Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Seksihalujen hiipuminen pidemmässä parisuhteessa
Haluttomaksi muuttunut
08.05.2021 |
Olen seurustellut kumppanini kanssa useamman vuoden. Seksiä oli aluksi reippaasti, päivittäin jopa, ja sitten seksin määrä tasaisesti väheni suhteen edetessä. Seksin väheneminen johtuu siitä, että itse en jaksa innostua. Syytä innottomuudelleni en tarkkaan osaa sanoa. Seksi on teknisesti ihan hyvää ja rakastan kumppaniani ja hän minua. Suhde olisi mielestäni jotakuinkin kunnossa, mikäli tämä seksi-kiistakapula ei pyörisi jaloissa useita kertoja viikossa. En haluaisi "pitää kumppaniani puuttessa". Viimeaikoina olen harrastanut seksiä vain siksi, että kumppanini olisi tyytyväinen, halua ei itsellä ole ollut lainkaan. Tietyllä tavalla jopa tuntuu, että rikon itseäni vastaan, kun teen sellaista, mitä en haluaisi tehdä vain toisen mieliksi. Erota en kuitenkaan halua, joten ei tässä oikeen muukaan auta. Nautin läheisyydestä ja lähellä olosta, mutta en tykkää, että kumppanini koskee minua genitaalialueelle tai edes kielisuutelee. Ahdistavan usein tuollainen minulle miellyttävä läheisyys päättyy riitaan, kun kumppanini yrittää viedä tilanteen seksiin. Siitä tulee petetty olo. En myöskään haaveile seksitä muiden kanssa ja olemme sen verran perinteisten arvojen kannattajia, ettei avoin suhde kiinnosta kumpaakaan. Haluaisin vain elää, niinkuin seksiä ei edes olisi. En tiedä mitä minulle on tapahtunut, koska aiemmin olen tosiaan seksistä tykännyt, nykyään se lähinnä inhottaa. Kumppanini on koittanut kysellä haluaisinko jotain erilasta ja on kyllä halukas tekemään seksistä minulle mieluisampaa, ongelma on tosiaan se, että en halua seksiä ylipäätään enää. Ollenkaan. Tilanne on vain pahentunut ja pahentunut. Mitä ihmettä voin tehdä? Onko kohtalotovereita? Hankalinta tässä on se, että en itsekään ymmärrä, mikä siinä seksissä mättää, kun aiemmin se on sujunut.
Kommentit (92)
Meillä vaimon haluttomuuden syy on ainakin selvä, perfektionismi. Joka ikinen asia täytyy hoitaa täydellisesti, ja niinpä vapaa-aikaa ei koskaan ole. Siis ei yhtään, vaimo puuhaa jotain vähintään yleishyödyllistä 100% ajasta. Puhuminen ei auta mitään, sitä on yritetty vuosia. Autan tässä hullutuksessa parhaani mukaan, mutta ei se tekeminen tunnu tekemällä loppuvan. Rima vain siirtyy.
Seksiä kyllä on, mutta se on elotonta: siinä joko nopeasti ja tehokkaasti hoidetaan minut, tai sitten siihen valmistaudutaan päiviä hoitamalla viimeisetkin yksityiskohdat viimeisen päälle. Ja eihän sellainen toimi. Seksin pitäisi lähteä levollisesta kevyestä mielestä itsekseen (ainakin useimmiten).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten oman vaimoni kanssa keskustellut tästä samasta asiasta, miten energia siirtyy ja miksi yhdyntä tuntuu jotenkin aivan välttämättömältä energian siirtämiseksi. Sanonutkin vaimoa mun laturiksi. Vaikutus on vähän sama kuin akupunktiossa, virtaa riittää käsittelyn (yhdynnän) jälkeen monta päivää.
Aika erikoista. Se, mitä seksistä muistan, oli nimenomaan jonkinlaista energian ja elinvoiman menetystä. Jonkinlainen tyhjä ja vetelä olo jälkeenpäin.
Nää sun jutut on vähän samaa sarjaa kuin jos eläkeläisukkona menisit viisastelemaan jollekin oman alasi ammattipalstalle, että kyllä työnteosta sitten tuli tyhjä olo, mitä nyt siitä muistan, että ihan ajanhukkaa oli.
Kyllä me tajutaan, että elämässä on erilaisia vaiheita, seksielämässäkin, ja siihen viimeiseen vaiheeseen kuuluu luopuminenkin. Mutta mahdatkohan sinä itse tajuta, että täällä SEKSIpalstalla aktiivisista valtaosa elää nyt vielä omassa seksielämässään jotain ihan muuta vaihetta?
Se ero, että minulle työnteosta ei tullut tyhjä olo, vaan se oli hyvin luovaa, tyydyttävää ja inspiroivaa. Kun kirjoittelen oman alani palstoille, niin hehkutan työtäni ja alaani edelleen. Mutta minua on jo murrosiästä asti ärsyttänyt, kiusannut ja joskus suorastaan inhottanut tuo seksin epäjumalointi. Varsinkin se, että miehen tulisi olla ”kuin jäniskoira, mutta häntä väärällä puolella”, kuten meillä päin sanottiin. Eli tietyllä tavalla seksikriittinen olen ollut aina.
No nyt et sitten ollenkaan ymmärtänyt, kun ajattelit itsekeskeisesti. Sekin on kyllä tullut selväksi meille, että olet myös jonkinasteinen työnarkomaani. Minä hain tässä nyt kuitenkin sitä, että MEISTÄ täällä sinun yleisönäsi tuntuu samalta kuin niistä kollegoistasi tuntuisi, jos menisit heille paasaamaan ammattisi ankeudesta hehkutuksen sijaan. Ymmärrätkö? Hehän ihmettelisivät, että mitä tuo äijä tänne sitä tulee koko ajan jauhamaan…
Hei M42
Mikä on pelottavaa minun mielestäni on se, että olet kehittänyt jonkinlaisen riippuvuuden, ikään kuin et voisi olla ilman seksiä todella onnellinen.
Pyydän, että ajattelet tilannetta jossakin 1900-luvun alussa. Tuolla seksuaalisella aktiviteetilla vaimollasi olisi ollut ehkä toista kymmentä raskautta, monia keskenmenoja, useita synnytyksiä, ehkä jokunen lasten kuolema. Hänen terveytensä ja jaksamisensa alkaisi olla rajoillaan. Ehkä yrittäisitte keskeytettyä yhdyntää, teillä saattaisi olla joku käsitys ”varmoista päivistä”. Silti jokainen ”nautinnollinen yhdyntäsi” olisi leikkiä vaimosi hengellä ja hyvinvoinnilla. Lisäksi jo nykyisen lapsiluvun elättäminen ja kouluttaminen olisi haasteellista. Olisiko sinulla sydäntä jatkaa sukupuolielämää? Vai tekisittekö sen ratkaisun, mihin kaupungistunut ja ahtaasti asuva väki oli usein pakotettu eli ”vuode-eroon”? Tämähän oli tutkimusten mukaan merkittävä lapsiluvun vähenemiseen vaikuttava tekijä ennen halpojen ja tehokkaiden ehkäisykeinojen aikaa.
Jos nyt sanot, että se oli silloin, mutta nyt on nyt, niin minun käsitykseni mukaan meidän pitäisi kuitenkin olla henkisesti yhtä stoalaisia ja yhtä lujia ja miehekkäitä kuin nuo esivanhempamme. Ihan kun meidän pitäisi tarvittaessa pystyä talvisodan henkeen ja uhrauksiin.
Siksi elämänilon ja avio-onnen rakentaminen noin vahvasti seksin varaan on minusta jotenkin pelottavaa, addiktionoloista ja kylmää.
Pitäskö meidän nyt sitten jättää vaikka pihvit ja gourmet ruuatin syömättä, kun ei niitä keskiajalla vielä ollut...
Mulle naisena (vanhana jo) seksi on jokapäiväinen ilo, ja onneksi se on sitä myös miehelleni, todellakin jokikinen päivä! En nauttisi elämästäni ollenkaan täydesti, jollei sitä olisi. Minultakin kohtu miuuten viety, ja munasarjatkin, mutta ei se vienyt halua.
Mutta, kukin taaplaa tyylillään!
Vierailija kirjoitti:
Pitäskö meidän nyt sitten jättää vaikka pihvit ja gourmet ruuatin syömättä, kun ei niitä keskiajalla vielä ollut...
