Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Seksihalujen hiipuminen pidemmässä parisuhteessa
Haluttomaksi muuttunut
08.05.2021 |
Olen seurustellut kumppanini kanssa useamman vuoden. Seksiä oli aluksi reippaasti, päivittäin jopa, ja sitten seksin määrä tasaisesti väheni suhteen edetessä. Seksin väheneminen johtuu siitä, että itse en jaksa innostua. Syytä innottomuudelleni en tarkkaan osaa sanoa. Seksi on teknisesti ihan hyvää ja rakastan kumppaniani ja hän minua. Suhde olisi mielestäni jotakuinkin kunnossa, mikäli tämä seksi-kiistakapula ei pyörisi jaloissa useita kertoja viikossa. En haluaisi "pitää kumppaniani puuttessa". Viimeaikoina olen harrastanut seksiä vain siksi, että kumppanini olisi tyytyväinen, halua ei itsellä ole ollut lainkaan. Tietyllä tavalla jopa tuntuu, että rikon itseäni vastaan, kun teen sellaista, mitä en haluaisi tehdä vain toisen mieliksi. Erota en kuitenkaan halua, joten ei tässä oikeen muukaan auta. Nautin läheisyydestä ja lähellä olosta, mutta en tykkää, että kumppanini koskee minua genitaalialueelle tai edes kielisuutelee. Ahdistavan usein tuollainen minulle miellyttävä läheisyys päättyy riitaan, kun kumppanini yrittää viedä tilanteen seksiin. Siitä tulee petetty olo. En myöskään haaveile seksitä muiden kanssa ja olemme sen verran perinteisten arvojen kannattajia, ettei avoin suhde kiinnosta kumpaakaan. Haluaisin vain elää, niinkuin seksiä ei edes olisi. En tiedä mitä minulle on tapahtunut, koska aiemmin olen tosiaan seksistä tykännyt, nykyään se lähinnä inhottaa. Kumppanini on koittanut kysellä haluaisinko jotain erilasta ja on kyllä halukas tekemään seksistä minulle mieluisampaa, ongelma on tosiaan se, että en halua seksiä ylipäätään enää. Ollenkaan. Tilanne on vain pahentunut ja pahentunut. Mitä ihmettä voin tehdä? Onko kohtalotovereita? Hankalinta tässä on se, että en itsekään ymmärrä, mikä siinä seksissä mättää, kun aiemmin se on sujunut.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Hei M42
Mikä on pelottavaa minun mielestäni on se, että olet kehittänyt jonkinlaisen riippuvuuden, ikään kuin et voisi olla ilman seksiä todella onnellinen.
Pyydän, että ajattelet tilannetta jossakin 1900-luvun alussa. Tuolla seksuaalisella aktiviteetilla vaimollasi olisi ollut ehkä toista kymmentä raskautta, monia keskenmenoja, useita synnytyksiä, ehkä jokunen lasten kuolema. Hänen terveytensä ja jaksamisensa alkaisi olla rajoillaan. Ehkä yrittäisitte keskeytettyä yhdyntää, teillä saattaisi olla joku käsitys ”varmoista päivistä”. Silti jokainen ”nautinnollinen yhdyntäsi” olisi leikkiä vaimosi hengellä ja hyvinvoinnilla. Lisäksi jo nykyisen lapsiluvun elättäminen ja kouluttaminen olisi haasteellista. Olisiko sinulla sydäntä jatkaa sukupuolielämää? Vai tekisittekö sen ratkaisun, mihin kaupungistunut ja ahtaasti asuva väki oli usein pakotettu eli ”vuode-eroon”? Tämähän oli tutkimusten mukaan merkittävä lapsiluvun vähenemiseen vaikuttava tekijä ennen halpojen ja tehokkaiden ehkäisykeinojen aikaa.
Jos nyt sanot, että se oli silloin, mutta nyt on nyt, niin minun käsitykseni mukaan meidän pitäisi kuitenkin olla henkisesti yhtä stoalaisia ja yhtä lujia ja miehekkäitä kuin nuo esivanhempamme. Ihan kun meidän pitäisi tarvittaessa pystyä talvisodan henkeen ja uhrauksiin.
Siksi elämänilon ja avio-onnen rakentaminen noin vahvasti seksin varaan on minusta jotenkin pelottavaa, addiktionoloista ja kylmää.
