Omakanta-kirjaukset, onko sinne ihan pakko kaikki kirjoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kerrot mitään. Ei niiden tarvitse mistään kuolleista mitään tietää. Pysy omissa asioissa ja niissäkin minimaalisesti.

 

No mieheni mainitsi tuon isänsä juomisen ihan sivulauseessa kun käytiin läpi sitä monen sivun lomaketta missä kuulustellaan kaikki parisuhteesta, työstä, raha-asioista, sukulaisista jne. Aika niukasti yritimme vastailla että kaikki on hyvin. Minulle olisi täysin ok puhua näistä tulevaan lapseemme vaikuttavista asioista jos tietäisin että se on 100% luottamuksellista ja kaikki mitä terkkarin huoneessa puhumme jäisi sinne. Mutta ei, pitää kirjata että muutkin voi lukea! Ap

 

Ketään. Ei. Kiinnosta. 

Oikeasti.

Tarkoitan henkilökuntaa. Täällä kirjoittavilla on omat diagnoosinsa, joten heitä ehkä kiinnostaa.

Lähes jatkuvasti saa lukea uutisia tuomioista, kun Kantaa on urkittu. Ongelma ei ole tavallinen kiireinen hoitohenkilökunta, vaan nämä sairaalloisen uteliaat, joilla on pääsy ihan liian laajaan tietokantaan. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää juoruilko siellä lääkärissä turhia, niin ei tule epämiellyttäviä kirjauksia.

Sori not sori että ohjattiin päivystykseen, enkä ollut pesemässä hiuksiani juuri silloin. Hiukset siis kirjauksen mukaan likaiset. 

Tuollaiset kirjaukset ovat tärkeitä eikä niiden tarkoitus ole arvostella potilasta, vaan voi kertoa lääkärille ja potilasta tutkiville seuraaville lääkäreille vaikkapa siitä, että potilas ei ole vaivaltaan kyennyt menemään normaalisti pesulle. Se voi vaikka vahvistaa potilaan väitettä kovista kivuista tai muita potilaan kokemia oireita.

Entä jos hän onkin meikannut? Onko se merkki siitä, että henkilö ei olekaan sairaana? 

Menee kyllä mielenkiintoiseksi, koska oireita on pakko liioitella, että ylipäätään saa lääkärille ajan. Muuten tarjotaan eioota ja kehotetaan ottamaan buranaa. En mistään pikkuasioista edes soittele koskaan vaan yritän aina sinnitellä ja toivon, että menee oireet ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä saa kuka tahansa sairaalan tai arvauskeskuksen työntekijä katsella. Sitten on se takaluukku josta nämä menee tutkijoille ulkomaille ja pimeään verkkoon.

No ne juorutaan ja levitellään yksityisesti ties kenelle.

Ei ihme, että mielisairaaloiden potilaatkin ovat tervejärkisempiä kuin keskivertosomettaja.

Tiedän varmaksi, että erään pikkukaupungin sairaalan vastaanotossa on ihminen, joka penkoo ihmisten tietoja ja juoruaa lähipiirille. Netissä ei näitä levittele, mutta pienessä paikassa juorut leviävät. Onneksi en enää asu ko. paikassa.

Eikös siellä ole mahdollista piilottaa kirjaukset mitä ei halua kenenkään pääsevän lukemaan? Tietysti sitten menee koko käynnin tiedot piiloon.

Itse olen ottanut sellaisen "poissa silmistä, poissa mielestä"-mentaliteetin, enkä ole yhtäkään kirjausta käynyt sieltä katsomassa.

Vierailija kirjoitti:

Potilastietojärjestelmiin ei pitäisi tallentaa mitään, mikä ei liity potilaan hoitoon. Siis lain mukaan. Erityisesti tämä koskee muiden kuin potilaana olevan tietoja. Jos appiukkosi alkoholinkäytöllä ei ole mitään tekemistä sen asian osalta, miksi tietojasi järjestelmään kirjataan, ei siitä pitäisi mainitakaan sinne mitään. Voit kertoa äitiysneuvolassa appiukkosi alkoholinkäytöstä, mutta jos sillä ei ole mitään merkitystä raskautesi seurannan kannalta, tietoa EI SAA kirjata sun potilastietoihisi. Työskentelen terveydenhuollon tietosuojan parissa ja valitettavan paljon terveydenhuollon työntekijöillä on tiedonpuutetta siitä, mitä sinne järjestelmiin saa kirjata ja mitä ei. Joten laitapa sinne neuvolaan pyyntö poistaa tuo sun raskautesi kannalta epäoleellinen tieto. 

