"Minä olen omat hommani hoitanut jo ajat sitten".

Ei se ihan noin mene, perheettömissä on riittävästi itsekeskeisiä ihmisiä. Lapseton veljeni oli aina kinuamassa rahaa ja palveluksia iäkkäiltä sukulaisilta. Kun nämä sairastuivat, ei käynyt kertaakaan edes katsomassa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en välttämättä jaksaisi, jos mummo soittelisi joka päivä. Minusta perhe on lopulta tehty itselle enkä kaipaa niin kauheasti apuakaan. Tosin tähän syynä vähän sekin, että lasten mummo ei muusta innokkuudesta huolimatta ole kovin kiinnostunut vanhempien kasvatustyylistä ja säännöistä vaan hänen mielestään hän voi hoitaa itse parhaaksi katsomallaan tyylillä. Tämä on viilentänyt välejä, kun puhuminen ei ole asiaan auttanut.

Mielestäni isovanhemmille kannattaa antaa vapaus rakentaa oma suhde lapsenlapsiinsa omalla tyylillään, vaikka se pitäisi sisällään enemmän herkkuja tms. Nyt jo teini-ikäisten lasten vanhempana muistelen häpeillen pikkulapsiajan vahtimistani kasvatuksen "johdonmukaisuuden" nimissä. Onneksi välit isovanhempiin säilyivät hyvinä, ja sain antaa viisaan ja rakastavan mummon hoitaa omaa tärkeää tehtäväänsä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ihan noin mene, perheettömissä on riittävästi itsekeskeisiä ihmisiä. Lapseton veljeni oli aina kinuamassa rahaa ja palveluksia iäkkäiltä sukulaisilta. Kun nämä sairastuivat, ei käynyt kertaakaan edes katsomassa.

Tottahan toki perheettömissäkin on itsekeskeisiä. Lapsia saaneissa itsekeskeisyys vaan usein näkyy siinä, että vastuu lapsista vyörytetään isovanhemmille, päiväkodille jne. 

Boomerit ovat itsekkäitä ja ahneita. Sille ei mahda mitään. Omat lapset kasvatettiin vapaan kasvatuksen periaatteella, eli lasten elämään ja tekemisiin puututtiin mahdollisimman vähän. Kunhan lapset pysyivät poissa silmistä niin se riitti.

Ehkä monen boomerin haluttomuus olla tekemisissä lapsenlasten kanssa johtuu siitä, että he eivät osaa yksinkertaisesti olla lasten kanssa. Omatkin lapset jäivät vieraiksi, kun ei heistä jaksettu olla kiinnostuneita silloin kun he olivat pieniä.

Lähipiirissäni on monta boomerien lasta (nyt jo keski-ikäisiä aikuisia) ja heidän lapsuutensa oli monella tapaa ankea nimenomaan heidän boomer-vanhempiensa vuoksi.

Boomerit on ahkeria, ja saattaneet monia veronmaksajia maailmaan. Kansantalous kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Boomerit ovat itsekkäitä ja ahneita. Sille ei mahda mitään. Omat lapset kasvatettiin vapaan kasvatuksen periaatteella, eli lasten elämään ja tekemisiin puututtiin mahdollisimman vähän. Kunhan lapset pysyivät poissa silmistä niin se riitti.

Ehkä monen boomerin haluttomuus olla tekemisissä lapsenlasten kanssa johtuu siitä, että he eivät osaa yksinkertaisesti olla lasten kanssa. Omatkin lapset jäivät vieraiksi, kun ei heistä jaksettu olla kiinnostuneita silloin kun he olivat pieniä.

Lähipiirissäni on monta boomerien lasta (nyt jo keski-ikäisiä aikuisia) ja heidän lapsuutensa oli monella tapaa ankea nimenomaan heidän boomer-vanhempiensa vuoksi.

Älä jankuta.

Ei se todeksi muutu, vaikka sitä mantrana loitsuat vuodesta toiseen ja 24/7.

