Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun puoliso sanoo kaikkeen ei?
Toivoisin kokemuksia tai rakentavia kommentteja. Viime vuodet puolisoni kanssa ovat olleet yhtä kiviseen vetämistä, hänellä on toki oma työ, omat harrastukset ja oma elämä kuten minullakin mutta yhteiset asiat käyvät yhä vähemmälle. Olen huomannut, että hän sanoo ei käytännössä kaikkiin ehdotuksiini ja tunnen kutistuvani yhä pienemmäksi ja mitättömämmäksi kodissani. Kyseessä siis lähinnä arkiset asiat, astiastot, siivoukset, loman vietto, makuuhuoneen lämpötila. Kaikki ehdotukseni ovat epämiellyttäviä ja vääriä, jos alan puolustautumaan niin hän lopettaa väittelyn jollakin järkevällä faktalla, mitä etsii netistä. Tyyliin: ei sulla voi olla kylmä, koska Googlen mukaan makuuhuoneen optimilämpötila on 18 astetta eikä mullakaan ole yhtään kylmä. En tiedä, miten asian voisi edes ottaa puheeksi. Omasta mielestään hän on hyvin mukava ja joustava puoliso, eikä ymmärrä yhtään mistä puhun.
Kommentit (456)
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei ymmärrä mitä tarkoitat? Erikoinen juttu. Viime vuosina ilmennyt?
Terapiassa olette ja ei silti muutosta?
Nyt tämä esille terapiassa ja ehkä sun olis hyvä mennä yksin puhumaan terapeutin kanssa, että mies ei voi vaikuttaa sun puheisiin.
Outoa on tuo käytös!
Ei ole ilmennyt viime vuosina, vaan varmaan on ollut alusta asti, mutta en vain ole aiemmin oikein ymmärtänyt kuviota. Siinä on käynyt niinkuin tuo äiti tuolla aiemmin hyvin kirjoitti, kun mulle on hiljakseen alettu kertoa, että olen väärässä ja ei kukaan jaksa mun toiveita kuunnella, niin sitten olen uskonut siihen. Olen ajatellut, että taidan olla vähän tyhmä ja mun tarpeet on toissijaisia. Nyt vasta viime aikoina olen herännyt siihen, että ehkä näin ei olekaan. Jospa ne ei olekaan kohtuuttomia, tai osoitus mun tyhmyydestä ja heikkoudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoritapa vähän ihmiskokeita.
Kysy siltä puolisoltasi, että ihanko oikeasti hänestä on tärkeämpää pitää ikkunaa auki periaatteen vuoksi kuin se, että sinä, hänen (oletettavasti) rakkaansa, saisit nukkua kunnolla ja palelematta.
Tai mitä tapahtuu, jos siirryt väliaikaisesti olohuoneeseen sohvalle/patjalle nukkumaan? Toteat vain, että alkaa olla niin pinna kireällä yöpaleluheräilyiden takia, että tarvitset muutaman kunnolla nukutun yön.
Entäpä jos joka yö herättyäsi käyt laittamassa ikkunan kiinni? Kerta toisensa jälkeen. Nouseeko puoliso avaamaan ikkunan aina uudestaan?
Tai mitä tapahtuu, jos otat puheeksi, että mitäpä jos puoliso hankkisi ohuemman peiton, tai nukkuisi pelkällä pussilakanalla, kun sinua edelleen palelee kahdesta paksusta peitosta huolimatta?
Tai mitä jos alat puolihuolimattoman näkyvästi ja kuuluvasti katsella jotain pientä kakkosasuntoa, "kun meidän nukkumisympäristövaatimukset on niin erilaiset, tästä ei tunnuta pääsevän kompromissiin ja joka yö vaan palelee".
Näillä saat varmasti selvitettyä, mistä on kysymys, miehen todellisesta tarpeesta saada nukkua ikkuna auki, periaatteesta, valtataistelusta, silkasta kusipäisyydestä vai jostain muusta.
Ps. Itselläni ei mikään untuvatäkki riitä, mutta Ruskovillan villatäytteinen peitto on huippulämmin! Tosin talvella otan alle fleecepeiton ja tarvittaessa vielä päälle tavallisen peiton. Villasukat on jalassa ympäri vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun. Eli kumppani väkertää vastaan jostain "periaatteesta"?
Tässä on tyypillä kyseessä tunnelukko, joka vaatii työstämistä, joka vaatii ongelman myöntämistä ja paljon duunia = ei tule muuttumaan, ei vaikka päin seinää juoksisit ja mitä tekisit.
