Lue keskustelun säännöt.
Hämärtynyt käsitys omasta iästä - peukutusketju
14.05.2021 |
Kuvitteleeko sukusi varhaisteini menevänsä täysi-ikäisestä? Onko keski-ikäinen työkaverisi omasta mielestään yhä kuin parikymppinen? Nyt kehiin kokemukset siitä, kun käsitys omasta iästä on hämärtynyt! Peukku ylös = samaa mieltä, älytöntä kuvitella noin eikä ole realistista. Peukku alas = eri mieltä, ihan normaalia ajatella näin ja pitää paikkansa.
Nauratti, kun n. 65 v nainen vaunutteli vauvaikäistä lapsenlastaan ja mietti ääneen, että mahtaapa muut ajatella hänen olevan vanha äiti. Teki mieli sanoa, että sokea Reettakin tajuaa, että tuon ikäinen ei ole vauvan äiti. :D
Ap
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, älä unta näe. Ole alakoululaisten lastenlasteni kanssa paljon ulkoillut ja olen 70 v. Muutamia kertoja on puistoissa äidit puhutelleet minua niiden lasten äitinä.
Onko jotenkin vaikea käsittää, että mummoikäinen ei aina näytä mummolta?
Tämä ei siis ole oma mielipide, vaan nimenomaan nuorten äitien, joille en edes aina ole kertonut totuutta.Mun kihlatun ja avopuolison äiti, jota kai voin anopiks sanoa, on aivan ihana. Anoppi oli 55-vuotias kun tapasin hänet ensi kerran ja voin sanoa rehellisesti, etten ikinä olis uskonut sen ikäiseksi. Olisin veikannut max 45-vuotiaaksi, ehkä 40-vuotiaaksi. Oon tästä täällä joskus aikaisemminkin kirjottanu.
Anoppi on tummahko, hoikka mutta lihaksikas kun harrastaa kestävyysjuoksua ja on ollu jossain polkumaratoneillakin, pituudeltaan jotain 172 cm ja niitä naisia, että kun se kiskaisee päälle nahkabyysat ja rotsin ja mustat nilkkurit, on todella vetävän näköinen. Kerran oltiin grillaamassa terassilla kavereiden kans, kun anoppi juosta hilppas ohi ja pyysi täyttää vesipullon matkalla kotiin, jossain oli taas juoksemassa ollu. Kaverit oli miehelle ihan, että oliks toi sun MUTSI ja olipa kroppa, MIHIN se oikein treenaa, jonnekin MM-kisoihin, vai? Mutta ikinä ei mitenkään itse tuo nuorekasta olemustaan esiin saati että korostaisi, ei ole koskaan edes puhunut aiheesta.
Kuitenkin tunnistivat miehen MUTSIksi, eivät kyselleet, oliko sisko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttu näyttää aina automaattisesti henkkarit ostaessaan alkoholia. Tulee myötähäpeä kun hänellä on ikää noin 40 ja näyttää todellakin ihan ikäiseltään. Kassat on ihan jooo tota kiitos kiitos vaan
Kassoilla on velvollisuus kysyä paperit kaikilta, jotka näyttävät max 30 vuotiailta. Maskien takia kysyvät lähes 50 vuotiailtakin. Osa asiakkaista tämän takia näyttää niitä automaattisesti.
On totta, että 30 vuotias voi näyttää +40 vuotiaalta. Kassajärjestelmä seuraa henkkarien kirjaamista.
Eksän isoveli aina luulotteli olevansa saman ikäinen kuin eksä tai jopa eksääni nuorempi. Ikäeroa miehillä on 10 vuotta. (Samalle miehelle oli kova paikka, kun kummityttö (tyttäreni) kasvoi pidemmäksi kuin hän itse)
Täytän kohta 40v. Tuntuu että tässä iässä pitäisi harrastaa tietynlaisia asioita, esim käsitöitä, metsäretkiä. Pitäisi pukeutua jotenkin huomaamattomasti, ehkä tunika ja legginssit tai cargo-housut ja kauluspaita. Hiukset siisti neutraalin värinen polkka, hillitty meikki tai ei meikkiä ollenkaan. Päivät kuluisi lasten kanssa puuhaillen, vähän vanhempaintoimikuntaa jne. Mokkapaloja jne. Ylipaino suotavaa, eihän pienten lasten äiti voi itseensä panostaa. Oma aika, mitä se on?
En vaan pysty. Tunnen olevani henkisesti lähempänä työpaikkani parikymppisiä, kuin ikäisiäni. Ajatuskin siitä että elämä on tylsän harmaata ja kohokohta on uudet langat lähikaupassa, saa oksentamaan. En toki kuvittele näyttäväni parikymppiseltä, enkä sellaista yritäkään mutta enemmän ne revityt farkut tai baari-illan pikkumusta on minua, kuin yksikään tunika tai jakkupuku. Viehätyn edelleen festareista enemmän kuin rauhallisista koti-illoista tai teatterireissusta. Tietynlainen paine olla kuin ikäisensä on koko ajan läsnä enkä vaan pysty.
