Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun puoliso sanoo kaikkeen ei?
Toivoisin kokemuksia tai rakentavia kommentteja. Viime vuodet puolisoni kanssa ovat olleet yhtä kiviseen vetämistä, hänellä on toki oma työ, omat harrastukset ja oma elämä kuten minullakin mutta yhteiset asiat käyvät yhä vähemmälle. Olen huomannut, että hän sanoo ei käytännössä kaikkiin ehdotuksiini ja tunnen kutistuvani yhä pienemmäksi ja mitättömämmäksi kodissani. Kyseessä siis lähinnä arkiset asiat, astiastot, siivoukset, loman vietto, makuuhuoneen lämpötila. Kaikki ehdotukseni ovat epämiellyttäviä ja vääriä, jos alan puolustautumaan niin hän lopettaa väittelyn jollakin järkevällä faktalla, mitä etsii netistä. Tyyliin: ei sulla voi olla kylmä, koska Googlen mukaan makuuhuoneen optimilämpötila on 18 astetta eikä mullakaan ole yhtään kylmä. En tiedä, miten asian voisi edes ottaa puheeksi. Omasta mielestään hän on hyvin mukava ja joustava puoliso, eikä ymmärrä yhtään mistä puhun.
Kommentit (456)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan kaikkeen ensin tomerasti "ei" ja käyn vasta sitten tuumailemaan, mitä mieltä olen ehdotuksesta. Minulta on mennyt paljon kaikkea sivu suun, kun vastapuoli ei ole toista kertaa kysynyt samaa asiaa vaan hyväksynyt kieltäytymiseni nikottelematta.
Suhteen alkuaikoina ex pyysi minua aveciksi työpaikkansa teatteri-illalliselle ja oli melkoinen kolaus, kun olin erikseen hankkinut vaatteetkin tilaisuuteen ja kävi ilmi, että mies oli ilmoittanut pomolle menevänsä yksin.
Nykyinen mies tietää jo, miten toimin, ja olen myös itse koettanut hieman lieventää sitä välitöntä, tunnepitoita ei:tä reaktiona mihin tahansa.
Osaatko kuvata yhtään, miksi toimit näin? Kuulostaa aika raskaalta, sorry. On toki ihan Ok sanoa vaikka että haluaa miettiä hetken, mutta ideoiden tyrmääminen saman tien on aika kamalaa.
Olen aika turvallisuuden kaipuinen. Pidän siitä, etteivät asiat muutu mihinkään ja rutiinit rullaavat päivästä toiseen. Kai siis aidosti järkytyn, kun minulle ehdotetaan jotakin poikkeuksellista.
Toisaalta, en myöskään halua tuottaa toiselle pettymystä. Tuntuu ajatuksena ikävältä myös se, että antaisin toisen ymmärtää, että mennään vaan, ja sitten tulisinkin toisiin aatoksiin.
Mutta jostain syystä koet kuitenkin olevasi oikeutettu tulemaan toisiin aatoksiin ensimmäisen ”ei”n jälkeen? Eikö se ole vähän ristiriitaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi kuulostaa erittäin vaikealta kumppanilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vonkaa seuraavan kerran sanot ei.
Sitten mies voikin lähteä thaihierontaan. Sieltä voi saada happy endingin :)
Entä jos aloittaja on itse thaimaalainen?
Tilauksen teko helppoa, kun on yhteinen kieli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan kaikkeen ensin tomerasti "ei" ja käyn vasta sitten tuumailemaan, mitä mieltä olen ehdotuksesta. Minulta on mennyt paljon kaikkea sivu suun, kun vastapuoli ei ole toista kertaa kysynyt samaa asiaa vaan hyväksynyt kieltäytymiseni nikottelematta.
Suhteen alkuaikoina ex pyysi minua aveciksi työpaikkansa teatteri-illalliselle ja oli melkoinen kolaus, kun olin erikseen hankkinut vaatteetkin tilaisuuteen ja kävi ilmi, että mies oli ilmoittanut pomolle menevänsä yksin.
Nykyinen mies tietää jo, miten toimin, ja olen myös itse koettanut hieman lieventää sitä välitöntä, tunnepitoita ei:tä reaktiona mihin tahansa.
Osaatko kuvata yhtään, miksi toimit näin? Kuulostaa aika raskaalta, sorry. On toki ihan Ok sanoa vaikka että haluaa miettiä hetken, mutta ideoiden tyrmääminen saman tien on aika kamalaa.
Olen aika turvallisuuden kaipuinen. Pidän siitä, etteivät asiat muutu mihinkään ja rutiinit rullaavat päivästä toiseen. Kai siis aidosti järkytyn, kun minulle ehdotetaan jotakin poikkeuksellista.
