En onnittele äitiäni äitienpäivänä, koska hän ei kohdellut minua arvoisellani tavalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on ITSE vastuussa omista tunteistaan. Et voi vastuuttaa äitiäsi omasta pahasta olostasi.

Sinun täytyy ihan itse osata erottaa sinut ja äitisi ja lapsesi. Käyttäytyminen myös on muokattavissa oleva asia. Joten olet myös ihan ITSE vastuussa siitä miten käyttäydyt muita kohtaan esim. Omaa jälkikasvuasi. Et tästäkään voi syyttää äitiäsi.

Jos tunteesi häntä kohtaan on noin voimakas,niin minun on vaikea ymmärtää miksi haluat pitää kiusaajaksi kokemasi ihmisen elämässäsi? Miksi et irrota itseäsi erilliseksi hänestä ja poista täten hänen valta-asemaansa sinun ajatuksiin. Ajattelet selkästi häntä usein, joten omalla tavallaan niin kauan kun annat hänelle tilaa ajatuksossasi ja mietit kostoa tms. Hän voittaa. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Tuo on aivan sama, kuin sanoisit, että ketään ei ole mahdollista kiusata niin, että kiusattu tekee jotain itselleen, koska jokainen on itse vastuussa tunteistaan.

Ap

En kuitenkaan sitä tarkoita että pahat teot tulisi vain lakaista maton alle. Mutta kiusaamis tilanteessa, joita ei saisi tulla on myös vastaanottajalla vastuu, puhun nyt aikuisista, joilla on enemmän valtaa omaan elämään kuin lapsilla. siihen miten reagoi sanalliseen kiusaamiseen, voit antaa kiusaajalle reaktion jonka hän haluaa tai voit sanoa että tämä loppuu tähän, en ole enää kanssasi tekemisissä.

Väkivaltatilanteet ja kaikenlainen rikollinen käyttäytymine, ovat tietysti täysin eri asioita, kuin tämä sinun sanallinen kiusaaminen. Meillä aikuisilla on valta omaan elämään ja siihen keiden haluamme olevan osa sitä.

Mites sen sanot, että ”tämä loppuu tähän”, kun toinen on vakuuttanut, että hän on oikeassa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on ITSE vastuussa omista tunteistaan. Et voi vastuuttaa äitiäsi omasta pahasta olostasi.

Sinun täytyy ihan itse osata erottaa sinut ja äitisi ja lapsesi. Käyttäytyminen myös on muokattavissa oleva asia. Joten olet myös ihan ITSE vastuussa siitä miten käyttäydyt muita kohtaan esim. Omaa jälkikasvuasi. Et tästäkään voi syyttää äitiäsi.

Jos tunteesi häntä kohtaan on noin voimakas,niin minun on vaikea ymmärtää miksi haluat pitää kiusaajaksi kokemasi ihmisen elämässäsi? Miksi et irrota itseäsi erilliseksi hänestä ja poista täten hänen valta-asemaansa sinun ajatuksiin. Ajattelet selkästi häntä usein, joten omalla tavallaan niin kauan kun annat hänelle tilaa ajatuksossasi ja mietit kostoa tms. Hän voittaa. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Tuo on aivan sama, kuin sanoisit, että ketään ei ole mahdollista kiusata niin, että kiusattu tekee jotain itselleen, koska jokainen on itse vastuussa tunteistaan.

Ap

En kuitenkaan sitä tarkoita että pahat teot tulisi vain lakaista maton alle. Mutta kiusaamis tilanteessa, joita ei saisi tulla on myös vastaanottajalla vastuu, puhun nyt aikuisista, joilla on enemmän valtaa omaan elämään kuin lapsilla. siihen miten reagoi sanalliseen kiusaamiseen, voit antaa kiusaajalle reaktion jonka hän haluaa tai voit sanoa että tämä loppuu tähän, en ole enää kanssasi tekemisissä.

Väkivaltatilanteet ja kaikenlainen rikollinen käyttäytymine, ovat tietysti täysin eri asioita, kuin tämä sinun sanallinen kiusaaminen. Meillä aikuisilla on valta omaan elämään ja siihen keiden haluamme olevan osa sitä.

