En onnittele äitiäni äitienpäivänä, koska hän ei kohdellut minua arvoisellani tavalla

Miten lie mennyt äitienpäivä lastesi kanssa, kun edelleen olet näin pahantuulinen?

Toivottavasti lapsillesi et purkanut pahaa oloasi.

Onnitteliko lapset mummoa, vai onko kauna äitiä/mummoa kohtaan heihinkin istutettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

Kyllähän tuo, kun päästät irti hänestä ja hänen vallastaan sinuun.

Hän kontrolloi minua ja tarvitsisin sen terapeutin osaamaan tukea MINUA niin, että se valta heltiäisi. Kukaan ei tue minua sillä lailla. Koska kukaan ei ymmärrä, että äiti on niin ilkeä lapselleen, että ei anna lapsen olla aito tai arvostelee, jos lapsi kykenee siihen.

En minä ole koskaan saanut mitään hyväksyntää virheilleni tai epätäydellisyydelleni ihmisnä ja sen k o s t a n kaikille, jotka haukkuvat minua siitä.

Ap

Miten sä kostat niille terapeuteille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miten niin ei ole totta? Onhan se totta. Asia on juuri noin.

Ap

Voi olla, että koet asian olevan niin, mutta mielisairautesi vuoksi todellisuutesi ja käsityksesi itsestäsi ovatkin todella pahasti vääristyneet.

Voit varmaan kertoa, miten asia on ja perustella sen myöskin. Sähän väitätä tässä ilman perusteluja ettei tuo ole totta, vaikka se on nimenomaan totta ja se on perusteltu sata kertaa. Sä et sen sijaan pysty perustelemaan, MIKÄ SITTEN ON TOTTA ja kertomaan totuutta. Sun pitää pystyä, jos se, mitä mä sanoin, ei ole mukamas totta.

Ap

Ap

Onko silta lukutaitokin hukassa? Juurihan sanoin että sä todennäköisesti koetkin asian olevan niin kuin sanot, mutta todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi hyvin vääristyneet. Ja mielisairautesi näkee hyvin selkeästi teksteistäsi ja reagointitavoistasi, etenkin jos on yhtään kokemusta sote-alalta.

Ei ole. Ymmärsin kyllä sinun väittävän, että KOEN asian noin, siksi kysyinkin, että voitko todistaa, miten asia OIKEASTI ON? En siis pyytänyt sitä MINULTA vaan SINULTA.

Ap

No väännetäänpä rautalangasta, kun toi luetunymmärtäminen ei ole selkeästi sun vahvuus. Asia ei ole niin kuin sanot, koska todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi niin vääristyneet. Voit kokea asian tapahtuneen tavalla x, mutta todellisuudessa se ei ole niin mennyt koska mielisairautesi vääristää sitä miten näet, koet, kuulet, ymmärrät yms.

Et perustele asiaa edelleenkään. Mikä on todiste siitä, että todellisuudentajuni on vääristynyt?

Ap

Mulla kans sama et ollut vittumainen lapsuus lastenkotiin joutunut joka oli ihan pimeä paikka ja en itsekkään pahemmin onnittele

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miten niin ei ole totta? Onhan se totta. Asia on juuri noin.

Ap

Voi olla, että koet asian olevan niin, mutta mielisairautesi vuoksi todellisuutesi ja käsityksesi itsestäsi ovatkin todella pahasti vääristyneet.

Voit varmaan kertoa, miten asia on ja perustella sen myöskin. Sähän väitätä tässä ilman perusteluja ettei tuo ole totta, vaikka se on nimenomaan totta ja se on perusteltu sata kertaa. Sä et sen sijaan pysty perustelemaan, MIKÄ SITTEN ON TOTTA ja kertomaan totuutta. Sun pitää pystyä, jos se, mitä mä sanoin, ei ole mukamas totta.

Ap

Ap

Onko silta lukutaitokin hukassa? Juurihan sanoin että sä todennäköisesti koetkin asian olevan niin kuin sanot, mutta todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi hyvin vääristyneet. Ja mielisairautesi näkee hyvin selkeästi teksteistäsi ja reagointitavoistasi, etenkin jos on yhtään kokemusta sote-alalta.

Ei ole. Ymmärsin kyllä sinun väittävän, että KOEN asian noin, siksi kysyinkin, että voitko todistaa, miten asia OIKEASTI ON? En siis pyytänyt sitä MINULTA vaan SINULTA.

