Olenko kohtuuton kun en halua lähteä anopin mökille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Kiitos sanoin, sulla ei ole edes mitään sanottavaa. Aivot juotu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Kiitos sanoin, sulla ei ole edes mitään sanottavaa. Aivot juotu?

Ota säkin. Ehkä sun pipos siitä vähän hölläis 🍺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Jos he ovat ne ääneen sanoneet, niin miten ne ei olisi mun tiedossa? Ajatustenlukijaksi en ole itseäni väittänyt missään vaiheessa.

Normaali ihminen tiedostaa

-että toisen henkilön ajatuksia ei voi koskaan kunnolla tietää,

-että ihmiset saattaa eri syistä sanoa hieman eri asioita kuin mitä todellisuudessa tuntevat ja ajattelevat

-että kasvavan nuoren / nuoren aikuisen ajatusmaailma varsin tyypillisesti muuttuu kun aikaa vähän kuluu

-että omille vanhemmille saatetaan pehmentää asioita joiden tiedetään olevan heille tärkeitä, ei haluta pahoittaa äidin mieltä sanomalla totuus suoraan

Jne.

Ja voi toki olla että sinun kaikki lapset rakastaa sinun mökkiä yli kaiken koko ikänsä mutta kukaan ei voi sitä tietää, eivät vielä edes he itse. Sinä vähiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Jos he ovat ne ääneen sanoneet, niin miten ne ei olisi mun tiedossa? Ajatustenlukijaksi en ole itseäni väittänyt missään vaiheessa.

Normaali ihminen tiedostaa

-että toisen henkilön ajatuksia ei voi koskaan kunnolla tietää,

-että ihmiset saattaa eri syistä sanoa hieman eri asioita kuin mitä todellisuudessa tuntevat ja ajattelevat

-että kasvavan nuoren / nuoren aikuisen ajatusmaailma varsin tyypillisesti muuttuu kun aikaa vähän kuluu

-että omille vanhemmille saatetaan pehmentää asioita joiden tiedetään olevan heille tärkeitä, ei haluta pahoittaa äidin mieltä sanomalla totuus suoraan

Jne.

Ja voi toki olla että sinun kaikki lapset rakastaa sinun mökkiä yli kaiken koko ikänsä mutta kukaan ei voi sitä tietää, eivät vielä edes he itse. Sinä vähiten.

Jos vanhempien ja lasten suhde on avoin, ei mitään ajatuksia tarvitse suodattaa. Ei kaikki ole sellaisia, jotka eivät uskalla sanoa ajatuksiaan ääneen vaikka se ehkä sulle on vaikeaa tai sun lapset pehmentää puheitaan ettet sä suuttuisi. Kyllä meidän nuoret toetää mitä he haluavat ja mitä eivät. Toki voi ajatukset ja tilanteet muuttua, mutta miten se vaikuttaa tähän hetkeen ja siihen mitä mieltä juuri nyt kukin on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Rakastuahan voi, mutta kenenkään ei tulisi elää elämäänsä ihmisen kanssa, joka ei jaa arvomaailmaa tai pidä tärkeänä sen puolison ajatuksia tai harrastuksia. Sä et selvästi pidä veneilyä arvona, veneilijätpä pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä ap:tä! Yhden tällaisen juhannusreissun olen tehnyt appivanhempien mökille kun lapsemme oli oppinut juuri vähän aikaisemmin kävelemään. Emme olleet edes yötä, mutta meidät kutsuttiin syömään mökille grilliruokaa. Läsnä oli appivanhempien lisäksi miehen sisko puolisoineen. Jo ennen lähtöä epäilin kun kukaan heistä ei ole mikään varsinainen grillimaisteri.

Olin jo etukäteen ilmaissut huolen siitä, että mökillä on korkealla oleva terassi, jossa ei ole lainkaan kaiteita sekä erittäin jyrkkä pudotus joen rantaan. Vakuuteltiin, että he voivat kyllä vahtia lapsia porukalla.

