmältä äidiltäsi, joka on mahdollisesti vielä töissä  ja jo kerran lapsensa hoitanut ja kasvattanut. Ilmeisesti hänen kasvatustyönsä on mennyt hiukan vihkoon, kun lapsesta on tullut noin itsekeskeinen.

Vierailija kirjoitti:

Perusperiaate on harvinaisen selvä, jokainen hoitaa omat lapset ja jos joku tarjoutuu auttamaan omasta halusta, niin se on ekstraa. Hämmentää joidenkin olettama, että isovanhemmilla olisi mitään hoitovastuuta, ikään kuin olisi jokin sanaton sopimus, että tällainen velvollisuus olisi. Ei ole ja siitä on aivan turha haikailla.

Niin ja eihän isovanhempiakaan tarvitse hoitaa kun ovat vanhoja ja raihnaisia tai sairaita ja apua tarvitsisivat. Kun on ne omatkin lapset hoidettavana niin ei ole mitään sopimusta että omat vanhemmatkin pitäisi siinä sivussa hoitaa. Ihan turha haikailla apua lapsilta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?

Miksi hankkia lapsia ylipäätään, jos suhtautuminen elämän tärkeimpiin ihmisiin on noin kylmää? Ei ihme, että tuolla asenteella kasvatetut jättävät myös omat vanhempansa hoitolaitoksiin oman onnensa nojaan, eivätkä juuri käy edes katsomassa. Kai tuo on jotakin ylisukupolvista rakkaudettomuutta ja empatiakyvyn puutetta. Niin surullista.

Täällä yksi nuivaksi ja kalseaksi tuomittu 60-lukulainen.

Kaksi aikuista lasta, ei vielä lastenlapsia.

Omat vanhempani ja appivanhempani joutuivat selviytymään ilman omien vanhempiensa lastenhoitoapua, koska heidän vanhempansa olivat joko kuolleet tai välit huonot.

Molemmat auttoivat meitä paljon ja siitä olimme kiitollisia.

Itse olen kyllä valmis auttamaan omiani, mutta koska olen työelämässä, en joka viikonloppua ja kaikkia lomiani ole siihen valmis käyttämään, vaikka rakkaita taatusti tulevatkin olemaan.

Hätätilanteet toki erikseen.

Eli toivon ja uskon, että odotukset ovat kohtuulliset ja ne pyrimme täyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha, vai niin. No mutta entäs kun nykyajan isovanhemmilla on hoidettavina vielä työt, parisuhde josta vihdoin on kahdenkeskistä aikaa nauttia, ja monilla sairaat omat vanhemmat huolehdittavana? Siinäkö sitten pitäisi uhrata ainoat vapaat hetkensä niille lapsenlapsille, että pikku-äiti ja pikku-isä pääsevät bailaamaan? Ei todellakaan. 

Noooo, sen edestään löytää minkä taakseen jättää! Eiköhän tämä ’hoitaminen’ tarkoita etupäässä sitä, että olet läsnä niitten lasten kanssa vaikka pelejä pelaten, piirrellen, leikkien tai vaikkapa jutellen!

Mikä oletusasetus on siinä, että isovanhempien pitäisi auttaa lastenhoidossa? Miksi ihmeessä? Itsehän ne sinappikoneet olette päättäneet maailmaan lykätä ja aikuisen ihmisen on kannettava vastuu omista päätöksistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusperiaate on harvinaisen selvä, jokainen hoitaa omat lapset ja jos joku tarjoutuu auttamaan omasta halusta, niin se on ekstraa. Hämmentää joidenkin olettama, että isovanhemmilla olisi mitään hoitovastuuta, ikään kuin olisi jokin sanaton sopimus, että tällainen velvollisuus olisi. Ei ole ja siitä on aivan turha haikailla.

Onhan se outoa jos mummo ei halua yhteyttä lapsenlapsiinsa.

Lienevät näitä bilemummoja.

Itselläni ei ole lapsia, mutta veljen ex-vaimo hoiti asiat niin, ettei lapsia paljon kiinnostanut isän puolen isovanhempia tai muita sukulaisia tavata. Oman sukunsa puolella kyllä kyläilivät. Rippi-, ylioppilas, yms juhlissa ollut aina ulkopuolinen fiilis.