Mulle naisena (vanhana jo) seksi on jokapäiväinen ilo, ja onneksi se on sitä myös miehelleni, todellakin jokikinen päivä! En nauttisi elämästäni ollenkaan täydesti, jollei sitä olisi. Minultakin kohtu miuuten viety, ja munasarjatkin, mutta ei se vienyt halua.
Mutta, kukin taaplaa tyylillään!
Ei jättää syömättä, mutta ei myöskään pitää niitä onnemme ja hyvinvointimme edellytyksinä. Nihinkin pitää suhtautua siten, ettei niiden menettäminen olisi mikään katastrofi tai ettei elämä ilman niitä olisi täysipainoista ja elämisen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäskö meidän nyt sitten jättää vaikka pihvit ja gourmet ruuatin syömättä, kun ei niitä keskiajalla vielä ollut...
Mulle naisena (vanhana jo) seksi on jokapäiväinen ilo, ja onneksi se on sitä myös miehelleni, todellakin jokikinen päivä! En nauttisi elämästäni ollenkaan täydesti, jollei sitä olisi. Minultakin kohtu miuuten viety, ja munasarjatkin, mutta ei se vienyt halua.
Mutta, kukin taaplaa tyylillään!
Kuvittelepa itsesi tuon 1900-luvun alun aviovaimon osaan. Kumpi mielestäsi olisi osoittanut miehesi tosirakkautta. ”Nautinnollisten yhdyntöjen” vaatiminen vielä silloin, kun olit jo äärirajoilla, vai sukupuolielämästä luopuminen sinun ja jo syntyneiden lastenne vuoksi?
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäskö meidän nyt sitten jättää vaikka pihvit ja gourmet ruuatin syömättä, kun ei niitä keskiajalla vielä ollut...
Mulle naisena (vanhana jo) seksi on jokapäiväinen ilo, ja onneksi se on sitä myös miehelleni, todellakin jokikinen päivä! En nauttisi elämästäni ollenkaan täydesti, jollei sitä olisi. Minultakin kohtu miuuten viety, ja munasarjatkin, mutta ei se vienyt halua.
Mutta, kukin taaplaa tyylillään!
Ei jättää syömättä, mutta ei myöskään pitää niitä onnemme ja hyvinvointimme edellytyksinä. Nihinkin pitää suhtautua siten, ettei niiden menettäminen olisi mikään katastrofi tai ettei elämä ilman niitä olisi täysipainoista ja elämisen arvoista.
Tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta tuon asenteen voi ottaa sitten käyttöön kun mikään muu ei enää auta.
Ja se menneiden ihannointi - pätee varmaan osaan ihmisistä. Suurin osa oli silloinkin vain osaansa tyytyneitä, koska eivät voineet mitään. Sitten joissain kulttuureissa kirjoitettiin itkuvirsiä ja muita tangoja, tehtiin perhesurmia ja juotiin viinaa. Ei puhuttu, tehtiin kärsimyksestä hyve.
Verrattuna maihin joissa otetaan asiat kevyemmin, ja nautitaan kaikesta mistä vain voidaan, ja moodi on iloisempi. Mitä täällä synkistelemään jos voi nauttiakin elämästä? Kärsimys ei jalosta, ja se ei sovi edes jokaiselle ihmistyypille.
Erilaisista vastaantulevista tilanteista pitää toki viisaasti selvitä, jopa seksittömyydestäkin. Mutta itselleen ei voi tehdä väärin, siinä katkeroituu ihan satavarmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäskö meidän nyt sitten jättää vaikka pihvit ja gourmet ruuatin syömättä, kun ei niitä keskiajalla vielä ollut...
Mulle naisena (vanhana jo) seksi on jokapäiväinen ilo, ja onneksi se on sitä myös miehelleni, todellakin jokikinen päivä! En nauttisi elämästäni ollenkaan täydesti, jollei sitä olisi. Minultakin kohtu miuuten viety, ja munasarjatkin, mutta ei se vienyt halua.
Mutta, kukin taaplaa tyylillään!
Kuvittelepa itsesi tuon 1900-luvun alun aviovaimon osaan. Kumpi mielestäsi olisi osoittanut miehesi tosirakkautta. ”Nautinnollisten yhdyntöjen” vaatiminen vielä silloin, kun olit jo äärirajoilla, vai sukupuolielämästä luopuminen sinun ja jo syntyneiden lastenne vuoksi?
No, se oli silloin se. En nyt kuitenkaan jätä elämättä koska keskiaikaisessa Turussa saattoi kuolla väkivaltaisesti tai tauteihin.
Sä olet selvinnyt sun tavallasi, ja selvästikin olet jopa aseksuaali. Ehkä jotenkin traumatisoitunut, mutta toivottavasti olet asiasi saanut käsiteltyä.
Mutta kaikille tuo ei sovi sellaisenaan. Miksi seksistä pitäisi kieltäytyä jos ei tarvitse?
Ja sitten vielä, miksi nautintoa pitäisi tuntea edes työnteosta? Ihan samanlainen riippakivi se on, jos lähdetään sille linjalle että nauttiminen on väärin.
Ja eivät menneiden aikojen ihmiset olleet mitään pyhiä. Ne olisivat saman tien parantaneet elämäänsä ja nauttineet ihan sumeilematta kaikesta mahdollisesta, jos vain olisi ollut mahdollisuus. Tuo on pahan luokan harha, että ennen oli luonteenlaatu parempi. Oli vain vähemmän mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäskö meidän nyt sitten jättää vaikka pihvit ja gourmet ruuatin syömättä, kun ei niitä keskiajalla vielä ollut...
Mulle naisena (vanhana jo) seksi on jokapäiväinen ilo, ja onneksi se on sitä myös miehelleni, todellakin jokikinen päivä! En nauttisi elämästäni ollenkaan täydesti, jollei sitä olisi. Minultakin kohtu miuuten viety, ja munasarjatkin, mutta ei se vienyt halua.
Mutta, kukin taaplaa tyylillään!
Kuvittelepa itsesi tuon 1900-luvun alun aviovaimon osaan. Kumpi mielestäsi olisi osoittanut miehesi tosirakkautta. ”Nautinnollisten yhdyntöjen” vaatiminen vielä silloin, kun olit jo äärirajoilla, vai sukupuolielämästä luopuminen sinun ja jo syntyneiden lastenne vuoksi?
No, se oli silloin se. En nyt kuitenkaan jätä elämättä koska keskiaikaisessa Turussa saattoi kuolla väkivaltaisesti tai tauteihin.
Sä olet selvinnyt sun tavallasi, ja selvästikin olet jopa aseksuaali. Ehkä jotenkin traumatisoitunut, mutta toivottavasti olet asiasi saanut käsiteltyä.
Mutta kaikille tuo ei sovi sellaisenaan. Miksi seksistä pitäisi kieltäytyä jos ei tarvitse?
Ja sitten vielä, miksi nautintoa pitäisi tuntea edes työnteosta? Ihan samanlainen riippakivi se on, jos lähdetään sille linjalle että nauttiminen on väärin.
Ja eivät menneiden aikojen ihmiset olleet mitään pyhiä. Ne olisivat saman tien parantaneet elämäänsä ja nauttineet ihan sumeilematta kaikesta mahdollisesta, jos vain olisi ollut mahdollisuus. Tuo on pahan luokan harha, että ennen oli luonteenlaatu parempi. Oli vain vähemmän mahdollisuuksia.
Juuri näin. Tämä vanha jäärä saattaa olla niitä ihmisiä, joiden mielipide on ainoa oikea, ja kaikkien pitäisi toimia hänen mukaansa. Koska niin kuuluu elää. Aika turha tämmöisten ihmisten kanssa on keskustella. Yleensä näillä ihmisillä on "oikea" mielipide kaikesta. Minä nautin seksistä joka päivä vaimoni kanssa, joka käyttää ehkäisyä. Kun haluan vettä avaan hanan. Kun on maito loppu, en todellakaan lähde lypsylle, vaan autolla kauppaan. Ja lääkäri hoitaa sairauttani. Jäärä voi elää kuin keskiajalla jos haluaa, ja repiä hampaat pihdeillä, kun pesemättömyyttään särkevät. Mutta meitä on muunlaisiakin ihmisiä. Seksittömyys ei ole mikään rakkauden mitta kumpaankaan suuntaan. Ei himo sulje pois rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi työntekeminen tai työssä arvostuksen saaminen olisi jokin hyve?? Työ on pakkollinen paha, jota joutunut tekemään elättääkseen perheen. Vaikka olinkin pätevä omalla alallani ja sain tunnustusta, niin en olisi ollut päivääkään töissä jos ei olisi ollut pakko. Se aika oli kaikki pois perheeltä ja harrastuksilta, yms mielenkiintoisilta jutuilta. En ole kaivannut työstä tunnustusta tai työkavereilta. Pitänyt työt erillään muusta elämästä. En ole kaivannut arvostusta keltään muulta kuin vaimoltani. Toki harrastuksissä osaaminen ja pätevöityminen tuntunut hyvältä mutta eniten niissäkin vaikuttanut oma tyytyväisyys. Ei olisi tullut mieleenkään mennä muiden antamien raamien mukaan muita miellyttääkseni.