Toisaalta, en myöskään halua tuottaa toiselle pettymystä. Tuntuu ajatuksena ikävältä myös se, että antaisin toisen ymmärtää, että mennään vaan, ja sitten tulisinkin toisiin aatoksiin.
Mutta jostain syystä koet kuitenkin olevasi oikeutettu tulemaan toisiin aatoksiin ensimmäisen ”ei”n jälkeen? Eikö se ole vähän ristiriitaista?
Tuntuu, että toiselle on helpompaa innostua, kuin ensin innostua, suunnitella ja sitten kokea pettymys.
Joskus tietty jäykkyys voi liittyä neurologisiin tai psyykkisiin asioihin. Esimerkiksi Asperger ihmiset voivat olla tosi tarkkoja ja tunteiden käsittelyssä on ongelmia, vaikka heissä usein paljon myös hyviä puolia kuten rehellisyys ja suoruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan kaikkeen ensin tomerasti "ei" ja käyn vasta sitten tuumailemaan, mitä mieltä olen ehdotuksesta. Minulta on mennyt paljon kaikkea sivu suun, kun vastapuoli ei ole toista kertaa kysynyt samaa asiaa vaan hyväksynyt kieltäytymiseni nikottelematta.
Suhteen alkuaikoina ex pyysi minua aveciksi työpaikkansa teatteri-illalliselle ja oli melkoinen kolaus, kun olin erikseen hankkinut vaatteetkin tilaisuuteen ja kävi ilmi, että mies oli ilmoittanut pomolle menevänsä yksin.
Nykyinen mies tietää jo, miten toimin, ja olen myös itse koettanut hieman lieventää sitä välitöntä, tunnepitoita ei:tä reaktiona mihin tahansa.
Osaatko kuvata yhtään, miksi toimit näin? Kuulostaa aika raskaalta, sorry. On toki ihan Ok sanoa vaikka että haluaa miettiä hetken, mutta ideoiden tyrmääminen saman tien on aika kamalaa.
Olen aika turvallisuuden kaipuinen. Pidän siitä, etteivät asiat muutu mihinkään ja rutiinit rullaavat päivästä toiseen. Kai siis aidosti järkytyn, kun minulle ehdotetaan jotakin poikkeuksellista.
Toisaalta, en myöskään halua tuottaa toiselle pettymystä. Tuntuu ajatuksena ikävältä myös se, että antaisin toisen ymmärtää, että mennään vaan, ja sitten tulisinkin toisiin aatoksiin.
Mutta jostain syystä koet kuitenkin olevasi oikeutettu tulemaan toisiin aatoksiin ensimmäisen ”ei”n jälkeen? Eikö se ole vähän ristiriitaista?
Tuntuu, että toiselle on helpompaa innostua, kuin ensin innostua, suunnitella ja sitten kokea pettymys.
Eli tavallaan koet itsekin olevasi toisten elämän ankeuttaja? ”Ettei kukaan vaan innostu, se olisi kurjaa”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa raskaalta ihmiseltä.
Kuulostaa? Kuuletko sinä tekstin? Jotkin huumeet aiheuttavat tuollaisia vakavia harha-aistimuksia.
kyllä minä kuulen tekstin lukijan äänen päässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kuvitellut että "ihan sama" mies olisi raskas kumppani, mutta taitaa "ei" mies olla vielä rasittavampi.
Joo joo -mies voi olla myös paha 😄😄
Hän kun on sitä myös muille. Ja saat kautta rantain kuulla mitä kaikkea se on mennyt nyökyttelemään ja lupamaaan ties kelle!
Ai mitä teet, ap? No sanot sille tyypille asiasta, etkä kysele neuvoja mistään netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kahdet makkarit kun haluan nukkua viileessä saaden parhaimmat unet pitäen ajastettua tuuletintakin päällä ja helteillä viilennyskonetta vaikka se vähän meteliä pitää ja sitten lisään fleece peittoja tarpeen mukaan jätti täkin päälle talvella. Mieheni taas tykkää nukkua mahdollisimman kuumassa ja kielloistani huolimatta lisää sitten salaa lämpöjä minun nukkumistilaanikin. Hän ei voi sietää mitään viilennyslaitteita edes helteillä. On ihme kuumakalle. 😁
Esivaihdevuoteni hikipuuskineen heräten kamalasta hikilammikosta kun alkoivat niin piti laittaa makkarit erilleen kun en enää kärsinyt niin kuumassa nukkumista kuin mieheni tarvitsee. Miestäni häiritsi minun pyöriminen ettei saanut nukuttua ja minua hänen kuorsaaminen. Kumpikaan ei nukkunut hyvin ja ihan kamalaa se jos väsymyksessä on pakko vaeltaa ihan vain pakon takia nukkua samassa sängyssä.
