Olenko kohtuuton kun en halua lähteä anopin mökille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Kyllä, lasten puolisoineen on pakko tulla mökille ja olla kiitollisia, että kutsutaan nukkumaan kämäsille lavereille ja sitten isäntäväki määrää kaiken, ammuherätyksestä iltahartauteen, puhdehommat ja ruoan. Ja näistä asioista ei neuvotella, vaan kenen mökillä olet sen grillimakkaraa syöt. Siinähän sitä viihtyykin mukavasti. 

Ei ole pakko, mutta tiedän, että vievät puolisonsa mökille, rakas paikka. Meillä ei ole kämäsiä lavereita, päinvastoin. Ja kaikilla on aina ollut hauskaa, kun turhista ei nipoteta.

Aloittajan anopin mökki ei taida olla yhtä hyvin varusteltu ja tilava mitä teidän, kun heillä ainoa nukkumapaikka on saunan eteinen. Miten alkeellisissa oloissa teidän sakki viihtyisi?

Varmasti viihtyisimme apn kuvaamassa paikassakin, ei se nyt edes niin pahalta kuullosta. Me on toki rakennettu ajan saatossa kaksi aittaa ja erillinen saunamökki jne., mutta silloin kun me oltiin nuoria ja mökillä käytiin miehen isovanhempien ja vanhempien kanssa, nukuttiin tuvassa ja yhdessä aitassa. Aina kelpasi kaikille.

Kuka päätti, mihin aikaan kaikki menee nukkumaan ja herää? Menikö koko porukka suvun vanhimman aikataulun mukaan?

Ei tietenkään, nuorina me lähdettiin yökalalle tai saunottiin tms. Sit vanhempina tansseihin jne. Tässäkin aloituksessahan se on apn ajatus, että ei voisi valvoa, tuskin se anoppi sitä odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Kyllä, lasten puolisoineen on pakko tulla mökille ja olla kiitollisia, että kutsutaan nukkumaan kämäsille lavereille ja sitten isäntäväki määrää kaiken, ammuherätyksestä iltahartauteen, puhdehommat ja ruoan. Ja näistä asioista ei neuvotella, vaan kenen mökillä olet sen grillimakkaraa syöt. Siinähän sitä viihtyykin mukavasti. 

Ei ole pakko, mutta tiedän, että vievät puolisonsa mökille, rakas paikka. Meillä ei ole kämäsiä lavereita, päinvastoin. Ja kaikilla on aina ollut hauskaa, kun turhista ei nipoteta.

Aloittajan anopin mökki ei taida olla yhtä hyvin varusteltu ja tilava mitä teidän, kun heillä ainoa nukkumapaikka on saunan eteinen. Miten alkeellisissa oloissa teidän sakki viihtyisi?

Varmasti viihtyisimme apn kuvaamassa paikassakin, ei se nyt edes niin pahalta kuullosta. Me on toki rakennettu ajan saatossa kaksi aittaa ja erillinen saunamökki jne., mutta silloin kun me oltiin nuoria ja mökillä käytiin miehen isovanhempien ja vanhempien kanssa, nukuttiin tuvassa ja yhdessä aitassa. Aina kelpasi kaikille.

Kuka päätti, mihin aikaan kaikki menee nukkumaan ja herää? Menikö koko porukka suvun vanhimman aikataulun mukaan?

Ei tietenkään, nuorina me lähdettiin yökalalle tai saunottiin tms. Sit vanhempina tansseihin jne. Tässäkin aloituksessahan se on apn ajatus, että ei voisi valvoa, tuskin se anoppi sitä odottaa.

Kuka teidän pieniä lapsia katsoi, kun te olitte muualla? Vai jätittekö heidät yksin nukkumaan saunakamariin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Kyllä, lasten puolisoineen on pakko tulla mökille ja olla kiitollisia, että kutsutaan nukkumaan kämäsille lavereille ja sitten isäntäväki määrää kaiken, ammuherätyksestä iltahartauteen, puhdehommat ja ruoan. Ja näistä asioista ei neuvotella, vaan kenen mökillä olet sen grillimakkaraa syöt. Siinähän sitä viihtyykin mukavasti. 

Ei ole pakko, mutta tiedän, että vievät puolisonsa mökille, rakas paikka. Meillä ei ole kämäsiä lavereita, päinvastoin. Ja kaikilla on aina ollut hauskaa, kun turhista ei nipoteta.

Aloittajan anopin mökki ei taida olla yhtä hyvin varusteltu ja tilava mitä teidän, kun heillä ainoa nukkumapaikka on saunan eteinen. Miten alkeellisissa oloissa teidän sakki viihtyisi?