No omapahan on elämäsi, kuluta se nyt sitten vaikka täällä. Etpähän ehdi lapsiasi hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en välttämättä jaksaisi, jos mummo soittelisi joka päivä. Minusta perhe on lopulta tehty itselle enkä kaipaa niin kauheasti apuakaan. Tosin tähän syynä vähän sekin, että lasten mummo ei muusta innokkuudesta huolimatta ole kovin kiinnostunut vanhempien kasvatustyylistä ja säännöistä vaan hänen mielestään hän voi hoitaa itse parhaaksi katsomallaan tyylillä. Tämä on viilentänyt välejä, kun puhuminen ei ole asiaan auttanut.

Mielestäni isovanhemmille kannattaa antaa vapaus rakentaa oma suhde lapsenlapsiinsa omalla tyylillään, vaikka se pitäisi sisällään enemmän herkkuja tms. Nyt jo teini-ikäisten lasten vanhempana muistelen häpeillen pikkulapsiajan vahtimistani kasvatuksen "johdonmukaisuuden" nimissä. Onneksi välit isovanhempiin säilyivät hyvinä, ja sain antaa viisaan ja rakastavan mummon hoitaa omaa tärkeää tehtäväänsä.

Sitä on nuorena niin ehdoton vielä. Itsekkin lapsensa jo aikuiseksi kasvattanut

Boomereitten sloganeita on vuosikymmeniä ollut ”jokainen hoitaa omat lapsensa,” ”mitäs hankit lapsia, ei pitäisi lisääntyä, jos ei varaa lapsiin” jne. Nyt onkin toinen ääni kellossa, kun tajusivat, että itsekkyydellään ovat taanneet sen, ettei tule olemaan tarpeeksi veronmaksajia huolehtimaan heidän eläkepäivistään ja hoitajia huolehtimaan heistä, kun he ovat vanhuksia ja raihnaisia. Siksi heidän uuteen ”koskaan ei ole oikea aika hankkia lapsia, siksi ne on parempi tehdä nuorena” vedätykseen ei usko erkkikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?

Lasten lapsetko on muiden lapsia?

Eiköhän tuo vanhemmuus tai tarkennetaan hyvä vanhemmuus kata koko eliniän.

Hyvä vanhemmuus kaataa koko eliniän. Olet oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Minun tutulle ihmiselle siis yks kylän mummo kävi niin että oli 8lle lapselleen apuna heidän lapsia hoitamassa. Mummoa kuskattiin edestakaisin

Sitten mummoon iski dementia mutta hoito ei kuulunu kenellekään

Kyläläiset järjesti sosiaalityön kautta hoitolaitokseen

Että semmoinen kiitos..

Perusmeininki sivistyneissä länsimaissa. Muualla vanhuksia kunnioitetaan, asutaan yhdessä, sananvaltaa on perheen asioihin todella paljon (oli se sitten hyvä tai huono asia). Niin kulttuurisidonnaista ja huonoja puolia löytyt varmasti.

Länsimaisessa individualismissa on juuri ja juuri tilaa lapsen kasvatukselle, sitten se pitääkin työntää 18veenä ulos asunnosta, että siitäkin tulee tarpeeksi itsenäinen, yksin pärjäävä yhteiskunnan tehokas jäsen.

Itse kamppailen jatkuvasti sen kanssa mitä

Omalta äidiltä voi mummona vaatia. Itse olen viettänyt omilla isovanhemmillani aikaa paljon lapsena, mutta omat lapseni eivät

Ihan kauheasti mummolla. Kerran vuodessa ovat yö kylässä ja pari kolme kertaa leikkimässä. En tyrkytä mutta kyllä välillä niin ottaa päähän, Mummolla on paljon vielä omia töitä ja ymmärrän väsymyksen. Silti harmittaa, että välit tulevat luultavasti jäämään etäisiksi. Niin, mummo asuu 3km päässä meistä...

Vierailija kirjoitti:

Itse kamppailen jatkuvasti sen kanssa mitä

Omalta äidiltä voi mummona vaatia. Itse olen viettänyt omilla isovanhemmillani aikaa paljon lapsena, mutta omat lapseni eivät

Ihan kauheasti mummolla. Kerran vuodessa ovat yö kylässä ja pari kolme kertaa leikkimässä. En tyrkytä mutta kyllä välillä niin ottaa päähän, Mummolla on paljon vielä omia töitä ja ymmärrän väsymyksen. Silti harmittaa, että välit tulevat luultavasti jäämään etäisiksi. Niin, mummo asuu 3km päässä meistä...

