Lue keskustelun säännöt.
Usein riitoja miehen kanssa kotitöistä, mikä neuvoksi?
08.05.2021 |
Ollaan molemmat työelämässä, lapsia kolme. Hommaa riittää.
Minä vastaan lähes tulkoon täysin kaupassa käynnistä, ruoan suunnittelusta ja laitosta, pyykistä, lasten vaatetuksesta/harrastuskamojen hankkimisesta, lasten lääkäreistä, neuvoloista, oikojista, opettajien kanssa yhteydenpidosta ym ja oikeastaan siivouksestakin varmaan 90%... Esim imuriin mies ei tartu oma-alotteisesti oikeastaan koskaan.
Mies maksaa jotain yhteisiä laskuja, laittaa välillä tiskejä, keräilee leluja ym lattialta, hakee posteja, vie roskia (myös minä vien niitä ja yleensä myös kierrätykseen tavaroita). Lisäksi mies tekee ns miesten töitä, eli vaihtaa renkaat ja jotain pieniä korjaustöitä saattaa tehdä.
Aina kun valitan väsymystä, ja sitä että tilanne on tosi epäreilu, keskustelu ei etene, koska miehen mielestä hän tekee tosi paljon. Hän saattaa sanoa että kyllä hän käy kaupassa myös yhtä lailla, mutta jos aletaan tarkistaa asiaa, niin hän on saattanut käydä kerran kuussa, kun kuitenkin tarve on se pari kertaa viikossa, joskus useamminkin. Mutta silti mikään ei muutu.
Tosi turhauttavaa! Välillä hän saattaa hetkellisesti vähän tsempata ja käy esim kerran viikossa kaupassa muutaman viikon ajan, mutta sitten se jää ja unohtuu ja huomaan taas käyväni aina. Sama myös siivouksen suhteen. En oikeasti tiedä mikä neuvoksi, kun en jaksa tapella aiheesta ja siksikin usein teen vaan kaiken, toki lapsetkin jotain pystyvät tekemään, mutta sekin vaatii ohjausta joka myös jää kokonaan minulle.
Mielipiteitä? Neuvoja?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain toiminut tuo vuoroviikkohommma? Eli joka toinen viikko toinen hoitaa ruokahuollon (keittiön siivous silti yhdessä?) ja toinen kaiken muun siivouksen? Lasten asiat aina silti puoliksi joka viikko.
Minusta se kuulosti aika hyvältä. Jos mies on pösilö, niin voihan sille teroittaa, että pitää imuroida X kertaa ja pestä vessat X kertaa jne... Ja että joka päivälle tarvitaan ravintoarvoiltaan järkevää ruokaa. Se ärsyttää, että joudut silti homman projektipäälliköksi, mutta pääsisipä edes alkuun.
Se toimisi ellei toinen ala manageeraamaan. Eli, jos on toisen vuoro, hän päättää mitä ja miten tekee.
Miksi sinä saisit päättää kaiken ja alkaa neuvomaan!
Ongelma on se että kun miehen viikko, niin tilattaisiin todennäköisesti pitsaa tai muuta roskaruokaa, ei mietitä ollenkaan saako tosiaan kasvavat lapset tarvittavat ravintoaineet tai esim sitä etteivät kärsi tulevaisuudessa ylipainosta vanhempiensa takia. Rahaa menisi tosi paljon ja sitten monet lasten hankinnat jäisivät minun maksettavaksi, koska miehellä ei olisi rahaa jäljellä.
Siivous olisi pelkkä imurointi keskeltä lattiaa koska ei hän ”näe” sotkua muualla, joten suursiivous jää seuraavalla viikolla toiselle, eli kaikkien huoneiden imurointi, lattioiden pyyhkiminen, pölyt, pinnat ym.
Montako vuotta olet nyt jankannut tästä keskilattian imuroinnista?
Olet saanut kuitenkin vaihdettua nakit pitsaan, edistystä.
Tällä kertaa unohdit "mies kerryttää omaisuuttaan".
Millaiinen ihminen ihan oikeasti jankkaa samaa mantraa palstalla vuosikausia? Kysyn ihan tosissani
En ole sama ihminen, joten ilmeisesti tämä pelkän keskilattian imuroiminen on yleistä miessukupuolella. Ehkä kukaan ei olekaan jankannut samaa mantraa vuosikausia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain toiminut tuo vuoroviikkohommma? Eli joka toinen viikko toinen hoitaa ruokahuollon (keittiön siivous silti yhdessä?) ja toinen kaiken muun siivouksen? Lasten asiat aina silti puoliksi joka viikko.
