Seksihalujen hiipuminen pidemmässä parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Jäi vielä sanomatta, että naiset aistivat jos mies ei oikeasti osoita halua naista kohtaa ja oikeasti halua naista sellaisena kuin nainen on.  Puheet ei auta, jos halu ei välity olemuksesta.  Kun noita Jäärän kommentteja on lukenun, niin en yhtään ihmettele, jos vaimolta meni halut. Vaimo varmasti aistinut jo vuosia sitten, ettei toista oikeasti hän ja seksi kiinnosta. 

Olin isossa yrityksessä töissä ja naispuolia työkavereista vaihtuin silloin tällöin. Naisen vasto tuli hyvin ilmi, kun useimmat, yli puolitusinaa, avautuivat minulla mun miespuolisesta kaverista. Eivät häntä tunteneet, mutta kumminkin ihmettelivät, että kaverista välittyy jotenkin sellainen fiilis, että karvat nousee pystyy.  Kaveri piti itseään naistenmiehenä ja tiesin, että on jotenkin perverssi. Oma vaimokaan ei suostunut seksiin. En tiedä mitä miehiä oli, mutta ihmettelin kun useimmat naiset avautuivat samasta fiiliksestä.  Minun hyvä parisuhteeni taas huokui, joten pystyivät avautumaan minulle.  Samainen kaveri ei muuten edes suostunut nuolemaan pillua, mutta eihän naiset nyt sitä voineet tietää. Mutta kaipa ne jotain kummaa kaverista aistivat.   Ei käynyt flaksi kaverilla. 

Jätän nyt minuun kohdistuneet henkilökohtaisuudet kommentoimatta. Palaan ap:n viestiin. Asianomaisen partneria tuntematta - et tunne häntä edes sen vertaa kuin ap:ta, jonka hänetkin tunnet vain hänen kommenttinsa ja siinä ilmitulleiden seikkojen rajoissa - annat suurin piirtein ymmärtää, että syypää tilanteeseen on ap:n rakastama mies (olettaen nyt, että ap on nainen). Itse en käyttäisi edes termiä ”syypää”, koska en katso kuvattujen tilanteiden useinkaan johtuvan kenenkään erityisestä syystä. Mutta tuo tuntemattomaan henkilöön kohdistettu epäsuorakin syytös on minusta loukkaava pariskunnan kumpaakin osapuolta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Hormonaalinen ehkäsy pois niin halut palaa.

Ei ole hormonaalista ehkäisyä käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Mies vai nainen, ei käy ilmi?

Onko tällä merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Onko sun vitamiint ja ruoka-asiat kunnossa? Saatko seksistä tyydytyksen? Kysy lekurilta, jos em asiat kunnossa.

Syön kyllä ihan hyvin ja otan vitamiinilisää. Orgasmin saan kyllä, mutta en koe erityistä tyydytystä seksistä.

Vierailija kirjoitti:

Ikäsi? Onko työstressiä, selvittämättömiä riitoja, loukauksia joita ei ole pyydetty anteeksi, unettomuutta, lähestyvät vaihdevuodet? Veriarvit tsekattu? Syötkö jotain lääkkeitä?

Työstressiä jonkin verran, sille en oikeen voi mitään tähän hätään. Riitoja kai sen verran kun nyt pariskunnilla yleensä, unettomia öitä toisinaan, veriarvojen pitäisi olla ok, en syö lääkkeitä. Kolmenkympin hujajoilla ollaan molemmat kumppanini kanssa, eli vanhuus nyt tuskin vielä vaivaa.

Tuntuu, että nykyään seksiä luukutetaan niin joka tuutista, että siihen on tullut jonkinlainen saturaario. Mainokset on hyvin seksualisoituja, populaarikulttuuri, lehtien sivut täynnä vinkkoja hekumaalisiin hetkiin ja isoon O:hon. Tulee jo sellainen olo, etten halua enää kuullalkaan seksistä. Saturaatiopiste on saavutettu. Muut asiat tuntuvat mielenkiintoisemmilta. Seksi on yksinkertaisesti niin nähty. En vain käsitä miten ihmiset jaksavat innostua samasta hydrauliikasta uudelleen ja uudelleen. Ei auta vaikka asentoa ja tempoa vaihdetaan, valoja laitetaan päälle tai pois, otetaan rooleja tai puetaa rekvisiittaa. Minulle on mysteeri, miten seksi jaksaa innostaa osaa ihmisistä aina vaan. Jotenkin sitä kai parisuhteessa oletetaan, että näin olisi tyyliin hautaan saakka.

Mulla oli 10 v haluttomuutta synnytyksen jälkeen. Annoin silti kerran viikossa ja kyllä itsekin siitä aina vähän lämpenin ja sain, jos halusin saada. Tänä keväänä haluni vain itsekseen virkosivat. Nyt haluan joka päivä ja miehelle riittää 2 pv välein. Meillä siis pitkä parisuhde, kohta 30 v takana ja ollaan vähän vaille 50 v.