Sinne kirjataan vain, että on pyytänyt poistamaan tiedon (mutta sitä ei poisteta).

Samoin jos asiakas/potilas pyytää korjaamaan virheellistä tietoa. Kerrot, että sinulla oli lapsena vihreä paita. Paita on kirjattu siniseksi. Siihen tulee merkintä, että potilas pyuytänyt korjaamaan paidan vihreäksi, mutta tekstiin se jää siniseksi. Koska se emätillinen sh luulee tietävänsä, että potilas tarkoitti sinistä sanoessaan vihreä.

Sairaskertomukset alkoivat siirtyä paperilta tietokoneelle noin v. 1996. OmaKanta tuli käyttöön 2010.

Ihan samat merkinnät tehtiin sinne sairauskertomukseen ennen Omakantaa kuin Omakannan aikana, ihmiset eivät vain yleensä tilanneet kopioita teksteistä itselleen, eivätkä näin ollen olleet tietoisia, mitä sinne oli kirjattu.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuori ja tyhmä, enkä ymmärtänyt vaatia korjausta, vaikka tiedoissani luki, että olen polttanut askillisen savukkeita päivässä vuoden ajan. Todellisuudessa olin todennut sivulauseessa, että poltan korkeintaan viisi savuketta päivässä, enkä edes joka päivä, vaan lähinnä viihteellä. Nykyään en enää polta enää ollenkaan

Tässä on ehkä käytetty termiä askivuosi, joka on eri asia. 

Ihmettelin kanssa miten olikin viitsinyt, ikivanhoja asioita, epäoleellisia, vääriä yksityiskohtia, täysin turhaa työtä. Mutta ilmeisesti saavat laskuttaa. Tai niillä on vaan tylsä elämä.

Lääkäri kysyi muistisairaalta oliko hänellä lapsia. Vastaus: olen synnyttänyt ja imettänyt neljä lasta ja kaksi lastenlasta. Tämä oli kirjattu tietoihin. Olisi siis riittänyt potilaalla neljä lasta. Kirjaukset menevät usein jotenkin pieleen. Kannattaa aina pyytää korjausta, jos virheitä.

Ap perusteli sen vainoharhaisuuden, joka minulla on aina ollut, eli en koskaan kerro mitään henkilökohtaista ja suoraan sairauteen liittymätöntä lääkäreille. En myöskään aikanani hakenut apua kun päätä kiristi, koska en halunnut antaa viranomaisille mitään apukättä lapsiani vastaan. Onneksi sain pään kiristyksen myöhemmin itse vähenemään.

Mutta ikävää, ettei ongelmiinsa voi hakea apua, koska mitään vaitiolovelvollisuutta ei todellisuudessa ole. Se on olemassa vain silloin, kun haetaan oikeutta. "Emme voi ottaa yksittäistapaukseen kantaa."

Vierailija kirjoitti:

Oma lukunsa on väärät kirjaukset joita tulee jatkuvasti.  

Lomakkeessa kysyttiin, mitä liikuntaa harrastan.

Kirjoitin: kävelyä. 

 

Lääkärin kirjaus: ei liiku vapaaehtoisesti. 

Ei tullut kysyneeksi, paljonko kävelen... 

Väärät kirjaukset on tosiaan oma lukunsa, mutta joskus on tilanteita, jolloin niitä ei edes kannata pyytää korjattavaksi. Mulla on sairaskertomustiedoissani tällainen väärä kirjaus ja sen väärän kirjauksen vuoksi sairaalassa tehtiin hoitovirhe. Jos olisin pyytänyt tuon väärän kirjauksen poistettavaksi, mulla ei olisi ollut mitään todistetta siitä, että sairaala oli mokannut. Ja pahasti. Sen väärän kirjauksen takia mulla on enää yksi munuainen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ottanut sellaisen "poissa silmistä, poissa mielestä"-mentaliteetin, enkä ole yhtäkään kirjausta käynyt sieltä katsomassa.

Ihan suositeltavaa koska ei niihin kirjauksiin saa muutoksia kuin vain erittäin harvoin. Jos jotain virheellistä tai leimaavaa on kirjoitettu niin on parempi kun ei tiedä. 