Lopeta se kamppailu, koska et sä voi äidiltäsi mitään vaatia.  Et mummouttakaan, koska ei sun äiti päättänyt ryhtyä mummoksi.  Sinä päätit ryhtyä äidiksi.

Mikä nyt niin ottaa päähän, eikö haluta olla omien lapsiesi kanssa?  Muistutan, että sinä ne päätit maailmaan saattaa ja sinä ne synnytit.  

Se, kuka sua on lapsena hoitanut, ei kuulu tähän asiaan.  Nyt on nyt.  Vaikka et olisi ollut ikinä mummollasi hoidossa, niin siitä huolimatta sä vaatisit, että äitisi pitää hoitaa sun lapsia.  Vaikka sulla ei olisi mummoja ollutkaan, sä vaatisit äitiäsi hoitaan sun lapsia.  Vai sekö vaan on sulla tässä agendana, että kun sinua hoiti paljon sun mummo, niin sinun lapsia pitää myös hoitaa niiden mummo?   Mikä ihmeen sääntö se on?

Sä haluat vain vapaata lapsistasi, et muuta.  Mutta sinähän teit itse sen päätöksesi ryhtyä äidiksi ja hoitaa lapsiasi, ei mummo.  Eikä kukaan muukaan.

Entäs ne, joita ei ole mummo hoitanut, vaan niillä on ollut joku täti tai kummi tai joku ihan muu ihminen, joka on hoitanut niitä pieninä tosi paljon, niin kenet ne voisi nyt velvoittaa tolla sun logiikalla hoitamaan niiden lapsia?  

Lapsen hoitaminen on loppujen lopuksi niin vaativa asia, että siihen ei kaikista ole.  Ne, ketkä siitä huolimatta hankkii omia lapsia, on sitten tietoisia siitä, että pystyvät ja jaksavat sen lapsen hoitaa.  Ei mummoihin voi luottaa,  mummojen elämä on jo sitä loppua kohti kulkevaa ja vaikka mitä voi tulla eteen.

Vierailija kirjoitti:

Boomereitten sloganeita on vuosikymmeniä ollut ”jokainen hoitaa omat lapsensa,” ”mitäs hankit lapsia, ei pitäisi lisääntyä, jos ei varaa lapsiin” jne. Nyt onkin toinen ääni kellossa, kun tajusivat, että itsekkyydellään ovat taanneet sen, ettei tule olemaan tarpeeksi veronmaksajia huolehtimaan heidän eläkepäivistään ja hoitajia huolehtimaan heistä, kun he ovat vanhuksia ja raihnaisia. Siksi heidän uuteen ”koskaan ei ole oikea aika hankkia lapsia, siksi ne on parempi tehdä nuorena” vedätykseen ei usko erkkikään.

Voi hölön pölön, omasta päästäsi keksittyä tarinaa.  

Kaikki me vanhoina hoidon saamme, niin sinä kuin minäkin, eiköhän sovita siitä.  Ennemminkin luulisi sinun ikäpolvesi havahtuvan siihen, että kuka teitä aikanaan hoitaa, kun ette enää hanki lapsiakaan.  

Mikäli minä yhtään omaa sukupolveani tunnen, niin meitä ei suuremmin enää liikuta se, missä iässä te niitä lapsia teette, tehkää nyt ihan milloin haluatte tai jättäkää tekemättä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt töitä työmarkkinatuella ja hoitanut lapsia kodinhoidontuella. En osallistu omien eläkkeellä olevien vanhempieni hoitoon enkä puolison vanhempien hoitoon (puoliso ainoa lapsi). Olen osaltani ilmaistyöt tehnyt. Yksi syy miksi en myöskään osallistu eläkeläisten hoitoon, on äitien ja työttömien haukkuminen. Emme myöskään ole puolison kanssa saaneet toteuttaa omia toiveitamme, koska en ole saanut vakituista työpaikkaa ja puoliso on pienipalkkainen, joten en osallistu eläkeläisten hoitoon millään tavalla. Nautin vapaa-ajasta ja harrastan, voin itse huomattavasti paremmin. Olen myös omia lapsia hoitanut 365 päivää vuodessa ja tehnyt kotityöt, nyt on minun vuoroni rentoutua ja saada omaa aikaa.

