Lue keskustelun säännöt.
Hämärtynyt käsitys omasta iästä - peukutusketju
14.05.2021 |
Kuvitteleeko sukusi varhaisteini menevänsä täysi-ikäisestä? Onko keski-ikäinen työkaverisi omasta mielestään yhä kuin parikymppinen? Nyt kehiin kokemukset siitä, kun käsitys omasta iästä on hämärtynyt! Peukku ylös = samaa mieltä, älytöntä kuvitella noin eikä ole realistista. Peukku alas = eri mieltä, ihan normaalia ajatella näin ja pitää paikkansa.
Nauratti, kun n. 65 v nainen vaunutteli vauvaikäistä lapsenlastaan ja mietti ääneen, että mahtaapa muut ajatella hänen olevan vanha äiti. Teki mieli sanoa, että sokea Reettakin tajuaa, että tuon ikäinen ei ole vauvan äiti. :D
Ap
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, älä unta näe. Ole alakoululaisten lastenlasteni kanssa paljon ulkoillut ja olen 70 v. Muutamia kertoja on puistoissa äidit puhutelleet minua niiden lasten äitinä.
Onko jotenkin vaikea käsittää, että mummoikäinen ei aina näytä mummolta?
Tämä ei siis ole oma mielipide, vaan nimenomaan nuorten äitien, joille en edes aina ole kertonut totuutta.Juu, niin varmaan...
Ehkä ovat halunneet vain piristää sinua.
Ei niin nuoren näköistä 70-vuotiasta olekaan, että kävisi alakouikäisten lasten äidistä. Käsitys omasta ulkonäöstä hämärtyy, kun katselee itseään peilistä päivittäin, samoin myös muiden ulkonäöstä, jos näkee heitä päivittäin.
Tulin uutena työpaikkaan ja kysyin erään tyypin ulkonäköä. Sain kuulla hänellä olevan tummat tuuheat hiukset. Olivat saattaneet olla kymmenen vuotta sitten, mutta silloin ne olivat jo harmaat ja päälaelta reilusti ohentuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytän kohta 40v. Tuntuu että tässä iässä pitäisi harrastaa tietynlaisia asioita, esim käsitöitä, metsäretkiä. Pitäisi pukeutua jotenkin huomaamattomasti, ehkä tunika ja legginssit tai cargo-housut ja kauluspaita. Hiukset siisti neutraalin värinen polkka, hillitty meikki tai ei meikkiä ollenkaan. Päivät kuluisi lasten kanssa puuhaillen, vähän vanhempaintoimikuntaa jne. Mokkapaloja jne. Ylipaino suotavaa, eihän pienten lasten äiti voi itseensä panostaa. Oma aika, mitä se on?
En vaan pysty. Tunnen olevani henkisesti lähempänä työpaikkani parikymppisiä, kuin ikäisiäni. Ajatuskin siitä että elämä on tylsän harmaata ja kohokohta on uudet langat lähikaupassa, saa oksentamaan. En toki kuvittele näyttäväni parikymppiseltä, enkä sellaista yritäkään mutta enemmän ne revityt farkut tai baari-illan pikkumusta on minua, kuin yksikään tunika tai jakkupuku. Viehätyn edelleen festareista enemmän kuin rauhallisista koti-illoista tai teatterireissusta. Tietynlainen paine olla kuin ikäisensä on koko ajan läsnä enkä vaan pysty.
Koen siis olevani vanhenevassa ruumiissa ikuinen teini. Eikä se tarkoita sitä ettenkö hoitaisi kotia/lapsia/töitä asianmukaisesti tai olisin muuten vastuuton. Onneksi mieheni (sama pian 20v ajan) on samoilla linjoilla ja toisinaan lapset on hoidossa ja irroitellaan. Kerran täällä vain eletään.
Ihmeellisiä käsityksiä kolmekymppisellä. Nykyään viisikymppiset käyttävät converseja ja revittyjä farkkuja. Eikö siellä festareilla just ole niitä neljä-viiskymppisiä kuuntelemassa nuoruutensa bändejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit, jotka kuvittelevat menevänsä tytärtensä siskosta. Voin sanoa, että en ole nähnyt vielä yhtään äitiä, joka näyttäisi olevan tyttärensä sisko.
Minä olen, nimittäin äitini. Eräs henkilö kysyi minulta olenko äitini sisko...
