Lue keskustelun säännöt.
Usein riitoja miehen kanssa kotitöistä, mikä neuvoksi?
08.05.2021 |
Ollaan molemmat työelämässä, lapsia kolme. Hommaa riittää.
Minä vastaan lähes tulkoon täysin kaupassa käynnistä, ruoan suunnittelusta ja laitosta, pyykistä, lasten vaatetuksesta/harrastuskamojen hankkimisesta, lasten lääkäreistä, neuvoloista, oikojista, opettajien kanssa yhteydenpidosta ym ja oikeastaan siivouksestakin varmaan 90%... Esim imuriin mies ei tartu oma-alotteisesti oikeastaan koskaan.
Mies maksaa jotain yhteisiä laskuja, laittaa välillä tiskejä, keräilee leluja ym lattialta, hakee posteja, vie roskia (myös minä vien niitä ja yleensä myös kierrätykseen tavaroita). Lisäksi mies tekee ns miesten töitä, eli vaihtaa renkaat ja jotain pieniä korjaustöitä saattaa tehdä.
Aina kun valitan väsymystä, ja sitä että tilanne on tosi epäreilu, keskustelu ei etene, koska miehen mielestä hän tekee tosi paljon. Hän saattaa sanoa että kyllä hän käy kaupassa myös yhtä lailla, mutta jos aletaan tarkistaa asiaa, niin hän on saattanut käydä kerran kuussa, kun kuitenkin tarve on se pari kertaa viikossa, joskus useamminkin. Mutta silti mikään ei muutu.
Tosi turhauttavaa! Välillä hän saattaa hetkellisesti vähän tsempata ja käy esim kerran viikossa kaupassa muutaman viikon ajan, mutta sitten se jää ja unohtuu ja huomaan taas käyväni aina. Sama myös siivouksen suhteen. En oikeasti tiedä mikä neuvoksi, kun en jaksa tapella aiheesta ja siksikin usein teen vaan kaiken, toki lapsetkin jotain pystyvät tekemään, mutta sekin vaatii ohjausta joka myös jää kokonaan minulle.
Mielipiteitä? Neuvoja?
Kommentit (111)
Niin ap, huhuu! Että olitteko sopineet tämän asian jo ENNEN seurustelun aloittamista, että molemmat osallistuu yhtälailla??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä on siivousstandardit ääripäissä. Tarviiko ihan oikeasti imuroida joka päivä? Minä en ainakaan muuttaisi edes yhteen, jos on niin erilaiset siivouskäsitykset. Pidän siististä, mutta en kyllä hukkaisi aikaa jokapäiväiseen imurointiin kuitenkaan vaan höllentäisin kriteerejä, jos lapsiakin on kolme.
Hommaa robotti-imuri nyt ainakin.
Kun kyse ei ole siitå et standardit olisivat ääripäissä. Miehen mielestä ei tarvitsisi siivota oikeastaan koskaan. Lakanoita ei tarvi myöskään vaihtaa koskaan. Ikkunoita ei tarvi pestä koskaan. Jääkaappia ei tarvitse siivota koskaan... Paljon asioita joita ei hänen mielestään tarvisi tehdä koskaan.
Tulisit meille katsomaan, niin näkisit että meillä ei todellakaan ole puunatun näköistä. On sekaista ja sotkuista ja jopa likaistakin. En itsekään aina jaksa siivota, etenkään kun toinen ei tee juuri mitään. Mutta tietenkään en lastenkaan takia halua asua missään läävässä. Nolottaa lasten puolesta jos tulee vaikka kavereita kylään, jos tosi sottaista ja sekaista. Kyllä haluan tarjota lapsilleni parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain toiminut tuo vuoroviikkohommma? Eli joka toinen viikko toinen hoitaa ruokahuollon (keittiön siivous silti yhdessä?) ja toinen kaiken muun siivouksen? Lasten asiat aina silti puoliksi joka viikko.
Minusta se kuulosti aika hyvältä. Jos mies on pösilö, niin voihan sille teroittaa, että pitää imuroida X kertaa ja pestä vessat X kertaa jne... Ja että joka päivälle tarvitaan ravintoarvoiltaan järkevää ruokaa. Se ärsyttää, että joudut silti homman projektipäälliköksi, mutta pääsisipä edes alkuun.