Eroottinen kirjallisuus auttoi, että jonkinlainen seksielämä säilyi. Sitä suosittelen. Parisuhteessa pitää kuitenkin olla läheisyyttä ja seksiä, jos vähintään toinen sitä toivoo. Mikä halut tänä keväänä herätti on vähän kysymysmerkki, mutta aivan ihana asia. Hormonaalista ehkäisyä ei ole.

Ehkä vain juuri hän ei sytytä sinua pidemmän päälle? Ainakin itselläni loppujen lopuksi aika pieni osa vastaan tulevista miehistä on sellaisia, joiden kanssa kipinät sinkoilee. En tiedä mikä tuon tekee. Jos joku tietää, niin pliis kerro.

Yksi ex on sellainen, että rakastan häntä edelleen vaikka erosta aikaa jo pitkälti yli 10 vuotta. Silloin tällöin mies tuntuu haikailevan mua takaisin. Ajatus olisi sinänsä ihana, mutta "ongelmana" on se että mun tunteet häntä kohtaan ovat 100% platoniset. En halua häntä seksuaalisesti, enkä kaipaa mitään muutakaan fyysistä läheisyyttä hänen kanssaan. Rakastan häntä sillä tavalla, että toivon hänelle vilpittömästi kaikkea hyvää ja soisin hänen olevan mahdollisimman onnellinen elämässään. Mies on mahtava tyyppi ja olisi "teknisesti" oikea lottovoitto, mutta en tosiaan halua häntä seksuaalisesti ja itseni tuntien pelkkä platoninen, ranskalaistyyppinen yhteiselo ja kämppäkaveruus ei vain yksinkertaisesti riitä. Mistään kiltin miehen syndroomasta ei ole kyse.

Rakkautta on monenlaista. Muuta selitystä en ole keksinyt. Pitää vain miettiä, että millaista rakkautta tarvitsee omaan suhteeseen, ja löytää oikeanlainen vastinpari. Helpommin sanottu kuin tehty.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli 10 v haluttomuutta synnytyksen jälkeen. Annoin silti kerran viikossa ja kyllä itsekin siitä aina vähän lämpenin ja sain, jos halusin saada. Tänä keväänä haluni vain itsekseen virkosivat. Nyt haluan joka päivä ja miehelle riittää 2 pv välein. Meillä siis pitkä parisuhde, kohta 30 v takana ja ollaan vähän vaille 50 v.

Eroottinen kirjallisuus auttoi, että jonkinlainen seksielämä säilyi. Sitä suosittelen. Parisuhteessa pitää kuitenkin olla läheisyyttä ja seksiä, jos vähintään toinen sitä toivoo. Mikä halut tänä keväänä herätti on vähän kysymysmerkki, mutta aivan ihana asia. Hormonaalista ehkäisyä ei ole.

Oma veikkaukseni syynä halujen spontaanille palautumiselle on naisilla vaihdevuosiin usein sijoittuva korkeampi testosteroni/estrogeenisuhde. Tämä siis, jos mitään itse parisuhteeseen tai yleiseen terveydentilaan liittyvää todennäköistä syytä ei ole havaittavissa.

Aloittaja kirjoitti:

Tuntuu, että nykyään seksiä luukutetaan niin joka tuutista, että siihen on tullut jonkinlainen saturaario. Mainokset on hyvin seksualisoituja, populaarikulttuuri, lehtien sivut täynnä vinkkoja hekumaalisiin hetkiin ja isoon O:hon. Tulee jo sellainen olo, etten halua enää kuullalkaan seksistä. Saturaatiopiste on saavutettu. Muut asiat tuntuvat mielenkiintoisemmilta. Seksi on yksinkertaisesti niin nähty. En vain käsitä miten ihmiset jaksavat innostua samasta hydrauliikasta uudelleen ja uudelleen. Ei auta vaikka asentoa ja tempoa vaihdetaan, valoja laitetaan päälle tai pois, otetaan rooleja tai puetaa rekvisiittaa. Minulle on mysteeri, miten seksi jaksaa innostaa osaa ihmisistä aina vaan. Jotenkin sitä kai parisuhteessa oletetaan, että näin olisi tyyliin hautaan saakka.

