Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton kun en halua lähteä anopin mökille?
Mökki on kovin pieni, anoppi nukkuu pienen tuvan pienessä alkovissa itse, samassa tilassa on avokeittiö (vesi ei tule eikä mene). Mökissä on erillinen sisäänkäynti kuistilta saunalle, pienessä pukuhuoneessa on meille levitettävä vuodesohva ja juuri ja juuri mahtuu lapsen matkasänky, muuta tilaa ei ole. Meillä ei ole mitään omaa rauhaa eikä tilaa olla, paitsi hyvällä säällä ulkona. Anoppi herää aikaisin ja paukkaa pukuhuoneen läpi saunasta hakemaan hampaidenpesuvettä, tiskivettä ulos jne. Ei voida illalla valvoa myöhäisellä iltapalalla tuvassa koska anoppi menee samassa tilassa aikaisin nukkumaan eikä voida valvoa pukuhuoneessa kun lapsemme pitää saada nukkua. Anoppi on loukkaantunut kun en halua tulla, mieskin vähän :( .
Kysymys otsikossa.
Kommentit (667)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kiteyttää pitkälti tämän ajan parisuhdeongelmat ja yksinäisyyden. Aikuiset ihmiset täysin kykenemättömiä puolin ja toisin tekemään kompromisseja ja joustoja, kaiken pitäisi olla aina oman mielen mukaista. Lopputuloksena ihmiset asuvat itsekseen ja valittavat yksinäisyydestä. Tämäkin palsta täynnä valitusta siitä, ettei hyviä kumppaneita löydy mistään. Paradoksaalista kyllä. Jos jokainen tekisi vähän töitä omien vaatimusten ja joustamattomuuden kanssa, niin kumppani ja parisuhde voisi löytyä helpommin... Ja elämä olisi todennäköisesti huomattavasti helpompaa ja kivempaa.
N42
Kirjoituksen perusteella ap ei tässä ole se kompromissikyvytön, itsekäs ja joustamaton, vaan hänen puolisonsa ja anoppinsa ovat.
Kyllä monet ovat valmiita tekemään paljonkin joustoja ja kompromisseja. Vitsi on vaan siinä, että sen täytyy olla molemminpuolista ja vapaaehtoista. Joustoja ei pidä tehdä siksi, että joku vaatii, vaan siksi, että itse on vapaaehtoisesti valmis tekemään myönnytyksiä toisen takia, koska sen ihmisen hyvinvointi on itselle tärkeää.
Vääränlaista joustamista on se, että yhdeltä vaaditaan ainaista sopeutumista, mutta hänen tarpeitaan, toiveitaan tai ilahduttamista ei kukaan mieti. Sellaiset ihmissuhteet ovat vahingollisia, ja sietävätkin katketa, ellei vaatija ole valmis henkiseen kasvuun ja toisen huomioonottamiseen.
Ehdottomasti parempi olla yksin kuin sellaisen kumppanin kanssa, jolle ei oman puolison ja lapsen hyvinvointi merkitse mitään tai niiden vuoksi ei tule mieleenkään tinkiä omista haluista.
Puhuin aikuisista ylipäänsä, en ap:sta. Tässäkin tarinassa on kolme aikuista. En ole puhunut mistään yksipuolisesti sopeutumisesta, vaan aikuisten ihmisten joustavuudesta ylipäänsä. Tämä koskee ap:ta, miestä ja anoppia ihan yhtä lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kiteyttää pitkälti tämän ajan parisuhdeongelmat ja yksinäisyyden. Aikuiset ihmiset täysin kykenemättömiä puolin ja toisin tekemään kompromisseja ja joustoja, kaiken pitäisi olla aina oman mielen mukaista. Lopputuloksena ihmiset asuvat itsekseen ja valittavat yksinäisyydestä. Tämäkin palsta täynnä valitusta siitä, ettei hyviä kumppaneita löydy mistään. Paradoksaalista kyllä. Jos jokainen tekisi vähän töitä omien vaatimusten ja joustamattomuuden kanssa, niin kumppani ja parisuhde voisi löytyä helpommin... Ja elämä olisi todennäköisesti huomattavasti helpompaa ja kivempaa.
