Mies jätti minut ja lapset - haluaa nyt olla kaveri

Tarviiko miehen kahvittelupyyntöihin reagoida? Sanot vaan, että "aijaa, vai niin..nyt täytyy lopettaa heippa!". Vaatinee aikaa, että lopettaa. Käytät ihan liikaa aikaa näiden sen viestien miettimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Päivitänpä kuulumisia, olen siis ap. Tilanne menee nyt entistä pahemmaksi. Ex-mies alkaa olemaan kuin iilimato kimpussa. Hän haluaa kuulemma, että alamme kahvitteleman toistemme luona. WTF?!

Oikeasti, mä en halua olla missään tekemisissä hänen uuden naisen kanssa, saati että menisin sinne kahville. En tosin halua exää minunkaan kotiini kahville tai edes kynnykseni yli. Mies painostaa todella, todella voimakkaasti. Pelkään, että kohta mun on pakko suostua. Mä voin jo oikeasti fyysisesti pahoin.

Exä puhuu tavatessamme kuinka haluaa että ollaan kavereita. Viimeksi hän toi mulle lapset tuodessaan jäätelöä! En halua mieheltä yhtään mitään. Ainoa mitä haluan on, että hoitaa lapset hoitovuorollaan ja palauttaa mun luo sopimuksen mukaan. 

Mies on nyt myös erittäin vihainen, että olen katkaissut välit hänen sukulaisiinsa. Eihän mulla mitään riitaa heidän kanssaan ole. Mutta en halua olla hänen sukulaisten (mukaanlukien exän vanhemmat) kanssa missään tekemisissä. Miksi olisin? Exä voi hoitaa lasten sukulaissuhteet omiin sukulaisiinsa omalla hoitovuorollaan. Eli exä jotenkin yrittää sitoa minua takaisin sukuunsa ja häneen sekä sen lisäksi pitää uuden suhteensa. Eli ihan kuin hän haluaisi kaksi perhettä : ex-perhe minun kanssa ja uusi perheensä. 

Mies ei kunnioita yhtään mun vapauttani valita ystäväni. Ja ei, en halua mitään yhteiselämää hänen uuden naisensa ja perheensä kanssa. Piste. Lähestymiskiletoa en ilmeisesti voi hakea, koska mies ei kuitenkaan välisin tunkeudu kotiini eikä mies uhkaa minua esimerkiksi väkivallalla. Mutta musta alkaa tuntumaan, että pääsen kohta helpommalla jos suostun miehen vaatimuksiin ja menen aika ajoin ryystämään väkisin  kupin kahvia hänen uuteen kotiinsa uuden naisen kanssa. Mitä nautintoa mies saa tästä?!?

AP

Myös henkinen väkivalta on väkivaltaa ja tossa tapauksessa se on täyttynyt, kun mies ihan selvästi kävelee sinun rajojesi yli jatkuvasti. Näkeehän sen jo siitäkin, että olet alkanut epäillä oman henkisen otteesi lipsumista ja taipumista toisen tahtoon.

Sanot vaan miehelle, että olet lukenut eroon liittyvää kirjallisuutta ja jos eronneen on helpompi pitää tarvittavaa etäisyyttä, lasten asiat tietysti huomioiden, niin täytyy tehdä kuten parasta itselle on. Sinulle on nyt parasta pitää etäisyyttä. Neutraalisti ja ehdottomasti, sanot sen niin, että itsekin uskot siihen.

Aika auttaa siihen, että pääset tunteissa tasapainoon. Ja siihenhän mies tähtää, joko tahallaan tai omien tunteidensa sekamelskassa. Ero on luopumista ja se on käytävä läpi. Annan sut pois. Voit myös sanoa, että se on helpompaa nyt heti käydä läpi kuin pitkittää eron käsittelyä esim. siihen kun alat tapailemaan uutta miestä. Kysy mieheltä eikö sekin olisi hieman outo tilanne hänenkin mielestään, kahvitella teidän uusien puolisoiden kanssa? Ei ainakaan kovin tavallinen tilanne. Ja kahdestaan kahvittelu olisi sekin outoa, ei tunnu hyvälle idealle ja haluat pitää etäisyyden.