Niin varmaan onkin, jos seksiä pitää vain jonain jonnin joutavana seksuaalisena suoritteena.  Mutta tilanne on toinen jos seksi tai rakastelu on sielujen yhtymistä ja energioiden vaihtamista keskenään.  Itselle ainakin henkinen yhtyminen ruumiin avulla on se juttu seksissä. Toivottavasti vaimollekin.  Olen huomannut että alan voida henkisesti pahoin, ilman yhtymistä, joten ei  ole pelkästään fyysisten paineiden purkua.  Meidän henkinen läsnäolo ja yhtyminen on ollut enemmän tai vähemmän tantran tapaista alusta lähtien.  Olen itsenäinen ja yksin hyvin viihtyvä ihminen, mutta ilman vaimolta saatua energiaa elämä olisi vaikeaa.  Vaimo on mun henkinen laturi.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Tuntuu, että nykyään seksiä luukutetaan niin joka tuutista, että siihen on tullut jonkinlainen saturaario. Mainokset on hyvin seksualisoituja, populaarikulttuuri, lehtien sivut täynnä vinkkoja hekumaalisiin hetkiin ja isoon O:hon. Tulee jo sellainen olo, etten halua enää kuullalkaan seksistä. Saturaatiopiste on saavutettu. Muut asiat tuntuvat mielenkiintoisemmilta. Seksi on yksinkertaisesti niin nähty. En vain käsitä miten ihmiset jaksavat innostua samasta hydrauliikasta uudelleen ja uudelleen. Ei auta vaikka asentoa ja tempoa vaihdetaan, valoja laitetaan päälle tai pois, otetaan rooleja tai puetaa rekvisiittaa. Minulle on mysteeri, miten seksi jaksaa innostaa osaa ihmisistä aina vaan. Jotenkin sitä kai parisuhteessa oletetaan, että näin olisi tyyliin hautaan saakka.

Niin varmaan onkin, jos seksiä pitää vain jonain jonnin joutavana seksuaalisena suoritteena.  Mutta tilanne on toinen jos seksi tai rakastelu on sielujen yhtymistä ja energioiden vaihtamista keskenään.  Itselle ainakin henkinen yhtyminen ruumiin avulla on se juttu seksissä. Toivottavasti vaimollekin.  Olen huomannut että alan voida henkisesti pahoin, ilman yhtymistä, joten ei  ole pelkästään fyysisten paineiden purkua.  Meidän henkinen läsnäolo ja yhtyminen on ollut enemmän tai vähemmän tantran tapaista alusta lähtien.  Olen itsenäinen ja yksin hyvin viihtyvä ihminen, mutta ilman vaimolta saatua energiaa elämä olisi vaikeaa.  Vaimo on mun henkinen laturi.

Mullekkin henkinen yhteys on tosi tärkeää. Koen kuitenkin, että saavutan sen paljon paremmin muilla keinoilla kuin seksillä, esim keskustelemalla, olemalla lähekkäin ilman seksiä, tekemällä jotain kivaa yhdessä jne. Tulee fiilis, että olenko missannut nyt jotain, koska kumppanini kaipaa kanssa jotain sellaista yhteyttä, jota ei koe voivansa saavuttaa kuin seksillä ja sinä puhut siitä samasta. Itse en koe saavuttavani seksillä mitään sellaista yhteyttä, jota en esim puhumalla ja sylikkäin ololla saavuta. Tämä on hämmentävää.

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Tuntuu, että nykyään seksiä luukutetaan niin joka tuutista, että siihen on tullut jonkinlainen saturaario. Mainokset on hyvin seksualisoituja, populaarikulttuuri, lehtien sivut täynnä vinkkoja hekumaalisiin hetkiin ja isoon O:hon. Tulee jo sellainen olo, etten halua enää kuullalkaan seksistä. Saturaatiopiste on saavutettu. Muut asiat tuntuvat mielenkiintoisemmilta. Seksi on yksinkertaisesti niin nähty. En vain käsitä miten ihmiset jaksavat innostua samasta hydrauliikasta uudelleen ja uudelleen. Ei auta vaikka asentoa ja tempoa vaihdetaan, valoja laitetaan päälle tai pois, otetaan rooleja tai puetaa rekvisiittaa. Minulle on mysteeri, miten seksi jaksaa innostaa osaa ihmisistä aina vaan. Jotenkin sitä kai parisuhteessa oletetaan, että näin olisi tyyliin hautaan saakka.

Niin varmaan onkin, jos seksiä pitää vain jonain jonnin joutavana seksuaalisena suoritteena.  Mutta tilanne on toinen jos seksi tai rakastelu on sielujen yhtymistä ja energioiden vaihtamista keskenään.  Itselle ainakin henkinen yhtyminen ruumiin avulla on se juttu seksissä. Toivottavasti vaimollekin.  Olen huomannut että alan voida henkisesti pahoin, ilman yhtymistä, joten ei  ole pelkästään fyysisten paineiden purkua.  Meidän henkinen läsnäolo ja yhtyminen on ollut enemmän tai vähemmän tantran tapaista alusta lähtien.  Olen itsenäinen ja yksin hyvin viihtyvä ihminen, mutta ilman vaimolta saatua energiaa elämä olisi vaikeaa.  Vaimo on mun henkinen laturi.

Mullekkin henkinen yhteys on tosi tärkeää. Koen kuitenkin, että saavutan sen paljon paremmin muilla keinoilla kuin seksillä, esim keskustelemalla, olemalla lähekkäin ilman seksiä, tekemällä jotain kivaa yhdessä jne. Tulee fiilis, että olenko missannut nyt jotain, koska kumppanini kaipaa kanssa jotain sellaista yhteyttä, jota ei koe voivansa saavuttaa kuin seksillä ja sinä puhut siitä samasta. Itse en koe saavuttavani seksillä mitään sellaista yhteyttä, jota en esim puhumalla ja sylikkäin ololla saavuta. Tämä on hämmentävää.

