En onnittele äitiäni äitienpäivänä, koska hän ei kohdellut minua arvoisellani tavalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

Mene terapiaan kun selvästi kalvaa nämä äiti jutut vielä aikuisiässä. Ei normaalia, hanki apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

Kyllähän tuo, kun päästät irti hänestä ja hänen vallastaan sinuun.

Hän kontrolloi minua ja tarvitsisin sen terapeutin osaamaan tukea MINUA niin, että se valta heltiäisi. Kukaan ei tue minua sillä lailla. Koska kukaan ei ymmärrä, että äiti on niin ilkeä lapselleen, että ei anna lapsen olla aito tai arvostelee, jos lapsi kykenee siihen.

En minä ole koskaan saanut mitään hyväksyntää virheilleni tai epätäydellisyydelleni ihmisnä ja sen k o s t a n kaikille, jotka haukkuvat minua siitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äidillä ei ois MITÄÄN VARAA arvostella sitä, minkälainen lapsi mä oon ollut, silti on tehnyt sitä niin paljon, että siitä kärsivät nyt nimenomaan omat lapseni.

Ap

Tuskin lapsesi tyytyvät vastaukseen, miten olit/olet heille huono äiti, koska sinulla oli huono äiti.

No, mitä ois pitänyt olla? Miten se olisi mahdollista? Mä olen aina antanut heidän olla aitoja, jos siksi pitää aikanaan syyttää minua, kun eivät osaa(???) teeskennellä saadakseen kaltaistenne baskiaisten hyväksyntää, niin minkä mä sille mahdan.

Jos taas osaavat iloita kyvystään olla omia itsejään, mitä valittamista heillä silloin olisi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ketään kenen kanssa jutella? Apua saat varmasti jos osaat hakea.

Olen käynyt in and out terapiaa vuodesta 1997 lähtien. Kappas vaan ihmisen oikeutta olla aito ei niissä tueta. Koska jos et osaa olla, mitä terapeutti voisi sille tehdä? Oonhan mä sieltä apuakin toki saanut, pitää elossa vaatimustani tulla hyväksytyksi VIRHEINENI. Ja hyväksyminen tarkoittaa sitä, että ihmistä ei arvostella ja haukuta, senkin p a s k a pökäleet, ja köyhät.

Ap

Oletpa lapsellinen, kun haukut toisia kakkapökäleeksi. Ja köyhyys kai tekee ihmisestä sun silmissä alempiarvoisen? 

Olet jumittunut henkisesti jonnekin teini-ikäiseksi, ei sun jutut kuulosta aikuisen kirjoittamilta. Kyllä se Peter Pan-juttu taisi osua ihan oikeaan.

Ei tee. Köyhyys ei tee. Vaan olisi vaikea kuvitella, että toisia kiusaavalla ihmisellä olisi juurikaan rahaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Tavallaan kurjaa, etten laittanut äidille edes viestiä, toivottavasti hän ei sellaista odottanut. Kun se on varmaan parempi, kuin soittaa haukkumispuhelu?

Haukkumispuhelussahan on se hyvä puoli, että jos hän yhtään HALUAISI sovintoa, niin se ei ole ilman yhteyksiä mahdollista. Eli sen, ettei hän ikinä suostu asioita selvittämään ja omaa osiuttaan siinä, voi tulkita niin, että hän ei halua olla väleissä.

Oudosti kuitenkin hänestä vaan OLEMME väleissä, vaikka hän olisi loukannut minua. Kunnon narsisti.

Aikaisemmin olisin soittanut ja haukkunut hänet, miten hän on pahoittanut mieleni, kun arvostelee siitä, että olen aito, mutta saatuani perintöni en jaksa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miten niin ei ole totta? Onhan se totta. Asia on juuri noin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miksi ajattelet, ettei tuo olisi totta? Vilpittömästi nyt kiinnostaa? Tässä nimittäin nähdään se pahin vääristymä teissä ihmisinä. ”Ei ole totta”. Ihan ilman perusteluita väitätte noin, eli valehtelette ja se antaa oikeutuksen mun kiusaamiseeni.

?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miten niin ei ole totta? Onhan se totta. Asia on juuri noin.