Vähän ohis, mutta kun nyt stoalaiset otit esiin. Eivät likikään kaikki alkuperäiset antiikin ajan ”oikeat” stoalaiset olleet mitään tynnyrissä eläviä askeetikkoja. Sen filosofian ehkä tunnetuimmat tänä päivänä lienevät Seneca ja Marcus Aurelius, jotka olivat hyvinkin ylhäisiä, jälkimmäinen peräti Rooman keisari…
Itsekin kyllä tietyssä mielessä viehätyn stoalaisesta ajattelutavasta, mutta en ole käsittänyt sitä mitenkään nautintojen kieltämiseksi tai väheksymiseksi. Pidättäytymisen ajatus siihen kyllä kuuluu, mutta minun nähdäkseni enemmän sellaisena että se vain korostaa nautinnon arvoa silloin kun siihen antautuu, eikä niin että tunnetaan ylemmyyttä siitä omasta pidättäytymisestä. Stoalaisuutta ei harjoiteta muita varten, vaan se on eräänlaista itsetutkiskelua ja omien prioriteettien hakemista ja eri asioiden todellisen arvon punnitsemista.
(Tämä ihan yksityisajattelua, joku ”oikea” filosofi saa närkästyä ajatuksistani aivan vapaasti 😀)
Ketjun teemaan palatakseni, asenteesi seksiin ei kuullosta kovin stoalaiselta, pikemminkin jotenkin … no, en tiedä miltä, mutta se joku on verhottu tällaiseen vähän ylimieliseen väheksyntään, että seksistä tykkäävillä ihmisillä on jotakin vinossa.
Jatkan vielä stoalaisen asenteen manspleinaamista itse itselleni. Kun nyt vähän enemmän sitä vielä pohdin (siitä on aikaa kun olen näitä viimeksi lukenut), niin tulin siihen ajatukseen, että oikeastaan kaikkein keskeisintä on sen tosiseikan hyväksyminen, että kaikki hyvä (ja pahakin) päättyy aikanaan, elämäkin sitten loppuviimeksi. Luopumis- ja pidättäytymisharjoitukset voivat auttaa sen asian sisäistämisessä, mutta ne eivät ole se pointti, eikä varsinkaan muiden elämän arviointi omien valintojen pohjalta. Tärkeintä on saavuttaa mielen tyyneys, jolloin voi täysipainoisesti nauttia siitä hyvästä mitä on, menettämättä kuitenkaan tasapainoaan sitten kun luopumisen hetki tulee.
Kyllähän sinä Jäärä tämänsuuntaisia ajatuksia alkuun muistaakseni esititkin, mutta jotenkin tämä keskustelu on ajautunut vähän pientareen puolelle. Mitä nyt sitten seksihalujen hiipumiseen tulee, niin joo, kyllähän ne lähes kaikilla ennemmin tai myöhemmin hiipuvat. Mutta ei se ole este nauttia seksistä niin kauan kun halut roihuavat, eikä se ole este yrittää hidastaa halujen hiipumista sitten kun sellaista alkaa havaita. Ja ennen kaikkea se ei ole mikään syy luopua seksistä ”ennenaikaisesti”.
Sinulla ei varmaan niitä haluja niin kauhean voimakkaana ole koskaan ollutkaan, kuten olet itsekin antanut ymmärtää. Se on täysin fine. Mutta se ei ole mittatikku kenenkään muun halujen oikeutetulle määrälle.
En ole muistaakseni kieltänyt ketään nauttimasta seksistä niin kauan kuin kummallakin ne ”halut roihuavat”. Ei tietenkään ole väärin yrittää estää halujen hiipumista, jos seksi itselle on tärkeää. Tässä vain keinot ovat tunnetusti vähissä, jos selvää lääketieteellistä syytä ei löydy.
Suuri eettinen kysymys sitten onkin, mitä tehdä tilanteessa, jossa seksuaaliset halut ovat toiselta peruuttamattomasti kadonneet ja toinen tuntee, että tämä nyt oli ihan ennenaikaista.
Jos se halukkaampi osapuoli hylkää tai lähtee sivusuhteeseen, niin se osoittaa kuinka kaikki tämänkin palstan miesvuodatukset seksistä silkkana rakkaudenosoituksena puolisolle ovat pötyä. Kyseessä on ollut pohjimmiltaan halu omaan seksuaaliseen nautintoon. Aina parempi jos puolisokin nauttii, mutta perusasetelma on, että mies haluaa naisen, johonka halunsa tyydyttää (joskus tietysti niinkin päin, että se halukkaampi on nainen). Aamukahvin keitto puolisolleni on vilpitön, arkinen rakkaudenosoitus, mutta en saa itkupotkuraivaria enkä katkeroidu, jos se rouvan kahvintuska joskus loppuisi. Vielä vähemmän voisin kuvitella julistaa lähteväni etsimään naista, jolle minun kahvini kelpaa.