Seli seli taas, ei ole sellaista oikeutta. Se, ettei halua äitinsä olevan elämässään, jos tämä on vakuuttanut siinä tapauksessa SINUN olevan kaikkien mielestä kauhea ihminen, ei anna sellaista oikeutta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on ITSE vastuussa omista tunteistaan. Et voi vastuuttaa äitiäsi omasta pahasta olostasi.

Sinun täytyy ihan itse osata erottaa sinut ja äitisi ja lapsesi. Käyttäytyminen myös on muokattavissa oleva asia. Joten olet myös ihan ITSE vastuussa siitä miten käyttäydyt muita kohtaan esim. Omaa jälkikasvuasi. Et tästäkään voi syyttää äitiäsi.

Jos tunteesi häntä kohtaan on noin voimakas,niin minun on vaikea ymmärtää miksi haluat pitää kiusaajaksi kokemasi ihmisen elämässäsi? Miksi et irrota itseäsi erilliseksi hänestä ja poista täten hänen valta-asemaansa sinun ajatuksiin. Ajattelet selkästi häntä usein, joten omalla tavallaan niin kauan kun annat hänelle tilaa ajatuksossasi ja mietit kostoa tms. Hän voittaa. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Äitini on siitä vastuussa! Jos mä en onnittele häntä, eikö hän tee mielestäsi väärin, jos arvostelee, että olen silloin huono ihminen? Siitä seuraava paha olo ON HÄNEN SYYTÄÄN ja hänen vastuullaan.

Ap

Ei ole. Sinä olet vastuussa siitä että pahoitit mielesi tästä, etenkin ottaen mukaan historian josta olet kertonut, varmasti osasit odottaa hänen suunnaltaan tällaista käytöstä. Olisit voinut olla luomatta koko tilannetta ja olisit voinut päättää ettet anna hänen sanomisensa satuttaa sinua enää.

Ja edelleen sinulla on valta lopettaa tämä mielenpahoittamisen ketju, valitsemalla elämääsi sivu, josta mielesipahoittaja on poistettu.

Enhän ole, en mä valitse tunteitani. Sinustako siis kukaan kiusattu ei tapa itseään koska häntä kiusattiin?

Ap

Jos olisimme oikein kyynisiä niin lopullisen päätöksen kuolemisesta tekee juuri se, joka tappaa itsensä. Hän on vastuussa tästä päätöksestä.

Tähän lopputulokseen johtaviin tekoihin tulisi voida puuttua ennen kun hän ITSE tekee tämän päätöksen. Esim. Poistaa se kiusaaja elämästään ja työstää traumoja ammattilaisen kanssa, mahdollinen lääkitys pahimman yli.

Aikuisina me voimme tehdä eri vaintoja huonoissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on ITSE vastuussa omista tunteistaan. Et voi vastuuttaa äitiäsi omasta pahasta olostasi.

Sinun täytyy ihan itse osata erottaa sinut ja äitisi ja lapsesi. Käyttäytyminen myös on muokattavissa oleva asia. Joten olet myös ihan ITSE vastuussa siitä miten käyttäydyt muita kohtaan esim. Omaa jälkikasvuasi. Et tästäkään voi syyttää äitiäsi.

Jos tunteesi häntä kohtaan on noin voimakas,niin minun on vaikea ymmärtää miksi haluat pitää kiusaajaksi kokemasi ihmisen elämässäsi? Miksi et irrota itseäsi erilliseksi hänestä ja poista täten hänen valta-asemaansa sinun ajatuksiin. Ajattelet selkästi häntä usein, joten omalla tavallaan niin kauan kun annat hänelle tilaa ajatuksossasi ja mietit kostoa tms. Hän voittaa. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Tuo on aivan sama, kuin sanoisit, että ketään ei ole mahdollista kiusata niin, että kiusattu tekee jotain itselleen, koska jokainen on itse vastuussa tunteistaan.

