Olenko kohtuuton kun en halua lähteä anopin mökille?

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa mua ihmetyttää se, että todella monessa kommentissa todetaan pienten lasten kanssa mökillä olemisen olevan todella työlästä. Ja että on kamalan raskasta, kun lapsia pitää kokoajan vahtia ja on kaikenlaisia vaaranpaikkoja.

Itse en ole kokenut pikkulasten/vauvojen kanssa mökillä olemista millään tapaa työlääksi. Lämmintä pyllynpesuvettä pitää toki löytyä. Sauna lämpenee joka ilta, ja sen vesi on lämmintä vielä seuraavan päivän. Eli ei ongelmaa.

Pikkulapsia pitää vahtia kotonakin. Toki ne vaaranpaikat on ehkä paremmin kartoitettu, mutta kummasti kolhuja tulee siellä kotonakin. Ja oikeastiko olette aina vain kotona pienten lasten kanssa? Pitäähän niitä lapsia vahtia myös pihalla, puistossa, kaupassa, kaverilla, hotellissa, ulkomaan matkalla jne. Miten se mökillä lasten vahtiminen on niin raskasta?

Esim jyrkkä kallio ja syvä ranta ovat vaarallisempia kuin vaikka leikkipuisto, kauppa tai hotelli.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa mua ihmetyttää se, että todella monessa kommentissa todetaan pienten lasten kanssa mökillä olemisen olevan todella työlästä. Ja että on kamalan raskasta, kun lapsia pitää kokoajan vahtia ja on kaikenlaisia vaaranpaikkoja.

Itse en ole kokenut pikkulasten/vauvojen kanssa mökillä olemista millään tapaa työlääksi. Lämmintä pyllynpesuvettä pitää toki löytyä. Sauna lämpenee joka ilta, ja sen vesi on lämmintä vielä seuraavan päivän. Eli ei ongelmaa.

Pikkulapsia pitää vahtia kotonakin. Toki ne vaaranpaikat on ehkä paremmin kartoitettu, mutta kummasti kolhuja tulee siellä kotonakin. Ja oikeastiko olette aina vain kotona pienten lasten kanssa? Pitäähän niitä lapsia vahtia myös pihalla, puistossa, kaupassa, kaverilla, hotellissa, ulkomaan matkalla jne. Miten se mökillä lasten vahtiminen on niin raskasta?

Niitä mökkejä ja mökkejä kun on erilaisia. Me vuokrattiin kesäisin mökkejä ja joissakin riitti kertavierailu, kun lapsille ei ollut mitään, ulkona oli vaikka mitä vaaranpaikkoja ja itse olisi pitänyt revetä moneen paikkaan yhtä aikaa. Pienen lapsen äidille ei mökillä ole koskaan täysihoitoa vaan lapsen perään katsomisen ohella riittää hommaa. Ne lupaukset "kyllä minä lapsen kanssa olen" unohtuu hyvin pian.

Päve 69 kirjoitti:

Miten olisi oma nukkuma-aitta tontin pihalla? Ei tarvitse rakennuslupaan.

Niitä saa valmiina tai itse kyhäten kuten leikkimökin.

Kun tontti on anopin, niin muilla ei ole mitään oikeutta pystytellä sinne yhtään mitään. Anoppi hankkii, jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Nukkumisjärjestely ei kuulosta mukavalta, mutta kai tuolla muutakin on kuin ilta, yö ja aamu? Mitä silloin päivällä on tarkoitus tehdä? Miettisin sitä, että lapsi saa niitä kokemuksia mökillä (varmasti viihtyy!) ja olla mummon kanssa. Lähtisin yöksi tai pariksi.

Entä voiko sinne laittaa telttaa pihaan?

Ei tsiisus. Miten teltta pihalla parantaisi tilannetta? Entistä kamala malta kuulostaisi niin.

