Olenko kohtuuton kun en halua lähteä anopin mökille?

Miehelläni on sukumökki jossa ennen lasta tykkäsin käydä vaikka ei se mikään niin hieno ole vaan tavallinen vain. Mutta lapsen saatuani en voi sinne enää lähteä sillä uuvun totaalisesti parissa tunnissa lapsen kanssa niissä olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Ja taas tätä jossittelua. Katsotaan sitten, jos näin tapahtuu, miksi mä nyt muuttaisin ajatuksiani tai kokemuksiani siksi, että kaikkea voi tapahtua? Onko oikeasti noin vaikea tajuta, että ihmiset on jotain mieltä jostakin eikä ajattele, että mä en voi näin ajatella, koska saattaahan se asia muuttua?

Tietenkin saat ajatella juuri niin kuin haluat. Mutta pienenä vinkkinä: et taida olla kovin helppo anoppi (riippumatta siitä miten kiva äitinä olet).

Millä perusteella? Olen todennäköisesti rento ja mukava anoppi, joka luottaa lastensa valintaan. Se on vain plussaa, että heidän odotukset tulevista puolisoistaan vaikuttaa minusta vallan hyvältä.

Entä jos poikasi rakastuu naiseen, joka nyt vain sattuu vihaamaan mökkeilyä mutta muuten hän on niin ihana että poikasi häneen tulisesti rakastui? Enpä haluaisi olla tuo miniä.

Et ole kohtuuton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Ja taas tätä jossittelua. Katsotaan sitten, jos näin tapahtuu, miksi mä nyt muuttaisin ajatuksiani tai kokemuksiani siksi, että kaikkea voi tapahtua? Onko oikeasti noin vaikea tajuta, että ihmiset on jotain mieltä jostakin eikä ajattele, että mä en voi näin ajatella, koska saattaahan se asia muuttua?

Tietenkin saat ajatella juuri niin kuin haluat. Mutta pienenä vinkkinä: et taida olla kovin helppo anoppi (riippumatta siitä miten kiva äitinä olet).

Millä perusteella? Olen todennäköisesti rento ja mukava anoppi, joka luottaa lastensa valintaan. Se on vain plussaa, että heidän odotukset tulevista puolisoistaan vaikuttaa minusta vallan hyvältä.

Entä jos poikasi rakastuu naiseen, joka nyt vain sattuu vihaamaan mökkeilyä mutta muuten hän on niin ihana että poikasi häneen tulisesti rakastui? Enpä haluaisi olla tuo miniä.

Enpä usko näin käyvän. Poikani ei luovu itselleen tärkeistä asioista puolisonsa vuoksi. Toki, jos se puoliso sitten antaa miehensä toteuttaa unelmiaan vaikkei niitä itse jaakaan, niin miksei, mutta todennäköisemmin hän valitsee puolison, joka jakaa hänelle tärkeät asiat. Hän on nähnyt vanhempiensa 28 vuoden suhteesta sen 16 vuotta ja hän varmasti peilaa ajatuksensa ja odotuksensa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Juuri tuota tarkoitin, että koet tietäväsi miten he ajattelevat ja toimivat. Todistit juuri pointtini.

Toki tiedän, olen heidän äitinsä. He kertovat minulle ajatuksiaan ja tunnen heidän arvonsa. Sanoit mun pyrkivän määrittämään ja määräämään, täysin eri asia kuin se, että koen tietäväni. Koen tietäväni kyllä, en mä niitä ole määritellyt vaan he itse.

Aikamoiset näkijän lahjat sinulle on suotu. Mutta varaudu siihen, että lapsesi voivat yllättää sinut.

Näkijän lahjat? Höpöhöpö, en ole näkijä, satun vain kuuntelemaan mitä lapseni sanovat. Lapseni saattavat minut yllättää, mutta en usko, että tässä asiassa.

Sen lisäksi että sä olet äärimmäisen rasittava ihminen, olet myös sietämätön jankuttaja ☹ 🍷🍷🍷

Ottaahan se koville, kun jollain on ajatuksia. Sulta kun niitä ei tule edes kännissä.