N42
Miksi helvetissä ap:n pitäisi tehdä kompromissi, jos hän ei tahdo jotain ja toiset tahtoo? Miksei se käy, että tahtojat tekee ja ap ei tee? Ei ap mikään orja ole, tai ilmainen viihdyttäjä.
toinen N42, joka on ollut 15 vuotta erittäin onnellisesti naimisissa niillä spekseillä, että kumpikin saa mennä ja tehdä mitä tykkää, mutta ei voi vaatia että toinen lähtee mukaan johonkin mihin se ei tahdo.
Aikuisten ihmisten tulee ymmärtää, että vaikka oltaisin naimisissa, ei se mikään symbioosi ole. Kumpikin on itsenäinen yksilö, jolla on omat tarpeensa ja mielenkiinnon kohteensa. On älytöntä ajatella, että koko ajan pitäisi olla kuin paita ja peppu. Varsinkin näissä sukujutuissa. Harva meistä erityisemmin pitää edes omasta suvustaan, saati sitten toisen.
En ole sanonut, että ap:n pitäisi pelkästään tehdä kompromisseja, vaan aikuisten ihmisten ylipäänsä. En ole myöskään puhunut symbioosista, vaan ihan perusasioista parisuhteessa ja perheistä.
Ottaakohan mies kotioloissakaan puolta lastenhoitovastuusta? Tai tarjoaa aloittajalle jopa mahdollisuuteen viettää useampi päivä ilman lastenhoitovastuusta jossain aloittajan haluamassa paikassa? Jos ei, ei tästä saa millään mitään kompromissia, vaan kyse on puhtaasti hyväksikäytöstä. Ja kuorossa täällä moni haukkuu naista ties miksi, jos ei halua olla kotiorja ja hyväksikäytetty.
Oikeasti äidillä on lapsiaan kohtaan velvollisuus antaa terve naisen malli. Sellainen, jolla ei ole yhtään suurempi vastuu lapsista kuin miehelläkään, ja jonka ei tarvitseva olla ainoa, joka joustaa.
Anoppi ehkä vain haluaa joskus nähdä lapsenlastaan. En sitten tiedä, näkeekö joskus muina aikoina (paitsi mainitulla mökillä), mutta siitähän tässä pohjimmillaan on kyse. Veisinkö itse anopilta ja lapsenlapselta mahdollisuuden siihen? Sitä on syytä pohtia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää tehdä niin kuin itselle on parasta, jos et tykkää mennä sinne niin yksinkertaisesti et mene. Ei tarvitse miellyttää miestä, eikä varsinkaan anoppia! Naiset on kasvatettu liian kilteiksi ja miellyttämisen orjiksi, ei ole sinun asiasi jos joku pahoittaa mielensä siitä, että sinä et halua jotain tai pidä jostakin. Ei aikuinen järkevä ihminen pahoita mieltään siitä, ettei joku tykkää mökkeillä alkeellisissa oloissa kuin sillit suolassa.
Tämä alkupään kommentti on niin järkevä, että nostan sen tähän.
On todella, todella väärin ajatella, että olisi "itsekästä" olla menemättä jonnekin siksi, että joku muu haluaa. Kun kyse on siis nimenomaan sen toisen ihmisen halusta ja mieliteosta, ei vaikkapa siitä että pyörätuolissa oleva vanhus tarvitsisi oikeasti apua.
EI ole itsekästä jättää menemättä paikkoihin, joihin ei tahdo mennä. Päinvastoin. Ap:n mies ja anoppi ne itsekkäitä ovat, kun haluaisivat että ap tekisi jotain itselleen vastenmielistä vain heitä miellyttääkseen.
Minulta meni kuulkaas melkein 40 vuotta oppia tämä. Luulin, että jos joku tahtoo minun tekevän jotain, olen hirveän itsekäs sika jos en tee sitä. Tein sitten selkänahastani ja siitäkös hyvää seurasi. Minä siis aidosti ajattelin, että jos perheeni tahtoo että vietämme joulun yhdessä, ja mieheni ja minä tahtoisimme olla kahden hiihtovaelluksella, olen itsekäs jos teen mitä itse haluan! Samaan aikaan tunsin tietysti syyllisyyttä, koska en tehnyt mitä mieheni halusi, vaan mitä perhe halusi... Sain sitten lopulta burn outin.