Kuvittelin itseni samaan tilanteeseen ja kyllä se on niin, että mihin uskon ja sanon sen varmuudella niin siihen on exänikin uskonut, en antanut hänelle omalla varmuudellani ja ehdottomuudellani vaihtoehtoja. Ihmissuhteiden luovijat näkevät kaikki reitit ja käyttävät ne hyväkseen, tai muita ihmisiä hyväkseen ja se täytyy stopata.

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko miehen kahvittelupyyntöihin reagoida? Sanot vaan, että "aijaa, vai niin..nyt täytyy lopettaa heippa!". Vaatinee aikaa, että lopettaa. Käytät ihan liikaa aikaa näiden sen viestien miettimiseen.

Miksei "En halua kahvitella"? Tuopssa voi jäädä miehelle ajatus, että AP vielä harkitsee tilannetta.

Hyvä jos tosiaan käsität ja olet tiukasti sitä mieltä, että et halua ottaa miestä takaisin. Olen tämä kommentin kirjoittaja.

Mutta siksi kysyin kun on niin surullista, vaikka mies on lähtenyt toisen matkaan, ei voi enää koskaan luottaa ja mitä lapsetkin ajattelevat ym. Niin silti jotkut naiset ovat ottaneet takaisin siltä seisomalta. Vaikka ovat hyvin selvillä, että mieheen ei voi luottaa.

Ja jatkavat elämää niinkuin ennen ko. tapahtumaa.

Miehesi tuntuu juuri tämäntyyppiseltä mieheltä joka niin luulee myös itselleen mahdolliseksi.

Nämä ko. miehet ovat nimittäin usein hyvin samantyyppisiä, toimivat samantyyppisesti ja vaimonsa usein myös jotenkin jääneet mieheen koukkuun. Joko henkisesti tai taloudellisesti, usein molempia.

Onneksi aloittaja pärjää taloudellisesti, näin olen ymmärtänyt. Se on suuri helpotus ja mies ei voi vaikuttaa sitä kautta.

Hanki ap sellainen vanha kirja kuin Kiukku on voimaa. Luin sen joskus ja tajusin, miten rajoja pidetään "kiukun voimalla" eli rajojen pitämiseen tarvitaan hitusen aggressiota tueksi.

Tuntuu siltä, että mies juuri pelkää, että aloittaja pääsee elämässään eteenpäin ja "unohtaa" miehen. Mies menettää vaikutusvoimansa exäänsä.

Kun on koko ajan toisen elämässä mukana niin mahdollinen paluu on helppoa.

Myös haluaa ilmeisesti, että exä ei ala seurustelemaan. On koko ajan kuulolla ja huomaa heti kun uusi mies astuu kuvioon.

On mustasukkainen vanhasta vaikka itsellä on jo uusi.

Tuttu kuvio monelle.

Vierailija kirjoitti:

Hanki ap sellainen vanha kirja kuin Kiukku on voimaa. Luin sen joskus ja tajusin, miten rajoja pidetään "kiukun voimalla" eli rajojen pitämiseen tarvitaan hitusen aggressiota tueksi.

Se syö ihmistä aika paljon, jos ylläpidät aggressiota jotain ihmistä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko miehen kahvittelupyyntöihin reagoida? Sanot vaan, että "aijaa, vai niin..nyt täytyy lopettaa heippa!". Vaatinee aikaa, että lopettaa. Käytät ihan liikaa aikaa näiden sen viestien miettimiseen.

Miksei "En halua kahvitella"? Tuopssa voi jäädä miehelle ajatus, että AP vielä harkitsee tilannetta.

AP on ilmeiseti sanonut näin miehelle useita kertoja ja silti soittelee ja painostaa. Itse en tässä vaiheessa viitsisi edes selitellä enää. Normaaliälyinen ihminen kyllä tajuaa. Tässä mies tuntuu vain innostuvan tuosta. Tuommoiselle tyypille vastaus: "En halua olla ystäväsi ja viettää aikaa enää eron jälkeen, koska jätit minut/sinulla on uusi." tarkoittaa, että "Minulla on vielä  tunteita sinua kohtaan, yritä kovempaa." ja tästä mies saa jotain sairasta mielihyvää, kun tuntee olevansa haluttu.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, että mies juuri pelkää, että aloittaja pääsee elämässään eteenpäin ja "unohtaa" miehen. Mies menettää vaikutusvoimansa exäänsä.