Psyykkisiin ongelmiinkin kannustetaan kovasti hakemaan "apua" joka on vain oireilua pahentavaa lääkerumbaa, kohtaamattomuutta ja diagnoosilokeroimista. Kaiken päälle vielä yksityisyyden menetys ja se ettei surullisen usein somaattisiin sairauksiin saa enää hoitoa mt-diagnoosin jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin kun kävin hakemassa mt-keskusteluapua. Ihan koko aika meni siihen että hoitaja kirjoitti KAIKEN ylös, ei siinä paljon keskustelua ehtinyt käymään. Ja sitten ne kaikki luki siellä netissä. Ahdistaa hirveästi enkä mennyt uudestaan. Ehkä olin käsittänyt väärin. Minusta sinne riittäisi kirjoittaa että potilas masentunut, tms eikä ihan kaikkea. Mistä saa muuten selville jos joku tuttu hoitaja katsoo tiedot ilman lupaa?

Miten te sitten kuvittelette, että hoitaja muistaa, mitä on keskusteltu kenenkin kanssa, jos ei mitään kirjaisi ylös? Tarkoitus olisi ehkä seuraavalla tapaamiskerralla jatkaa keskustelua, mutta jos mitään ei ole edellisellä kerralla kirjattu, niin aika menee siihen kun aloitetaan taas alusta.

Tai entäpä jos työntekijä vaihtuu, ei tietenkään ideaali tilanne mutta tapahtuu usein. Uudella ihmisellä ei ole mitään taustatietoja, ja taas pitää kerrata samat asiat päästäkseen eteenpäin.

Kirjauksissa voi olla virheitä, ja niitä voi pyytää oikaistavaksi. 

Ja "naapurin utelias hoitaja" saa potkut, jos on lukenut tietojasi, vaikkei hoida sinua. Mahdotonta lukea niin, ettei siitä jää jälkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Psyykkisiin ongelmiinkin kannustetaan kovasti hakemaan "apua" joka on vain oireilua pahentavaa lääkerumbaa, kohtaamattomuutta ja diagnoosilokeroimista. Kaiken päälle vielä yksityisyyden menetys ja se ettei surullisen usein somaattisiin sairauksiin saa enää hoitoa mt-diagnoosin jälkeen. 

Ytimekkäästi kiteytetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin kun kävin hakemassa mt-keskusteluapua. Ihan koko aika meni siihen että hoitaja kirjoitti KAIKEN ylös, ei siinä paljon keskustelua ehtinyt käymään. Ja sitten ne kaikki luki siellä netissä. Ahdistaa hirveästi enkä mennyt uudestaan. Ehkä olin käsittänyt väärin. Minusta sinne riittäisi kirjoittaa että potilas masentunut, tms eikä ihan kaikkea. Mistä saa muuten selville jos joku tuttu hoitaja katsoo tiedot ilman lupaa?

 

Miten te sitten kuvittelette, että hoitaja muistaa, mitä on keskusteltu kenenkin kanssa, jos ei mitään kirjaisi ylös? Tarkoitus olisi ehkä seuraavalla tapaamiskerralla jatkaa keskustelua, mutta jos mitään ei ole edellisellä kerralla kirjattu, niin aika menee siihen kun aloitetaan taas alusta.

Tai entäpä jos työntekijä vaihtuu, ei tietenkään ideaali tilanne mutta tapahtuu usein. Uudella ihmisellä ei ole mitään taustat

Jos ihmisen traumat, jotka on kertonut luottamuksella yhdelle henkilölle, laitetaankin yleiseen jakoon kaikille lääkäreille ja vastaanottovirkailijoille, se vain pahentaa ihmisen henkistä ahdinkoa. Psykiatrinen hoitaja ei myöskään hoida ketään (anna terapiaa), joten miksi hänen pitäisi muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Sairaskertomukset alkoivat siirtyä paperilta tietokoneelle noin v. 1996. OmaKanta tuli käyttöön 2010.

Ihan samat merkinnät tehtiin sinne sairauskertomukseen ennen Omakantaa kuin Omakannan aikana, ihmiset eivät vain yleensä tilanneet kopioita teksteistä itselleen, eivätkä näin ollen olleet tietoisia, mitä sinne oli kirjattu.

Tuolloin ne tiedot jäivät lääkäriaseman arkistoon, eivät levinneet minnekään maanlaajuisesti, saati Eurooppaan. Vaikka muuttaisin Lappiin, niin näkevät siellä diagnoosini.