Lue keskustelun säännöt.
Usein riitoja miehen kanssa kotitöistä, mikä neuvoksi?
08.05.2021 |
Ollaan molemmat työelämässä, lapsia kolme. Hommaa riittää.
Minä vastaan lähes tulkoon täysin kaupassa käynnistä, ruoan suunnittelusta ja laitosta, pyykistä, lasten vaatetuksesta/harrastuskamojen hankkimisesta, lasten lääkäreistä, neuvoloista, oikojista, opettajien kanssa yhteydenpidosta ym ja oikeastaan siivouksestakin varmaan 90%... Esim imuriin mies ei tartu oma-alotteisesti oikeastaan koskaan.
Mies maksaa jotain yhteisiä laskuja, laittaa välillä tiskejä, keräilee leluja ym lattialta, hakee posteja, vie roskia (myös minä vien niitä ja yleensä myös kierrätykseen tavaroita). Lisäksi mies tekee ns miesten töitä, eli vaihtaa renkaat ja jotain pieniä korjaustöitä saattaa tehdä.
Aina kun valitan väsymystä, ja sitä että tilanne on tosi epäreilu, keskustelu ei etene, koska miehen mielestä hän tekee tosi paljon. Hän saattaa sanoa että kyllä hän käy kaupassa myös yhtä lailla, mutta jos aletaan tarkistaa asiaa, niin hän on saattanut käydä kerran kuussa, kun kuitenkin tarve on se pari kertaa viikossa, joskus useamminkin. Mutta silti mikään ei muutu.
Tosi turhauttavaa! Välillä hän saattaa hetkellisesti vähän tsempata ja käy esim kerran viikossa kaupassa muutaman viikon ajan, mutta sitten se jää ja unohtuu ja huomaan taas käyväni aina. Sama myös siivouksen suhteen. En oikeasti tiedä mikä neuvoksi, kun en jaksa tapella aiheesta ja siksikin usein teen vaan kaiken, toki lapsetkin jotain pystyvät tekemään, mutta sekin vaatii ohjausta joka myös jää kokonaan minulle.
Mielipiteitä? Neuvoja?
Kommentit (111)
Miten tuollaisen kanssa on edes tehnyt kolme lasta? Eikö seurusteluvaiheessa tullut mitään ilmi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja käy töissä, mutta ei saa ostettua imuria?
Aloittajalla itsellään on elämänhallinta hukassa. Aikaa on kuitenkin maata palstalla
Kyllä imuri minun mielestäni on ihan hyvä, ja se on ollut lähes jokapäiväisessä käytössä minulla, kun on koira, kolme lasta ja kurakausi. Mies nyt keksi sanoa että se onkin huono ja se on syynä siihen että hän ei ole imuriin tarttunut. Mutta ilmeisesti mieskin oli sitä mieltä että minun olisi pitänyt ostaa hänelle parempi imuri, en tiedä. Maksan enemmän yhteisistä menoista muutenkin, koska minulla on parempi palkka, että eipä se yhden imurin ostaminen nyt maailmaani kaada, mutta kyllä hän saa ihan itse sen hommata että on sitten varmasti mieluinen. T. Ap
Joka päivä imurointia? Kyllä se on oma valinta eikä kannata valittaa, kun toinen ei sitä tee.
Ainoa keino on löysätä pipoa.
Onko jollain toiminut tuo vuoroviikkohommma? Eli joka toinen viikko toinen hoitaa ruokahuollon (keittiön siivous silti yhdessä?) ja toinen kaiken muun siivouksen? Lasten asiat aina silti puoliksi joka viikko.
Minusta se kuulosti aika hyvältä. Jos mies on pösilö, niin voihan sille teroittaa, että pitää imuroida X kertaa ja pestä vessat X kertaa jne... Ja että joka päivälle tarvitaan ravintoarvoiltaan järkevää ruokaa. Se ärsyttää, että joudut silti homman projektipäälliköksi, mutta pääsisipä edes alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain toiminut tuo vuoroviikkohommma? Eli joka toinen viikko toinen hoitaa ruokahuollon (keittiön siivous silti yhdessä?) ja toinen kaiken muun siivouksen? Lasten asiat aina silti puoliksi joka viikko.