Ei sitä pystykään selittämään. Menen nukkumaan vaimon kanssa samaa aikaan,  menen aina hänen kylkeensä kiinni tai jos on selin, niin nukahdetaan lusikassa. Mutta vaikka kuinka halaisin tai suutelisin, niin jotain puuttuu.  Vähän sama kuin kännyä sivelisi laturin pistokkaalla, muttei laittaisi sisään. Miehillä se virta tuntuu tulevan naisesta mieheen päin, eikä toisin päin.  Liittyneenkö jotenkin napanuoraan vai mihin lie.  En tiedä saako naiset energiaa yhdynnässä miehen kalusta, mutta ainakin itse saan vaimosta. Ilmeisesti en ole ainut mies.  Mies kaipaa todellista rakkautta ja sitä tuntuu välittyvän naisen pillusta kalua pitkin.  Minulla ei ole muuta selitystä tai käsitystä.  Elämää suurempi asia, eikä järjellä selitettävissä.

Olen muuten oman vaimoni kanssa keskustellut tästä samasta asiasta, miten energia siirtyy ja miksi yhdyntä tuntuu jotenkin aivan välttämättömältä energian siirtämiseksi.  Sanonutkin vaimoa mun laturiksi.  Vaikutus on vähän sama kuin akupunktiossa, virtaa riittää käsittelyn (yhdynnän) jälkeen monta päivää. 

Aloittaja kirjoitti:

Tuntuu, että nykyään seksiä luukutetaan niin joka tuutista, että siihen on tullut jonkinlainen saturaario. Mainokset on hyvin seksualisoituja, populaarikulttuuri, lehtien sivut täynnä vinkkoja hekumaalisiin hetkiin ja isoon O:hon. Tulee jo sellainen olo, etten halua enää kuullalkaan seksistä. Saturaatiopiste on saavutettu. Muut asiat tuntuvat mielenkiintoisemmilta. Seksi on yksinkertaisesti niin nähty. En vain käsitä miten ihmiset jaksavat innostua samasta hydrauliikasta uudelleen ja uudelleen. Ei auta vaikka asentoa ja tempoa vaihdetaan, valoja laitetaan päälle tai pois, otetaan rooleja tai puetaa rekvisiittaa. Minulle on mysteeri, miten seksi jaksaa innostaa osaa ihmisistä aina vaan. Jotenkin sitä kai parisuhteessa oletetaan, että näin olisi tyyliin hautaan saakka.

Ihmisluonteet ovat niin erilaisia. Kuka saa dopamiininsa mistäkin. 

Mulle maailmassa on kauheasti kiinnostavia juttuja, mutta seksi on nyt ihan omaa luokkaansa nautinnonlähteenä. Jotain mihin ei vaan kyllästy. Kaikkeen muuhun voi kyllästyä mutta hyvään seksiin ei. Paras harrastus mitä on. Olisin aika valmis heittämään monta asiaa elämässäni sivuun jos seksin saisi tasapainoon omien halujen kanssa. 

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Tuntuu, että nykyään seksiä luukutetaan niin joka tuutista, että siihen on tullut jonkinlainen saturaario. Mainokset on hyvin seksualisoituja, populaarikulttuuri, lehtien sivut täynnä vinkkoja hekumaalisiin hetkiin ja isoon O:hon. Tulee jo sellainen olo, etten halua enää kuullalkaan seksistä. Saturaatiopiste on saavutettu. Muut asiat tuntuvat mielenkiintoisemmilta. Seksi on yksinkertaisesti niin nähty. En vain käsitä miten ihmiset jaksavat innostua samasta hydrauliikasta uudelleen ja uudelleen. Ei auta vaikka asentoa ja tempoa vaihdetaan, valoja laitetaan päälle tai pois, otetaan rooleja tai puetaa rekvisiittaa. Minulle on mysteeri, miten seksi jaksaa innostaa osaa ihmisistä aina vaan. Jotenkin sitä kai parisuhteessa oletetaan, että näin olisi tyyliin hautaan saakka.

Niin varmaan onkin, jos seksiä pitää vain jonain jonnin joutavana seksuaalisena suoritteena.  Mutta tilanne on toinen jos seksi tai rakastelu on sielujen yhtymistä ja energioiden vaihtamista keskenään.  Itselle ainakin henkinen yhtyminen ruumiin avulla on se juttu seksissä. Toivottavasti vaimollekin.  Olen huomannut että alan voida henkisesti pahoin, ilman yhtymistä, joten ei  ole pelkästään fyysisten paineiden purkua.  Meidän henkinen läsnäolo ja yhtyminen on ollut enemmän tai vähemmän tantran tapaista alusta lähtien.  Olen itsenäinen ja yksin hyvin viihtyvä ihminen, mutta ilman vaimolta saatua energiaa elämä olisi vaikeaa.  Vaimo on mun henkinen laturi.