Mökille mennessä grillattavat odottivat miestä, kun kukaan muu ei oikein tuntunut osaavan hommaa hoitaa, joten hän alkoi huhkia grillin kanssa. Minä yritin saada pidettyä lapsen terassilla ja yritin asetella aurinkotuoleja ja muita terassin reunoille esteeksi. Juoksin perään (mm. kesken oman ruokailuni) lukemattomia kertoja kun lapsi suuntasi jyrkkää rantaa kohti polkua pitkin. Jostain kumman syystä muu porukka keskittyi ruoan ja varsinkin juoman nauttimiseen sekä naureskelemaan kuinka nopealiikkeinen poika on, eikä nostanut takapuoltaan tuolista.

Muutama tunti riitti ja olin aivan poikki. Eipä enää toista kertaa lähdetty pienen lapsen kanssa "grillijuhliin" vaikka kutsuttuunkin.

No huh huijaa. Tottakai sä itse oman lapsesi hoidat. Ja ihme homma, jos ei osaa nauttia grillijuhlista lapsen kanssa vaan se on sit niin kauheen raskasta. Toki se lasta kiinnostaa, että mitä siellä on. Lapsen kanssa kerran sinne yhdessä ja näyttää mitä sieltä rannasta löytyy ja sen jälkeen muuta kiinnostavaa tekemistä. Ihan perushomma lasten kanssa. Mitä sä edes luuulit? Että muut hoitaa ja sä istut vai?

Jos puhe on, että kyllä me muut vahditaan lasta kun tulette grillijuhliin, ja sitten perheen toinen aikuinen laitetaan töihin grillaamaan eikä kukaan tee elettäkään auttaakseen lapsen vahtimisessa, niin ei se nyt ihan oikein mene. Tuommoisessa jyrkkärantaisessa paikassa oleminen pienen lapsen kanssa on oikeasti ihan painajaista, eri asia jos on iso tasainen piha ja loiva ranta, semmoisessa voi ollakin ihan mukava oleilla. Varsinkin jos ne muut aikuiset on luotettavia niin että heille uskaltaa lapsen jättää hetkeksi edes oman huussireissun ajaksi. Silloin grillijuhlista voi nauttia. Jos pitää vahtia yksivuotiasta jyrkän rannan vieressä yksin, niin ei siinä kyllä hirveästi ehdi nauttimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Kiitos sanoin, sulla ei ole edes mitään sanottavaa. Aivot juotu?

Ota säkin. Ehkä sun pipos siitä vähän hölläis 🍺

Kenenhän pipo kiristää? Sähän täällä toisten ajatuksista ratkeat ryyppäämään. Kiitos, mutta mä en käytä alkoholia muutoin kuin juhlistamaan jotakin. Kaikki ei ole alkoholisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Ja taas tätä jossittelua. Katsotaan sitten, jos näin tapahtuu, miksi mä nyt muuttaisin ajatuksiani tai kokemuksiani siksi, että kaikkea voi tapahtua? Onko oikeasti noin vaikea tajuta, että ihmiset on jotain mieltä jostakin eikä ajattele, että mä en voi näin ajatella, koska saattaahan se asia muuttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Ja taas tätä jossittelua. Katsotaan sitten, jos näin tapahtuu, miksi mä nyt muuttaisin ajatuksiani tai kokemuksiani siksi, että kaikkea voi tapahtua? Onko oikeasti noin vaikea tajuta, että ihmiset on jotain mieltä jostakin eikä ajattele, että mä en voi näin ajatella, koska saattaahan se asia muuttua?

Tietenkin saat ajatella juuri niin kuin haluat. Mutta pienenä vinkkinä: et taida olla kovin helppo anoppi (riippumatta siitä miten kiva äitinä olet).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Juuri tuota tarkoitin, että koet tietäväsi miten he ajattelevat ja toimivat. Todistit juuri pointtini.

Toki tiedän, olen heidän äitinsä. He kertovat minulle ajatuksiaan ja tunnen heidän arvonsa. Sanoit mun pyrkivän määrittämään ja määräämään, täysin eri asia kuin se, että koen tietäväni. Koen tietäväni kyllä, en mä niitä ole määritellyt vaan he itse.

Aikamoiset näkijän lahjat sinulle on suotu. Mutta varaudu siihen, että lapsesi voivat yllättää sinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Ja taas tätä jossittelua. Katsotaan sitten, jos näin tapahtuu, miksi mä nyt muuttaisin ajatuksiani tai kokemuksiani siksi, että kaikkea voi tapahtua? Onko oikeasti noin vaikea tajuta, että ihmiset on jotain mieltä jostakin eikä ajattele, että mä en voi näin ajatella, koska saattaahan se asia muuttua?

