Lue keskustelun säännöt.
En onnittele äitiäni äitienpäivänä, koska hän ei kohdellut minua arvoisellani tavalla
09.05.2021 |
Äitini suuttui, kun en onnitellut häntä 14-vuotiaana äitienpäivänä. En onnitellut häntä sen takia, että hän oli niin ilkeä minulle aina, ajattelin, ettei hän kaipaa inhoamansa ihmisen onnitteluja.
Äitinipä suuttuikin, kun ei iltapäivään mennessä ollut saanut onnitteluja. Sanoin varmaan, että no onnea. Se ei riittänyt, äitini pakotti että mun täytyy poimia hänelle valkovuokkoja.
En tajua tänä päivänäkään, kuinka hän kehtasikin olla sitten tyytyväinen, kun sai niitä kukkia.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään enää onnittele äitiäni, joka minua pahoinpiteli jatkuvasti lapsena. Koska hän ei ole äiti, hän on vain nainen joka on työntänyt minut ulos alapäästään ja joka kutsuu itse itseään äidiksi. Minulla on siihen oikeus ja sinulla on siihen oikeus ap, mutta pointtisi tuli selväksi, ei tarvitse enää jankata. Annat vain kuvan, että olet jäänyt itse lapsen rooliin.
Sulla on eri tilanne kuin mulla. Mä olin ihan tekemisissä äitini kanssa, joka sitten satutti minua arvostelemalla mua, etten onnittele tms. eli sanomalla, että en ole hyvä ihminen jne vaikka olenhan. Mä en vain onnittele satuttajiani. Minua satutti se, että hän sanoo minusta pahaa, etten ole hyvä ihmisenä ym.
Vaikka syy oli hänen oma käytöksensä. Mutta SIITÄ voidaan just sanoa, että ”ei se mitään”, eli MUN tunteistani viis veisataan ja se, että musta tuntuu paremmalta elää ei-onnitellen, niin sitä saa arvostella, että sillä lailla olen huono ihminen! Minusta se on kamalaa. Ikään kuin en onnittelisi ja olisi hyvä, jos siihen on aihetta.Nyt tuli väärin. Niin on ap, aivan eri tilanne. Minua on sentään pahoinpidelty ja kohdeltu muutenkin kaltoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään enää onnittele äitiäni, joka minua pahoinpiteli jatkuvasti lapsena. Koska hän ei ole äiti, hän on vain nainen joka on työntänyt minut ulos alapäästään ja joka kutsuu itse itseään äidiksi. Minulla on siihen oikeus ja sinulla on siihen oikeus ap, mutta pointtisi tuli selväksi, ei tarvitse enää jankata. Annat vain kuvan, että olet jäänyt itse lapsen rooliin.
Sulla on eri tilanne kuin mulla. Mä olin ihan tekemisissä äitini kanssa, joka sitten satutti minua arvostelemalla mua, etten onnittele tms. eli sanomalla, että en ole hyvä ihminen jne vaikka olenhan. Mä en vain onnittele satuttajiani. Minua satutti se, että hän sanoo minusta pahaa, etten ole hyvä ihmisenä ym.
Vaikka syy oli hänen oma käytöksensä. Mutta SIITÄ voidaan just sanoa, että ”ei se mitään”, eli MUN tunteistani viis veisataan ja se, että musta tuntuu paremmalta elää ei-onnitellen, niin sitä saa arvostella, että sillä lailla olen huono ihminen! Minusta se on kamalaa. Ikään kuin en onnittelisi ja olisi hyvä, jos siihen on aihetta.
ApKukaan ei ole sanonut että sun on pakko äitiäsi onnitella tai olla missään tekemisissä.
Me ei vaan jakseta tuota jankkaustasi. Tiedetään jo, ettei äitisi ollut hyvä sinulle. Mutta miten kauan tämmöistä tilitystä jaksaa lukea?
Pointti ei ole mikään noista mainitsemistasi. Pointti on siinä, miten äitini on eristänyt minua muista, ja vaikuttanut omaan äitiyteenikin, minkä tajusin vasta lapset saatuani. Ja siis miksi en saisi olla tekemisissä äitini kanssa ja häntä olettaa siihen,,että ANTEEKSI VAAN, MUTTA HÄN on epäkohtelias ja huonokäytöksinen, koska ei pyydä anteeksi, ja MUSSA ei ole MITÄÄN vikaa? Siis tarkoitan, että oon ihan hyvä, tavallinen ihminen, en joku, jonka pitäis hävetä, koska ei esitä mitään mielistelijää?