Minusta se kuulosti aika hyvältä. Jos mies on pösilö, niin voihan sille teroittaa, että pitää imuroida X kertaa ja pestä vessat X kertaa jne... Ja että joka päivälle tarvitaan ravintoarvoiltaan järkevää ruokaa. Se ärsyttää, että joudut silti homman projektipäälliköksi, mutta pääsisipä edes alkuun.
Se toimisi ellei toinen ala manageeraamaan. Eli, jos on toisen vuoro, hän päättää mitä ja miten tekee.
Miksi sinä saisit päättää kaiken ja alkaa neuvomaan!
YKSI kysymys ensin:
Oletteko te sopineet jo ENNEN yhteenmuuttoa ja lasten tekoa, siis aivan seurustelun alussa jo että mies hoitaa yhtälailla kotityöt kuin sinäkin? Vai oliko tämä vain sinun oletuksesi että näin varmaankin sitten tehdään? Tähän vasgtaaminen on tärkeää ennen kuin voin ehdottaa kummin teette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa kaikki kollegat! Meillä oli samoin muutamia vuosia kunnes keksin pyörän uudestaan. Muutama sääntö: miehet eivät huomaa itse eikä se ole heidän vika. Puhu aina kauniisti miehelle. Pyydä tekemään jotakin ja kiitä ja kehu kuten lastakin kehuisit. Nainen joutuu organisoimaan. Älä luettele omia töitäsi. Ärsyyntynyt mies ei ole mukava. Tällä palstalla usein kerrotaan miehen huonoja ominaisuuksia. Aletaanpa puhua miehen hyvistä puolista. He ovat tehneet meistä äitejä. Hyvää äitienpäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain toiminut tuo vuoroviikkohommma? Eli joka toinen viikko toinen hoitaa ruokahuollon (keittiön siivous silti yhdessä?) ja toinen kaiken muun siivouksen? Lasten asiat aina silti puoliksi joka viikko.
Minusta se kuulosti aika hyvältä. Jos mies on pösilö, niin voihan sille teroittaa, että pitää imuroida X kertaa ja pestä vessat X kertaa jne... Ja että joka päivälle tarvitaan ravintoarvoiltaan järkevää ruokaa. Se ärsyttää, että joudut silti homman projektipäälliköksi, mutta pääsisipä edes alkuun.
Se toimisi ellei toinen ala manageeraamaan. Eli, jos on toisen vuoro, hän päättää mitä ja miten tekee.
Miksi sinä saisit päättää kaiken ja alkaa neuvomaan!
Ongelma on se että kun miehen viikko, niin tilattaisiin todennäköisesti pitsaa tai muuta roskaruokaa, ei mietitä ollenkaan saako tosiaan kasvavat lapset tarvittavat ravintoaineet tai esim sitä etteivät kärsi tulevaisuudessa ylipainosta vanhempiensa takia. Rahaa menisi tosi paljon ja sitten monet lasten hankinnat jäisivät minun maksettavaksi, koska miehellä ei olisi rahaa jäljellä.
Siivous olisi pelkkä imurointi keskeltä lattiaa koska ei hän ”näe” sotkua muualla, joten suursiivous jää seuraavalla viikolla toiselle, eli kaikkien huoneiden imurointi, lattioiden pyyhkiminen, pölyt, pinnat ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heippa kaikki kollegat! Meillä oli samoin muutamia vuosia kunnes keksin pyörän uudestaan. Muutama sääntö: miehet eivät huomaa itse eikä se ole heidän vika. Puhu aina kauniisti miehelle. Pyydä tekemään jotakin ja kiitä ja kehu kuten lastakin kehuisit. Nainen joutuu organisoimaan. Älä luettele omia töitäsi. Ärsyyntynyt mies ei ole mukava. Tällä palstalla usein kerrotaan miehen huonoja ominaisuuksia. Aletaanpa puhua miehen hyvistä puolista. He ovat tehneet meistä äitejä. Hyvää äitienpäivää.
