Minkälainen olo muilla ihmisillä jää sinun seurasta? Tuntevatko he olon hyväksi ja ovatko aiempaa iloisempia? Muuttavatko vakaviksi?

Joskus ilostuvat, joskus joku väsyy. Entä aloittajalla.

Mulle sanovat usein että tuli niin paljon keveämpi ja parempi mieli kun sai jutella.

Niin kai kun kuuntelen kaikkien murheet alusta loppuun ja pohdin niitä yhdessä heidän kanssaan. Jos minun asiat kiinnostaisi piirun vertaa, tietäisivät että joka päivä pääsen päivän loppuun vain lupaamalla itselleni että huomenna lähden.

Molempia. Ei mun seurassa näytä kaikki viihtyvän mutta muutama välillä tykkää että kiitti kun tavattiin oli hyvä jutella.

Olen raksavalvoja ja minulla on tällä hetkellä vain 8 kohdetta, raksa-ala täysin seis. Ihmiset ovat ensin iloisia, saavun paikalle ovat myrtsiä ja kun poistun, ovat kuin maansa myyneitä. 

Yleensä mun seurassani oleville jää hyvä olo. Siis silloin (yleensä aina ihmissuhteissa) , kun tsemppaan ja pistän parastani peliin. Vapaa-ajalla näin.

Mut työminä: olen vaativa...alaiseni tietävät. Uskon, että välillä heille jää aika stressaantumut olo. Kun pyydän ja odotan, että asiat hoituu.

Mistä minä tiedän? Enhän minä enää silloin ole paikalla.

Mites aloittaja itse vastaat?

Kaikelle on aikansa. Toivottavasti kykenevät kokemaan seurassani normaalin elämän kirjon tunteita.

Mä herätän jotakin bondausviboja. Olen luonnostani hyväntuulinen, kiltinnäköinen keski-ikäinen täti, jolla on valtava henkilökohtainen reviiri ja joka olisi mieluimmin omissa oloissaan ja ajatuksissaan (sen hyväntuulisuuden salaisuus). No tällaisena vedän puoleeni ihmisiä, tuttuja, puolituttuja, tuntemattomia, työkavereita, ja lähes kaikilla on joku pakottava tarve koskea. Mua läpsytellään toverillisesti kuin jotakin onnea tuovaa maskottia. Vierastan sitä, mutten kehtaa sanoa, jos se tekee heidät onnelliseksi.

Yleensä ihmiset oksentavat ja itkevät seurassani. Parempi kun olen yksin.

Riippuu ihmisestä.

Olen ahdistunut ja masentunut niin joillekin varmasti jää raskas olo jos jaksavat noteeraa. Toisaalta mä kuulema säteilen iloa ja hyvää oloa hyvänä päivänä ja ihmiset tuntuu oikeasti tulevan iloiseksi.

Hyvä kysymys muuten!

Herätän aika äärimmäisiä tunteita. Minua joko rakastetaan tai vihataan. Yleensä vihaajat ovat niitä, jotka ovat yrittäneet kävellä ylitseni ja käyttää minua hyväkseen jollain tavalla enkä ole sallinut sitä.

Toivottavasti heille jää hyvä mieli. Mutta jos joku ei minusta pidä, niin so what. Olen ystävällinen ja mukava kaikille niin kauan, kunnes sattuu joku p*rseeseen a*muttu karhu kohdalle. Ilkeät ihmiset ei pidä musta.

Lapset ja eläimet ovat aina viihtynyt minun seurassa todella hyvin, myös ne jotka ei normaalisti pidä aikuisista/ihmisistä. Aikuiset taas pyrkivät käyttämään hyväksi. Nykyään elelen aika erakon elämää, olen kirjolla ja introvertti, mikä selittää osaltaan valintaa.