Ap

No väännetäänpä rautalangasta, kun toi luetunymmärtäminen ei ole selkeästi sun vahvuus. Asia ei ole niin kuin sanot, koska todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi niin vääristyneet. Voit kokea asian tapahtuneen tavalla x, mutta todellisuudessa se ei ole niin mennyt koska mielisairautesi vääristää sitä miten näet, koet, kuulet, ymmärrät yms.

Tämä kommenttisi kertoo enemmän sinusta ja siitä, miten sä näet toisen ihmisen. Sä näet toisissa todellisuudentajuttomia ihmisiä, vaikkei sulla ole mitään perusteluita näkemyksellesi. Sinä näet tässä todellisuudentajuttomuutta ja et sen takia kykene tukemaan kiusattuja ihmisiä ja olemaan hyvä heille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miten niin ei ole totta? Onhan se totta. Asia on juuri noin.

Ap

Voi olla, että koet asian olevan niin, mutta mielisairautesi vuoksi todellisuutesi ja käsityksesi itsestäsi ovatkin todella pahasti vääristyneet.

Voit varmaan kertoa, miten asia on ja perustella sen myöskin. Sähän väitätä tässä ilman perusteluja ettei tuo ole totta, vaikka se on nimenomaan totta ja se on perusteltu sata kertaa. Sä et sen sijaan pysty perustelemaan, MIKÄ SITTEN ON TOTTA ja kertomaan totuutta. Sun pitää pystyä, jos se, mitä mä sanoin, ei ole mukamas totta.

Ap

Ap

Onko silta lukutaitokin hukassa? Juurihan sanoin että sä todennäköisesti koetkin asian olevan niin kuin sanot, mutta todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi hyvin vääristyneet. Ja mielisairautesi näkee hyvin selkeästi teksteistäsi ja reagointitavoistasi, etenkin jos on yhtään kokemusta sote-alalta.

Ei ole. Ymmärsin kyllä sinun väittävän, että KOEN asian noin, siksi kysyinkin, että voitko todistaa, miten asia OIKEASTI ON? En siis pyytänyt sitä MINULTA vaan SINULTA.

Ap

No väännetäänpä rautalangasta, kun toi luetunymmärtäminen ei ole selkeästi sun vahvuus. Asia ei ole niin kuin sanot, koska todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi niin vääristyneet. Voit kokea asian tapahtuneen tavalla x, mutta todellisuudessa se ei ole niin mennyt koska mielisairautesi vääristää sitä miten näet, koet, kuulet, ymmärrät yms.

Et perustele asiaa edelleenkään. Mikä on todiste siitä, että todellisuudentajuni on vääristynyt?

Ap

Et osaa ymmärtää lukemaasi edelleenkään. Sanoin jo aiemmin, että ”Ja mielisairautesi näkee hyvin selkeästi teksteistäsi ja reagointitavoistasi, etenkin jos on yhtään kokemusta sote-alalta.” Mutta selkeästi sairautesi vaikuttaa myös nyt ymmärtämiseesi, joten antaa olla. Sairaudentunnottoman mielisairaan kanssa väittely on ihan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten lie mennyt äitienpäivä lastesi kanssa, kun edelleen olet näin pahantuulinen?

Toivottavasti lapsillesi et purkanut pahaa oloasi.

Onnitteliko lapset mummoa, vai onko kauna äitiä/mummoa kohtaan heihinkin istutettu?

Äitienpäivä ei ole mummopäivä. Vain alamittaiset ihmiset sekoittavat sen siihen. Mun isoäitini, joka oli eliitin lapsi ei ois todellakaan katsahtanutkaan vääriin onnittelijoihin. Luojan kiitos, saatiin olla siltäkin vaivalta rauhassa! Oma isäni häntä onnitteli ❤️ Kun olivat elossa.

Ap

Säälittää ne terapeutit. Ei mikään rahamäärä korvaa sitä, että pitäisi kuunnella tällasta schaibaa vuodesta toiseen. Teeskennellä ymmärtäväistä, vaikka oikeasti tekisi mieli antaa kunnon bitch slappiä äitihullulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miten niin ei ole totta? Onhan se totta. Asia on juuri noin.