Minusta se kuulosti aika hyvältä. Jos mies on pösilö, niin voihan sille teroittaa, että pitää imuroida X kertaa ja pestä vessat X kertaa jne... Ja että joka päivälle tarvitaan ravintoarvoiltaan järkevää ruokaa. Se ärsyttää, että joudut silti homman projektipäälliköksi, mutta pääsisipä edes alkuun.
Se toimisi ellei toinen ala manageeraamaan. Eli, jos on toisen vuoro, hän päättää mitä ja miten tekee.
Miksi sinä saisit päättää kaiken ja alkaa neuvomaan!
Ongelma on se että kun miehen viikko, niin tilattaisiin todennäköisesti pitsaa tai muuta roskaruokaa, ei mietitä ollenkaan saako tosiaan kasvavat lapset tarvittavat ravintoaineet tai esim sitä etteivät kärsi tulevaisuudessa ylipainosta vanhempiensa takia. Rahaa menisi tosi paljon ja sitten monet lasten hankinnat jäisivät minun maksettavaksi, koska miehellä ei olisi rahaa jäljellä.
Siivous olisi pelkkä imurointi keskeltä lattiaa koska ei hän ”näe” sotkua muualla, joten suursiivous jää seuraavalla viikolla toiselle, eli kaikkien huoneiden imurointi, lattioiden pyyhkiminen, pölyt, pinnat ym.
Montako vuotta olet nyt jankannut tästä keskilattian imuroinnista?
Olet saanut kuitenkin vaihdettua nakit pitsaan, edistystä.
Tällä kertaa unohdit "mies kerryttää omaisuuttaan".
Millaiinen ihminen ihan oikeasti jankkaa samaa mantraa palstalla vuosikausia? Kysyn ihan tosissani
En ole sama ihminen, joten ilmeisesti tämä pelkän keskilattian imuroiminen on yleistä miessukupuolella. Ehkä kukaan ei olekaan jankannut samaa mantraa vuosikausia...
Minä kuulin tuosta keskilattian imuroimisesta tältä palstalta ja otin sen käyttöön. Jestas, miten paljon nopeammin siivoaminen sujuu! Kolme minuuttia ja koko asunto on imuroitu.
Vierailija kirjoitti:
Liian karvainen kirjoitti:
Miksi tässäkin haukutaan taas miehiä siitä että tekevät asoita, yllätys yllätys, erilailla kuin naiset, mutta vain naisen tapa on oikea?
Ap tekee etätöitä kolmena päivänä viikossa ja mies ilmeisti normaalin määrän mutta kotityöt pitäisi mennä tasan, ihmeellistä.
Onko tämä vielä tasa-arvon aikana yleistä että kotityöt on kaikki yhteisiä ja miehillä on sitten lisäksi vielä ne miesten työt?
Miksi miesten tapa tehdä kotitöitä on lähes aina väärin, siivotaan väärin ja liian harvoin, kaupasta tuodaan vääriä ruokia ja liian harvoin käy sielläkin.Etätöissäkin pitää tehdä normaali määrä töitä. Jos perhe asuu kerrotalossa, niin mitä miesten töitä siellä on?
Työmatkoissa säästyy aikaa. Etätöitä tehdessä tein enemmän kotitöitä, kun oli enemmän aikaa. Tauoilla tein ruuan esivalmistelut jne..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain toiminut tuo vuoroviikkohommma? Eli joka toinen viikko toinen hoitaa ruokahuollon (keittiön siivous silti yhdessä?) ja toinen kaiken muun siivouksen? Lasten asiat aina silti puoliksi joka viikko.
Minusta se kuulosti aika hyvältä. Jos mies on pösilö, niin voihan sille teroittaa, että pitää imuroida X kertaa ja pestä vessat X kertaa jne... Ja että joka päivälle tarvitaan ravintoarvoiltaan järkevää ruokaa. Se ärsyttää, että joudut silti homman projektipäälliköksi, mutta pääsisipä edes alkuun.
Se toimisi ellei toinen ala manageeraamaan. Eli, jos on toisen vuoro, hän päättää mitä ja miten tekee.
Miksi sinä saisit päättää kaiken ja alkaa neuvomaan!
Ongelma on se että kun miehen viikko, niin tilattaisiin todennäköisesti pitsaa tai muuta roskaruokaa, ei mietitä ollenkaan saako tosiaan kasvavat lapset tarvittavat ravintoaineet tai esim sitä etteivät kärsi tulevaisuudessa ylipainosta vanhempiensa takia. Rahaa menisi tosi paljon ja sitten monet lasten hankinnat jäisivät minun maksettavaksi, koska miehellä ei olisi rahaa jäljellä.
