Olenko kohtuuton kun en halua lähteä anopin mökille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nukkuisin (miehen ja/tai tyttären kanssa?) teltassa ulkona. Oma rauha. Telttailu on ihan kivaa.

Puolison perhettä on siedettävä ja kompromisseja tehtävä joskus. Aikuinen osaa kyllä olla muutaman päivän myös itselleen epämukavissa olosuhteissa.

Kaikkien mielestä telttailu ei ole kivaa, ja on ihmisiä, joiden kanssa kompromissi = tehdään aina kuten toinen määrää. Ei sitäkään tarvitse loputtomiin sietää.

Tässä on pieni lapsikin yhtälössä mukana. Mökki on kaukana, ja lapsella taipumusta matkapahoinvointiin. Viisi tuntia autossa on painajaista huonosti voivan lapsen kanssa.

Tarina saa lisäkäänteitä. Nyt lapsella matkapahoinvointiakin... Lapset nauttivat reissuista, jos vanhempien asenne on kohdallaan. Vaikutatte aika epämiellyttävältä perheeltä ihan kokonaisuutena, anoppi mukaan lukien. Liittonne tulee kestämään todnäk 1-5 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nukkuisin (miehen ja/tai tyttären kanssa?) teltassa ulkona. Oma rauha. Telttailu on ihan kivaa.

Puolison perhettä on siedettävä ja kompromisseja tehtävä joskus. Aikuinen osaa kyllä olla muutaman päivän myös itselleen epämukavissa olosuhteissa.

Kaikkien mielestä telttailu ei ole kivaa, ja on ihmisiä, joiden kanssa kompromissi = tehdään aina kuten toinen määrää. Ei sitäkään tarvitse loputtomiin sietää.

Tässä on pieni lapsikin yhtälössä mukana. Mökki on kaukana, ja lapsella taipumusta matkapahoinvointiin. Viisi tuntia autossa on painajaista huonosti voivan lapsen kanssa.

Tarina saa lisäkäänteitä. Nyt lapsella matkapahoinvointiakin... Lapset nauttivat reissuista, jos vanhempien asenne on kohdallaan. Vaikutatte aika epämiellyttävältä perheeltä ihan kokonaisuutena, anoppi mukaan lukien. Liittonne tulee kestämään todnäk 1-5 vuotta.

Lapsden matkapahoinvoinnista kerrottiin kyllä ihan alkusivuilla. Kärsin itse siitä pitkään ja automatkat oli yhtä kidutusta. Jos lapsi oksentaa autoon, niin kukas ne oksennukset siivoaa? Ei ainakaan uusavuton mies.

Vierailija kirjoitti:

Päve 69 kirjoitti:

Miten olisi oma nukkuma-aitta tontin pihalla? Ei tarvitse rakennuslupaan.

Niitä saa valmiina tai itse kyhäten kuten leikkimökin.

Kun tontti on anopin, niin muilla ei ole mitään oikeutta pystytellä sinne yhtään mitään. Anoppi hankkii, jos haluaa.

Kysyähän ei voi?

Ostakaa isompi mökki. 

ps. et ole kohtuuton, en jaksaisi minäkään montaakaan hetkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Sietämätön jopa.

Kyllä mäkin uskon, että ihminen, jonka arvomaailmassa luonto, mökkeily ja veneily ovat korkealla, ei valitse puolisokseen sellaista, joka ei jaa noita arvoja. Olenko mäkin nyt sietämätön?

Veneily ei taida olla arvo vaan harrastus tai kiinnostuksenkohde.

Rakkaus joskus yllättää ja rakastuukin siihen joka älkiseltään vaikuttaa muiden silmissä epätodennäköiseltä.

Ja taas tätä jossittelua. Katsotaan sitten, jos näin tapahtuu, miksi mä nyt muuttaisin ajatuksiani tai kokemuksiani siksi, että kaikkea voi tapahtua? Onko oikeasti noin vaikea tajuta, että ihmiset on jotain mieltä jostakin eikä ajattele, että mä en voi näin ajatella, koska saattaahan se asia muuttua?

Tietenkin saat ajatella juuri niin kuin haluat. Mutta pienenä vinkkinä: et taida olla kovin helppo anoppi (riippumatta siitä miten kiva äitinä olet).