Eli kehu niinkuin lasta? Kyllä, miehet ovat tehneet äitejä, mutta vain lastemme äitejä. Kiitos, mutta en halua olla aikuisen miehen äiti.
Oon ollut samassa tilanteessa ja vuosien tappelun jälkeen olen sopeutunut. En vaan jaksa tapella koko aikaa. Hoidan omasta mielestäni välttämättömät jutut ja se siitä. Meilläkään mies ei juurikaan tee kotitöitä mutta laittaa ruokaa useammin, remppaa ja rakentaa pihapiirissä. Ei imuroi, siivoa tai koske pyykkeihin, ei osa käyttää pesukonetta, ei löydä talon sisältä mitään, ei vie mitään kierrätykseen/ roskiin, ei osallistu mihinkään järjestelyyn tms. Mutta kun olin 20 vuotta tapellut ja rähjännyt ja ”keskustellut” saaden muutosta aikaiseksi ehkä kahdeksi päiväksi kerrallaan niin päätin että itselläni vaan on kurja olo eikä asia muuksi muutu. Välillä hiertää edelleen ja niinä päivinä oon päättäynyt jaksaa vielä siihen asti kun teinit muuttaa pois kotoa. Jos sitten haluan olla vastuussa vain omista asioistani ja sotkuistani, otan eron.
Olisi pitänyt uskoa itseeni silloin yhteenmuuttovaiheessa ja ymmärtää että kotityölaiskan kanssa ei kannata laittaa hynttyitä yhteen. Mutta liian myöhäistä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jäätte tälläisiin paskasuhteisiin? Ettekö arvosta itseänne?
Teillä on siivousstandardit ääripäissä. Tarviiko ihan oikeasti imuroida joka päivä? Minä en ainakaan muuttaisi edes yhteen, jos on niin erilaiset siivouskäsitykset. Pidän siististä, mutta en kyllä hukkaisi aikaa jokapäiväiseen imurointiin kuitenkaan vaan höllentäisin kriteerejä, jos lapsiakin on kolme.
Hommaa robotti-imuri nyt ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut samassa tilanteessa ja vuosien tappelun jälkeen olen sopeutunut. En vaan jaksa tapella koko aikaa. Hoidan omasta mielestäni välttämättömät jutut ja se siitä. Meilläkään mies ei juurikaan tee kotitöitä mutta laittaa ruokaa useammin, remppaa ja rakentaa pihapiirissä. Ei imuroi, siivoa tai koske pyykkeihin, ei osa käyttää pesukonetta, ei löydä talon sisältä mitään, ei vie mitään kierrätykseen/ roskiin, ei osallistu mihinkään järjestelyyn tms. Mutta kun olin 20 vuotta tapellut ja rähjännyt ja ”keskustellut” saaden muutosta aikaiseksi ehkä kahdeksi päiväksi kerrallaan niin päätin että itselläni vaan on kurja olo eikä asia muuksi muutu. Välillä hiertää edelleen ja niinä päivinä oon päättäynyt jaksaa vielä siihen asti kun teinit muuttaa pois kotoa. Jos sitten haluan olla vastuussa vain omista asioistani ja sotkuistani, otan eron.
Olisi pitänyt uskoa itseeni silloin yhteenmuuttovaiheessa ja ymmärtää että kotityölaiskan kanssa ei kannata laittaa hynttyitä yhteen. Mutta liian myöhäistä nyt.
Tuota en juuri käsitä, että mennään yhteen ja sitten yritetään alkaa muuttaa sitä toista ja hakataan sitä päätä seinään. Olet miehen ottanut sellaisenaan, niin miksi hän ei kelpaa sitten sellaisenaan?