Koen siis olevani vanhenevassa ruumiissa ikuinen teini. Eikä se tarkoita sitä ettenkö hoitaisi kotia/lapsia/töitä asianmukaisesti tai olisin muuten vastuuton. Onneksi mieheni (sama pian 20v ajan) on samoilla linjoilla ja toisinaan lapset on hoidossa ja irroitellaan. Kerran täällä vain eletään.
Jos ihminen tuntee itsensä vanhaksi tai vanhemmaksi kuin on, niin luultavasti on huonossa kunnossa ja sairas. Eikä varmaan elä pitkään. Jos mieli pysyy nuorena, niin pysyy ajassa mukana ja haluaa kehittää itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, älä unta näe. Ole alakoululaisten lastenlasteni kanssa paljon ulkoillut ja olen 70 v. Muutamia kertoja on puistoissa äidit puhutelleet minua niiden lasten äitinä.
Onko jotenkin vaikea käsittää, että mummoikäinen ei aina näytä mummolta?
Tämä ei siis ole oma mielipide, vaan nimenomaan nuorten äitien, joille en edes aina ole kertonut totuutta.
Juu, niin varmaan...
Ehkä ovat halunneet vain piristää sinua.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin nuoresta asti yhdessä ollut 37-vuotias tuttavapariskunta haluaa omia lapsia, mutta "ei vielä vaan joskus myöhemmin". Eivät ehkä hahmota sitä, että vaikka olivat pitkään "se nuoripari", niin eivät silti ikuisesti ole biologisesti nuoria.
En siis tarkoita, että heidän pitäisi saada lapsia. Lapsettomana elely on mielestäni ihan fine, mutta kun ovat näin itse ilmaisseet.
Minullakin tuttava pariskunta nainen 35 v., mies 38 v..
Ovat kertoneet haluavansa 3-4 lasta, mutta vielä ei ole elämäntilanne oikea. Heillä on siis hyvät työpaikat, auto, ostivat juuri asunnon, mutta ihan vielä ei ole lasten aika, koska haluavat edetä suunnitelmiensa mukaan ja ajattelevat ilmeisesti, että ne 3-4 lasta tulee, silloin kun he ovat suunnitelleet. Eli ei ihan vielä.
Ilmeisesti joillakin aikaa on loputtomasti, eikä biologiset faktat koske heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen jo reilusti yli 40 mutta henkisesti koen olevani nuorempi. Samanikäiset työkaverit valittelee kremppojaan, ovat kiinnostuneita ihan eri asioista ja ovat jotenkin mummoutuneet. Mä pelaan vielä aktiivisesti futista ja harrastan paljon liikuntaa muutenkin. Mun on vaikea ymmärtää näiden mummoutuneiden marinaa "en enää jaksa/pysty", "ei tämänikäisenä enää" jne. Mä jakselen ihan entiseen malliin, urheilusuorituksissa tulokset on päinvastoin parantuneet, tosin laji on kestävyysjuoksu, ja siinä usein vanhat pärjääkin.
Pukeudun farkkuihin ja suht. nuorekkaisiin vaatteisiin, en kuitenkaan mihinkään teinijuttuihin. Mun mielestä tää ikä tuntuu oikein hyvältä. En siis kuvittele olevani nuori, en jahtaa nuoria miehiä tai muuta semmoista, mutta henkisesti koen olevani suurta osaa ikäkavereistani virkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin nuoresta asti yhdessä ollut 37-vuotias tuttavapariskunta haluaa omia lapsia, mutta "ei vielä vaan joskus myöhemmin". Eivät ehkä hahmota sitä, että vaikka olivat pitkään "se nuoripari", niin eivät silti ikuisesti ole biologisesti nuoria.
En siis tarkoita, että heidän pitäisi saada lapsia. Lapsettomana elely on mielestäni ihan fine, mutta kun ovat näin itse ilmaisseet.
Minullakin tuttava pariskunta nainen 35 v., mies 38 v..
Ovat kertoneet haluavansa 3-4 lasta, mutta vielä ei ole elämäntilanne oikea. Heillä on siis hyvät työpaikat, auto, ostivat juuri asunnon, mutta ihan vielä ei ole lasten aika, koska haluavat edetä suunnitelmiensa mukaan ja ajattelevat ilmeisesti, että ne 3-4 lasta tulee, silloin kun he ovat suunnitelleet. Eli ei ihan vielä.
Ilmeisesti joillakin aikaa on loputtomasti, eikä biologiset faktat koske heitä.