Ap

En kuitenkaan sitä tarkoita että pahat teot tulisi vain lakaista maton alle. Mutta kiusaamis tilanteessa, joita ei saisi tulla on myös vastaanottajalla vastuu, puhun nyt aikuisista, joilla on enemmän valtaa omaan elämään kuin lapsilla. siihen miten reagoi sanalliseen kiusaamiseen, voit antaa kiusaajalle reaktion jonka hän haluaa tai voit sanoa että tämä loppuu tähän, en ole enää kanssasi tekemisissä.

Väkivaltatilanteet ja kaikenlainen rikollinen käyttäytymine, ovat tietysti täysin eri asioita, kuin tämä sinun sanallinen kiusaaminen. Meillä aikuisilla on valta omaan elämään ja siihen keiden haluamme olevan osa sitä.

Seli seli seli seli, menikös vähän vikaan ja nyt pitää selittää, että AIKUISILLA on tälleen. No, toinen ei ole meistä ollut aikuinen, kuin suhteen asetelmat luotiin. Kuvitteletko sä s** t a n a n k u s i p ä ä, että lapsi on yhtä vahva, kuin aikuinen ja ikä muuttaa sen? Typerys. Jos lapsi on aivopesty vanhemman uskomuksiin, ikä ei merkkaa mitään. Ja sä olet kiusaajien kaltainen, et uhria auttava ja hänen puolellaan. Luuseripaska!!!!!!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on ITSE vastuussa omista tunteistaan. Et voi vastuuttaa äitiäsi omasta pahasta olostasi.

Sinun täytyy ihan itse osata erottaa sinut ja äitisi ja lapsesi. Käyttäytyminen myös on muokattavissa oleva asia. Joten olet myös ihan ITSE vastuussa siitä miten käyttäydyt muita kohtaan esim. Omaa jälkikasvuasi. Et tästäkään voi syyttää äitiäsi.

Jos tunteesi häntä kohtaan on noin voimakas,niin minun on vaikea ymmärtää miksi haluat pitää kiusaajaksi kokemasi ihmisen elämässäsi? Miksi et irrota itseäsi erilliseksi hänestä ja poista täten hänen valta-asemaansa sinun ajatuksiin. Ajattelet selkästi häntä usein, joten omalla tavallaan niin kauan kun annat hänelle tilaa ajatuksossasi ja mietit kostoa tms. Hän voittaa. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Äitini on siitä vastuussa! Jos mä en onnittele häntä, eikö hän tee mielestäsi väärin, jos arvostelee, että olen silloin huono ihminen? Siitä seuraava paha olo ON HÄNEN SYYTÄÄN ja hänen vastuullaan.

Ap

Ei ole. Sinä olet vastuussa siitä että pahoitit mielesi tästä, etenkin ottaen mukaan historian josta olet kertonut, varmasti osasit odottaa hänen suunnaltaan tällaista käytöstä. Olisit voinut olla luomatta koko tilannetta ja olisit voinut päättää ettet anna hänen sanomisensa satuttaa sinua enää.

Ja edelleen sinulla on valta lopettaa tämä mielenpahoittamisen ketju, valitsemalla elämääsi sivu, josta mielesipahoittaja on poistettu.

Enhän ole, en mä valitse tunteitani. Sinustako siis kukaan kiusattu ei tapa itseään koska häntä kiusattiin?

Ap

Jos olisimme oikein kyynisiä niin lopullisen päätöksen kuolemisesta tekee juuri se, joka tappaa itsensä. Hän on vastuussa tästä päätöksestä.

Tähän lopputulokseen johtaviin tekoihin tulisi voida puuttua ennen kun hän ITSE tekee tämän päätöksen. Esim. Poistaa se kiusaaja elämästään ja työstää traumoja ammattilaisen kanssa, mahdollinen lääkitys pahimman yli.

Aikuisina me voimme tehdä eri vaintoja huonoissa tilanteissa.

Niin, eli ihminen halusikin tappaa itsensä, kiusaajalla oli oikeus kiusata? Tapu tapu, hirviö. Uhrin itsensä tappaminen on joskus kiusaajan vastuulla, älä kiemurtele siinä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on ITSE vastuussa omista tunteistaan. Et voi vastuuttaa äitiäsi omasta pahasta olostasi.