Varmasti viihtyisimme apn kuvaamassa paikassakin, ei se nyt edes niin pahalta kuullosta. Me on toki rakennettu ajan saatossa kaksi aittaa ja erillinen saunamökki jne., mutta silloin kun me oltiin nuoria ja mökillä käytiin miehen isovanhempien ja vanhempien kanssa, nukuttiin tuvassa ja yhdessä aitassa. Aina kelpasi kaikille.

Kuka päätti, mihin aikaan kaikki menee nukkumaan ja herää? Menikö koko porukka suvun vanhimman aikataulun mukaan?

Ei tietenkään, nuorina me lähdettiin yökalalle tai saunottiin tms. Sit vanhempina tansseihin jne. Tässäkin aloituksessahan se on apn ajatus, että ei voisi valvoa, tuskin se anoppi sitä odottaa.

Kuka teidän pieniä lapsia katsoi, kun te olitte muualla? Vai jätittekö heidät yksin nukkumaan saunakamariin?

Ei meillä nuorina ollut lapsia. Sit, kun oli, ei tietenkään lähdetty mihinkään. Silloin lapset nukkui itkuhälyttimen kanssa ja me saunottiin/grillattiin tai istuttiin terassilla. Jos silloin oli appivanhemmat mukana, niin joskus istuivat meidän kanssa tai olivat nukkumassa meidän lasten kanssa, jolloin itkuhälytintä ei tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Kyllä, lasten puolisoineen on pakko tulla mökille ja olla kiitollisia, että kutsutaan nukkumaan kämäsille lavereille ja sitten isäntäväki määrää kaiken, ammuherätyksestä iltahartauteen, puhdehommat ja ruoan. Ja näistä asioista ei neuvotella, vaan kenen mökillä olet sen grillimakkaraa syöt. Siinähän sitä viihtyykin mukavasti. 

Ei ole pakko, mutta tiedän, että vievät puolisonsa mökille, rakas paikka. Meillä ei ole kämäsiä lavereita, päinvastoin. Ja kaikilla on aina ollut hauskaa, kun turhista ei nipoteta.

Aloittajan anopin mökki ei taida olla yhtä hyvin varusteltu ja tilava mitä teidän, kun heillä ainoa nukkumapaikka on saunan eteinen. Miten alkeellisissa oloissa teidän sakki viihtyisi?

Varmasti viihtyisimme apn kuvaamassa paikassakin, ei se nyt edes niin pahalta kuullosta. Me on toki rakennettu ajan saatossa kaksi aittaa ja erillinen saunamökki jne., mutta silloin kun me oltiin nuoria ja mökillä käytiin miehen isovanhempien ja vanhempien kanssa, nukuttiin tuvassa ja yhdessä aitassa. Aina kelpasi kaikille.

Kuka päätti, mihin aikaan kaikki menee nukkumaan ja herää? Menikö koko porukka suvun vanhimman aikataulun mukaan?

Ei tietenkään, nuorina me lähdettiin yökalalle tai saunottiin tms. Sit vanhempina tansseihin jne. Tässäkin aloituksessahan se on apn ajatus, että ei voisi valvoa, tuskin se anoppi sitä odottaa.

Kuka teidän pieniä lapsia katsoi, kun te olitte muualla? Vai jätittekö heidät yksin nukkumaan saunakamariin?

Ei meillä nuorina ollut lapsia. Sit, kun oli, ei tietenkään lähdetty mihinkään. Silloin lapset nukkui itkuhälyttimen kanssa ja me saunottiin/grillattiin tai istuttiin terassilla. Jos silloin oli appivanhemmat mukana, niin joskus istuivat meidän kanssa tai olivat nukkumassa meidän lasten kanssa, jolloin itkuhälytintä ei tarvittu.

Me siis käyriin niissä tansseissa 20-25-vuotiaina, lapset saatiin 26v. ja 28v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

Jos edessä on useina kesinä toistuva kysymys, niin suosittelen sopimaan, että pystytätte pihaan / pihaan hankitaan teille erillinen nukkuma-aitta. Helpottaa huomattavasti useiden sukupolvien olemista, kun on omaa rauhaa ja tilaa mihin vetäytyä. Aitta on ollut loistoratkaisu meidän sukumökillä, ja taatusti maksanut itsensä monikertaisesti takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Juuri tuota tarkoitin, että koet tietäväsi miten he ajattelevat ja toimivat. Todistit juuri pointtini.

Ihmiset ovat nykyään hirveitä kitisijöitä. Ei pelkästään ap, vaan suuri osa vastaajistakin: "jos tunnet olosi epämukavaksi, sulla on oikeus kieltäytyä".