Mitä kertoo palstasta se, että tällaisesta aiheesta riittää jauhantaa satojen viestien verran. Vrt. parin viikon takainen kiistely vappuaaton vietosta, kun nainen ei viihdy miehen perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Ja taas tätä jossittelua. Katsotaan sitten, jos näin tapahtuu, miksi mä nyt muuttaisin ajatuksiani tai kokemuksiani siksi, että kaikkea voi tapahtua? Onko oikeasti noin vaikea tajuta, että ihmiset on jotain mieltä jostakin eikä ajattele, että mä en voi näin ajatella, koska saattaahan se asia muuttua?

Tietenkin saat ajatella juuri niin kuin haluat. Mutta pienenä vinkkinä: et taida olla kovin helppo anoppi (riippumatta siitä miten kiva äitinä olet).

Millä perusteella? Olen todennäköisesti rento ja mukava anoppi, joka luottaa lastensa valintaan. Se on vain plussaa, että heidän odotukset tulevista puolisoistaan vaikuttaa minusta vallan hyvältä.

Entä jos poikasi rakastuu naiseen, joka nyt vain sattuu vihaamaan mökkeilyä mutta muuten hän on niin ihana että poikasi häneen tulisesti rakastui? Enpä haluaisi olla tuo miniä.

Enpä usko näin käyvän. Poikani ei luovu itselleen tärkeistä asioista puolisonsa vuoksi. Toki, jos se puoliso sitten antaa miehensä toteuttaa unelmiaan vaikkei niitä itse jaakaan, niin miksei, mutta todennäköisemmin hän valitsee puolison, joka jakaa hänelle tärkeät asiat. Hän on nähnyt vanhempiensa 28 vuoden suhteesta sen 16 vuotta ja hän varmasti peilaa ajatuksensa ja odotuksensa siihen.

Siis sinulla on 16-vuotias lapsi, ja kuvittelet, että hän edes itse tietää, millaisen puolison aikuisena haluaa, saati että sinä tietäisit sen? Eihän tuon ikäisen irtautuminen vanhempien arvoista ja helmoista ole vielä edes alkanut.

Mutta joo, aika kauhuanoppi kyllä nyt löytyi.

Kyllä hän tietää mitä hän ei halua, kyllä sen tietää jo nuorempanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Ja taas tätä jossittelua. Katsotaan sitten, jos näin tapahtuu, miksi mä nyt muuttaisin ajatuksiani tai kokemuksiani siksi, että kaikkea voi tapahtua? Onko oikeasti noin vaikea tajuta, että ihmiset on jotain mieltä jostakin eikä ajattele, että mä en voi näin ajatella, koska saattaahan se asia muuttua?

Tietenkin saat ajatella juuri niin kuin haluat. Mutta pienenä vinkkinä: et taida olla kovin helppo anoppi (riippumatta siitä miten kiva äitinä olet).

Millä perusteella? Olen todennäköisesti rento ja mukava anoppi, joka luottaa lastensa valintaan. Se on vain plussaa, että heidän odotukset tulevista puolisoistaan vaikuttaa minusta vallan hyvältä.

Entä jos poikasi rakastuu naiseen, joka nyt vain sattuu vihaamaan mökkeilyä mutta muuten hän on niin ihana että poikasi häneen tulisesti rakastui? Enpä haluaisi olla tuo miniä.

Enpä usko näin käyvän. Poikani ei luovu itselleen tärkeistä asioista puolisonsa vuoksi. Toki, jos se puoliso sitten antaa miehensä toteuttaa unelmiaan vaikkei niitä itse jaakaan, niin miksei, mutta todennäköisemmin hän valitsee puolison, joka jakaa hänelle tärkeät asiat. Hän on nähnyt vanhempiensa 28 vuoden suhteesta sen 16 vuotta ja hän varmasti peilaa ajatuksensa ja odotuksensa siihen.

Siis sinulla on 16-vuotias lapsi, ja kuvittelet, että hän edes itse tietää, millaisen puolison aikuisena haluaa, saati että sinä tietäisit sen? Eihän tuon ikäisen irtautuminen vanhempien arvoista ja helmoista ole vielä edes alkanut.

Mutta joo, aika kauhuanoppi kyllä nyt löytyi.