Kun on koko ajan toisen elämässä mukana niin mahdollinen paluu on helppoa.

Myös haluaa ilmeisesti, että exä ei ala seurustelemaan. On koko ajan kuulolla ja huomaa heti kun uusi mies astuu kuvioon.

On mustasukkainen vanhasta vaikka itsellä on jo uusi.

Tuttu kuvio monelle.

Eli ei ole käsitellyt eroa. Hyvin tyypillistä tapauksissa, jossa otetaan heti erottua uusi kumppani.

On kyllä ahdistava tilanne. Ei varmaan auta kuin sanoa todella rumasti. Päästää kilttinä ihmisenä sellaiset sanat, joita tämä ex ei ole ikinä suustasi kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko miehen kahvittelupyyntöihin reagoida? Sanot vaan, että "aijaa, vai niin..nyt täytyy lopettaa heippa!". Vaatinee aikaa, että lopettaa. Käytät ihan liikaa aikaa näiden sen viestien miettimiseen.

Miksei "En halua kahvitella"? Tuopssa voi jäädä miehelle ajatus, että AP vielä harkitsee tilannetta.

AP on ilmeiseti sanonut näin miehelle useita kertoja ja silti soittelee ja painostaa. Itse en tässä vaiheessa viitsisi edes selitellä enää. Normaaliälyinen ihminen kyllä tajuaa. Tässä mies tuntuu vain innostuvan tuosta. Tuommoiselle tyypille vastaus: "En halua olla ystäväsi ja viettää aikaa enää eron jälkeen, koska jätit minut/sinulla on uusi." tarkoittaa, että "Minulla on vielä  tunteita sinua kohtaan, yritä kovempaa." ja tästä mies saa jotain sairasta mielihyvää, kun tuntee olevansa haluttu.

Niin, siksipä pitäskin sanoa asia mahdollisimman suoraan ja selkokielellä.

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan on ollut toimiva tapa jättää huomioimatta kaikki muu paitsi lapsiin liittyvät jutut. Siis et vastaa, jos viesti ei liity lapsiin. Jos viestissä on sekä lapsiin liittyvää että muuta lätinää, vastaat ikään kuin et olisi huomannutkaan sitä muuta lätinää.

Jos hän tuo jotain herkkuja, sanot että kiva, mä vien nämä töihin tarjolle.

Kyllä toimii.

Mulla tämä sama taktiikka, toimii. Jos viestissä on "hyvää viikonloppua, tänään xx keikalla, olen menossa sinne, muistatko blaa blaa ja serkku lähettää terveisiä" niin siihen ei vastata yhtään mitään. Jos lukee lisäksi "voinko hakea Annin jo kolmelta" niin vastaa"kello kolme ok".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki ap sellainen vanha kirja kuin Kiukku on voimaa. Luin sen joskus ja tajusin, miten rajoja pidetään "kiukun voimalla" eli rajojen pitämiseen tarvitaan hitusen aggressiota tueksi.

Se syö ihmistä aika paljon, jos ylläpidät aggressiota jotain ihmistä kohtaan.

Ihmistä syö myös se ettei pysty pitämään rajojaan, ja muut ihmiset koko ajan kävelee sun yli. Mun terapeutti sanoi, että erossa on monta vaihetta, ja yksi niistä on olla vihainen. Se auttaa riuhtaisemaan itsensä irti haitallisesta roikkumisesta.

Kiltti ihminen vain aina ajattelee kaikkia muita, mikä on lapsille hyväksi, mitä hyvää äiti tekisi, ymmärtää eksää ja kaikkia maailman ihmisiä.

Pitää olla jonkun aikaa vihainen, ja pitää vain oman puolensa. Lapsetkaan ei tee mitään äidillä, joka vain nyyhkii ja on kynnysmatto. Sehän on pelottavaa.

Tietenkään vihaisuus ei näy ulos huutamisena, vaan itsehillintänä ja asiallisuutena. Ja että voi vain sanoa hymyilemättä, ei käy.