Ap
Mun äidin mielestä siis se, minkä mä näen mielistelyksi ja epäaitoudeksi EI ollut mitään sellaista, vaan ainoaa hyväksyttävää ja normaalia käytöstä. Ja koska en käyttäytynyt niin, minua ei hyväksyisi kukaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän oli ollut lisäksi PAHA minulle!
Sen lisäksi oli ilkeä myöskin äitienpäivänä. Totaalinen buu sellaiselle.
Täällä on vain niin häi riintynyttä porukkaa, joista lapsia saa kiusata jos on ÄITI.
apJos sun äiti on kohdellut sinua huonosti. Eikä ole ollut hyvä äiti. Sinun ei tarvitse todellakaan onnitella häntä. Eikä olla tekemisissä. T. 3 lapsen hyvä äiti
Ei millään pahalla, mutta lähes kaikki äidithän ovat omasta mielestään hyviä äitejä, varsinkin ne jotka ovat niitä huonoimpia. Kysyhän asiaa lapsiltasi, kun he ovat jo aikuisia ja tarpeeksi kypsiä. Kyllä he kertovat yleensä ihan totuudenmukaisesti sen millaista heillä on oikeasti ollut.
Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?
Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?
Ap
Onko sulla ketään kenen kanssa jutella? Apua saat varmasti jos osaat hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?
Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?
Ap
Auttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään enää onnittele äitiäni, joka minua pahoinpiteli jatkuvasti lapsena. Koska hän ei ole äiti, hän on vain nainen joka on työntänyt minut ulos alapäästään ja joka kutsuu itse itseään äidiksi. Minulla on siihen oikeus ja sinulla on siihen oikeus ap, mutta pointtisi tuli selväksi, ei tarvitse enää jankata. Annat vain kuvan, että olet jäänyt itse lapsen rooliin.
Sulla on eri tilanne kuin mulla. Mä olin ihan tekemisissä äitini kanssa, joka sitten satutti minua arvostelemalla mua, etten onnittele tms. eli sanomalla, että en ole hyvä ihminen jne vaikka olenhan. Mä en vain onnittele satuttajiani. Minua satutti se, että hän sanoo minusta pahaa, etten ole hyvä ihmisenä ym.
Vaikka syy oli hänen oma käytöksensä. Mutta SIITÄ voidaan just sanoa, että ”ei se mitään”, eli MUN tunteistani viis veisataan ja se, että musta tuntuu paremmalta elää ei-onnitellen, niin sitä saa arvostella, että sillä lailla olen huono ihminen! Minusta se on kamalaa. Ikään kuin en onnittelisi ja olisi hyvä, jos siihen on aihetta.Nyt tuli väärin. Niin on ap, aivan eri tilanne. Minua on sentään pahoinpidelty ja kohdeltu muutenkin kaltoin.
Mä taas en saanut olla aito oma itseni, siitä tuli heti kielto olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?
Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?
ApAuttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.
No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ketään kenen kanssa jutella? Apua saat varmasti jos osaat hakea.
Olen käynyt in and out terapiaa vuodesta 1997 lähtien. Kappas vaan ihmisen oikeutta olla aito ei niissä tueta. Koska jos et osaa olla, mitä terapeutti voisi sille tehdä? Oonhan mä sieltä apuakin toki saanut, pitää elossa vaatimustani tulla hyväksytyksi VIRHEINENI. Ja hyväksyminen tarkoittaa sitä, että ihmistä ei arvostella ja haukuta, senkin p a s k a pökäleet, ja köyhät.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?
Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?
ApAuttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.
No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.
Ap
Kyllähän tuo, kun päästät irti hänestä ja hänen vallastaan sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Mun äidillä ei ois MITÄÄN VARAA arvostella sitä, minkälainen lapsi mä oon ollut, silti on tehnyt sitä niin paljon, että siitä kärsivät nyt nimenomaan omat lapseni.
Ap
Tuskin lapsesi tyytyvät vastaukseen, miten olit/olet heille huono äiti, koska sinulla oli huono äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ketään kenen kanssa jutella? Apua saat varmasti jos osaat hakea.