Pomottaa sinua siksi että haluaa olla kaikessa niskan päällä ja määrätä, ettei koe näin itseään jotenkin alistetuksi.
On ihan normaalia sopia yhdessä asioista parisuhteessa, jos joku aivan tieten tahtoen heittää tässä kapuloita rattaisiin, kun kokee sen jonain määräilynä niin älä jää tuollaiseen pelinappulaksi.
Sehän sä nyt tossa olet, ei tolla oo mitään tekemistä sun tai teidän suhteen kanssa. Tämän henkilön oma päänsisäinen dilemma.Tee testi, ehdota esimerkiksi että alatte käyttää aina kaupassa kestokasseja (tai jotain vastaavaa), esitä oma näkemyksesi johonkin suht pieneen juttuun ja katso alkaako vänkääminen. Jos alkaa niin tuo ei tule loppumaan koskaan.
Ja sinä joka kirjoitit, että pehmustat aivan normaaleja asioita aikuiselle ihmiselle ja saat vastaukseksi jotain ärinää pikkujutuista, miten ihmeessä viitsit? Arvosta nyt itseäsi vähän äläkä selittele tuota törkeyttä jollain stressillä. Menkööt ukko pihalle potkimaan puita jos kerran noin stressityttää että täytyy syöstä viattoman kumppaninsa niskaan. Aivan stnan raskasta varoa sitä mistä nyt seuraavaksi tyyppi kimahtaa.
Ja joo, kokemusta löytyy ja edelleen pistää vihaksi. Tuollaisten kanssa ehkä tulee toimeen jos teet tasan just heidän mielen mukaan, oot samaa mieltä kaikesta ja varot mitä sanot. Mulle ei enää kävis.
Olen asioiden pehmustaja. Kyllä mä nyt vaan jaksan :D Mulla on oikein kiva mies ja kiva elämä, voin nauraa välillä vedet silmissä noille miehen vänkäämisille (jopa päin naamaa siis, ja huumori nyt ylipäänsä on hyvä keino käsitellä monet asiat) ja välillä halata ja rutata. Mä ymmärrän että monet suhteet kaatuu tämän tai minkä vaan ongelman takia, mutta ei se oo meillä edes lähellä.
Sitä kun päättää rakastaa ja haluaa toiselle parasta niin kaikenlaiset epätäydellisyydet menettää merkitystään.
Tietty mulla ois eri ääni kellossa jos tää oikeasti ärsytyäisi tai loukkaisi mua. Mutta ei ärsytä ja loukkaa.Jestas sentään. Miksi se ei ärsytä ja loukkaa ja on ihan ok sulle, kun toi on väärin?
Ei se ole mitään "epätäydellisyyttä", että toinen tiedostaen mitä tekee purkaa huonoa tuultaan sinuun. Sun ei tarvitse "take his shit". Eihän toi ole edes mikään ongelma, jota miehesi edes yrittäisi ratkoa, vaan kunhan syytää sun päälle pahaa mieltään kun tietää että sä kuuntelet mitä vaan, kun oot "päättänyt rakastaa". Se ei riitä että sä päätät rakastaa, kun se ei selkeesti riitä. Ei se miehesi noin sua kohtaan muuten käyttäytyis.
Ei ole tarkotus provota ja olla hankala, mutta uskon että ihan oikeesti sulla ei voi olla hyvä olla tossa suhteessa. Eihän nyt kenestäkään toisen jatkuva tuittuilu ja inhottava puhetapa voi olla niin hauskaa että oikein vedet silmissä naurattaa.. ja että huumori auttaa? En oo ikinä kuullu mitään yhtä typerää. Eihän toi ole sellanen asia, jota tarttis huumorilla purkaa.
Vähän vaikuttaa että "pehmustat" on siis sitä että oot kokoajan varuillas ettei miehes räjähdä sulle jostain mitättömästä asiasta. Voi olla, että välillä on kivaa tai jotain muita syitä pysyä suhteessa mutta kukaan ei jaksa elää noin vaikka miten päättäs rakastaa.
Ja jos aattelit tulla sanomaan etten tiedä miten ihana miehes on ja kuin kivaa teil on, niin älä vaivaudu.
Ihmissuhteissa on oltava rajat miten saa kohdella ja miten ei. Kyllä sä oot ansainnu ihan sellasenkin kivan miehen joka ei kuuna päivänä tahallaan ärjymällä sun mieltäsi tahdo pahoittaa. Tai ketä kiinnostaa miltä susta tuntuu. Jos tän olis joku mulle kertonut joskus, niin paljolta vaivalta olis säästyttyVielä semmonen tiivistys että olette parisuhteessa tasavertaiset ja samanlaiset kumppanit. Ei niin, että oot joku stressinpurun sylkykuppi jota saa kohdella just niinku huvittaa ja sinä päätät rakastaa ja olla et onpa hauska mies...