Minusta ainut eettisesti kestävä ratkaisu tuossa tilanteessa on halukkaamman sopeutuminen. Niinhän on sopeuduttava eritahtiseen vanhenemiseenkin ja jompaan kumpaan pyytämättä ja tilaamatta iskeviin sairauksiin.
Noinhan se menee, ja jos ei vaan voi olla ilman aamukahviaan, niin sitten sen lähtee hakemaan huoltikselta. Mietitään myös niin, että miksi seksi on sellainen asia joka pitää toteuttaa sen yhden tietyn kanssa, jos se ei toiselle ole merkityksellistä mitenkään?
Kun vaimosi lopettaa kahvinjuonnin, kieltääkö hän sinuakin kahvittelemasta?
Seksi siis merkitsee silti jotain, vaikkei sitä enää itse halua. Onko eettistä estää toista? Jätän tietenkin käsittelemättä sen, että en itse ainakaan halua seksiä kuin vaimoltani. Muu ei ole vaihtoehto, tietenkään.
Tämä kysymys sivusuhteen oikeutuksesta on sitten ihan eri asia ja se liittyy kai siihen, mitä itsekukin käsittää parisuhdeuskollisuudella. Olisi ihan mielenkiintoisen keskustelun paikka. Jos ihan lyhyesti nostan joitakin pointteja esille, niin sivusuhteen tekee ongelmalliseksi puolisoiden välisten jännitteiden lisäksi se, mikä olisi oikein ja kohtuullista sitä kolmatta osapuolta kohtaan. Mitkä ovat hänen pitkän tähtäimen odotuksensa ja emotionaaliset panostuksensa suhteeseen ja sen kaikkiin osapuoliin?
Mutta pointtini siis oli, että on jotenkin huvittavaa kuulla tuota seksuaalisesti turhautuneiden puolisoiden julistusta, jonka mukaan he ainoastaan haluaisivat vain niin kovasti rakastaa puolisoitaan, ja nämä mokomat eivät vain ota tätä pyyteetöntä ja epäitsekästä rakkaudentyötä ja uhrausta vastaan. Ihan vihaksi pistää ja katkeruuden juuri kasvaa.
Jos on tilanne, että toinen on haluton, niin hän varmasti voisi sen verran rakastaa että sallii halut toiselle.
Kolmansien osapuolien miettiminen on turhaa tuossa vaiheessa, ei voida sanoa ettei kukaan lähtisi tuollaiseen. Jos halukkaampi on nainen, niin seksiä löytynee kyllä kohtuullisella vaivannäöllä ilman sen suurempia tunteita.
Mutta mitä jännitteitä puolisoiden välillä tuo asia aiheuttaisi? Mikä juuri siitä tekee niin vaikean asian? Voithan puhua muille ihmisille ilman että puoliso on mustasukkainen. Ja kysymys on siitä, että miksi haluton haluaa sen seksin blokata halukkaammaltakin. Siihen ei vielä tullut vastausta.
Monogaamisena ihmisenä en hyväksy näkemyksiäsi, mutta kiitän brutaalista rehellisyydestä. Siis ei näitä hempeilyjä seksin tuomasta suunnattomasta henkisestä läheisyydestä, joka vasta täydellistää aviorakkauden. Ymmärrän, että seksi puolisosi kanssa on vain sitä helpointa seksiä, koska partneri sattuu mukavasti lähellä olemaan. Ellei hän ole halukas, niin sitten etsitään joku muu halukkaampi. Tästä ei synny mitään tunne-elämän draamoja, koska mitään kiintymystä tai tunnesidettä tuon kolmannen osapuolen kanssa ei tarvita eikä edellytetä.
Muuten, se tuleeko puoliso mahdollisesti mustasukkaiseksi, kun puhut jollekulle muulle ihmiselle, riippuu olennaisesti siitä, mitä tuon kolmannen osapuolen kanssa oikein puhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vai nainen, ei käy ilmi?
Sivusta, mitä ihmeen merkitystä sillä tuohon tilanteeseen olisi?
No turha kai mihelle on ehdoottaa hormonaalisen ehkäisyn vaihtamista. Naiselle kyllä. Et sillee on merkitystä.
Vanhalle jäärälle sanoisin, että kyllä vaan voi vanhallakin parilla olla seksiä jokapäivä; meilläkin on! 40 vuotta yhdessä ja yhä vaan himotta molempia. Yleistykset eivät aina toimi.