Ap

Voi olla, että koet asian olevan niin, mutta mielisairautesi vuoksi todellisuutesi ja käsityksesi itsestäsi ovatkin todella pahasti vääristyneet.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kurjaa, etten laittanut äidille edes viestiä, toivottavasti hän ei sellaista odottanut. Kun se on varmaan parempi, kuin soittaa haukkumispuhelu?

Haukkumispuhelussahan on se hyvä puoli, että jos hän yhtään HALUAISI sovintoa, niin se ei ole ilman yhteyksiä mahdollista. Eli sen, ettei hän ikinä suostu asioita selvittämään ja omaa osiuttaan siinä, voi tulkita niin, että hän ei halua olla väleissä.

Oudosti kuitenkin hänestä vaan OLEMME väleissä, vaikka hän olisi loukannut minua. Kunnon narsisti.

Aikaisemmin olisin soittanut ja haukkunut hänet, miten hän on pahoittanut mieleni, kun arvostelee siitä, että olen aito, mutta saatuani perintöni en jaksa.

Ap

Perinnön kanssa mä kun voin olla paljon aidompi, kuin ilman sitä, toki minulta on riistetty oikeus aitoon olemiseen ajalta, jolloin olin perintövaroitta. Raha antaa oikeuden olla ihan juuri sitä, mitä ihminen aidoimmillaan on. Te ette siitä tiedä mitään, koska joudutte mielistelemään rahasta TAI ette pysty toteuttamaan itseänne rahatta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miten niin ei ole totta? Onhan se totta. Asia on juuri noin.

Ap

Voi olla, että koet asian olevan niin, mutta mielisairautesi vuoksi todellisuutesi ja käsityksesi itsestäsi ovatkin todella pahasti vääristyneet.

Voit varmaan kertoa, miten asia on ja perustella sen myöskin. Sähän väitätä tässä ilman perusteluja ettei tuo ole totta, vaikka se on nimenomaan totta ja se on perusteltu sata kertaa. Sä et sen sijaan pysty perustelemaan, MIKÄ SITTEN ON TOTTA ja kertomaan totuutta. Sun pitää pystyä, jos se, mitä mä sanoin, ei ole mukamas totta.

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miten niin ei ole totta? Onhan se totta. Asia on juuri noin.

Ap

Voi olla, että koet asian olevan niin, mutta mielisairautesi vuoksi todellisuutesi ja käsityksesi itsestäsi ovatkin todella pahasti vääristyneet.

Ilman perusteluja voit sanoa mitä vaan, mutta et osoittaa olevasi oikeassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miten niin ei ole totta? Onhan se totta. Asia on juuri noin.

Ap

Voi olla, että koet asian olevan niin, mutta mielisairautesi vuoksi todellisuutesi ja käsityksesi itsestäsi ovatkin todella pahasti vääristyneet.

Odotan, että osoitat olevasi oikeassa. Millä tavalla aiot sen osoittaa ja sen, ettei asia, minkä mä elämästäni sanoin, olisi totta?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miten niin ei ole totta? Onhan se totta. Asia on juuri noin.

Ap

Voi olla, että koet asian olevan niin, mutta mielisairautesi vuoksi todellisuutesi ja käsityksesi itsestäsi ovatkin todella pahasti vääristyneet.

Voit varmaan kertoa, miten asia on ja perustella sen myöskin. Sähän väitätä tässä ilman perusteluja ettei tuo ole totta, vaikka se on nimenomaan totta ja se on perusteltu sata kertaa. Sä et sen sijaan pysty perustelemaan, MIKÄ SITTEN ON TOTTA ja kertomaan totuutta. Sun pitää pystyä, jos se, mitä mä sanoin, ei ole mukamas totta.

Ap

Ap

Onko silta lukutaitokin hukassa? Juurihan sanoin että sä todennäköisesti koetkin asian olevan niin kuin sanot, mutta todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi hyvin vääristyneet. Ja mielisairautesi näkee hyvin selkeästi teksteistäsi ja reagointitavoistasi, etenkin jos on yhtään kokemusta sote-alalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Tälleen tämä asia on:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miten niin ei ole totta? Onhan se totta. Asia on juuri noin.

Ap

Voi olla, että koet asian olevan niin, mutta mielisairautesi vuoksi todellisuutesi ja käsityksesi itsestäsi ovatkin todella pahasti vääristyneet.