Päättäjät leikkaavat koko ajan työttömyyskorvauksia, kaikki ne edut pois mistä nyt eläkkeellä olevat ovat saaneet nauttia.

Eli kyllä, huolehdin ainoastaan omasta kodistani ja omasta itsestäni. Eläkeläiset eivät ole minun ongelmani. Eikä ole minun vikani, että ovat tuhlanneet rahansa etelän matkoihin, omakotitaloon ja mökkiin, kumpienkin vanhemmat, olisivat säästäneet rahaa palveluihin.

En rupea ilmais palvelijaksi itseäni rikkaammille.

Niin, aikanaan tehtiin hyviä päätöksiä ja luotiin hyvä sosiaaliturva Suomeen.  Se oli suurten ikäluokkien aikaansaamaa.

No nyt on uudet päättäjät remmissä.  Nuoret ja innokkaat.  Ovat purkamassa sosiaaliturvaa, joka suurella vaivalla rakennettiin.  Se ei todellakaan ole nykyisten eläkeläisten käsissä, siitä huolehtivat ärhäkkä-ääniset uudet nuoret päättäjät.  

Niin ja muistakaa nyt jo tarpeeksi ajoissa alkaa säästää sitä rahaanne niihin palveluihin.  Lopettakaa se  terasseilla hihkuminen ja etelässä liehuminen ja tekokynsien laitattaminen.   Meitä, jotka ollaan jo haudassa teidän vanhuudessanne, on aika mahdotonta haukkua enää, silloin on teidän vuoronne miettiä, mihin ne rahanne aikanaan laitoitte, omakotitaloihinne ja matkusteluihinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on sukuvika? Ne vanhemmat jotka mielellään haluaisivat mahdollisimman paljon eroon lapsistaan, heidän vanhemmat eivät halua lapsia hoitaa. Lapsiin suhtaudutaan kuin pahimpaan mahdolliseen taakkaan.

Eipä meilläkään pahemmin ole lastenhoitoapua olla (isovanhemmat kuolleet), mutta en siitå jatkuvasti kovaan ääneen katkerana valita, koska viihdyn lasteni kanssa.

Ei mene suvuttain vaan ehkä enemmän ikäluokittain.

Omat isovanhempani olivat lempeitä, rakastavia, auttoivat aivan valtavasti vanhempiamme kaikessa, ostivat asunnot, mökit ja autot ja hoitivat lapsia viikottain, välillä päivittäin.

Sitten ne omat vanhempani ovat taas itsekkäitä ja tylyjä ja piittaamattomia ja ilmoittivat että ”elämme vain itsellemme, emme ala isovanhemmiksi ja hoida itse omat lapsesi”. Mitenkään eivät ole elämässämme mukana.

Minä olen taas sitten isovanhempieni kaltainen, lempeä, rakastava, antelias, avulias ja autan paljon muita ihmisiä mielelläni. Nyt olen tarkkana tässä ettei omista lapsistani vain tule sitten itsekkäitä. Epäilen (ei ole tieteellistä dataa vaan ihan mutua) että ne jotka sai apua koko ajan kaikessa valtavasti - kuten omat paskat itsekkäät vanhempani - oppivat vähän liian helppoon elämään eivätkä viitsi sitten itse auttaa ketään, koska ovat tottuneet vain saamaan ja ”rohmuamaan” itselleen.

Tällaista samaa on monella muullakin 70-80luvulla syntyneellä. Ne isovanhemmat oli ihania ja auttavia, omat vanhemmat tylyjä kuspäitä, itse on taas sitten avulias ja rakastava.

Saattaa mennä siis vuorovetona sukupolvien välissä.

Onko tutkittua tietoa vai mutua? Ei ole varmasti noin yksiselitteistä. Tämänhetkiset pullamössövanhemmat kyllä työntävät lapsiaan tuon tuosta hoitoon, oli loma, vapaapäivä tai mikä tahansa. Viikonloppuisin ja iltaisin kun päiväkoti on kiinni lapset kiikutetaan isovanhemmille. Ja silti on NIIIIIIIN raskasta.