En ole myöskään juossut mammonan perässä ja uhrannut elämääni työllä rikastumiseen. Mitä tekee rahalla, jos ei ehdi elää elämää silloin kun se on meneillään, eikä joskus vanhana. Siksi valinnut aina vaimon ja perheen läsnäolon, kun olisi voinut valita työmenestystä ja kotoa poissaoloa. Panostanut parisuhteeseen ja parisuhteen intohimon ylläpitoon. Rakkauden- ja seksintäytteinen parisuhde heijastui lapsiin ja he saivat turvallisen rakastavan kasvuympäristön. Isä oli aina läsnä kun tarvittiin.
Elämä on liian lyhyt aika kärsimyksille, saati itse aiheutetuille.
Vanha Jäärä kirjoitti:
Hei M42
Mikä on pelottavaa minun mielestäni on se, että olet kehittänyt jonkinlaisen riippuvuuden, ikään kuin et voisi olla ilman seksiä todella onnellinen.
Pyydän, että ajattelet tilannetta jossakin 1900-luvun alussa. Tuolla seksuaalisella aktiviteetilla vaimollasi olisi ollut ehkä toista kymmentä raskautta, monia keskenmenoja, useita synnytyksiä, ehkä jokunen lasten kuolema. Hänen terveytensä ja jaksamisensa alkaisi olla rajoillaan. Ehkä yrittäisitte keskeytettyä yhdyntää, teillä saattaisi olla joku käsitys ”varmoista päivistä”. Silti jokainen ”nautinnollinen yhdyntäsi” olisi leikkiä vaimosi hengellä ja hyvinvoinnilla. Lisäksi jo nykyisen lapsiluvun elättäminen ja kouluttaminen olisi haasteellista. Olisiko sinulla sydäntä jatkaa sukupuolielämää? Vai tekisittekö sen ratkaisun, mihin kaupungistunut ja ahtaasti asuva väki oli usein pakotettu eli ”vuode-eroon”? Tämähän oli tutkimusten mukaan merkittävä lapsiluvun vähenemiseen vaikuttava tekijä ennen halpojen ja tehokkaiden ehkäisykeinojen aikaa.
Jos nyt sanot, että se oli silloin, mutta nyt on nyt, niin minun käsitykseni mukaan meidän pitäisi kuitenkin olla henkisesti yhtä stoalaisia ja yhtä lujia ja miehekkäitä kuin nuo esivanhempamme. Ihan kun meidän pitäisi tarvittaessa pystyä talvisodan henkeen ja uhrauksiin.
Siksi elämänilon ja avio-onnen rakentaminen noin vahvasti seksin varaan on minusta jotenkin pelottavaa, addiktionoloista ja kylmää.
Vähän ohis, mutta kun nyt stoalaiset otit esiin. Eivät likikään kaikki alkuperäiset antiikin ajan ”oikeat” stoalaiset olleet mitään tynnyrissä eläviä askeetikkoja. Sen filosofian ehkä tunnetuimmat tänä päivänä lienevät Seneca ja Marcus Aurelius, jotka olivat hyvinkin ylhäisiä, jälkimmäinen peräti Rooman keisari…
Itsekin kyllä tietyssä mielessä viehätyn stoalaisesta ajattelutavasta, mutta en ole käsittänyt sitä mitenkään nautintojen kieltämiseksi tai väheksymiseksi. Pidättäytymisen ajatus siihen kyllä kuuluu, mutta minun nähdäkseni enemmän sellaisena että se vain korostaa nautinnon arvoa silloin kun siihen antautuu, eikä niin että tunnetaan ylemmyyttä siitä omasta pidättäytymisestä. Stoalaisuutta ei harjoiteta muita varten, vaan se on eräänlaista itsetutkiskelua ja omien prioriteettien hakemista ja eri asioiden todellisen arvon punnitsemista.
(Tämä ihan yksityisajattelua, joku ”oikea” filosofi saa närkästyä ajatuksistani aivan vapaasti 😀)
Ketjun teemaan palatakseni, asenteesi seksiin ei kuullosta kovin stoalaiselta, pikemminkin jotenkin … no, en tiedä miltä, mutta se joku on verhottu tällaiseen vähän ylimieliseen väheksyntään, että seksistä tykkäävillä ihmisillä on jotakin vinossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimon haluttomuuden syy on ainakin selvä, perfektionismi. Joka ikinen asia täytyy hoitaa täydellisesti, ja niinpä vapaa-aikaa ei koskaan ole. Siis ei yhtään, vaimo puuhaa jotain vähintään yleishyödyllistä 100% ajasta. Puhuminen ei auta mitään, sitä on yritetty vuosia. Autan tässä hullutuksessa parhaani mukaan, mutta ei se tekeminen tunnu tekemällä loppuvan. Rima vain siirtyy.
Seksiä kyllä on, mutta se on elotonta: siinä joko nopeasti ja tehokkaasti hoidetaan minut, tai sitten siihen valmistaudutaan päiviä hoitamalla viimeisetkin yksityiskohdat viimeisen päälle. Ja eihän sellainen toimi. Seksin pitäisi lähteä levollisesta kevyestä mielestä itsekseen (ainakin useimmiten).
Tästä pitäisi puhua oikeilla sanoilla enemmän myös mediassa. Että yhdessäolo ei ole suorite. En tajua miten joku voi saada nautintoa siitä asioiden järjestelystä niin paljon. Ja toisaalta, miksei pysty kompromisseihin sitten ja välillä hellitä edes.
Tuntuu joskus että tuosta on tehty sellainen asia joka nyt vaan on niin, että ihmisen järjestyksenhalu on sellainen tarve jota ei voi kyseenalaistaa ollenkaan. Onhan noita miehissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Hei M42
Mikä on pelottavaa minun mielestäni on se, että olet kehittänyt jonkinlaisen riippuvuuden, ikään kuin et voisi olla ilman seksiä todella onnellinen.
Pyydän, että ajattelet tilannetta jossakin 1900-luvun alussa. Tuolla seksuaalisella aktiviteetilla vaimollasi olisi ollut ehkä toista kymmentä raskautta, monia keskenmenoja, useita synnytyksiä, ehkä jokunen lasten kuolema. Hänen terveytensä ja jaksamisensa alkaisi olla rajoillaan. Ehkä yrittäisitte keskeytettyä yhdyntää, teillä saattaisi olla joku käsitys ”varmoista päivistä”. Silti jokainen ”nautinnollinen yhdyntäsi” olisi leikkiä vaimosi hengellä ja hyvinvoinnilla. Lisäksi jo nykyisen lapsiluvun elättäminen ja kouluttaminen olisi haasteellista. Olisiko sinulla sydäntä jatkaa sukupuolielämää? Vai tekisittekö sen ratkaisun, mihin kaupungistunut ja ahtaasti asuva väki oli usein pakotettu eli ”vuode-eroon”? Tämähän oli tutkimusten mukaan merkittävä lapsiluvun vähenemiseen vaikuttava tekijä ennen halpojen ja tehokkaiden ehkäisykeinojen aikaa.
Jos nyt sanot, että se oli silloin, mutta nyt on nyt, niin minun käsitykseni mukaan meidän pitäisi kuitenkin olla henkisesti yhtä stoalaisia ja yhtä lujia ja miehekkäitä kuin nuo esivanhempamme. Ihan kun meidän pitäisi tarvittaessa pystyä talvisodan henkeen ja uhrauksiin.