Siivous olisi pelkkä imurointi keskeltä lattiaa koska ei hän ”näe” sotkua muualla, joten suursiivous jää seuraavalla viikolla toiselle, eli kaikkien huoneiden imurointi, lattioiden pyyhkiminen, pölyt, pinnat ym.
Montako vuotta olet nyt jankannut tästä keskilattian imuroinnista?
Olet saanut kuitenkin vaihdettua nakit pitsaan, edistystä.
Tällä kertaa unohdit "mies kerryttää omaisuuttaan".
Millaiinen ihminen ihan oikeasti jankkaa samaa mantraa palstalla vuosikausia? Kysyn ihan tosissani
En ole sama ihminen, joten ilmeisesti tämä pelkän keskilattian imuroiminen on yleistä miessukupuolella. Ehkä kukaan ei olekaan jankannut samaa mantraa vuosikausia...
tämä keski-lattian imurointi-jankkaaja on ollut palstalla jo ainakin kymmenen vuotta.
eikö keskilattia ole juuri se, missä kaikki roska on, ainakin lapsiperheissä? vai imuroitko sinä joka kerta lattialistatkin?
Jos et kerran osaa esittää parempaa faktaa kuin minä, niin ole hiljaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ap, huhuu! Että olitteko sopineet tämän asian jo ENNEN seurustelun aloittamista, että molemmat osallistuu yhtälailla??
Jos nainen alkaa tivata mieheltä miten mies osallistuu kotitöihin ja jääkö hän lasten kanssa isyysvapaalle ja miten mies osallistuu arkeen lasten kanssa, ei yhtään seurustelusuhdetta ala ikinä.
Höpöhöpö. Olen ollut 7v miehen kanssa jonka kanssa keskusteltiin jo aluksi selväksi se että molemmat tekevät. Tuohon lupaukseen ja sopimiseen on voinut sitten palata niin hetkinä kun homma ei ole ottanut luonnistuakseen. Jos taas on pinkit lasit päässä jättänyt keskustelematta käytännön asiat, kun "me ymmärretään toisiamme sanoitta" on huomattavasti vaikeampaa keskellä kotityöriitaa alkaa selvittämään että oliko tämä tilanne nyt sovittu miten, kun ei olel sovittu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kahden opiskelevan köyhän sinkun seurusteluvaiheessa oikein hahmota ettei toinen tosiaankaan pikkulapsiperheen arjessa hoida sitä perhe-elämään liittyvää sälähommaa.
Siksi pitäisikin keskustella ENNEN kuin alkaa tekemään niitä lapsia. Kaksi opiskelijaa voi seurustella ilman sitä keskustelua, mutta kun päätetään siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen niin se vaatii oman kesksutelunsa. Onko joku syy miksi näitä keskusteluita ei voida käydä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kahden opiskelevan köyhän sinkun seurusteluvaiheessa oikein hahmota ettei toinen tosiaankaan pikkulapsiperheen arjessa hoida sitä perhe-elämään liittyvää sälähommaa.
Siksi pitäisikin keskustella ENNEN kuin alkaa tekemään niitä lapsia. Kaksi opiskelijaa voi seurustella ilman sitä keskustelua, mutta kun päätetään siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen niin se vaatii oman kesksutelunsa. Onko joku syy miksi näitä keskusteluita ei voida käydä?
Me oltiin oltu monta vuotta yhdessä, asuttu muutama vuosi yhdessä, ostettu asunto, ennen kuin minä rupesin miettimään, että ehkä ne lapset ei pilaa elämää. Siihen asti olin ollut sitä mieltä, että en ikinä halua lapsia. Ei meillä aiemmin mitään riitoja ollut kotitöistä, mieskin teki paljon ruokaa, mutta pikkuhiljaa tilanne luisui niin, että kaikki oli minun vastuulla. Siinä missä itse pystyi elämään päivän leivällä, jos ruuanlaitto ei huvittanut, lasten kanssa se ei enää onnistunutkaan.
Olethan sinä äöynyt keskustelut siitä, miten te elätte ja missä asutte eläkevuosina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ap, huhuu! Että olitteko sopineet tämän asian jo ENNEN seurustelun aloittamista, että molemmat osallistuu yhtälailla??
Jos nainen alkaa tivata mieheltä miten mies osallistuu kotitöihin ja jääkö hän lasten kanssa isyysvapaalle ja miten mies osallistuu arkeen lasten kanssa, ei yhtään seurustelusuhdetta ala ikinä.
