Seksihalujen hiipuminen pidemmässä parisuhteessa
Olen seurustellut kumppanini kanssa useamman vuoden. Seksiä oli aluksi reippaasti, päivittäin jopa, ja sitten seksin määrä tasaisesti väheni suhteen edetessä. Seksin väheneminen johtuu siitä, että itse en jaksa innostua. Syytä innottomuudelleni en tarkkaan osaa sanoa. Seksi on teknisesti ihan hyvää ja rakastan kumppaniani ja hän minua. Suhde olisi mielestäni jotakuinkin kunnossa, mikäli tämä seksi-kiistakapula ei pyörisi jaloissa useita kertoja viikossa. En haluaisi "pitää kumppaniani puuttessa". Viimeaikoina olen harrastanut seksiä vain siksi, että kumppanini olisi tyytyväinen, halua ei itsellä ole ollut lainkaan. Tietyllä tavalla jopa tuntuu, että rikon itseäni vastaan, kun teen sellaista, mitä en haluaisi tehdä vain toisen mieliksi. Erota en kuitenkaan halua, joten ei tässä oikeen muukaan auta. Nautin läheisyydestä ja lähellä olosta, mutta en tykkää, että kumppanini koskee minua genitaalialueelle tai edes kielisuutelee. Ahdistavan usein tuollainen minulle miellyttävä läheisyys päättyy riitaan, kun kumppanini yrittää viedä tilanteen seksiin. Siitä tulee petetty olo. En myöskään haaveile seksitä muiden kanssa ja olemme sen verran perinteisten arvojen kannattajia, ettei avoin suhde kiinnosta kumpaakaan. Haluaisin vain elää, niinkuin seksiä ei edes olisi. En tiedä mitä minulle on tapahtunut, koska aiemmin olen tosiaan seksistä tykännyt, nykyään se lähinnä inhottaa. Kumppanini on koittanut kysellä haluaisinko jotain erilasta ja on kyllä halukas tekemään seksistä minulle mieluisampaa, ongelma on tosiaan se, että en halua seksiä ylipäätään enää. Ollenkaan. Tilanne on vain pahentunut ja pahentunut. Mitä ihmettä voin tehdä? Onko kohtalotovereita? Hankalinta tässä on se, että en itsekään ymmärrä, mikä siinä seksissä mättää, kun aiemmin se on sujunut.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten oman vaimoni kanssa keskustellut tästä samasta asiasta, miten energia siirtyy ja miksi yhdyntä tuntuu jotenkin aivan välttämättömältä energian siirtämiseksi. Sanonutkin vaimoa mun laturiksi. Vaikutus on vähän sama kuin akupunktiossa, virtaa riittää käsittelyn (yhdynnän) jälkeen monta päivää.
Aika erikoista. Se, mitä seksistä muistan, oli nimenomaan jonkinlaista energian ja elinvoiman menetystä. Jonkinlainen tyhjä ja vetelä olo jälkeenpäin.
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten oman vaimoni kanssa keskustellut tästä samasta asiasta, miten energia siirtyy ja miksi yhdyntä tuntuu jotenkin aivan välttämättömältä energian siirtämiseksi. Sanonutkin vaimoa mun laturiksi. Vaikutus on vähän sama kuin akupunktiossa, virtaa riittää käsittelyn (yhdynnän) jälkeen monta päivää.
Aika erikoista. Se, mitä seksistä muistan, oli nimenomaan jonkinlaista energian ja elinvoiman menetystä. Jonkinlainen tyhjä ja vetelä olo jälkeenpäin.
Eri, mutta mulla just päinvastoin. Siitä saa just niin mielettömästi energiaa arkeen.
Että ei soviteta omia mallejamme muihin.
Toisenlaisia, mutta nekin seksiä intensiivisempiä mielihyvän lähteitä ovat vaikkapa hyvät kirjat, musiikki, elokuvat, teatteri, monille jokin urheilu tai liikuntamuoto. Itse en ole jääkiekkofani, mutta tunnen miehiä, jotka kyllä asettavat lätkämatsin seuraamisen seksin edelle milloin vain. Itsekukin voi omasta kokemuspiiristään näitä seksiä parempia asioita löytää, kun vain hetken miettii.
Mietinpä hetken!
Nautin itse suunnattomasti hyvistä kirjoista, elokuvista ja vaikka tietokonepeleistä. Maistuva viini ja siihen sopiva ruoka, mmm...! Lempparioluen kylmä ensipuraisu hikisenä kesäpäivänä, ahhhh... Hyvä ja tunnelmaan sopiva musiikki saa joskus jopa kyyneleet kihoamaan silmiin! Kunnon hikiurheilun jälkeen fiilis lihaksissa on todella mahtava, ja olen myös onnistunut kokemaan "runner's high":n kunnon pitkän lenkin aikana, aivan upea fiilis!
Mutta seksin harrastaminen oman vaimon kanssa... nuo kaikki edellä mainitut jäävät kevyesti jälkeen siitä tunteesta ja fyysisestä kokemuksesta. Ja vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen tulee kertoja jotka tuntuvat paremmalta kun yksikään rakastelukerta koskaan, ihan samalla tavalla kun silloin parikymmentä vuotta sitten "ensihuuman" aikaan...