Ap, me osataan niin hirveän hyvin lukea sun viesteistä tilanne ihan siitä syystä, että

_et ole ainoa_. Ihan kokemuksen perustuen täällä kommentoidaan. Suosittelen sellaista, että jätät mahdollisimman paljon huomiotta ja milloin et voi, olet tiukka. Toistelet vain papukaijana samoja lauseita.

Nyt ei oikeasti ole mitään järkeä käydä tollaisia keskusteluita, jotka perusluonteeltaan kuuluu parisuhteeseen. Mitä sä siitä välität, mikä sen exän pahin pelko on tai ei ole. Älä keskustele ollenkaan tällaisista. Kysyt vain, et oliko lapsista jotain, ai jaa ei, no heippa sitten. Sit vain luuria korvaan tai ovea kiinni naaman edestä. Ja jos exä sanoo, et hän _haluaa_ olla ystävä, toteat vain, et no mä en halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko se niin ap että sinulla ei ole vielä uutta kumppania mutta miehelläsi siis nyt tietenkin on tämä uusi kumppani?

Jos näin niin teet sopimuksen jonkun kaverimiehen kanssa (jota exäsi ei tunne) että tämä kaveri tulee mukaan kahvitteluihin ”uutena poikaystävänäsi”. Olen aivan satavarma että exäsi kiinnostus kaikenlaiseen yhdessäpitoon ja kahvitteluun loppuu kuin seinään sen jälkeen kun kyseessä ei olekaan hän ja uusi avokki + sinä yksin vaan sinullakin on joku uusi siinä rinnallasi.

Jos nyt exäsi kuitenkin olisi täysin harvinaislaatuinen tomppeli ja hän oikeasti nauttisi ajatuksesta että vietätte aikaa kahtena uuspariskuntana niin sano että uusi suhde vie niin paljon aikaa ja ettei nyt kiinnosta kahvittelut muiden kanssa, sorry, koska haluatte vastuullisina aikuisina miesystäväsi kanssa tavata lähinnä vain silloin kun lapset ovat miehellä.

Olen kuitenkin aivan varma että exääsi rupeaa nyppimään todella pahasti todella nopeasti kun hän huomaa että olet itsekin mennyt elämässäsi eteenpäin etkä olekaan enää ”vain” lasten äiti.

Ei todellakaan pidä alkaa esittämään mitään ja keksiä valheita.

Miten ap nämä kahvikutsut on esitetty ja mitä olet oikeasti niihin vastannut? Sano suoraan, että ei kiinnosta. Päästätkö exäsi vielä kotiisi. Oletko tarjonnut hälle kahvia?

Ex sanoo, että haluaa että voidaan istua yhdessä ja kahvitella. En kutsu sitä kahville, enkä keitä kahvia mutta hän vaan vonkuu. Exä sanoo, että haluaa olla minun ystävä ja että hänen suurin pelkonsa on, että en halua enää koskaan nähdä häntä. No, miksi ihmeessä haluaisin häntä nähdä?!? Hän itse hankkin uuden naisen ja halusi eron. Miksi ei nyt nautikaan uudesta onnesta vaan haluaa 'nähdä' minua?

Exä sanoo, että pelkää etten koskaan päästä häntä kotiini kylään. No miksi päästäisin? Mä en halua mennä hänen kotiin, enkä halua exää mun kotiin.  Exä sanoo, että haluaa tulla mun kotiini välillä lasten luo. En halua, hoitakoon lapset omalla hoitovuorollaan omassa kodissaan.

Olen sanonut hänelle todella selkeästi, että en halua olla hänen kanssaan tekemisissä kuin sen palkollisen mitä lasten huoltajuus vaatii. Olen sanonut, etät en edes halua jutella hänen kanssaan kuin sähköpostilla/whapilla ja silloinkin vain pakollisen. Mutta kun ei mene perille. Exä alkaa vääntämään , että hän haluaa olla ystävä. 

Lisäksi exä puhuu "...kun meidän perhe...". Olen sanonut sata kertaa, että meillä ei ole enää perhettä! Ei mene perille. Tää on ihan hirveetä. 

Mulla ei ole uutta miestä, elän sinkkuna. 