Mullekkin henkinen yhteys on tosi tärkeää. Koen kuitenkin, että saavutan sen paljon paremmin muilla keinoilla kuin seksillä, esim keskustelemalla, olemalla lähekkäin ilman seksiä, tekemällä jotain kivaa yhdessä jne. Tulee fiilis, että olenko missannut nyt jotain, koska kumppanini kaipaa kanssa jotain sellaista yhteyttä, jota ei koe voivansa saavuttaa kuin seksillä ja sinä puhut siitä samasta. Itse en koe saavuttavani seksillä mitään sellaista yhteyttä, jota en esim puhumalla ja sylikkäin ololla saavuta. Tämä on hämmentävää.

Olen eri, mutta en oikein tajua miten sä et voisi puhua jonkun kenen tahansa kanssa. Mutta seksi on jotain yksinoikeudellista ja erityistä. Paras tapa kokea henkistä yhteyttä. Ja pitää kivaa, tietenkin. Orgasmien jälkeen ollaan jotenkin niin lähellä kuin voi olla. 

Tuon ylläolevan jos ymmärtää niin voiko molemmat tulla toisiaan vastaan jotta suhdekin voisi hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Tuntuu, että nykyään seksiä luukutetaan niin joka tuutista, että siihen on tullut jonkinlainen saturaario. Mainokset on hyvin seksualisoituja, populaarikulttuuri, lehtien sivut täynnä vinkkoja hekumaalisiin hetkiin ja isoon O:hon. Tulee jo sellainen olo, etten halua enää kuullalkaan seksistä. Saturaatiopiste on saavutettu. Muut asiat tuntuvat mielenkiintoisemmilta. Seksi on yksinkertaisesti niin nähty. En vain käsitä miten ihmiset jaksavat innostua samasta hydrauliikasta uudelleen ja uudelleen. Ei auta vaikka asentoa ja tempoa vaihdetaan, valoja laitetaan päälle tai pois, otetaan rooleja tai puetaa rekvisiittaa. Minulle on mysteeri, miten seksi jaksaa innostaa osaa ihmisistä aina vaan. Jotenkin sitä kai parisuhteessa oletetaan, että näin olisi tyyliin hautaan saakka.

Ihmisluonteet ovat niin erilaisia. Kuka saa dopamiininsa mistäkin. 

Mulle maailmassa on kauheasti kiinnostavia juttuja, mutta seksi on nyt ihan omaa luokkaansa nautinnonlähteenä. Jotain mihin ei vaan kyllästy. Kaikkeen muuhun voi kyllästyä mutta hyvään seksiin ei. Paras harrastus mitä on. Olisin aika valmis heittämään monta asiaa elämässäni sivuun jos seksin saisi tasapainoon omien halujen kanssa. 

Hyvin ilmaistu. Seksi on todella ihan omaa luokkaansa nautinnonlähteenä. Mikä voisikaan olla maailmassa parempaa kuin nautinnollinen, hyvän olon antava yhdyntä.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Tuntuu, että nykyään seksiä luukutetaan niin joka tuutista, että siihen on tullut jonkinlainen saturaario. Mainokset on hyvin seksualisoituja, populaarikulttuuri, lehtien sivut täynnä vinkkoja hekumaalisiin hetkiin ja isoon O:hon. Tulee jo sellainen olo, etten halua enää kuullalkaan seksistä. Saturaatiopiste on saavutettu. Muut asiat tuntuvat mielenkiintoisemmilta. Seksi on yksinkertaisesti niin nähty. En vain käsitä miten ihmiset jaksavat innostua samasta hydrauliikasta uudelleen ja uudelleen. Ei auta vaikka asentoa ja tempoa vaihdetaan, valoja laitetaan päälle tai pois, otetaan rooleja tai puetaa rekvisiittaa. Minulle on mysteeri, miten seksi jaksaa innostaa osaa ihmisistä aina vaan. Jotenkin sitä kai parisuhteessa oletetaan, että näin olisi tyyliin hautaan saakka.

Niin varmaan onkin, jos seksiä pitää vain jonain jonnin joutavana seksuaalisena suoritteena.  Mutta tilanne on toinen jos seksi tai rakastelu on sielujen yhtymistä ja energioiden vaihtamista keskenään.  Itselle ainakin henkinen yhtyminen ruumiin avulla on se juttu seksissä. Toivottavasti vaimollekin.  Olen huomannut että alan voida henkisesti pahoin, ilman yhtymistä, joten ei  ole pelkästään fyysisten paineiden purkua.  Meidän henkinen läsnäolo ja yhtyminen on ollut enemmän tai vähemmän tantran tapaista alusta lähtien.  Olen itsenäinen ja yksin hyvin viihtyvä ihminen, mutta ilman vaimolta saatua energiaa elämä olisi vaikeaa.  Vaimo on mun henkinen laturi.