Ai perkele, kyllähän sen tietää mihin ajatukset karkaa kun rupeaa jotain miettimään! :D
M42 kirjoitti:
Toisenlaisia, mutta nekin seksiä intensiivisempiä mielihyvän lähteitä ovat vaikkapa hyvät kirjat, musiikki, elokuvat, teatteri, monille jokin urheilu tai liikuntamuoto. Itse en ole jääkiekkofani, mutta tunnen miehiä, jotka kyllä asettavat lätkämatsin seuraamisen seksin edelle milloin vain. Itsekukin voi omasta kokemuspiiristään näitä seksiä parempia asioita löytää, kun vain hetken miettii.
Mietinpä hetken!
Nautin itse suunnattomasti hyvistä kirjoista, elokuvista ja vaikka tietokonepeleistä. Maistuva viini ja siihen sopiva ruoka, mmm...! Lempparioluen kylmä ensipuraisu hikisenä kesäpäivänä, ahhhh... Hyvä ja tunnelmaan sopiva musiikki saa joskus jopa kyyneleet kihoamaan silmiin! Kunnon hikiurheilun jälkeen fiilis lihaksissa on todella mahtava, ja olen myös onnistunut kokemaan "runner's high":n kunnon pitkän lenkin aikana, aivan upea fiilis!
Mutta seksin harrastaminen oman vaimon kanssa... nuo kaikki edellä mainitut jäävät kevyesti jälkeen siitä tunteesta ja fyysisestä kokemuksesta. Ja vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen tulee kertoja jotka tuntuvat paremmalta kun yksikään rakastelukerta koskaan, ihan samalla tavalla kun silloin parikymmentä vuotta sitten "ensihuuman" aikaan...
Ai perkele, kyllähän sen tietää mihin ajatukset karkaa kun rupeaa jotain miettimään! :D
Kuulostaa jotenkin kauhealta ja pelottavalta. En osaa sanoa miksi, mutta en vain voi eläytyä tuohon mitenkään. Syntyy vain jokin spontaani ”säikkyreaktio”.
Vanha Jäärä kirjoitti:
M42 kirjoitti:
Toisenlaisia, mutta nekin seksiä intensiivisempiä mielihyvän lähteitä ovat vaikkapa hyvät kirjat, musiikki, elokuvat, teatteri, monille jokin urheilu tai liikuntamuoto. Itse en ole jääkiekkofani, mutta tunnen miehiä, jotka kyllä asettavat lätkämatsin seuraamisen seksin edelle milloin vain. Itsekukin voi omasta kokemuspiiristään näitä seksiä parempia asioita löytää, kun vain hetken miettii.
Mietinpä hetken!
Nautin itse suunnattomasti hyvistä kirjoista, elokuvista ja vaikka tietokonepeleistä. Maistuva viini ja siihen sopiva ruoka, mmm...! Lempparioluen kylmä ensipuraisu hikisenä kesäpäivänä, ahhhh... Hyvä ja tunnelmaan sopiva musiikki saa joskus jopa kyyneleet kihoamaan silmiin! Kunnon hikiurheilun jälkeen fiilis lihaksissa on todella mahtava, ja olen myös onnistunut kokemaan "runner's high":n kunnon pitkän lenkin aikana, aivan upea fiilis!
Mutta seksin harrastaminen oman vaimon kanssa... nuo kaikki edellä mainitut jäävät kevyesti jälkeen siitä tunteesta ja fyysisestä kokemuksesta. Ja vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen tulee kertoja jotka tuntuvat paremmalta kun yksikään rakastelukerta koskaan, ihan samalla tavalla kun silloin parikymmentä vuotta sitten "ensihuuman" aikaan...
Ai perkele, kyllähän sen tietää mihin ajatukset karkaa kun rupeaa jotain miettimään! :D
Kuulostaa jotenkin kauhealta ja pelottavalta. En osaa sanoa miksi, mutta en vain voi eläytyä tuohon mitenkään. Syntyy vain jokin spontaani ”säikkyreaktio”.
Sä et varmaan siis ole seksuaalinen tossa mielessä ainakaan, voit olla ilmankin. Mikäs siinä.
Mutta siis, ei omaa mallia voi suoraa pakottaa sellaiselle joka on eri tavalla rakennettu. Mä pidän pillun tuoksusta, joku saa saman fiiliksen suopursusta.
Vanha Jäärä kirjoitti:
M42 kirjoitti:
Toisenlaisia, mutta nekin seksiä intensiivisempiä mielihyvän lähteitä ovat vaikkapa hyvät kirjat, musiikki, elokuvat, teatteri, monille jokin urheilu tai liikuntamuoto. Itse en ole jääkiekkofani, mutta tunnen miehiä, jotka kyllä asettavat lätkämatsin seuraamisen seksin edelle milloin vain. Itsekukin voi omasta kokemuspiiristään näitä seksiä parempia asioita löytää, kun vain hetken miettii.
Mietinpä hetken!