Ja mun siskoa luultiin äidikseni, kun olin 15 ja siskl oli 26.
Vanhin nuorin poika olivat jotain 16- ja 8- vuotiaita. Vanhempi oli nuorempaa vahtimassa uimarannalla eräällä leirintäalueilla, jossa yövyimme eräästä tilaisuudesta palatessamme. Joku juopunut mieshenkilö oli tullut juttelemaan ja kysynyt vanhemmalta veljekseltä, että onko nuorempi tämän poika? 16-vuotias oli ikäisensä näköinen, tosin aikuisen kokoinen (180 cm), muttei mitenkään poikkeavasti (ihan normaalipainoinen ja pukeutunut sortseihin ja paitaan, tukka ponnarilla).
Kun tapaan omia luokkatovereita,huomaan, että miehet ovat ihan papparaisia, tukka harmaa tai ei ollenkaan. Vyötärö on jäänyt 80- luvulle. Naiset näyttävät paremmilta, kun on meikattu ja hiuksia laitettu mutta joka tapauksessa ihan rupsahtanelta, kun vertaan itseeni. Olen pysynyt täysin muuttumattomana viimeiset 30 vuotta. 🤣
Itselläni on 6-vuotta nuorempi mies ja meitä luullaan samanikäisiksi..liekkö mies sitten jonkin vanhan näköinen😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on oikeastaan aika kauheeta, kun pitää itseään vielä yhtä nuorena kuin ennenkin! En usko olevani se pahiten rupsahtanut ikäluokassani, mutta en taida olla niin nuori miltä tuntuu. Viikonloppuna terassilla silmäilin jotain 25-vuotiaita nuorukaisia...niin, minähän voisin olla heidän äitinsä! 🙈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän kohta 40v. Tuntuu että tässä iässä pitäisi harrastaa tietynlaisia asioita, esim käsitöitä, metsäretkiä. Pitäisi pukeutua jotenkin huomaamattomasti, ehkä tunika ja legginssit tai cargo-housut ja kauluspaita. Hiukset siisti neutraalin värinen polkka, hillitty meikki tai ei meikkiä ollenkaan. Päivät kuluisi lasten kanssa puuhaillen, vähän vanhempaintoimikuntaa jne. Mokkapaloja jne. Ylipaino suotavaa, eihän pienten lasten äiti voi itseensä panostaa. Oma aika, mitä se on?
En vaan pysty. Tunnen olevani henkisesti lähempänä työpaikkani parikymppisiä, kuin ikäisiäni. Ajatuskin siitä että elämä on tylsän harmaata ja kohokohta on uudet langat lähikaupassa, saa oksentamaan. En toki kuvittele näyttäväni parikymppiseltä, enkä sellaista yritäkään mutta enemmän ne revityt farkut tai baari-illan pikkumusta on minua, kuin yksikään tunika tai jakkupuku. Viehätyn edelleen festareista enemmän kuin rauhallisista koti-illoista tai teatterireissusta. Tietynlainen paine olla kuin ikäisensä on koko ajan läsnä enkä vaan pysty.
Koen siis olevani vanhenevassa ruumiissa ikuinen teini. Eikä se tarkoita sitä ettenkö hoitaisi kotia/lapsia/töitä asianmukaisesti tai olisin muuten vastuuton. Onneksi mieheni (sama pian 20v ajan) on samoilla linjoilla ja toisinaan lapset on hoidossa ja irroitellaan. Kerran täällä vain eletään.Ihmeellisiä käsityksiä kolmekymppisellä. Nykyään viisikymppiset käyttävät converseja ja revittyjä farkkuja. Eikö siellä festareilla just ole niitä neljä-viiskymppisiä kuuntelemassa nuoruutensa bändejä?
Tiedän itse useamman viiskymppisen, jotka harrastavat festareita ja lempibändin konsertteja. Se alkaa paremminkin sääntö kuin poikkeus. Yhä useampi festarivieras onkin viis-kuuskymppinen. Tämänikäiset ovat haluttuja vieraita. Heillä on rahaa käytettävissä ja käytös on kuitenkin kohtalaisen fiksua ilman viinan salakuljetusyrityksia ja muuta sellaista. Tuommoiset lankojen ostot ja käsityöt laittaisin tuonne seitsemän-kahdeksankymppisten harrastuksiin, ellei ole muuten innokas käsityöihminen. Moni nuorempi ei edes osaa tehdä käsitöitä.