Sinun täytyy ihan itse osata erottaa sinut ja äitisi ja lapsesi. Käyttäytyminen myös on muokattavissa oleva asia. Joten olet myös ihan ITSE vastuussa siitä miten käyttäydyt muita kohtaan esim. Omaa jälkikasvuasi. Et tästäkään voi syyttää äitiäsi.

Jos tunteesi häntä kohtaan on noin voimakas,niin minun on vaikea ymmärtää miksi haluat pitää kiusaajaksi kokemasi ihmisen elämässäsi? Miksi et irrota itseäsi erilliseksi hänestä ja poista täten hänen valta-asemaansa sinun ajatuksiin. Ajattelet selkästi häntä usein, joten omalla tavallaan niin kauan kun annat hänelle tilaa ajatuksossasi ja mietit kostoa tms. Hän voittaa. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Äitini on siitä vastuussa! Jos mä en onnittele häntä, eikö hän tee mielestäsi väärin, jos arvostelee, että olen silloin huono ihminen? Siitä seuraava paha olo ON HÄNEN SYYTÄÄN ja hänen vastuullaan.

Ap

Ei ole. Sinä olet vastuussa siitä että pahoitit mielesi tästä, etenkin ottaen mukaan historian josta olet kertonut, varmasti osasit odottaa hänen suunnaltaan tällaista käytöstä. Olisit voinut olla luomatta koko tilannetta ja olisit voinut päättää ettet anna hänen sanomisensa satuttaa sinua enää.

Ja edelleen sinulla on valta lopettaa tämä mielenpahoittamisen ketju, valitsemalla elämääsi sivu, josta mielesipahoittaja on poistettu.

Enhän ole, en mä valitse tunteitani. Sinustako siis kukaan kiusattu ei tapa itseään koska häntä kiusattiin?

Ap

Jos olisimme oikein kyynisiä niin lopullisen päätöksen kuolemisesta tekee juuri se, joka tappaa itsensä. Hän on vastuussa tästä päätöksestä.

Tähän lopputulokseen johtaviin tekoihin tulisi voida puuttua ennen kun hän ITSE tekee tämän päätöksen. Esim. Poistaa se kiusaaja elämästään ja työstää traumoja ammattilaisen kanssa, mahdollinen lääkitys pahimman yli.

Aikuisina me voimme tehdä eri vaintoja huonoissa tilanteissa.

Toi sun selityksesi vaan ei auta, koska uhrihan nimenomaan uskoo kiusaajaa. Et tajua tätä, luuseri.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on ITSE vastuussa omista tunteistaan. Et voi vastuuttaa äitiäsi omasta pahasta olostasi.

Sinun täytyy ihan itse osata erottaa sinut ja äitisi ja lapsesi. Käyttäytyminen myös on muokattavissa oleva asia. Joten olet myös ihan ITSE vastuussa siitä miten käyttäydyt muita kohtaan esim. Omaa jälkikasvuasi. Et tästäkään voi syyttää äitiäsi.

Jos tunteesi häntä kohtaan on noin voimakas,niin minun on vaikea ymmärtää miksi haluat pitää kiusaajaksi kokemasi ihmisen elämässäsi? Miksi et irrota itseäsi erilliseksi hänestä ja poista täten hänen valta-asemaansa sinun ajatuksiin. Ajattelet selkästi häntä usein, joten omalla tavallaan niin kauan kun annat hänelle tilaa ajatuksossasi ja mietit kostoa tms. Hän voittaa. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Tuo on aivan sama, kuin sanoisit, että ketään ei ole mahdollista kiusata niin, että kiusattu tekee jotain itselleen, koska jokainen on itse vastuussa tunteistaan.

Ap

En kuitenkaan sitä tarkoita että pahat teot tulisi vain lakaista maton alle. Mutta kiusaamis tilanteessa, joita ei saisi tulla on myös vastaanottajalla vastuu, puhun nyt aikuisista, joilla on enemmän valtaa omaan elämään kuin lapsilla. siihen miten reagoi sanalliseen kiusaamiseen, voit antaa kiusaajalle reaktion jonka hän haluaa tai voit sanoa että tämä loppuu tähän, en ole enää kanssasi tekemisissä.