Ap

Voi olla, että koet asian olevan niin, mutta mielisairautesi vuoksi todellisuutesi ja käsityksesi itsestäsi ovatkin todella pahasti vääristyneet.

Voit varmaan kertoa, miten asia on ja perustella sen myöskin. Sähän väitätä tässä ilman perusteluja ettei tuo ole totta, vaikka se on nimenomaan totta ja se on perusteltu sata kertaa. Sä et sen sijaan pysty perustelemaan, MIKÄ SITTEN ON TOTTA ja kertomaan totuutta. Sun pitää pystyä, jos se, mitä mä sanoin, ei ole mukamas totta.

Ap

Ap

Onko silta lukutaitokin hukassa? Juurihan sanoin että sä todennäköisesti koetkin asian olevan niin kuin sanot, mutta todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi hyvin vääristyneet. Ja mielisairautesi näkee hyvin selkeästi teksteistäsi ja reagointitavoistasi, etenkin jos on yhtään kokemusta sote-alalta.

Ei ole. Ymmärsin kyllä sinun väittävän, että KOEN asian noin, siksi kysyinkin, että voitko todistaa, miten asia OIKEASTI ON? En siis pyytänyt sitä MINULTA vaan SINULTA.

Ap

No väännetäänpä rautalangasta, kun toi luetunymmärtäminen ei ole selkeästi sun vahvuus. Asia ei ole niin kuin sanot, koska todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi niin vääristyneet. Voit kokea asian tapahtuneen tavalla x, mutta todellisuudessa se ei ole niin mennyt koska mielisairautesi vääristää sitä miten näet, koet, kuulet, ymmärrät yms.

Et perustele asiaa edelleenkään. Mikä on todiste siitä, että todellisuudentajuni on vääristynyt?

Ap

Et osaa ymmärtää lukemaasi edelleenkään. Sanoin jo aiemmin, että ”Ja mielisairautesi näkee hyvin selkeästi teksteistäsi ja reagointitavoistasi, etenkin jos on yhtään kokemusta sote-alalta.” Mutta selkeästi sairautesi vaikuttaa myös nyt ymmärtämiseesi, joten antaa olla. Sairaudentunnottoman mielisairaan kanssa väittely on ihan turhaa.

Anteeksi nyt vaan, mutta tuo lause perustelee VAIN sen, että sinä näet minussa todellisuudentajuttoman henkilön. Se ei perustele mun todellisuudentajuttomuudestani yhtään mitään.

Koska sä et siihen kykenekään, koska mä puhuin ihan totta ja sä täällä vain väität (ilman perusteluja), että olisin todellisuudentajuton. Sori, mutta kyse on siitä, mitä sä ajattelet minusta, ei mitkään faktat perusteet. Sun pitäisi perustella, mikä puheissani todistaa, ettei se, mitä sanoin, ole totta. Et kykene siihen, koska kyse on vain sun ajattelustasi, eikä todellisuudesta sinulla.

Ap

Vitutus kirjoitti:

Mulla kans sama et ollut vittumainen lapsuus lastenkotiin joutunut joka oli ihan pimeä paikka ja en itsekkään pahemmin onnittele

Sinun tapauksessasi ymmärrettävää, mutta tämä tapaus on jäänyt vellomaan siihen, miten äiti laittoi keräämään valkovuokkoja äitienpäivänä, kun hän oli 14-vuotias.

Äiti lainasi myös serkuille Heppa-lehdet ja pyysi siivoamaan huoneensa.

Sellainen ”rankka” lapsuus ja nuoruus hänellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miten niin ei ole totta? Onhan se totta. Asia on juuri noin.

Ap

Voi olla, että koet asian olevan niin, mutta mielisairautesi vuoksi todellisuutesi ja käsityksesi itsestäsi ovatkin todella pahasti vääristyneet.

Voit varmaan kertoa, miten asia on ja perustella sen myöskin. Sähän väitätä tässä ilman perusteluja ettei tuo ole totta, vaikka se on nimenomaan totta ja se on perusteltu sata kertaa. Sä et sen sijaan pysty perustelemaan, MIKÄ SITTEN ON TOTTA ja kertomaan totuutta. Sun pitää pystyä, jos se, mitä mä sanoin, ei ole mukamas totta.