Millä perusteella? Olen todennäköisesti rento ja mukava anoppi, joka luottaa lastensa valintaan. Se on vain plussaa, että heidän odotukset tulevista puolisoistaan vaikuttaa minusta vallan hyvältä.

Entä jos poikasi rakastuu naiseen, joka nyt vain sattuu vihaamaan mökkeilyä mutta muuten hän on niin ihana että poikasi häneen tulisesti rakastui? Enpä haluaisi olla tuo miniä.

Enpä usko näin käyvän. Poikani ei luovu itselleen tärkeistä asioista puolisonsa vuoksi. Toki, jos se puoliso sitten antaa miehensä toteuttaa unelmiaan vaikkei niitä itse jaakaan, niin miksei, mutta todennäköisemmin hän valitsee puolison, joka jakaa hänelle tärkeät asiat. Hän on nähnyt vanhempiensa 28 vuoden suhteesta sen 16 vuotta ja hän varmasti peilaa ajatuksensa ja odotuksensa siihen.

Siis sinulla on 16-vuotias lapsi, ja kuvittelet, että hän edes itse tietää, millaisen puolison aikuisena haluaa, saati että sinä tietäisit sen? Eihän tuon ikäisen irtautuminen vanhempien arvoista ja helmoista ole vielä edes alkanut.

Mutta joo, aika kauhuanoppi kyllä nyt löytyi.

Mitäs hän sanoi sellaista mikä liittyy anoppiuteen? Ei mitään. Kyllä mäkin tiesin millaista liittoa en halua ja millaisen haluan jo 14-vuotiaana.

Ehkä, mutta olisitko halunnut, että vanhempasi olisivat sitä varmana tietona levittäneet eteenpäin? Tai anoppisi mielestään olisi tiennyt täsmälleen jo miehesi ollessa lapsi, minkälaisen puolison tämä haluaa? Minä en. Ja minusta tuollaisen kaikkitietävän anopin, jonka lapsille anopin mökki on väistämättä rakkain paikka maailmassa, miniänä olisi kamala olla. Vaikka itsekin (omalla) mökillä hyvin viihdyn. En tosin appivanhempien enkä omien vanhempieni. Oma tupa oma lupa.

Mihin eteenpäin mä nyt olen mitään levittänyt? Ja mä en ole sanonut kuin mökkiin liittyvän asian. Eikä sen mun mökin tarvii sille miniälle/vävylle rakas olla, mistä sä sellaista sait päähäsi? Ihme nillitystä taas

Ratkaisuja on olemassa ja täällä ehdotettukin useampaa miten mökillä oloa voisi järjestää. Kaikilla olisi hyvä mieli.

Ei tunnu kelpaavan ratkaisut ja kynkkausjengi käy alapeukuttamassa kaikki.

Eli ap:n ja em. jengin mieliksi ratkaisu: Et tietenkään ole kohtuuton. Tietenkään ei pidä tehdä yhtään mitään lähelläkään oman mukavuusalueen (kapea) reunoja. Haistata anoppisi ja miehesi toiveilla pitkät, he ovat kuitenkin väärässä. Myöhemmin kun lapsi kyselee, miksei hän tavannut mummoa eikä käynyt mökillä enää vuosiin, voit kertoa sopivan tarinan, jota on aikaa kehitellä.

Introverttinä sanoisin, ettei ap ole missään mielessä kohtuuton. Jos anopilla on erilainen nukkumisrytmi, niin miksi anoppi ei voisi mennä nukkumaan pukuhuoneeseen, eikä sitten tulisi aamulla herättämään teitä vedenhakurymistelyissään. 

Mutta samaan hengenvetoon täytyy sanoa (tosin koko ketjua lukuunottamatta), että ole sentään tyytyväinen siihen, että sinulla on anoppi joka ilmeisesti ihan mielellään viettää kanssasi aikaa. Oma anoppini ei suostu edes tapaamaan minua, on etukäteen päättänyt että minä olen kodinrikkoja hu*ra, vaikka tutustuin mieheeni 4 vuotta hänen avioeronsa jälkeen. Anoppi on kuitenkin vuosikaudet elätellyt toivoa, että mieheni palaisi yhteen ex-vaimonsa kanssa eikä hyväksy minua millään tasolla. Vaikka minulle sopii pysytellä anopista kaukana, on hänen riidanhaluisuus kuitenkin asia joka jollain tavalla vaivaa. Anoppi on läheinen mieheni kuin myös mieheni lasten kanssa ja yrittää sitä kautta luoda eripuraa minun ja miehen väliin. Olisi ihan ihmeellinen (ja ihana!) ajatus, että olisi anoppi normaali tai jopa mukava anoppi, joka ei yrittäisi sabotoida suhdettamme, voitaisiin jutella niitä näitä, syödä perhelounasta yhdessä, ehkä viettää joku viikonloppukin sukulaisporukalla sulassa sovussa. 