Väkivaltatilanteet ja kaikenlainen rikollinen käyttäytymine, ovat tietysti täysin eri asioita, kuin tämä sinun sanallinen kiusaaminen. Meillä aikuisilla on valta omaan elämään ja siihen keiden haluamme olevan osa sitä.

Mites sen sanot, että ”tämä loppuu tähän”, kun toinen on vakuuttanut, että hän on oikeassa?

Ap

Sanomalla vaikka että minun kokemukseni on hyvin erilainen kuin sinun totuutesi ja en halua mitään negatiivisuutta elämääni, joten nyt olet estetty puhelimessani, enkä avaa sinulle enää ovea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on ITSE vastuussa omista tunteistaan. Et voi vastuuttaa äitiäsi omasta pahasta olostasi.

Sinun täytyy ihan itse osata erottaa sinut ja äitisi ja lapsesi. Käyttäytyminen myös on muokattavissa oleva asia. Joten olet myös ihan ITSE vastuussa siitä miten käyttäydyt muita kohtaan esim. Omaa jälkikasvuasi. Et tästäkään voi syyttää äitiäsi.

Jos tunteesi häntä kohtaan on noin voimakas,niin minun on vaikea ymmärtää miksi haluat pitää kiusaajaksi kokemasi ihmisen elämässäsi? Miksi et irrota itseäsi erilliseksi hänestä ja poista täten hänen valta-asemaansa sinun ajatuksiin. Ajattelet selkästi häntä usein, joten omalla tavallaan niin kauan kun annat hänelle tilaa ajatuksossasi ja mietit kostoa tms. Hän voittaa. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Äitini on siitä vastuussa! Jos mä en onnittele häntä, eikö hän tee mielestäsi väärin, jos arvostelee, että olen silloin huono ihminen? Siitä seuraava paha olo ON HÄNEN SYYTÄÄN ja hänen vastuullaan.

Ap

Ei ole. Sinä olet vastuussa siitä että pahoitit mielesi tästä, etenkin ottaen mukaan historian josta olet kertonut, varmasti osasit odottaa hänen suunnaltaan tällaista käytöstä. Olisit voinut olla luomatta koko tilannetta ja olisit voinut päättää ettet anna hänen sanomisensa satuttaa sinua enää.

Ja edelleen sinulla on valta lopettaa tämä mielenpahoittamisen ketju, valitsemalla elämääsi sivu, josta mielesipahoittaja on poistettu.

Enhän ole, en mä valitse tunteitani. Sinustako siis kukaan kiusattu ei tapa itseään koska häntä kiusattiin?

Ap

Jos olisimme oikein kyynisiä niin lopullisen päätöksen kuolemisesta tekee juuri se, joka tappaa itsensä. Hän on vastuussa tästä päätöksestä.

Tähän lopputulokseen johtaviin tekoihin tulisi voida puuttua ennen kun hän ITSE tekee tämän päätöksen. Esim. Poistaa se kiusaaja elämästään ja työstää traumoja ammattilaisen kanssa, mahdollinen lääkitys pahimman yli.

Aikuisina me voimme tehdä eri vaintoja huonoissa tilanteissa.

Et tajua, mistään mitään kokematon juntti, että UHRI EI OLISI UHRI, ellei uskoisi kiusaajaa. Sehän on kiusaajan koko tavoitekin. Siitä syntyy uhri. Ei sellainen mikään uhri ole, jota kiusaaja ei nujerra.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on ITSE vastuussa omista tunteistaan. Et voi vastuuttaa äitiäsi omasta pahasta olostasi.

Sinun täytyy ihan itse osata erottaa sinut ja äitisi ja lapsesi. Käyttäytyminen myös on muokattavissa oleva asia. Joten olet myös ihan ITSE vastuussa siitä miten käyttäydyt muita kohtaan esim. Omaa jälkikasvuasi. Et tästäkään voi syyttää äitiäsi.