AP

 Sinuna toteuttaisin nyt tuon hänen pahimman pelkonsa. Puheluihin ei ole pakko vastata eikä ovea avata. Jos on oikeasti asiaa niin viestit on keksitty. Ala myös varmuuden vuoksi kirjaamaan ylös/tallettamaan ei-toivotut yhteydenotot sisältöineen, sillä jos käytös tuosta pahenee ollaan jo vainoamisen puolella ja saatat tarvita viranomaisapua. Nykyinen tilanne on huono myös lasten kannalta, suurella todennäköisyydellä hekin joutuvat pian miehen pelinappuloiksi ellei häntä estetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki ap sellainen vanha kirja kuin Kiukku on voimaa. Luin sen joskus ja tajusin, miten rajoja pidetään "kiukun voimalla" eli rajojen pitämiseen tarvitaan hitusen aggressiota tueksi.

Se syö ihmistä aika paljon, jos ylläpidät aggressiota jotain ihmistä kohtaan.

Kyllä mutta joskus se on tarpeen. Itse sain pidettyä rajoista kiinni koska olin loukkaantunut lojaaliuden puutteesta ja vihainen exän käyttäytymisestä eron yhteydessä. En ollut vihainen erosta sinänsä, rakkauteni oli jo loppumassa. Sain suuttumuksella itseni eroon ja ns. tapettua tunteet, ja tehtyä sen etten ollut tekemisessä exäni kanssa. Hän halusi olla tekemisessä ja se olisi vain pitkittänyt eroa. Viidentoista vuoden liitto.

Joku tarvitsee suuttumuksen koska rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys eikä viha, ja minä en erossa voinut heti muuttua puolisosta tuttavaksi enkä ajatella niin exästänikään. Käsitin vasta myöhemmin, että exänikin suhtautui minuun heti eron aikana välillä vihamielisesti, ja välillä halusi olla ystävä, päästäkseen irti minusta mutta tunteet eron aikana olivat ristiriitaiset. Minä vihassani olin johdonmukainen mutta surua erosta se oli. En halunnut olla exän kanssa tekemisissä yli vuoteen ja sitten parin vuoden jälkeen satunnainen kohtaaminen ei enää tuntunut miltään. Ehkä pari kolme vuotta vähän kilpailua kummalla meistä menee paremmin, nyt toivon, että meillä molemmilla menisi hyvin. Aika parantaa ja tasoittaa. Minä ihmisenä kaipaan itselleni tunnetta, että olen sujut menneisyyteni kanssa. Katunut en ole koskaan oikeastaan mitään mutta haluan tunteen, että olen tehnyt asiat suunnilleen oikein. Ainakaan en ole katkera mistään ja toivottavasti kukaan ei ole katkera minun tekemisistäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki ap sellainen vanha kirja kuin Kiukku on voimaa. Luin sen joskus ja tajusin, miten rajoja pidetään "kiukun voimalla" eli rajojen pitämiseen tarvitaan hitusen aggressiota tueksi.

Se syö ihmistä aika paljon, jos ylläpidät aggressiota jotain ihmistä kohtaan.

Tässä aggressiolla ei tarkoiteta tuhoavaa aggressiivisuutta vaan sellaista, jonka avulla sanotaan ei ja pidetään muutenkin omista rajoista kiinni. Versus liika kiltteys.

Äskeinen jatkaa:

Kirjoita hei ihan paperille itseäsi varten mitä haluat ja et halua. Ja sit valmiit lauseet, joita ehdit rauhassa miettiä.

Jos et halua kahvitella, toista lausetta ”Minä en halua.” Ei sitä tarvitse ees perustella mitenkään.

Jos haluat, voit kokeilla myös mielikuvaharjoituksia, esimerkiksi mielessäsi puet exäsi sellaiseksi vauvaksi, joka hän sun silmissä on. Netistä ja kirjastosta apuja tähän.

Tuo sanojen harjoittelu on hyvä idea. Istutat näkymättömän exän tuolille, ja sanot mitä ajattelet. Sitten se on paljon helpompi sanoa hänelle päin naamaa, jos nämä tilanteet tulevat eteen oven suussa.