Mullekkin henkinen yhteys on tosi tärkeää. Koen kuitenkin, että saavutan sen paljon paremmin muilla keinoilla kuin seksillä, esim keskustelemalla, olemalla lähekkäin ilman seksiä, tekemällä jotain kivaa yhdessä jne. Tulee fiilis, että olenko missannut nyt jotain, koska kumppanini kaipaa kanssa jotain sellaista yhteyttä, jota ei koe voivansa saavuttaa kuin seksillä ja sinä puhut siitä samasta. Itse en koe saavuttavani seksillä mitään sellaista yhteyttä, jota en esim puhumalla ja sylikkäin ololla saavuta. Tämä on hämmentävää.

Olen eri, mutta en oikein tajua miten sä et voisi puhua jonkun kenen tahansa kanssa. Mutta seksi on jotain yksinoikeudellista ja erityistä. Paras tapa kokea henkistä yhteyttä. Ja pitää kivaa, tietenkin. Orgasmien jälkeen ollaan jotenkin niin lähellä kuin voi olla. 

Tuon ylläolevan jos ymmärtää niin voiko molemmat tulla toisiaan vastaan jotta suhdekin voisi hyvin. 

Läheisyydessä on monia tasoja ja tapoja. Itse koen asian juuri päinvastoin kuin sinä. Monesta tämän ketjun puheenvuorosta välittyy kuva, että juuri seksiä voisi ”harrastaa” melkein kenen kanssa tahansa - vaikka jonkun kolmannen, jos puoliso ei lähde mukaan tarpeeksi usein. Puhua siten, että puhutaan kuin sielu sielulle, on eri asia. Se ei onnistu kuin puolisoiden välillä tai lasten ja vanhempien kesken tai likeisimpien ystävien kanssa. Puolisoiden välillä yhteyden luo vielä erityisesti kaikki yhdessä koettu. Itse en ole missään seksissä ollut puolisoani niin lähellä kuin yhteisistä lapsista huolehdittaessa, yhdessä koetuissa vaikeuksissa ja muutamissa seesteisissä onnenhetkissä (lasten häät, lastenlasten syntymät). Läheisyys alkaa kiintymyksestä, mutta se karaistuu teräkseksi kaikesta yhdessä koetusta ja kestetystä. Pitkässä suhteessa se muistuttanee jotenkin aseveljeyttä. Eräs tuttavani nimittääkin puolisoaan taisteluparikseen. Aika osuvaa, minusta.

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Tuntuu, että nykyään seksiä luukutetaan niin joka tuutista, että siihen on tullut jonkinlainen saturaario. Mainokset on hyvin seksualisoituja, populaarikulttuuri, lehtien sivut täynnä vinkkoja hekumaalisiin hetkiin ja isoon O:hon. Tulee jo sellainen olo, etten halua enää kuullalkaan seksistä. Saturaatiopiste on saavutettu. Muut asiat tuntuvat mielenkiintoisemmilta. Seksi on yksinkertaisesti niin nähty. En vain käsitä miten ihmiset jaksavat innostua samasta hydrauliikasta uudelleen ja uudelleen. Ei auta vaikka asentoa ja tempoa vaihdetaan, valoja laitetaan päälle tai pois, otetaan rooleja tai puetaa rekvisiittaa. Minulle on mysteeri, miten seksi jaksaa innostaa osaa ihmisistä aina vaan. Jotenkin sitä kai parisuhteessa oletetaan, että näin olisi tyyliin hautaan saakka.

Niin varmaan onkin, jos seksiä pitää vain jonain jonnin joutavana seksuaalisena suoritteena.  Mutta tilanne on toinen jos seksi tai rakastelu on sielujen yhtymistä ja energioiden vaihtamista keskenään.  Itselle ainakin henkinen yhtyminen ruumiin avulla on se juttu seksissä. Toivottavasti vaimollekin.  Olen huomannut että alan voida henkisesti pahoin, ilman yhtymistä, joten ei  ole pelkästään fyysisten paineiden purkua.  Meidän henkinen läsnäolo ja yhtyminen on ollut enemmän tai vähemmän tantran tapaista alusta lähtien.  Olen itsenäinen ja yksin hyvin viihtyvä ihminen, mutta ilman vaimolta saatua energiaa elämä olisi vaikeaa.  Vaimo on mun henkinen laturi.

Mullekkin henkinen yhteys on tosi tärkeää. Koen kuitenkin, että saavutan sen paljon paremmin muilla keinoilla kuin seksillä, esim keskustelemalla, olemalla lähekkäin ilman seksiä, tekemällä jotain kivaa yhdessä jne. Tulee fiilis, että olenko missannut nyt jotain, koska kumppanini kaipaa kanssa jotain sellaista yhteyttä, jota ei koe voivansa saavuttaa kuin seksillä ja sinä puhut siitä samasta. Itse en koe saavuttavani seksillä mitään sellaista yhteyttä, jota en esim puhumalla ja sylikkäin ololla saavuta. Tämä on hämmentävää.