Mielestäni isovanhempia ei voi velvoittaa lastenhoitoon tai olemaan edes kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Surullistahan se tietysti on jos ei kiinnosta, mutta eihän se mikään pakko ole ja omasta mielestäni se on heidän on menetyksensä. Vanhemmat tekevät lapsensa niin ja niin monta kun pystyvät itse hoitamaan ja huolehtimaan. Kaikki isovanhempiapu on sitten plussaa päälle. Ja koskaan ei voi luottaa siihen, että lapsenlapsia vonkuva isoäiti olisi sitten loppujen lopuksi yhtään kiinnostunut koko lapsesta, saati seuraavasta. Tämän vuoksi en odota isovanhemmilta mitään.

Lapsen hoito raskasta,mutta silti niitä tehdään jotta saan jonkun hyvä ihmisen leiman ja näin täyttänyt oman velvollisuuden..mutta ei se sitä tarkoita että omia lapsiaan ei rakasta, itsellä on 4 lasta..vanhin 20 vuotias ja nuorin 4..kun tämä nuorinkin lentää pesästä niin aijon juuri noin sanoa ja ruveta elämämään omaa elämää ilman velvoitteita.. lapseni voivat tehdä lapsia mutta en tuu olemaan se mummo joka hoitaa niitä..en vihaa lapsia mutta kyllä nukun kun nukuttaa,syön jos on nälkä..ehkä lennän lämpimään ja jään sinne..

Yhtenä syynä lienee se, että osa ei yksinkertaisesti pidä lapsista erityisen paljon. Kokevat pienet lapset kuormittaviksi enemmänkin kuin nautinnolliseksi seuraksi. Nyt isovanhempi-ikäisistä moni on vielä sellaista sukupolvea, että omien lasten hankinta oli heidän aikanaan "itsestäänselvyys" eikä sitä sen kummemmin mietitty, että haluaako juuri hän edes palavasti vanhemmaksi. Niin vain oli tapana tehdä. Omat lapset tuli hankittua ja niistä varmasti useimmat sitten tykkäsivätkin, kiitos biologian, mutta lapsia hankkivat sellaisetkin ihmiset jotka eivät koskaan erityisemmin pitäneet lapsista yleisesti. Ja nyt kun ovat isovanhempia, eivät vieläkään välttämättä pidä pienistä lapsista.

Sanon itsekin usein että olen omat lapseni jo hoitanut. En kuitenkaan ole vielä hoitanut lapsenlapsiani ollenkaan! Niitä ei siis ole, mutta tuskin vastaa lapsenlapsen hoitaminen oman lapsen hoitoa, ja toivon että on terveyttä vielä jäljellä riittävästi kun omat lapseni lisääntyvät :)

Kun eletään aikaa, jolloin kaikki on hyvin...sellainen aika kasvattaa itsekeskeisimmät ja myös heikoimmat ihmiset. Halutaan kaikkea, mutta sitten pitäisi aina tulla jonkun takavasemmalta pelastamaan, kun huomataan, että mukavuus kärsii. Lapsia tehdään sillä ajatuksella, että valtio maksaa tuet ja isovanhemmat hoitaa, jotta saadaan elää niinkuin ennenkin, vaivattomasti. Jopa ilmaisista (siis meidän muiden maksamista) asioista valitetaan: äitiyspakkauksessa on vikaa, tuet on liian pieniä, milloin mitäkin. Kaikesta elämän helppoudesta huolimatta ei jakseta kasvattaa niitä omia lapsia edes sen verran, että lapsilla olisi normaalit käytöstavat.

Isovanhemmat saattavat olla vielä työelämässä, on sairauksia ja iän karttuessa on todellakin myös paljon väsyneempi. Nykyajan nuorten aikuisten empatiakyvynpuute näkyy tässä kiristystyylissä 'Jos et käytä vapaa-aikaasi lastenlasten hoitoon, me ei huolehdita sinusta vanhuksena'.

Jotenkin vahvasti epäilen, että ette huolehtisi muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hoito raskasta,mutta silti niitä tehdään jotta saan jonkun hyvä ihmisen leiman ja näin täyttänyt oman velvollisuuden..mutta ei se sitä tarkoita että omia lapsiaan ei rakasta, itsellä on 4 lasta..vanhin 20 vuotias ja nuorin 4..kun tämä nuorinkin lentää pesästä niin aijon juuri noin sanoa ja ruveta elämämään omaa elämää ilman velvoitteita.. lapseni voivat tehdä lapsia mutta en tuu olemaan se mummo joka hoitaa niitä..en vihaa lapsia mutta kyllä nukun kun nukuttaa,syön jos on nälkä..ehkä lennän lämpimään ja jään sinne..

Onpa järkyttävää lukea, että joku on hankkinut lapsia jonkin leiman ja velvollisuuden vuoksi, vielä nykypäivänä, siis mitä hel.....iä? Vai onko tuo kommentti provo?