Siksi elämänilon ja avio-onnen rakentaminen noin vahvasti seksin varaan on minusta jotenkin pelottavaa, addiktionoloista ja kylmää.
Vähän ohis, mutta kun nyt stoalaiset otit esiin. Eivät likikään kaikki alkuperäiset antiikin ajan ”oikeat” stoalaiset olleet mitään tynnyrissä eläviä askeetikkoja. Sen filosofian ehkä tunnetuimmat tänä päivänä lienevät Seneca ja Marcus Aurelius, jotka olivat hyvinkin ylhäisiä, jälkimmäinen peräti Rooman keisari…
Itsekin kyllä tietyssä mielessä viehätyn stoalaisesta ajattelutavasta, mutta en ole käsittänyt sitä mitenkään nautintojen kieltämiseksi tai väheksymiseksi. Pidättäytymisen ajatus siihen kyllä kuuluu, mutta minun nähdäkseni enemmän sellaisena että se vain korostaa nautinnon arvoa silloin kun siihen antautuu, eikä niin että tunnetaan ylemmyyttä siitä omasta pidättäytymisestä. Stoalaisuutta ei harjoiteta muita varten, vaan se on eräänlaista itsetutkiskelua ja omien prioriteettien hakemista ja eri asioiden todellisen arvon punnitsemista.
(Tämä ihan yksityisajattelua, joku ”oikea” filosofi saa närkästyä ajatuksistani aivan vapaasti 😀)
Ketjun teemaan palatakseni, asenteesi seksiin ei kuullosta kovin stoalaiselta, pikemminkin jotenkin … no, en tiedä miltä, mutta se joku on verhottu tällaiseen vähän ylimieliseen väheksyntään, että seksistä tykkäävillä ihmisillä on jotakin vinossa.
Jatkan vielä stoalaisen asenteen manspleinaamista itse itselleni. Kun nyt vähän enemmän sitä vielä pohdin (siitä on aikaa kun olen näitä viimeksi lukenut), niin tulin siihen ajatukseen, että oikeastaan kaikkein keskeisintä on sen tosiseikan hyväksyminen, että kaikki hyvä (ja pahakin) päättyy aikanaan, elämäkin sitten loppuviimeksi. Luopumis- ja pidättäytymisharjoitukset voivat auttaa sen asian sisäistämisessä, mutta ne eivät ole se pointti, eikä varsinkaan muiden elämän arviointi omien valintojen pohjalta. Tärkeintä on saavuttaa mielen tyyneys, jolloin voi täysipainoisesti nauttia siitä hyvästä mitä on, menettämättä kuitenkaan tasapainoaan sitten kun luopumisen hetki tulee.
Kyllähän sinä Jäärä tämänsuuntaisia ajatuksia alkuun muistaakseni esititkin, mutta jotenkin tämä keskustelu on ajautunut vähän pientareen puolelle. Mitä nyt sitten seksihalujen hiipumiseen tulee, niin joo, kyllähän ne lähes kaikilla ennemmin tai myöhemmin hiipuvat. Mutta ei se ole este nauttia seksistä niin kauan kun halut roihuavat, eikä se ole este yrittää hidastaa halujen hiipumista sitten kun sellaista alkaa havaita. Ja ennen kaikkea se ei ole mikään syy luopua seksistä ”ennenaikaisesti”.
Sinulla ei varmaan niitä haluja niin kauhean voimakkaana ole koskaan ollutkaan, kuten olet itsekin antanut ymmärtää. Se on täysin fine. Mutta se ei ole mittatikku kenenkään muun halujen oikeutetulle määrälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäskö meidän nyt sitten jättää vaikka pihvit ja gourmet ruuatin syömättä, kun ei niitä keskiajalla vielä ollut...
Mulle naisena (vanhana jo) seksi on jokapäiväinen ilo, ja onneksi se on sitä myös miehelleni, todellakin jokikinen päivä! En nauttisi elämästäni ollenkaan täydesti, jollei sitä olisi. Minultakin kohtu miuuten viety, ja munasarjatkin, mutta ei se vienyt halua.
Mutta, kukin taaplaa tyylillään!
Kuvittelepa itsesi tuon 1900-luvun alun aviovaimon osaan. Kumpi mielestäsi olisi osoittanut miehesi tosirakkautta. ”Nautinnollisten yhdyntöjen” vaatiminen vielä silloin, kun olit jo äärirajoilla, vai sukupuolielämästä luopuminen sinun ja jo syntyneiden lastenne vuoksi?
No, se oli silloin se. En nyt kuitenkaan jätä elämättä koska keskiaikaisessa Turussa saattoi kuolla väkivaltaisesti tai tauteihin.
Sä olet selvinnyt sun tavallasi, ja selvästikin olet jopa aseksuaali. Ehkä jotenkin traumatisoitunut, mutta toivottavasti olet asiasi saanut käsiteltyä.
Mutta kaikille tuo ei sovi sellaisenaan. Miksi seksistä pitäisi kieltäytyä jos ei tarvitse?
Ja sitten vielä, miksi nautintoa pitäisi tuntea edes työnteosta? Ihan samanlainen riippakivi se on, jos lähdetään sille linjalle että nauttiminen on väärin.
Ja eivät menneiden aikojen ihmiset olleet mitään pyhiä. Ne olisivat saman tien parantaneet elämäänsä ja nauttineet ihan sumeilematta kaikesta mahdollisesta, jos vain olisi ollut mahdollisuus. Tuo on pahan luokan harha, että ennen oli luonteenlaatu parempi. Oli vain vähemmän mahdollisuuksia.
Menneinä aikoina kestettiin moni asia, joka nykyisin tuntuu sietämättömältä, koska oli pakko. Eivät entisajan ihmiset pohjimmiltaan tietysti olleet sen kummempia kuin nykyisetkään. Se, että he sietivät paljon nykyihmiselle sietämätöntä vain osoittaa, että ihmisessä on paljon enemmän terästä ja tahdonvoimaa kuin itsekukin arvaakaan.
Kärsimystä ei pidä tavoitella eikä nautintoa karttaa, mutta kumpikin on otettava vastaan tietyllä välinpitämättömyydellä (niin, jopa se työstäkin tuleva nautinto). Etenkin niissä tapauksissa, kun kärsimykselle ei mitään voi tai nautintoa nyt ei kertakaikkiaan vain ole saavutettavissa. Noissa tilanteissa voi joko vaipua itsesääliin ja katkeruuteen, tai koota itsensä ja jatkaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Hei M42
Mikä on pelottavaa minun mielestäni on se, että olet kehittänyt jonkinlaisen riippuvuuden, ikään kuin et voisi olla ilman seksiä todella onnellinen.
Pyydän, että ajattelet tilannetta jossakin 1900-luvun alussa. Tuolla seksuaalisella aktiviteetilla vaimollasi olisi ollut ehkä toista kymmentä raskautta, monia keskenmenoja, useita synnytyksiä, ehkä jokunen lasten kuolema. Hänen terveytensä ja jaksamisensa alkaisi olla rajoillaan. Ehkä yrittäisitte keskeytettyä yhdyntää, teillä saattaisi olla joku käsitys ”varmoista päivistä”. Silti jokainen ”nautinnollinen yhdyntäsi” olisi leikkiä vaimosi hengellä ja hyvinvoinnilla. Lisäksi jo nykyisen lapsiluvun elättäminen ja kouluttaminen olisi haasteellista. Olisiko sinulla sydäntä jatkaa sukupuolielämää? Vai tekisittekö sen ratkaisun, mihin kaupungistunut ja ahtaasti asuva väki oli usein pakotettu eli ”vuode-eroon”? Tämähän oli tutkimusten mukaan merkittävä lapsiluvun vähenemiseen vaikuttava tekijä ennen halpojen ja tehokkaiden ehkäisykeinojen aikaa.
Jos nyt sanot, että se oli silloin, mutta nyt on nyt, niin minun käsitykseni mukaan meidän pitäisi kuitenkin olla henkisesti yhtä stoalaisia ja yhtä lujia ja miehekkäitä kuin nuo esivanhempamme. Ihan kun meidän pitäisi tarvittaessa pystyä talvisodan henkeen ja uhrauksiin.
Siksi elämänilon ja avio-onnen rakentaminen noin vahvasti seksin varaan on minusta jotenkin pelottavaa, addiktionoloista ja kylmää.