Olen eri, mutta en oikein tajua miten sä et voisi puhua jonkun kenen tahansa kanssa. Mutta seksi on jotain yksinoikeudellista ja erityistä. Paras tapa kokea henkistä yhteyttä. Ja pitää kivaa, tietenkin. Orgasmien jälkeen ollaan jotenkin niin lähellä kuin voi olla. 

Tuon ylläolevan jos ymmärtää niin voiko molemmat tulla toisiaan vastaan jotta suhdekin voisi hyvin. 

Läheisyydessä on monia tasoja ja tapoja. Itse koen asian juuri päinvastoin kuin sinä. Monesta tämän ketjun puheenvuorosta välittyy kuva, että juuri seksiä voisi ”harrastaa” melkein kenen kanssa tahansa - vaikka jonkun kolmannen, jos puoliso ei lähde mukaan tarpeeksi usein. Puhua siten, että puhutaan kuin sielu sielulle, on eri asia. Se ei onnistu kuin puolisoiden välillä tai lasten ja vanhempien kesken tai likeisimpien ystävien kanssa. Puolisoiden välillä yhteyden luo vielä erityisesti kaikki yhdessä koettu. Itse en ole missään seksissä ollut puolisoani niin lähellä kuin yhteisistä lapsista huolehdittaessa, yhdessä koetuissa vaikeuksissa ja muutamissa seesteisissä onnenhetkissä (lasten häät, lastenlasten syntymät). Läheisyys alkaa kiintymyksestä, mutta se karaistuu teräkseksi kaikesta yhdessä koetusta ja kestetystä. Pitkässä suhteessa se muistuttanee jotenkin aseveljeyttä. Eräs tuttavani nimittääkin puolisoaan taisteluparikseen. Aika osuvaa, minusta.

Mutta ei silti ole väärin haluta seksiä sen taisteluparinsa kautta. Multa jäisi iso osa elämästä pois jos seksiä ei olisi. En vain saa mitään kicksejä siitä kumppanuudesta pelkästään.

Niin olemma erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Tuntuu, että nykyään seksiä luukutetaan niin joka tuutista, että siihen on tullut jonkinlainen saturaario. Mainokset on hyvin seksualisoituja, populaarikulttuuri, lehtien sivut täynnä vinkkoja hekumaalisiin hetkiin ja isoon O:hon. Tulee jo sellainen olo, etten halua enää kuullalkaan seksistä. Saturaatiopiste on saavutettu. Muut asiat tuntuvat mielenkiintoisemmilta. Seksi on yksinkertaisesti niin nähty. En vain käsitä miten ihmiset jaksavat innostua samasta hydrauliikasta uudelleen ja uudelleen. Ei auta vaikka asentoa ja tempoa vaihdetaan, valoja laitetaan päälle tai pois, otetaan rooleja tai puetaa rekvisiittaa. Minulle on mysteeri, miten seksi jaksaa innostaa osaa ihmisistä aina vaan. Jotenkin sitä kai parisuhteessa oletetaan, että näin olisi tyyliin hautaan saakka.

Ihmisluonteet ovat niin erilaisia. Kuka saa dopamiininsa mistäkin. 

Mulle maailmassa on kauheasti kiinnostavia juttuja, mutta seksi on nyt ihan omaa luokkaansa nautinnonlähteenä. Jotain mihin ei vaan kyllästy. Kaikkeen muuhun voi kyllästyä mutta hyvään seksiin ei. Paras harrastus mitä on. Olisin aika valmis heittämään monta asiaa elämässäni sivuun jos seksin saisi tasapainoon omien halujen kanssa. 

Hyvin ilmaistu. Seksi on todella ihan omaa luokkaansa nautinnonlähteenä. Mikä voisikaan olla maailmassa parempaa kuin nautinnollinen, hyvän olon antava yhdyntä.[/

” Seksi on todella ihan omaa luokkaansa nautinnonlähteenä. Mikä voisikaan olla maailmassa parempaa kuin nautinnollinen, hyvän olon antava yhdyntä.”

Voisin mainita monia sellaisia asioita. Asevelvollisuusaikanani valvottuani yhteen soittoon talvisotaharjoituksessa kolme vuorokautta kolmenkymmenen asteen pakkasessa koin vihdoin lämpimään ajoneuvoon päästyäni elämäni hekumallisimman hetken vaipuessani muutamassa sekunnissa syvään uneen. ”Uni väsyneelle ja leipä nälkäiselle on armainta taivaan alla” sanottiin vanhassa tarinassa - ja se pitää paikkansa.

Tuo siis esimerkki aistillisesta nautinnosta, joka voittaa seksin mennen tullen. Harva vain nykyään nukahtaa fyysisesti tosi väsyneenä. Joskus tätä tunnetta tietoisesti tavoittelen tekemällä jotakin raskasta ruumiillista työtä aivan uuvuksiin asti, saunon ja menen sitten nukkumaan, mieluiten jonain tuoksuvana, tyynenä kesäiltana.