Ääh, ei huolta, ei tartte huolestua turhaan. Ainahan keskustelupalstalla asiat tiivistyy ja yksinkertaistuu, hyvin yksipuolisen kuvan saa mistä vain.
Esimerkiksi kirjoitat etteikö mun mies koettaisi ratkaista tätä ongelmaa, mikä ei pidä lainkaan paikkaansa. Se on nyt vain sun oletus, koska mun on mahdotonta kuvata täydellisesti joka asiaa tälläsessä lyhyessä tekstissä.
Nimenomaan siksihän mä en tästä loukkaannu ja ärsyynny kun en suostu sylkykupiksi tai jotenkin alempaan asiaan. Mä kyllä ymmärrän miestä ja tuen häntä, mutta selkeissä rajoissa. Rajojen ylittyessä mun reaktio on lähinnä nauru, ohitus tai "jaa jaa".
Tämä suhde tekee mulle ihan hyvää, tässä on jo yli 20 vuotta yhdessä soudettu ja nähty monen monta vaihetta. Hankalahan hän on, ainakin nyt, mutta MITÄ SITTEN, miksi ihmeessä sen pitäisi tarkoittaa että heitän hyvästit? Totta kai se on ikävää, että hänellä ja monella ei ole riittävät vuorovaikutustaidot joissain tilanteissa, ei ole kovin kehittynyt tunteidenhallinta tms. Se nyt ei vaan ole meidän kohdalla niin iso juttu, että pitäis erota. Ajatuskin on mulle absurdi. On niin paljon hyviä puolia ja puolisoni yrittää 110%. Ja minä autan esim pehmittämällä viestejä. Kun toinen ei osaa monimutkaista vuorovaikutusta niin minä teen siitä niissä tilanteissa hänelle helppoa.
Hän työstää asioita, tietyt suuret stressin aiheuttajat on nyt läsnä ja niitä ei saada heti poistettua. Aikanaan kyllä.Kiitos kun mietit minua, on mukava ja empaattinen merkki ihmisessä, että muiden elämä herättää tunteita. Mutta juuri tähän suhteeseen ei tartte laittaa liikaa ajatusenergiaa, kun mulla ainakin on oikein mukavaa ollut nämä vuosikymmenet, vaikka välillä on ollut kivikkoista.
Ehkä mun pitäs pehmittää myös ulospäin välillä näitä juttuja... olen hyvin rehellinen yleensä siitä jos puliso on pälli. Toisaalta kehun ja suitsutan häntä elämässäni huomattavasti enemmän. Vaan tässä ketjussapa ei niistä positiivisista puhuttu niin jaan vain omaa kokemusta siitä millasta se tosiaan voi olla kun toinen ei vaan kestä ja torppaa kaiken.
No älä nyt viitsi mitään "muiden elämä herättää tunteita" että tässä nyt jotenkin siitä olisi kysymys :D
Tässä ollaan aivan perusasioiden äärellä siitä, miten toista kuuluu kohdella. On ihan perusolettamus käyttäytyä omaa puolisoaan kohtaan kauniisti.
Mitä hittoa sinä tuollaista ymmärrät ja pehmittelet? Mitä järkeä. Annat itseäsi kohdeltavan huonosti, ei tuollaista tarvitse sietää ja painaa villaisella.
Ei kyllä kuulosta siltä että mies yrittää 110% tai yrittäisi ratkaista ongelmaa.
Ja voithan sanoa, että teen olettamuksia asiasta mistä en mitään tiedä. Sen tiedän mitä olet kertonut. Toista kuuluu suhteessa kunnioittaa ja arvostaa ja se ei toteudu tuossa.
Jos mulle joku puhuis rumasti kirosanojen sävyttämänä en varmasti sanoisi "jaajaa" vaan että "tuossa on ovi"
Arvostakaa itseänne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa raskaalta ihmiseltä.
Kuulostaa? Kuuletko sinä tekstin? Jotkin huumeet aiheuttavat tuollaisia vakavia harha-aistimuksia.
Sinulla on joko asperger tai älyllinen kehitysvamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään pakko kiduttaa itseään paskalla ihmissuhteella.