Vähän ohis, mutta kun nyt stoalaiset otit esiin. Eivät likikään kaikki alkuperäiset antiikin ajan ”oikeat” stoalaiset olleet mitään tynnyrissä eläviä askeetikkoja. Sen filosofian ehkä tunnetuimmat tänä päivänä lienevät Seneca ja Marcus Aurelius, jotka olivat hyvinkin ylhäisiä, jälkimmäinen peräti Rooman keisari…
Itsekin kyllä tietyssä mielessä viehätyn stoalaisesta ajattelutavasta, mutta en ole käsittänyt sitä mitenkään nautintojen kieltämiseksi tai väheksymiseksi. Pidättäytymisen ajatus siihen kyllä kuuluu, mutta minun nähdäkseni enemmän sellaisena että se vain korostaa nautinnon arvoa silloin kun siihen antautuu, eikä niin että tunnetaan ylemmyyttä siitä omasta pidättäytymisestä. Stoalaisuutta ei harjoiteta muita varten, vaan se on eräänlaista itsetutkiskelua ja omien prioriteettien hakemista ja eri asioiden todellisen arvon punnitsemista.
(Tämä ihan yksityisajattelua, joku ”oikea” filosofi saa närkästyä ajatuksistani aivan vapaasti 😀)
Ketjun teemaan palatakseni, asenteesi seksiin ei kuullosta kovin stoalaiselta, pikemminkin jotenkin … no, en tiedä miltä, mutta se joku on verhottu tällaiseen vähän ylimieliseen väheksyntään, että seksistä tykkäävillä ihmisillä on jotakin vinossa.
Jatkan vielä stoalaisen asenteen manspleinaamista itse itselleni. Kun nyt vähän enemmän sitä vielä pohdin (siitä on aikaa kun olen näitä viimeksi lukenut), niin tulin siihen ajatukseen, että oikeastaan kaikkein keskeisintä on sen tosiseikan hyväksyminen, että kaikki hyvä (ja pahakin) päättyy aikanaan, elämäkin sitten loppuviimeksi. Luopumis- ja pidättäytymisharjoitukset voivat auttaa sen asian sisäistämisessä, mutta ne eivät ole se pointti, eikä varsinkaan muiden elämän arviointi omien valintojen pohjalta. Tärkeintä on saavuttaa mielen tyyneys, jolloin voi täysipainoisesti nauttia siitä hyvästä mitä on, menettämättä kuitenkaan tasapainoaan sitten kun luopumisen hetki tulee.
Kyllähän sinä Jäärä tämänsuuntaisia ajatuksia alkuun muistaakseni esititkin, mutta jotenkin tämä keskustelu on ajautunut vähän pientareen puolelle. Mitä nyt sitten seksihalujen hiipumiseen tulee, niin joo, kyllähän ne lähes kaikilla ennemmin tai myöhemmin hiipuvat. Mutta ei se ole este nauttia seksistä niin kauan kun halut roihuavat, eikä se ole este yrittää hidastaa halujen hiipumista sitten kun sellaista alkaa havaita. Ja ennen kaikkea se ei ole mikään syy luopua seksistä ”ennenaikaisesti”.
Sinulla ei varmaan niitä haluja niin kauhean voimakkaana ole koskaan ollutkaan, kuten olet itsekin antanut ymmärtää. Se on täysin fine. Mutta se ei ole mittatikku kenenkään muun halujen oikeutetulle määrälle.
En ole muistaakseni kieltänyt ketään nauttimasta seksistä niin kauan kuin kummallakin ne ”halut roihuavat”. Ei tietenkään ole väärin yrittää estää halujen hiipumista, jos seksi itselle on tärkeää. Tässä vain keinot ovat tunnetusti vähissä, jos selvää lääketieteellistä syytä ei löydy.
Suuri eettinen kysymys sitten onkin, mitä tehdä tilanteessa, jossa seksuaaliset halut ovat toiselta peruuttamattomasti kadonneet ja toinen tuntee, että tämä nyt oli ihan ennenaikaista.
Jos se halukkaampi osapuoli hylkää tai lähtee sivusuhteeseen, niin se osoittaa kuinka kaikki tämänkin palstan miesvuodatukset seksistä silkkana rakkaudenosoituksena puolisolle ovat pötyä. Kyseessä on ollut pohjimmiltaan halu omaan seksuaaliseen nautintoon. Aina parempi jos puolisokin nauttii, mutta perusasetelma on, että mies haluaa naisen, johonka halunsa tyydyttää (joskus tietysti niinkin päin, että se halukkaampi on nainen). Aamukahvin keitto puolisolleni on vilpitön, arkinen rakkaudenosoitus, mutta en saa itkupotkuraivaria enkä katkeroidu, jos se rouvan kahvintuska joskus loppuisi. Vielä vähemmän voisin kuvitella julistaa lähteväni etsimään naista, jolle minun kahvini kelpaa.
Minusta ainut eettisesti kestävä ratkaisu tuossa tilanteessa on halukkaamman sopeutuminen. Niinhän on sopeuduttava eritahtiseen vanhenemiseenkin ja jompaan kumpaan pyytämättä ja tilaamatta iskeviin sairauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi työntekeminen tai työssä arvostuksen saaminen olisi jokin hyve?? Työ on pakkollinen paha, jota joutunut tekemään elättääkseen perheen. Vaikka olinkin pätevä omalla alallani ja sain tunnustusta, niin en olisi ollut päivääkään töissä jos ei olisi ollut pakko. Se aika oli kaikki pois perheeltä ja harrastuksilta, yms mielenkiintoisilta jutuilta. En ole kaivannut työstä tunnustusta tai työkavereilta. Pitänyt työt erillään muusta elämästä. En ole kaivannut arvostusta keltään muulta kuin vaimoltani. Toki harrastuksissä osaaminen ja pätevöityminen tuntunut hyvältä mutta eniten niissäkin vaikuttanut oma tyytyväisyys. Ei olisi tullut mieleenkään mennä muiden antamien raamien mukaan muita miellyttääkseni.
En ole myöskään juossut mammonan perässä ja uhrannut elämääni työllä rikastumiseen. Mitä tekee rahalla, jos ei ehdi elää elämää silloin kun se on meneillään, eikä joskus vanhana. Siksi valinnut aina vaimon ja perheen läsnäolon, kun olisi voinut valita työmenestystä ja kotoa poissaoloa. Panostanut parisuhteeseen ja parisuhteen intohimon ylläpitoon. Rakkauden- ja seksintäytteinen parisuhde heijastui lapsiin ja he saivat turvallisen rakastavan kasvuympäristön. Isä oli aina läsnä kun tarvittiin.
Elämä on liian lyhyt aika kärsimyksille, saati itse aiheutetuille.
”Se talo min portilla kilpi on:
”Tässä talossa tehdään työtä”,
se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää ei se yötä.
Työs olkoon suurta tai pientä vaan,
Kun vain se tähtää suurempaan,
ja kun sitä palkan et tähden tee,
Se arvonsa ansaitsee.
Työ raatajan riemulla palkitsee
ja tekijän terveydellä.
Työ himoja huonoja hillitsee
myös syyttömän sydämellä...”
(Eino Leino, ”Hymyilevä Apollo”)
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Hei M42
Mikä on pelottavaa minun mielestäni on se, että olet kehittänyt jonkinlaisen riippuvuuden, ikään kuin et voisi olla ilman seksiä todella onnellinen.
Pyydän, että ajattelet tilannetta jossakin 1900-luvun alussa. Tuolla seksuaalisella aktiviteetilla vaimollasi olisi ollut ehkä toista kymmentä raskautta, monia keskenmenoja, useita synnytyksiä, ehkä jokunen lasten kuolema. Hänen terveytensä ja jaksamisensa alkaisi olla rajoillaan. Ehkä yrittäisitte keskeytettyä yhdyntää, teillä saattaisi olla joku käsitys ”varmoista päivistä”. Silti jokainen ”nautinnollinen yhdyntäsi” olisi leikkiä vaimosi hengellä ja hyvinvoinnilla. Lisäksi jo nykyisen lapsiluvun elättäminen ja kouluttaminen olisi haasteellista. Olisiko sinulla sydäntä jatkaa sukupuolielämää? Vai tekisittekö sen ratkaisun, mihin kaupungistunut ja ahtaasti asuva väki oli usein pakotettu eli ”vuode-eroon”? Tämähän oli tutkimusten mukaan merkittävä lapsiluvun vähenemiseen vaikuttava tekijä ennen halpojen ja tehokkaiden ehkäisykeinojen aikaa.