Höpöhöpö. Olen ollut 7v miehen kanssa jonka kanssa keskusteltiin jo aluksi selväksi se että molemmat tekevät. Tuohon lupaukseen ja sopimiseen on voinut sitten palata niin hetkinä kun homma ei ole ottanut luonnistuakseen. Jos taas on pinkit lasit päässä jättänyt keskustelematta käytännön asiat, kun "me ymmärretään toisiamme sanoitta" on huomattavasti vaikeampaa keskellä kotityöriitaa alkaa selvittämään että oliko tämä tilanne nyt sovittu miten, kun ei olel sovittu mitään.
Teillä on vielä niin lyhyt suhde, että ties mitä ehtii tapahtua ja sovitut asiat lentää ikkunasta ulos.
Tähän se helposti lasten myötä menee, kun käytösmallit aktivoituvat jostain mielen pimennosta. Myös naisilla, jotka ensimmäisen vauvan saatuaan usein mielellään ottavat sen perinteisen äidin roolin, josta sitten seuraavat vuodet riidellään.
Meidän ratkaisut: Ruuat tilataan kerran viikossa kotiinkuljetuksella. Siivouspäivä kerran viikossa, jokaisella oma vastuu. Toimii riittävän hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kahden opiskelevan köyhän sinkun seurusteluvaiheessa oikein hahmota ettei toinen tosiaankaan pikkulapsiperheen arjessa hoida sitä perhe-elämään liittyvää sälähommaa.
Siksi pitäisikin keskustella ENNEN kuin alkaa tekemään niitä lapsia. Kaksi opiskelijaa voi seurustella ilman sitä keskustelua, mutta kun päätetään siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen niin se vaatii oman kesksutelunsa. Onko joku syy miksi näitä keskusteluita ei voida käydä?
Me oltiin oltu monta vuotta yhdessä, asuttu muutama vuosi yhdessä, ostettu asunto, ennen kuin minä rupesin miettimään, että ehkä ne lapset ei pilaa elämää. Siihen asti olin ollut sitä mieltä, että en ikinä halua lapsia. Ei meillä aiemmin mitään riitoja ollut kotitöistä, mieskin teki paljon ruokaa, mutta pikkuhiljaa tilanne luisui niin, että kaikki oli minun vastuulla. Siinä missä itse pystyi elämään päivän leivällä, jos ruuanlaitto ei huvittanut, lasten kanssa se ei enää onnistunutkaan.
Olethan sinä äöynyt keskustelut siitä, miten te elätte ja missä asutte eläkevuosina?
Miksi ette voineet kesksutella lapsenhankinnasta, vaan vain teitte lapsen? Lapsen hankitaan kuuluu kaikenlaisia asioita joista on hyvä keskustella etukäteen, eikä sitten vain itkeä kaatunutta maitoa ja syytellä. Jos yhtään seuraa mitään mediaa, niin täytyy olla käsitys siitä millaisia ongelmia vastaan voi tulle ellei niistä puhuta etukäteen. Miksi siis et halunnut keskustella etukäteen, mikä on se syy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kahden opiskelevan köyhän sinkun seurusteluvaiheessa oikein hahmota ettei toinen tosiaankaan pikkulapsiperheen arjessa hoida sitä perhe-elämään liittyvää sälähommaa.
Siksi pitäisikin keskustella ENNEN kuin alkaa tekemään niitä lapsia. Kaksi opiskelijaa voi seurustella ilman sitä keskustelua, mutta kun päätetään siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen niin se vaatii oman kesksutelunsa. Onko joku syy miksi näitä keskusteluita ei voida käydä?
Me oltiin oltu monta vuotta yhdessä, asuttu muutama vuosi yhdessä, ostettu asunto, ennen kuin minä rupesin miettimään, että ehkä ne lapset ei pilaa elämää. Siihen asti olin ollut sitä mieltä, että en ikinä halua lapsia. Ei meillä aiemmin mitään riitoja ollut kotitöistä, mieskin teki paljon ruokaa, mutta pikkuhiljaa tilanne luisui niin, että kaikki oli minun vastuulla. Siinä missä itse pystyi elämään päivän leivällä, jos ruuanlaitto ei huvittanut, lasten kanssa se ei enää onnistunutkaan.
Olethan sinä äöynyt keskustelut siitä, miten te elätte ja missä asutte eläkevuosina?