Ap

Ap

Onko silta lukutaitokin hukassa? Juurihan sanoin että sä todennäköisesti koetkin asian olevan niin kuin sanot, mutta todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi hyvin vääristyneet. Ja mielisairautesi näkee hyvin selkeästi teksteistäsi ja reagointitavoistasi, etenkin jos on yhtään kokemusta sote-alalta.

Ei ole. Ymmärsin kyllä sinun väittävän, että KOEN asian noin, siksi kysyinkin, että voitko todistaa, miten asia OIKEASTI ON? En siis pyytänyt sitä MINULTA vaan SINULTA.

Ap

No väännetäänpä rautalangasta, kun toi luetunymmärtäminen ei ole selkeästi sun vahvuus. Asia ei ole niin kuin sanot, koska todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi niin vääristyneet. Voit kokea asian tapahtuneen tavalla x, mutta todellisuudessa se ei ole niin mennyt koska mielisairautesi vääristää sitä miten näet, koet, kuulet, ymmärrät yms.

Et perustele asiaa edelleenkään. Mikä on todiste siitä, että todellisuudentajuni on vääristynyt?

Ap

Et osaa ymmärtää lukemaasi edelleenkään. Sanoin jo aiemmin, että ”Ja mielisairautesi näkee hyvin selkeästi teksteistäsi ja reagointitavoistasi, etenkin jos on yhtään kokemusta sote-alalta.” Mutta selkeästi sairautesi vaikuttaa myös nyt ymmärtämiseesi, joten antaa olla. Sairaudentunnottoman mielisairaan kanssa väittely on ihan turhaa.

Tää säälittävä luuseri luulee, että hänen ajattelunsa toisen elämästä on todellisempaa, kuin toisen omat kokemukset omasta elämästään!

Näin voisi tietenkin joissain tapauksissa ollakin, mutta silloinhan hänen pitäisi antaa todisteita, joiksi ei IKÄVÄ KYLLÄ riitä se, että hän ajattelee niin tai näin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

JOTEN:

Tälleen tämä asia on:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?

Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?

Ap

Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.

No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.

Ap

No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:

Sanoa että ”onpa hirveää, että äitisi on nähnyt sinussa mitään pahaa! Omassa lapsessaan! Onpa häiriintynyttä! Vanhemman on ehkä hieman ymmärrettävää tuskstua lapsiinsa, mutta sitä EI SAISI koskaan kostaa lapselle! Ja tuo, että sun pitäisi aikuisena muka kuunnella sekuntiakaan sen arvostelua on irvittävän väRin sinua kohtaan, mutta ymmärrä(mme)n, että kun ei ole lapsena saanut oikeidenmukaisuutta kohtelussa, eikä tullut rakastetuksi, niin ihminen ei osaa ajatella, että toinen satuttaa siinä pahasti, kun vain jatkaa sun kiusaamistasi. Me kaikki ajattelemme niin, sinua on kohdeltu tosi pahasti ja kiusaamisesi vain jatkuu. Pahaako se äitisi sinulle oikein haluaa, vai mikä häntä oikein vaivaa? Ei ole todellakaan tasapainoista sanoa millään tasolla aikuiselle lapselle, että olet huono ihmisenä KAIKKIEN MIELESTÄ, kun et onnittele!

Miksei äitisi katso peiliin? Ehkäpä se johtuisikin hänestä. Lapsihan rakastaa aina vanhempiaan, ovatpa nämä millaisia tahansa, jos vain voi. Sairasta asennoitua niin, että jos tässä nyt on jotain riitaa, se olisi sun vikasi! Riidat vanhempien kanssa eivät ole koskaan lapsen vika, vaan aina vanhemman, jos siis vanhempi syyttelee lapsiaan näiden käytöksestä. Koska vanhemmasta riippuu koko kasvatus. Ja lapsi pyrkii aina hyvään, koska on puhtoinen (ja valmis rakastamaan) sielu tänne syntyessään. Jos jompikumpi on turmeltunut ennen yhteiseloa, se on se aikuinen siinä.”

Ap

Miksi kukaan sanoisi noin, kun se ei ole totta?

Miten niin ei ole totta? Onhan se totta. Asia on juuri noin.

Ap

Voi olla, että koet asian olevan niin, mutta mielisairautesi vuoksi todellisuutesi ja käsityksesi itsestäsi ovatkin todella pahasti vääristyneet.