Jos tunteesi häntä kohtaan on noin voimakas,niin minun on vaikea ymmärtää miksi haluat pitää kiusaajaksi kokemasi ihmisen elämässäsi? Miksi et irrota itseäsi erilliseksi hänestä ja poista täten hänen valta-asemaansa sinun ajatuksiin. Ajattelet selkästi häntä usein, joten omalla tavallaan niin kauan kun annat hänelle tilaa ajatuksossasi ja mietit kostoa tms. Hän voittaa. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Tuo on aivan sama, kuin sanoisit, että ketään ei ole mahdollista kiusata niin, että kiusattu tekee jotain itselleen, koska jokainen on itse vastuussa tunteistaan.

Ap

En kuitenkaan sitä tarkoita että pahat teot tulisi vain lakaista maton alle. Mutta kiusaamis tilanteessa, joita ei saisi tulla on myös vastaanottajalla vastuu, puhun nyt aikuisista, joilla on enemmän valtaa omaan elämään kuin lapsilla. siihen miten reagoi sanalliseen kiusaamiseen, voit antaa kiusaajalle reaktion jonka hän haluaa tai voit sanoa että tämä loppuu tähän, en ole enää kanssasi tekemisissä.

Väkivaltatilanteet ja kaikenlainen rikollinen käyttäytymine, ovat tietysti täysin eri asioita, kuin tämä sinun sanallinen kiusaaminen. Meillä aikuisilla on valta omaan elämään ja siihen keiden haluamme olevan osa sitä.

Mites sen sanot, että ”tämä loppuu tähän”, kun toinen on vakuuttanut, että hän on oikeassa?

Ap

Sanomalla vaikka että minun kokemukseni on hyvin erilainen kuin sinun totuutesi ja en halua mitään negatiivisuutta elämääni, joten nyt olet estetty puhelimessani, enkä avaa sinulle enää ovea.

Ei se mitään muuta, koska uhri uskoo kiusaajaa. Pässi.

Ap

Mikä ihmeen riitely täällä on menossa?  Sivukaupalla jankuttamista.  Luin alun ja lopun, ei lopputulosta.  Onneksi kohta ei voi enää kirjoittaa, joten hyvää yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on ITSE vastuussa omista tunteistaan. Et voi vastuuttaa äitiäsi omasta pahasta olostasi.

Sinun täytyy ihan itse osata erottaa sinut ja äitisi ja lapsesi. Käyttäytyminen myös on muokattavissa oleva asia. Joten olet myös ihan ITSE vastuussa siitä miten käyttäydyt muita kohtaan esim. Omaa jälkikasvuasi. Et tästäkään voi syyttää äitiäsi.

Jos tunteesi häntä kohtaan on noin voimakas,niin minun on vaikea ymmärtää miksi haluat pitää kiusaajaksi kokemasi ihmisen elämässäsi? Miksi et irrota itseäsi erilliseksi hänestä ja poista täten hänen valta-asemaansa sinun ajatuksiin. Ajattelet selkästi häntä usein, joten omalla tavallaan niin kauan kun annat hänelle tilaa ajatuksossasi ja mietit kostoa tms. Hän voittaa. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Tuo on aivan sama, kuin sanoisit, että ketään ei ole mahdollista kiusata niin, että kiusattu tekee jotain itselleen, koska jokainen on itse vastuussa tunteistaan.

Ap

En kuitenkaan sitä tarkoita että pahat teot tulisi vain lakaista maton alle. Mutta kiusaamis tilanteessa, joita ei saisi tulla on myös vastaanottajalla vastuu, puhun nyt aikuisista, joilla on enemmän valtaa omaan elämään kuin lapsilla. siihen miten reagoi sanalliseen kiusaamiseen, voit antaa kiusaajalle reaktion jonka hän haluaa tai voit sanoa että tämä loppuu tähän, en ole enää kanssasi tekemisissä.

Väkivaltatilanteet ja kaikenlainen rikollinen käyttäytymine, ovat tietysti täysin eri asioita, kuin tämä sinun sanallinen kiusaaminen. Meillä aikuisilla on valta omaan elämään ja siihen keiden haluamme olevan osa sitä.

Mites sen sanot, että ”tämä loppuu tähän”, kun toinen on vakuuttanut, että hän on oikeassa?