Joo, oikeushan ihmisellä on tehdä vaikka mitä, mutta nykyihmisten sairaalloinen itsekeskeisyys ja mukavuudenhalu ovat vastenmielisiä. Kaksi päivää anopin mökillä ei todellakaan pilaa kenenkään elämää, jos toistuu kerran tai kaksi kesässä. Asia on ap:n puolisolle tärkeä ja on aivan normaalia että kummatkin puolisot välillä joustavat. Välien ylläpito ystävien ja sukulaisten kanssa kun voi muutenkin vaatia välillä joustamista ja mukautumista. Jos ei joskus harvoin kestä vähän erikoisjärjestelyjä ja ahtaita oloja päivää tai paria, niin ei tarvitse myöskään ihmetellä, jos muut eivät näe omaa luonnetta aivan normaalin sosiaalisena ja tasapainoisena. Mutta ei siinä mitään, kyllähän ihmisellä on oikeus olla hankala.

Ihmettelen tätä nykykulttuuria, jossa on ok skipata ihan mitä vaan, jos tuntuu että kotona makaaminen on mukavampaa. Serkun hääkutsun voi repiä, kun ei olla oltu kahteen vuoteen jutuissa. Eikä kiinnostakaan olla, viis siitä että toinen häihinsä kutsumalla ilmaisee olevansa halukas olemaan tekemisissä. Samaa asennetta opetetaan lapsille: Kylli-Pekan 14 wee ei tarvitse lähteä mummon 80-vuotissynttäreille, jos hän "ei jaksa mitään pönötystä" ja istuu mielummin tietokoneen edessä koko sunnuntain. Koska hänellä on oikeus, ei tarvii jos ei haluu. Ihmisellä on oikeus olla ajattelematta muita ja osoittaa myös sen, etteivät ole halukkaita toisen eteen käyttämään aikaansa tai vaivaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Mökki on kovin pieni, anoppi nukkuu pienen tuvan pienessä alkovissa mieheni eli poikansa kanssa, samassa tilassa on avokeittiö (vesi ei tulee, ei mene). Mökissä on erillinen sisäänkäynti kuistilta saunalle, pienessä pukuhuoneessa on minulle levitettävä vuodesohva ja juuri ja juuri mahdun siihen, muuta tilaa ei ole. Minulla ei ole mitään muuta kuin omaa rauhaa eikä tilaa olla, paitsi hyvällä säällä ulkona saan olla ulkohuussin takana. Anoppi herää aikaisin ja paukkaa pukuhuoneen läpi saunasta hakemaan hampaidenpesuvettä hanelle ja miehelleni. Ei voida illalla valvoa myöhäisellä iltapalalla tuvassa koska anoppi menee mieheni kanssa aikaisin nukkumaan enkä saa valvoa pukuhuoneessa kun anopin ja mieheni pitää saada rauhassa nukkua.  Anoppi on todella outo, mieskin vähän :( .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Juuri tuota tarkoitin, että koet tietäväsi miten he ajattelevat ja toimivat. Todistit juuri pointtini.

Toki tiedän, olen heidän äitinsä. He kertovat minulle ajatuksiaan ja tunnen heidän arvonsa. Sanoit mun pyrkivän määrittämään ja määräämään, täysin eri asia kuin se, että koen tietäväni. Koen tietäväni kyllä, en mä niitä ole määritellyt vaan he itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Teltta pihaan

Kenelle? Anopilleko, että ap ja puoliso voivat valvoa rauhassa?

En ikinä lähtisi tuollaiselle mökille. Sanoisin suoraan, että haluan tasokkaamman lomanviettopaikan. Mies voi valita, meneekö yksin vai lapsen kanssa. Miksi ap:n mies on niin kädetön, ettei kykene hoitamaan omaa lastaan? Miksi ap antaa miehensä sanella, miten ap:n täytyy lomaansa viettää, varsinkin kun ehdotus on hänelle niin vastenmielinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Mähän sanoin että se on rasittava 😒🍷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni nauttivat suunnattomasti mökillä olosta. Paikka tulee olemaan heille luultavasti aina tärkeä. Toivon, että he löytävät sellaiset puolisot, jotka mökillä myös viihtyisivät. Ei tämä tietenkään tärkeinpiä parisuhteen kriteerejä ole, mutta plussaa kuitenkin.

Juuri näin! Meidän mökki on kulkenut mieheni suvussa jo monta sukupolvea ja meidän lapset jatkavat perinnettä sitten aikanaan. Ja todellakin heillä on varmasti kriteerinä puolisoilleen, että mökkeily onnistuu. Ei siis pojalle mitään hienohelmavalittajaa eikä tyttärelle mitään fruittarisnobia.

