Poistin fb-tilin enkä ole jäänyt kaipaamaan mitään

Itse en ole ikinä ollutkaan.

En ole, ja samaa mieltä että hetkellisten vierotusoireiden jälkeen en ole kaivannut sieltä mitään! Suorastaan ihanaa olla faceton.

Minäkään en ole koskaan kuulunut, enkä ole osannut kaivatakaan. Enkä tiedä, olenko jäänyt jostain oleellisesta paitsi.

En edes koskaan avannut fb-tiliä, enkä edelleenkään kaipaa mitään.

Minä olin melkein 10v mutta poistin omani jo 2017. En ole kaivannut!

Vierailija kirjoitti:

En ole, ja samaa mieltä että hetkellisten vierotusoireiden jälkeen en ole kaivannut sieltä mitään! Suorastaan ihanaa olla faceton.

Mäkin unohdin aika nopeasti koko homman. Alkuun olin vaan menossa facebookkiin kuin jollain autopilotilla, havahduin siinä vaiheessa kun olin osoiteriville kirjoittanut jo sanan face. Se on vähän pelottavaa.

Oikeastaan parasta on ettei jatkuvasti tarvitse lukea ihmisten turhanpäiväisiä päivityksiä ja julkaisuja. En muutenkaan ole koskaan ymmärtänyt koko ideaa. Ehkä olen vanhanaikainen.

Olen enää vain yhden ryhmän takia, joka ei toimi muualla. Muutama kaveri on lopettanut kokonaan yhteydenpidon kun en enää tykkäile heidän hassunhauskoista postauksista. Kyllä mulla muuten yhteydet toimii ja kylässäkin saisi käydä, mutta jos kaveruussuhde riippuu jostain fb-hehkutuksista niin antaa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole ikinä ollutkaan.

Tätähän ei taaskaan kysytty.

FB:n tavoitteena on se, että jonain päivänä koko maapallon väestö on mukana siinä. Nyt taitaa olla kolmannes. Valtava määrä toki sekin.

Minä poistin kanssa Facebookin tilini vähän aikaa sitte. Samassa rytäkässä poistin Instagramin. Whatsappia en ole vielä poistanut, sen poisto on harkinnassa

En seuraa sitä syötettäni käytännössä koskaan mutta ryhmistä en luovu, niissä on niin paljon sen tyyppistä asiaa mitä kulloinkin haluan lukea. Pystyy rajaamaan aihepiiriä kätevästi eikä tarvitse seurata mitään ns. randomia tajunnanvirtaa kuten täälläkin.

Toivoisin että puoliso poistaa, postaa sinne mitä sattuu joka päivä.

Fb on jo niin last season, boomerit siellä vaan kitisee ja sitten on nää epävarmat yksilöt jotka hakee sieltä jotain hyväksyntää. Kuuluin jälkimmäiseen itse. Kauheen koukuttava sovellus ja aina sen selaaminen vaikutti alitajuntaan negatiivisesti. Sinnehän voi ihmiset laitella mitä vaan hienoo elämästään, vaikkei olis täysin tottakaan. Sitten sitä ihminen mietiskelee pieruverkkareissaan kotona omaa surkeaa elämäänsä kun toisilla menee niin hyvin. Joten poistin koko paskan, koska ei kiinnosta ihmisten asiat, en saa siitä enää mitään iloa, ja sen selaaminen vie aikaa kaikelta muulta merkityksellisemmältä. 

Minä poistuin Facebookista noin 7-8 vuotta sitten. Sanoin pitäväni somepaaston. Vuosi sen jälkeen yksi FB-kaveri soitti minulle ja väitti, että olen masentunut kun en ole Facebook-aktiivi. Hän taisi hämmästyä kun en niellytkään hänen selityksiään ja kerroin, mitä kaikkea uutta ja kehittävää olen löytänyt Facebookin tilalle. 

Muuten ne ihmiset, jotka olivat Facebook-kavereitani, eivät ole pitäneet mitään yhteyttä kanssani. Sukulaisten kanssa olen tietenkin oikeassakin elämässä muutenkin tekemisissä. Nuo niin sanotut kaverit ovat jo unohtuneet senkin vuoksi, että jos sitä yhteistä puhuttavaa tai tekemistä ei ole Facebookin ulkopuolella, on kyllä se kaveruuskin todella olemattomalla pohjalla.

Eiväthän sellaiset ole oikeita kavereita. Ei myöskään sellainen ihminen, joka vuoden päästä ottaa ja vaivautuu soittamaan ilmeisesti juorunhimoissaan ja maalaamaan piruja seinille, koska toinen ihminen ei elä kuten hän. Ihmisen elämä on liian lyhyt siihen, että roikkuisi tuhlaamasta aikaansa joutavanpäiväisellä sivustolla.