Se, että toteaa kumppanin epäsopivaksi, on riittävä syy erota ja etsiä mieluisampi, jos nyt ollenkaan kokee haluavansa sitoutua.
Moni näkyy olevan ääliön kumppani ihan vain yksinäisyyden pelosta tai tavan vuoksi.
Siis on totta, että viileä nukkumislämpötila on hyvä. Siis jotain 21 astetta tai vähän alle. Mutta se, että toinen väen vängällä haluaa pitää ikkunaa auki, vaikka toinen palelee kahden untuvapeiton alla ei ole mitään muuta kuin sairasta kiusaamista ja vallankäyttöä. Ja jos ikkunaa ei voi laittaa kiinni, koska se olisi "nöyristelyä" niin no, yhä vain kuulostaa hullummalle vallanhimolle. Suoraan sanottuna ei tuossa taida olla juuri mitään tehtävissä, jos ei pariterapiakaan auta... Siinä täytyy vaan yrittää pitää kiinni itsekunnioituksensa rippeistä ja olla suostumatta enää mihinkään kyykytykseen. Ja jos tilanne ei muutu niin no, sitten voi miettiä miten haluaa elämänsä elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisolle voi esittää vaihtoehdot: 1. Ikkuna kiinni 2. Vuodesohva olohuoneeseen toiselle 3. Isompi talo jossa on molemmille omat makuuhuoneet
Vaihtoehto 4 on sitten oma asunto ap:lle, jos ei oikeasti ala yhteistyö sujua. Mutta ensiapuna voisi toimia ihan vaan se, että ilmoittaa vaan hommaavansa sen vuodesohvan/sängyn toiseen huoneeseen jos ei muutosta tule. Tämä nyt vaan on yksi esimerkki, mutta ei siis muissakaan aiheissa tarvitse suostua tuommoiseen määräilyyn. Miten mies reagoi, jos kysymisen sijaan vaan toteuttaa jonkun asian? Niinkuin täällä yksi sanoi ettei voi ostaa edes pimennysverhoa vaikka toinen ostelee kalliita energiajuomia, mikä oikeasti estää vaan ostamasta? Eikö voi sanoa, että ostin tämmöisen kun tarvitaan, esittää vaikka laskelmat monenko energiajuoman hintainen se on (ei kovin monen jos ostaa halvan), jos toinen hermostuu. On siis varmaan vaikea sanoa vastaan, jos ei ole siihen tottunut, mutta jos ei itse pidä puoliaan niin tilanne vaan pahenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun. Eli kumppani väkertää vastaan jostain "periaatteesta"?
Tässä on tyypillä kyseessä tunnelukko, joka vaatii työstämistä, joka vaatii ongelman myöntämistä ja paljon duunia = ei tule muuttumaan, ei vaikka päin seinää juoksisit ja mitä tekisit.
Pomottaa sinua siksi että haluaa olla kaikessa niskan päällä ja määrätä, ettei koe näin itseään jotenkin alistetuksi.
On ihan normaalia sopia yhdessä asioista parisuhteessa, jos joku aivan tieten tahtoen heittää tässä kapuloita rattaisiin, kun kokee sen jonain määräilynä niin älä jää tuollaiseen pelinappulaksi.
Sehän sä nyt tossa olet, ei tolla oo mitään tekemistä sun tai teidän suhteen kanssa. Tämän henkilön oma päänsisäinen dilemma.Tee testi, ehdota esimerkiksi että alatte käyttää aina kaupassa kestokasseja (tai jotain vastaavaa), esitä oma näkemyksesi johonkin suht pieneen juttuun ja katso alkaako vänkääminen. Jos alkaa niin tuo ei tule loppumaan koskaan.
Ja sinä joka kirjoitit, että pehmustat aivan normaaleja asioita aikuiselle ihmiselle ja saat vastaukseksi jotain ärinää pikkujutuista, miten ihmeessä viitsit? Arvosta nyt itseäsi vähän äläkä selittele tuota törkeyttä jollain stressillä. Menkööt ukko pihalle potkimaan puita jos kerran noin stressityttää että täytyy syöstä viattoman kumppaninsa niskaan. Aivan stnan raskasta varoa sitä mistä nyt seuraavaksi tyyppi kimahtaa.
Ja joo, kokemusta löytyy ja edelleen pistää vihaksi. Tuollaisten kanssa ehkä tulee toimeen jos teet tasan just heidän mielen mukaan, oot samaa mieltä kaikesta ja varot mitä sanot. Mulle ei enää kävis.