Se toimisi ellei toinen ala manageeraamaan. Eli, jos on toisen vuoro, hän päättää mitä ja miten tekee.
Miksi sinä saisit päättää kaiken ja alkaa neuvomaan!
Ongelma on se että kun miehen viikko, niin tilattaisiin todennäköisesti pitsaa tai muuta roskaruokaa, ei mietitä ollenkaan saako tosiaan kasvavat lapset tarvittavat ravintoaineet tai esim sitä etteivät kärsi tulevaisuudessa ylipainosta vanhempiensa takia. Rahaa menisi tosi paljon ja sitten monet lasten hankinnat jäisivät minun maksettavaksi, koska miehellä ei olisi rahaa jäljellä.
Siivous olisi pelkkä imurointi keskeltä lattiaa koska ei hän ”näe” sotkua muualla, joten suursiivous jää seuraavalla viikolla toiselle, eli kaikkien huoneiden imurointi, lattioiden pyyhkiminen, pölyt, pinnat ym.
Just tämä. Jos sanon miehelle että on hänen vuoro tehdä ruokaa niin yllättäen meillä on joko pitsapäivä tai nuudeleita eli jotain tosi helppoa hänelle.
En usko että vuorottelu toimii juuri siksi että miehen vuorolla tehdään ihan se minimi ja naisen vuorolla korjataan jälkiä. Mieluummin vastuutukset eri tehtäviin, sitten saa vaikka kaupassa kävijä itse todeta että nyt muuten tämä ja tämä on loppu. Tai jos lattiat on töhnässä niin tietää kenen homma se on.
Työnjako sen mukaan mikä tuntuu mieluisammalta. Jos imurointi on pakkopullaa niin ap hoitaa sen mutta mies ottaa jonkun toisen kotityön tilalle. Meillä oli näin yhteen muutettaessa eikä tarvinnut tapella kotitöistä, mutta lasten tultua tämä unohtui.
Hassua muuten, että meilläkin puoliso kuvittelee ettå etätyössä minun pitäisi tehdä enemmän. Ihan on töitä koko ajan, ei siinä todellakaan tehdä mitään kotitöitä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Niin ap, huhuu! Että olitteko sopineet tämän asian jo ENNEN seurustelun aloittamista, että molemmat osallistuu yhtälailla??
Jos nainen alkaa tivata mieheltä miten mies osallistuu kotitöihin ja jääkö hän lasten kanssa isyysvapaalle ja miten mies osallistuu arkeen lasten kanssa, ei yhtään seurustelusuhdetta ala ikinä.
Miksi tässäkin haukutaan taas miehiä siitä että tekevät asoita, yllätys yllätys, erilailla kuin naiset, mutta vain naisen tapa on oikea?
Ap tekee etätöitä kolmena päivänä viikossa ja mies ilmeisti normaalin määrän mutta kotityöt pitäisi mennä tasan, ihmeellistä.
Onko tämä vielä tasa-arvon aikana yleistä että kotityöt on kaikki yhteisiä ja miehillä on sitten lisäksi vielä ne miesten työt?
Miksi miesten tapa tehdä kotitöitä on lähes aina väärin, siivotaan väärin ja liian harvoin, kaupasta tuodaan vääriä ruokia ja liian harvoin käy sielläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut samassa tilanteessa ja vuosien tappelun jälkeen olen sopeutunut. En vaan jaksa tapella koko aikaa. Hoidan omasta mielestäni välttämättömät jutut ja se siitä. Meilläkään mies ei juurikaan tee kotitöitä mutta laittaa ruokaa useammin, remppaa ja rakentaa pihapiirissä. Ei imuroi, siivoa tai koske pyykkeihin, ei osa käyttää pesukonetta, ei löydä talon sisältä mitään, ei vie mitään kierrätykseen/ roskiin, ei osallistu mihinkään järjestelyyn tms. Mutta kun olin 20 vuotta tapellut ja rähjännyt ja ”keskustellut” saaden muutosta aikaiseksi ehkä kahdeksi päiväksi kerrallaan niin päätin että itselläni vaan on kurja olo eikä asia muuksi muutu. Välillä hiertää edelleen ja niinä päivinä oon päättäynyt jaksaa vielä siihen asti kun teinit muuttaa pois kotoa. Jos sitten haluan olla vastuussa vain omista asioistani ja sotkuistani, otan eron.