Meillä on yhteistä koti ja arjen vietto ja se on yhteinen harrastus. Keksisitkö jotain sellaisia omia harrastuksia mitkä eivät ole riippuvaisia puolisostasi jos ne eivät välttämättä häntä kiinnosta. Kyllä me olemme käyneet erikseen juhlissakin eikä mitään ongelmaa. Parisuhteessakin voi opetella itsenäisyyttä ettei ole liian riippuvainen toisesta. Ei kaikkien tarvitse tykätä ihan kaikesta parisuhteessakaan. Esimerkiksi minä en tykkää mieheni harrastuksesta eikä hän ole vaatinutkaan minua osallistumaan. Sitten taas minä en ole saanut häntä osallistumaan tiettyihin juhliin ollenkaan.
Mitäs se sitten haittaa kun siltikin rakastetaan toisiamme yli kaiken.
"Onko sinulla mitään sitä vastaan, että erotaan?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi oma kämppä ja kerää kamppeesi. Miksi kidut vielä tuollaisen negatiivisen kumppanin kanssa.
Mieheni on kanssa näitä perusvarauksellisia ihmisiä. Näkee mikä voisi mennä pieleen ja syyt mikä perustelisi sitä ettei kannata edes yrittää.
Asiat jotka voisi olla ihanan innostavia, ovat helposti kritisoinnin ja negatiivisuuden kasautumia.
Minä matkasta: Jes, kivaa! Olen niin odottanut, ihnaaa mennä sun kanssa! Hän matkasta: liian kylmää, liian pitkä lento, liina kallista, liian lyhyt aika, liian huono hotelli, liian sateista, väärin vuodenaika...
Minä yhteenmuutosta: jee, kivaa! Olen niin iloinen! Mitä tehtäisiin? Hän yhteenmuutosta: no katotaan nyt mitä tästä tulee, eihän nämä yhdessä asumiset useinkaan toimi, haluan pitää kaikki omat tavarat, haluan pitää omankin sängyn, tilastot lupaa huonoa, onhan tää vaikeaa saada sovittua käytänteet...
Ymmärrätte kuinka paljon iloa voi jäädä välistä.
En ole nähnyt koskaan hänen heittäytyvän ilon tunteeseen täysillä ilman alkoholia.
Jotkut ihmiset on lapsuutensa vuoksi syväjäässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna samalla mitalla takasin. Älä kysele mitään, älä ehdottele mitään, äläkä missään nimessä tee mitään kotitöitä ! Kumpikin tekee omansa, siivoaa omat sotkunsa..me emme ole toisten palvelijoita ! Kukaan siis. Se on nöyryyttävää ! Ja häpeällistä, että aikuista ihmistä pitää palvella, kun ennen ei ole tarvinnut..
Heikot ihmiset eroo ihan pientenkin vastoinkäymisten myötä mutta sitten eivät ne ongelmat kuitenkaan muutu tai poistu kuin vain näyttämö muuttuu mutta ei itse ollenkaan. Haetaan vain eri näyttämö. Kaikki viat haetaan edelleenkin vain toisesta ihmisestä eikä itsestään ollenkaan eikä itse tarvitse muuttua ollenkaan. Se on se kehittymättömän ihmisen piirre jatkuvasti vaihtuvissa suhteissa.
Ensin pitäisi muuttaa itseään eikä toista ihmistä.
Mitä sä kyselet siltä asioita, tee itse, älä kysy. Jos makkarassa on kylmä väännä parteri isommalle ja jos se alkaa siitä vinkumaan niin sano että näillä keleillä on esim parvekkeella tai terassilla vilposampaa, ole hyvä ja nuku muualla jos sulle ei sovi lämpimämpi lämpötila.
Miksi olet tuollainen ressukka ja vauva ettet ota vastuuta omasta elämästäsi vaan antaa määräillä sinua. Sinun päässäsi vika jos kutistut ja miksi. Etkö osaa yhtään jyrätä. Ei se toisen ihmisen muuttaminen auta vaan ensisijaisesti pitää muutos alkaa omasta itsestään tai olet mahdollisesti seuraavassakin suhteessa ihan samassa tilanteessa.
Kun hän sanoo ei... niin silloin sinä vain laitat kauneimmat tanssikengät jalkaan, parhaan mekon päälle ja kermaa tukkaan ja tanssit! Tanssit, tanssit, tanssit! Niin kuin huomista ei olisikaan.
Avioliittosi on ohi.
Joskus kestää vähän pidempään, että huomaa asuvansa kämppäkaverin kanssa.
Olet klassinen esimerkki siitä.
Mitä nopeammin aloitat oman elämäsi, sitä kiitollisempi olet myöhemmin.
Älä tuhlaa tätä yhtä elämääsi väärään ihmiseen (vaikka aiemmin oikea olisi ollutkin).
Ja tää on sitä mitä sinkut kahdetii ja katkeroituu kun ei saa. Jep jep.