Olen asioiden pehmustaja. Kyllä mä nyt vaan jaksan :D Mulla on oikein kiva mies ja kiva elämä, voin nauraa välillä vedet silmissä noille miehen vänkäämisille (jopa päin naamaa siis, ja huumori nyt ylipäänsä on hyvä keino käsitellä monet asiat) ja välillä halata ja rutata. Mä ymmärrän että monet suhteet kaatuu tämän tai minkä vaan ongelman takia, mutta ei se oo meillä edes lähellä.
Sitä kun päättää rakastaa ja haluaa toiselle parasta niin kaikenlaiset epätäydellisyydet menettää merkitystään.
Tietty mulla ois eri ääni kellossa jos tää oikeasti ärsytyäisi tai loukkaisi mua. Mutta ei ärsytä ja loukkaa.Jestas sentään. Miksi se ei ärsytä ja loukkaa ja on ihan ok sulle, kun toi on väärin?
Ei se ole mitään "epätäydellisyyttä", että toinen tiedostaen mitä tekee purkaa huonoa tuultaan sinuun. Sun ei tarvitse "take his shit". Eihän toi ole edes mikään ongelma, jota miehesi edes yrittäisi ratkoa, vaan kunhan syytää sun päälle pahaa mieltään kun tietää että sä kuuntelet mitä vaan, kun oot "päättänyt rakastaa". Se ei riitä että sä päätät rakastaa, kun se ei selkeesti riitä. Ei se miehesi noin sua kohtaan muuten käyttäytyis.
Ei ole tarkotus provota ja olla hankala, mutta uskon että ihan oikeesti sulla ei voi olla hyvä olla tossa suhteessa. Eihän nyt kenestäkään toisen jatkuva tuittuilu ja inhottava puhetapa voi olla niin hauskaa että oikein vedet silmissä naurattaa.. ja että huumori auttaa? En oo ikinä kuullu mitään yhtä typerää. Eihän toi ole sellanen asia, jota tarttis huumorilla purkaa.
Vähän vaikuttaa että "pehmustat" on siis sitä että oot kokoajan varuillas ettei miehes räjähdä sulle jostain mitättömästä asiasta. Voi olla, että välillä on kivaa tai jotain muita syitä pysyä suhteessa mutta kukaan ei jaksa elää noin vaikka miten päättäs rakastaa.
Ja jos aattelit tulla sanomaan etten tiedä miten ihana miehes on ja kuin kivaa teil on, niin älä vaivaudu.
Ihmissuhteissa on oltava rajat miten saa kohdella ja miten ei. Kyllä sä oot ansainnu ihan sellasenkin kivan miehen joka ei kuuna päivänä tahallaan ärjymällä sun mieltäsi tahdo pahoittaa. Tai ketä kiinnostaa miltä susta tuntuu. Jos tän olis joku mulle kertonut joskus, niin paljolta vaivalta olis säästyttyVielä semmonen tiivistys että olette parisuhteessa tasavertaiset ja samanlaiset kumppanit. Ei niin, että oot joku stressinpurun sylkykuppi jota saa kohdella just niinku huvittaa ja sinä päätät rakastaa ja olla et onpa hauska mies...
Ääh, ei huolta, ei tartte huolestua turhaan. Ainahan keskustelupalstalla asiat tiivistyy ja yksinkertaistuu, hyvin yksipuolisen kuvan saa mistä vain.
Esimerkiksi kirjoitat etteikö mun mies koettaisi ratkaista tätä ongelmaa, mikä ei pidä lainkaan paikkaansa. Se on nyt vain sun oletus, koska mun on mahdotonta kuvata täydellisesti joka asiaa tälläsessä lyhyessä tekstissä.
Nimenomaan siksihän mä en tästä loukkaannu ja ärsyynny kun en suostu sylkykupiksi tai jotenkin alempaan asiaan. Mä kyllä ymmärrän miestä ja tuen häntä, mutta selkeissä rajoissa. Rajojen ylittyessä mun reaktio on lähinnä nauru, ohitus tai "jaa jaa".
Tämä suhde tekee mulle ihan hyvää, tässä on jo yli 20 vuotta yhdessä soudettu ja nähty monen monta vaihetta. Hankalahan hän on, ainakin nyt, mutta MITÄ SITTEN, miksi ihmeessä sen pitäisi tarkoittaa että heitän hyvästit? Totta kai se on ikävää, että hänellä ja monella ei ole riittävät vuorovaikutustaidot joissain tilanteissa, ei ole kovin kehittynyt tunteidenhallinta tms. Se nyt ei vaan ole meidän kohdalla niin iso juttu, että pitäis erota. Ajatuskin on mulle absurdi. On niin paljon hyviä puolia ja puolisoni yrittää 110%. Ja minä autan esim pehmittämällä viestejä. Kun toinen ei osaa monimutkaista vuorovaikutusta niin minä teen siitä niissä tilanteissa hänelle helppoa.