Voit varmaan kertoa, miten asia on ja perustella sen myöskin. Sähän väitätä tässä ilman perusteluja ettei tuo ole totta, vaikka se on nimenomaan totta ja se on perusteltu sata kertaa. Sä et sen sijaan pysty perustelemaan, MIKÄ SITTEN ON TOTTA ja kertomaan totuutta. Sun pitää pystyä, jos se, mitä mä sanoin, ei ole mukamas totta.

Ap

Ap

Onko silta lukutaitokin hukassa? Juurihan sanoin että sä todennäköisesti koetkin asian olevan niin kuin sanot, mutta todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi hyvin vääristyneet. Ja mielisairautesi näkee hyvin selkeästi teksteistäsi ja reagointitavoistasi, etenkin jos on yhtään kokemusta sote-alalta.

Ei ole. Ymmärsin kyllä sinun väittävän, että KOEN asian noin, siksi kysyinkin, että voitko todistaa, miten asia OIKEASTI ON? En siis pyytänyt sitä MINULTA vaan SINULTA.

Ap

No väännetäänpä rautalangasta, kun toi luetunymmärtäminen ei ole selkeästi sun vahvuus. Asia ei ole niin kuin sanot, koska todellisuudentajusi ja minäkuvasi ovat mielisairautesi vuoksi niin vääristyneet. Voit kokea asian tapahtuneen tavalla x, mutta todellisuudessa se ei ole niin mennyt koska mielisairautesi vääristää sitä miten näet, koet, kuulet, ymmärrät yms.

Et perustele asiaa edelleenkään. Mikä on todiste siitä, että todellisuudentajuni on vääristynyt?

Ap

Et osaa ymmärtää lukemaasi edelleenkään. Sanoin jo aiemmin, että ”Ja mielisairautesi näkee hyvin selkeästi teksteistäsi ja reagointitavoistasi, etenkin jos on yhtään kokemusta sote-alalta.” Mutta selkeästi sairautesi vaikuttaa myös nyt ymmärtämiseesi, joten antaa olla. Sairaudentunnottoman mielisairaan kanssa väittely on ihan turhaa.

Luuleksä sun sälittäviä AJATUKSIA totuudeksi, jos sä vain olet sattunut käsittämään jonkun asian väärin siksi, että olet surkea psykologi?

Ap

Oikein tosi itsekeskeinen ihminen. Valmis satuttamaan toisia (haukkuu todellisuudentajuttomaksi, koittaen näin viedä uhrilta oikeuden siihen, mitä uhrille on tapahtunut) omien ajatustensa pohjalta, vaikka hänen kuuluisi olla pelkkä kuunteluoppilas, jos ei oikeasti omaa totuutta asiasta. Uhrin kokemus on erittäin vaarallista leimata todellisuudentajuttomuudeksi, näin toimii narsisti, jonka elämä vaikeutuisi, jos uhrista tulisi itsenäisempi ja uhri esim. pistäisi hänet vastuuseen valheista (”uhrilla ei ole todellisuudentajua”) se on vale. Sen tavoite on tehdä uhrista äänetön.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oikein tosi itsekeskeinen ihminen. Valmis satuttamaan toisia (haukkuu todellisuudentajuttomaksi, koittaen näin viedä uhrilta oikeuden siihen, mitä uhrille on tapahtunut) omien ajatustensa pohjalta, vaikka hänen kuuluisi olla pelkkä kuunteluoppilas, jos ei oikeasti omaa totuutta asiasta. Uhrin kokemus on erittäin vaarallista leimata todellisuudentajuttomuudeksi, näin toimii narsisti, jonka elämä vaikeutuisi, jos uhrista tulisi itsenäisempi ja uhri esim. pistäisi hänet vastuuseen valheista (”uhrilla ei ole todellisuudentajua”) se on vale. Sen tavoite on tehdä uhrista äänetön.

Ap

Milläköhän perusteella olen narsisti, kun ei sitä edes diagnostisissa haastattelussa löytynyt 😂 Ihan vaan syömishäiriö on, ei muuta 👍

Minulla on äitienpäivä 365/366 päivää vuodessa enkä kaipaa mitään kaupallisten äitienpäivien rituaaleja. Lapseni kyllä onnitteli minua, mutta en loukkaantuisi, vaikka unohtaisikin. En yleensäkään arvosta pakkojuhlia, jotka on jonkun instanssin allakkaan printtaamia. 