Kaikkihan täytyy pyöriä just sun napas ympärillä ja sinun ehdoilla.Mitäpä sitä toisten tunteista ja ajatuksista. Parisuhde  on otettava huomioon ja hieman siihen liittyvät läheiset ihmiset.Olet kohtuuton ja joustamaton , aikuistu ! Kestät paripäivää hieman ahtaimmissakin tiloissa , edellyttäen hyvää käytöstä ja muidenkin huomiointia. EI AINA MINÄ MINÄ MINÄ JA MUN KAKARAT !!!!!

Kuulostaa kamalalta! En menisi anopin mökille enkä antaisi lastenkaan mennä moiselle mökille! Mies kyläilkööt yksin äitinsä luona, jos on läheisriippuvainen tai välttämättä haluaa.

Voisitteko käydä mökillä vain silloin, kun anoppi ei ole paikalla eli kun anoppi on omassa kodissaan? Vai onko anoppi utelias kyylä, joka vahtii elämäänne 24/7?

Vaikuttaa siltä, että anopin mökki ja anoppi pilaavat parisuhteenne ja perhe-elämänne!

Miksi ette vuokraa asunovaunua/autoa ja tule sillä mökille?

T. Mies

Ottakaa suvun vanha, homeinen perintöteltta mukaan ja laittakaa anoppi siihen nukkumaan. Päästätte anopin sitten puolen päivän aikaan sisälle, kun olette heränneet.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette vuokraa asunovaunua/autoa ja tule sillä mökille?

T. Mies

Siksi, että se olisi ratkaisu ongelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa suvun vanha, homeinen perintöteltta mukaan ja laittakaa anoppi siihen nukkumaan. Päästätte anopin sitten puolen päivän aikaan sisälle, kun olette heränneet.

Ei anoppi ole tehnyt muuta väärää kuin saanut pojan, jonka naisvalinta ei ole mennyt ihan nappiin.

Jos joku asia närästää, siitä voisi alkuunsa puhua asianosaisten kesken. Ties vaikka ratkeaisi.

Ei tarvitse kenenkään mennä kenenkään mökille mutta ymmärrän kuvion kyllä täysin. Lapset kun on pieniä sitä koittaa vahvemmin pitää homman kasassa ja sit vituttaa kun joustaa omasta tilastaan ja tarpeestaan itse yhteisen hyvän nimissä. Niin minäkin olen tehnyt, en tiedä kannattiko mutta niin tein ja vihasin anopin mökkiä yli kaiken vaikka meillä siellä oma nukkumatila olikin. Toivoin välillä anopin siellä sählätessä juhannusnotskia kaljatölkki toisessa kädessä että palais poroiks koko mesta ja todellakin vihasin sitä paikkaa. Mutta en enää, se on itse pelastus olemassa nykyään, mies käy siellä nyt kun lämmintä ja joskus osa lapsistakin menee mukaan ja mulle käy kun lapset isoja jo. Ilman sitä mökkiä oltais miehen kanssa molemmat kotona tälläisinä juhlapyhinä ja ei kyl vaan enää kahdenkymmenen vuoden jälkeen toimis. Nyt saan olla rauhassa ja makoilla rauhassa pihasohvalla auringonpaisteessa tälläkin hetkellä. Kiitos anoppi 🙏

Kyl tommone anoppi o valla huaano ihmine...

Pirä sää vaa kaik reeras omas huushollis, an anopi homehtu mökil. Voi se ehk viä jotta oppi...

Vierailija kirjoitti:

Anna miehen ja lapsen viettää aikaa äidin ja mummon kanssa ja totea itsekin olevasi samaa perhettä. Ei se loppujen lopuksi niin kauan kestä. Ihmisten kanssa kannattaa olla silloin, kun he vielä ovat olemassa. Voi olla, että muutaman vuoden kuluttua ihan jo omistatte kyseisen mökin.