Jos noin monta haluaa, niin olisi pitänyt aloittaa jo 30-vuotiaana.
Mun ystävä luulee vielä 45-vuotiaana, että voisi vielä tehdä sen ensimmäisen lapsen ja etsii isäehdokasta. Sääli miten pihalla ihmiset ovatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti kuvittelen edelleen olevani 26-vuotias, fyysisesti 36-vuotias ja oikeasti olen 46-vuotias. Ei tätä osaa oikein hahmottaa. Maallinen tomumaja rapistuu, mutta pää ei pysy perässä. Onneksi osaan kuitenkin käyttäytyä ikäisteni odotusten mukaisesti (julkisesti).
Minusta myös tuntuu, että olen mieleltäni vielä ihan huntalo, vaikka ikää on 57v. Joskus oikein hätkähdän, kun mietin, kuinka vanha jo olen, kun en mieleltäni tunne itseäni näin vanhaksi.
Toki julkisesti minä myös käyttäydyn kuin ikäiseni. Ei vain pää pysy perässä aina tässä ikääntymisessä
Vierailija kirjoitti:
Täytän kohta 40v. Tuntuu että tässä iässä pitäisi harrastaa tietynlaisia asioita, esim käsitöitä, metsäretkiä. Pitäisi pukeutua jotenkin huomaamattomasti, ehkä tunika ja legginssit tai cargo-housut ja kauluspaita. Hiukset siisti neutraalin värinen polkka, hillitty meikki tai ei meikkiä ollenkaan. Päivät kuluisi lasten kanssa puuhaillen, vähän vanhempaintoimikuntaa jne. Mokkapaloja jne. Ylipaino suotavaa, eihän pienten lasten äiti voi itseensä panostaa. Oma aika, mitä se on?
En vaan pysty. Tunnen olevani henkisesti lähempänä työpaikkani parikymppisiä, kuin ikäisiäni. Ajatuskin siitä että elämä on tylsän harmaata ja kohokohta on uudet langat lähikaupassa, saa oksentamaan. En toki kuvittele näyttäväni parikymppiseltä, enkä sellaista yritäkään mutta enemmän ne revityt farkut tai baari-illan pikkumusta on minua, kuin yksikään tunika tai jakkupuku. Viehätyn edelleen festareista enemmän kuin rauhallisista koti-illoista tai teatterireissusta. Tietynlainen paine olla kuin ikäisensä on koko ajan läsnä enkä vaan pysty.
Koen siis olevani vanhenevassa ruumiissa ikuinen teini. Eikä se tarkoita sitä ettenkö hoitaisi kotia/lapsia/töitä asianmukaisesti tai olisin muuten vastuuton. Onneksi mieheni (sama pian 20v ajan) on samoilla linjoilla ja toisinaan lapset on hoidossa ja irroitellaan. Kerran täällä vain eletään.
Ihmeellisiä käsityksiä. En minä vain nelikymppisenä kokenut tuollaisia paineita. Silloinhan oli vielä nuori. Kuljin edelleen nuoruuden nahkatakissa ja käytiin festareilla ja minusta siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Niin teki moni muukin tuttuni. Olin vielä huippukunnossa siihen aikaan ja ei ollut mitään vaivoja vielä. Tuntemani nelikymppiset ei todellakaan olleet mitään ylipainoisia tanttoja.
Se 57 vuotias nainen, joka ei edelleenkään ole ylipainoinen, polkkatukkainen jne...mutta kenellä jo kuitenkin on iän tuomia vaivoja jonkin verran
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein lukiessani juttuja ikäisistäni ajattelen, että noin vanha. Hetken kuluttua muistan, että hetkinen, olen itse samanikäinen. Unohdan siis oman ikäni, luulen olevani 10-20 vuotta nuorempi.
Minulle tapahtuu tätä ihan samaa 😂
Olen päälle nelikymppinen ja kuvittelen olevani kolmekymppinen. Ehkä myös vaikutusta sillä että aiemmin olin ikäistäni nuoremman näköinen, mutta nykytilanteesta kasvojen osalta en olisi niin varma. Kroppa nyt edelleen kuosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin nuoresta asti yhdessä ollut 37-vuotias tuttavapariskunta haluaa omia lapsia, mutta "ei vielä vaan joskus myöhemmin". Eivät ehkä hahmota sitä, että vaikka olivat pitkään "se nuoripari", niin eivät silti ikuisesti ole biologisesti nuoria.
En siis tarkoita, että heidän pitäisi saada lapsia. Lapsettomana elely on mielestäni ihan fine, mutta kun ovat näin itse ilmaisseet.