Olisi pitänyt uskoa itseeni silloin yhteenmuuttovaiheessa ja ymmärtää että kotityölaiskan kanssa ei kannata laittaa hynttyitä yhteen. Mutta liian myöhäistä nyt.
Tuota en juuri käsitä, että mennään yhteen ja sitten yritetään alkaa muuttaa sitä toista ja hakataan sitä päätä seinään. Olet miehen ottanut sellaisenaan, niin miksi hän ei kelpaa sitten sellaisenaan?
"Eihän se silloin vielä ollut tuollainen". Ei tietenkään ollut, kun ei ollut lasten sotkuja siivottavana ja kumpikin osapuoli yritti näyttää itsestään parhaita puolia.
Olen itse päätynyt kotitöiden suhteen aika pitkälle samaan tilanteeseen, mutta miehellä on kyllä tavallista enemmän ns. miesten töitä. Kaupassakäyntiongelma ratkesi ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Minä olin kotona - tietenkin - ja mies kävi päivittäin töissä siellä, missä ovat kaupat. Siksi kaupassakäynti jäi hänen tehtäväksi. Olihan se tavaroitten hinta aluksi järkytys, mutta kyllä tuo osaa vielä 30 vuoden jälkeenkin tuoda kaupasta sitä, mitä on tilattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ap, huhuu! Että olitteko sopineet tämän asian jo ENNEN seurustelun aloittamista, että molemmat osallistuu yhtälailla??
Jos nainen alkaa tivata mieheltä miten mies osallistuu kotitöihin ja jääkö hän lasten kanssa isyysvapaalle ja miten mies osallistuu arkeen lasten kanssa, ei yhtään seurustelusuhdetta ala ikinä.
Meillä oli ehdoton ei että mies ei jää hoitovapaalle. En ensimmäisen lapsen kohdalla kauheasti edes kysellyt asiaa, pidin itsestäänselvyytenä että jään, halusin myös jäädä. Mutta toisen kohdalla mietin erilaista järjestelyä ja olin oikeastaan aika järkyttynyt kun mies oli niin ehdoton asian suhteen! Mies kuitenkin viettää paljon aikaa muuten lasten kanssa, koska minulla on vuorotyö. En oikeastaan olisi uskonut että näin voi olla, mutta niin se vaan minä olin hoitovapaalla toisenkin lapsen kanssa. Kauheeta olisi ollut jos kumpikaan vanhempi ei olisi halunnut hoitaa omaa lasta ja se olisi pitänyt 9kk laittaa päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian karvainen kirjoitti:
Miksi tässäkin haukutaan taas miehiä siitä että tekevät asoita, yllätys yllätys, erilailla kuin naiset, mutta vain naisen tapa on oikea?
Ap tekee etätöitä kolmena päivänä viikossa ja mies ilmeisti normaalin määrän mutta kotityöt pitäisi mennä tasan, ihmeellistä.
Onko tämä vielä tasa-arvon aikana yleistä että kotityöt on kaikki yhteisiä ja miehillä on sitten lisäksi vielä ne miesten työt?
Miksi miesten tapa tehdä kotitöitä on lähes aina väärin, siivotaan väärin ja liian harvoin, kaupasta tuodaan vääriä ruokia ja liian harvoin käy sielläkin.
Etätöissäkin pitää tehdä normaali määrä töitä. Jos perhe asuu kerrotalossa, niin mitä miesten töitä siellä on?
Arvostakaa miehessänne hyviä puolia, älkää kaivako "huonoja" puolia. Hyviä ovat esimerkiksi että mies on hyvä isä lapsilleen. Viihtyy kotona, eikä kaiva sitä perjantaipottua tullessaan töistä. Ei ole väkivaltainen tyyppi. Ei ole pihi omista rahoistaan. Tekee kotona kuitenkin niitä miesten töitä. Osaa olla romanttinen ja tarvitessa hauska.
Jos näitä piirteitä löytyy enemmän niin meneehän se nalkuttamiseksi arvostella miestä, jos hän ei ole pirttihirmu=kodin hengetär moppeineen ja rätteineen. Jos kuitenkin siivoaa omat jälkensä. Miehen logiikka voi monasti olla se, että töissä ollessaan hän ei sotke.