Olen käynyt in and out terapiaa vuodesta 1997 lähtien. Kappas vaan ihmisen oikeutta olla aito ei niissä tueta. Koska jos et osaa olla, mitä terapeutti voisi sille tehdä? Oonhan mä sieltä apuakin toki saanut, pitää elossa vaatimustani tulla hyväksytyksi VIRHEINENI. Ja hyväksyminen tarkoittaa sitä, että ihmistä ei arvostella ja haukuta, senkin p a s k a pökäleet, ja köyhät.
Ap
Oletpa lapsellinen, kun haukut toisia kakkapökäleeksi. Ja köyhyys kai tekee ihmisestä sun silmissä alempiarvoisen?
Olet jumittunut henkisesti jonnekin teini-ikäiseksi, ei sun jutut kuulosta aikuisen kirjoittamilta. Kyllä se Peter Pan-juttu taisi osua ihan oikeaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä sitä, että minkä takia ÄIDIN kanssa välien pitäisi sisältää epäaitoutta, teeskentelyä ja kohteliaisuutta vailla aitoja tunteita? Kyllä minusta äidiksi ryhtyvien pitääkestää lapsensa sellaisina, kuin nämä ovat, puutteineenkin. Koska onko aitous jokin puute tai vika?
Toki on tilanteita ja kohtia, joissa on käytöstavat tärkeämpiä, kuin aitous, mutta en tajua, että kodin seinien sisäpuolella!?
ApAuttaisikohan jos et olisi MISSÄÄN kontaktissa kyseisen ihmisen kanssa? Nyt vaikuttaa siltä että oikein haluat rypeä tässä katkeruudessa.
No ei auta. Se ei tuo lupaa olla aito ja uskoa olevansa silloinkin hyväksytty. Ei hän enää siihen mitään pahennusta tuo, kaikki tuho on tehty minua kasvattaessa. Ja eihän lapsi, jonka aitoutta on kielletty tajua aikoihin, mitä hänelle on tehty väärin. Ettekä te, k u si p ä ä kanssaihmiset, iseimmatkaan teistä, omaa sydäntä siinä tukea tai auttaa. Itsekkyyttänne haluaisitte jokaisesta teeskentelijän, koska se toisinaan helpottaa teidän oloanne.
Ap
No kerro sitten miten voisimme tukea tai auttaa? Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä? Ihan kirjaimellisesti:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään enää onnittele äitiäni, joka minua pahoinpiteli jatkuvasti lapsena. Koska hän ei ole äiti, hän on vain nainen joka on työntänyt minut ulos alapäästään ja joka kutsuu itse itseään äidiksi. Minulla on siihen oikeus ja sinulla on siihen oikeus ap, mutta pointtisi tuli selväksi, ei tarvitse enää jankata. Annat vain kuvan, että olet jäänyt itse lapsen rooliin.
Sulla on eri tilanne kuin mulla. Mä olin ihan tekemisissä äitini kanssa, joka sitten satutti minua arvostelemalla mua, etten onnittele tms. eli sanomalla, että en ole hyvä ihminen jne vaikka olenhan. Mä en vain onnittele satuttajiani. Minua satutti se, että hän sanoo minusta pahaa, etten ole hyvä ihmisenä ym.
Vaikka syy oli hänen oma käytöksensä. Mutta SIITÄ voidaan just sanoa, että ”ei se mitään”, eli MUN tunteistani viis veisataan ja se, että musta tuntuu paremmalta elää ei-onnitellen, niin sitä saa arvostella, että sillä lailla olen huono ihminen! Minusta se on kamalaa. Ikään kuin en onnittelisi ja olisi hyvä, jos siihen on aihetta.Nyt tuli väärin. Niin on ap, aivan eri tilanne. Minua on sentään pahoinpidelty ja kohdeltu muutenkin kaltoin.
Mä taas en saanut olla aito oma itseni, siitä tuli heti kielto olla.
ApSama mulla ja kaikki klassiset häiriintyneen ja heikon äidin kasvatusmetodit. En tiedä miksi yrität kilpailla, kummalla on ollut kurjempaa? Auttaako se sinua jotenkin? Maailmasta löytyy kuitenkin ihmisiä, joilla on ollut taatusti vielä kauheampi äiti kuin meillä, joten tunteita on oikeus tuntea, vaikka äiti olisi ollut hyväkin äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äidillä ei ois MITÄÄN VARAA arvostella sitä, minkälainen lapsi mä oon ollut, silti on tehnyt sitä niin paljon, että siitä kärsivät nyt nimenomaan omat lapseni.