No tuo ehkäisy oli kyllä tosiaan hyvä pointti, ja voisihan sitä tietysti miehellekin ehdottaa hormonien tsekkaamassa. En tullut edes ajatelleeksi, koska meillä ei pillereitä ole käytetty yli 20 vuoteen… Mutta noin muuten, vaikka ap:n teksti kyllä kieltämättä enemmän naisen tekstiltä kuulostaakin (miehen on hieman hankalampi harrastaa seksiä vastentahtoisesti), niin eihän tuossa asian kokemisessa sinänsä eroa ole, kun ei haluta vaikka haluaisi haluta.
Kyllä seksi onnistuu mieheltä vaikkei seisoisikaan, mutta yhdyntä on toki vaikeaa.
Olkoon tämä nyt viimeinen sanani tässä keskustelussa. Koetan vielä selvittää, miksi minua tämä näissäkin ketjun kommenteissa hehkutettu ”seksipositiivisuus” etoo. Koetan olla niin selkeä kuin mahdollista.
1) On historiallinen ja biologinen tosiasia, että
heteroseksi oli kehittyneiden maiden naisille suuri terveysriski aina 1900 luvun alkuvuosikymmeniin asti ja on sellainen kehittyvissä maissa yhä edelleen. Tämän seksiin sisäänrakennetun epäsymmetrian (nautinto monissa tapauksissa yksin miehillä, riskit voittopuolisesti naisilla) pitäisi saada joka ajattelevan miehen jotenkin häpeämään haluaan. Tietenkin halpojen, turvallisten ja tehokkaiden ehkäisymenetelmien myötä asetelma on tasa-arvoistunut, joskaan ei täysin. Silti tulisi muistaa, että luonnollinen seksi on tuonut maailman naisille oletettavasti enemmän kärsimystä kuin nautintoa.
2) Näissä puheenvuoroissa, joissa vain toistetaan suhteen olevan epätäydellinen ilman tyydyttävää seksiä, on vähän sama sävy kuin hokemassa ”ilo ilman viinaa on teeskentelyä”. Osallistun aika paljon (kriittisin puheenvuoroin) myös huume- ja päihdekeskusteluihin, ja niissä minulle toistetaan kerta toisensa jälkeen, kuinka ihmisellä on tarve päihtyä eikä siihen pitäisi puuttua. ”Tarve” päihtyä on hankittu, ja niin on usein tuo seksinkin ”tarve”.
3) Hieman edelliseen liittyen olen oppinut pelkäämään kaikkia riippuvuuksia (niin päihde-, peli-, seksi- kuin herkutteluriipuvuuttakin). Jos todella tuntee onnensa ja täysipainoisen elämänsä riippuvan seikoista, joita kukaan ei voi itselleen taata ja jotka toiset ovat jopa selvästi vahingollisia, niin silloin ei ole enää sanan täydellisessä merkityksessä vapaa.
Minua on kutsuttu kärsimyksiä ihannoivaksi körttiläiseksi. En tiedä, ihannoivatko körttiläiset kärsimyksiä, mutta ehkä asenteeni muistuttaa enemmän stoalaista tai buddhalaista ajattelua. Näissähän pyritään nimenomaan kärsimyksen välttämiseen, ja kärsimyksen syynä nähdään kiinnittyminen ja halu erilaisiin harhakuviin. On kaksi näkemystä onnesta. Toinen on se, että ihminen saa mahdollisimman täydellisesti tyydyttää halujaan ja toiveitaan. Toinen taas, että ihminen on mahdollisimman vapaa erilaista mielihaluista. Tämä tuo tyyneyden, jota eivät tyydyttämättömät halut tai frustroivat tilanteet (vaikkapa puolison heikentynyt libido) voi horjuttaa.
Ensin joutuu olemaan selibaatissa ja sitten keksii siihen selityksiä miksi se muka olisi hienoa. ,)))
Se on hyvä, jos tykkäät että kärsimyksen jalostaa. Me muuta halutaan naittia elämästä ja seksi kuuluu nautinnolliseen elämään ilman muuta. Puhumattakaan siitä, että molempien elimistö voi paremmin kun seksiä on säännöllisesti.
Vanha Jäärä kirjoitti:
Olkoon tämä nyt viimeinen sanani tässä keskustelussa. Koetan vielä selvittää, miksi minua tämä näissäkin ketjun kommenteissa hehkutettu ”seksipositiivisuus” etoo. Koetan olla niin selkeä kuin mahdollista.