Joku kertoi täällä että eivät miehensä kanssa halua lapsia ja vastaavat tungetteleviin lapsikysymyksiin juuri noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä olen jo reilusti yli 40 mutta henkisesti koen olevani nuorempi. Samanikäiset työkaverit valittelee kremppojaan, ovat kiinnostuneita ihan eri asioista ja ovat jotenkin mummoutuneet. Mä pelaan vielä aktiivisesti futista ja harrastan paljon liikuntaa muutenkin. Mun on vaikea ymmärtää näiden mummoutuneiden marinaa "en enää jaksa/pysty", "ei tämänikäisenä enää" jne. Mä jakselen ihan entiseen malliin, urheilusuorituksissa tulokset on päinvastoin parantuneet, tosin laji on kestävyysjuoksu, ja siinä usein vanhat pärjääkin.
Pukeudun farkkuihin ja suht. nuorekkaisiin vaatteisiin, en kuitenkaan mihinkään teinijuttuihin. Mun mielestä tää ikä tuntuu oikein hyvältä. En siis kuvittele olevani nuori, en jahtaa nuoria miehiä tai muuta semmoista, mutta henkisesti koen olevani suurta osaa ikäkavereistani virkeämpi.
Aina osa ihmisistä valittelee milloin mitäkin vaivaa. Vanhempana vain lisätään toteamus että johtuu iästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttu näyttää aina automaattisesti henkkarit ostaessaan alkoholia. Tulee myötähäpeä kun hänellä on ikää noin 40 ja näyttää todellakin ihan ikäiseltään. Kassat on ihan jooo tota kiitos kiitos vaan
Kassoilla on velvollisuus kysyä paperit kaikilta, jotka näyttävät max 30 vuotiailta. Maskien takia kysyvät lähes 50 vuotiailtakin. Osa asiakkaista tämän takia näyttää niitä automaattisesti.
On totta, että 30 vuotias voi näyttää +40 vuotiaalta. Kassajärjestelmä seuraa henkkarien kirjaamista.
Itse odottelen, milloin lakkaavat kysymästä papereita. Vieläkin vähintään kerran kuussa kysytään, vaikka ostaisin ruokien kanssa muutaman kaljan.
Kyllähän täällä useimmiten kirjoitetaan että hölmöt luulevat näyttävänsä 10 vuotta nuoremmilta. Minä en luule, näytän mielestäni ihan ikäiseltäni. Jos olisin saanut euron joka kerrasta kun joku 10 v nuorempi on luullut minua ikätoverikseen, olisi koossa jo sievoinen summa.
Vierailija kirjoitti:
Eräs naimaton viiskymppinen nainen on haahuillut sekalaisten opintojen parissa ja kun hänen veljenpoikansa, liki 30 vuotta nuorempi aloitti yliopisto-opiskelut ja tämä täti oli jollakin työllisyyskurssilla, hän kertoi veljenpojalle heidän olevan nyt kollegoita, vaikka tädin keskenjääneistä yliopisto-opiskeluista oli 25-vuotta. Samainen täti oli muutama vuosi sitten junamatkalla oksennustaudissa joutunut ramppaamaan junan vessassa ja arveli kanssamatkustajien luulleen, että on TYTTÖ vissiin vähän juhlinut.
Tapa puhua, oletan.
Äiti puhui naisista tyttöinä, joten totesimme hänelle usein "tyttö alle yhdeksänkymmennen".
Täsmennys: puhuimme ikävuosista, emme kiloista.
En koskaan saa tietää, kuinka käsittämättömän nuoreksi minua luullaan, koska en - tietenkään - käytä alkoholia tai tupakoi. Nyyhkistä.
Pahoittelut pienestä offtopicista, mutta tämä juttu vaan tuli mieleeni ketjua lukiessa ja teki mieli jakaa.
Vuosia sitten ostosreissulla myyjä erehtyi luulemaan minua (24v) isäni (50v) puolisoksi, ja myös mukana ollutta pikkusiskoani (15v) meidän lapseksemme.
Myyjä oli muuten kovin ystävällinen ja palveleva, joten en mennyt oikaisemaan hänen käsitystään vaan tuumin että hoidetaan tämä kaupanteko nyt hyvässä hengessä loppuun. Isälleni ja pikkusiskolleni kerroin myyjän erehdyksestä vasta, kun poistuimme liikkeestä.
Varmaan useita päiviä tämän jälkeen isäni oli polleampana kuin ikinä, kun hän meni "niin nuoresta" :D
Minä taas käytin saman ajan tutkimalla suurennuslasin kanssa naamaani peilin edessä ja mietin, että pitääkö seuraava ostosreissu suunnata ryppyvoidekaupoille...
Jotkut joutuvat olemaan lapsesta asti aikuisia
Usein lukiessani juttuja ikäisistäni ajattelen, että noin vanha. Hetken kuluttua muistan, että hetkinen, olen itse samanikäinen. Unohdan siis oman ikäni, luulen olevani 10-20 vuotta nuorempi.