Nautin itse suunnattomasti hyvistä kirjoista, elokuvista ja vaikka tietokonepeleistä. Maistuva viini ja siihen sopiva ruoka, mmm...! Lempparioluen kylmä ensipuraisu hikisenä kesäpäivänä, ahhhh... Hyvä ja tunnelmaan sopiva musiikki saa joskus jopa kyyneleet kihoamaan silmiin! Kunnon hikiurheilun jälkeen fiilis lihaksissa on todella mahtava, ja olen myös onnistunut kokemaan "runner's high":n kunnon pitkän lenkin aikana, aivan upea fiilis!
Mutta seksin harrastaminen oman vaimon kanssa... nuo kaikki edellä mainitut jäävät kevyesti jälkeen siitä tunteesta ja fyysisestä kokemuksesta. Ja vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen tulee kertoja jotka tuntuvat paremmalta kun yksikään rakastelukerta koskaan, ihan samalla tavalla kun silloin parikymmentä vuotta sitten "ensihuuman" aikaan...
Ai perkele, kyllähän sen tietää mihin ajatukset karkaa kun rupeaa jotain miettimään! :D
Kuulostaa jotenkin kauhealta ja pelottavalta. En osaa sanoa miksi, mutta en vain voi eläytyä tuohon mitenkään. Syntyy vain jokin spontaani ”säikkyreaktio”.
En ihmettele ollenkaan. Olet kirjoittanut tähänkin mennessä seksistä niin kylmästi ja tunneköyhästi ja ikäänkuin selibaatti olisi miehelle jokin hyve. Tulee väkisinkin mieleen uskonnolliset körttiläiset, jotka pyrkineet kieltämään kaiken nautinnon elämästä. Kärsien kohti kuolemaa on hyve, josta kärsii ainakin itse, jos ei kaikki ympärillä. Elämässä on ihan tarpeeksi kärsimyksiä muutenkin, ei niitä tarvitse itse keksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
M42 kirjoitti:
Toisenlaisia, mutta nekin seksiä intensiivisempiä mielihyvän lähteitä ovat vaikkapa hyvät kirjat, musiikki, elokuvat, teatteri, monille jokin urheilu tai liikuntamuoto. Itse en ole jääkiekkofani, mutta tunnen miehiä, jotka kyllä asettavat lätkämatsin seuraamisen seksin edelle milloin vain. Itsekukin voi omasta kokemuspiiristään näitä seksiä parempia asioita löytää, kun vain hetken miettii.
Mietinpä hetken!
Nautin itse suunnattomasti hyvistä kirjoista, elokuvista ja vaikka tietokonepeleistä. Maistuva viini ja siihen sopiva ruoka, mmm...! Lempparioluen kylmä ensipuraisu hikisenä kesäpäivänä, ahhhh... Hyvä ja tunnelmaan sopiva musiikki saa joskus jopa kyyneleet kihoamaan silmiin! Kunnon hikiurheilun jälkeen fiilis lihaksissa on todella mahtava, ja olen myös onnistunut kokemaan "runner's high":n kunnon pitkän lenkin aikana, aivan upea fiilis!
Mutta seksin harrastaminen oman vaimon kanssa... nuo kaikki edellä mainitut jäävät kevyesti jälkeen siitä tunteesta ja fyysisestä kokemuksesta. Ja vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen tulee kertoja jotka tuntuvat paremmalta kun yksikään rakastelukerta koskaan, ihan samalla tavalla kun silloin parikymmentä vuotta sitten "ensihuuman" aikaan...
Ai perkele, kyllähän sen tietää mihin ajatukset karkaa kun rupeaa jotain miettimään! :D
Kuulostaa jotenkin kauhealta ja pelottavalta. En osaa sanoa miksi, mutta en vain voi eläytyä tuohon mitenkään. Syntyy vain jokin spontaani ”säikkyreaktio”.
En ihmettele ollenkaan. Olet kirjoittanut tähänkin mennessä seksistä niin kylmästi ja tunneköyhästi ja ikäänkuin selibaatti olisi miehelle jokin hyve. Tulee väkisinkin mieleen uskonnolliset körttiläiset, jotka pyrkineet kieltämään kaiken nautinnon elämästä. Kärsien kohti kuolemaa on hyve, josta kärsii ainakin itse, jos ei kaikki ympärillä. Elämässä on ihan tarpeeksi kärsimyksiä muutenkin, ei niitä tarvitse itse keksiä.
En mielestäni ole kieltänyt nautintoja, mutta olen kyllä korostanut, ettei niistä pitäisi jäädä riippuvaiseksi. Tuo seksin hehkutus tuo vain jotenkn sellaisen olon, kuin et olisi todella vapaa. Tämä siis ulkopuolisen ja erilaisen kokijan näkemys.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 10 v haluttomuutta synnytyksen jälkeen. Annoin silti kerran viikossa ja kyllä itsekin siitä aina vähän lämpenin ja sain, jos halusin saada. Tänä keväänä haluni vain itsekseen virkosivat. Nyt haluan joka päivä ja miehelle riittää 2 pv välein. Meillä siis pitkä parisuhde, kohta 30 v takana ja ollaan vähän vaille 50 v.