Olen opettajana isossa koulussa ja töissä on väkeä parikymppisestä reiluun kuuskymppiseen sekä opettajia että ohjaajia. Yleisin työasu kaikenikäisillä, tietenkin siivoajia ja keittiöhenkilökuntaa lukuunottamatta, ovat farkut tai verkkarit ja huppari tai collegepaita. Farkut ovat, varsinkin naisilla usein juurikin revityt. Lihavemmilla on tunikoita ja legginsejä. Polkkatukkaa ei ole kellään. Lyhyitä ja pitkiä hiuksia sekä kaljuja ( joko ajettuja tai luonnollisesti syntyneitä) ja partoja on kaukenikäisillä
Mielenkiintoista, että oma, melko tavallinen elämä, johon lasken festarit ja joskus baari- illat yms. kuuluvaksi, kuvitellaan aina omalta kohdalta jotenkin erikoiseksi ja muille kuvitellaan viiskymppisenä sitä marjanpoiminta, sukankutomista ja keinutuolissa istumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on 6-vuotta nuorempi mies ja meitä luullaan samanikäisiksi..liekkö mies sitten jonkin vanhan näköinen😅
Tehän olette about samanikäisinä, ellette sitten ole pariskunta 20 ja 14 ja nuoremmalla murrosikä vielä alkamasta. Parinkymmenen ikävuoden jälkeen ei muutamaa vuotta ulkonäöstä erota ja joistakin naisoletetuista on vaikea sanoa jo yläkouluiässä, onko tämä täysi-ikäinen vai ei.
Kaiketi pitää sanoa että on oma ikä vuosien aikana hämärtynyt aika pahasti. Varsinkun katselen muita ihmisiä. Nimittäin olen nelikymppinen joka tuntee oman henkisen iän olevan jo lähempänä eläkeikää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, älä unta näe. Ole alakoululaisten lastenlasteni kanssa paljon ulkoillut ja olen 70 v. Muutamia kertoja on puistoissa äidit puhutelleet minua niiden lasten äitinä.
Onko jotenkin vaikea käsittää, että mummoikäinen ei aina näytä mummolta?
Tämä ei siis ole oma mielipide, vaan nimenomaan nuorten äitien, joille en edes aina ole kertonut totuutta.Mun kihlatun ja avopuolison äiti, jota kai voin anopiks sanoa, on aivan ihana. Anoppi oli 55-vuotias kun tapasin hänet ensi kerran ja voin sanoa rehellisesti, etten ikinä olis uskonut sen ikäiseksi. Olisin veikannut max 45-vuotiaaksi, ehkä 40-vuotiaaksi. Oon tästä täällä joskus aikaisemminkin kirjottanu.
Anoppi on tummahko, hoikka mutta lihaksikas kun harrastaa kestävyysjuoksua ja on ollu jossain polkumaratoneillakin, pituudeltaan jotain 172 cm ja niitä naisia, että kun se kiskaisee päälle nahkabyysat ja rotsin ja mustat nilkkurit, on todella vetävän näköinen. Kerran oltiin grillaamassa terassilla kavereiden kans, kun anoppi juosta hilppas ohi ja pyysi täyttää vesipullon matkalla kotiin, jossain oli taas juoksemassa ollu. Kaverit oli miehelle ihan, että oliks toi sun MUTSI ja olipa kroppa, MIHIN se oikein treenaa, jonnekin MM-kisoihin, vai? Mutta ikinä ei mitenkään itse tuo nuorekasta olemustaan esiin saati että korostaisi, ei ole koskaan edes puhunut aiheesta.Saako arvata: appiukko on möhömahainen kuvotus?
Saako arvata: olet kyyninen ja katkera ikäneito?
Ihmiset ikääntyvät hyvin eritahtisesti. Kun katsoo kuvia, joissa sama ikäluokka kokoontuu yhteen muistelemaan jotain 50-60 vuotta sitten tapahtunutta, asian huomaa todella hyvin. Muistan kun yhdessä yhteiskuvassa näytti olevan yli 80-vuotiaiden joukossa heidän lapsiaan, eli noin 50-vuotiaita. Juttua lukiessa vasta tajusin kaikkien olevan samana vuonna valmistuneita ja samanikäisiä. Ja en ole itsekään nuori, joten kuvittelen tunnistavani ihmisten iän heidän ulkonäöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on 6-vuotta nuorempi mies ja meitä luullaan samanikäisiksi..liekkö mies sitten jonkin vanhan näköinen😅
Tehän olette about samanikäisinä, ellette sitten ole pariskunta 20 ja 14 ja nuoremmalla murrosikä vielä alkamasta. Parinkymmenen ikävuoden jälkeen ei muutamaa vuotta ulkonäöstä erota ja joistakin naisoletetuista on vaikea sanoa jo yläkouluiässä, onko tämä täysi-ikäinen vai ei.