Miksi ette voineet kesksutella lapsenhankinnasta, vaan vain teitte lapsen? Lapsen hankitaan kuuluu kaikenlaisia asioita joista on hyvä keskustella etukäteen, eikä sitten vain itkeä kaatunutta maitoa ja syytellä. Jos yhtään seuraa mitään mediaa, niin täytyy olla käsitys siitä millaisia ongelmia vastaan voi tulle ellei niistä puhuta etukäteen. Miksi siis et halunnut keskustella etukäteen, mikä on se syy?
Älä keksi omiasi. Aiheesta keskusteltiin parin vuoden ajan. En silti osannut kuvitella, mitä kaikkea siitä seuraa, että jään kotiin. Ennen nettiä tiedonsaanti oli vaikeampaa mitä nyt. Sen lisäksi miesten taantuminen lapsen synnyttyä on ihan totta, niin kävi lähes jokaiselle tutullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ap, huhuu! Että olitteko sopineet tämän asian jo ENNEN seurustelun aloittamista, että molemmat osallistuu yhtälailla??
Jos nainen alkaa tivata mieheltä miten mies osallistuu kotitöihin ja jääkö hän lasten kanssa isyysvapaalle ja miten mies osallistuu arkeen lasten kanssa, ei yhtään seurustelusuhdetta ala ikinä.
Höpöhöpö. Olen ollut 7v miehen kanssa jonka kanssa keskusteltiin jo aluksi selväksi se että molemmat tekevät. Tuohon lupaukseen ja sopimiseen on voinut sitten palata niin hetkinä kun homma ei ole ottanut luonnistuakseen. Jos taas on pinkit lasit päässä jättänyt keskustelematta käytännön asiat, kun "me ymmärretään toisiamme sanoitta" on huomattavasti vaikeampaa keskellä kotityöriitaa alkaa selvittämään että oliko tämä tilanne nyt sovittu miten, kun ei olel sovittu mitään.
Teillä on vielä niin lyhyt suhde, että ties mitä ehtii tapahtua ja sovitut asiat lentää ikkunasta ulos.
Aiemmat parisuhteeni ovat kaatuneet siihen että mies on alussa valehdellut olevansa muuta kuin on. Nykyinen mieheni ei tätä tehnyt, vaan on sanojensa mittainen mies, ja on aina tehnyt sen minkä on sopinut, ja mitä on luvattukin. Mikäli sovitusta aletaan luistamaan, eikä sopimuksia pidetä, niin on aika tarkastella tulevaisuutta toisella tapaa. Jos taas ei ole mitään sovittu yhdessä, voi molemmilla olla oma käsitys, jolloin molemmat toteuttavat omaa käsitystään, eikä yhdessä sovittua. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Tähän se helposti lasten myötä menee, kun käytösmallit aktivoituvat jostain mielen pimennosta. Myös naisilla, jotka ensimmäisen vauvan saatuaan usein mielellään ottavat sen perinteisen äidin roolin, josta sitten seuraavat vuodet riidellään.
Meidän ratkaisut: Ruuat tilataan kerran viikossa kotiinkuljetuksella. Siivouspäivä kerran viikossa, jokaisella oma vastuu. Toimii riittävän hyvin.
Tämä keskustelu ja sopiminen pätee myös muuten tähän suuntaan. Pitää keskustella etukäteen miten vauvan kansa toimitaan, ja että sitä ei aleta omimaan, ja täytyy antaa tilaa toiselle hoitaa omalla tavallaan. Siihen sitten palataan, jos jompi kumpi alkaa muuttamaan yhteistä sopimusta yksipuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kahden opiskelevan köyhän sinkun seurusteluvaiheessa oikein hahmota ettei toinen tosiaankaan pikkulapsiperheen arjessa hoida sitä perhe-elämään liittyvää sälähommaa.
Siksi pitäisikin keskustella ENNEN kuin alkaa tekemään niitä lapsia. Kaksi opiskelijaa voi seurustella ilman sitä keskustelua, mutta kun päätetään siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen niin se vaatii oman kesksutelunsa. Onko joku syy miksi näitä keskusteluita ei voida käydä?
Me oltiin oltu monta vuotta yhdessä, asuttu muutama vuosi yhdessä, ostettu asunto, ennen kuin minä rupesin miettimään, että ehkä ne lapset ei pilaa elämää. Siihen asti olin ollut sitä mieltä, että en ikinä halua lapsia. Ei meillä aiemmin mitään riitoja ollut kotitöistä, mieskin teki paljon ruokaa, mutta pikkuhiljaa tilanne luisui niin, että kaikki oli minun vastuulla. Siinä missä itse pystyi elämään päivän leivällä, jos ruuanlaitto ei huvittanut, lasten kanssa se ei enää onnistunutkaan.