Eroottinen kirjallisuus auttoi, että jonkinlainen seksielämä säilyi. Sitä suosittelen. Parisuhteessa pitää kuitenkin olla läheisyyttä ja seksiä, jos vähintään toinen sitä toivoo. Mikä halut tänä keväänä herätti on vähän kysymysmerkki, mutta aivan ihana asia. Hormonaalista ehkäisyä ei ole.
Onnittelut uudesta elämäntilanteestasi. Mikäpä on ihanampaa kuin nautinnolliset yhdynnät noinkin usein ja tuossa iässä. Olisipa minullakin tuollainen tilanne. Mitä ehkäisyä muuten käytät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 10 v haluttomuutta synnytyksen jälkeen. Annoin silti kerran viikossa ja kyllä itsekin siitä aina vähän lämpenin ja sain, jos halusin saada. Tänä keväänä haluni vain itsekseen virkosivat. Nyt haluan joka päivä ja miehelle riittää 2 pv välein. Meillä siis pitkä parisuhde, kohta 30 v takana ja ollaan vähän vaille 50 v.
Eroottinen kirjallisuus auttoi, että jonkinlainen seksielämä säilyi. Sitä suosittelen. Parisuhteessa pitää kuitenkin olla läheisyyttä ja seksiä, jos vähintään toinen sitä toivoo. Mikä halut tänä keväänä herätti on vähän kysymysmerkki, mutta aivan ihana asia. Hormonaalista ehkäisyä ei ole.
Onnittelut uudesta elämäntilanteestasi. Mikäpä on ihanampaa kuin nautinnolliset yhdynnät noinkin usein ja tuossa iässä. Olisipa minullakin tuollainen tilanne. Mitä ehkäisyä muuten käytät?
Sterilisaatio (naisen eli minun) tehty 6 v sitten. Muuten paljon parjattu ja markkinoilta poistettu Essure. Ja niin, tähän himokauteen liittyy tietysti myös vauvakuume! Mutta ikä tulee jo esteeksi, vaikka vaihdevuodet ei vielä olekaan.
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
M42 kirjoitti:
Toisenlaisia, mutta nekin seksiä intensiivisempiä mielihyvän lähteitä ovat vaikkapa hyvät kirjat, musiikki, elokuvat, teatteri, monille jokin urheilu tai liikuntamuoto. Itse en ole jääkiekkofani, mutta tunnen miehiä, jotka kyllä asettavat lätkämatsin seuraamisen seksin edelle milloin vain. Itsekukin voi omasta kokemuspiiristään näitä seksiä parempia asioita löytää, kun vain hetken miettii.
Mietinpä hetken!
Nautin itse suunnattomasti hyvistä kirjoista, elokuvista ja vaikka tietokonepeleistä. Maistuva viini ja siihen sopiva ruoka, mmm...! Lempparioluen kylmä ensipuraisu hikisenä kesäpäivänä, ahhhh... Hyvä ja tunnelmaan sopiva musiikki saa joskus jopa kyyneleet kihoamaan silmiin! Kunnon hikiurheilun jälkeen fiilis lihaksissa on todella mahtava, ja olen myös onnistunut kokemaan "runner's high":n kunnon pitkän lenkin aikana, aivan upea fiilis!
Mutta seksin harrastaminen oman vaimon kanssa... nuo kaikki edellä mainitut jäävät kevyesti jälkeen siitä tunteesta ja fyysisestä kokemuksesta. Ja vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen tulee kertoja jotka tuntuvat paremmalta kun yksikään rakastelukerta koskaan, ihan samalla tavalla kun silloin parikymmentä vuotta sitten "ensihuuman" aikaan...
Ai perkele, kyllähän sen tietää mihin ajatukset karkaa kun rupeaa jotain miettimään! :D
Kuulostaa jotenkin kauhealta ja pelottavalta. En osaa sanoa miksi, mutta en vain voi eläytyä tuohon mitenkään. Syntyy vain jokin spontaani ”säikkyreaktio”.
En ihmettele ollenkaan. Olet kirjoittanut tähänkin mennessä seksistä niin kylmästi ja tunneköyhästi ja ikäänkuin selibaatti olisi miehelle jokin hyve. Tulee väkisinkin mieleen uskonnolliset körttiläiset, jotka pyrkineet kieltämään kaiken nautinnon elämästä. Kärsien kohti kuolemaa on hyve, josta kärsii ainakin itse, jos ei kaikki ympärillä. Elämässä on ihan tarpeeksi kärsimyksiä muutenkin, ei niitä tarvitse itse keksiä.
En mielestäni ole kieltänyt nautintoja, mutta olen kyllä korostanut, ettei niistä pitäisi jäädä riippuvaiseksi. Tuo seksin hehkutus tuo vain jotenkn sellaisen olon, kuin et olisi todella vapaa. Tämä siis ulkopuolisen ja erilaisen kokijan näkemys.
Vanha jäärä on vapaa jäämään eläkkeelle seksihommista.
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten oman vaimoni kanssa keskustellut tästä samasta asiasta, miten energia siirtyy ja miksi yhdyntä tuntuu jotenkin aivan välttämättömältä energian siirtämiseksi. Sanonutkin vaimoa mun laturiksi. Vaikutus on vähän sama kuin akupunktiossa, virtaa riittää käsittelyn (yhdynnän) jälkeen monta päivää.