Ap:n tapauksessa on kyse ihan samasta kuviosta. Ap:n oletetaan asettavan omat perustarpeensa (aikuisen ihmisen oikeus tehdä vapaa-ajallaan mitä tahtoo, kohtuuden rajoissa) muiden huvin ja mielitekojen alapuolelle.
Älkää te nuoremmat naiset olko yhtä tyhmiä kuin minä. Lyökää kantanne maahan ja sanokaa, että en lähde. En tahdo. En tykkää. En rupea. Ei. Ei. Ei.
Pitäisikö aina siis pysyä omalla mukavuusalueellaan? Minä uskallan kyllä myöntää, että olenkin silloin tällöin viihtynyt vallan mainiosti tilanteissa, joihin en alunperin olisi halunnut lähteä.
Tietenkään en tarkoita sinun burn outiksi edennyttä toisten miellyttämistä - hienoa, että
olet siitä selvinnyt.
Tarkoitan sellaista itsensä haastamista, itsestä välittämistä, niin, että ei valitsekaan aina sitä itselle helpointa vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ehkä vain haluaa joskus nähdä lapsenlastaan. En sitten tiedä, näkeekö joskus muina aikoina (paitsi mainitulla mökillä), mutta siitähän tässä pohjimmillaan on kyse. Veisinkö itse anopilta ja lapsenlapselta mahdollisuuden siihen? Sitä on syytä pohtia...
Anoppi ei selvästikään halua vieraita mökilleen. Jos haluaisi, ei kulkisi aamulla toisten makuutilan läpi hakemaan hampaanpesuvettä. Ellei siis anoppi ole jollain tavalla kehitysvammainen, mitä en usko, tuon tason epäkohteliaisuus on ihan suora viesti.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ehkä vain haluaa joskus nähdä lapsenlastaan. En sitten tiedä, näkeekö joskus muina aikoina (paitsi mainitulla mökillä), mutta siitähän tässä pohjimmillaan on kyse. Veisinkö itse anopilta ja lapsenlapselta mahdollisuuden siihen? Sitä on syytä pohtia...
Luitko edes aloitusta? Ap ei estä anoppia näkemästä lastenlasta. Ap:n mies estää, koska on niin avuton vellihousu ettei pärjää lapsensa ja äitinsä kanssa kolmestaan, vaan tarvitsee ap: paapomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi taitaa olla onnellinen salaa kun et tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää tehdä niin kuin itselle on parasta, jos et tykkää mennä sinne niin yksinkertaisesti et mene. Ei tarvitse miellyttää miestä, eikä varsinkaan anoppia! Naiset on kasvatettu liian kilteiksi ja miellyttämisen orjiksi, ei ole sinun asiasi jos joku pahoittaa mielensä siitä, että sinä et halua jotain tai pidä jostakin. Ei aikuinen järkevä ihminen pahoita mieltään siitä, ettei joku tykkää mökkeillä alkeellisissa oloissa kuin sillit suolassa.
Tämä alkupään kommentti on niin järkevä, että nostan sen tähän.
On todella, todella väärin ajatella, että olisi "itsekästä" olla menemättä jonnekin siksi, että joku muu haluaa. Kun kyse on siis nimenomaan sen toisen ihmisen halusta ja mieliteosta, ei vaikkapa siitä että pyörätuolissa oleva vanhus tarvitsisi oikeasti apua.
EI ole itsekästä jättää menemättä paikkoihin, joihin ei tahdo mennä. Päinvastoin. Ap:n mies ja anoppi ne itsekkäitä ovat, kun haluaisivat että ap tekisi jotain itselleen vastenmielistä vain heitä miellyttääkseen.
Minulta meni kuulkaas melkein 40 vuotta oppia tämä. Luulin, että jos joku tahtoo minun tekevän jotain, olen hirveän itsekäs sika jos en tee sitä. Tein sitten selkänahastani ja siitäkös hyvää seurasi. Minä siis aidosti ajattelin, että jos perheeni tahtoo että vietämme joulun yhdessä, ja mieheni ja minä tahtoisimme olla kahden hiihtovaelluksella, olen itsekäs jos teen mitä itse haluan! Samaan aikaan tunsin tietysti syyllisyyttä, koska en tehnyt mitä mieheni halusi, vaan mitä perhe halusi... Sain sitten lopulta burn outin.