Olet tosi väärässä. Nykyvanhemmat ei saa apua eikä laita lapsiaan mummolaan kun ne isovanhemmat ei ota, ei hoida eikä auta. KOSKAAN ennen ihmiskunnan historiassa ei ole vanhemmat olleet näin yksin lastenhoidon kanssa.

Mä tunnen paljon enemmän niitä perheitä jotka ei saa mitään apua koskaan, kuin niitä jotka saa. Auttavat isovanhemmat on harvinainen marginaali-ilmiö nykyään.

Ei taivas.  Sulla sitä onkin laajat tiedot historiasta!   Että ihan ihmiskunnan alusta asti tiedät, miten minäkin vuosikymmenenä on lapsia tehty ja hoidettu.   Ootko ihan väitöskirjan tehnyt asiasta, ja menikö läpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kamppailen jatkuvasti sen kanssa mitä

Omalta äidiltä voi mummona vaatia. Itse olen viettänyt omilla isovanhemmillani aikaa paljon lapsena, mutta omat lapseni eivät

Ihan kauheasti mummolla. Kerran vuodessa ovat yö kylässä ja pari kolme kertaa leikkimässä. En tyrkytä mutta kyllä välillä niin ottaa päähän, Mummolla on paljon vielä omia töitä ja ymmärrän väsymyksen. Silti harmittaa, että välit tulevat luultavasti jäämään etäisiksi. Niin, mummo asuu 3km päässä meistä...

Lopeta se kamppailu, koska et sä voi äidiltäsi mitään vaatia.  Et mummouttakaan, koska ei sun äiti päättänyt ryhtyä mummoksi.  Sinä päätit ryhtyä äidiksi.

Mikä nyt niin ottaa päähän, eikö haluta olla omien lapsiesi kanssa?  Muistutan, että sinä ne päätit maailmaan saattaa ja sinä ne synnytit.  

Se, kuka sua on lapsena hoitanut, ei kuulu tähän asiaan.  Nyt on nyt.  Vaikka et olisi ollut ikinä mummollasi hoidossa, niin siitä huolimatta sä vaatisit, että äitisi pitää hoitaa sun lapsia.  Vaikka sulla ei olisi mummoja ollutkaan, sä vaatisit äitiäsi hoitaan sun lapsia.  Vai sekö vaan on sulla tässä agendana, että kun sinua hoiti paljon sun mummo, niin sinun lapsia pitää myös hoitaa niiden mummo?   Mikä ihmeen sääntö se on?

Sä haluat vain vapaata lapsistasi, et muuta.  Mutta sinähän teit itse sen päätöksesi ryhtyä äidiksi ja hoitaa lapsiasi, ei mummo.  Eikä kukaan muukaan.

Entäs ne, joita ei ole mummo hoitanut, vaan niillä on ollut joku täti tai kummi tai joku ihan muu ihminen, joka on hoitanut niitä pieninä tosi paljon, niin kenet ne voisi nyt velvoittaa tolla sun logiikalla hoitamaan niiden lapsia?  

Lapsen hoitaminen on loppujen lopuksi niin vaativa asia, että siihen ei kaikista ole.  Ne, ketkä siitä huolimatta hankkii omia lapsia, on sitten tietoisia siitä, että pystyvät ja jaksavat sen lapsen hoitaa.  Ei mummoihin voi luottaa,  mummojen elämä on jo sitä loppua kohti kulkevaa ja vaikka mitä voi tulla eteen.

En voi ymmärtää miten Suomessa aina on niin helvatun tärkeää että jos itse antaa jotain niin pitää saada jotain vastineeksi. Kaikkien on pärjättävä yksin, hammasta purren ja apua ei saa pyytää. Ihan järjetöntä.

Ei mieleesi tullut ettei kirjoittaja tässä ehkä vaatinut sitä hoitoapua sen vuoksi, että häntäkin on mummo hoitanut. Kenties hällä on ollut hyvä ja läheinen suhde isovanhempiinsa ja toivoi samaa rikkautta myös lapsilleen? Ehkä olisi mukavaa ihan lasten kannalta että heillä olisi enemmän niitä tärkeitä aikuisia elämässään ja syntyisi rakkaita lapsuusmuistoja? Ei niinkään se, että äiti saisi lapsivapaata.