Nukkumisjärjestely ei kuulosta mukavalta, mutta kai tuolla muutakin on kuin ilta, yö ja aamu? Mitä silloin päivällä on tarkoitus tehdä? Miettisin sitä, että lapsi saa niitä kokemuksia mökillä (varmasti viihtyy!) ja olla mummon kanssa. Lähtisin yöksi tai pariksi.

Entä voiko sinne laittaa telttaa pihaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkäksi aikaa olisitte menossa?

Jokainen järkevä ihminen tajuaa, että eihän tuollaisissa olosuhteissa nyt lapsiperhe jaksa esimerkiksi koko viikkoa olla, mutta minusta yksi tai kaksi yötä menisi kyllä vaikka sitten ihan kohteliaisuudesta. 

Mä uskon, että yksi ihmisten pahoinvoinnin syy on se, että tehdään tuollaisia lähtökohtaisesti vastenmielisiä asioita kohteliaisuuttaan. Pistetään muiden tyytyväisyys oman hyvinvoinnin edelle.

Mä uskon, että yksi ihmisten pahoinvoinnin syy on tämän päivän itsekkyystrendi.

Kyllä terve itsekkyys olisi ihan hyvästä! Itse ainakin olen kärsinyt kovasti, kun olen yrittänyt miellyttää milloin anoppia ja milloin omaa äitiä ynnä muita sukulaisia. Missä vietetään juhlapyhiä ja käydäänkö tarpeeksi usein kylässä, vaikka ei jaksaisi yms. vastaavaa. Olen kokenut korona-ajan helpotukseksi, kun ei ole tarvinnut erinäisiä pakkovierailuja tehdä. Aion jatkossa sanoa ihan suoraan, jos en halua jonnekin lähteä, enkä kenenkään mieliksi lähde.

Tämä kommentti alleviivaa lainaamaasi lausetta. Sinä itse itsekkyydessäsi aiheutat läheisillesi yksinäisyyttä ja pahoinvointia. Sinulle kyse on muutamasta vierailusta, "pakkovierailusta", mutta vanhemmillesi tai miehen vanhemmille niillä luultavasti on iso merkitys. Työssäni näen miten vanhukset ikävöi lapsiaan, lyhyitä kahvihetkiä odotetaan viikkokaupalla. Mieti sinäkin ITSE miltä tuntuisi, kun sinulla ei olisi sitä miestä siinä, tai lapsia, ja kukaan ei koskaan kävisi. Tulee päivä, kun sinulla ei ole enää äitiä. Ei tarvitse kaikista omista juhlapyhien suunnitelmista luopua, tai kaikista omista toiveista, mutta kyllä tuo nykypäivän itsekkyystrendi, mikä vain koronan takia on lisääntynyt, on ihan todellinen asia. 

Vaikka äitini olikin minulle todella rakas, en minä hänen kanssaan olisi mökille mennyt. Ainakaan noin pieneen. Ei siitä välit olis katkennut. Myöskään en pakota ketään tekemään vain minulle mieluista. Jos ei hakua tulla ja minä haluan mennä, niin menen ja hän ei tule. Asia ok. Siinä se. Myöskään en olle menemättä, jos koen asian sellaiseksi, sanoipa siihen toinen mitä tahansa.

Miksi muuten kukaan viettää vapaa-aikaansa vanhempien kanssa? Ei tulis itselle mieleenikään. Silloin tällöin harvakseltaan voi 2-3 tunnin visiitillä käydä. Mielestäni riittää ihan tarpeeksi, vaikkei missään riidoissa oltu ja ihan hyvin tultiin toimeen. Nyt elää vain isä ja en mökille mene enää ollenkaan. Käyn kotonaan vain 2-3 kertaa vuodessa. Se riittää. Mökillä ei mitään lomailua ole. Töitä työn perään ja ruokaa, mistä en tykkää. Omia en saisi tuoda (kun mökkivieraat tulee kestittää omistajan lukuun) ja perheessä pari keliakikkoakin. Ei ymmärrä heidän ruokavaliotaan ollenkaan. Hänen mielestään tekotauteja kaikki tynni... Kotonaan käyntikin on jo hankalaa tuon vuoksi. Jos sanon, ettäotamme VAINkahvin,on pöydässä takuulla kaikkea mitäosa meistä ei voi syödä. Sitten naristaan, että; "ei kait ny yks pulla mitään tee!". Tekee se! Eikä osta gliuteenitonta, koska se " on tyhjäpäisten propagandaa".... Muutenkaan en kastamisista niin välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Ja taas tätä jossittelua. Katsotaan sitten, jos näin tapahtuu, miksi mä nyt muuttaisin ajatuksiani tai kokemuksiani siksi, että kaikkea voi tapahtua? Onko oikeasti noin vaikea tajuta, että ihmiset on jotain mieltä jostakin eikä ajattele, että mä en voi näin ajatella, koska saattaahan se asia muuttua?