Relax. Peace and love.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian karvainen kirjoitti:
Miksi tässäkin haukutaan taas miehiä siitä että tekevät asoita, yllätys yllätys, erilailla kuin naiset, mutta vain naisen tapa on oikea?
Ap tekee etätöitä kolmena päivänä viikossa ja mies ilmeisti normaalin määrän mutta kotityöt pitäisi mennä tasan, ihmeellistä.
Onko tämä vielä tasa-arvon aikana yleistä että kotityöt on kaikki yhteisiä ja miehillä on sitten lisäksi vielä ne miesten työt?
Miksi miesten tapa tehdä kotitöitä on lähes aina väärin, siivotaan väärin ja liian harvoin, kaupasta tuodaan vääriä ruokia ja liian harvoin käy sielläkin.
Niin siis miellä miehen tapa tehdä kotitöitä on jättää ne tekemättä. Tai odottaa että vaimo hoitaa. Miten siitä saa oikean tavan hoitaa asia? Kysyn vaan, kun en ymmärrä?
Liian karvainen kirjoitti:
Miksi tässäkin haukutaan taas miehiä siitä että tekevät asoita, yllätys yllätys, erilailla kuin naiset, mutta vain naisen tapa on oikea?
Ap tekee etätöitä kolmena päivänä viikossa ja mies ilmeisti normaalin määrän mutta kotityöt pitäisi mennä tasan, ihmeellistä.
Onko tämä vielä tasa-arvon aikana yleistä että kotityöt on kaikki yhteisiä ja miehillä on sitten lisäksi vielä ne miesten työt?
Miksi miesten tapa tehdä kotitöitä on lähes aina väärin, siivotaan väärin ja liian harvoin, kaupasta tuodaan vääriä ruokia ja liian harvoin käy sielläkin.
Ei verrattavissa. Perinteisiä naisten töitä (sisätyöt, ruoanlaitto, tiski, pyykki, siivous) on lapsiperheessä joka päivälle vuodesta toiseen. Vrt perinteiset miesten työt (ulkotyöt, renkaanvaihto, lumenluonti/ruohonleikkuu, rännien putsaus). Jälkimmäisiä ei ole välttämättä lainkaan (kaupungissa, kerrostalossa), kun taas ensimmäiset eivät katoa mihinkään. Äärimmäisen minimin määrittää lastensuojelu, mutta usein vanhemmat haluavat lapsilleen parempaa, onneksi.
Puoliso, joka ei jaa yhteistä taakkaa, on loinen. Kyse on tuskin muusta kuin laiskuudesta ja kunnioituksen puutteesta silloin, kun heittäydytään vapaamatkustajaksi perheessä. Siinä on hommaa kahdelle aikuiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies voi huomautella ja komennella vaikka pölyhiukkasesta. Olen sanonut monta kertaa että jollei miellytä tms. niin ottaa rätin käteen ja hoitaa tilanteen. Tuijottaa sitten kuin Alienia.
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut samassa tilanteessa ja vuosien tappelun jälkeen olen sopeutunut. En vaan jaksa tapella koko aikaa. Hoidan omasta mielestäni välttämättömät jutut ja se siitä. Meilläkään mies ei juurikaan tee kotitöitä mutta laittaa ruokaa useammin, remppaa ja rakentaa pihapiirissä. Ei imuroi, siivoa tai koske pyykkeihin, ei osa käyttää pesukonetta, ei löydä talon sisältä mitään, ei vie mitään kierrätykseen/ roskiin, ei osallistu mihinkään järjestelyyn tms. Mutta kun olin 20 vuotta tapellut ja rähjännyt ja ”keskustellut” saaden muutosta aikaiseksi ehkä kahdeksi päiväksi kerrallaan niin päätin että itselläni vaan on kurja olo eikä asia muuksi muutu.
Meillä sama. Olen alkanut ajattelemaan, että sopuisa ilmapiiri kotona on parempi. Ajattelen, että perhe on minulle tärkeintä ja hoitamalla kotia hoidan ja hemmottelen perhettä. En jaksa enää stressata, jos koti on välillä kaaoksessa. Välttämättömät riittää ja välillä sitten innostun puuhaamaan enemmän. Mutta täydellistä ei tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kahden opiskelevan köyhän sinkun seurusteluvaiheessa oikein hahmota ettei toinen tosiaankaan pikkulapsiperheen arjessa hoida sitä perhe-elämään liittyvää sälähommaa.