Mitäs hän sanoi sellaista mikä liittyy anoppiuteen? Ei mitään. Kyllä mäkin tiesin millaista liittoa en halua ja millaisen haluan jo 14-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Ja taas tätä jossittelua. Katsotaan sitten, jos näin tapahtuu, miksi mä nyt muuttaisin ajatuksiani tai kokemuksiani siksi, että kaikkea voi tapahtua? Onko oikeasti noin vaikea tajuta, että ihmiset on jotain mieltä jostakin eikä ajattele, että mä en voi näin ajatella, koska saattaahan se asia muuttua?

Tietenkin saat ajatella juuri niin kuin haluat. Mutta pienenä vinkkinä: et taida olla kovin helppo anoppi (riippumatta siitä miten kiva äitinä olet).

Millä perusteella? Olen todennäköisesti rento ja mukava anoppi, joka luottaa lastensa valintaan. Se on vain plussaa, että heidän odotukset tulevista puolisoistaan vaikuttaa minusta vallan hyvältä.

Entä jos poikasi rakastuu naiseen, joka nyt vain sattuu vihaamaan mökkeilyä mutta muuten hän on niin ihana että poikasi häneen tulisesti rakastui? Enpä haluaisi olla tuo miniä.

Enpä usko näin käyvän. Poikani ei luovu itselleen tärkeistä asioista puolisonsa vuoksi. Toki, jos se puoliso sitten antaa miehensä toteuttaa unelmiaan vaikkei niitä itse jaakaan, niin miksei, mutta todennäköisemmin hän valitsee puolison, joka jakaa hänelle tärkeät asiat. Hän on nähnyt vanhempiensa 28 vuoden suhteesta sen 16 vuotta ja hän varmasti peilaa ajatuksensa ja odotuksensa siihen.

Siis sinulla on 16-vuotias lapsi, ja kuvittelet, että hän edes itse tietää, millaisen puolison aikuisena haluaa, saati että sinä tietäisit sen? Eihän tuon ikäisen irtautuminen vanhempien arvoista ja helmoista ole vielä edes alkanut.

Mutta joo, aika kauhuanoppi kyllä nyt löytyi.

Mitäs hän sanoi sellaista mikä liittyy anoppiuteen? Ei mitään. Kyllä mäkin tiesin millaista liittoa en halua ja millaisen haluan jo 14-vuotiaana.

Ehkä, mutta olisitko halunnut, että vanhempasi olisivat sitä varmana tietona levittäneet eteenpäin? Tai anoppisi mielestään olisi tiennyt täsmälleen jo miehesi ollessa lapsi, minkälaisen puolison tämä haluaa? Minä en. Ja minusta tuollaisen kaikkitietävän anopin, jonka lapsille anopin mökki on väistämättä rakkain paikka maailmassa, miniänä olisi kamala olla. Vaikka itsekin (omalla) mökillä hyvin viihdyn. En tosin appivanhempien enkä omien vanhempieni. Oma tupa oma lupa.

Mökki on kovin pieni, anoppi nukkuu pienen tuvan pienessä alkovissa mieheni eli poikansa kanssa, samassa tilassa on avokeittiö (vesi ei tulee, ei mene). Mökissä on erillinen sisäänkäynti kuistilta saunalle, pienessä pukuhuoneessa on minulle pieni patja ja juuri ja juuri mahdun siihen, muuta tilaa ei ole. Minulla ei ole mitään muuta kuin omaa rauhaa eikä tilaa olla, paitsi hyvällä säällä ulkona saan olla ulkohuussin takana. Anoppi herää aikaisin ja paukkaa pukuhuoneen läpi saunasta hakemaan hampaidenpesuvettä hanelle ja miehelleni. Ei voida illalla valvoa myöhäisellä iltapalalla tuvassa koska anoppi menee mieheni kanssa aikaisin nukkumaan enkä saa valvoa pukuhuoneessa kun anopin ja mieheni pitää saada rauhassa nukkua.  Anoppi on todella outo, mieskin vähän :( .