Tietenkin saat ajatella juuri niin kuin haluat. Mutta pienenä vinkkinä: et taida olla kovin helppo anoppi (riippumatta siitä miten kiva äitinä olet).

Millä perusteella? Olen todennäköisesti rento ja mukava anoppi, joka luottaa lastensa valintaan. Se on vain plussaa, että heidän odotukset tulevista puolisoistaan vaikuttaa minusta vallan hyvältä.

Entä jos poikasi rakastuu naiseen, joka nyt vain sattuu vihaamaan mökkeilyä mutta muuten hän on niin ihana että poikasi häneen tulisesti rakastui? Enpä haluaisi olla tuo miniä.

Enpä usko näin käyvän. Poikani ei luovu itselleen tärkeistä asioista puolisonsa vuoksi. Toki, jos se puoliso sitten antaa miehensä toteuttaa unelmiaan vaikkei niitä itse jaakaan, niin miksei, mutta todennäköisemmin hän valitsee puolison, joka jakaa hänelle tärkeät asiat. Hän on nähnyt vanhempiensa 28 vuoden suhteesta sen 16 vuotta ja hän varmasti peilaa ajatuksensa ja odotuksensa siihen.

Siis sinulla on 16-vuotias lapsi, ja kuvittelet, että hän edes itse tietää, millaisen puolison aikuisena haluaa, saati että sinä tietäisit sen? Eihän tuon ikäisen irtautuminen vanhempien arvoista ja helmoista ole vielä edes alkanut.

Mutta joo, aika kauhuanoppi kyllä nyt löytyi.

Asuntoautoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Ja taas tätä jossittelua. Katsotaan sitten, jos näin tapahtuu, miksi mä nyt muuttaisin ajatuksiani tai kokemuksiani siksi, että kaikkea voi tapahtua? Onko oikeasti noin vaikea tajuta, että ihmiset on jotain mieltä jostakin eikä ajattele, että mä en voi näin ajatella, koska saattaahan se asia muuttua?

Tietenkin saat ajatella juuri niin kuin haluat. Mutta pienenä vinkkinä: et taida olla kovin helppo anoppi (riippumatta siitä miten kiva äitinä olet).

Millä perusteella? Olen todennäköisesti rento ja mukava anoppi, joka luottaa lastensa valintaan. Se on vain plussaa, että heidän odotukset tulevista puolisoistaan vaikuttaa minusta vallan hyvältä.

Entä jos poikasi rakastuu naiseen, joka nyt vain sattuu vihaamaan mökkeilyä mutta muuten hän on niin ihana että poikasi häneen tulisesti rakastui? Enpä haluaisi olla tuo miniä.

Enpä usko näin käyvän. Poikani ei luovu itselleen tärkeistä asioista puolisonsa vuoksi. Toki, jos se puoliso sitten antaa miehensä toteuttaa unelmiaan vaikkei niitä itse jaakaan, niin miksei, mutta todennäköisemmin hän valitsee puolison, joka jakaa hänelle tärkeät asiat. Hän on nähnyt vanhempiensa 28 vuoden suhteesta sen 16 vuotta ja hän varmasti peilaa ajatuksensa ja odotuksensa siihen.

Nyt on pakko nauraa ihan ääneen, sen verran huvittavaa settiä tuossa on. En usko pätkääkään tarinastasi, mutta sanon ihan muuten vaan, että tulet yllättymään vielä monta kertaa lastesi suhteen.

En lähtis...

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat nykyään hirveitä kitisijöitä. Ei pelkästään ap, vaan suuri osa vastaajistakin: "jos tunnet olosi epämukavaksi, sulla on oikeus kieltäytyä".