No luulisi ensimmäisen lapsen jälkeen tietävän, mutta sitten tehdään kaksi vielä lisää ja valitus vaan suurenee.
Vierailija kirjoitti:
Arvostakaa miehessänne hyviä puolia, älkää kaivako "huonoja" puolia. Hyviä ovat esimerkiksi että mies on hyvä isä lapsilleen. Viihtyy kotona, eikä kaiva sitä perjantaipottua tullessaan töistä. Ei ole väkivaltainen tyyppi. Ei ole pihi omista rahoistaan. Tekee kotona kuitenkin niitä miesten töitä. Osaa olla romanttinen ja tarvitessa hauska.
Jos näitä piirteitä löytyy enemmän niin meneehän se nalkuttamiseksi arvostella miestä, jos hän ei ole pirttihirmu=kodin hengetär moppeineen ja rätteineen. Jos kuitenkin siivoaa omat jälkensä. Miehen logiikka voi monasti olla se, että töissä ollessaan hän ei sotke.
Relax. Peace and love.
Hyvin sanottu.
Minä hoidan yleensä kaupassa käynnit kotimatkalla.
Mutta se on pitänyt opettaa tuolle vaimolle että on melkoisen ilkeää kun vaimo on kotona ja huomannut päivän aikana mitä kaupasta pitäisi tuoda, mutta sanoo sen vasta kun olen päässyt kotiin sisälle, riisun päivän töistä likaantuneet vaatteet, istahdan hetkeksi niin sitten, sitten vasta kerrotaan että pitäisi käydä kaupassa, miksi näin, eikö voi laittaa viestiä että käy kotimatkalla kaupassa ja laittaa ostoslista samalla.
Käyn mielelläni kaupassa mutta se vie ärsytyksen uudelle tasolle kun se pitää kotona vasta sanoa, ja vaimo tekee sitä vieläkin, ei opi niin ei opi, saa noilla kerroilla mennä ihan itse kun ei osaa viestiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja käy töissä, mutta ei saa ostettua imuria?
Aloittajalla itsellään on elämänhallinta hukassa. Aikaa on kuitenkin maata palstalla
Kyllä imuri minun mielestäni on ihan hyvä, ja se on ollut lähes jokapäiväisessä käytössä minulla, kun on koira, kolme lasta ja kurakausi. Mies nyt keksi sanoa että se onkin huono ja se on syynä siihen että hän ei ole imuriin tarttunut. Mutta ilmeisesti mieskin oli sitä mieltä että minun olisi pitänyt ostaa hänelle parempi imuri, en tiedä. Maksan enemmän yhteisistä menoista muutenkin, koska minulla on parempi palkka, että eipä se yhden imurin ostaminen nyt maailmaani kaada, mutta kyllä hän saa ihan itse sen hommata että on sitten varmasti mieluinen. T. Ap
Nyt lähdette YHDESSÄ ostamaan imuria. Sinun pitäisi tämäkin asia hoitaa, mutta nyt se muuttuu. MIES saa valita mieleisensä imurin, vaikka sitten robotin. Ja maksaa sen myös.
Sinähän et uutta imuria tarvitse, joten ei sinun sitä tarvitse maksaa. Tällä poistuu "huonon imurin" ongelma.
Sinun pitäisi vaan reipastua ja luopua Kiltin Vaimon roolista. Ei tarvitse muuttua äijän äidiksi niin kuin eräät ehdottavat vaan enemmän ikään kuin työnjohtajaksi.
Liian karvainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostakaa miehessänne hyviä puolia, älkää kaivako "huonoja" puolia. Hyviä ovat esimerkiksi että mies on hyvä isä lapsilleen. Viihtyy kotona, eikä kaiva sitä perjantaipottua tullessaan töistä. Ei ole väkivaltainen tyyppi. Ei ole pihi omista rahoistaan. Tekee kotona kuitenkin niitä miesten töitä. Osaa olla romanttinen ja tarvitessa hauska.