Aika erikoista. Se, mitä seksistä muistan, oli nimenomaan jonkinlaista energian ja elinvoiman menetystä. Jonkinlainen tyhjä ja vetelä olo jälkeenpäin.
Nää sun jutut on vähän samaa sarjaa kuin jos eläkeläisukkona menisit viisastelemaan jollekin oman alasi ammattipalstalle, että kyllä työnteosta sitten tuli tyhjä olo, mitä nyt siitä muistan, että ihan ajanhukkaa oli.
Kyllä me tajutaan, että elämässä on erilaisia vaiheita, seksielämässäkin, ja siihen viimeiseen vaiheeseen kuuluu luopuminenkin. Mutta mahdatkohan sinä itse tajuta, että täällä SEKSIpalstalla aktiivisista valtaosa elää nyt vielä omassa seksielämässään jotain ihan muuta vaihetta?
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
M42 kirjoitti:
Toisenlaisia, mutta nekin seksiä intensiivisempiä mielihyvän lähteitä ovat vaikkapa hyvät kirjat, musiikki, elokuvat, teatteri, monille jokin urheilu tai liikuntamuoto. Itse en ole jääkiekkofani, mutta tunnen miehiä, jotka kyllä asettavat lätkämatsin seuraamisen seksin edelle milloin vain. Itsekukin voi omasta kokemuspiiristään näitä seksiä parempia asioita löytää, kun vain hetken miettii.
Mietinpä hetken!
Nautin itse suunnattomasti hyvistä kirjoista, elokuvista ja vaikka tietokonepeleistä. Maistuva viini ja siihen sopiva ruoka, mmm...! Lempparioluen kylmä ensipuraisu hikisenä kesäpäivänä, ahhhh... Hyvä ja tunnelmaan sopiva musiikki saa joskus jopa kyyneleet kihoamaan silmiin! Kunnon hikiurheilun jälkeen fiilis lihaksissa on todella mahtava, ja olen myös onnistunut kokemaan "runner's high":n kunnon pitkän lenkin aikana, aivan upea fiilis!
Mutta seksin harrastaminen oman vaimon kanssa... nuo kaikki edellä mainitut jäävät kevyesti jälkeen siitä tunteesta ja fyysisestä kokemuksesta. Ja vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen tulee kertoja jotka tuntuvat paremmalta kun yksikään rakastelukerta koskaan, ihan samalla tavalla kun silloin parikymmentä vuotta sitten "ensihuuman" aikaan...
Ai perkele, kyllähän sen tietää mihin ajatukset karkaa kun rupeaa jotain miettimään! :D
Kuulostaa jotenkin kauhealta ja pelottavalta. En osaa sanoa miksi, mutta en vain voi eläytyä tuohon mitenkään. Syntyy vain jokin spontaani ”säikkyreaktio”.
En ihmettele ollenkaan. Olet kirjoittanut tähänkin mennessä seksistä niin kylmästi ja tunneköyhästi ja ikäänkuin selibaatti olisi miehelle jokin hyve. Tulee väkisinkin mieleen uskonnolliset körttiläiset, jotka pyrkineet kieltämään kaiken nautinnon elämästä. Kärsien kohti kuolemaa on hyve, josta kärsii ainakin itse, jos ei kaikki ympärillä. Elämässä on ihan tarpeeksi kärsimyksiä muutenkin, ei niitä tarvitse itse keksiä.
En mielestäni ole kieltänyt nautintoja, mutta olen kyllä korostanut, ettei niistä pitäisi jäädä riippuvaiseksi. Tuo seksin hehkutus tuo vain jotenkn sellaisen olon, kuin et olisi todella vapaa. Tämä siis ulkopuolisen ja erilaisen kokijan näkemys.
Vanha jäärä on vapaa jäämään eläkkeelle seksihommista.
Jäänyt jo 25 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten oman vaimoni kanssa keskustellut tästä samasta asiasta, miten energia siirtyy ja miksi yhdyntä tuntuu jotenkin aivan välttämättömältä energian siirtämiseksi. Sanonutkin vaimoa mun laturiksi. Vaikutus on vähän sama kuin akupunktiossa, virtaa riittää käsittelyn (yhdynnän) jälkeen monta päivää.
Aika erikoista. Se, mitä seksistä muistan, oli nimenomaan jonkinlaista energian ja elinvoiman menetystä. Jonkinlainen tyhjä ja vetelä olo jälkeenpäin.
Nää sun jutut on vähän samaa sarjaa kuin jos eläkeläisukkona menisit viisastelemaan jollekin oman alasi ammattipalstalle, että kyllä työnteosta sitten tuli tyhjä olo, mitä nyt siitä muistan, että ihan ajanhukkaa oli.
Kyllä me tajutaan, että elämässä on erilaisia vaiheita, seksielämässäkin, ja siihen viimeiseen vaiheeseen kuuluu luopuminenkin. Mutta mahdatkohan sinä itse tajuta, että täällä SEKSIpalstalla aktiivisista valtaosa elää nyt vielä omassa seksielämässään jotain ihan muuta vaihetta?