Kaikki työt listalle ja listaan vadtuuheunkilöt. Jotta ei tuntuisi loppuelämän tuomiolta, voitte sopia samalla mitkä tehtävät menee työnkierrolla vastuulta vaihtuviksi.
Vähän voisi myös miettiä teettekö jotakin mitä ei tarvitsi niin pieteetillä painaa. Stressaatko vähän turhastakin. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jäätte tälläisiin paskasuhteisiin? Ettekö arvosta itseänne?
Lasten takia. Perheen takia. Mies ei kuitenkaan juo, ole väkivaltainen, uhkapeluri... Maksaa myös puolet laskuista, eikä ole pahin tuhlarikaan. Miehen suku myös mieluisa.
Enkä odota että kukaan on täydellinen. On itsessänikin vikoja. Mutta välillä tulee sellainen olo, että onhan tuo tietynlaista alistamista. Ei ole kunnioitusta toista ihmistä kohtaan, kun katselee vaan vierestä kun toinen hoitaa kaiken ja väsyy. Voiko olla edes rakkautta? Onko mies jotenkin tunnevammainen? Itselläni tulisi paha olo toisen puolesta ja vielä kamalampi olo itsestäni jos antaisin toisen tehdä vaan kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut samassa tilanteessa ja vuosien tappelun jälkeen olen sopeutunut. En vaan jaksa tapella koko aikaa. Hoidan omasta mielestäni välttämättömät jutut ja se siitä. Meilläkään mies ei juurikaan tee kotitöitä mutta laittaa ruokaa useammin, remppaa ja rakentaa pihapiirissä. Ei imuroi, siivoa tai koske pyykkeihin, ei osa käyttää pesukonetta, ei löydä talon sisältä mitään, ei vie mitään kierrätykseen/ roskiin, ei osallistu mihinkään järjestelyyn tms. Mutta kun olin 20 vuotta tapellut ja rähjännyt ja ”keskustellut” saaden muutosta aikaiseksi ehkä kahdeksi päiväksi kerrallaan niin päätin että itselläni vaan on kurja olo eikä asia muuksi muutu. Välillä hiertää edelleen ja niinä päivinä oon päättäynyt jaksaa vielä siihen asti kun teinit muuttaa pois kotoa. Jos sitten haluan olla vastuussa vain omista asioistani ja sotkuistani, otan eron.
Olisi pitänyt uskoa itseeni silloin yhteenmuuttovaiheessa ja ymmärtää että kotityölaiskan kanssa ei kannata laittaa hynttyitä yhteen. Mutta liian myöhäistä nyt.
Tuota en juuri käsitä, että mennään yhteen ja sitten yritetään alkaa muuttaa sitä toista ja hakataan sitä päätä seinään. Olet miehen ottanut sellaisenaan, niin miksi hän ei kelpaa sitten sellaisenaan?
Kyllä jos parisuhteen ja perheen on mies ihan itse halunnut, niin pitäisi myös haluta hoitaa lasten asioita, myös niitä sotkuja ja tietenkin lapset tarvitsevat myös ruokaa. Jos molemmat toimisivat samalla tavalla (yhtä itsekkäästi), niin johan lapset varmaan otettaisiin jossain vaiheessa huostaan. Toisen hyväksyminen sellaisenaan on ihan jotain muuta, ei tarvi tässä yhteydessä aina alkaa jankuttaa sitä. Kiusaamista, alistamista ja huonoa kohtelua ei tarvitse, eikä pidä kenenkään hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain toiminut tuo vuoroviikkohommma? Eli joka toinen viikko toinen hoitaa ruokahuollon (keittiön siivous silti yhdessä?) ja toinen kaiken muun siivouksen? Lasten asiat aina silti puoliksi joka viikko.