Tietenkin saat ajatella juuri niin kuin haluat. Mutta pienenä vinkkinä: et taida olla kovin helppo anoppi (riippumatta siitä miten kiva äitinä olet).

Millä perusteella? Olen todennäköisesti rento ja mukava anoppi, joka luottaa lastensa valintaan. Se on vain plussaa, että heidän odotukset tulevista puolisoistaan vaikuttaa minusta vallan hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi mennä lapsen kanssa, jää sinä kotiin. Anoppi on tyytyväinen kun oikeasti sitä ei miniän kuulumiset kiinnosta vaan saa olla ”omalla” porukalla. Miehellä kissanpäivät kun äiti laittaa ruokaa ja hoitaa lapsen.

Ei mies suostu ilman minua (anoppi ei pärjää lapsen kanssa eikä mies halua yksin hoitaa lasta mökillä). Ap

Surullista, että sen enempää mies kuin anoppikaan ei pärjää lapsen kanssa keskenään, vaikka heitä olisi siinä kaksi aikuista.  Eikö mummo ole kiinnostunut lapsenlapsestaan?

Olet tainnut naida vähän tympeään sukuun. Mitä se sun mies sitten tekee, jos olet vaikka sairaana ja joudut sairaalaan? Vie lapsen sun äidille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Juuri tuota tarkoitin, että koet tietäväsi miten he ajattelevat ja toimivat. Todistit juuri pointtini.

Toki tiedän, olen heidän äitinsä. He kertovat minulle ajatuksiaan ja tunnen heidän arvonsa. Sanoit mun pyrkivän määrittämään ja määräämään, täysin eri asia kuin se, että koen tietäväni. Koen tietäväni kyllä, en mä niitä ole määritellyt vaan he itse.

Aikamoiset näkijän lahjat sinulle on suotu. Mutta varaudu siihen, että lapsesi voivat yllättää sinut.

Näkijän lahjat? Höpöhöpö, en ole näkijä, satun vain kuuntelemaan mitä lapseni sanovat. Lapseni saattavat minut yllättää, mutta en usko, että tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Ja taas tätä jossittelua. Katsotaan sitten, jos näin tapahtuu, miksi mä nyt muuttaisin ajatuksiani tai kokemuksiani siksi, että kaikkea voi tapahtua? Onko oikeasti noin vaikea tajuta, että ihmiset on jotain mieltä jostakin eikä ajattele, että mä en voi näin ajatella, koska saattaahan se asia muuttua?

Ei nykyvanhemmat uskalla ajatella itse ja siirtävät epävarmuuden tunteen myös lapsilleen. Anna olla, nautitaan me siitä, että emme pelkää sanoa mielipiteitämme ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Juuri tuota tarkoitin, että koet tietäväsi miten he ajattelevat ja toimivat. Todistit juuri pointtini.

Toki tiedän, olen heidän äitinsä. He kertovat minulle ajatuksiaan ja tunnen heidän arvonsa. Sanoit mun pyrkivän määrittämään ja määräämään, täysin eri asia kuin se, että koen tietäväni. Koen tietäväni kyllä, en mä niitä ole määritellyt vaan he itse.

Aikamoiset näkijän lahjat sinulle on suotu. Mutta varaudu siihen, että lapsesi voivat yllättää sinut.

Näkijän lahjat? Höpöhöpö, en ole näkijä, satun vain kuuntelemaan mitä lapseni sanovat. Lapseni saattavat minut yllättää, mutta en usko, että tässä asiassa.

Sen lisäksi että sä olet äärimmäisen rasittava ihminen, olet myös sietämätön jankuttaja ☹ 🍷🍷🍷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä ap:tä! Yhden tällaisen juhannusreissun olen tehnyt appivanhempien mökille kun lapsemme oli oppinut juuri vähän aikaisemmin kävelemään. Emme olleet edes yötä, mutta meidät kutsuttiin syömään mökille grilliruokaa. Läsnä oli appivanhempien lisäksi miehen sisko puolisoineen. Jo ennen lähtöä epäilin kun kukaan heistä ei ole mikään varsinainen grillimaisteri.