Se ero, että minulle työnteosta ei tullut tyhjä olo, vaan se oli hyvin luovaa, tyydyttävää ja inspiroivaa. Kun kirjoittelen oman alani palstoille, niin hehkutan työtäni ja alaani edelleen. Mutta minua on jo murrosiästä asti ärsyttänyt, kiusannut ja joskus suorastaan inhottanut tuo seksin epäjumalointi. Varsinkin se, että miehen tulisi olla ”kuin jäniskoira, mutta häntä väärällä puolella”, kuten meillä päin sanottiin. Eli tietyllä tavalla seksikriittinen olen ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 10 v haluttomuutta synnytyksen jälkeen. Annoin silti kerran viikossa ja kyllä itsekin siitä aina vähän lämpenin ja sain, jos halusin saada. Tänä keväänä haluni vain itsekseen virkosivat. Nyt haluan joka päivä ja miehelle riittää 2 pv välein. Meillä siis pitkä parisuhde, kohta 30 v takana ja ollaan vähän vaille 50 v.
Eroottinen kirjallisuus auttoi, että jonkinlainen seksielämä säilyi. Sitä suosittelen. Parisuhteessa pitää kuitenkin olla läheisyyttä ja seksiä, jos vähintään toinen sitä toivoo. Mikä halut tänä keväänä herätti on vähän kysymysmerkki, mutta aivan ihana asia. Hormonaalista ehkäisyä ei ole.
Onnittelut uudesta elämäntilanteestasi. Mikäpä on ihanampaa kuin nautinnolliset yhdynnät noinkin usein ja tuossa iässä. Olisipa minullakin tuollainen tilanne. Mitä ehkäisyä muuten käytät?
Sterilisaatio (naisen eli minun) tehty 6 v sitten. Muuten paljon parjattu ja markkinoilta poistettu Essure. Ja niin, tähän himokauteen liittyy tietysti myös vauvakuume! Mutta ikä tulee jo esteeksi, vaikka vaihdevuodet ei vielä olekaan.
Tekee mieli avautua tuosta vauvakuumeilusta. Täällä on nimittäin toinen, jota vauvakuume vaivannut jo pitempään. Olemme reilut nelikymppisiä, mies 46 ja minä täytän pian 40 ja olen kaikin puolin hyvässä kunnossa. Kummallakin on lapsi aikaisemmasta suhteesta. Mies ei halua yhteistä lasta ja siihen liittyvää vauvarumbaa. Aina kun otan lapsenteon ja ehkäisystä luopumisen puheeksi alkaa mies pantata seksiä viikkokaupalla. Olen harkinnut kaikesta huolimatta ostaa ovulaatiotestejä ja ilmoittaa, että ehkäisyn saa tästälähtien hoitaa hän.
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten oman vaimoni kanssa keskustellut tästä samasta asiasta, miten energia siirtyy ja miksi yhdyntä tuntuu jotenkin aivan välttämättömältä energian siirtämiseksi. Sanonutkin vaimoa mun laturiksi. Vaikutus on vähän sama kuin akupunktiossa, virtaa riittää käsittelyn (yhdynnän) jälkeen monta päivää.
Aika erikoista. Se, mitä seksistä muistan, oli nimenomaan jonkinlaista energian ja elinvoiman menetystä. Jonkinlainen tyhjä ja vetelä olo jälkeenpäin.
Nää sun jutut on vähän samaa sarjaa kuin jos eläkeläisukkona menisit viisastelemaan jollekin oman alasi ammattipalstalle, että kyllä työnteosta sitten tuli tyhjä olo, mitä nyt siitä muistan, että ihan ajanhukkaa oli.
Kyllä me tajutaan, että elämässä on erilaisia vaiheita, seksielämässäkin, ja siihen viimeiseen vaiheeseen kuuluu luopuminenkin. Mutta mahdatkohan sinä itse tajuta, että täällä SEKSIpalstalla aktiivisista valtaosa elää nyt vielä omassa seksielämässään jotain ihan muuta vaihetta?
Se ero, että minulle työnteosta ei tullut tyhjä olo, vaan se oli hyvin luovaa, tyydyttävää ja inspiroivaa. Kun kirjoittelen oman alani palstoille, niin hehkutan työtäni ja alaani edelleen. Mutta minua on jo murrosiästä asti ärsyttänyt, kiusannut ja joskus suorastaan inhottanut tuo seksin epäjumalointi. Varsinkin se, että miehen tulisi olla ”kuin jäniskoira, mutta häntä väärällä puolella”, kuten meillä päin sanottiin. Eli tietyllä tavalla seksikriittinen olen ollut aina.
Saakos kysyä, miksi teidän tai sinun seksi loppui?
Kun meillä on seksiä päivittäin ja maistuu niin hyvälle molemmista?
Kaikille lienee jo tullut selväksi, ettei seksi ole prioriteeteissani kovin korkealla. Jos jotakuta kiinnostavat syyt, niin selvitän niitä tässä. Mikäli ei, niin nimimerkkini tietäen voitte hypätä kiinnostavampiin kommentteihin.
