Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun puoliso sanoo kaikkeen ei?
Toivoisin kokemuksia tai rakentavia kommentteja. Viime vuodet puolisoni kanssa ovat olleet yhtä kiviseen vetämistä, hänellä on toki oma työ, omat harrastukset ja oma elämä kuten minullakin mutta yhteiset asiat käyvät yhä vähemmälle. Olen huomannut, että hän sanoo ei käytännössä kaikkiin ehdotuksiini ja tunnen kutistuvani yhä pienemmäksi ja mitättömämmäksi kodissani. Kyseessä siis lähinnä arkiset asiat, astiastot, siivoukset, loman vietto, makuuhuoneen lämpötila. Kaikki ehdotukseni ovat epämiellyttäviä ja vääriä, jos alan puolustautumaan niin hän lopettaa väittelyn jollakin järkevällä faktalla, mitä etsii netistä. Tyyliin: ei sulla voi olla kylmä, koska Googlen mukaan makuuhuoneen optimilämpötila on 18 astetta eikä mullakaan ole yhtään kylmä. En tiedä, miten asian voisi edes ottaa puheeksi. Omasta mielestään hän on hyvin mukava ja joustava puoliso, eikä ymmärrä yhtään mistä puhun.
Kommentit (456)
Perusnegatiivisen ihmisen ongelma on turvattomuus, mihin kehittänyt tavan suojella itseä. Tällainen ihminen ei edes huomaa kuinka selittää asioita negaation kautta. Vastustaa varmuuden vuoksi.
Ei ole kevyttä, kun toinen sanoo kaikkeen ei, jarruttaminen on usein ilon jarruttamista.
Minun kumppania ilostuttaa lähinnä tavarat ja alkoholi tms. Muihin liittyy helposti joku varaus. Ja silloin arkinenkin elämä on helposti tervan juontia. Mennäänkö uimahalliin? Ei, siellä on niin kylmä ja kohta menee jo kiinni. Aloitetaanko kuntokuuri? No en mä nyt kun on niin kiire. Laitettaisko nyt tuo hylly kasaan? En mä nyt jaksa.
Teemat vaihtuu, mut aina on joku jarru päällä. Hirveän masentavaa, vaikeaa ja iloa estävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan teistä tajunnut et ehkä just minä olen itse suuri ankeuttaja?
Mun puoliso ei osaa muuta kuin lähestyä juttuja negaatioiden kautta. Vitseissä ja ilon aiheissakin on joku sarkasmi läsnä tai huvitutaan siitä ettei tapahtunut vieläkin kauheampaa. Joskus myös nauretaan kuinka joku muu oli naurettava.
Vilpitön ilo ja kupliva puhdas innostus, toiveikas onnistumisen usko... niitä kaipaan. "Jes, todellakin" -meininkiä. Edes hippusen.
Miten olette oppineet selviytymään negatiivisen puolison kanssa? Miten jatkaa yhteiseloa niin et toinen joko oppii olemaan vähemmän kuormittava tai olette oppineet suhtautumaan piirteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa raskaalta ihmiseltä.
Jotkut ovat raivostuttavia ja kiusaavat myös sillä jatkuvalla härkkimisellä tai kieltämisellä esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs kunnollinen makuupussi ? Sellainen jossa voi ulkonakin nukkua .
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole puolisoa.
Hyvän sopivan kumppanin löytäminen voi olla haasteellista. En jaksa katsella enää vaikeita ihmisiä jotka pilaavat elämäniloani koko ajan kaikella mahdollisella ikävällä toiminnallansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nyt on helppo asia muuttaa. Jos haluat myöntävän vastauksen, niin kysyt häneltä...."hei, voisinko ottaa sinulta suihin tänään heti nyt aamusta ja illalla vielä toiseen kertaan?".
En usko, että hän kieltäytyisi moisesta kunniasta.
Vierailija kirjoitti:
Käske sen sian jättää sinut.
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun puoliso ei osaa muuta kuin lähestyä juttuja negaatioiden kautta. Vitseissä ja ilon aiheissakin on joku sarkasmi läsnä tai huvitutaan siitä ettei tapahtunut vieläkin kauheampaa. Joskus myös nauretaan kuinka joku muu oli naurettava.
Vilpitön ilo ja kupliva puhdas innostus, toiveikas onnistumisen usko... niitä kaipaan. "Jes, todellakin" -meininkiä. Edes hippusen.
Minä kaipaan myös tätä! Että toinen tulisi ja kertoisi että olisi tulossa tällainen tapahtuma, mennäänkö? Tai että kertoisi keksineensä jonkin kivan matkakohteen ja ehdottaisi, että aletaanko säästää sitä varten?