Jos nyt sanot, että se oli silloin, mutta nyt on nyt, niin minun käsitykseni mukaan meidän pitäisi kuitenkin olla henkisesti yhtä stoalaisia ja yhtä lujia ja miehekkäitä kuin nuo esivanhempamme. Ihan kun meidän pitäisi tarvittaessa pystyä talvisodan henkeen ja uhrauksiin.
Siksi elämänilon ja avio-onnen rakentaminen noin vahvasti seksin varaan on minusta jotenkin pelottavaa, addiktionoloista ja kylmää.
Vähän ohis, mutta kun nyt stoalaiset otit esiin. Eivät likikään kaikki alkuperäiset antiikin ajan ”oikeat” stoalaiset olleet mitään tynnyrissä eläviä askeetikkoja. Sen filosofian ehkä tunnetuimmat tänä päivänä lienevät Seneca ja Marcus Aurelius, jotka olivat hyvinkin ylhäisiä, jälkimmäinen peräti Rooman keisari…
Itsekin kyllä tietyssä mielessä viehätyn stoalaisesta ajattelutavasta, mutta en ole käsittänyt sitä mitenkään nautintojen kieltämiseksi tai väheksymiseksi. Pidättäytymisen ajatus siihen kyllä kuuluu, mutta minun nähdäkseni enemmän sellaisena että se vain korostaa nautinnon arvoa silloin kun siihen antautuu, eikä niin että tunnetaan ylemmyyttä siitä omasta pidättäytymisestä. Stoalaisuutta ei harjoiteta muita varten, vaan se on eräänlaista itsetutkiskelua ja omien prioriteettien hakemista ja eri asioiden todellisen arvon punnitsemista.
(Tämä ihan yksityisajattelua, joku ”oikea” filosofi saa närkästyä ajatuksistani aivan vapaasti 😀)
Ketjun teemaan palatakseni, asenteesi seksiin ei kuullosta kovin stoalaiselta, pikemminkin jotenkin … no, en tiedä miltä, mutta se joku on verhottu tällaiseen vähän ylimieliseen väheksyntään, että seksistä tykkäävillä ihmisillä on jotakin vinossa.
Jatkan vielä stoalaisen asenteen manspleinaamista itse itselleni. Kun nyt vähän enemmän sitä vielä pohdin (siitä on aikaa kun olen näitä viimeksi lukenut), niin tulin siihen ajatukseen, että oikeastaan kaikkein keskeisintä on sen tosiseikan hyväksyminen, että kaikki hyvä (ja pahakin) päättyy aikanaan, elämäkin sitten loppuviimeksi. Luopumis- ja pidättäytymisharjoitukset voivat auttaa sen asian sisäistämisessä, mutta ne eivät ole se pointti, eikä varsinkaan muiden elämän arviointi omien valintojen pohjalta. Tärkeintä on saavuttaa mielen tyyneys, jolloin voi täysipainoisesti nauttia siitä hyvästä mitä on, menettämättä kuitenkaan tasapainoaan sitten kun luopumisen hetki tulee.
Kyllähän sinä Jäärä tämänsuuntaisia ajatuksia alkuun muistaakseni esititkin, mutta jotenkin tämä keskustelu on ajautunut vähän pientareen puolelle. Mitä nyt sitten seksihalujen hiipumiseen tulee, niin joo, kyllähän ne lähes kaikilla ennemmin tai myöhemmin hiipuvat. Mutta ei se ole este nauttia seksistä niin kauan kun halut roihuavat, eikä se ole este yrittää hidastaa halujen hiipumista sitten kun sellaista alkaa havaita. Ja ennen kaikkea se ei ole mikään syy luopua seksistä ”ennenaikaisesti”.
Sinulla ei varmaan niitä haluja niin kauhean voimakkaana ole koskaan ollutkaan, kuten olet itsekin antanut ymmärtää. Se on täysin fine. Mutta se ei ole mittatikku kenenkään muun halujen oikeutetulle määrälle.
En ole muistaakseni kieltänyt ketään nauttimasta seksistä niin kauan kuin kummallakin ne ”halut roihuavat”. Ei tietenkään ole väärin yrittää estää halujen hiipumista, jos seksi itselle on tärkeää. Tässä vain keinot ovat tunnetusti vähissä, jos selvää lääketieteellistä syytä ei löydy.
Suuri eettinen kysymys sitten onkin, mitä tehdä tilanteessa, jossa seksuaaliset halut ovat toiselta peruuttamattomasti kadonneet ja toinen tuntee, että tämä nyt oli ihan ennenaikaista.
Jos se halukkaampi osapuoli hylkää tai lähtee sivusuhteeseen, niin se osoittaa kuinka kaikki tämänkin palstan miesvuodatukset seksistä silkkana rakkaudenosoituksena puolisolle ovat pötyä. Kyseessä on ollut pohjimmiltaan halu omaan seksuaaliseen nautintoon. Aina parempi jos puolisokin nauttii, mutta perusasetelma on, että mies haluaa naisen, johonka halunsa tyydyttää (joskus tietysti niinkin päin, että se halukkaampi on nainen). Aamukahvin keitto puolisolleni on vilpitön, arkinen rakkaudenosoitus, mutta en saa itkupotkuraivaria enkä katkeroidu, jos se rouvan kahvintuska joskus loppuisi. Vielä vähemmän voisin kuvitella julistaa lähteväni etsimään naista, jolle minun kahvini kelpaa.
Minusta ainut eettisesti kestävä ratkaisu tuossa tilanteessa on halukkaamman sopeutuminen. Niinhän on sopeuduttava eritahtiseen vanhenemiseenkin ja jompaan kumpaan pyytämättä ja tilaamatta iskeviin sairauksiin.
Noinhan se menee, ja jos ei vaan voi olla ilman aamukahviaan, niin sitten sen lähtee hakemaan huoltikselta. Mietitään myös niin, että miksi seksi on sellainen asia joka pitää toteuttaa sen yhden tietyn kanssa, jos se ei toiselle ole merkityksellistä mitenkään?
Kun vaimosi lopettaa kahvinjuonnin, kieltääkö hän sinuakin kahvittelemasta?
Seksi siis merkitsee silti jotain, vaikkei sitä enää itse halua. Onko eettistä estää toista? Jätän tietenkin käsittelemättä sen, että en itse ainakaan halua seksiä kuin vaimoltani. Muu ei ole vaihtoehto, tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Hei M42
Mikä on pelottavaa minun mielestäni on se, että olet kehittänyt jonkinlaisen riippuvuuden, ikään kuin et voisi olla ilman seksiä todella onnellinen.
Pyydän, että ajattelet tilannetta jossakin 1900-luvun alussa. Tuolla seksuaalisella aktiviteetilla vaimollasi olisi ollut ehkä toista kymmentä raskautta, monia keskenmenoja, useita synnytyksiä, ehkä jokunen lasten kuolema. Hänen terveytensä ja jaksamisensa alkaisi olla rajoillaan. Ehkä yrittäisitte keskeytettyä yhdyntää, teillä saattaisi olla joku käsitys ”varmoista päivistä”. Silti jokainen ”nautinnollinen yhdyntäsi” olisi leikkiä vaimosi hengellä ja hyvinvoinnilla. Lisäksi jo nykyisen lapsiluvun elättäminen ja kouluttaminen olisi haasteellista. Olisiko sinulla sydäntä jatkaa sukupuolielämää? Vai tekisittekö sen ratkaisun, mihin kaupungistunut ja ahtaasti asuva väki oli usein pakotettu eli ”vuode-eroon”? Tämähän oli tutkimusten mukaan merkittävä lapsiluvun vähenemiseen vaikuttava tekijä ennen halpojen ja tehokkaiden ehkäisykeinojen aikaa.
Jos nyt sanot, että se oli silloin, mutta nyt on nyt, niin minun käsitykseni mukaan meidän pitäisi kuitenkin olla henkisesti yhtä stoalaisia ja yhtä lujia ja miehekkäitä kuin nuo esivanhempamme. Ihan kun meidän pitäisi tarvittaessa pystyä talvisodan henkeen ja uhrauksiin.
Siksi elämänilon ja avio-onnen rakentaminen noin vahvasti seksin varaan on minusta jotenkin pelottavaa, addiktionoloista ja kylmää.