Olen tuo koulussa työskentelevä. Tunnilla oli vieraana eräs nuorisotoimen tyyppi ja oppilaat saivat kysellä asioita etukäteen paperille kirjoittaen. Mies vastasi hyvinkin uteliaisiin kyselyihin mm. omasta ja puolison iästä. Mies kertoi itsensä ja vaimonsa olevan kolmissakymmenissä molemmin puolin. Mies oli itse tuolloin 28 ja vaimo 36. Heidän ajatteli olevan noin samanikäisiä.
No varmaankin on todettava, että itselläni on hämärtynyt käsitys omasta iästäni, koska en voi yhtyä monien ikäsisarteni voivottelukuoroon, kuinka alkaa olla kremppoja, rupsahtelua ja liian myöhäistä tehdä sitä tai tätä. Jotenkin tuntuu, että jo 40+ ikäisenä pitäisi tuntea itsensä vanhaksi, väsyneeksi ja epäviehättäväksi. Pidän siitä, että iän myötä on tullut kypsyyttä, viisautta ja seesteisyyttä, mutta olen kyllä pohjimmiltani edelleen se sama ihminen, kuin vuosikymmeniä sitten. Kaiken kaikkiaan ärsyttää ja toisinaan masentaakin nämä länsimaisen yhteiskunnan normit, jonka mukaan tietyn ikäisenä kuuluu ajatella ja käyttäytyä tietyllä tavalla ja näyttää tietynlaiselta. Ja jos tästä poikkeat, olet lapsellinen, outo ja säälittävä. Sitähän tämäkin ketju heijastelee. Entäs jos vain annettaisiin ihmisten olla ihan sellaisia, kuin haluavat, iästä riippumatta. Saatettaisiin kaikki olla vähän onnellisempia, kun ei tarvitsisi koko ajan murehtia ikäänsä ja kytätä, eletäänkö nyt varmasti ikänormien mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No varmaankin on todettava, että itselläni on hämärtynyt käsitys omasta iästäni, koska en voi yhtyä monien ikäsisarteni voivottelukuoroon, kuinka alkaa olla kremppoja, rupsahtelua ja liian myöhäistä tehdä sitä tai tätä. Jotenkin tuntuu, että jo 40+ ikäisenä pitäisi tuntea itsensä vanhaksi, väsyneeksi ja epäviehättäväksi. Pidän siitä, että iän myötä on tullut kypsyyttä, viisautta ja seesteisyyttä, mutta olen kyllä pohjimmiltani edelleen se sama ihminen, kuin vuosikymmeniä sitten. Kaiken kaikkiaan ärsyttää ja toisinaan masentaakin nämä länsimaisen yhteiskunnan normit, jonka mukaan tietyn ikäisenä kuuluu ajatella ja käyttäytyä tietyllä tavalla ja näyttää tietynlaiselta. Ja jos tästä poikkeat, olet lapsellinen, outo ja säälittävä. Sitähän tämäkin ketju heijastelee. Entäs jos vain annettaisiin ihmisten olla ihan sellaisia, kuin haluavat, iästä riippumatta. Saatettaisiin kaikki olla vähän onnellisempia, kun ei tarvitsisi koko ajan murehtia ikäänsä ja kytätä, eletäänkö nyt varmasti ikänormien mukaisesti.