ApSähän just sanoit että et kosta lapsillesi ja olet heille täydellinen äiti koska et syytä heitä mistään yms.
En ole sanonut, että olen täydellinen. Eikä tartte ollakaan. Asenne vaikuttaa paljon enemmän, kuin teot. Asenne on kaikkein tärkein rakastamisen keino. Mikään teko ei korjaa sitä, jos asenne on paha lasta kohtaan.
Ap
Että lapsesi ovat epäviihdyttäviä, kuten olet itse täällä kertonut.
Eikö tuo ole paha asenne omia lapsiaan kohtaan, ei ainakaan kuulosta rakastavan äidin asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu voisi antaa äitinsä olla rauhassa, edes tämän yhden päivän vuodessa.
Kiitos sinulle joka puolustat äitejä.Joita aikuiset lapset syylistää.Otamatta itse vastuuta mistään.Varsinkin silloin jos äiti on ainoa kasvattaja ollut.Jokainen äiti yritää parhaansa oman omien lastensa kanssa.Ainoakaa äiti ei lapselta vaadi lahjoja. Jos on noin paha olla, menen terapiaan,Käsitele siellä ongelmasi ja lopuksi pyydä äiti mukaan.Itse pyysin tytärtä terapiaan.Vaikka olisin ollut saudi arabia,minussa vika.En ole selvä nänkiä.Hänen puolisoki aikoinaan sanoi: Menään kakki: 3.Perheterapiaan.Aivan tyhjästä tytär raivosi minulle,kun ei mennyt asiat hänen tahdon mukaisesti.Kun hänen puoliso sanoi :Nyt ei ollut aihetta raivota Mutsillesi!,Ovet paukuen lähi pois kodistani ulos!.Raivossa mukana et näe meitä et lapsen lapsiasi ikinä!
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ketään kenen kanssa jutella? Apua saat varmasti jos osaat hakea.
Onhan tuo käynyt terapiassa vuosikausia, ei mitään apua ja kukaan ei osaa häntä auttaa.
En tosin epäile, miksi ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ketään kenen kanssa jutella? Apua saat varmasti jos osaat hakea.
Onhan tuo käynyt terapiassa vuosikausia, ei mitään apua ja kukaan ei osaa häntä auttaa.
En tosin epäile, miksi ei.
Luonnehäiriöt ei useinkaan parane terapiassa, koska häiriöinen puhuu vain siitä miten pahasti häntä on kohdeltu, eikä osaa ottaa itse yhtään vastuuta käytöksestään ja asenteistaan. Puuttuu se oivallus, että myös minä olen vastuussa jostakin, vähintäänkin omista lapsistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äidillä ei ois MITÄÄN VARAA arvostella sitä, minkälainen lapsi mä oon ollut, silti on tehnyt sitä niin paljon, että siitä kärsivät nyt nimenomaan omat lapseni.
ApSähän just sanoit että et kosta lapsillesi ja olet heille täydellinen äiti koska et syytä heitä mistään yms.
En ole sanonut, että olen täydellinen. Eikä tartte ollakaan. Asenne vaikuttaa paljon enemmän, kuin teot. Asenne on kaikkein tärkein rakastamisen keino. Mikään teko ei korjaa sitä, jos asenne on paha lasta kohtaan.
ApEttä lapsesi ovat epäviihdyttäviä, kuten olet itse täällä kertonut.
Eikö tuo ole paha asenne omia lapsiaan kohtaan, ei ainakaan kuulosta rakastavan äidin asenteella.
Mietin samaa, ja kerran viikossa tapaaminenkin on hirveää pakkopullaa, josta pitää käydä täällä avautumassa.
Toiset äidit ovat 24/7 koliikkivauvan kanssa ja silti rakastavat lastaan.
Pointti ei ole mikään noista mainitsemistasi. Pointti on siinä, miten äitini on eristänyt minua muista, ja vaikuttanut omaan äitiyteenikin, minkä tajusin vasta lapset saatuani. Ja siis miksi en saisi olla tekemisissä äitini kanssa ja häntä olettaa siihen,,että ANTEEKSI VAAN, MUTTA HÄN on epäkohtelias ja huonokäytöksinen, koska ei pyydä anteeksi, ja MUSSA ei ole MITÄÄN vikaa? Siis tarkoitan, että oon ihan hyvä, tavallinen ihminen, en joku, jonka pitäis hävetä, koska ei esitä mitään mielistelijää?
Ap