1) On historiallinen ja biologinen tosiasia, että
heteroseksi oli kehittyneiden maiden naisille suuri terveysriski aina 1900 luvun alkuvuosikymmeniin asti ja on sellainen kehittyvissä maissa yhä edelleen. Tämän seksiin sisäänrakennetun epäsymmetrian (nautinto monissa tapauksissa yksin miehillä, riskit voittopuolisesti naisilla) pitäisi saada joka ajattelevan miehen jotenkin häpeämään haluaan. Tietenkin halpojen, turvallisten ja tehokkaiden ehkäisymenetelmien myötä asetelma on tasa-arvoistunut, joskaan ei täysin. Silti tulisi muistaa, että luonnollinen seksi on tuonut maailman naisille oletettavasti enemmän kärsimystä kuin nautintoa.
2) Näissä puheenvuoroissa, joissa vain toistetaan suhteen olevan epätäydellinen ilman tyydyttävää seksiä, on vähän sama sävy kuin hokemassa ”ilo ilman viinaa on teeskentelyä”. Osallistun aika paljon (kriittisin puheenvuoroin) myös huume- ja päihdekeskusteluihin, ja niissä minulle toistetaan kerta toisensa jälkeen, kuinka ihmisellä on tarve päihtyä eikä siihen pitäisi puuttua. ”Tarve” päihtyä on hankittu, ja niin on usein tuo seksinkin ”tarve”.
3) Hieman edelliseen liittyen olen oppinut pelkäämään kaikkia riippuvuuksia (niin päihde-, peli-, seksi- kuin herkutteluriipuvuuttakin). Jos todella tuntee onnensa ja täysipainoisen elämänsä riippuvan seikoista, joita kukaan ei voi itselleen taata ja jotka toiset ovat jopa selvästi vahingollisia, niin silloin ei ole enää sanan täydellisessä merkityksessä vapaa.Minua on kutsuttu kärsimyksiä ihannoivaksi körttiläiseksi. En tiedä, ihannoivatko körttiläiset kärsimyksiä, mutta ehkä asenteeni muistuttaa enemmän stoalaista tai buddhalaista ajattelua. Näissähän pyritään nimenomaan kärsimyksen välttämiseen, ja kärsimyksen syynä nähdään kiinnittyminen ja halu erilaisiin harhakuviin. On kaksi näkemystä onnesta. Toinen on se, että ihminen saa mahdollisimman täydellisesti tyydyttää halujaan ja toiveitaan. Toinen taas, että ihminen on mahdollisimman vapaa erilaista mielihaluista. Tämä tuo tyyneyden, jota eivät tyydyttämättömät halut tai frustroivat tilanteet (vaikkapa puolison heikentynyt libido) voi horjuttaa.
Minun mielestäni tässä on hyviä pointteja. En ymmärrä, miksi seksi nostetaan niin suureen rooliin nykyään. Myöskin ajatus siitä, että parisuhde jotenkin velvoittaa tyydyttämään kumppanin seksuaalisesti jotenkin särähtää. Särähtää nyt kovasti korvaan ne kommentit, joissa kehoitetaan "päästämään kumppani vapaaksi suhteesta, jossa hän joutuu olemaan puutteessa". Kehottaisitteko te myös päättämään suhteen addiktin kanssa, jotta hän saa rauhassa toteuttaa addiktiotaan ilman ihmissuhteen häirintää? Mielestäni seksuaalinen halu ei poikkea millään tavalla mistään muusta mieliteosta. Jos tämä mieliteko ottaa liian suuren roolin elämässä, kyseessä on ongelma. Minulle ei ole sinäänsä mikään ongelma harrastaa seksiä kumppanini kanssa, vaikka itseäni ei niin innosta. Tuntuuhan seksi fyysisesti ihan hyvältä, mutta mieltä kaihertaa se, etten näe ko. touhussa oikeen järkeä, muuta kuin sen, että kumppani on tyytyväisempi, mikä tietysti on tärkeää. Vaivaa kuitenkin se, etten käsitä miksi kumppanille seksi on niin iso juttu. Tästä on kyllä puhuttu, mutta ei vain aukea. Hän vain kokee seksuaalista mielihalua, joka häiritsee, ellei sitä pääse purkamaan. Samalla tavalla alkoholisti voisi perustella, että viinan himo haittaa keskittymistä muihin asioihin, siksi on pakko saada viinaa, jotta fokus pysyy. Perustelu on ontuva. Mielestäni seksin harrastaminen ihan vain seksin tähden on puhdasta hedonismia ja mieliteon perässä juoksemista, eikä tue pidemmän päälle onnellisuutta ja järkeviä elämänarvoja. Itse erotan rakkauden seksitä, minulle ne ovat kaksi eri asiaa.