Voit varmaan kertoa, miten asia on ja perustella sen myöskin. Sähän väitätä tässä ilman perusteluja ettei tuo ole totta, vaikka se on nimenomaan totta ja se on perusteltu sata kertaa. Sä et sen sijaan pysty perustelemaan, MIKÄ SITTEN ON TOTTA ja kertomaan totuutta. Sun pitää pystyä, jos se, mitä mä sanoin, ei ole mukamas totta.

Ap

Ap

Onko silta lukutaitokin hukassa? Juurihan sanoin että sä todennäköisesti koetkin asian olevan niin kuin sanot, mutta todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi hyvin vääristyneet. Ja mielisairautesi näkee hyvin selkeästi teksteistäsi ja reagointitavoistasi, etenkin jos on yhtään kokemusta sote-alalta.

Ei ole. Ymmärsin kyllä sinun väittävän, että KOEN asian noin, siksi kysyinkin, että voitko todistaa, miten asia OIKEASTI ON? En siis pyytänyt sitä MINULTA vaan SINULTA.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miten niin ei ole totta? Onhan se totta. Asia on juuri noin.

Ap

Voi olla, että koet asian olevan niin, mutta mielisairautesi vuoksi todellisuutesi ja käsityksesi itsestäsi ovatkin todella pahasti vääristyneet.

Voit varmaan kertoa, miten asia on ja perustella sen myöskin. Sähän väitätä tässä ilman perusteluja ettei tuo ole totta, vaikka se on nimenomaan totta ja se on perusteltu sata kertaa. Sä et sen sijaan pysty perustelemaan, MIKÄ SITTEN ON TOTTA ja kertomaan totuutta. Sun pitää pystyä, jos se, mitä mä sanoin, ei ole mukamas totta.

Ap

Ap

Onko silta lukutaitokin hukassa? Juurihan sanoin että sä todennäköisesti koetkin asian olevan niin kuin sanot, mutta todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi hyvin vääristyneet. Ja mielisairautesi näkee hyvin selkeästi teksteistäsi ja reagointitavoistasi, etenkin jos on yhtään kokemusta sote-alalta.

Siinähän se nähtäisiin, että onko minun todellisuudentajuni hukassa, vai oletko sinä vain ilman perustelukta muita valehtelijoiksi väittävä niljake, jos selostat totuuden ja perustelet sen paremmin, kuin mä oman kokemukseni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miten niin ei ole totta? Onhan se totta. Asia on juuri noin.

Ap

Voi olla, että koet asian olevan niin, mutta mielisairautesi vuoksi todellisuutesi ja käsityksesi itsestäsi ovatkin todella pahasti vääristyneet.

Voit varmaan kertoa, miten asia on ja perustella sen myöskin. Sähän väitätä tässä ilman perusteluja ettei tuo ole totta, vaikka se on nimenomaan totta ja se on perusteltu sata kertaa. Sä et sen sijaan pysty perustelemaan, MIKÄ SITTEN ON TOTTA ja kertomaan totuutta. Sun pitää pystyä, jos se, mitä mä sanoin, ei ole mukamas totta.

Ap

Ap

Onko silta lukutaitokin hukassa? Juurihan sanoin että sä todennäköisesti koetkin asian olevan niin kuin sanot, mutta todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi hyvin vääristyneet. Ja mielisairautesi näkee hyvin selkeästi teksteistäsi ja reagointitavoistasi, etenkin jos on yhtään kokemusta sote-alalta.

Ei ole. Ymmärsin kyllä sinun väittävän, että KOEN asian noin, siksi kysyinkin, että voitko todistaa, miten asia OIKEASTI ON? En siis pyytänyt sitä MINULTA vaan SINULTA.

Ap

No väännetäänpä rautalangasta, kun toi luetunymmärtäminen ei ole selkeästi sun vahvuus. Asia ei ole niin kuin sanot, koska todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi niin vääristyneet. Voit kokea asian tapahtuneen tavalla x, mutta todellisuudessa se ei ole niin mennyt koska mielisairautesi vääristää sitä miten näet, koet, kuulet, ymmärrät yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Eikö tuo ole totta SINUSTA lapsena äidillesi? Totuus sinusta ihmisenä? Kaikista HYVISTÄ lapsista se on totuus uhreina, joita olisi tarpeen tukea ja auttaa. Ei susta.

Ap