Oma mieheni ei tee mitään spontaania minun kanssani. Edes spontaani s***i ei onnistu. Hänellä menee kaikki jarrut ja estot päälle jos minä käyttäydyn (meidän omassa kodissa kun muita ei ole paikalla) estottomasti. Tuntuu, että olen henkisesti kuihtunut jo pois ja että minussa ei ole mitään kiinnostavaa eikä naisellista. Onko koskaan ollutkaan? Jos vain kuvittelin kaiken.
Jossain vaiheessa avioliittoamme mies myös sanoi kaikkeen juhlintaan "ei". Ja vihaisena tiuski, ettei hänellä ole sellaiseen varaa. Kummasti meillä oli varaa uusia auto, remontoida kotia yms. Mutta kun olisi ollut minun vuoro olla rahankäytön kohteena: ei! Nyt mies on tästä vähän muuttunut, mutta minä en enää pysty sanomaan muuta kun että ei tarvitse, ei minua varten. Haluaisin niin äitienpäivänä mennä ravintolaan ja saada kukkia! Mutta ei. Kerran kun niin teimme, mies seuraavan riidan aikana kertoi kettuuntuneena miten siihen meni niin paljon rahaa.
Hänellä on ollut taito muutenkin leikkiä mukana, ja sitten jälkeenpäin valittaa. Yleensä rahasta.
Ja usein hän on spontaanin iloinen, jos kyse on rahasta. Että joku oli halpaa tai ilmainen. Raha saa hänet iloitsemaan kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä ihmetellä teidän suhteita, käydään terapiassa... Mitä järkeä on ravata jossain terapioissa? Silloin on väärä kumppani jos täytyy kaikesta vääntää ja terapioihin mennä, etsikää se kunnon kumppani joka sopii teille ja rakastatte molemmat toisianne ettekä ole vaan tottumuksesta yhdessä
Minulla on hyvä mies, josta en ikimaailmassa halua erota. Mutta kommunikaatio meidän välillä ei ole parasta mahdollista ja välillä minun ehdotukseni saavat miehen tuskastumaan tai ärsyyntymään. Häneltä tulee se voimakas tunnereaktio hyvin helposti, mutta hän ei avaa minulle, mistä se kumpuaa. Joudun kysymään, mikä siinä ehdotuksessani nyt oli niin pahaa. Ja tietenkin se loukkaa, kun mies tiuskii ja tuhahtelee sen sijaan että sanoisi rauhallisesti, että "Mietin sitä vaihtoehtoa itsekin, mutta syystä X ja Y jouduin toteamaan, että ei se toimi." Ja vieläpä hän louk
Kuulostaa kyllä, että ihan sinun omia kommunikaatiotapoja kannattaisi miettiä tarkasti, jos sinulla on samantyyppisiä ongelmia useamman kuin yhden ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt tällaisessa parisuhteessa kauan. Itse olen opettanut miehen käyttämään sanaa EHKÄ. Eli pelkästään sen lisääminen helpottaa. Hän on todennäköisesti temperamentiltaan täysin erilainen. Itse olen lakannut kysymästä häneltä. Mietin jo etukäteen, että tarvitsenko miepidettä tiettyyn asiaan, vai teenkö kuten aion.
Ovatko kaikki ehdotuksesi siis jotain kotitöiden tekemistä?
Mitä turhia kyselet ja vedät sitä kivirekeä. Tee omilla rahoilla mitä itse tykkäät ja anna miehen olla rauhassa.
Se perheenisä ei aina ole se paras ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä turhia kyselet ja vedät sitä kivirekeä. Tee omilla rahoilla mitä itse tykkäät ja anna miehen olla rauhassa.
Se perheenisä ei aina ole se paras ystävä.
Mikä järki on sitten edes olla parisuhteessa, jos yhdessä ei tehdä mitään, annetaan vaan toisen olla rauhassa?
Juokse. Google esimerkki kertoo minun mielestä kaiken olennaisen. Tuollainen käytös menee ajan kuluessa ihosi alle ja alat epäilemään lopulta omaa mielenterveyttäsi. Sanot että tunnet itsesi koko ajan pienemmäksi. Pelkästään se ilman mitään analyysia on jo huono merkki eikä huonon olon tuntemiselle tarvi olla lisänä järkiperusteita. Perusteiden etsiminen vai pitkittää prosessia ja ehtii vaikuttaa haitallisesti hyvinvointiisi.
Kirjoituksesta ei käy ilmi muuta, esimerkiksi vaikka että oletko ap sellainen joka jonkun mielestä ajateltuna voisi valittaa koko ajan kaikesta. Sellaisessa tapauksessa puolison käytös voi olla vastine omalle toiminnallesi, kertoa siitä että puolisosi voi huonosti sinun takia ja sen takia käyttäytyy noin. Ensireaktio oli kuitenkin että et ole hyvässä paikassa, joko suoraan kumppanin takia tai siksi että teille on muodostunut kriisitilanne. Anonyyminä sanoisin että niin tai näin, asiaan kannattaa hakea muutosta HETI.
Sitä kutsutaan myös ajatteluksi.