Nykyään seksiä tuputetaan AIVAN liikaa. Koko maailma pyörii seksin ympärillä ja se alka jo ahdistaa. Mitä seksipositiivisuuteen tulee, en ole sitä mieltä, että kenenkään pitäisi ruoskia itseään, jos "panettaa". Kuitenkaan tuon panetuksen tyydyttämisestä ei ole mitenkään mielekästä tehdä pääasiallista elämäntehtävää. Jonkinlaisen itsesäätelyn opettelu olisi hyvästä. Eihän kukaan syö viittä pizzaa per päivä vaikka se on hyvää, siiä lihoisi valtavasti. Ehkäisy ja aborttimahdollisuus ovat tehneet sen, että nykyään voidaan vain nussia, ilman, että tarvitsee miettiä pätkääkään mitä tekee. Niin hienoa kuin naisten aseman parantuminen onkin, ikävä lieveilmiö tässä on tuo maailman yliseksualisoituminen, kun seurauksia ei tarvitse enää miettiä. Varmaan sama käy siinä kohtaa, kun joku keksii tavan syödä viisi pizza päivässä lihomatta, sitten se on pelkkää mässäilyä siitä etenpäin, hei hei elämän sisältö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myöskään yhtään ymmärrä sitä, miksi jonkinlaisen itsehillinnän harjoittaminen olisi kärsimyksen ihannointia. Elämästä tulee aika pinnallista ja köyhää, jos sen ainoa tavoite on juosta hetkellisten nautintojen ja mielitekojen perässä.
Seksillä on merkityksensä ihmiselossa, ilman seksiä meitä ei olisi. Toisaalta liika on liikaa. Seksin primaarifunktio on lisääntyminen ja se on nyt jotenkin nykymaailmassa päässyt ihmisiltä unohtumaan.
Primäärifunktio myös syömisessä on ihan eri mitä nyt sitten tänäpäivänä Ei haittaa, syödään ne parhaat palat, ja jätetään jostain puunkuoresta tehdyt kahvinkorvikkeet juomatta.
Itse haluan ihan parhaan nautinnon seksistä jokapäivä, ja onneksi saankin, jopa monasti. Ja Yes, olen NAINEN, ja mulla siis osaava mies! Lällääläää! En ole bimbo, mies nuorempi ja minä vileä kaunis ja rikaskin. Silti oikeaa rakkautta ja himoa. Lapsetkin yhdessä tehty...näinkin voi elämä mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Primäärifunktio myös syömisessä on ihan eri mitä nyt sitten tänäpäivänä Ei haittaa, syödään ne parhaat palat, ja jätetään jostain puunkuoresta tehdyt kahvinkorvikkeet juomatta.
Itse haluan ihan parhaan nautinnon seksistä jokapäivä, ja onneksi saankin, jopa monasti. Ja Yes, olen NAINEN, ja mulla siis osaava mies! Lällääläää! En ole bimbo, mies nuorempi ja minä vileä kaunis ja rikaskin. Silti oikeaa rakkautta ja himoa. Lapsetkin yhdessä tehty...näinkin voi elämä mennä.
Primäärifunktio syömisessä on edelleen ravinto-aineiden saaminen ja hengissä pysyminen. Myös nykyään. Toki syömisellä on nykyään myös muita funktioita, kuiten sosiaalinen tapahtuma ja nautinto.
Jos elämän arvot ovat sellaiset, että nussimisen nostaa sen verran korkeaan arvoon, että sillä päivänsä täyttää, niin mikäs siinä. Se on valinta ja ei se toki väärin ole jos siihen on tyytyväinen. Toiset sitten kaipaa jotain vähän syvällisempää.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Primäärifunktio myös syömisessä on ihan eri mitä nyt sitten tänäpäivänä Ei haittaa, syödään ne parhaat palat, ja jätetään jostain puunkuoresta tehdyt kahvinkorvikkeet juomatta.
Itse haluan ihan parhaan nautinnon seksistä jokapäivä, ja onneksi saankin, jopa monasti. Ja Yes, olen NAINEN, ja mulla siis osaava mies! Lällääläää! En ole bimbo, mies nuorempi ja minä vileä kaunis ja rikaskin. Silti oikeaa rakkautta ja himoa. Lapsetkin yhdessä tehty...näinkin voi elämä mennä.