Olethan sinä äöynyt keskustelut siitä, miten te elätte ja missä asutte eläkevuosina?
Miksi ette voineet kesksutella lapsenhankinnasta, vaan vain teitte lapsen? Lapsen hankitaan kuuluu kaikenlaisia asioita joista on hyvä keskustella etukäteen, eikä sitten vain itkeä kaatunutta maitoa ja syytellä. Jos yhtään seuraa mitään mediaa, niin täytyy olla käsitys siitä millaisia ongelmia vastaan voi tulle ellei niistä puhuta etukäteen. Miksi siis et halunnut keskustella etukäteen, mikä on se syy?
Älä keksi omiasi. Aiheesta keskusteltiin parin vuoden ajan. En silti osannut kuvitella, mitä kaikkea siitä seuraa, että jään kotiin. Ennen nettiä tiedonsaanti oli vaikeampaa mitä nyt. Sen lisäksi miesten taantuminen lapsen synnyttyä on ihan totta, niin kävi lähes jokaiselle tutullekin.
Ne jotka taantuvat, on kääntöpuolella se lapsen äiti. Ne ovat saman kolikon kääntöpuolia. Tiedät siitä jos oma miehesi on mielestäsi taantunut, että sinä olet vastaavasti muuttunut myös yhtä huonoon suuntaan kuin miehesikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ap, huhuu! Että olitteko sopineet tämän asian jo ENNEN seurustelun aloittamista, että molemmat osallistuu yhtälailla??
Jos nainen alkaa tivata mieheltä miten mies osallistuu kotitöihin ja jääkö hän lasten kanssa isyysvapaalle ja miten mies osallistuu arkeen lasten kanssa, ei yhtään seurustelusuhdetta ala ikinä.
Höpöhöpö. Olen ollut 7v miehen kanssa jonka kanssa keskusteltiin jo aluksi selväksi se että molemmat tekevät. Tuohon lupaukseen ja sopimiseen on voinut sitten palata niin hetkinä kun homma ei ole ottanut luonnistuakseen. Jos taas on pinkit lasit päässä jättänyt keskustelematta käytännön asiat, kun "me ymmärretään toisiamme sanoitta" on huomattavasti vaikeampaa keskellä kotityöriitaa alkaa selvittämään että oliko tämä tilanne nyt sovittu miten, kun ei olel sovittu mitään.
Teillä on vielä niin lyhyt suhde, että ties mitä ehtii tapahtua ja sovitut asiat lentää ikkunasta ulos.
Aiemmat parisuhteeni ovat kaatuneet siihen että mies on alussa valehdellut olevansa muuta kuin on. Nykyinen mieheni ei tätä tehnyt, vaan on sanojensa mittainen mies, ja on aina tehnyt sen minkä on sopinut, ja mitä on luvattukin. Mikäli sovitusta aletaan luistamaan, eikä sopimuksia pidetä, niin on aika tarkastella tulevaisuutta toisella tapaa. Jos taas ei ole mitään sovittu yhdessä, voi molemmilla olla oma käsitys, jolloin molemmat toteuttavat omaa käsitystään, eikä yhdessä sovittua. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Ai, te olette jo viisikymppisiä. Kyllä siihen ikään alkaa omat tavat olla vakiintuneita. Pahoittelut, kuvittelin sinut nuoremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kahden opiskelevan köyhän sinkun seurusteluvaiheessa oikein hahmota ettei toinen tosiaankaan pikkulapsiperheen arjessa hoida sitä perhe-elämään liittyvää sälähommaa.
Siksi pitäisikin keskustella ENNEN kuin alkaa tekemään niitä lapsia. Kaksi opiskelijaa voi seurustella ilman sitä keskustelua, mutta kun päätetään siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen niin se vaatii oman kesksutelunsa. Onko joku syy miksi näitä keskusteluita ei voida käydä?
Me oltiin oltu monta vuotta yhdessä, asuttu muutama vuosi yhdessä, ostettu asunto, ennen kuin minä rupesin miettimään, että ehkä ne lapset ei pilaa elämää. Siihen asti olin ollut sitä mieltä, että en ikinä halua lapsia. Ei meillä aiemmin mitään riitoja ollut kotitöistä, mieskin teki paljon ruokaa, mutta pikkuhiljaa tilanne luisui niin, että kaikki oli minun vastuulla. Siinä missä itse pystyi elämään päivän leivällä, jos ruuanlaitto ei huvittanut, lasten kanssa se ei enää onnistunutkaan.
Olethan sinä äöynyt keskustelut siitä, miten te elätte ja missä asutte eläkevuosina?