Joo, oikeushan ihmisellä on tehdä vaikka mitä, mutta nykyihmisten sairaalloinen itsekeskeisyys ja mukavuudenhalu ovat vastenmielisiä. Kaksi päivää anopin mökillä ei todellakaan pilaa kenenkään elämää, jos toistuu kerran tai kaksi kesässä. Asia on ap:n puolisolle tärkeä ja on aivan normaalia että kummatkin puolisot välillä joustavat. Välien ylläpito ystävien ja sukulaisten kanssa kun voi muutenkin vaatia välillä joustamista ja mukautumista. Jos ei joskus harvoin kestä vähän erikoisjärjestelyjä ja ahtaita oloja päivää tai paria, niin ei tarvitse myöskään ihmetellä, jos muut eivät näe omaa luonnetta aivan normaalin sosiaalisena ja tasapainoisena. Mutta ei siinä mitään, kyllähän ihmisellä on oikeus olla hankala.

Ihmettelen tätä nykykulttuuria, jossa on ok skipata ihan mitä vaan, jos tuntuu että kotona makaaminen on mukavampaa. Serkun hääkutsun voi repiä, kun ei olla oltu kahteen vuoteen jutuissa. Eikä kiinnostakaan olla, viis siitä että toinen häihinsä kutsumalla ilmaisee olevansa halukas olemaan tekemisissä. Samaa asennetta opetetaan lapsille: Kylli-Pekan 14 wee ei tarvitse lähteä mummon 80-vuotissynttäreille, jos hän "ei jaksa mitään pönötystä" ja istuu mielummin tietokoneen edessä koko sunnuntain. Koska hänellä on oikeus, ei tarvii jos ei haluu. Ihmisellä on oikeus olla ajattelematta muita ja osoittaa myös sen, etteivät ole halukkaita toisen eteen käyttämään aikaansa tai vaivaansa.

Tämä pitää jokaisen muistaa ensi jouluna, kun vanhemmat sanovat, että jouluna pitää nähdä lapsenlapsia, mutta itse eivät suostu tulemaan ja perustelevat sitä sillä, että eihän sitä kotoa lähdetä ja teidän vuodesohvalla menee selkä kipeäksi. Kummasti niillä isovanhemmilla on oikeus olla hankalia eikä tarvitse ottaa toisia huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkäksi aikaa olisitte menossa?

Jokainen järkevä ihminen tajuaa, että eihän tuollaisissa olosuhteissa nyt lapsiperhe jaksa esimerkiksi koko viikkoa olla, mutta minusta yksi tai kaksi yötä menisi kyllä vaikka sitten ihan kohteliaisuudesta. 

Mä uskon, että yksi ihmisten pahoinvoinnin syy on se, että tehdään tuollaisia lähtökohtaisesti vastenmielisiä asioita kohteliaisuuttaan. Pistetään muiden tyytyväisyys oman hyvinvoinnin edelle.

Mä uskon, että yksi ihmisten pahoinvoinnin syy on tämän päivän itsekkyystrendi.

Kyllä terve itsekkyys olisi ihan hyvästä! Itse ainakin olen kärsinyt kovasti, kun olen yrittänyt miellyttää milloin anoppia ja milloin omaa äitiä ynnä muita sukulaisia. Missä vietetään juhlapyhiä ja käydäänkö tarpeeksi usein kylässä, vaikka ei jaksaisi yms. vastaavaa. Olen kokenut korona-ajan helpotukseksi, kun ei ole tarvinnut erinäisiä pakkovierailuja tehdä. Aion jatkossa sanoa ihan suoraan, jos en halua jonnekin lähteä, enkä kenenkään mieliksi lähde.

Tämä kommentti alleviivaa lainaamaasi lausetta. Sinä itse itsekkyydessäsi aiheutat läheisillesi yksinäisyyttä ja pahoinvointia. Sinulle kyse on muutamasta vierailusta, "pakkovierailusta", mutta vanhemmillesi tai miehen vanhemmille niillä luultavasti on iso merkitys. Työssäni näen miten vanhukset ikävöi lapsiaan, lyhyitä kahvihetkiä odotetaan viikkokaupalla. Mieti sinäkin ITSE miltä tuntuisi, kun sinulla ei olisi sitä miestä siinä, tai lapsia, ja kukaan ei koskaan kävisi. Tulee päivä, kun sinulla ei ole enää äitiä. Ei tarvitse kaikista omista juhlapyhien suunnitelmista luopua, tai kaikista omista toiveista, mutta kyllä tuo nykypäivän itsekkyystrendi, mikä vain koronan takia on lisääntynyt, on ihan todellinen asia. 