Primäärifunktio syömisessä on edelleen ravinto-aineiden saaminen ja hengissä pysyminen. Myös nykyään. Toki syömisellä on nykyään myös muita funktioita, kuiten sosiaalinen tapahtuma ja nautinto.
Jos elämän arvot ovat sellaiset, että nussimisen nostaa sen verran korkeaan arvoon, että sillä päivänsä täyttää, niin mikäs siinä. Se on valinta ja ei se toki väärin ole jos siihen on tyytyväinen. Toiset sitten kaipaa jotain vähän syvällisempää.
Miten joka päivä ja usein rakastelu ovat pois siitä syvällisemmältä? Jos molempia himottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Tuntuu, että nykyään seksiä luukutetaan niin joka tuutista, että siihen on tullut jonkinlainen saturaario. Mainokset on hyvin seksualisoituja, populaarikulttuuri, lehtien sivut täynnä vinkkoja hekumaalisiin hetkiin ja isoon O:hon. Tulee jo sellainen olo, etten halua enää kuullalkaan seksistä. Saturaatiopiste on saavutettu. Muut asiat tuntuvat mielenkiintoisemmilta. Seksi on yksinkertaisesti niin nähty. En vain käsitä miten ihmiset jaksavat innostua samasta hydrauliikasta uudelleen ja uudelleen. Ei auta vaikka asentoa ja tempoa vaihdetaan, valoja laitetaan päälle tai pois, otetaan rooleja tai puetaa rekvisiittaa. Minulle on mysteeri, miten seksi jaksaa innostaa osaa ihmisistä aina vaan. Jotenkin sitä kai parisuhteessa oletetaan, että näin olisi tyyliin hautaan saakka.
Ihmisluonteet ovat niin erilaisia. Kuka saa dopamiininsa mistäkin.
Mulle maailmassa on kauheasti kiinnostavia juttuja, mutta seksi on nyt ihan omaa luokkaansa nautinnonlähteenä. Jotain mihin ei vaan kyllästy. Kaikkeen muuhun voi kyllästyä mutta hyvään seksiin ei. Paras harrastus mitä on. Olisin aika valmis heittämään monta asiaa elämässäni sivuun jos seksin saisi tasapainoon omien halujen kanssa.
Hyvä seksi on myös mulle tosi tärkeä juttu. Nautinnonlähteenä aivan omaa luokkaansa, kuten toteat.
Aloittaja kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Olkoon tämä nyt viimeinen sanani tässä keskustelussa. Koetan vielä selvittää, miksi minua tämä näissäkin ketjun kommenteissa hehkutettu ”seksipositiivisuus” etoo. Koetan olla niin selkeä kuin mahdollista.
1) On historiallinen ja biologinen tosiasia, että
heteroseksi oli kehittyneiden maiden naisille suuri terveysriski aina 1900 luvun alkuvuosikymmeniin asti ja on sellainen kehittyvissä maissa yhä edelleen. Tämän seksiin sisäänrakennetun epäsymmetrian (nautinto monissa tapauksissa yksin miehillä, riskit voittopuolisesti naisilla) pitäisi saada joka ajattelevan miehen jotenkin häpeämään haluaan. Tietenkin halpojen, turvallisten ja tehokkaiden ehkäisymenetelmien myötä asetelma on tasa-arvoistunut, joskaan ei täysin. Silti tulisi muistaa, että luonnollinen seksi on tuonut maailman naisille oletettavasti enemmän kärsimystä kuin nautintoa.
2) Näissä puheenvuoroissa, joissa vain toistetaan suhteen olevan epätäydellinen ilman tyydyttävää seksiä, on vähän sama sävy kuin hokemassa ”ilo ilman viinaa on teeskentelyä”. Osallistun aika paljon (kriittisin puheenvuoroin) myös huume- ja päihdekeskusteluihin, ja niissä minulle toistetaan kerta toisensa jälkeen, kuinka ihmisellä on tarve päihtyä eikä siihen pitäisi puuttua. ”Tarve” päihtyä on hankittu, ja niin on usein tuo seksinkin ”tarve”.