Omassa psykoseksuaalisessa historiassani muistan oikeastaan jo hyvin varhain, ennen esimurrosikää, ihmetelleeni miesten ja naisten välisiä suhteita. Niissä tuntui olevan jotakin peruskieroa. Ikään kuin naisilla olisi jotakin, jota miehet hirveästi tavoittelivat, joskus jotenkin naurettavuuteen saakka. Jo silloin, asioita ymmärtämättä sen syvemmin, jotenkin päätin, ettei minusta tule tuollaista. Minua ei manipuloida, kiristetä eikä lahjota.
Kun sitten murrosikäisenä tajusin ns. elämän tosiasiat, niin seksi näyttäytyi enemmänkin tuhoavana kuin minään elämänvoimana. Tajusin, kuinka luonnollinen heteroseksi väistämättä johtaa raskauteen, ja saatuani sattumalta tietää oman äitini melkein kuolleen raskausmyrkytykseen ja toisen kerran irronneeseen istukkaan, kammoni vain kasvoi. Tolstoin ”Sodassa ja rauhassa” kuvattu ruhtinatar Bolkonskin - melkein itsekin lapsen - kuolema synnytykseen, järkytti minua enemmän kuin taistelukuvaukset. Vanhasta perheraamatusta luin menneitten polvien äitien ja lasten kuolemat, ja kuvittelin nuo ruhtinatar Bolkonskin kärsimykset kaukaisille esiäideilleni.
Aikanani rakastuin, pariuduin, avioiduin. Olen jo aiemmin kertonut, että vaimoni halusi lapsia ja niitä kaivatessaan oli kuuma ja halukas. Menin mukaan, ja lapset ovat minullekin tärkeimmät maailmassa. Kahdessa vaimoni raskaudessa tapahtui komplikaatioita, jotka olisivat 100:vuotta sitten todennäköisesti vieneet hengen joko lapselta, äidiltä tai molemmilta. Kun lapsilukumme tuli täyteen ja vielä vaimoni kohtu jouduttiin kasvaimen vuoksi poistamaan, hän kadotti kaiken mielenkiintonsa seksiin. Minäkin katsoin kai biologisen velvollisuuteni tulleen täytetyksi, ja koska en itsekään seksissä mitään tajunnanräjäyttävää ole tuntenut - lähinnä jonkinlaisen hetkellisen nautinnon aallon, joka jätti jotenkin nolon tunteen - niin sopeuduin helposti tilanteeseen.
Kyllä minä pidän sukupuolisten yllykkeiden ankaraa kurissapitoa miehen hyveenä. Kun eräs tämän palstan kriitikkoni mainitsi työpaikkansa naisten uskoutuvan hänelle vaistotessaan hänen erityisellä tavalla naisia ymmärtävän, niin minäkin voin kertoa jotakin samaa. Kuuliin sattumalta naispuolisten kolleegojeni keskustelun, jossa he totesivat minun kanssani olevan jotenkin hyvin helppoa, koska he melkein unohtivat minun olevan mies. Ei tarvittu mitään varuillaanoloa tai tarvinnut pelätä mitään. Olin pitkän aikaa ylpeä.
Vanha Jäärä kirjoitti:
Kaikille lienee jo tullut selväksi, ettei seksi ole prioriteeteissani kovin korkealla. Jos jotakuta kiinnostavat syyt, niin selvitän niitä tässä. Mikäli ei, niin nimimerkkini tietäen voitte hypätä kiinnostavampiin kommentteihin.
Omassa psykoseksuaalisessa historiassani muistan oikeastaan jo hyvin varhain, ennen esimurrosikää, ihmetelleeni miesten ja naisten välisiä suhteita. Niissä tuntui olevan jotakin peruskieroa. Ikään kuin naisilla olisi jotakin, jota miehet hirveästi tavoittelivat, joskus jotenkin naurettavuuteen saakka. Jo silloin, asioita ymmärtämättä sen syvemmin, jotenkin päätin, ettei minusta tule tuollaista. Minua ei manipuloida, kiristetä eikä lahjota.
Kun sitten murrosikäisenä tajusin ns. elämän tosiasiat, niin seksi näyttäytyi enemmänkin tuhoavana kuin minään elämänvoimana. Tajusin, kuinka luonnollinen heteroseksi väistämättä johtaa raskauteen, ja saatuani sattumalta tietää oman äitini melkein kuolleen raskausmyrkytykseen ja toisen kerran irronneeseen istukkaan, kammoni vain kasvoi. Tolstoin ”Sodassa ja rauhassa” kuvattu ruhtinatar Bolkonskin - melkein itsekin lapsen - kuolema synnytykseen, järkytti minua enemmän kuin taistelukuvaukset. Vanhasta perheraamatusta luin menneitten polvien äitien ja lasten kuolemat, ja kuvittelin nuo ruhtinatar Bolkonskin kärsimykset kaukaisille esiäideilleni.