Miksi ette voineet kesksutella lapsenhankinnasta, vaan vain teitte lapsen? Lapsen hankitaan kuuluu kaikenlaisia asioita joista on hyvä keskustella etukäteen, eikä sitten vain itkeä kaatunutta maitoa ja syytellä. Jos yhtään seuraa mitään mediaa, niin täytyy olla käsitys siitä millaisia ongelmia vastaan voi tulle ellei niistä puhuta etukäteen. Miksi siis et halunnut keskustella etukäteen, mikä on se syy?
Älä keksi omiasi. Aiheesta keskusteltiin parin vuoden ajan. En silti osannut kuvitella, mitä kaikkea siitä seuraa, että jään kotiin. Ennen nettiä tiedonsaanti oli vaikeampaa mitä nyt. Sen lisäksi miesten taantuminen lapsen synnyttyä on ihan totta, niin kävi lähes jokaiselle tutullekin.
Ne jotka taantuvat, on kääntöpuolella se lapsen äiti. Ne ovat saman kolikon kääntöpuolia. Tiedät siitä jos oma miehesi on mielestäsi taantunut, että sinä olet vastaavasti muuttunut myös yhtä huonoon suuntaan kuin miehesikin.
Joo, olin nuorena paljon rennompi. Jos kauppaan ei huvittanut mennä, niin sitten syötiin näkkäriä. Tai herättiin iltapäivällä ja keitettiin illalla kattilallinen makaronia. Lapsen myötä entinen meno ei enää käynyt vaikka miehestä sekin olisi ollut ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain toiminut tuo vuoroviikkohommma? Eli joka toinen viikko toinen hoitaa ruokahuollon (keittiön siivous silti yhdessä?) ja toinen kaiken muun siivouksen? Lasten asiat aina silti puoliksi joka viikko.
Minusta se kuulosti aika hyvältä. Jos mies on pösilö, niin voihan sille teroittaa, että pitää imuroida X kertaa ja pestä vessat X kertaa jne... Ja että joka päivälle tarvitaan ravintoarvoiltaan järkevää ruokaa. Se ärsyttää, että joudut silti homman projektipäälliköksi, mutta pääsisipä edes alkuun.
Se toimisi ellei toinen ala manageeraamaan. Eli, jos on toisen vuoro, hän päättää mitä ja miten tekee.
Miksi sinä saisit päättää kaiken ja alkaa neuvomaan!
Ongelma on se että kun miehen viikko, niin tilattaisiin todennäköisesti pitsaa tai muuta roskaruokaa, ei mietitä ollenkaan saako tosiaan kasvavat lapset tarvittavat ravintoaineet tai esim sitä etteivät kärsi tulevaisuudessa ylipainosta vanhempiensa takia. Rahaa menisi tosi paljon ja sitten monet lasten hankinnat jäisivät minun maksettavaksi, koska miehellä ei olisi rahaa jäljellä.
Siivous olisi pelkkä imurointi keskeltä lattiaa koska ei hän ”näe” sotkua muualla, joten suursiivous jää seuraavalla viikolla toiselle, eli kaikkien huoneiden imurointi, lattioiden pyyhkiminen, pölyt, pinnat ym.
Montako vuotta olet nyt jankannut tästä keskilattian imuroinnista?
Olet saanut kuitenkin vaihdettua nakit pitsaan, edistystä.
Tällä kertaa unohdit "mies kerryttää omaisuuttaan".
Millaiinen ihminen ihan oikeasti jankkaa samaa mantraa palstalla vuosikausia? Kysyn ihan tosissani
En ole sama ihminen, joten ilmeisesti tämä pelkän keskilattian imuroiminen on yleistä miessukupuolella. Ehkä kukaan ei olekaan jankannut samaa mantraa vuosikausia...
tämä keski-lattian imurointi-jankkaaja on ollut palstalla jo ainakin kymmenen vuotta.
eikö keskilattia ole juuri se, missä kaikki roska on, ainakin lapsiperheissä? vai imuroitko sinä joka kerta lattialistatkin?
Jos et kerran osaa esittää parempaa faktaa kuin minä, niin ole hiljaa
Sinä luulet, että tämän aloittajan on ainoa, jolla on tuollaisia ongelmia miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ap, huhuu! Että olitteko sopineet tämän asian jo ENNEN seurustelun aloittamista, että molemmat osallistuu yhtälailla??
Jos nainen alkaa tivata mieheltä miten mies osallistuu kotitöihin ja jääkö hän lasten kanssa isyysvapaalle ja miten mies osallistuu arkeen lasten kanssa, ei yhtään seurustelusuhdetta ala ikinä.