Mua ei kyllä yhtään haittaa, ei edes säälistä, jos mun anoppi joutuu istuskelemaan kiikkutuolissaan ihan yksin vieraita odotellen. On karkottanut ihan omalla tietoisella toiminnallaan aiheuttanut sen, että kaikilla on paha olla hänen läheisyydessään. Nyt kerää sitä satoa, mitä on vuosikymmeniä ympärilleen viljellyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat nykyään hirveitä kitisijöitä. Ei pelkästään ap, vaan suuri osa vastaajistakin: "jos tunnet olosi epämukavaksi, sulla on oikeus kieltäytyä".

Joo, oikeushan ihmisellä on tehdä vaikka mitä, mutta nykyihmisten sairaalloinen itsekeskeisyys ja mukavuudenhalu ovat vastenmielisiä. Kaksi päivää anopin mökillä ei todellakaan pilaa kenenkään elämää, jos toistuu kerran tai kaksi kesässä. Asia on ap:n puolisolle tärkeä ja on aivan normaalia että kummatkin puolisot välillä joustavat. Välien ylläpito ystävien ja sukulaisten kanssa kun voi muutenkin vaatia välillä joustamista ja mukautumista. Jos ei joskus harvoin kestä vähän erikoisjärjestelyjä ja ahtaita oloja päivää tai paria, niin ei tarvitse myöskään ihmetellä, jos muut eivät näe omaa luonnetta aivan normaalin sosiaalisena ja tasapainoisena. Mutta ei siinä mitään, kyllähän ihmisellä on oikeus olla hankala.

Ihmettelen tätä nykykulttuuria, jossa on ok skipata ihan mitä vaan, jos tuntuu että kotona makaaminen on mukavampaa. Serkun hääkutsun voi repiä, kun ei olla oltu kahteen vuoteen jutuissa. Eikä kiinnostakaan olla, viis siitä että toinen häihinsä kutsumalla ilmaisee olevansa halukas olemaan tekemisissä. Samaa asennetta opetetaan lapsille: Kylli-Pekan 14 wee ei tarvitse lähteä mummon 80-vuotissynttäreille, jos hän "ei jaksa mitään pönötystä" ja istuu mielummin tietokoneen edessä koko sunnuntain. Koska hänellä on oikeus, ei tarvii jos ei haluu. Ihmisellä on oikeus olla ajattelematta muita ja osoittaa myös sen, etteivät ole halukkaita toisen eteen käyttämään aikaansa tai vaivaansa.

Tämä pitää jokaisen muistaa ensi jouluna, kun vanhemmat sanovat, että jouluna pitää nähdä lapsenlapsia, mutta itse eivät suostu tulemaan ja perustelevat sitä sillä, että eihän sitä kotoa lähdetä ja teidän vuodesohvalla menee selkä kipeäksi. Kummasti niillä isovanhemmilla on oikeus olla hankalia eikä tarvitse ottaa toisia huomioon.

Jep, ja niille eläkeläisille 120 km välimatka on huomattavasti pidempi kuin samat 120 km meidän perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Ja taas tätä jossittelua. Katsotaan sitten, jos näin tapahtuu, miksi mä nyt muuttaisin ajatuksiani tai kokemuksiani siksi, että kaikkea voi tapahtua? Onko oikeasti noin vaikea tajuta, että ihmiset on jotain mieltä jostakin eikä ajattele, että mä en voi näin ajatella, koska saattaahan se asia muuttua?

Tietenkin saat ajatella juuri niin kuin haluat. Mutta pienenä vinkkinä: et taida olla kovin helppo anoppi (riippumatta siitä miten kiva äitinä olet).

Millä perusteella? Olen todennäköisesti rento ja mukava anoppi, joka luottaa lastensa valintaan. Se on vain plussaa, että heidän odotukset tulevista puolisoistaan vaikuttaa minusta vallan hyvältä.