Aikanani rakastuin, pariuduin, avioiduin. Olen jo aiemmin kertonut, että vaimoni halusi lapsia ja niitä kaivatessaan oli kuuma ja halukas. Menin mukaan, ja lapset ovat minullekin tärkeimmät maailmassa. Kahdessa vaimoni raskaudessa tapahtui komplikaatioita, jotka olisivat 100:vuotta sitten todennäköisesti vieneet hengen joko lapselta, äidiltä tai molemmilta. Kun lapsilukumme tuli täyteen ja vielä vaimoni kohtu jouduttiin kasvaimen vuoksi poistamaan, hän kadotti kaiken mielenkiintonsa seksiin. Minäkin katsoin kai biologisen velvollisuuteni tulleen täytetyksi, ja koska en itsekään seksissä mitään tajunnanräjäyttävää ole tuntenut - lähinnä jonkinlaisen hetkellisen nautinnon aallon, joka jätti jotenkin nolon tunteen - niin sopeuduin helposti tilanteeseen.
Kyllä minä pidän sukupuolisten yllykkeiden ankaraa kurissapitoa miehen hyveenä. Kun eräs tämän palstan kriitikkoni mainitsi työpaikkansa naisten uskoutuvan hänelle vaistotessaan hänen erityisellä tavalla naisia ymmärtävän, niin minäkin voin kertoa jotakin samaa. Kuuliin sattumalta naispuolisten kolleegojeni keskustelun, jossa he totesivat minun kanssani olevan jotenkin hyvin helppoa, koska he melkein unohtivat minun olevan mies. Ei tarvittu mitään varuillaanoloa tai tarvinnut pelätä mitään. Olin pitkän aikaa ylpeä.
Edelleen ihmetyttää, mitä seksikriitikko tekee seksipalstalla??
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Kaikille lienee jo tullut selväksi, ettei seksi ole prioriteeteissani kovin korkealla. Jos jotakuta kiinnostavat syyt, niin selvitän niitä tässä. Mikäli ei, niin nimimerkkini tietäen voitte hypätä kiinnostavampiin kommentteihin.
Omassa psykoseksuaalisessa historiassani muistan oikeastaan jo hyvin varhain, ennen esimurrosikää, ihmetelleeni miesten ja naisten välisiä suhteita. Niissä tuntui olevan jotakin peruskieroa. Ikään kuin naisilla olisi jotakin, jota miehet hirveästi tavoittelivat, joskus jotenkin naurettavuuteen saakka. Jo silloin, asioita ymmärtämättä sen syvemmin, jotenkin päätin, ettei minusta tule tuollaista. Minua ei manipuloida, kiristetä eikä lahjota.
Kun sitten murrosikäisenä tajusin ns. elämän tosiasiat, niin seksi näyttäytyi enemmänkin tuhoavana kuin minään elämänvoimana. Tajusin, kuinka luonnollinen heteroseksi väistämättä johtaa raskauteen, ja saatuani sattumalta tietää oman äitini melkein kuolleen raskausmyrkytykseen ja toisen kerran irronneeseen istukkaan, kammoni vain kasvoi. Tolstoin ”Sodassa ja rauhassa” kuvattu ruhtinatar Bolkonskin - melkein itsekin lapsen - kuolema synnytykseen, järkytti minua enemmän kuin taistelukuvaukset. Vanhasta perheraamatusta luin menneitten polvien äitien ja lasten kuolemat, ja kuvittelin nuo ruhtinatar Bolkonskin kärsimykset kaukaisille esiäideilleni.
Aikanani rakastuin, pariuduin, avioiduin. Olen jo aiemmin kertonut, että vaimoni halusi lapsia ja niitä kaivatessaan oli kuuma ja halukas. Menin mukaan, ja lapset ovat minullekin tärkeimmät maailmassa. Kahdessa vaimoni raskaudessa tapahtui komplikaatioita, jotka olisivat 100:vuotta sitten todennäköisesti vieneet hengen joko lapselta, äidiltä tai molemmilta. Kun lapsilukumme tuli täyteen ja vielä vaimoni kohtu jouduttiin kasvaimen vuoksi poistamaan, hän kadotti kaiken mielenkiintonsa seksiin. Minäkin katsoin kai biologisen velvollisuuteni tulleen täytetyksi, ja koska en itsekään seksissä mitään tajunnanräjäyttävää ole tuntenut - lähinnä jonkinlaisen hetkellisen nautinnon aallon, joka jätti jotenkin nolon tunteen - niin sopeuduin helposti tilanteeseen.
Kyllä minä pidän sukupuolisten yllykkeiden ankaraa kurissapitoa miehen hyveenä. Kun eräs tämän palstan kriitikkoni mainitsi työpaikkansa naisten uskoutuvan hänelle vaistotessaan hänen erityisellä tavalla naisia ymmärtävän, niin minäkin voin kertoa jotakin samaa. Kuuliin sattumalta naispuolisten kolleegojeni keskustelun, jossa he totesivat minun kanssani olevan jotenkin hyvin helppoa, koska he melkein unohtivat minun olevan mies. Ei tarvittu mitään varuillaanoloa tai tarvinnut pelätä mitään. Olin pitkän aikaa ylpeä.
Edelleen ihmetyttää, mitä seksikriitikko tekee seksipalstalla??
Ei kaikkien tarvitse olla samaa mieltä, vaan voi esittää kriittisiä näkemyksiä ja saada ihmiset katsomaan asioita eri kanteilta. Kyllä ateistikin voi osallistua uskovaisten keskusteluun ja haastaa näiden maailmankatsomuksen.