Jos näitä piirteitä löytyy enemmän niin meneehän se nalkuttamiseksi arvostella miestä, jos hän ei ole pirttihirmu=kodin hengetär moppeineen ja rätteineen. Jos kuitenkin siivoaa omat jälkensä. Miehen logiikka voi monasti olla se, että töissä ollessaan hän ei sotke.
Relax. Peace and love.
Hyvin sanottu.
Minä hoidan yleensä kaupassa käynnit kotimatkalla.
Mutta se on pitänyt opettaa tuolle vaimolle että on melkoisen ilkeää kun vaimo on kotona ja huomannut päivän aikana mitä kaupasta pitäisi tuoda, mutta sanoo sen vasta kun olen päässyt kotiin sisälle, riisun päivän töistä likaantuneet vaatteet, istahdan hetkeksi niin sitten, sitten vasta kerrotaan että pitäisi käydä kaupassa, miksi näin, eikö voi laittaa viestiä että käy kotimatkalla kaupassa ja laittaa ostoslista samalla.
Käyn mielelläni kaupassa mutta se vie ärsytyksen uudelle tasolle kun se pitää kotona vasta sanoa, ja vaimo tekee sitä vieläkin, ei opi niin ei opi, saa noilla kerroilla mennä ihan itse kun ei osaa viestiä.
Onpa ajattelematonta vaimolta. Hyvä kun opetit, ja hyvä, kun hän on kykenevä muuttamaan toimintaansa. (Ei jos.)
Yhteiseen hiileen puhaltaminen on se juttu, mitä ei kannata hukata.
Liian karvainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostakaa miehessänne hyviä puolia, älkää kaivako "huonoja" puolia. Hyviä ovat esimerkiksi että mies on hyvä isä lapsilleen. Viihtyy kotona, eikä kaiva sitä perjantaipottua tullessaan töistä. Ei ole väkivaltainen tyyppi. Ei ole pihi omista rahoistaan. Tekee kotona kuitenkin niitä miesten töitä. Osaa olla romanttinen ja tarvitessa hauska.
Jos näitä piirteitä löytyy enemmän niin meneehän se nalkuttamiseksi arvostella miestä, jos hän ei ole pirttihirmu=kodin hengetär moppeineen ja rätteineen. Jos kuitenkin siivoaa omat jälkensä. Miehen logiikka voi monasti olla se, että töissä ollessaan hän ei sotke.
Relax. Peace and love.
Hyvin sanottu.
Minä hoidan yleensä kaupassa käynnit kotimatkalla.
Mutta se on pitänyt opettaa tuolle vaimolle että on melkoisen ilkeää kun vaimo on kotona ja huomannut päivän aikana mitä kaupasta pitäisi tuoda, mutta sanoo sen vasta kun olen päässyt kotiin sisälle, riisun päivän töistä likaantuneet vaatteet, istahdan hetkeksi niin sitten, sitten vasta kerrotaan että pitäisi käydä kaupassa, miksi näin, eikö voi laittaa viestiä että käy kotimatkalla kaupassa ja laittaa ostoslista samalla.
Käyn mielelläni kaupassa mutta se vie ärsytyksen uudelle tasolle kun se pitää kotona vasta sanoa, ja vaimo tekee sitä vieläkin, ei opi niin ei opi, saa noilla kerroilla mennä ihan itse kun ei osaa viestiä.
Ja mikä sinua estää soittamasta vaimolle kun pääset töistä, että tarviiko käydä kaupassa? 😂 Tän oli pakko olla tosin vitsi.
Mietin että miksi miehistä on kasvanut tuollaisia? Onko se malli kotona ollut sellainen että äiti hoitaa kaiken? Paha juttu, koska pojat edelleen saavat saman mallin. Äidille jää kasvatusvastuukin. Eihän isä voi kasvattaa poikia tekemään eri tavalla kuin itse.
Tavatessani mieheni, en osannut edes laittaa mitään ruokaa. Mieheni osasi paremmin! Mutta niin se vaan menee, että hoidan lähestulkoon kaikki arkiruokailut, mies kokkaa pyydettäessä ehkä pari kertaa kuussa.
Täytyyhän sitä ihmisen pystyä muuttumaan. Tai ehkä joidenkin ei tarvi, jos hyvällä omalla tunnolla katsoo vaan vierestä, kun toinen venyy aina vaan ja antaa kaikkensa.