Entä jos poikasi rakastuu naiseen, joka nyt vain sattuu vihaamaan mökkeilyä mutta muuten hän on niin ihana että poikasi häneen tulisesti rakastui? Enpä haluaisi olla tuo miniä.

Enpä usko näin käyvän. Poikani ei luovu itselleen tärkeistä asioista puolisonsa vuoksi. Toki, jos se puoliso sitten antaa miehensä toteuttaa unelmiaan vaikkei niitä itse jaakaan, niin miksei, mutta todennäköisemmin hän valitsee puolison, joka jakaa hänelle tärkeät asiat. Hän on nähnyt vanhempiensa 28 vuoden suhteesta sen 16 vuotta ja hän varmasti peilaa ajatuksensa ja odotuksensa siihen.

Onpas täydellistä. Mä oon nähnyt 41 vuotta vanhempieni 46 vuoden suhteesta, enkä peilaa enkä ole peilannut odotuksiani ja ajatuksiani siihen. Ei sillä, heillä on ihan hyvä suhde. Mutta mä en ole äitini, eikä mieheni isäni, joten me olemme eri ihmisiä, joilla on erilaiset ajatukset, arvot ja mielenkiinnon kohteet kuin vanhemmillani.

Ihan kauheaa kontrollointi, säälin lapsiasi, kun noin hyvin tiedät heidän tavoitteensa ja tulevaisuuden unelmansa. Menetkö heidän kokeillessaan siipiään myös kalustamaan ja järjestelemään heidän kotinsa, kun äiti tietää paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat nykyään hirveitä kitisijöitä. Ei pelkästään ap, vaan suuri osa vastaajistakin: "jos tunnet olosi epämukavaksi, sulla on oikeus kieltäytyä".

Joo, oikeushan ihmisellä on tehdä vaikka mitä, mutta nykyihmisten sairaalloinen itsekeskeisyys ja mukavuudenhalu ovat vastenmielisiä. Kaksi päivää anopin mökillä ei todellakaan pilaa kenenkään elämää, jos toistuu kerran tai kaksi kesässä. Asia on ap:n puolisolle tärkeä ja on aivan normaalia että kummatkin puolisot välillä joustavat. Välien ylläpito ystävien ja sukulaisten kanssa kun voi muutenkin vaatia välillä joustamista ja mukautumista. Jos ei joskus harvoin kestä vähän erikoisjärjestelyjä ja ahtaita oloja päivää tai paria, niin ei tarvitse myöskään ihmetellä, jos muut eivät näe omaa luonnetta aivan normaalin sosiaalisena ja tasapainoisena. Mutta ei siinä mitään, kyllähän ihmisellä on oikeus olla hankala.

Ihmettelen tätä nykykulttuuria, jossa on ok skipata ihan mitä vaan, jos tuntuu että kotona makaaminen on mukavampaa. Serkun hääkutsun voi repiä, kun ei olla oltu kahteen vuoteen jutuissa. Eikä kiinnostakaan olla, viis siitä että toinen häihinsä kutsumalla ilmaisee olevansa halukas olemaan tekemisissä. Samaa asennetta opetetaan lapsille: Kylli-Pekan 14 wee ei tarvitse lähteä mummon 80-vuotissynttäreille, jos hän "ei jaksa mitään pönötystä" ja istuu mielummin tietokoneen edessä koko sunnuntain. Koska hänellä on oikeus, ei tarvii jos ei haluu. Ihmisellä on oikeus olla ajattelematta muita ja osoittaa myös sen, etteivät ole halukkaita toisen eteen käyttämään aikaansa tai vaivaansa.

Tämä pitää jokaisen muistaa ensi jouluna, kun vanhemmat sanovat, että jouluna pitää nähdä lapsenlapsia, mutta itse eivät suostu tulemaan ja perustelevat sitä sillä, että eihän sitä kotoa lähdetä ja teidän vuodesohvalla menee selkä kipeäksi. Kummasti niillä isovanhemmilla on oikeus olla hankalia eikä tarvitse ottaa toisia huomioon.

Jep, ja niille eläkeläisille 120 km välimatka on huomattavasti pidempi kuin samat 120 km meidän perheelle.