Hän työstää asioita, tietyt suuret stressin aiheuttajat on nyt läsnä ja niitä ei saada heti poistettua. Aikanaan kyllä.Kiitos kun mietit minua, on mukava ja empaattinen merkki ihmisessä, että muiden elämä herättää tunteita. Mutta juuri tähän suhteeseen ei tartte laittaa liikaa ajatusenergiaa, kun mulla ainakin on oikein mukavaa ollut nämä vuosikymmenet, vaikka välillä on ollut kivikkoista.
Ehkä mun pitäs pehmittää myös ulospäin välillä näitä juttuja... olen hyvin rehellinen yleensä siitä jos puliso on pälli. Toisaalta kehun ja suitsutan häntä elämässäni huomattavasti enemmän. Vaan tässä ketjussapa ei niistä positiivisista puhuttu niin jaan vain omaa kokemusta siitä millasta se tosiaan voi olla kun toinen ei vaan kestä ja torppaa kaiken.
No älä nyt viitsi mitään "muiden elämä herättää tunteita" että tässä nyt jotenkin siitä olisi kysymys :D
Tässä ollaan aivan perusasioiden äärellä siitä, miten toista kuuluu kohdella. On ihan perusolettamus käyttäytyä omaa puolisoaan kohtaan kauniisti.Mitä hittoa sinä tuollaista ymmärrät ja pehmittelet? Mitä järkeä. Annat itseäsi kohdeltavan huonosti, ei tuollaista tarvitse sietää ja painaa villaisella.
Ei kyllä kuulosta siltä että mies yrittää 110% tai yrittäisi ratkaista ongelmaa.Ja voithan sanoa, että teen olettamuksia asiasta mistä en mitään tiedä. Sen tiedän mitä olet kertonut. Toista kuuluu suhteessa kunnioittaa ja arvostaa ja se ei toteudu tuossa.
Jos mulle joku puhuis rumasti kirosanojen sävyttämänä en varmasti sanoisi "jaajaa" vaan että "tuossa on ovi"
Arvostakaa itseänne!
No olen eri mieltä. Mies rakastaa ja kunnioittaa, mahdollistaa unelmiani, kannustaa, tsemppaa, auttaa, tukee ja laadilaadilaalässynlää, kaikkea sitä mitä suhteessa odottaa. Ja sit se myös käyttäytyy huonosti välillä ja on aivan taukki, mutta mulla on aika tiukat rajat mitä/miten otan vastaan. Ei siitä tarvitse tehdä sen suurempaa ongelmaa, varsinkin kun näkee toisen työstävän asiaa. Se sanoo "ei ei ei", tai jopa "ei hel vetis sä" ja mä näen mitä siellä on taustalla. Oishan se kiva jos toinen osais aina käyttäytyä hienosti, mutta kun ei osaa. Ja sit se osaa kun asian esittää rauhallisesti, antaa aikaa ja ei ota kierroksia. En ole samassa tilanteessa kuin ap siinä, että tuntisin itseni pieneksi tai sivuutetuksi, vain siinä että mun puolison ensireaktio tähän maailmaan on "ei".
Ja kysyt "mitä järkeä". No mitä järkeä on yhtään missään koskaan. Mulla on hyvä elämä, paljon naurua ja onnea ja kyllä, tietyllä tavalla (ja selkeästi ulkopuolisen stressin takia, kuten oon kertonut) hankala kumppani. Se ei osaa, se ei jaksa. Voi verrata vaikka masentuneen kanssa elämiseen. Mä en ole jaksamisen rajoilla, mun ei tee edes tiukkaa rakastaa ja halata, tukea ja ymmärtää. Uskon myös ettei tässä tartte liikaa pingottaa, kun tilanne tuskin on pysyvä. Mut "mitä järkeä"? Arvostan pitkää suhdetta, naurua, yhteistä puuhaa, arkea, ihailen puolisossa useita piirteitä, haluan rakentaa yhteistä elämää. Sellasta järkeä nyt ainakin.
En oikein osaa muuten asiaa ilmaista, ei tarvitse liikaa analysoida ruudun takaa, varsinkin kun ketjussa puhuttiin tuosta hyvin negatiivisesta ei-piirteestä, jolloin se tietty korostuu ja joku luulee että se on se yks ja ainoo asia, mikä arkea värittää.