Kyllä mietin, miltä mahtaa monesta nykylapsesta tuntua kun mummot ovat niin kiireisiä ja välinpitämättömiä, kyllähän se väistämättä vaikuttaa lapsen itsetuntoonkin jos ikinä ei ole aikaa saati kiinnostusta viettää aikaa yhdessä.

Meillä on hyvin tiivis perhe, 4 aikuista lasta joista 2:lla jo omia lapsia. Viestittelemme monta kertaa viikossa ja ainakin osan tapaan viikoittain, toiset kerran kk kun tulevat syömään meille. 

Olen heti alusta halunnut luoda läheisen suhteen lastenlapsiin ja he ovatkin olleet jo muutaman viikon ikäisestä kerran viikossa meillä hoidossa 3-4 tuntia kerrallaan. Yökylässä ehkä 2-3 kertaa vuodessa. Olen myös tarjoutunut viemään nuorimman päivähoitopaikkaan mikäli syksystä lähtien vanhempien pitää lähteä töihin jo 6 jälkeen ja tarha aukeaa klo 7

En koe tuota rasitteena vaan rikkautena molemmin puolin. Toki nyt on helppoa kun olen eläkkeellä eikä ole muuta kuin aikaa, mutta näin myös silloin kun olin vielä töissä

Asuinpaikka voi vaikuttaa siihen, kuinka usein isovanhemmat voi tavata lastenlapsia. Jos asuu kaukana, se on välimatkan syytä, ettei tavata usein.

Nyt korona on myös vaikuttanut asiaan, kun pitää varoa tartuntoja (vaikka olisi saanut rokotteenkin).

Lasten ei kannata muuttaa eri paikkakunnalle, koska isovanhemmat eivät voi sitten auttaa lastenhoidossa.

On tietysti yksilöllisiäkin syitä, jotkut isovanhemmat ovat kiintyneempiä lastenlapsiinsa kuin toiset. Jotkut ovat ahkerampia kuin toiset ottamaan vastuuta. Joillakin isovanhemmilla on terveyshaittoja, etteivät jaksa osallistua, jne.

Jos isovanhemmat eivät ole kahteen vuoteen nähneet lastenlapsia, olisiko syynä korona ja pitkä välimatka ? Ainahan lapset voivat itsekin soittaa isovanhemmille ja kysyä heiltä, mitä kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Jos näkee lapsen saamisen (joka muuten on etuoikeus) noin suurena työnä, niin ehkä olisi kannattanut jättää tekemättä.

Siis puuttuuko empatiakyky mahdollisesti myös? Tottakai pienen lapsen vanhempi saa olla väsynyt ja uuvuksissa ja saa sen sanoa. Me muut voisimme ennemmin auttaa kuin syyllistää vanhempia.

Mutta tuokin oli perisuomalainen (ainakin perivauvapalstalainen) kommentti. Jos äiti on väsynyt niin heti syytetään lapsien tekemisestä. Uskomaton kulttuuri.

Toivon ettei ole kulttuuri, vaan noita yksilöitä nyt sattuu olemaan näkyvillä useampi!

Sitä kun ei tiedä etukäteen millaista se on, jos esim vauva valvottaa öisin, sairastelee tai itse kokemattomuuttasi nukut korvat höröllä. Ja vanhempi lapsi valvoo kun vauva nukkuu jne....isä matkatöissä ja se yksi kykenevä sukulainen toisella puolella Suomea.

Espanjasta näitä tiettyjä isovanhempia löytyy ainakin suomalaisissa ja ruotsalaisissa yhteisöissä. Juteltu on tyrmistytty!

Ihmettelen näitä kommentteja lukiessani halua yleistää (kaikki "boomerit" ovat äärimmäisen itsekkäitä ym).  Monessa muussakin keskustelussa tällä palstalla 1940-luvun lopusta 1950-luvun alkuun syntyneet saavat osakseen kommentteja, joissa heidät osoitetaan kaiken pahan aluksi ja juureksi.

Toinen ihmettelyn asia on, että tädit, kummit ja muut vanhempien aikuisystävät ovat keskustelusta poissa. Olen 69-vuotias "varamummo", joka on saanut nauttia usean lapsen seurasta. Lapsettomalle tämä on ollut ihana asia.