Asenne ratkaisee kaiken. Jos haluaa niin löytää kyllä keinot. Minusta näyttää ettå aloittaja voisi nyt katsoa peiliin ja miettiä omaa elämäänsä. Mitä itse haluaa ja tarvitsee. Ja parisuhde ei näytä olevan oikein hyvässä mallissa kun puolisot eivät voi puhua keskenään.

Rakastavan puolison kanssa sitå viihtyy vaikka puun latvassa tai pöydän alla. Jos ei ole rakastettu ja turvallinen olo ei auta vaikka olisi miten hienot huvilat ja olosuhteet.

Miten on mahdollista, ettei miehesi ja anoppisi pärjää lapsen kanssa paria päivää?

Ja ei, en lähtisi mökille, jos noin paljon ahdistaa.

Tavallinen vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, ettei miehesi ja anoppisi pärjää lapsen kanssa paria päivää?

Ja ei, en lähtisi mökille, jos noin paljon ahdistaa.[/quote

Taidatte olla uusavuttomia koko porukka.

Itse nukkuisin (miehen ja/tai tyttären kanssa?) teltassa ulkona. Oma rauha. Telttailu on ihan kivaa.

Puolison perhettä on siedettävä ja kompromisseja tehtävä joskus. Aikuinen osaa kyllä olla muutaman päivän myös itselleen epämukavissa olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Asenne ratkaisee kaiken. Jos haluaa niin löytää kyllä keinot. Minusta näyttää ettå aloittaja voisi nyt katsoa peiliin ja miettiä omaa elämäänsä. Mitä itse haluaa ja tarvitsee. Ja parisuhde ei näytä olevan oikein hyvässä mallissa kun puolisot eivät voi puhua keskenään.

Rakastavan puolison kanssa sitå viihtyy vaikka puun latvassa tai pöydän alla. Jos ei ole rakastettu ja turvallinen olo ei auta vaikka olisi miten hienot huvilat ja olosuhteet.

Kyllä mulla on rakastava suhde mieheni, vaikka en anopin mökille suostu menemään yöksi. Mies on yleensä yhden viikonlopun kavereiden kanssa mökillä ryyppäämässä, muutaman päivän lasten kanssa puuhastelemassa. Meille tämä järjestely sopii. Mies on pyytänyt mua mukaan (paitsi saunomisryyppäysmarstoniin), ymmärtää syyt miksi en mökille halua.

Vierailija kirjoitti:

Itse nukkuisin (miehen ja/tai tyttären kanssa?) teltassa ulkona. Oma rauha. Telttailu on ihan kivaa.

Puolison perhettä on siedettävä ja kompromisseja tehtävä joskus. Aikuinen osaa kyllä olla muutaman päivän myös itselleen epämukavissa olosuhteissa.

Kaikkien mielestä telttailu ei ole kivaa, ja on ihmisiä, joiden kanssa kompromissi = tehdään aina kuten toinen määrää. Ei sitäkään tarvitse loputtomiin sietää.

Tässä on pieni lapsikin yhtälössä mukana. Mökki on kaukana, ja lapsella taipumusta matkapahoinvointiin. Viisi tuntia autossa on painajaista huonosti voivan lapsen kanssa.

Luulin, että en pysty vastaamaan, kun en tiedä sukupuoltasi, mutta tulihan siihen vinkki aloituksen lopussa. Et ole kohtuuton, olet vain sorrettu miniä. Jos olisit mies, olisit kohtuuton ja itsekeskeinen ihminen, joka ei arvosta sukulaisuus suhteita ja käytökseltään muutenkin tyly ja perheen yhteistä aikaa halveksiva.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat nykyään hirveitä kitisijöitä. Ei pelkästään ap, vaan suuri osa vastaajistakin: "jos tunnet olosi epämukavaksi, sulla on oikeus kieltäytyä".