Voitte myös mennä vähän aikaisemmin itsekin nukkumaan mökillä ollessanne.

Äidin ja mummon kanssa voi varmasti viettää aikaa muuallakin kuin mökillä, eikä mökille menemättömyys tarkoita sitä, ettei anopin kanssa ikinä vietetä aikaa. Eikö olisi tärkeää, että yhteinen aika pyritään järjestämään niin, ettei se olisi kenellekään erityisen epämiellyttävää? Ainakin itse toivoisin, että läheisille jäisi yhteisestä ajasta hyvät muistot. Kaikille uni ei tule niin helposti, että voisi vain päättää mennä nukkumaan aikaisemmin. Aloittaja ei myöskään ole kieltänyt miestä ja lasta lähtemästä keskenään anopin mökille, mutta miehelle tämä vaihtoehto ei kelpaa.

Itse voisin venyä olemaan noissa (painajaismaisilta kuulostavissa) olosuhteissa pari yötä, jos se on puolisolleni erittäin tärkeää, ja puolisoni olisi vastavuoroisesti valmis tekemään minun toiveideni mukaisen reissun. Jatkossa miettisin kuitenkin muita vaihtoehtoja, kuten yöpymistä muualla ja mökillä vierailu päivällä, isomman mökin vuokraaminen anopin mökin läheltä tmv. Mikä nyt itselle olisi mieluisempi vaihtoehto ja oman budjetin rajoissa tietysti.

Tämä ketju kiteyttää pitkälti tämän ajan parisuhdeongelmat ja yksinäisyyden. Aikuiset ihmiset täysin kykenemättömiä puolin ja toisin tekemään kompromisseja ja joustoja, kaiken pitäisi olla aina oman mielen mukaista. Lopputuloksena ihmiset asuvat itsekseen ja valittavat yksinäisyydestä. Tämäkin palsta täynnä valitusta siitä, ettei hyviä kumppaneita löydy mistään. Paradoksaalista kyllä. Jos jokainen tekisi vähän töitä omien vaatimusten ja joustamattomuuden kanssa, niin kumppani ja parisuhde voisi löytyä helpommin... Ja elämä olisi todennäköisesti huomattavasti helpompaa ja kivempaa.

N42

Vierailija kirjoitti:

Aina pitää tehdä niin kuin itselle on parasta, jos et tykkää mennä sinne niin yksinkertaisesti et mene. Ei tarvitse miellyttää miestä, eikä varsinkaan anoppia! Naiset on kasvatettu liian kilteiksi ja miellyttämisen orjiksi, ei ole sinun asiasi jos joku pahoittaa mielensä siitä, että sinä et halua jotain tai pidä jostakin. Ei aikuinen järkevä ihminen pahoita mieltään siitä, ettei joku tykkää mökkeillä alkeellisissa oloissa kuin sillit suolassa. 

Tämä alkupään kommentti on niin järkevä, että nostan sen tähän.

On todella, todella väärin ajatella, että olisi "itsekästä" olla menemättä jonnekin siksi, että joku muu haluaa. Kun kyse on siis nimenomaan sen toisen ihmisen halusta ja mieliteosta, ei vaikkapa siitä että pyörätuolissa oleva vanhus tarvitsisi oikeasti apua.

EI ole itsekästä jättää menemättä paikkoihin, joihin ei tahdo mennä. Päinvastoin. Ap:n mies ja anoppi ne itsekkäitä ovat, kun haluaisivat että ap tekisi jotain itselleen vastenmielistä vain heitä miellyttääkseen.

Minulta meni kuulkaas melkein 40 vuotta oppia tämä. Luulin, että jos joku tahtoo minun tekevän jotain, olen hirveän itsekäs sika jos en tee sitä. Tein sitten selkänahastani ja siitäkös hyvää seurasi. Minä siis aidosti ajattelin, että jos perheeni tahtoo että vietämme joulun yhdessä, ja mieheni ja minä tahtoisimme olla kahden hiihtovaelluksella, olen itsekäs jos teen mitä itse haluan! Samaan aikaan tunsin tietysti syyllisyyttä, koska en tehnyt mitä mieheni halusi, vaan mitä perhe halusi... Sain sitten lopulta burn outin.