Ap:n tapauksessa on kyse ihan samasta kuviosta. Ap:n oletetaan asettavan omat perustarpeensa (aikuisen ihmisen oikeus tehdä vapaa-ajallaan mitä tahtoo, kohtuuden rajoissa) muiden huvin ja mielitekojen alapuolelle.
Älkää te nuoremmat naiset olko yhtä tyhmiä kuin minä. Lyökää kantanne maahan ja sanokaa, että en lähde. En tahdo. En tykkää. En rupea. Ei. Ei. Ei.
Tuo lainaamasi viesti oli mennyt minulta ohitse.
Minulla on tuolla tavoin ajatteleva ja toimiva ihminen valitettavasti lähipiirissäni. Ei tule toimeen kenenkään kanssa. Ei omien, eikä puolison sukulaisten, ei lastensa puolisoiden tai heidän perheidensä kanssa. Erityisen kamalassa tilanteessa ovat hänen työtoverinsa, jotka eivät voi valita, viettävätkö hänen kanssaan aikaa.
Tämä ihminen on päättänyt, että hän saa tehdä aina niinkuin itse haluaa. Että hänen tehtävänsä ei ole mielyttää ketään. Toimii suht samalla tavalla, kuin uhmaikäinen lapsi.
Todella surullista katsoa sitä määrää pahaa oloa ja mieltä, jota kylvää kaikkialle, missä kulkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kiteyttää pitkälti tämän ajan parisuhdeongelmat ja yksinäisyyden. Aikuiset ihmiset täysin kykenemättömiä puolin ja toisin tekemään kompromisseja ja joustoja, kaiken pitäisi olla aina oman mielen mukaista. Lopputuloksena ihmiset asuvat itsekseen ja valittavat yksinäisyydestä. Tämäkin palsta täynnä valitusta siitä, ettei hyviä kumppaneita löydy mistään. Paradoksaalista kyllä. Jos jokainen tekisi vähän töitä omien vaatimusten ja joustamattomuuden kanssa, niin kumppani ja parisuhde voisi löytyä helpommin... Ja elämä olisi todennäköisesti huomattavasti helpompaa ja kivempaa.
N42
Kirjoituksen perusteella ap ei tässä ole se kompromissikyvytön, itsekäs ja joustamaton, vaan hänen puolisonsa ja anoppinsa ovat.
Kyllä monet ovat valmiita tekemään paljonkin joustoja ja kompromisseja. Vitsi on vaan siinä, että sen täytyy olla molemminpuolista ja vapaaehtoista. Joustoja ei pidä tehdä siksi, että joku vaatii, vaan siksi, että itse on vapaaehtoisesti valmis tekemään myönnytyksiä toisen takia, koska sen ihmisen hyvinvointi on itselle tärkeää.
Vääränlaista joustamista on se, että yhdeltä vaaditaan ainaista sopeutumista, mutta hänen tarpeitaan, toiveitaan tai ilahduttamista ei kukaan mieti. Sellaiset ihmissuhteet ovat vahingollisia, ja sietävätkin katketa, ellei vaatija ole valmis henkiseen kasvuun ja toisen huomioonottamiseen.
Ehdottomasti parempi olla yksin kuin sellaisen kumppanin kanssa, jolle ei oman puolison ja lapsen hyvinvointi merkitse mitään tai niiden vuoksi ei tule mieleenkään tinkiä omista haluista.
Puhuin aikuisista ylipäänsä, en ap:sta. Tässäkin tarinassa on kolme aikuista. En ole puhunut mistään yksipuolisesti sopeutumisesta, vaan aikuisten ihmisten joustavuudesta ylipäänsä. Tämä koskee ap:ta, miestä ja anoppia ihan yhtä lailla.
Jos vain yksi osapuoli joustaa, sitä on tapana kutsua hyväksikäytöksi.
Ei sillä miehelläkään ihan hillitön hinku sinne mökille ole, jos ei voi mennä sinne yksin tai lapsen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä miehelläkään ihan hillitön hinku sinne mökille ole, jos ei voi mennä sinne yksin tai lapsen kanssa!
En ymmärrä miksi ei voi mennä yksin. Mihin kummaan hän ap:ta siellä tarvii?
Sano sille että hommaa paremman mökin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varmaan menisin lyhyeksi aikaa, joku kaksi yötä nyt voi ihan hyvin olla ilman omaa rauhaakin ja nukkua anopin aikataulun mukaan.