Joo, oikeushan ihmisellä on tehdä vaikka mitä, mutta nykyihmisten sairaalloinen itsekeskeisyys ja mukavuudenhalu ovat vastenmielisiä. Kaksi päivää anopin mökillä ei todellakaan pilaa kenenkään elämää, jos toistuu kerran tai kaksi kesässä. Asia on ap:n puolisolle tärkeä ja on aivan normaalia että kummatkin puolisot välillä joustavat. Välien ylläpito ystävien ja sukulaisten kanssa kun voi muutenkin vaatia välillä joustamista ja mukautumista. Jos ei joskus harvoin kestä vähän erikoisjärjestelyjä ja ahtaita oloja päivää tai paria, niin ei tarvitse myöskään ihmetellä, jos muut eivät näe omaa luonnetta aivan normaalin sosiaalisena ja tasapainoisena. Mutta ei siinä mitään, kyllähän ihmisellä on oikeus olla hankala.

Ihmettelen tätä nykykulttuuria, jossa on ok skipata ihan mitä vaan, jos tuntuu että kotona makaaminen on mukavampaa. Serkun hääkutsun voi repiä, kun ei olla oltu kahteen vuoteen jutuissa. Eikä kiinnostakaan olla, viis siitä että toinen häihinsä kutsumalla ilmaisee olevansa halukas olemaan tekemisissä. Samaa asennetta opetetaan lapsille: Kylli-Pekan 14 wee ei tarvitse lähteä mummon 80-vuotissynttäreille, jos hän "ei jaksa mitään pönötystä" ja istuu mielummin tietokoneen edessä koko sunnuntain. Koska hänellä on oikeus, ei tarvii jos ei haluu. Ihmisellä on oikeus olla ajattelematta muita ja osoittaa myös sen, etteivät ole halukkaita toisen eteen käyttämään aikaansa tai vaivaansa.

Tämä on hyvin sanottu. Ihmiset ovat itsekkäitä ja pilaavat maailmaa luomalla ympärilleen epäystävällisen toisia huomioimattoman minäminäkuplan.

Tavallinen vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, ettei miehesi ja anoppisi pärjää lapsen kanssa paria päivää?

Ja ei, en lähtisi mökille, jos noin paljon ahdistaa.

Mulla on käsitys, että anoppi on raihnainen ja miestä ei mökillä lapsen hoitaminen kiinnosta. Miehen kohdalla tuskin kyse pärjäämisestä, vaan viitsimisestä.

Ap voisi ehdottaa anopilleen suoraan tai miehen välityksellä, jos ei itse halua kommunikoida, että vedet otetaan illalla valmiiksi ja annetaan aamulla nukkua rauhassa. Voi myös sopia mahdollisen kolinan siirrosta myöhempään aamuun. Oikeilla sanavalinnoilla ei kukaan loukkaannu. Teltta, asuntovaunu (saa halvalla) tai aitta ovat myös ratkaisuja. Anna miehen ja lapsen viettää aikaa äidin ja mummon kanssa ja totea itsekin olevasi samaa perhettä. Ei se loppujen lopuksi niin kauan kestä. Ihmisten kanssa kannattaa olla silloin, kun he vielä ovat olemassa. Voi olla, että muutaman vuoden kuluttua ihan jo omistatte kyseisen mökin.

Voitte myös mennä vähän aikaisemmin itsekin nukkumaan mökillä ollessanne.

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi ehdottaa anopilleen suoraan tai miehen välityksellä, jos ei itse halua kommunikoida, että vedet otetaan illalla valmiiksi ja annetaan aamulla nukkua rauhassa. Voi myös sopia mahdollisen kolinan siirrosta myöhempään aamuun. Oikeilla sanavalinnoilla ei kukaan loukkaannu. Teltta, asuntovaunu (saa halvalla) tai aitta ovat myös ratkaisuja. Anna miehen ja lapsen viettää aikaa äidin ja mummon kanssa ja totea itsekin olevasi samaa perhettä. Ei se loppujen lopuksi niin kauan kestä. Ihmisten kanssa kannattaa olla silloin, kun he vielä ovat olemassa. Voi olla, että muutaman vuoden kuluttua ihan jo omistatte kyseisen mökin.

Voitte myös mennä vähän aikaisemmin itsekin nukkumaan mökillä ollessanne.

Peukut pystyyn, että kohdalleni osuu kaltaisesi miniä, kun on sen aika.