Ap

Sanomalla vaikka että minun kokemukseni on hyvin erilainen kuin sinun totuutesi ja en halua mitään negatiivisuutta elämääni, joten nyt olet estetty puhelimessani, enkä avaa sinulle enää ovea.

Luuletko tosiaan, että tällaisisa olisi tuon sanomisen puutteesta tai osaamattomuudesta kyse? Ei ole, vaan siitä, mitä KIUSAAJA eli tässä tapauksessa äitini on tehnyt uhrille, eli tässä tapauksessa minulle.

Ap

Kiusaaja nimenomaan nujertaa uhrin. Se, jos uhrilla on PAHA OLLA, ei auta siinä kiusaajaan uskomisen synnyssä. Sehän vierittään uhrista johtuvaksi. Etkö tajua????

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on ITSE vastuussa omista tunteistaan. Et voi vastuuttaa äitiäsi omasta pahasta olostasi.

Sinun täytyy ihan itse osata erottaa sinut ja äitisi ja lapsesi. Käyttäytyminen myös on muokattavissa oleva asia. Joten olet myös ihan ITSE vastuussa siitä miten käyttäydyt muita kohtaan esim. Omaa jälkikasvuasi. Et tästäkään voi syyttää äitiäsi.

Jos tunteesi häntä kohtaan on noin voimakas,niin minun on vaikea ymmärtää miksi haluat pitää kiusaajaksi kokemasi ihmisen elämässäsi? Miksi et irrota itseäsi erilliseksi hänestä ja poista täten hänen valta-asemaansa sinun ajatuksiin. Ajattelet selkästi häntä usein, joten omalla tavallaan niin kauan kun annat hänelle tilaa ajatuksossasi ja mietit kostoa tms. Hän voittaa. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Äitini on siitä vastuussa! Jos mä en onnittele häntä, eikö hän tee mielestäsi väärin, jos arvostelee, että olen silloin huono ihminen? Siitä seuraava paha olo ON HÄNEN SYYTÄÄN ja hänen vastuullaan.

Ap

Ei ole. Sinä olet vastuussa siitä että pahoitit mielesi tästä, etenkin ottaen mukaan historian josta olet kertonut, varmasti osasit odottaa hänen suunnaltaan tällaista käytöstä. Olisit voinut olla luomatta koko tilannetta ja olisit voinut päättää ettet anna hänen sanomisensa satuttaa sinua enää.

Ja edelleen sinulla on valta lopettaa tämä mielenpahoittamisen ketju, valitsemalla elämääsi sivu, josta mielesipahoittaja on poistettu.

Ja siis en todellakaan odottanut äidiltäni sellaista käytöstä, että jos en onnittele häntä aikuisena, niin hän arvostelee mua siitä, eikä hyväksy! Kuka nyt noin röyhkeä kehtaisi olla? Jos ei ole mitään oikeutta käyttäytyä niin? Hänellä ei ollut, mutta sitä en ottanut huomioon, koska miksi kukaan käyttäytyisi epäoikeudenmukaisella tavalla?

Ap

Kun äitisi on ollut *juurikin noin röyhkeä* jo vuosikymmeniä JA tiedostat asian (ainakin palstalle postailemasi perusteella), kuinka voi olla mahdollista, ettet osannut odottaa sitä?

Kuitenkaan ihminen ei voi vaikuttaa kuin itseensä. Et koskaan saa äidiltäsi mitä haluat ja koet tarvitsevasi. Voit yrittää hyväksyä sen tai kipuilla sen kanssa tulevaisuudessakin. Se on oikeastaan valintasi nyt tässä tilanteessa. Menneisyyttään kukaan ei voi muuttaa, etkä voi muuttaa äitisi toimintaa tulevaisuudessa yhtään sen enempää.

Voit valita vain sen, että mitä sinä teet ja sinun kannattaa tehdä sitä mikä sinut tekee onnellisemmaksi. Ja se voi hyvinkin olla katkeruutesi ruokkiminen. Voi olla, että se on jo kaikki mitä sinä olet ja tunnet olosi tyhjäksi ilman sitä. Elät vain katkeruudellesi. Se on surullista , mutta ei suinkaan väärin.