Minä en. Minulle oma rauha ja oma tila ovat niin tärkeitä, etten niistä luovu edes työmatkoilla vaikka meillä on periaate, että samaa sukupuolta olevat samaan huoneeseen. Mieluummin maksan 1hh lisän tai annan pidättää sen päivärahasta.
Puoliso tietää, etten lähde hänen sukulaisilleen enkä kavereilleen yökylään.
Kun kerran olet noin ehdoton , niin miksi kyselet toisten mielipiteitä ? Sehän on ihan oma valintasi menetkö "siirtolapuutarha "mökkiin , vai et. Jollei mikään sinulle kelpaa ja olet joustamaton , niin ole sitten ihan vaan ittekses, mutta hiljaa !!!!!
Et vissiin huomannut, mutta et ole vastaamassa ap:lle. Ei tuo kommentoija ole mitään mielipiteitä täällä kysellyt.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ehkä vain haluaa joskus nähdä lapsenlastaan. En sitten tiedä, näkeekö joskus muina aikoina (paitsi mainitulla mökillä), mutta siitähän tässä pohjimmillaan on kyse. Veisinkö itse anopilta ja lapsenlapselta mahdollisuuden siihen? Sitä on syytä pohtia...
Suomi on ihan kuljettavissa. Vaikka asuisi Hangossa, Utsjokeen voi mennä kylään.
En ikinä käyttäisi lomapäiviäni alkeellisessa mökissä viettämiseen, oli seurana kuka tahansa, kun vaihtoehtojakin on.
Miksi ? Mikä saa ihmisen luopumaan juoksevasta vedestä ja vaihtamaan sen sankoihin ?
Jos itse tykkäät, tykkää. Minä en. Siksi en mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää tehdä niin kuin itselle on parasta, jos et tykkää mennä sinne niin yksinkertaisesti et mene. Ei tarvitse miellyttää miestä, eikä varsinkaan anoppia! Naiset on kasvatettu liian kilteiksi ja miellyttämisen orjiksi, ei ole sinun asiasi jos joku pahoittaa mielensä siitä, että sinä et halua jotain tai pidä jostakin. Ei aikuinen järkevä ihminen pahoita mieltään siitä, ettei joku tykkää mökkeillä alkeellisissa oloissa kuin sillit suolassa.
Tämä alkupään kommentti on niin järkevä, että nostan sen tähän.
On todella, todella väärin ajatella, että olisi "itsekästä" olla menemättä jonnekin siksi, että joku muu haluaa. Kun kyse on siis nimenomaan sen toisen ihmisen halusta ja mieliteosta, ei vaikkapa siitä että pyörätuolissa oleva vanhus tarvitsisi oikeasti apua.
EI ole itsekästä jättää menemättä paikkoihin, joihin ei tahdo mennä. Päinvastoin. Ap:n mies ja anoppi ne itsekkäitä ovat, kun haluaisivat että ap tekisi jotain itselleen vastenmielistä vain heitä miellyttääkseen.
Minulta meni kuulkaas melkein 40 vuotta oppia tämä. Luulin, että jos joku tahtoo minun tekevän jotain, olen hirveän itsekäs sika jos en tee sitä. Tein sitten selkänahastani ja siitäkös hyvää seurasi. Minä siis aidosti ajattelin, että jos perheeni tahtoo että vietämme joulun yhdessä, ja mieheni ja minä tahtoisimme olla kahden hiihtovaelluksella, olen itsekäs jos teen mitä itse haluan! Samaan aikaan tunsin tietysti syyllisyyttä, koska en tehnyt mitä mieheni halusi, vaan mitä perhe halusi... Sain sitten lopulta burn outin.
Ap:n tapauksessa on kyse ihan samasta kuviosta. Ap:n oletetaan asettavan omat perustarpeensa (aikuisen ihmisen oikeus tehdä vapaa-ajallaan mitä tahtoo, kohtuuden rajoissa) muiden huvin ja mielitekojen alapuolelle.
Älkää te nuoremmat naiset olko yhtä tyhmiä kuin minä. Lyökää kantanne maahan ja sanokaa, että en lähde. En tahdo. En tykkää. En rupea. Ei. Ei. Ei.