Aika tulehtuneet ovat välit, jos näistäkin saadaan konflikteja. 

Ihmiset kaipaavat hyväksyntää ja kuulluksi tulemista. Vaikka oma lapsuuteni on vielä hirveämpi - väkivallan takia - kuin ”äitihullun”, niin kuuntelen häntä, ymmärrän häntä ja olen myötätuntoinen. Osa meistä on herkkiä lapsia, ja herkkä lapsi on yhä hänen sisällään.

Viime kädessä jokainen meistä äitimme tallomista ja murskaamista lapsista toivoo salaa, että se ÄITI kuulisi ja kuuntelisi meitä edes joskus. Sitä vaan ei tapahdu. Ja toiset meistä hyväksyy sen, toiset ei osaa eikä pysty.

Ei jankuttaminen ja ”järjen takominen” auta. Vaan myötätunto ja lempeys. Kunpa ap oppisi ”self parenting” taidon eli olemaan itse itselleen vanhempi. Youtubesta löytyy ohjetta tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein tosi itsekeskeinen ihminen. Valmis satuttamaan toisia (haukkuu todellisuudentajuttomaksi, koittaen näin viedä uhrilta oikeuden siihen, mitä uhrille on tapahtunut) omien ajatustensa pohjalta, vaikka hänen kuuluisi olla pelkkä kuunteluoppilas, jos ei oikeasti omaa totuutta asiasta. Uhrin kokemus on erittäin vaarallista leimata todellisuudentajuttomuudeksi, näin toimii narsisti, jonka elämä vaikeutuisi, jos uhrista tulisi itsenäisempi ja uhri esim. pistäisi hänet vastuuseen valheista (”uhrilla ei ole todellisuudentajua”) se on vale. Sen tavoite on tehdä uhrista äänetön.

Ap

Milläköhän perusteella olen narsisti, kun ei sitä edes diagnostisissa haastattelussa löytynyt 😂 Ihan vaan syömishäiriö on, ei muuta 👍

Koitat hiljentää ihmisen, jota on kohdeltu väärin, VALEHTELEMALLA, että tämä on todellisuudentajuton, koska sä ajattelet itse niin valheellisesti ja perusteluitta. Olisi toinen asia, jos sulla ois perustelut sille, miten niin kyse ei ole sinun ajattelustasi, ja miten niin olisit oikeassa ja tietäisit totuuden. Aika harhaista edes kuvitella, että sulla on tiedossa totuus jonkun, jonka kanssa et ole edes koskaan livenä jutellut, elämästä. Aivan sairasta luulla niin.

Kannattaa miettiä kaksi kertaa, ennen kuin menet sanomaan kenellekään, että tämä on todellisuuden tajuton. Mihin edes oikein pyrit sillä? Onko se keinosi tosiaan yrittää hi”jentää muut? Mitäpä, jos itse toteaisit, että kukaan ei kaipaa asioihinsa sinua puuttumaan, jos et siihen kykene. (Viitaten tekstiini, josta sanoit, ettei se ole totta. Ehkei se ole totta sun kohdaltasi, mutt sille mä en sitten voi mitään. Sanoin, mitä HALUAISIN minulle sanottavan. Se ei susta ole totta. Aika koomista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kaipaavat hyväksyntää ja kuulluksi tulemista. Vaikka oma lapsuuteni on vielä hirveämpi - väkivallan takia - kuin ”äitihullun”, niin kuuntelen häntä, ymmärrän häntä ja olen myötätuntoinen. Osa meistä on herkkiä lapsia, ja herkkä lapsi on yhä hänen sisällään.

Viime kädessä jokainen meistä äitimme tallomista ja murskaamista lapsista toivoo salaa, että se ÄITI kuulisi ja kuuntelisi meitä edes joskus. Sitä vaan ei tapahdu. Ja toiset meistä hyväksyy sen, toiset ei osaa eikä pysty.

Ei jankuttaminen ja ”järjen takominen” auta. Vaan myötätunto ja lempeys. Kunpa ap oppisi ”self parenting” taidon eli olemaan itse itselleen vanhempi. Youtubesta löytyy ohjetta tähän.

No nyt on kyllä kovasti tallottu kun on pyydetty siivoamaan oma huone, pyydetty poimimaan valkovuokkoja ja lainattu heppalehtiä serkulle 👍

Ilman äitiäsi et edes olisi täällä.