Höpöhöpö. Olen ollut 7v miehen kanssa jonka kanssa keskusteltiin jo aluksi selväksi se että molemmat tekevät. Tuohon lupaukseen ja sopimiseen on voinut sitten palata niin hetkinä kun homma ei ole ottanut luonnistuakseen. Jos taas on pinkit lasit päässä jättänyt keskustelematta käytännön asiat, kun "me ymmärretään toisiamme sanoitta" on huomattavasti vaikeampaa keskellä kotityöriitaa alkaa selvittämään että oliko tämä tilanne nyt sovittu miten, kun ei olel sovittu mitään.
Teillä on vielä niin lyhyt suhde, että ties mitä ehtii tapahtua ja sovitut asiat lentää ikkunasta ulos.
Aiemmat parisuhteeni ovat kaatuneet siihen että mies on alussa valehdellut olevansa muuta kuin on. Nykyinen mieheni ei tätä tehnyt, vaan on sanojensa mittainen mies, ja on aina tehnyt sen minkä on sopinut, ja mitä on luvattukin. Mikäli sovitusta aletaan luistamaan, eikä sopimuksia pidetä, niin on aika tarkastella tulevaisuutta toisella tapaa. Jos taas ei ole mitään sovittu yhdessä, voi molemmilla olla oma käsitys, jolloin molemmat toteuttavat omaa käsitystään, eikä yhdessä sovittua. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Ai, te olette jo viisikymppisiä. Kyllä siihen ikään alkaa omat tavat olla vakiintuneita. Pahoittelut, kuvittelin sinut nuoremmaksi.
Esitätkö vielä sen syyn miksi et voinut kesksutella etukäteen, ja sopia kumppanisi kanssa näistä asioista. Ikääsi ei tarvitse kertoa, se ei kuulu tähän mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ap, huhuu! Että olitteko sopineet tämän asian jo ENNEN seurustelun aloittamista, että molemmat osallistuu yhtälailla??
Jos nainen alkaa tivata mieheltä miten mies osallistuu kotitöihin ja jääkö hän lasten kanssa isyysvapaalle ja miten mies osallistuu arkeen lasten kanssa, ei yhtään seurustelusuhdetta ala ikinä.
Höpöhöpö. Olen ollut 7v miehen kanssa jonka kanssa keskusteltiin jo aluksi selväksi se että molemmat tekevät. Tuohon lupaukseen ja sopimiseen on voinut sitten palata niin hetkinä kun homma ei ole ottanut luonnistuakseen. Jos taas on pinkit lasit päässä jättänyt keskustelematta käytännön asiat, kun "me ymmärretään toisiamme sanoitta" on huomattavasti vaikeampaa keskellä kotityöriitaa alkaa selvittämään että oliko tämä tilanne nyt sovittu miten, kun ei olel sovittu mitään.
Teillä on vielä niin lyhyt suhde, että ties mitä ehtii tapahtua ja sovitut asiat lentää ikkunasta ulos.
Aiemmat parisuhteeni ovat kaatuneet siihen että mies on alussa valehdellut olevansa muuta kuin on. Nykyinen mieheni ei tätä tehnyt, vaan on sanojensa mittainen mies, ja on aina tehnyt sen minkä on sopinut, ja mitä on luvattukin. Mikäli sovitusta aletaan luistamaan, eikä sopimuksia pidetä, niin on aika tarkastella tulevaisuutta toisella tapaa. Jos taas ei ole mitään sovittu yhdessä, voi molemmilla olla oma käsitys, jolloin molemmat toteuttavat omaa käsitystään, eikä yhdessä sovittua. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Ai, te olette jo viisikymppisiä. Kyllä siihen ikään alkaa omat tavat olla vakiintuneita. Pahoittelut, kuvittelin sinut nuoremmaksi.
Esitätkö vielä sen syyn miksi et voinut kesksutella etukäteen, ja sopia kumppanisi kanssa näistä asioista. Ikääsi ei tarvitse kertoa, se ei kuulu tähän mitenkään.
Me oltiin alle parikymppisiä, kun ruvettiin seurustelemaan ja kumpikin asui vielä vanhempien kanssa.
Montako vuotta olet nyt jankannut tästä keskilattian imuroinnista?
Olet saanut kuitenkin vaihdettua nakit pitsaan, edistystä.
Tällä kertaa unohdit "mies kerryttää omaisuuttaan".
Millaiinen ihminen ihan oikeasti jankkaa samaa mantraa palstalla vuosikausia? Kysyn ihan tosissani