Pitäisikö aina siis pysyä omalla mukavuusalueellaan? Minä uskallan kyllä myöntää, että olenkin silloin tällöin viihtynyt vallan mainiosti tilanteissa, joihin en alunperin olisi halunnut lähteä.
Tietenkään en tarkoita sinun burn outiksi edennyttä toisten miellyttämistä - hienoa, että
olet siitä selvinnyt.
Tarkoitan sellaista itsensä haastamista, itsestä välittämistä, niin, että ei valitsekaan aina sitä itselle helpointa vaihtoehtoa.
Ao on tainnut käydä siellä mökillä, kun niin tarkkaan tietää, millaista siellä on ja miten anoppi siellä käyttäytyy. Kuinka monta kertaa sieltä mukavuusalueelta pitää poistua? Joka kertako, kun joku tahtoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö anopille voisi ehdottaa, että ottaa valmiiksi vedet keittiöön jo illalla.
Mutta siis kuvailet ihan painajaista, en suostuisi menemään.
Pitäisikö odotella parisen vuotta, jotta lapsenne on sen verran iso eskarilainen, että pärjää jo paremmin ilman anopin avustusta mökillä.
Ja miksei mies halua hoitaa mökillä omaa lastaan?
Lapsi on pieni niin häntä on pakko vahtia aivan tauotta, mökki on ihan rannassa ja ranta paikotellen syvä, lisäksi mökki ei muutenkaan ole lapsiturvallinen kun on grillit, klapikoneet ym ym. Mies haluaa tehdä mökillä pihatöitä, uida, lämmittää saunaa jne. Ap
Eli teillä on miehen kanssa ehkä eri käsitys siitä, miten mökkeily pienen lapsen kanssa sujuu. Mutta vanhempana sitä ei nyt vain voi valita, että vietänpä tässä lomaa ja hoitakoot tuo toinen. Nuo reissut tehdään sitten kun lapsi on isompi, tai mies menköön yksin.
Grilliä ja klapikonetta tietysti pitää varoa, mutta meidän lapsilaumasta kukaan ei ole erityisen kiinnostunut noista ollut. Grillistä toki silloin, jos on grillattu, ja klapihommat tehdään tietenkin niin että pienet ei siinä paikalla ja katsomassa ole, jotta ei tule kuningasideoita tai vahinkoja.
Ja mitä tulee aloituksen otsikossa olleeseen kysymykseen, et ole kohtuuton. En lähtisi tuonne itsekään, paitsi ehkä päiväksi. Voitteko käydä tuolla päiväseltään?
Ap kirjoitti että sinne on 5 tunnin ajo.
Nämä reissut voi suunnitella jo etukäteen kivoiksi tai ikäviksi. Kukin tyylinsä ja tarpeittensa mukaan.
Mikään suunnittelu ei tee reissua kivaksi, jos lapsi on taipuvainen matkapahoinvointiin ja isä ei kykene yksin hoitamaan lastaan. Siihen ei kenenkään tyyli ja tarpeet auta yhtään mitään.
Vai ajatteletko, että lapsi esim. nukutetaan koko reissun ajaksi?
Luuletko sä, että matkapahoinvoivat eivät koskaan mene minnekään? Voi kuule, nimenomaan suunnittelulla ja ennakoimalla tääkin asia hoituu oikein hyvin. Sä harrastat lapsesi sedatointia, muut hoitaa asiat toisin.
Olet löytänyt jonkun viisasten kiven matkapahoinvoinnin säätelyyn "suunnittelulla ja ennakoinnilla"
Kerro toki meille muillekin, olisi nimittäin todella tarpeen. Me emme ole vielä onnistuneet suunnittelemaan/ennakoimaan niin hyvin, että lapset eivät alkaisi oksentaa autossa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jaska anoppi. Ostais nyt miniälle kelvollisen mökin. Kirjoita sille lista vaatimuksista, varmaan metrin pituus riittää?
Kiitos joo, en halua omaa mökkiä, en niin kovin oikein mökkeilystä edes välitä. Ap
Ei, vaan että kerrot hänelle, minkälainen mökki hänellä pitää olla, että kelpaa miniälle.
Et vieläkään ymmärtänyt, että AP:ta ei kiinnosta mökkeily. Vaikka AP tuossa jo selvästi sanoi, että en niin kovin oikein mökkeilystä edes välitä.