Eikä nyt ainakaan kannata hermostua mulle, tää on kuitenkin mun arki ja elämä ja mä en näe tarvetta tätä muuttaa ainakaan niin etta eroaisin, edelleen absurdi ajatus. Hyvä tyyppi ja tiedostaa vikansa, eiköhän tää tästä.
Ei olisi varmaan pitänyt edes kertoa omasta ei-miehestä, kun ketjussa puhutaan narsisteista ja manipuloijista ja ties mitä... ei nyt oikein istu tähän mun tilanne.
Sen vaan edelleen sanon et stressi tappaa ihmisiä ja parisuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen yksi "työkaveri", jonka mielestä muiden ideat on huonoja, vain omansa on paras.
Entä jos muuttaisit pariksi kuukaudeksi pois? Katsoisit miltä itsestä ja miehestä tuntuu. Joskus välimatka voi tehdä hyvää. Tai osta oma asunto, älä kysele mieheltä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme ratkaisseet makuuhuoneen lämpötilan siten, että huoneen lämpö on noin 19 astetta. Vaimolla on vähän paksumpi täkki ja minulla ohuempi. En ole ylipainoinen, mutta viileässä on mukava nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makuuhuoneen optimilämpötila tosiaan on 18C. Mikäli sinulla on kylmä niin kannattaa hommata paksumpi peitto, sillä raikas ilma takaa paremman unenlaadun. Tunkkaisessa ilmassa uni ei ole yhtä syvää ja palauttavaa.
Kumpi maksaa sähkölaskun? Se joka maksaa, sillä on valtaa.
Itse en ainakaan kyselisi miehen mielipidettä siihen onko minulla kylmä vai ei. En myöskään moneen muuhun asiaan. Miksi ap teet kaikesta niin vaikeaa ap? Oletko joku lapsi tai lapsenasteelle jäänyt?
Kukahan nyt on lapsenasteelle jäänyt? Sanoisin, että parisuhteessa tämmöiset "valta sillä joka maksaa" -puheet ovat todellakin kypsymättömän riehumista.
Miltä se 18 astetta tuntuu, riippuu kovin paljon monesta muustakin asiasta, esim siitä, onko vetoisa paikka jne. Mutta todellakin hyvä untuva peitto on erinomainen ratkaisu. Jokaisella oma peitto ja jokaisella oman mieltymyksen mukaan. Jos avioliitto on kahden kypsän aikuisen liitto, niin silloin sen peiton voi huoletta ostaa ilman minkäänlaista etukäteiskeskustelua, etenkin kun lämpötilakysymys on jo käsitelty. Parhaassa tapauksessa vielä keväällä joku saattaa myydä edullisesti niitä paksuimpia versioita pois kesävaraston tieltä.
Ap voi tähän vastata, että minulla on jo paksuin ja lämpimin peitto mitä on kaupasta löydetty. Joskus kaksi. Silti herään aamuyöstä ihan jäätävään kylmyyteen jos ikkuna on auki.
Meillä myös ongelmana erilaiset mieltymykset lämpötilan suhteen.
Ratkaisumme: kylmää haluava säätää ikkunan niin pienelle raolle että juuri ja juuri saa tarvitsemansa riittävän raikkaan ilman. Lämmintä haluavalle on ostettu pakkaspeitto, jolla pärjäisi vaikka ulkona talvella. Lisäksi pitkät alasvaatteet+oloasu. Kumpikin nukkuu hyvin, ainakin paremmin kuin toisessa vaihtoehdossa, joka olisi eri nukkamispaikat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makuuhuoneen optimilämpötila tosiaan on 18C. Mikäli sinulla on kylmä niin kannattaa hommata paksumpi peitto, sillä raikas ilma takaa paremman unenlaadun. Tunkkaisessa ilmassa uni ei ole yhtä syvää ja palauttavaa.
Kumpi maksaa sähkölaskun? Se joka maksaa, sillä on valtaa.
Itse en ainakaan kyselisi miehen mielipidettä siihen onko minulla kylmä vai ei. En myöskään moneen muuhun asiaan. Miksi ap teet kaikesta niin vaikeaa ap? Oletko joku lapsi tai lapsenasteelle jäänyt?
Kukahan nyt on lapsenasteelle jäänyt? Sanoisin, että parisuhteessa tämmöiset "valta sillä joka maksaa" -puheet ovat todellakin kypsymättömän riehumista.