Minusta se kuulosti aika hyvältä. Jos mies on pösilö, niin voihan sille teroittaa, että pitää imuroida X kertaa ja pestä vessat X kertaa jne... Ja että joka päivälle tarvitaan ravintoarvoiltaan järkevää ruokaa. Se ärsyttää, että joudut silti homman projektipäälliköksi, mutta pääsisipä edes alkuun.
Se toimisi ellei toinen ala manageeraamaan. Eli, jos on toisen vuoro, hän päättää mitä ja miten tekee.
Miksi sinä saisit päättää kaiken ja alkaa neuvomaan!
Ongelma on se että kun miehen viikko, niin tilattaisiin todennäköisesti pitsaa tai muuta roskaruokaa, ei mietitä ollenkaan saako tosiaan kasvavat lapset tarvittavat ravintoaineet tai esim sitä etteivät kärsi tulevaisuudessa ylipainosta vanhempiensa takia. Rahaa menisi tosi paljon ja sitten monet lasten hankinnat jäisivät minun maksettavaksi, koska miehellä ei olisi rahaa jäljellä.
Siivous olisi pelkkä imurointi keskeltä lattiaa koska ei hän ”näe” sotkua muualla, joten suursiivous jää seuraavalla viikolla toiselle, eli kaikkien huoneiden imurointi, lattioiden pyyhkiminen, pölyt, pinnat ym.
Ei. Ongelma on se, että molemmat on aikuisia eikä vain toisen tapa ole oikea.
Ei meistä naisistakaan kukaan halua olla kotonaan toisen manageroinnin kohde.
Ei sitä kahden opiskelevan köyhän sinkun seurusteluvaiheessa oikein hahmota ettei toinen tosiaankaan pikkulapsiperheen arjessa hoida sitä perhe-elämään liittyvää sälähommaa.
Ei tietenkään muutu, kun kumpikaan teistä ei tee mitään asian muuttamiseksi. Valittaminen ja riitely ei millään tavalla vaikuta asiaan, mutta ehkä sinä olet jo huomannut sen.
Tee sinä itse nyt jotain! Tee se silti, vaikka sinua kauhistuttaa ja jo ajatuksenakin on kamala Justiinaksi heittäytyminen. Pelkäät, että miehesi suuttuu, kun ilmoitat, että et käy ensi viikolla kaupassa kuin perjantaina. Mutta ilmoita se silti miehelle jo tänään.
Etkä käy kaupassa, vaikka jääkaappi olisi aivan tyhjä! Varaa itsellesi jotain kivaa naposteltavaa ja lapsille sellaista syötävää, jolla elävät seuraavaan päivään. Mielellään jotain sellaista, jota mies ei varmasti syö.
Jos mies ei ymmärrä, että teidän perheenne kauppaostokset ovat hänen vastuullaan, niin se on sitten voivoi. Hän on paljon heikkolahjaisempi tai laiskempi kuin olet arvannutkaan.
Mies maksaa jotain yhteisiä laskuja? Ja sinä maksat kaikki lasten kulut ja pidät huolen siitä, että kaikki laskut tulevat maksetuksi? Jopa on tämäkin mies onnistunut elämänsä onnen löytämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei tule muuttamaan tapoja, joten vaihtoehdot on erota tai sopeutua.
Näin. Olet jo seurusteluaikana hyväksynyt miehen piirteet. Ja kuvittelit että hän siitä muuttuu.
Mullon sulle huonoja uutisia. Ei muutu.
Se oli just sellainen jo silloin, mitäs otit.
Seurustelusta kolmen lapsen perheeseen voi olla 20 vuoden aika. Sinäkö väität, että ihan jokainen osaa kuvitella, millaista elämä on lapsiperheessä ja miten itse kukin pysyy muuttumattomana koko 20 vuoden ajan? Olet joko hyvin nuori tai hyvin yksinkertainen.
Näin. Olet jo seurusteluaikana hyväksynyt miehen piirteet. Ja kuvittelit että hän siitä muuttuu.
Mullon sulle huonoja uutisia. Ei muutu.
Se oli just sellainen jo silloin, mitäs otit.