Toisenlaisia, mutta nekin seksiä intensiivisempiä mielihyvän lähteitä ovat vaikkapa hyvät kirjat, musiikki, elokuvat, teatteri, monille jokin urheilu tai liikuntamuoto. Itse en ole jääkiekkofani, mutta tunnen miehiä, jotka kyllä asettavat lätkämatsin seuraamisen seksin edelle milloin vain. Itsekukin voi omasta kokemuspiiristään näitä seksiä parempia asioita löytää, kun vain hetken miettii.

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Tuntuu, että nykyään seksiä luukutetaan niin joka tuutista, että siihen on tullut jonkinlainen saturaario. Mainokset on hyvin seksualisoituja, populaarikulttuuri, lehtien sivut täynnä vinkkoja hekumaalisiin hetkiin ja isoon O:hon. Tulee jo sellainen olo, etten halua enää kuullalkaan seksistä. Saturaatiopiste on saavutettu. Muut asiat tuntuvat mielenkiintoisemmilta. Seksi on yksinkertaisesti niin nähty. En vain käsitä miten ihmiset jaksavat innostua samasta hydrauliikasta uudelleen ja uudelleen. Ei auta vaikka asentoa ja tempoa vaihdetaan, valoja laitetaan päälle tai pois, otetaan rooleja tai puetaa rekvisiittaa. Minulle on mysteeri, miten seksi jaksaa innostaa osaa ihmisistä aina vaan. Jotenkin sitä kai parisuhteessa oletetaan, että näin olisi tyyliin hautaan saakka.

Niin varmaan onkin, jos seksiä pitää vain jonain jonnin joutavana seksuaalisena suoritteena.  Mutta tilanne on toinen jos seksi tai rakastelu on sielujen yhtymistä ja energioiden vaihtamista keskenään.  Itselle ainakin henkinen yhtyminen ruumiin avulla on se juttu seksissä. Toivottavasti vaimollekin.  Olen huomannut että alan voida henkisesti pahoin, ilman yhtymistä, joten ei  ole pelkästään fyysisten paineiden purkua.  Meidän henkinen läsnäolo ja yhtyminen on ollut enemmän tai vähemmän tantran tapaista alusta lähtien.  Olen itsenäinen ja yksin hyvin viihtyvä ihminen, mutta ilman vaimolta saatua energiaa elämä olisi vaikeaa.  Vaimo on mun henkinen laturi.

Mullekkin henkinen yhteys on tosi tärkeää. Koen kuitenkin, että saavutan sen paljon paremmin muilla keinoilla kuin seksillä, esim keskustelemalla, olemalla lähekkäin ilman seksiä, tekemällä jotain kivaa yhdessä jne. Tulee fiilis, että olenko missannut nyt jotain, koska kumppanini kaipaa kanssa jotain sellaista yhteyttä, jota ei koe voivansa saavuttaa kuin seksillä ja sinä puhut siitä samasta. Itse en koe saavuttavani seksillä mitään sellaista yhteyttä, jota en esim puhumalla ja sylikkäin ololla saavuta. Tämä on hämmentävää.

Olen eri, mutta en oikein tajua miten sä et voisi puhua jonkun kenen tahansa kanssa. Mutta seksi on jotain yksinoikeudellista ja erityistä. Paras tapa kokea henkistä yhteyttä. Ja pitää kivaa, tietenkin. Orgasmien jälkeen ollaan jotenkin niin lähellä kuin voi olla. 

Tuon ylläolevan jos ymmärtää niin voiko molemmat tulla toisiaan vastaan jotta suhdekin voisi hyvin. 

Läheisyydessä on monia tasoja ja tapoja. Itse koen asian juuri päinvastoin kuin sinä. Monesta tämän ketjun puheenvuorosta välittyy kuva, että juuri seksiä voisi ”harrastaa” melkein kenen kanssa tahansa - vaikka jonkun kolmannen, jos puoliso ei lähde mukaan tarpeeksi usein. Puhua siten, että puhutaan kuin sielu sielulle, on eri asia. Se ei onnistu kuin puolisoiden välillä tai lasten ja vanhempien kesken tai likeisimpien ystävien kanssa. Puolisoiden välillä yhteyden luo vielä erityisesti kaikki yhdessä koettu. Itse en ole missään seksissä ollut puolisoani niin lähellä kuin yhteisistä lapsista huolehdittaessa, yhdessä koetuissa vaikeuksissa ja muutamissa seesteisissä onnenhetkissä (lasten häät, lastenlasten syntymät). Läheisyys alkaa kiintymyksestä, mutta se karaistuu teräkseksi kaikesta yhdessä koetusta ja kestetystä. Pitkässä suhteessa se muistuttanee jotenkin aseveljeyttä. Eräs tuttavani nimittääkin puolisoaan taisteluparikseen. Aika osuvaa, minusta.

Itse en noista saa hyvää mieltä, vaikka miten ymmärtäisin että tuo on se ideaali varmasti. Ja tälläinen puhe on helposti sitä millä yritetään usein tuomita se seksin haluaminen. Että ei kuulukaan nauttia. 

"mikset muka katso formuloita, ne on parasta urheilua mitä voi olla"