Esim. minun vanhemmillani ei ole enää ajokorttia. Kyllä se 120 km on heille oikeasti hankalampi kulkea, kuin meidän perheelle.

Appivanhemmat taas taitavat ajella useammin meille tai meidän mökille, kuin me heille tai heidän mökille.

Miten olisi oma nukkuma-aitta tontin pihalla? Ei tarvitse rakennuslupaan.

Niitä saa valmiina tai itse kyhäten kuten leikkimökin.

Tässä keskustelussa mua ihmetyttää se, että todella monessa kommentissa todetaan pienten lasten kanssa mökillä olemisen olevan todella työlästä. Ja että on kamalan raskasta, kun lapsia pitää kokoajan vahtia ja on kaikenlaisia vaaranpaikkoja.

Itse en ole kokenut pikkulasten/vauvojen kanssa mökillä olemista millään tapaa työlääksi. Lämmintä pyllynpesuvettä pitää toki löytyä. Sauna lämpenee joka ilta, ja sen vesi on lämmintä vielä seuraavan päivän. Eli ei ongelmaa.

Pikkulapsia pitää vahtia kotonakin. Toki ne vaaranpaikat on ehkä paremmin kartoitettu, mutta kummasti kolhuja tulee siellä kotonakin. Ja oikeastiko olette aina vain kotona pienten lasten kanssa? Pitäähän niitä lapsia vahtia myös pihalla, puistossa, kaupassa, kaverilla, hotellissa, ulkomaan matkalla jne. Miten se mökillä lasten vahtiminen on niin raskasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkäksi aikaa olisitte menossa?

Jokainen järkevä ihminen tajuaa, että eihän tuollaisissa olosuhteissa nyt lapsiperhe jaksa esimerkiksi koko viikkoa olla, mutta minusta yksi tai kaksi yötä menisi kyllä vaikka sitten ihan kohteliaisuudesta. 

Mä uskon, että yksi ihmisten pahoinvoinnin syy on se, että tehdään tuollaisia lähtökohtaisesti vastenmielisiä asioita kohteliaisuuttaan. Pistetään muiden tyytyväisyys oman hyvinvoinnin edelle.

Mä uskon, että yksi ihmisten pahoinvoinnin syy on tämän päivän itsekkyystrendi.

Kyllä terve itsekkyys olisi ihan hyvästä! Itse ainakin olen kärsinyt kovasti, kun olen yrittänyt miellyttää milloin anoppia ja milloin omaa äitiä ynnä muita sukulaisia. Missä vietetään juhlapyhiä ja käydäänkö tarpeeksi usein kylässä, vaikka ei jaksaisi yms. vastaavaa. Olen kokenut korona-ajan helpotukseksi, kun ei ole tarvinnut erinäisiä pakkovierailuja tehdä. Aion jatkossa sanoa ihan suoraan, jos en halua jonnekin lähteä, enkä kenenkään mieliksi lähde.

Tämä kommentti alleviivaa lainaamaasi lausetta. Sinä itse itsekkyydessäsi aiheutat läheisillesi yksinäisyyttä ja pahoinvointia. Sinulle kyse on muutamasta vierailusta, "pakkovierailusta", mutta vanhemmillesi tai miehen vanhemmille niillä luultavasti on iso merkitys. Työssäni näen miten vanhukset ikävöi lapsiaan, lyhyitä kahvihetkiä odotetaan viikkokaupalla. Mieti sinäkin ITSE miltä tuntuisi, kun sinulla ei olisi sitä miestä siinä, tai lapsia, ja kukaan ei koskaan kävisi. Tulee päivä, kun sinulla ei ole enää äitiä. Ei tarvitse kaikista omista juhlapyhien suunnitelmista luopua, tai kaikista omista toiveista, mutta kyllä tuo nykypäivän itsekkyystrendi, mikä vain koronan takia on lisääntynyt, on ihan todellinen asia. 

Mikä itsekkyystrendi? Se, kun ei enää ollakaan omien tai puolison vanhempien ohjattavana, vaan tehdään omat päätökset? Kyllä meillä ainakin tulee pohjatonta syyllistämistä niskaan, kun ei tanssita anopin pillin tahdissa.