Fiksu lukija ymmärtäisi tämän siten, että AP ei tosiaan ole kovinkaan kiinnostunut mökkeilystä.
Et vieläkään ymmärrä, että ap kitisee kuin lapsi. Mökki on hänen mielestään liian pieni, voi voi.
Anopilla on mökki, josta hän tykkää. Ap ei välitä edes mökkeilystä, joten hän ei mökille halua. Eihän tässä ole mitään ongelmaa, kun mökille menevät he, jotka tykkäävät mökkeilystä. Turha kenenkään on hernettä vetää nenään, jos se oma mökki ei ole toisille onnen huipentuma.
Ihme kun jotkut ihan loukkaantuu kun sanon että en halua viettää päivätolkulla aikaa mökillä jossa ei ole mukavuuksia. Eihän se miksikään henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ole tarkoitettu, mä vaan olen hienohelma.
Niin olet, sitähän täällä on sanottu, ei mitään muuta.
Kuvittelet vastaavasi ap:lle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä ap:tä! Yhden tällaisen juhannusreissun olen tehnyt appivanhempien mökille kun lapsemme oli oppinut juuri vähän aikaisemmin kävelemään. Emme olleet edes yötä, mutta meidät kutsuttiin syömään mökille grilliruokaa. Läsnä oli appivanhempien lisäksi miehen sisko puolisoineen. Jo ennen lähtöä epäilin kun kukaan heistä ei ole mikään varsinainen grillimaisteri.
Olin jo etukäteen ilmaissut huolen siitä, että mökillä on korkealla oleva terassi, jossa ei ole lainkaan kaiteita sekä erittäin jyrkkä pudotus joen rantaan. Vakuuteltiin, että he voivat kyllä vahtia lapsia porukalla.
Mökille mennessä grillattavat odottivat miestä, kun kukaan muu ei oikein tuntunut osaavan hommaa hoitaa, joten hän alkoi huhkia grillin kanssa. Minä yritin saada pidettyä lapsen terassilla ja yritin asetella aurinkotuoleja ja muita terassin reunoille esteeksi. Juoksin perään (mm. kesken oman ruokailuni) lukemattomia kertoja kun lapsi suuntasi jyrkkää rantaa kohti polkua pitkin. Jostain kumman syystä muu porukka keskittyi ruoan ja varsinkin juoman nauttimiseen sekä naureskelemaan kuinka nopealiikkeinen poika on, eikä nostanut takapuoltaan tuolista.
Muutama tunti riitti ja olin aivan poikki. Eipä enää toista kertaa lähdetty pienen lapsen kanssa "grillijuhliin" vaikka kutsuttuunkin.
No huh huijaa. Tottakai sä itse oman lapsesi hoidat. Ja ihme homma, jos ei osaa nauttia grillijuhlista lapsen kanssa vaan se on sit niin kauheen raskasta. Toki se lasta kiinnostaa, että mitä siellä on. Lapsen kanssa kerran sinne yhdessä ja näyttää mitä sieltä rannasta löytyy ja sen jälkeen muuta kiinnostavaa tekemistä. Ihan perushomma lasten kanssa. Mitä sä edes luuulit? Että muut hoitaa ja sä istut vai?
Et lukenut koko kommenttia ollenkaan, kun oli niin kiire hyökätä kimppuun. Sekoittaako lämpimät kelit mammukoiden pään nyt jo näin pahasti?
Mun mielestä aivan surkea ratkaisu. Asuntoautot ja -vaunut ovat mielestäni inhottavia, ei tulisi mieleenikään maksaa satoja euroja vuokraa, jotta saisin sellaiseen sulloutua. Telttailu on mielestäni kivaa, mutta erämaassa tai saaressa siihen kuuluvine eräilyineen ja luontoelämyksineen, ei mökkipihassa. Pikkulapsen kanssa en majoittuisi telttaan.
Rakastan itse mökkeilyä, mutta jos ei majoitustiloja ole, niitä ei ole. Voisin lapsettomana sinkkuna tyytyä kyllä saunaneteiseen pariksi yöksi, mutta ap:n spekseillä en minnekään mökille lähtisi, ennenkuin lapsenhoito onnistuisi mieheltä tasa-arvoisena vanhempana.