Vähän ohis, mutta kun nyt stoalaiset otit esiin. Eivät likikään kaikki alkuperäiset antiikin ajan ”oikeat” stoalaiset olleet mitään tynnyrissä eläviä askeetikkoja. Sen filosofian ehkä tunnetuimmat tänä päivänä lienevät Seneca ja Marcus Aurelius, jotka olivat hyvinkin ylhäisiä, jälkimmäinen peräti Rooman keisari…
Itsekin kyllä tietyssä mielessä viehätyn stoalaisesta ajattelutavasta, mutta en ole käsittänyt sitä mitenkään nautintojen kieltämiseksi tai väheksymiseksi. Pidättäytymisen ajatus siihen kyllä kuuluu, mutta minun nähdäkseni enemmän sellaisena että se vain korostaa nautinnon arvoa silloin kun siihen antautuu, eikä niin että tunnetaan ylemmyyttä siitä omasta pidättäytymisestä. Stoalaisuutta ei harjoiteta muita varten, vaan se on eräänlaista itsetutkiskelua ja omien prioriteettien hakemista ja eri asioiden todellisen arvon punnitsemista.
(Tämä ihan yksityisajattelua, joku ”oikea” filosofi saa närkästyä ajatuksistani aivan vapaasti 😀)
Ketjun teemaan palatakseni, asenteesi seksiin ei kuullosta kovin stoalaiselta, pikemminkin jotenkin … no, en tiedä miltä, mutta se joku on verhottu tällaiseen vähän ylimieliseen väheksyntään, että seksistä tykkäävillä ihmisillä on jotakin vinossa.
Jatkan vielä stoalaisen asenteen manspleinaamista itse itselleni. Kun nyt vähän enemmän sitä vielä pohdin (siitä on aikaa kun olen näitä viimeksi lukenut), niin tulin siihen ajatukseen, että oikeastaan kaikkein keskeisintä on sen tosiseikan hyväksyminen, että kaikki hyvä (ja pahakin) päättyy aikanaan, elämäkin sitten loppuviimeksi. Luopumis- ja pidättäytymisharjoitukset voivat auttaa sen asian sisäistämisessä, mutta ne eivät ole se pointti, eikä varsinkaan muiden elämän arviointi omien valintojen pohjalta. Tärkeintä on saavuttaa mielen tyyneys, jolloin voi täysipainoisesti nauttia siitä hyvästä mitä on, menettämättä kuitenkaan tasapainoaan sitten kun luopumisen hetki tulee.
Kyllähän sinä Jäärä tämänsuuntaisia ajatuksia alkuun muistaakseni esititkin, mutta jotenkin tämä keskustelu on ajautunut vähän pientareen puolelle. Mitä nyt sitten seksihalujen hiipumiseen tulee, niin joo, kyllähän ne lähes kaikilla ennemmin tai myöhemmin hiipuvat. Mutta ei se ole este nauttia seksistä niin kauan kun halut roihuavat, eikä se ole este yrittää hidastaa halujen hiipumista sitten kun sellaista alkaa havaita. Ja ennen kaikkea se ei ole mikään syy luopua seksistä ”ennenaikaisesti”.
Sinulla ei varmaan niitä haluja niin kauhean voimakkaana ole koskaan ollutkaan, kuten olet itsekin antanut ymmärtää. Se on täysin fine. Mutta se ei ole mittatikku kenenkään muun halujen oikeutetulle määrälle.
En ole muistaakseni kieltänyt ketään nauttimasta seksistä niin kauan kuin kummallakin ne ”halut roihuavat”. Ei tietenkään ole väärin yrittää estää halujen hiipumista, jos seksi itselle on tärkeää. Tässä vain keinot ovat tunnetusti vähissä, jos selvää lääketieteellistä syytä ei löydy.
Suuri eettinen kysymys sitten onkin, mitä tehdä tilanteessa, jossa seksuaaliset halut ovat toiselta peruuttamattomasti kadonneet ja toinen tuntee, että tämä nyt oli ihan ennenaikaista.
Jos se halukkaampi osapuoli hylkää tai lähtee sivusuhteeseen, niin se osoittaa kuinka kaikki tämänkin palstan miesvuodatukset seksistä silkkana rakkaudenosoituksena puolisolle ovat pötyä. Kyseessä on ollut pohjimmiltaan halu omaan seksuaaliseen nautintoon. Aina parempi jos puolisokin nauttii, mutta perusasetelma on, että mies haluaa naisen, johonka halunsa tyydyttää (joskus tietysti niinkin päin, että se halukkaampi on nainen). Aamukahvin keitto puolisolleni on vilpitön, arkinen rakkaudenosoitus, mutta en saa itkupotkuraivaria enkä katkeroidu, jos se rouvan kahvintuska joskus loppuisi. Vielä vähemmän voisin kuvitella julistaa lähteväni etsimään naista, jolle minun kahvini kelpaa.
Minusta ainut eettisesti kestävä ratkaisu tuossa tilanteessa on halukkaamman sopeutuminen. Niinhän on sopeuduttava eritahtiseen vanhenemiseenkin ja jompaan kumpaan pyytämättä ja tilaamatta iskeviin sairauksiin.
Noinhan se menee, ja jos ei vaan voi olla ilman aamukahviaan, niin sitten sen lähtee hakemaan huoltikselta. Mietitään myös niin, että miksi seksi on sellainen asia joka pitää toteuttaa sen yhden tietyn kanssa, jos se ei toiselle ole merkityksellistä mitenkään?
Kun vaimosi lopettaa kahvinjuonnin, kieltääkö hän sinuakin kahvittelemasta?
Seksi siis merkitsee silti jotain, vaikkei sitä enää itse halua. Onko eettistä estää toista? Jätän tietenkin käsittelemättä sen, että en itse ainakaan halua seksiä kuin vaimoltani. Muu ei ole vaihtoehto, tietenkään.
Tämä kysymys sivusuhteen oikeutuksesta on sitten ihan eri asia ja se liittyy kai siihen, mitä itsekukin käsittää parisuhdeuskollisuudella. Olisi ihan mielenkiintoisen keskustelun paikka. Jos ihan lyhyesti nostan joitakin pointteja esille, niin sivusuhteen tekee ongelmalliseksi puolisoiden välisten jännitteiden lisäksi se, mikä olisi oikein ja kohtuullista sitä kolmatta osapuolta kohtaan. Mitkä ovat hänen pitkän tähtäimen odotuksensa ja emotionaaliset panostuksensa suhteeseen ja sen kaikkiin osapuoliin?
Mutta pointtini siis oli, että on jotenkin huvittavaa kuulla tuota seksuaalisesti turhautuneiden puolisoiden julistusta, jonka mukaan he ainoastaan haluaisivat vain niin kovasti rakastaa puolisoitaan, ja nämä mokomat eivät vain ota tätä pyyteetöntä ja epäitsekästä rakkaudentyötä ja uhrausta vastaan. Ihan vihaksi pistää ja katkeruuden juuri kasvaa.
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Hei M42
Mikä on pelottavaa minun mielestäni on se, että olet kehittänyt jonkinlaisen riippuvuuden, ikään kuin et voisi olla ilman seksiä todella onnellinen.
Pyydän, että ajattelet tilannetta jossakin 1900-luvun alussa. Tuolla seksuaalisella aktiviteetilla vaimollasi olisi ollut ehkä toista kymmentä raskautta, monia keskenmenoja, useita synnytyksiä, ehkä jokunen lasten kuolema. Hänen terveytensä ja jaksamisensa alkaisi olla rajoillaan. Ehkä yrittäisitte keskeytettyä yhdyntää, teillä saattaisi olla joku käsitys ”varmoista päivistä”. Silti jokainen ”nautinnollinen yhdyntäsi” olisi leikkiä vaimosi hengellä ja hyvinvoinnilla. Lisäksi jo nykyisen lapsiluvun elättäminen ja kouluttaminen olisi haasteellista. Olisiko sinulla sydäntä jatkaa sukupuolielämää? Vai tekisittekö sen ratkaisun, mihin kaupungistunut ja ahtaasti asuva väki oli usein pakotettu eli ”vuode-eroon”? Tämähän oli tutkimusten mukaan merkittävä lapsiluvun vähenemiseen vaikuttava tekijä ennen halpojen ja tehokkaiden ehkäisykeinojen aikaa.