En ole kyllä semmoisia normeja huomannut, että tietyssä iässä pitäisi tehdä jotakin tiettyä tai pukeutua tietyllä tavalla, paremminkin päinvastoin. Nythän suositellaan kaikkea kaikenikäisille. Interrailmatkoja suositeltiin eläkeläisille. Nämä ”normeista poikkeamiset” näyttävät olevan ihan tavallisia asioita. Keikoilla, festivaaleilla, vaeltamassa, kuntosaleilla, eri harrastuksissa aina taistelulajeja myöten käyvät kaikenikäiset. Moottoripyörien suurin ostajaryhmä oli ainakin muutama vuosi sitten 50-60-vuotiaat miehet. Toiset pitävät sitten rauhallisista koti-illoista eikä siinäkään ole mitään outoa. Tietenkin, jos joku kuvittelee keski-ikäisenä käyvänsä parikymppisestä ja ajelee pillurallia tai pyöriskelee teinien kanssa samoissa pussikaljapirukoissa jne. se on outoa! Mutta oli säälittäviä tapauksia jo nuoruudessanikin. Elokuva Katsastus kertoo aiheesta liikuttavan humoristisesti.
46v nyt, aivot kuin 25 vuotiaalla ja huumorintaju välillä lähempänä 6 vuotiaiden tasoa..
Tuntuu että teeskentelen vaan töissä kauluspaita päällä päivästä toiseen enkä edes osaa mitään oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
kuule, ikä on numero. mitäs juokset kaatuillessasi miesten perässä, kun ei ole avuja ja loiselle kestitystä ei tarjota.
Taaperotautinen ei vanhene. Siinäpähän juoksentelevat ikätoveriensa peräs, saamatta ikänä kehityksessä kiinni.
On kohteliasta kutsua ihmistä nuorekkaaksi ja ihmetellä, että joko täytät 50, 60, 70, jäät eläkkeelle, tulet isovanhemmaksi jne. Ei se tarkoita, että on oikeasti sitä edes sanojan mielestä. Tietenkin viiskymppiset ovat nuoremman näköisiä kuin 50 vuotta sitten, mutta silloin se johtui fyysisesti kuluttavasta työelämästä ja vaatemuodista. Nykyiset viiskymppiset ovat samannäköisiä kuin kolmevitoset aiemmin.
Yksi syy voi olla myös kuvitelmiin omasta nuorelta näyttämisestä, että elokuvissa ihmiset näyttelevät yleensä omaa ikäänsä nuorempaa. 60- ja 70- vuotiaat ukot näyttelevät actionsankareita suvereenisti. Kovien poliisien näyttelijät voivat olla liki kahdeksankymppisiä eli näyttelevät max. 60-vuotiaita.
Mun äiti oli nähnyt kaupassa vanhan kaverinsa ja olivat vaihtaneet kuulumisia. Kaverista oli juuri tullut mummo ja kysyi sitten äidiltäni, että onko minulla tai siskollani jo lapsia. Äiti oli vastannut, että ei, hyvänen aika sentään, tytöthän ovat vielä niin nuoria. Oltiin siskon kanssa tuolloin 27 ja 29.
Ehkä tuo on kuitenkin melko normaalia, että vanhempi näkee aina omat lapsensa vähän todellisuutta nuorempina.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli nähnyt kaupassa vanhan kaverinsa ja olivat vaihtaneet kuulumisia. Kaverista oli juuri tullut mummo ja kysyi sitten äidiltäni, että onko minulla tai siskollani jo lapsia. Äiti oli vastannut, että ei, hyvänen aika sentään, tytöthän ovat vielä niin nuoria. Oltiin siskon kanssa tuolloin 27 ja 29.
Ehkä tuo on kuitenkin melko normaalia, että vanhempi näkee aina omat lapsensa vähän todellisuutta nuorempina.
Tuo on kyllä totta! Kun ajattelen omia lapsiani (25 ja 27) niin pidän heitä nuorina, en sentään enää teineinä, mutta hyvin nuorina. Itse menin 25-vuotiaana naimisiin ja 27-vuotiaana sain sen nyt 27-vuotiaan lapseni. :) Hieman saattaa vaikuttaa se, että he ovat miespuolisia, tarkoituksella en nyt sanonut, että poikia. Mutta oikeasti, pidän heitä poikina yhä, vaikka ovat ihan miehiä jo. En osaa sanoa ajattelisinko tyttärestä samoin, ajattelisinko hänen yhä olevan tyttö tuon ikäisenä.
Ja se kehitystaso määritellään henkilön oman tarpeen mukaan. Silloin ollaan aikuisia, kun pitäisi saada tehdä jotakin, mikä ei tuohon ikään kuulu, mutta toisaalta ollaan lapsia, kun pitäisi kantaa vastuuta tekemisistään. Koulumaailmassa tällaista näkee päivittäin.