Ap:n tapauksessa on kyse ihan samasta kuviosta. Ap:n oletetaan asettavan omat perustarpeensa (aikuisen ihmisen oikeus tehdä vapaa-ajallaan mitä tahtoo, kohtuuden rajoissa) muiden huvin ja mielitekojen alapuolelle.

Älkää te nuoremmat naiset olko yhtä tyhmiä kuin minä. Lyökää kantanne maahan ja sanokaa, että en lähde. En tahdo. En tykkää. En rupea. Ei. Ei. Ei.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju kiteyttää pitkälti tämän ajan parisuhdeongelmat ja yksinäisyyden. Aikuiset ihmiset täysin kykenemättömiä puolin ja toisin tekemään kompromisseja ja joustoja, kaiken pitäisi olla aina oman mielen mukaista. Lopputuloksena ihmiset asuvat itsekseen ja valittavat yksinäisyydestä. Tämäkin palsta täynnä valitusta siitä, ettei hyviä kumppaneita löydy mistään. Paradoksaalista kyllä. Jos jokainen tekisi vähän töitä omien vaatimusten ja joustamattomuuden kanssa, niin kumppani ja parisuhde voisi löytyä helpommin... Ja elämä olisi todennäköisesti huomattavasti helpompaa ja kivempaa.

N42

Miksi helvetissä ap:n pitäisi tehdä kompromissi, jos hän ei tahdo jotain ja toiset tahtoo? Miksei se käy, että tahtojat tekee ja ap ei tee? Ei ap mikään orja ole, tai ilmainen viihdyttäjä.

toinen N42, joka on ollut 15 vuotta erittäin onnellisesti naimisissa niillä spekseillä, että kumpikin saa mennä ja tehdä mitä tykkää, mutta ei voi vaatia että toinen lähtee mukaan johonkin mihin se ei tahdo.

Aikuisten ihmisten tulee ymmärtää, että vaikka oltaisin naimisissa, ei se mikään symbioosi ole. Kumpikin on itsenäinen yksilö, jolla on omat tarpeensa ja mielenkiinnon kohteensa. On älytöntä ajatella, että koko ajan pitäisi olla kuin paita ja peppu. Varsinkin näissä sukujutuissa. Harva meistä erityisemmin pitää edes omasta suvustaan, saati sitten toisen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju kiteyttää pitkälti tämän ajan parisuhdeongelmat ja yksinäisyyden. Aikuiset ihmiset täysin kykenemättömiä puolin ja toisin tekemään kompromisseja ja joustoja, kaiken pitäisi olla aina oman mielen mukaista. Lopputuloksena ihmiset asuvat itsekseen ja valittavat yksinäisyydestä. Tämäkin palsta täynnä valitusta siitä, ettei hyviä kumppaneita löydy mistään. Paradoksaalista kyllä. Jos jokainen tekisi vähän töitä omien vaatimusten ja joustamattomuuden kanssa, niin kumppani ja parisuhde voisi löytyä helpommin... Ja elämä olisi todennäköisesti huomattavasti helpompaa ja kivempaa.

N42

Kirjoituksen perusteella ap ei tässä ole se kompromissikyvytön, itsekäs ja joustamaton, vaan hänen puolisonsa ja anoppinsa ovat.

Kyllä monet ovat valmiita tekemään paljonkin joustoja ja kompromisseja. Vitsi on vaan siinä, että sen täytyy olla molemminpuolista ja vapaaehtoista. Joustoja ei pidä tehdä siksi, että joku vaatii, vaan siksi, että itse on vapaaehtoisesti valmis tekemään myönnytyksiä toisen takia, koska sen ihmisen hyvinvointi on itselle tärkeää.

Vääränlaista joustamista on se, että yhdeltä vaaditaan ainaista sopeutumista, mutta hänen tarpeitaan, toiveitaan tai ilahduttamista ei kukaan mieti. Sellaiset ihmissuhteet ovat vahingollisia, ja sietävätkin katketa, ellei vaatija ole valmis henkiseen kasvuun ja toisen huomioonottamiseen.

Ehdottomasti parempi olla yksin kuin sellaisen kumppanin kanssa, jolle ei oman puolison ja lapsen hyvinvointi merkitse mitään tai niiden vuoksi ei tule mieleenkään tinkiä omista haluista.