Olin jo etukäteen ilmaissut huolen siitä, että mökillä on korkealla oleva terassi, jossa ei ole lainkaan kaiteita sekä erittäin jyrkkä pudotus joen rantaan. Vakuuteltiin, että he voivat kyllä vahtia lapsia porukalla.

Mökille mennessä grillattavat odottivat miestä, kun kukaan muu ei oikein tuntunut osaavan hommaa hoitaa, joten hän alkoi huhkia grillin kanssa. Minä yritin saada pidettyä lapsen terassilla ja yritin asetella aurinkotuoleja ja muita terassin reunoille esteeksi. Juoksin perään (mm. kesken oman ruokailuni) lukemattomia kertoja kun lapsi suuntasi jyrkkää rantaa kohti polkua pitkin. Jostain kumman syystä muu porukka keskittyi ruoan ja varsinkin juoman nauttimiseen sekä naureskelemaan kuinka nopealiikkeinen poika on, eikä nostanut takapuoltaan tuolista.

Muutama tunti riitti ja olin aivan poikki. Eipä enää toista kertaa lähdetty pienen lapsen kanssa "grillijuhliin" vaikka kutsuttuunkin.

No huh huijaa. Tottakai sä itse oman lapsesi hoidat. Ja ihme homma, jos ei osaa nauttia grillijuhlista lapsen kanssa vaan se on sit niin kauheen raskasta. Toki se lasta kiinnostaa, että mitä siellä on. Lapsen kanssa kerran sinne yhdessä ja näyttää mitä sieltä rannasta löytyy ja sen jälkeen muuta kiinnostavaa tekemistä. Ihan perushomma lasten kanssa. Mitä sä edes luuulit? Että muut hoitaa ja sä istut vai?

Jos puhe on, että kyllä me muut vahditaan lasta kun tulette grillijuhliin, ja sitten perheen toinen aikuinen laitetaan töihin grillaamaan eikä kukaan tee elettäkään auttaakseen lapsen vahtimisessa, niin ei se nyt ihan oikein mene. Tuommoisessa jyrkkärantaisessa paikassa oleminen pienen lapsen kanssa on oikeasti ihan painajaista, eri asia jos on iso tasainen piha ja loiva ranta, semmoisessa voi ollakin ihan mukava oleilla. Varsinkin jos ne muut aikuiset on luotettavia niin että heille uskaltaa lapsen jättää hetkeksi edes oman huussireissun ajaksi. Silloin grillijuhlista voi nauttia. Jos pitää vahtia yksivuotiasta jyrkän rannan vieressä yksin, niin ei siinä kyllä hirveästi ehdi nauttimaan.

Todellakin juuri näin! Ko. tilaisuus nimenomaan markkinoitiin niin, että "saatte tekin levähtää ja pääsette vähän helpommalla kun tulette mökille. Mirkku-täti ja Jarkko-setä voivat vahtivat minun (anoppi) lisäkseni". Kyseinen tontti on todella vaarallinen! Ja siksi en sinne halunnutkaan. Pudotus terassilta on jo iso ja rantatörmä on tosi lähellä! Aivan sama kuin olisin vienyt lapsen jonnekin lintutorniin ja yrittänyt saada häntä pysymään paikallaan siellä. Ihan eri asia vierailla siellä, jos lapsi on esim 5 vuotta, tasapaino parempi ja jo hieman järkeä päässä ja itsesuojeluvaistoa.

Kotona ollessa olisimme todellakin päässeet paljon helpommalla. Tämä oli meidän yhteinen mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Ja taas tätä jossittelua. Katsotaan sitten, jos näin tapahtuu, miksi mä nyt muuttaisin ajatuksiani tai kokemuksiani siksi, että kaikkea voi tapahtua? Onko oikeasti noin vaikea tajuta, että ihmiset on jotain mieltä jostakin eikä ajattele, että mä en voi näin ajatella, koska saattaahan se asia muuttua?

Tietenkin saat ajatella juuri niin kuin haluat. Mutta pienenä vinkkinä: et taida olla kovin helppo anoppi (riippumatta siitä miten kiva äitinä olet).

Millä perusteella? Olen todennäköisesti rento ja mukava anoppi, joka luottaa lastensa valintaan. Se on vain plussaa, että heidän odotukset tulevista puolisoistaan vaikuttaa minusta vallan hyvältä.

”Odotukset tulevista puolisoistaan”. Argh.