Te kuulostatte juurikin sellaisilta ilkeiltä appivanhemmilta joiden kanssa miniät ja vävyt ahdistuvat. Kaikkien tulee sopeutua teidän tapoihinne. Ja tietenkin ne muut ovat aina niitä hankalia, kun eivät miellytä teitä.

Ei meidän tapoihin tarvitse kenenkään sopeutua eikä meitä tarvitse miellyttää. Eikä me edes jouduta tällaista miettimään. Tiedän, että lapsemme valitsevat puolisot niin, että heidän on kiva tulla mökille heidän kanssaan. Varmasti joskus ollaan yhdessä, usein ei olla edes mukana. Mökki on kaikille rakas ja siellä vietetään aikaa ja paljon. Ja ihan voin sanoa, että jos valitsisivat toisin, ei se mulle kuuluisi, mutta tiedän varmaksi tämän asian. Mulla on katsopas lapsiini lämmin ja hyvä suhde, me puhutaan tällaisistakin asioista.

Onko tää sarkasmia? Mukulat varmasti valitsee puolisot sitä silmällä pitäen että varmasti viihtyy sitten vanhempien mökillä? 

Aika hepposet kriteerit puolison valintaan. Mitäs jos niitten puolisoiden vanhemmillakin on rakkaat mökit ja paljon muistoja ja  haluavat että menevät sinne perheineen  tekemään uusia muistoja seuraavalle sukupolvelle teidän mökin sijaan? 

Luulen että sua odottaa tulevaisuudessa ainakin yksi karvas pettymys tämän sukupolvimökkeilyn suhteen.

No ei odota. Kiva, jos on toinenkin mökki missä käyvät, mutta kyllä meidän mökki on lapsille se mökki, johon tulevat usein. He ovat siellä kasvaneet, ystävänsä nyt teineinä vieneet ja siellä he ovat perheensäkin kanssa.

Kannattaisi nyt sinunkin muistaa, että ihmiset muuttuu eikä koskaan voi tietää mihin elämä kuljettaa. Mitä jos lapsesi muuttaa jenkkeihin tai australiaan pysyvästi uran vuoksi? Ei he silloin teidän mökillä enää käy. Entä jos heidän kiinnostuksen kohteet muuttuu iän karttuessa eikä se nyt rakas mökki enää sitten vain kiinnosta? Entä jos ne tulevat puolisot tykkää mökkeillä mutta ei voi sietää teitä appivanhempia eikä siksi suostu teidän mökille?

Ja voihan se olla, että mökki palaa ja ja ja. Miten voi elää jossittellen ja mutkutellen? Eikö ole aika raskasta? Aina voi sattua ja tapahtua, miksi sen pitäisi määrittää mitään? Jos lapset muuttavat ulkomaille, tulevat he kesäksi Suomeen, ihan varmasti ja mökille. Tulevat lapsiemme puolisot saattavat toki vihata periaatteesta appivanhempiaan, mutta enpä usko. Suurin osa ihmisistä nyt ovat normaalilla tunnemaailmalla varustettuja. Vanhemmalla on tyttöystävä, ehkä hän on se tuleva puoliso, toivon niin. Hyvin tullaan toimeen, kiitos kysymästä. Mökillä ovat käyneet vasta kerran, tulevana kesänä varmasti useammin.

Sinulla on oikeasti ihan sietämätön tapa pyrkiä määrittämään ja määräämään mitä lapsesi rakastavat, mitä he haluavat tehdä ja miten he tulisivat toimimaan tilanteissa x, y ja z.

😂 Luuletko sä, että mä määrittelen nämä lapsilleni? En tietenkään, mä vaan tiedän miten he ajattelevat ja toimivat. Sulla menee nyt sekaisin täällä sanotut asit ja todellisuus.

Jestas, miten rasittava ihminen sä olet! Mun tekee mieli aloittaa ryyppääminen, kun mä luen sun juttujasi. Ei sua selvinpäin kestä 😵

Vähän kun pintaa raaputtaa niin sinusta paljastuukin todella rakastettava ja raitis tuleva unelma-anoppi ;) .

Ryyppää ihan rauhassa. Jos se, että jollain on tiedossa lastensa ajatukset ja jakaa ne, on sulle noin paha paikka, niin kannattaisi ehkä katsoa peiliin sen tuopin pohjan sijaan.

Et voi vakavissasi kuvitella että sinulla on tiedossa toisen ihmisen ajatukset.

Jos he ovat ne ääneen sanoneet, niin miten ne ei olisi mun tiedossa? Ajatustenlukijaksi en ole itseäni väittänyt missään vaiheessa.