Miltä se 18 astetta tuntuu, riippuu kovin paljon monesta muustakin asiasta, esim siitä, onko vetoisa paikka jne. Mutta todellakin hyvä untuva peitto on erinomainen ratkaisu. Jokaisella oma peitto ja jokaisella oman mieltymyksen mukaan. Jos avioliitto on kahden kypsän aikuisen liitto, niin silloin sen peiton voi huoletta ostaa ilman minkäänlaista etukäteiskeskustelua, etenkin kun lämpötilakysymys on jo käsitelty. Parhaassa tapauksessa vielä keväällä joku saattaa myydä edullisesti niitä paksuimpia versioita pois kesävaraston tieltä.
Ap voi tähän vastata, että minulla on jo paksuin ja lämpimin peitto mitä on kaupasta löydetty. Joskus kaksi. Silti herään aamuyöstä ihan jäätävään kylmyyteen jos ikkuna on auki.
Meillä myös ongelmana erilaiset mieltymykset lämpötilan suhteen.
Ratkaisumme: kylmää haluava säätää ikkunan niin pienelle raolle että juuri ja juuri saa tarvitsemansa riittävän raikkaan ilman. Lämmintä haluavalle on ostettu pakkaspeitto, jolla pärjäisi vaikka ulkona talvella. Lisäksi pitkät alasvaatteet+oloasu. Kumpikin nukkuu hyvin, ainakin paremmin kuin toisessa vaihtoehdossa, joka olisi eri nukkamispaikat.
Tosin tässä ap:n tapauksessa ei ole kyse siitä, etteikö kompromissiä olisi mahdollista löytää, vaan toisen välinpitämättömyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa raskaalta ihmiseltä.
Kuulostaa? Kuuletko sinä tekstin? Jotkin huumeet aiheuttavat tuollaisia vakavia harha-aistimuksia.
Kysymys on ilmiöstä, jolla on hieno nimi: synestesia.
Saa googlata. Samalla avarrat kapeakatseisuuttasi.
Mitä tehdä elämässä, kun vastaus jokaiseen pyrkimykseen on "ei", mikään ei onnistu, mistään ei tule mitään muuta kuin korkeintaan negatiivisia seurauksia, kaikenlaista vastenmielistä paskaa kyllä riittää, vastoinkäymisiä, kustannuksia, vaikeuksia, yms. :/
Ilmeisesti pölyt ja muut tunkkaisuutta aiheuttavat katoavat, kun huone viilenee :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makuuhuoneen optimilämpötila tosiaan on 18C. Mikäli sinulla on kylmä niin kannattaa hommata paksumpi peitto, sillä raikas ilma takaa paremman unenlaadun. Tunkkaisessa ilmassa uni ei ole yhtä syvää ja palauttavaa.
Jännä oletus, että kylmä = raikas ja lämmin = tunkkainen.
"Valmis tekemään kaikkensa suhteen säilyttämiseksi." Kysypä mitä hän sillä tarkoittaa. Taitaa olla vain korulause. On olevinaan fiksu ja charmikas ym, mutta kohtelee sinua noin. Vain sinä voit lopettaa tuon, ellet sitten ole tahdoton ja ripustautuva. Ihmeen pitkään ihmiset kestävät näitä. Joko hän lähtee tai sitten sinä ja heti helpottaa.
Mitä mies kertoo terapiassa tuosta ”ei” - käytöksestään? Miksi ja mihin hän tarvitsee sitä ”ei”- toimintatapaa?
Kerroit, että työstää, mutta ymmärtääkö hän, ”ei”-toiminnan vaikutuksen parisuhteeseenne?
Miksi hän jumittuu ”ei”- rooliinsa?
Ota sinä esille nämä em. asiat terapiassa, vielä kerran, jos toisenkin.
Ole myös itse jämäkkä siinä mitä tarvitset, se ei ole riitelyä, vaan sinun itsesi kannalta tärkeää ja myös parisuhteen kannalta niiden omien rajojen vetämistä.
Kaikille tällaisten vänkääjä-kaasuvalottaja-manipuloijamiesten kanssa tekemisissä oleville naisille luettavaksi Why Does He Do That? Inside The Minds of Angry Men. Tuo on nimittäin henkistä väkivaltaa ja väkivaltaiset miehet eivät muutu, koska he eivät näe toiminnassaan mitään ongelmaa, vaan pitävät sitä oikeutettuna käytöksenä itselleen. Täältä voi lukea: https://www.nwcbooks.com/files/ebook.php?id=azvHexd1g1YC&item=why-does-…