Jos nyt sanot, että se oli silloin, mutta nyt on nyt, niin minun käsitykseni mukaan meidän pitäisi kuitenkin olla henkisesti yhtä stoalaisia ja yhtä lujia ja miehekkäitä kuin nuo esivanhempamme. Ihan kun meidän pitäisi tarvittaessa pystyä talvisodan henkeen ja uhrauksiin.
Siksi elämänilon ja avio-onnen rakentaminen noin vahvasti seksin varaan on minusta jotenkin pelottavaa, addiktionoloista ja kylmää.
Vähän ohis, mutta kun nyt stoalaiset otit esiin. Eivät likikään kaikki alkuperäiset antiikin ajan ”oikeat” stoalaiset olleet mitään tynnyrissä eläviä askeetikkoja. Sen filosofian ehkä tunnetuimmat tänä päivänä lienevät Seneca ja Marcus Aurelius, jotka olivat hyvinkin ylhäisiä, jälkimmäinen peräti Rooman keisari…
Itsekin kyllä tietyssä mielessä viehätyn stoalaisesta ajattelutavasta, mutta en ole käsittänyt sitä mitenkään nautintojen kieltämiseksi tai väheksymiseksi. Pidättäytymisen ajatus siihen kyllä kuuluu, mutta minun nähdäkseni enemmän sellaisena että se vain korostaa nautinnon arvoa silloin kun siihen antautuu, eikä niin että tunnetaan ylemmyyttä siitä omasta pidättäytymisestä. Stoalaisuutta ei harjoiteta muita varten, vaan se on eräänlaista itsetutkiskelua ja omien prioriteettien hakemista ja eri asioiden todellisen arvon punnitsemista.
(Tämä ihan yksityisajattelua, joku ”oikea” filosofi saa närkästyä ajatuksistani aivan vapaasti 😀)
Ketjun teemaan palatakseni, asenteesi seksiin ei kuullosta kovin stoalaiselta, pikemminkin jotenkin … no, en tiedä miltä, mutta se joku on verhottu tällaiseen vähän ylimieliseen väheksyntään, että seksistä tykkäävillä ihmisillä on jotakin vinossa.
Jatkan vielä stoalaisen asenteen manspleinaamista itse itselleni. Kun nyt vähän enemmän sitä vielä pohdin (siitä on aikaa kun olen näitä viimeksi lukenut), niin tulin siihen ajatukseen, että oikeastaan kaikkein keskeisintä on sen tosiseikan hyväksyminen, että kaikki hyvä (ja pahakin) päättyy aikanaan, elämäkin sitten loppuviimeksi. Luopumis- ja pidättäytymisharjoitukset voivat auttaa sen asian sisäistämisessä, mutta ne eivät ole se pointti, eikä varsinkaan muiden elämän arviointi omien valintojen pohjalta. Tärkeintä on saavuttaa mielen tyyneys, jolloin voi täysipainoisesti nauttia siitä hyvästä mitä on, menettämättä kuitenkaan tasapainoaan sitten kun luopumisen hetki tulee.
Kyllähän sinä Jäärä tämänsuuntaisia ajatuksia alkuun muistaakseni esititkin, mutta jotenkin tämä keskustelu on ajautunut vähän pientareen puolelle. Mitä nyt sitten seksihalujen hiipumiseen tulee, niin joo, kyllähän ne lähes kaikilla ennemmin tai myöhemmin hiipuvat. Mutta ei se ole este nauttia seksistä niin kauan kun halut roihuavat, eikä se ole este yrittää hidastaa halujen hiipumista sitten kun sellaista alkaa havaita. Ja ennen kaikkea se ei ole mikään syy luopua seksistä ”ennenaikaisesti”.
Sinulla ei varmaan niitä haluja niin kauhean voimakkaana ole koskaan ollutkaan, kuten olet itsekin antanut ymmärtää. Se on täysin fine. Mutta se ei ole mittatikku kenenkään muun halujen oikeutetulle määrälle.
En ole muistaakseni kieltänyt ketään nauttimasta seksistä niin kauan kuin kummallakin ne ”halut roihuavat”. Ei tietenkään ole väärin yrittää estää halujen hiipumista, jos seksi itselle on tärkeää. Tässä vain keinot ovat tunnetusti vähissä, jos selvää lääketieteellistä syytä ei löydy.
Suuri eettinen kysymys sitten onkin, mitä tehdä tilanteessa, jossa seksuaaliset halut ovat toiselta peruuttamattomasti kadonneet ja toinen tuntee, että tämä nyt oli ihan ennenaikaista.
Jos se halukkaampi osapuoli hylkää tai lähtee sivusuhteeseen, niin se osoittaa kuinka kaikki tämänkin palstan miesvuodatukset seksistä silkkana rakkaudenosoituksena puolisolle ovat pötyä. Kyseessä on ollut pohjimmiltaan halu omaan seksuaaliseen nautintoon. Aina parempi jos puolisokin nauttii, mutta perusasetelma on, että mies haluaa naisen, johonka halunsa tyydyttää (joskus tietysti niinkin päin, että se halukkaampi on nainen). Aamukahvin keitto puolisolleni on vilpitön, arkinen rakkaudenosoitus, mutta en saa itkupotkuraivaria enkä katkeroidu, jos se rouvan kahvintuska joskus loppuisi. Vielä vähemmän voisin kuvitella julistaa lähteväni etsimään naista, jolle minun kahvini kelpaa.
Minusta ainut eettisesti kestävä ratkaisu tuossa tilanteessa on halukkaamman sopeutuminen. Niinhän on sopeuduttava eritahtiseen vanhenemiseenkin ja jompaan kumpaan pyytämättä ja tilaamatta iskeviin sairauksiin.
Noinhan se menee, ja jos ei vaan voi olla ilman aamukahviaan, niin sitten sen lähtee hakemaan huoltikselta. Mietitään myös niin, että miksi seksi on sellainen asia joka pitää toteuttaa sen yhden tietyn kanssa, jos se ei toiselle ole merkityksellistä mitenkään?
Kun vaimosi lopettaa kahvinjuonnin, kieltääkö hän sinuakin kahvittelemasta?
Seksi siis merkitsee silti jotain, vaikkei sitä enää itse halua. Onko eettistä estää toista? Jätän tietenkin käsittelemättä sen, että en itse ainakaan halua seksiä kuin vaimoltani. Muu ei ole vaihtoehto, tietenkään.
Tämä kysymys sivusuhteen oikeutuksesta on sitten ihan eri asia ja se liittyy kai siihen, mitä itsekukin käsittää parisuhdeuskollisuudella. Olisi ihan mielenkiintoisen keskustelun paikka. Jos ihan lyhyesti nostan joitakin pointteja esille, niin sivusuhteen tekee ongelmalliseksi puolisoiden välisten jännitteiden lisäksi se, mikä olisi oikein ja kohtuullista sitä kolmatta osapuolta kohtaan. Mitkä ovat hänen pitkän tähtäimen odotuksensa ja emotionaaliset panostuksensa suhteeseen ja sen kaikkiin osapuoliin?
Mutta pointtini siis oli, että on jotenkin huvittavaa kuulla tuota seksuaalisesti turhautuneiden puolisoiden julistusta, jonka mukaan he ainoastaan haluaisivat vain niin kovasti rakastaa puolisoitaan, ja nämä mokomat eivät vain ota tätä pyyteetöntä ja epäitsekästä rakkaudentyötä ja uhrausta vastaan. Ihan vihaksi pistää ja katkeruuden juuri kasvaa.
Jos on tilanne, että toinen on haluton, niin hän varmasti voisi sen verran rakastaa että sallii halut toiselle.
Kolmansien osapuolien miettiminen on turhaa tuossa vaiheessa, ei voida sanoa ettei kukaan lähtisi tuollaiseen. Jos halukkaampi on nainen, niin seksiä löytynee kyllä kohtuullisella vaivannäöllä ilman sen suurempia tunteita.
Mutta mitä jännitteitä puolisoiden välillä tuo asia aiheuttaisi? Mikä juuri siitä tekee niin vaikean asian? Voithan puhua muille ihmisille ilman että puoliso on mustasukkainen. Ja kysymys on siitä, että miksi haluton haluaa sen seksin blokata halukkaammaltakin. Siihen ei vielä tullut vastausta.
Alue: Seksi
Jäärä mikä jäärä..