3) Hieman edelliseen liittyen olen oppinut pelkäämään kaikkia riippuvuuksia (niin päihde-, peli-, seksi- kuin herkutteluriipuvuuttakin). Jos todella tuntee onnensa ja täysipainoisen elämänsä riippuvan seikoista, joita kukaan ei voi itselleen taata ja jotka toiset ovat jopa selvästi vahingollisia, niin silloin ei ole enää sanan täydellisessä merkityksessä vapaa.Minua on kutsuttu kärsimyksiä ihannoivaksi körttiläiseksi. En tiedä, ihannoivatko körttiläiset kärsimyksiä, mutta ehkä asenteeni muistuttaa enemmän stoalaista tai buddhalaista ajattelua. Näissähän pyritään nimenomaan kärsimyksen välttämiseen, ja kärsimyksen syynä nähdään kiinnittyminen ja halu erilaisiin harhakuviin. On kaksi näkemystä onnesta. Toinen on se, että ihminen saa mahdollisimman täydellisesti tyydyttää halujaan ja toiveitaan. Toinen taas, että ihminen on mahdollisimman vapaa erilaista mielihaluista. Tämä tuo tyyneyden, jota eivät tyydyttämättömät halut tai frustroivat tilanteet (vaikkapa puolison heikentynyt libido) voi horjuttaa.
Minun mielestäni tässä on hyviä pointteja. En ymmärrä, miksi seksi nostetaan niin suureen rooliin nykyään. Myöskin ajatus siitä, että parisuhde jotenkin velvoittaa tyydyttämään kumppanin seksuaalisesti jotenkin särähtää. Särähtää nyt kovasti korvaan ne kommentit, joissa kehoitetaan "päästämään kumppani vapaaksi suhteesta, jossa hän joutuu olemaan puutteessa". Kehottaisitteko te myös päättämään suhteen addiktin kanssa, jotta hän saa rauhassa toteuttaa addiktiotaan ilman ihmissuhteen häirintää? Mielestäni seksuaalinen halu ei poikkea millään tavalla mistään muusta mieliteosta. Jos tämä mieliteko ottaa liian suuren roolin elämässä, kyseessä on ongelma. Minulle ei ole sinäänsä mikään ongelma harrastaa seksiä kumppanini kanssa, vaikka itseäni ei niin innosta. Tuntuuhan seksi fyysisesti ihan hyvältä, mutta mieltä kaihertaa se, etten näe ko. touhussa oikeen järkeä, muuta kuin sen, että kumppani on tyytyväisempi, mikä tietysti on tärkeää. Vaivaa kuitenkin se, etten käsitä miksi kumppanille seksi on niin iso juttu. Tästä on kyllä puhuttu, mutta ei vain aukea. Hän vain kokee seksuaalista mielihalua, joka häiritsee, ellei sitä pääse purkamaan. Samalla tavalla alkoholisti voisi perustella, että viinan himo haittaa keskittymistä muihin asioihin, siksi on pakko saada viinaa, jotta fokus pysyy. Perustelu on ontuva. Mielestäni seksin harrastaminen ihan vain seksin tähden on puhdasta hedonismia ja mieliteon perässä juoksemista, eikä tue pidemmän päälle onnellisuutta ja järkeviä elämänarvoja. Itse erotan rakkauden seksitä, minulle ne ovat kaksi eri asiaa.
Nykyään seksiä tuputetaan AIVAN liikaa. Koko maailma pyörii seksin ympärillä ja se alka jo ahdistaa. Mitä seksipositiivisuuteen tulee, en ole sitä mieltä, että kenenkään pitäisi ruoskia itseään, jos "panettaa". Kuitenkaan tuon panetuksen tyydyttämisestä ei ole mitenkään mielekästä tehdä pääasiallista elämäntehtävää. Jonkinlaisen itsesäätelyn opettelu olisi hyvästä. Eihän kukaan syö viittä pizzaa per päivä vaikka se on hyvää, siiä lihoisi valtavasti. Ehkäisy ja aborttimahdollisuus ovat tehneet sen, että nykyään voidaan vain nussia, ilman, että tarvitsee miettiä pätkääkään mitä tekee. Niin hienoa kuin naisten aseman parantuminen onkin, ikävä lieveilmiö tässä on tuo maailman yliseksualisoituminen, kun seurauksia ei tarvitse enää miettiä. Varmaan sama käy siinä kohtaa, kun joku keksii tavan syödä viisi pizza päivässä lihomatta, sitten se on pelkkää mässäilyä siitä etenpäin, hei hei elämän sisältö.
Seksin halu johtuu kehon omasta hormonituotannosta. Alkoholismi addiktio ei tule automaattisesti. Normaali seksuaalivietti on eri asia kuin seksiaddiktio.
Alue: Seksi
Ahaa, oletus siis on, että nainen saa seksiä, "ilman sen kummempia tunteita". Eli joo miehet vaan panee kunhan löytyy pimppi jota panna. Voi olla hyvinkin totta,mutta en haluaisi ihan näin uskoa. Tai ainakin ajatus on tympeä.Mutta useimmilla tosi.